Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Ollaan valittu yksityinen päiväkoti juuri siitä syystä että se ei omi lapsiamme ja heidän kasvatustaan vaan jättää kasvatuksen päävastuun vanhemmille, tukee meitä kasvatustehtävässmme ja ennenkaikkea hoitaa lapsemme osapäiväisesti, järjestäen heille päivärutiinin ja oppia siitä että elämässä on hyvä olla järjestelmällinen. Kasvatuksen softimman puolen hoidamme sitten perheen kesken. Maksamme tästä päivähoidosta jonkin verran enemmän kuin mitä maksaisimme julkisella puolella mutta pidänkin tärkeänä että hoito on laadukasta, päiväkoti pieni, siisti ja mukava, henkilöstö tyytyväistä. Heillä on henkilöstölleen vuosibonukset joulukuussa eli jonkin verran korkeampi palkka kuin taulukkopalkat. Siksikin maksan mielelläni joka kuukausi vähän enemmän. Onhan meilläkin miehen kanssa taulukkopalkkoja korkeampi palkkaus sekä talletuksia. 

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihminen oikeasti _voi_ olla _näin_ väsynyt heti ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän jälkeen? Jalat ihan muusia, niitä ihan särkee, silmät ei meinaa pysyä auki ja voimia ei ole nimeksikään.

Ok, olin työkaverin kanssa kaksin, ollaan koko viikko, koska ryhmän kolmas kasvattaja vielä lomalla, olin ulkona paahteessa n.3,5h, istunut ainoastaan sen ajan kun hotkaisin ruoan+ehkä satunnaisesti siellä täällä hetkisen istahdus, mutta silti🥺...

Helpottaa varmaan jo syyskuussa... Kun pääsee takaisin rumbaan sisään ja kiireinen rytmi vie mennessään. Silloin ei ehdi edes tänne kirjoittaa.

Ja sustako on hyvä asia, että varhaiskasvatuksessa olevilla on niin kiireistä ettei vapaa-aikanaankaan ehdi edes nettiä selata? Just 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan valittu yksityinen päiväkoti juuri siitä syystä että se ei omi lapsiamme ja heidän kasvatustaan vaan jättää kasvatuksen päävastuun vanhemmille, tukee meitä kasvatustehtävässmme ja ennenkaikkea hoitaa lapsemme osapäiväisesti, järjestäen heille päivärutiinin ja oppia siitä että elämässä on hyvä olla järjestelmällinen. Kasvatuksen softimman puolen hoidamme sitten perheen kesken. Maksamme tästä päivähoidosta jonkin verran enemmän kuin mitä maksaisimme julkisella puolella mutta pidänkin tärkeänä että hoito on laadukasta, päiväkoti pieni, siisti ja mukava, henkilöstö tyytyväistä. Heillä on henkilöstölleen vuosibonukset joulukuussa eli jonkin verran korkeampi palkka kuin taulukkopalkat. Siksikin maksan mielelläni joka kuukausi vähän enemmän. Onhan meilläkin miehen kanssa taulukkopalkkoja korkeampi palkkaus sekä talletuksia. 

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

Niin totta.

Oikea ammattilainen näkee epäkohdat ja kokee niin suurta eettistä ristiriitaa, ettei halua jatkaa yksityisessä, joka tekee voittoa lasten kustannuksella. Heillä tekee pahaa katsoa lasten kärsivän, ja koko perheen. Maksimaalinen voitto yritykselle ei motivoi hyviä työntekijöitä, joilla on halu ja kyky tehdä oma työnsä lapsilähtöisesti ja moraalisesti oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitäisi heittää jo romukoppaan se, että Suomessa tarjottaisiin laadukasta varhaiskasvatusta. Heittämällä sen romukoppaan poistuisi myös osa työntekijöiden stressistä, jos nyt ajatellaan, että päiväkoti on vain päiväkoti, missä lapset oleskelevat vanhempien ollessa töissä: Ovat valvonnan alla, saavat ruokaa, hygieniasta huolehditaan, päivälevosta, sylitellään ja aikuinen on läsnä.

Unohdettaisiin tällaisessa kriisitilanteessa se pedagogisuus kokonaan, eli ei tarvisi suunnitella mitään erityistä toimintaa, ei tarvisi väkisin vääntää kiireen keskellä jotain askarteluja tai lauluja eikä tarvisi tehdä mitään retkiä minnekkään.

&

Eskari tottakai sitten erikseen ja viskarilaisille ne omat tehtävänsä. Mutta muuten vain oltaisiin.

