Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein pitkään keikkaa päiväkoteihin lähihoitajaopiskelijana, ja kyllä siellä tuli nähtyä kaikenlaista. Itse olin vielä kaikista helpoimmassa osassa sillä sijaisena en osallistunut palavereihin, puheluihin, vasuihin sun muuhun. 

Yksi asia minkä pistin merkille on lasten väkivaltaisuus, en tiedä onko aina ollut tällaista mutta omasta mielestäni vaikuttaa kyllä siltä että tämä ilmiö on jokseenkin uusi. Aikaa menee hirveästi siihen, että väkivaltaisia pitää vahtia silmä kovana. Yhdessä päiväkodissa ulkona oleminen oli haastavaa, koska eräs 5v hakkasi muita leluilla, kerran pamautti kaveriaan päähän pulkalla. Saman tyypin pukeminen ja riisuminen oli myös niin vaikeaa että vaati yhden aikuisen siihen koko ajaksi. 

Mitä päiväkodissa nykyään tehdään jos lapsi hakkaa toisia? Sanoitetaan?

Meillä asia käydään tuoreeltaan läpi, lapset jotka siinä mukana kera kasvattajan. Miksi, saako, miltä itsestäsi tuntuisi, onko oikein, saako, mikä aiheutti jne. Ja mitä muita keinoja voisi olla harmin purkamiseen kuin toisen satuttaminen. Ja tarvittaessa sitten myös vanhempien kanssa.

Ja jos toistuvaa niin sitten sen mukaan edetään, siis toimissa.

Mitä tehdään lapsen kanssa joka ei ota keskustelusta onkeensa? Onko se ainoa muu keino vaan se, että lapsen vanhempia kehotetaan viemään lapsi tutkimuksiin mahdollisen diagnoosin varalta?

Ratkaisu resurssipulaan:

Palautetaan sääntö: Jos toinen/molemmat vanhemmista kotona lapsella oikeus 20 tunnin päivähoitoon viikossa.

Itse en työttömänä edes kehtaisi viedä lastani kokopäivähoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu resurssipulaan:

Palautetaan sääntö: Jos toinen/molemmat vanhemmista kotona lapsella oikeus 20 tunnin päivähoitoon viikossa.

Itse en työttömänä edes kehtaisi viedä lastani kokopäivähoitoon.

Ja byrokratia vain kasvaisi. Miten se auttaa ongelmaan?

Vähän nolottaa alalla työskentelevänä nämä avautumiset. On paljon päiväkoteja missä henkilökunta on täysiä ku...päivä, lapsia ja vanhempia haukutaan. Jos satut menemään töihin tälläiseen paikkaan, ja tykkäät työstäsi, sinut nujerretaan henkisesti sillä valittamisen kulttuuri on niin vahva. Sairaalamaailmassakin on tätä muttei samassa mittakaavassa sillä työssä on lääketieteellinen aspekti mikä on konkreettisesti eteenpäin menevää ja professionaalisuus auttaa jaksamaan, samoin esim lääkärityökaverit, jotka monet tekevät omaa tutkimustyötään. Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Jos olisin kanditaustainen opettaja, olisin huolissani juuri lasten vähenemisen takia tulevaisuudessa. Työt tulevat radikaalisti vähenemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu resurssipulaan:

Palautetaan sääntö: Jos toinen/molemmat vanhemmista kotona lapsella oikeus 20 tunnin päivähoitoon viikossa.

Itse en työttömänä edes kehtaisi viedä lastani kokopäivähoitoon.

Ja byrokratia vain kasvaisi. Miten se auttaa ongelmaan?

Lapsia on päivähoidossa vähemmän aamuisin ja iltapäivisin joten hoitajia tarvitaan vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu resurssipulaan:

Palautetaan sääntö: Jos toinen/molemmat vanhemmista kotona lapsella oikeus 20 tunnin päivähoitoon viikossa.

Itse en työttömänä edes kehtaisi viedä lastani kokopäivähoitoon.

Ja byrokratia vain kasvaisi. Miten se auttaa ongelmaan?

Lapsia on päivähoidossa vähemmän aamuisin ja iltapäivisin joten hoitajia tarvitaan vähemmän.

