Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19753)
Maustetankkaus keittiössä auttaa sinua ja taloutta kestävälle polulle.
Mielikuvitus ja rohkeat ratkaisut loihtivat vähemmistäkin raaka-aineista hyvää syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti että miksi saksassakin lastenhoitajat osoittavat mieltään parempien työolojen ja palkan puolesta.
Ihan kun tämä olisi tarkoituksellista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja "tilapäinen ylitys" kategoriaanhan menee kaikki, eli ei paljon ilmoitusvelvollisuus auta.
Tuohon mitoitukseen on muuten olemassa valmis käyttöastelaskuri netissä, mutta siinä pitää tietää paljonko alle 3vuotiaita koko talossa, paljonko lapsia kokopäivä/osapäivähoidossa, esiopetus kokopäivä/puolipäiväiset. Ehkä jokainen pystyisi tuon tekemään oman ryhmän kohdalla mutta kun tämä koskettaa aina koko talon suhdelukua.
Tämä ilmoitusvelvollisuu on kyllä yksi iso vitsi. Tilapäinen ylitys on sallittu ja vahvuuteen lasketaan jos vain työntekijöitä koko talossa on tarpeeksi, eikä ole merkitystä sillä, onko työntekijät oikeasti ryhmässä hoitamassa lapsia vai onko hän toisessa päässä taloa etäkoulutuksessa/suunnittelussa/vasu-keskustelussa/muissa hommissa.
Ja jos omasta ryhmästä puuttuu työntekijä, niin eipä hätää kun 100 metrin päässä, 10 oven takana olevassa ryhmässä on kaksi lasta pois, niin kyllähän meidän nyt pitää pärjätä, kun talossa on työntekijöitä kuitenkin ihan tarpeeksi.
Lakiin pitäisi kirjata, että riittävän määrän työntekijöitä on oltava ryhmässä ja että tilapäinen ylitys ei voi tapahtua päivittäin ja että henkilökuntamäärässä pitää huomioida myös työntekijöiden kahvitauot ja kaikki työt mitä pitää tehdä niin että poistuu ryhmästä. Oikeasti siis jokaisessa ryhmässä pitäisi olla yksi työntekijä enemmän.
Tai sitten voisi vähentää sitä ns. "ylimääräistä hommaa", jos ei ole varaa palkata riittävästi väkeä, että ne hommat hoituisi ilman, että lapset joutuvat olemaan ilman riittävää määrää aikuisia.
Joskus muistan jostain lukeneeni (monta monta vuotta sitten), että tilapäinen ylitys on vain silloin kun vanhemman tulo viivästyy (esim ruuhkat, onnettomuudet, VR)., tai joutuvat pakko tilanteessa tuomaan liian aikaisin.
Kaikki muut ovat laittomia.
Nopea googlaus antoi Tehyn sivun
https://www.tehy.fi/fi/tyoelamaopas/tyosuojelu/henkilostomitoitus-varha…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt sitä eettistä ristiriitaa, jolla operoit "paskakuplastasi" käsin lasten parissa? Voiko työsi jälki enää olla muuta kuin sitä itseään? Näytä kehityskeskustelussa esihenkilöllesi tuo kirjoittamasi vuodatus. Ai, miksi et? Koska "vakituinen työ turvaa toimeentulon"?
Tahtoisinpa nähdä, millä ilmeellä vastaanotat lapsia aamulla, kohtaat vanhempia iltapäivällä ja autat työkavereita päivän mittaan. Naama norsunv*tulla vai järkyttävä tekohymy kasvoilla? Varmaan ymmärrät, että harjoitat ammattiasi massiivisen eettisen ristiriidan vallitessa, eikä tuollainen tilanne voi päättyä hyvin.
Suoraselkäinen ja rehellinen ammattilainen olisi jo tehnyt tarvittavat johtopäätökset, eli joko löytänyt työstään mielekkyyden ja arvokkuuden, tai vaihtanut reilusti alaa. Sinä jatkat kuin "p-pommi", joka voi räjähtää koska vain. Paska on jo tuulettimessa ja sitä lentelee pitkin (työ)ympäristöäsi.
Missä kehityskeskustelussa? Ei meillä ole sellaisia ollut enää muutamaan vuoteen. Ei sen jälkeen, kun konsultti kävi kertomassa, kuinka kaupungin varhaiskasvatusta tehostetaan. Nyt yhdellä johtajalla on 3 päiväkotia eikä pomoa näy meillä juuri lainkaan. Johtaminen on olematonta, meno on kuin pellossa, yhtä ainoaa sijaista revitään joka paikkaan ja lapsia tungetaan täysiin ryhmiin. Oon nyt ollut viikon töissä loman jälkeen ja turhauttaa niin paljon, kun mikään ei toimi.