Ja unohdettaisiin se saatanan byrokratia joka hemmetin asiassa, kirjotellaan lippuja ja lappuja ja tehdään ilmoituksia ja ollaan pois lapsiryhmästä niin että työkavereilla on sitten vieläkin hankalampaa.

Jos ei kerran ole resursseja, niin pitäisi tinkiä arvoista, etenkin jos sitä päivähoitoa pitää tarjota KAIKILLE ILMAISEKSI, vaikka vanhemmatkin olisivat kotona.

T: Kyllästynyt lastenhoitaja, joka haluaisi keskittyä itse asiaan ja näin myös parantaa omaa jaksamistaan.

Ai kamala. Siis tuo on juuri se minun painajaiseni. Pahin alennustila, johon varhaiskasvatus voisi ajautua. Itse asia olisi se, että ollaan vaan. Lapsisäiliö.

Vaikka olisikin pahin painajaisesi, niin minkä sille voi jos resurssit ei nyt vain mitä ilmeisemmin muuhun riitä. Sitten pitää lopettaa se valehtelu ja esittäminen että olis muka niin hieno varhaiskasvattamo, kun todellisuus on jotain aivan muuta. Ja siinä toisaalta menisi sitten myöskin perustelut siltä, että jokainen kotona istuva vanhempikin saa tuoda lapsensa hoitoon 12 tunniksi joka arkipäivä jos niin haluaa: Kun varhaiskasvattamo muuttukin takaisin päivähoidoksi, niin se ei enää eriarvoista kotona asuvia lapsia millään lailla.

Tuo on vähän vaikeaa kun tutkimukset osoittavat lasten hyötyvän nykyisin päiväkodista. Mutta jos haluatte pistää hösseliksi, niin kuulema jokin aika sitten Suomessa hylättiin väitöskirja jonka mukaan lapset hyötyvät kotihoidosta. Ehkä sen perään voi vähän kysellä.

Itse uskon päiväkodin olevan lapselle hyvä, mutta ei niin automaattisesti ja ylivoimaisesti kotihoitoa parempi kuin korkeammalta annetaan ymmärtää.

On se hyvä paikka se päiväkoti, tiedän useita äitejä (kerhotoiminnassa tutustuttu) jotka vievät oman esikoisensa päiväkotiin 7-8h päiviksi vaikka ovatkin itse kotona nuoremman kanssa. Ja kyseiset äidit on alan ihmisiä aina lanttumaakareista opettajiin.

Työntekijöiden hätähuuto hah. Ennemmin naisten vaatimus päästä mahdollisimman vähällä panostamisella sekä mahdollisimman helpolla ja samalla pitää kuitenkin tienata maksimaalisesti

Vierailija kirjoitti:

Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.

Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.

Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.

Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.

Tämä! Eivät varmasti ole niin stressaantuneita kuin naishoitajat, koska eivät tee senkään vertaa töitään ja lisäksi vielä saavat sukupuolensa ansiosta naisilta yleensä kaiken anteeksi, varsinkin vanhemman sukupolven naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi varhaiskasvattajan kuulostavat niin kireiltä ja jotenkin julmilta, vähintäänkin kylmiltä? Pienet lapset taas ovat sellaisia palleroita, pehmeitä, herkkiä ja empaattisia, eikö niitä pelota olla viirusuiden komenneltavina?

Tata ihmettelen minakin. Mika naita kylmia elamaan kyllastyneita ihmisia vetaa puoleensa tassa alassa...

Voisiko olla mahdollista, että ala tekee ihmisistä kylmiä ja elämään kyllästyneitä? Työuupumus nimittäin oireilee nimenomaan niin: Selkein havaittava oire on kyynistyminen ja työuupumus taas on seurausta kurjista työoloista.

Itse muistan kun tulin alalle, niin olin täynnä ideoita, mielikuvitusta, energiaa ja innostusta. 15 vuotta päiväkotia takana ja en saa enää mitään ideoita, eikä mielikuvitus enää toimi, pää lyö näiltä osin ihan tyhjää ja huomaan, etten enää myöskään innostu oikein mistään, työpäivän jälkeen olen aivan väsynyt.

Olen ollut jo pari viikkoa sairaslomalla työuupumuksen vuoksi, mutta eihän sellainen täydelliseen toipumiseen riittänyt, toivon ettei tule joku päivä sellaista täydellistä romahdusta, mikä työuupumuksessa yleensä ihmiselle tulee, mikä pysäyttää sitten pakostikkin, siitä tulee pitkä saikku.