Kaikki raha menisi byrokratiaan kyn setvitään kunkin vangemman työtilanne kussakin kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Nämä vanhemman polven vakahoitajat ovat usein surullisia tapauksia. Kieltäydytään omaksumasta uutta tutkimustietoa kuten positiivisen kasvatuksen oppeja ja tunnekasvatusta. Integroidun varhaiskasvatuksen sijaan järjestetään aamupiirituokioita missä käydään läpi viikonpäiviä ja säätä. Lyhyesti sanottuna kasvatetaan lapsia ikään kuin yhä olisi vuosi 1995.

Vierailija kirjoitti:

Paperityöt, arvioinnit, palaverit, suunnitelmat.

Kuka muuten hoitaa ne lapset sillä aikaa ellei lisäresurssia palkata?

Tässä kiteytyy hyvin, että työnkuvasta on tullut typerä: tehdään jatkuvaa arviointia (miksi?), täytellään pitkiä sepustuksia esim. Wilmaan (miksi?) suunnitellaan projekteja, pedagogisia kokonaisuuksia ja ties mitä sisältöjä pikkulapsille (miksi?) ja käytetään suunnitteluaikaa asioille, jotka hoitaa yksin vessakäynnin aikana (miksi?).

Ongelmana päiväkotiin siirretty ”koulumaailma” jossa lapsia koulutetaan koko päivä. Ja pahimmassa tapauksessa karhunpalvelusmaisesti eli väärin mm. kirjainmallit ja numerot..

Perhepäivähoitajamainen suhtautuminen takaisin ja lapsille leikkirauha pienissä ryhmissä joissa eri-ikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperityöt, arvioinnit, palaverit, suunnitelmat.

Kuka muuten hoitaa ne lapset sillä aikaa ellei lisäresurssia palkata?

Tässä kiteytyy hyvin, että työnkuvasta on tullut typerä: tehdään jatkuvaa arviointia (miksi?), täytellään pitkiä sepustuksia esim. Wilmaan (miksi?) suunnitellaan projekteja, pedagogisia kokonaisuuksia ja ties mitä sisältöjä pikkulapsille (miksi?) ja käytetään suunnitteluaikaa asioille, jotka hoitaa yksin vessakäynnin aikana (miksi?).

Ongelmana päiväkotiin siirretty ”koulumaailma” jossa lapsia koulutetaan koko päivä. Ja pahimmassa tapauksessa karhunpalvelusmaisesti eli väärin mm. kirjainmallit ja numerot..

Perhepäivähoitajamainen suhtautuminen takaisin ja lapsille leikkirauha pienissä ryhmissä joissa eri-ikäisiä lapsia.

Tarhassahan on nykyään ihan lukujärjestyksetkin eteisen seinällä. Maanantaina opetellaan "karkeamotorisia taitoja", tiistaina "kogniitiivisia taitoja", keskiviikkona "hienomotorisia taitoja", torstaina "sosiaalisia taitoja" ja perjantaina "tunnetaitoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Nämä vanhemman polven vakahoitajat ovat usein surullisia tapauksia. Kieltäydytään omaksumasta uutta tutkimustietoa kuten positiivisen kasvatuksen oppeja ja tunnekasvatusta. Integroidun varhaiskasvatuksen sijaan järjestetään aamupiirituokioita missä käydään läpi viikonpäiviä ja säätä. Lyhyesti sanottuna kasvatetaan lapsia ikään kuin yhä olisi vuosi 1995.

Ei kannata tuolla tavalla yleistää. En usko että liittyy ikään tai koulutukseen/ammattinimikkeeseen se että kuinka hyvin työt hoituu, ja kuinka osaa kohdata lapset ja vastata heidän tarpeisiin. Tuossa työssä tarvitaan ihmistuntemusta ja sosiaalisia taitoja ja ne on enemmän sidoksissa työntekijän persoonaan. Sillä modernilla tiedollakaan kun ei tee oikein mitään jos ei sitä osaa soveltaa käytännössä tai ei ole esim. tarpeeksi aikaa tai motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Nämä vanhemman polven vakahoitajat ovat usein surullisia tapauksia. Kieltäydytään omaksumasta uutta tutkimustietoa kuten positiivisen kasvatuksen oppeja ja tunnekasvatusta. Integroidun varhaiskasvatuksen sijaan järjestetään aamupiirituokioita missä käydään läpi viikonpäiviä ja säätä. Lyhyesti sanottuna kasvatetaan lapsia ikään kuin yhä olisi vuosi 1995.