-vakaopePeesi tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi heittää jo romukoppaan se, että Suomessa tarjottaisiin laadukasta varhaiskasvatusta. Heittämällä sen romukoppaan poistuisi myös osa työntekijöiden stressistä, jos nyt ajatellaan, että päiväkoti on vain päiväkoti, missä lapset oleskelevat vanhempien ollessa töissä: Ovat valvonnan alla, saavat ruokaa, hygieniasta huolehditaan, päivälevosta, sylitellään ja aikuinen on läsnä.
Unohdettaisiin tällaisessa kriisitilanteessa se pedagogisuus kokonaan, eli ei tarvisi suunnitella mitään erityistä toimintaa, ei tarvisi väkisin vääntää kiireen keskellä jotain askarteluja tai lauluja eikä tarvisi tehdä mitään retkiä minnekkään.
Eskari tottakai sitten erikseen ja viskarilaisille ne omat tehtävänsä. Mutta muuten vain oltaisiin.
Ja unohdettaisiin se saatanan byrokratia joka hemmetin asiassa, kirjotellaan lippuja ja lappuja ja tehdään ilmoituksia ja ollaan pois lapsiryhmästä niin että työkavereilla on sitten vieläkin hankalampaa.
Jos ei kerran ole resursseja, niin pitäisi tinkiä arvoista, etenkin jos sitä päivähoitoa pitää tarjota KAIKILLE ILMAISEKSI, vaikka vanhemmatkin olisivat kotona.
T: Kyllästynyt lastenhoitaja, joka haluaisi keskittyä itse asiaan ja näin myös parantaa omaa jaksamistaan.
Ai kamala. Siis tuo on juuri se minun painajaiseni. Pahin alennustila, johon varhaiskasvatus voisi ajautua. Itse asia olisi se, että ollaan vaan. Lapsisäiliö.
Lapsisäiliönä sitä monet vanhemmat pitääkin, tuovat päiviksi paikalle oli tarvetta tai ei. Ja onhan se täällä palstallakin tullut selväksi, että "säilöön vaan" ja "perseiden pesua säilössä vaan, siihen nyt pystyy kuka vaan" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja "tilapäinen ylitys" kategoriaanhan menee kaikki, eli ei paljon ilmoitusvelvollisuus auta.
Tuohon mitoitukseen on muuten olemassa valmis käyttöastelaskuri netissä, mutta siinä pitää tietää paljonko alle 3vuotiaita koko talossa, paljonko lapsia kokopäivä/osapäivähoidossa, esiopetus kokopäivä/puolipäiväiset. Ehkä jokainen pystyisi tuon tekemään oman ryhmän kohdalla mutta kun tämä koskettaa aina koko talon suhdelukua.
Tämä ilmoitusvelvollisuu on kyllä yksi iso vitsi. Tilapäinen ylitys on sallittu ja vahvuuteen lasketaan jos vain työntekijöitä koko talossa on tarpeeksi, eikä ole merkitystä sillä, onko työntekijät oikeasti ryhmässä hoitamassa lapsia vai onko hän toisessa päässä taloa etäkoulutuksessa/suunnittelussa/vasu-keskustelussa/muissa hommissa.
Ja jos omasta ryhmästä puuttuu työntekijä, niin eipä hätää kun 100 metrin päässä, 10 oven takana olevassa ryhmässä on kaksi lasta pois, niin kyllähän meidän nyt pitää pärjätä, kun talossa on työntekijöitä kuitenkin ihan tarpeeksi.
Lakiin pitäisi kirjata, että riittävän määrän työntekijöitä on oltava ryhmässä ja että tilapäinen ylitys ei voi tapahtua päivittäin ja että henkilökuntamäärässä pitää huomioida myös työntekijöiden kahvitauot ja kaikki työt mitä pitää tehdä niin että poistuu ryhmästä. Oikeasti siis jokaisessa ryhmässä pitäisi olla yksi työntekijä enemmän.
Tai sitten voisi vähentää sitä ns. "ylimääräistä hommaa", jos ei ole varaa palkata riittävästi väkeä, että ne hommat hoituisi ilman, että lapset joutuvat olemaan ilman riittävää määrää aikuisia.