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

-Mitenniin?

Oma kokemus on, että yksityisellä yritetään enemmän ja myös tiimihenki on ollut parempi kuin kunnallisissa, missä oon ollut, oon nähnyt aika paljon eri paikkoja. Yksityisissä kaikissa ei oo tarkotus rahan maksimointi, vaan osa on vanhempainyhdistysten ym ylläpitämiä. Yksityisissä oon saanut työntekijänä arvostavampaa kohtelua kuin kunnallisissa ja tää on ihan fakta. Yksityisissä tosin ihmiset oikeasti tekee, ei vaan sano tekevänsä...

Vierailija kirjoitti:

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

-Mitenniin?

Oma kokemus on, että yksityisellä yritetään enemmän ja myös tiimihenki on ollut parempi kuin kunnallisissa, missä oon ollut, oon nähnyt aika paljon eri paikkoja. Yksityisissä kaikissa ei oo tarkotus rahan maksimointi, vaan osa on vanhempainyhdistysten ym ylläpitämiä. Yksityisissä oon saanut työntekijänä arvostavampaa kohtelua kuin kunnallisissa ja tää on ihan fakta. Yksityisissä tosin ihmiset oikeasti tekee, ei vaan sano tekevänsä...

Höpöhöpö! Vaihtuvuus on hyvin suurta ja loput suunnittelevat lähtöä/sairauslomaa. He joutuvat tekemään kotitaloustöitä, eikä lapsille ole jumppasalia ja kunnollista pihaa. Ruoka on ala-arvoista.

HuohMaanantaina työt taas alkaa, uusi työ, uusi ryhmä ja uudet kujeet

Rehellisesti sanoen ei huvittais sitten yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

-Mitenniin?

Oma kokemus on, että yksityisellä yritetään enemmän ja myös tiimihenki on ollut parempi kuin kunnallisissa, missä oon ollut, oon nähnyt aika paljon eri paikkoja. Yksityisissä kaikissa ei oo tarkotus rahan maksimointi, vaan osa on vanhempainyhdistysten ym ylläpitämiä. Yksityisissä oon saanut työntekijänä arvostavampaa kohtelua kuin kunnallisissa ja tää on ihan fakta. Yksityisissä tosin ihmiset oikeasti tekee, ei vaan sano tekevänsä...

Mulla on sama kokemus yksityisistä. Vaikka media huutaa että se on bisnestä ja siellä tehdään rahaa, yllättäen siellä on enemmän rahaa ostaa lapsille elämyksiä, esim teatteria ja konsertteja.

Ja mitä työntekijöihin tulee, on siellä ihan erilainen mentaliteetti tehdä lapsen ja perheen parhaaksi. Yksityinen on asiakaspalvelua kun taas kunnallinen kyykyttää vanhempia enemmän.

Se työyhteisö missä olin yksityisellä oli positiivisempi kuin nyt kunnallisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

-Mitenniin?

Oma kokemus on, että yksityisellä yritetään enemmän ja myös tiimihenki on ollut parempi kuin kunnallisissa, missä oon ollut, oon nähnyt aika paljon eri paikkoja. Yksityisissä kaikissa ei oo tarkotus rahan maksimointi, vaan osa on vanhempainyhdistysten ym ylläpitämiä. Yksityisissä oon saanut työntekijänä arvostavampaa kohtelua kuin kunnallisissa ja tää on ihan fakta. Yksityisissä tosin ihmiset oikeasti tekee, ei vaan sano tekevänsä...

Höpöhöpö! Vaihtuvuus on hyvin suurta ja loput suunnittelevat lähtöä/sairauslomaa. He joutuvat tekemään kotitaloustöitä, eikä lapsille ole jumppasalia ja kunnollista pihaa. Ruoka on ala-arvoista.

Ihan samoja hommia joudun tekemään kunnallisella. Ruokailujen jälkeinen siivoaminen kuuluu ryhmälle joka päivä. Ja silloin jos pk apulainen on poissa, lisätään siihen vielä lisää siivousta mm vessojen pesu ja imurointia.

Kunnalla myös kikkaillaan suhdeluvuilla huomattavasti enemmän kuin yksityisellä

Höpöhöpö! Vaihtuvuus on hyvin suurta ja loput suunnittelevat lähtöä/sairauslomaa. He joutuvat tekemään kotitaloustöitä, eikä lapsille ole jumppasalia ja kunnollista pihaa. Ruoka on ala-arvoista.