Hienoa kuulla että vielä on maalaisjärkisiä hoitajia eikä vaan näitä "vakaopeja" jotka haluavat "tukea lasta". Pentulauma pysyy kurissa kun sille pitää jöötä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nolottaa alalla työskentelevänä nämä avautumiset. On paljon päiväkoteja missä henkilökunta on täysiä ku...päivä, lapsia ja vanhempia haukutaan. Jos satut menemään töihin tälläiseen paikkaan, ja tykkäät työstäsi, sinut nujerretaan henkisesti sillä valittamisen kulttuuri on niin vahva. Sairaalamaailmassakin on tätä muttei samassa mittakaavassa sillä työssä on lääketieteellinen aspekti mikä on konkreettisesti eteenpäin menevää ja professionaalisuus auttaa jaksamaan, samoin esim lääkärityökaverit, jotka monet tekevät omaa tutkimustyötään. Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Jos olisin kanditaustainen opettaja, olisin huolissani juuri lasten vähenemisen takia tulevaisuudessa. Työt tulevat radikaalisti vähenemään.

Vähenevät muualla, mutta ei kasvukeskuksissa, joissa pula henkilökunnasta on valtava jo nyt ja väkimäärä kasvaa. Pula myös pahenee, vaikka lapset vähenisivät, sillä myös henkilökunta pakenee kiihtyvällä tahdilla.

Maaseudulla puolestaan on paljon kuntia, joissa ei ole ainuttakaan pätevää vakaopea, eli maaseudulta tuskin tulee tarpeeksi työvoimaa apuun tulevaisuudessakaan. Pula ja tarve on kertakaikkiaan liian suuri, ei auta lasten määrän väheneminenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Nämä vanhemman polven vakahoitajat ovat usein surullisia tapauksia. Kieltäydytään omaksumasta uutta tutkimustietoa kuten positiivisen kasvatuksen oppeja ja tunnekasvatusta. Integroidun varhaiskasvatuksen sijaan järjestetään aamupiirituokioita missä käydään läpi viikonpäiviä ja säätä. Lyhyesti sanottuna kasvatetaan lapsia ikään kuin yhä olisi vuosi 1995.

Hienoa kuulla että vielä on maalaisjärkisiä hoitajia eikä vaan näitä "vakaopeja" jotka haluavat "tukea lasta". Pentulauma pysyy kurissa kun sille pitää jöötä.

Kohtauksia varhaiskasvatuksesta, osa 78532:

Miksi sinä kultapieni potkaisit vakaopea vaikka se tekee kipeää? Näen että sinua harmittaa mutta ei silti saa potkaista. Ai!! Lopeta potkiminen, näen että sinua harmittaa. Ai! Näen että sinua harmittaa. Ai!!! Hei Pirjo, Nico-Petterillä on varmaan ADHD kun se koko ajan potkii minua! Ai!! Ai!! Ai! Näen että sinua Nico-Petteri harmittaa! Ai!

Mulle riittää ihan hyvin se aamupiiri, sitten vapaata leikkiä, ruokaa ja unta.

Hoitotyö on aliarvostettua, vastuullista, kuormittavaa ja huonosti palkattua työtä. Vielä kamalampaa on vanhustenhoito ja kotihoito. Jos olisin lähihoitaja, niin hoitaisin mieluummin lapsia kuin vanhuksia!

Vierailija kirjoitti:

Liikuttavaa miten joku "päivähoitoammattilainen" syyllistää vanhempia neurologisista sairauksista jne.

Ja kyllä se lasten elämä siellä päivähoidossa on myös yksi merkittävä tekijä siihen, että "käytöshäiriöitä" alkaa ilmetä.

Loipottavat kiireiset negatiiviset koko ajan vaihtuvat osaamttomat aikuiset joita ihan liian vähän, turvattomuus ja vaaratilanteet, kaikuvat jättimäiset tilat, valtavat lapsiryhmät valtavissa päiväkodeissa, pitkät matkat päivähoitoon ja siitä seurannut väsymys jne.... Alkaisi moni aikuinenkin "käytöshäiriöidä".