Joskus muistan jostain lukeneeni (monta monta vuotta sitten), että tilapäinen ylitys on vain silloin kun vanhemman tulo viivästyy (esim ruuhkat, onnettomuudet, VR)., tai joutuvat pakko tilanteessa tuomaan liian aikaisin.
Kaikki muut ovat laittomia.Nopea googlaus antoi Tehyn sivun
https://www.tehy.fi/fi/tyoelamaopas/tyosuojelu/henkilostomitoitus-varha…
No se on jännä, että lakia sitten rikotaan kaikki kunnallisissa ja yksityisissä päiväkodeissa, koska se on ihan arkipäivää, että ryhmässä on vain kolme työntekijää ja he eivät ole yhtäaikaa paikalla kuin vain muutaman tunnin päivästä ja se muutama tuntikin sisältää yleensä sen 2h nukkariajan, jolloin opettajalla on yleensä suunnittelu/on palavereita tms.
Eli jos asialle haluttaisiin tehdä jotakin, se voitaisiin kyllä tehdä ihan ilman hoitajien tekemiä ilmoituksiakin, mutta kun halua ei oikeasti ole, niin keksitään tällainen muka näennäinen ilmoitusvelvollisuus jolla saadaan jälleen vastuu sälytettyä lastenhoitajien niskoille, kas kun jos et ilmoitusta tee niin rikot lakia, eikä ketään kiinnosta ettet tehnyt ilmoitusta, koska et jaksa sellaista joka päivältä tehdä saati että ehtisitkään.
Näyttää muka hienolta, mutta oikeasti on vastuun siirtämistä päättäjiltä duunareille. Ja ne ilmoitukset eivät muuten hyödytä edes yhtään mitään, olen muutaman tehnyt ja johtaja vastaa siihen jotain täysin ympäripyöreää joka menee tietenkin sellaisenaan läpi, kun ei ole mitään kiinnostusta alkaa kenellekään tarkistelemaan, että onko se ympäripyöräe lässytys antanut ihan väärän kuvan asioista. Ja siitä tullaankin sitten siihen, että se onkin työntekijä joka ilmoittelee ihan turhasta. Hoitajat ovat ilmoitusten kanssa siis puun ja kuoren välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi heittää jo romukoppaan se, että Suomessa tarjottaisiin laadukasta varhaiskasvatusta. Heittämällä sen romukoppaan poistuisi myös osa työntekijöiden stressistä, jos nyt ajatellaan, että päiväkoti on vain päiväkoti, missä lapset oleskelevat vanhempien ollessa töissä: Ovat valvonnan alla, saavat ruokaa, hygieniasta huolehditaan, päivälevosta, sylitellään ja aikuinen on läsnä.
Unohdettaisiin tällaisessa kriisitilanteessa se pedagogisuus kokonaan, eli ei tarvisi suunnitella mitään erityistä toimintaa, ei tarvisi väkisin vääntää kiireen keskellä jotain askarteluja tai lauluja eikä tarvisi tehdä mitään retkiä minnekkään.
Eskari tottakai sitten erikseen ja viskarilaisille ne omat tehtävänsä. Mutta muuten vain oltaisiin.
Ja unohdettaisiin se saatanan byrokratia joka hemmetin asiassa, kirjotellaan lippuja ja lappuja ja tehdään ilmoituksia ja ollaan pois lapsiryhmästä niin että työkavereilla on sitten vieläkin hankalampaa.
Jos ei kerran ole resursseja, niin pitäisi tinkiä arvoista, etenkin jos sitä päivähoitoa pitää tarjota KAIKILLE ILMAISEKSI, vaikka vanhemmatkin olisivat kotona.
T: Kyllästynyt lastenhoitaja, joka haluaisi keskittyä itse asiaan ja näin myös parantaa omaa jaksamistaan.
Ai kamala. Siis tuo on juuri se minun painajaiseni. Pahin alennustila, johon varhaiskasvatus voisi ajautua. Itse asia olisi se, että ollaan vaan. Lapsisäiliö.
Vaikka olisikin pahin painajaisesi, niin minkä sille voi jos resurssit ei nyt vain mitä ilmeisemmin muuhun riitä. Sitten pitää lopettaa se valehtelu ja esittäminen että olis muka niin hieno varhaiskasvattamo, kun todellisuus on jotain aivan muuta. Ja siinä toisaalta menisi sitten myöskin perustelut siltä, että jokainen kotona istuva vanhempikin saa tuoda lapsensa hoitoon 12 tunniksi joka arkipäivä jos niin haluaa: Kun varhaiskasvattamo muuttukin takaisin päivähoidoksi, niin se ei enää eriarvoista kotona asuvia lapsia millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja varhaiskasvatuksessa ja arvostan todella paljon kaikkia muitakin kuin opettajia. Lastenhoitajat, avustajat jne tekevät äärettömän tärkeää työtä. Jokaisella meillä vaan on erilainen työnkuva.