-Siis kunnallisella ollut tämmöistä. Kotitaloustyöt ja leivonta lasten kanssa on kivaa. :)!? Ja liikuntamahdollisuudet riippuu ihan paikasta, ei siitä onko yksityinen vai kunnallinen. Myös pihat vaihtelee. Ruoka on ala-arvosta nykyään ihan kaikissa päiväkodeissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisiin päiväkoteihin ainakin meiltä on lähtenyt sellaiset sijaiset joiden työmoraali oli vähintäänkin kyseenalainen. Jotenkin ne yksityisellä onnistuu antamaan vanhemmille tosi aurinkoisen kuvan, vaikka totuus on, että siellä on resurssit vieläkin niukemmat kuin kunnallisessa koska yksityinen päiväkoti on bisnestä jonka tarkoitus on tuottaa: kulut minimiin. Yksikään tuntemani oikeasti työssään hyvä ei ole lähtenyt yksityiseen päiväkotiin töihin, oikeasti työssään hyvät ovat kunnallisella ja korkeintaan harkitsevat alan jättämistä kokonaan työn mentyä sellaiseksi ettei siellä pääse ne hyvillä taidoilla ja kokemuksella loistamaan. Hyvää työntekijää ahdistaa kun ei pysty tekemään työtään hyvin.

-Mitenniin?

Oma kokemus on, että yksityisellä yritetään enemmän ja myös tiimihenki on ollut parempi kuin kunnallisissa, missä oon ollut, oon nähnyt aika paljon eri paikkoja. Yksityisissä kaikissa ei oo tarkotus rahan maksimointi, vaan osa on vanhempainyhdistysten ym ylläpitämiä. Yksityisissä oon saanut työntekijänä arvostavampaa kohtelua kuin kunnallisissa ja tää on ihan fakta. Yksityisissä tosin ihmiset oikeasti tekee, ei vaan sano tekevänsä...

Höpöhöpö! Vaihtuvuus on hyvin suurta ja loput suunnittelevat lähtöä/sairauslomaa. He joutuvat tekemään kotitaloustöitä, eikä lapsille ole jumppasalia ja kunnollista pihaa. Ruoka on ala-arvoista.

Ihan samoja hommia joudun tekemään kunnallisella. Ruokailujen jälkeinen siivoaminen kuuluu ryhmälle joka päivä. Ja silloin jos pk apulainen on poissa, lisätään siihen vielä lisää siivousta mm vessojen pesu ja imurointia.

Kunnalla myös kikkaillaan suhdeluvuilla huomattavasti enemmän kuin yksityisellä

Tässä varmaan on paikkakuntakohtaisia eroja. Itse en ole kunnan päiväkodissa kertaakaan pessyt vessoja tai imuroinut, lounaan jälkeen tulee siivoaja pyyhkimään pöydät ja lattiat jne. Puhumattakaan aamupuuron keittämisestä yms., mikä monesti yksityisellä kuuluu kasvatushenkilökunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitäisi heittää jo romukoppaan se, että Suomessa tarjottaisiin laadukasta varhaiskasvatusta. Heittämällä sen romukoppaan poistuisi myös osa työntekijöiden stressistä, jos nyt ajatellaan, että päiväkoti on vain päiväkoti, missä lapset oleskelevat vanhempien ollessa töissä: Ovat valvonnan alla, saavat ruokaa, hygieniasta huolehditaan, päivälevosta, sylitellään ja aikuinen on läsnä.

Unohdettaisiin tällaisessa kriisitilanteessa se pedagogisuus kokonaan, eli ei tarvisi suunnitella mitään erityistä toimintaa, ei tarvisi väkisin vääntää kiireen keskellä jotain askarteluja tai lauluja eikä tarvisi tehdä mitään retkiä minnekkään.

&

Eskari tottakai sitten erikseen ja viskarilaisille ne omat tehtävänsä. Mutta muuten vain oltaisiin.

Ja unohdettaisiin se saatanan byrokratia joka hemmetin asiassa, kirjotellaan lippuja ja lappuja ja tehdään ilmoituksia ja ollaan pois lapsiryhmästä niin että työkavereilla on sitten vieläkin hankalampaa.

Jos ei kerran ole resursseja, niin pitäisi tinkiä arvoista, etenkin jos sitä päivähoitoa pitää tarjota KAIKILLE ILMAISEKSI, vaikka vanhemmatkin olisivat kotona.