Tämä! Kyllä se pahoinvointi voi johtua myös ihan stressaavasta/ahdistavasta päiväkotiarjesta! Liian suuret ryhmät, liian vähän aikuisia, turvattomuus, jatkuva väkivallan uhka…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotimaailma on pysähtynyt ja monet tekevät työnsä kuten on tehty jo 80 luvulla. Yksiköt ovat pieniä, puuttuu sairaalatyössä oleva professionaalisuus ja tiede. Jollain vastavalmistuneellea asenne saattaa olla innostunut mutta hänet lytätään pian.

Eräs päiväkoti missä työskentelin pari vuotta kiertärättää jatkuvasti lastenhoitajia opettajina, johtaja pelkää näitä talossa 30 vuotta olleita ja tekee aina uuden määräaikaisuuden.Paikkoja ei edes laiteta hakuun ja minun aikanani vuosi sitten 7 opettajasta oli 3 virallisesti pätevää... samassa päiväkodissa on sijaisten tarve suuri, keikkoja on joka päivälle vaikka yksikkö ei ole iso.

Nämä vanhemman polven vakahoitajat ovat usein surullisia tapauksia. Kieltäydytään omaksumasta uutta tutkimustietoa kuten positiivisen kasvatuksen oppeja ja tunnekasvatusta. Integroidun varhaiskasvatuksen sijaan järjestetään aamupiirituokioita missä käydään läpi viikonpäiviä ja säätä. Lyhyesti sanottuna kasvatetaan lapsia ikään kuin yhä olisi vuosi 1995.

Hienoa kuulla että vielä on maalaisjärkisiä hoitajia eikä vaan näitä "vakaopeja" jotka haluavat "tukea lasta". Pentulauma pysyy kurissa kun sille pitää jöötä.

Kohtauksia varhaiskasvatuksesta, osa 78532:

Miksi sinä kultapieni potkaisit vakaopea vaikka se tekee kipeää? Näen että sinua harmittaa mutta ei silti saa potkaista. Ai!! Lopeta potkiminen, näen että sinua harmittaa. Ai! Näen että sinua harmittaa. Ai!!! Hei Pirjo, Nico-Petterillä on varmaan ADHD kun se koko ajan potkii minua! Ai!! Ai!! Ai! Näen että sinua Nico-Petteri harmittaa! Ai!

Luoja mikä tavipää sinä oletkaan 🤯🤔😖👎

Kertokaa minulle yksi ammatti tai ala, jossa ei nykyään ole aliresurssia ja jossa ei koskaan ole kiire eikä tarvitse venyä. Tarkoitan tällä rivityöntekijää, en johtoporrasta. Johtajia kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle yksi ammatti tai ala, jossa ei nykyään ole aliresurssia ja jossa ei koskaan ole kiire eikä tarvitse venyä. Tarkoitan tällä rivityöntekijää, en johtoporrasta. Johtajia kyllä riittää.

Hetkittäin varmasti ihan joka paikassa. Sen ei pitäisi vaan olla jatkuva tila, että puutteellisten resurssien takia et ikinä pysty tekemään työtäsi kunnolla. Lapset pysyy hengissä, mutta mistään varhaiskasvatuksesta ei voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen tavoitteet

Tässä laissa tarkoitetun varhaiskasvatuksen tavoitteena on:

......

10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Tätä sitten noudatetaan niin opetushallituksen ohjelmalla, kunnallisella ohjelmalla että lapsikohtaisella varhaiskasvatussuunnitelmalla, jonka laatii ja josta vastaa opettaja.

Sekö on sitä vanhemman tukemista, kun kerrotaan negatiivisia asioita hänen lapsestaan, mitä on havainnoinut kunakin päivänä:Kalle ei istu suorassa, Kalle ei aina reagoi nimeensä, Kalle puhuu liian hitaasti, Kalle ei osaa... Kyllä minä ainakin koen tuollaisen tukemisen vastakohdaksi. Sillä lannistetaan äiti. Hän alkaa tuntea itsensä ja lapsensa täysin epäkelpoisiksi tähän yhteiskuntaan. Että kiitos vain , mutta en tarvitse tuollaista "tukemista". Jos voisin ottaisin lapseni pois tästä yhteiskunnasta kokonaan.