Aika monessa ryhmässä se on kyllä tasan sama paitsi että opettajalla on pidemmät tauot.
Ei nyt pidemmät tauot, mutta opettajien suunnitteluaika on pyhä ja sitä ei rikota vaikka mikä olisi. Kun taas lastenhoitajaa ei tarvitse päästää tekemään ryhmän ulkopuolisia asioita ikinä, koska ne eivät ole kuitenkaan mitään kovin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja varhaiskasvatuksessa ja arvostan todella paljon kaikkia muitakin kuin opettajia. Lastenhoitajat, avustajat jne tekevät äärettömän tärkeää työtä. Jokaisella meillä vaan on erilainen työnkuva.
Aika monessa ryhmässä se on kyllä tasan sama paitsi että opettajalla on pidemmät tauot.
Oman kokemukseni mukaan päinvastoin: hoitajilla on pidemmät tauot, koska heillä ei ole niitä lapsiryhmän ulkopuolella tehtäviä töitä. Opettajana taukoni kuluvat tietokone- ja paperihommiin. Eikä palaveripäivinäkään ole mahdollisuutta taukoon. Palaverithan ajoitetaan lasten päiväuniaikaan eli siihen samaan väliin, jolloin tauko olisi mahdollinen, jos EI olisi sitä palaveria.
Kyllä niitä töitä lastenhoitajillakin olisi, mitä pitäisi ryhmän ulkopuolella tehdä, jos ottaisit sen pään perseestäsi niin tajuaisit kyllä tämän. Ja jos sinä olet opettajissa joku poikkeus niin ok, havaintoni mukaan opettajat istuu kyllä tauoilla ihan siinä missä lastenhoitajakin, eivätkä todellakaan käytä taukojaan tietokone ja paperihommiin (tai jos käyttävät, niin itseppä valitsevat, turha siitä on marttyroida kuitenkaan, mahdollisuus taukoihin on kyllä), sitten pitävät keskenään jotain pedapalaveria joka toinen viikko, minne on lastenhoitajilta pääsy kielletty ja mistä ehkä kerrotaan lastenhoitajillekkin jotakin tiedonmurusia joskus ja jouluna, varmaan siellä 1,5 tunnin palaverissa ei sitten tule mitään mitä alhaisten lastenhoitajien tulisi tietää.
Lastenhoitajien vastaavat palaverit saadaan pidettyä ehkä kahdesti vuodessa eikä sitä ole suunniteltu niin, että lastenhoitajat oikeasti myös pääsisi sinne palaveriin, eikä siellä ole mitään runkoa mitä seurattaisiin, puolituntia ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut jo monta vuotta lapsisäilö. Lastentarha koki vähitellen saman muutoksen kuin Posti.
Lasten hoito on tuottamatonta työtä, se ei tuo suoraa talouskasvua eli rahaa heti sijoittajille. Se mahdollistaa kyllä nykyisinkin tavallaan vanhempien työssä käymisen.
Tavallaan, koska edelleen molempien vanhempien osuus lastenhoidossa on lähinnä marginaalinen eikä väestötasolla kovin merkittävä.
Vaikuttaa siltä, että lasten kodin ulkopuolinen säilöminen on tarkoitettu palvelemaan (yhä isommassa määrin) lähihoitajia ja suurempaa yhteiskunnan tukea tarvitsevia asiakkaita. Tässä voi syntyä tulevaisuudessa iso vinouma. Tällä hetkelläkin on "parempien" ihmisten päivähoitoa, kuten ketjussa on vähän rivien välissä ilmaistu.
Huomionarvoinen on myös se työntekijäryhmä, jonka tarkoitus on tehdä alkeellisia avustavia töitä, usein työllistettynä. Heidän ja heidän lastensa integrointi ryhmään ja yhteiskuntaan ei näytä onnistuvan tällä systeemillä kovin hyvin. En ihmettele, tuskin itsekään samassa tilanteessa lapsineni edes haluaisin. Iltapäivälehtien otsikoissahan se näkyy. Läntinen naapurimaa on paljon edellä.
Tukeeko nykyinen vakasysteemi nyt ihan varmasti yksilön tervettä kasvua, elinikäistä kasvua ja yhteiskuntaan liittymistä? Lisääkö se yhteisöllisyyttä, aktiivisuutta, uteliaisuutta, muiden huomioon ottamista ja psyykkistä hyvinvointia?