T: Kyllästynyt lastenhoitaja, joka haluaisi keskittyä itse asiaan ja näin myös parantaa omaa jaksamistaan.

Ai kamala. Siis tuo on juuri se minun painajaiseni. Pahin alennustila, johon varhaiskasvatus voisi ajautua. Itse asia olisi se, että ollaan vaan. Lapsisäiliö.

Vaikka olisikin pahin painajaisesi, niin minkä sille voi jos resurssit ei nyt vain mitä ilmeisemmin muuhun riitä. Sitten pitää lopettaa se valehtelu ja esittäminen että olis muka niin hieno varhaiskasvattamo, kun todellisuus on jotain aivan muuta. Ja siinä toisaalta menisi sitten myöskin perustelut siltä, että jokainen kotona istuva vanhempikin saa tuoda lapsensa hoitoon 12 tunniksi joka arkipäivä jos niin haluaa: Kun varhaiskasvattamo muuttukin takaisin päivähoidoksi, niin se ei enää eriarvoista kotona asuvia lapsia millään lailla.

Tuo on vähän vaikeaa kun tutkimukset osoittavat lasten hyötyvän nykyisin päiväkodista. Mutta jos haluatte pistää hösseliksi, niin kuulema jokin aika sitten Suomessa hylättiin väitöskirja jonka mukaan lapset hyötyvät kotihoidosta. Ehkä sen perään voi vähän kysellä.

Itse uskon päiväkodin olevan lapselle hyvä, mutta ei niin automaattisesti ja ylivoimaisesti kotihoitoa parempi kuin korkeammalta annetaan ymmärtää.

Päiväkoti on hyvå, kun lapsi on ainoa lapsi, joka saa kotona vanhempien jakamattoman huomion. Päiväkodissa oppii jakamaan, kuuntelemaan, odottamaan vuoroaan, toimimaan vertaisten kanssa eri tilanteissa, ja kouliihan se tietysti koulua ja yhteiskuntaa varten. Näitä taitoja voi silti mainiosti opetella kotonakin, jos vanhemmilla on viitseliäisyyttä. Se vaatii kuitenkin ulkopuolisia kontakteja.

Eskari on jo vähän enemmän kuin päivähoito, vaikka sielläkin pääasiassa viilataan ryhmässä toimimisen taitoja, abc:t ehtii oppia koulussakin. Eskarissa myös tutustutaan eri asioihin ja toimitaan monella eri tavalla, joten lapsi oppii tuntemaan itseään ja tapoja ja asioita, joista pitää, missä on hyvä, mitä harjoitella vahvistaa itsetuntoaan ja itsetuntemusta. Tämä on pohjama pienemmilläkin päiväkodissa, mutta samaa voi tehdä tosiaan kotonakin.

Miinuspuolena päiväkodissa on meteli, jatkuva kuormitus hälinässä ja kaverisuhteissa taistelua omasta paikasta, vaihtuvat aikuiset ja levottomat häiriköt, jotka toimivat ennalta-arvaamattomasti. Turvaton olo on pahinta, mitä lapsi voi kokea ilman vanhempiaan.

Oma näkemykseni on, että parasta lapselle olisi olla alle 3v kotona, 3-5v kerho 4h/pv, ja 5-6v eskari n.6h päiviä. Säälittää lapset, jotka selkeästi kuormittuneita pitkistä päivistä.

Useimmilla työt ei ainna mahdollisuutta tällaiseen, joten koettakaa edes etsiä perhepäivähoitoa tai pientä yksikköä, jossa suht pysyvät työntekijät. Ajatelkaa lastenne parasta ja tulevaisuutta.

T.varhaiskasvattaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.

Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.

Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.

Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.

Eikö suostunut pamputtamaan pilluasi vai mistä moiset antipatiat?

En ole tuo jolle noin aikuismaisesti kommentoit, mutta ei ole itsellänikään kummoisia kokemuksia miespuolista kollegoista.

3 sellaista on vastaan tullut, 1 heistä edusti vanhaa kantaa eli korotti ääntä lapsille, oli kovakourainen ja pakeni aina kun pystyi "hallinnollisiin hommiin" eikä hirveästi "nähnyt" lasten riitatilanteita ja toinen ihan tuore tapaus, oltiin samassa ryhmässä 4v ajan ja hän ei halunnut ikinä kirjata mitään mihinkään ylös, koska "mä oon niin huono kirjoittamaan", istui kahvitauolla _aina_ 30-45min, makasi lattialla muka "leikkimässä", ei noudattanut vaikkapa ruokapöytä tapoja joita muut yritti lapsille ns tapakasvattaen opettaa, vältteli vanhemmille kaiken muun kertomista paitsi kevyen small talkin ja huumoriläpän, ei jaksanut tehdä pikku siistimishommia joista sovittu koko talon tasolla, että tehdään kaikki jne.

Aivan kuin olisi ollut yksi ylimääräinen-ja ikäinen lapsi siinä riesana johon ei voinut kummoisesti luottaa.

Siis kolmen (3) miehen massiivisella otannalla tuomitset kaikki miehet?

Edustavat 100% omasta mieskollegakokemuksestani, ei heitä nimittäin alalla oikeastaan ole. Ja kyllä, voin sanoa niin tällä parinkymmenen vuoden kokemuksella useista useista taloista ja 3 eri kunnasta joissa väkisinkin oppii tietämään eri yksiköiden resursseista kasvattajineen (mm päivystys aika kesäisin yhdistää useita taloja ja silloin saa myös tietoa esim.työntekijöistä).

Olet ollut 20 vuoden aikana töissä useissa useissa taloissa? Onkohan sille joku muukin syy kuin ne harvat miehet alalla, ettet ole saanut pidettyä työpaikkojasi kovin pitkään?

Vierailija kirjoitti:

Kun itse aloitin päiväkotityön puhuttiin paljon siitä että lapsen vanhemmat ovat lapsen ensisijaiset kasvattajat ja me tuemme heidän työtään.

Nyt tuntuu kuin tämä haluttaisiin kääntää toisinpäin.

Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Miten niin NYT?

Palstan ketjujen perusteella tuo on ollut käytäntö jo ainakin 20 vuotta. Mutta muistan kuulleeni vastaavia kommentteja jo 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti että miksi saksassakin lastenhoitajat osoittavat mieltään parempien työolojen ja palkan puolesta.

Ihan kun tämä olisi tarkoituksellista...

Välillä tulee mieleen, että vaikka tämä nykyinen positiivinen pedagogiikka jne. onkin varmasti monella tapaa hyväksi lapsen kehitykselle, niin onkohan sellaisella metodilla kasvatetut lapset yksinkertaisesti liian vaikeita käsitellä kasvattajille? Kun puhutaan siitä, että lapsia on paljon, niin siellä kai pitäisi olla jokin motivaattori lapsilla tehdä niinkuin sanotaan, ilman että pitää joka asiasta käydä ihan kamala vääntö.

Vaikka autoritäärisyys joiltain osin onkin lapselle haitallista, niin onko se kuitenkin välttämöntä, jotta saadaan isoa joukkoa hallittua ja tekemään joutuisasti kuten sanotaan?

Ainainen positiivisuus ja esim. lapsen itsemäärämisoikeuden kunnioittaminen vaatisi enemmän työntekijöitä, se että lapsia on paljon, ja täytyisi antaa lasten tehdä lähestulkoon mitä haluavat, niin ei toimi pienellä työntekijämäärällä: Jos joku junttaa vaikka pihalle nurkkaan, eikä saa ottaa kädestä kiinni saati kantaa väkisin, niin pitäisi olla resurssia niin paljon, ettei ole ongelma jos joku aikuinen jää odottelemaan että se lapsi päättää nätisti itse kävellä kuitenkin sisälle.

Jos lapsi tietää, että tottelemattomuudesta seuraa jotakin ikävää (enkä tarkoita nyt esim. lapsen satuttamista/kurittamista), niin motivaatio tehdä kuten sanotaan on aivan toinen, vaan tottakai sellainen samalla nujertaa sitä lapsen omaa tahtoa ja puuttuu todella vahvasti itsemäärämisoikeuteen.

Todella vaikeaa, pieniltä lapsilta kun ei voi olettaa, että itsekseen osaisivat noinvain tehdä kuten sanotaan ja toimia ryhmän edun mukaisesti automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minulle päiväkodin opet sanoo, että virikelapseni pitäisi tuoda ajoissa ennen aamupiiriä. Ja naapureita on kuulema patisteltu myös.

Virikelapsella lienee jokin sosiaalinen painava syy osallistua koko päivään, kuten ongelmat vanhemmuudessa tmv ls avohoidon tarve.

Itse vakaopena tulkitsen kaikki subjektiiviseen hoitoon pyrkijät kyvyttöminä kasvattamaan omaa lastaan, yleensä päihde tmv ongelmia miksei lapsi voi olla oman vanhemman kanssa kotona.