Onko vakan tarkoitus poistaa tasoeroja koulumaailmassa, auttaa parantamaan pisatuloksia, ehkäistä ennalta lasten, nuorten ja aikuisten lisääntyneitä mielenterveyshaasteita?
*jatkuu
*Jatkoa.
Kovin on kummalliset keinot. On hyviä asuinalueita ja huonompia, lapset valikoituvat siten päiväkoteihin vanhempien yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet äidit eivät pysty vastaamaan lapsensa tarpeisiin niin kuin haluaisivat (ja olisi tarpeen lapsen kannalta). Osa työntekijöistä on äitejä.
Mites vakassa? Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet vieraat hoitajat ja opettajat, jotka eivät pysty eivätkä edes halua luoda tunnesidettä lapsiin - eikö se muka vaikuta lapsen kehitykseen mitenkään? Romanialaisissa lastenkodeissa koe vietiin äärimmilleen.
Lapsi on usein päiväkodissa suurimman osan valveillaoloaikaansa, ison lapsilauman melussa, syöden halpaa maustamatonta ja maistumatonta ruokaa? Valvottuna pääosin seinien ja aitojen turvin, mutta paperilla ammattilaisen ohjauksessa ja huolenpidossa?
Sellaisten ammattilaisten huomassa, jotka on saatu ajettua toisiaan vastaan eivätkä ole kosketuksesss toistensa työhön muuten kuin pintapuolisesti (niistäminen ja nukuttaminen vs. "pedagoginen johtoryhmä, takapuolen pyyhkiminen vs. kasvatuskeskustelu, lasten arjessa oleminen ja toiminnan toteutus vs. toiminnan suunnittelu ja ohjaus (lasten ja muiden työntekijöiden)?
Oloissa joista seuraa työuupumista ja huomattavaa eettistä stressiä, joka saa osan ammattitaitoisimmista (ne, joille se on mahdollista perinnön tai varakkaamman miehen ylläpitämänä) nostamaan kytkintä. Loput jäävät, väsyen, katkeroituen ja kyynistyen, yrittäen vain selviytyä päivästä kerrallaan.
Onko meillä yhteiskuntana varaa tähän? Onko meillä varaa ajaa hyviä työntekijöitä varhaiskasvatuksesta pois? Onko meillä varaa kasvattaa työntekijöiden mielenterveysongelmia? (Työssä uupuminen, kyynisyys, masennus, uniongelmat, itkuisuus, (passiivis)aggressiivisuus, ahdistus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressi, pelko...)
Ne on meidän lapsia yhteiskunnassa. Ne ei ole kaikki meidän omia, mutta me kaikki ollaan vastuussa niistä. Meidän pitäisi pitää huolta heistä. Ei me voida opettaa ja kasvattaa lapsia massiivisina laumoina kuten Aasiassa tai Afrikassa tehdään, me ollaan länsimainen yhteiskunta. Meillä on ollut länsimaiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta.
Kyse on meistä kaikista, mutta ennen kaikkea meidän lapsistamme. Mitä me teemme tälle asialle? Jatketaanko me tätä, mistä naisia on aina syytetty (jota me ei tunnisteta eikä tunnusteta)? Juoruilua, toksista yhteistyökyvyttömyyttä, passiivista aggressiivisuutta, kyttäämistä, toisten syyttelyä, omien asioiden hoitamisen välttelyä? Pysytäänkö naisellisesti paskakuplassa johon meidät on työnnetty, ja vedetään siihen mukaan kaikki jotka pystytään?
TEHDÄÄNKÖ YHDESSÄ ASIOILLE JOTAIN VAI JATKETAANKO TÄTÄ MÄRINÄÄ VIELÄ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja "tilapäinen ylitys" kategoriaanhan menee kaikki, eli ei paljon ilmoitusvelvollisuus auta.
Tuohon mitoitukseen on muuten olemassa valmis käyttöastelaskuri netissä, mutta siinä pitää tietää paljonko alle 3vuotiaita koko talossa, paljonko lapsia kokopäivä/osapäivähoidossa, esiopetus kokopäivä/puolipäiväiset. Ehkä jokainen pystyisi tuon tekemään oman ryhmän kohdalla mutta kun tämä koskettaa aina koko talon suhdelukua.
Tämä ilmoitusvelvollisuu on kyllä yksi iso vitsi. Tilapäinen ylitys on sallittu ja vahvuuteen lasketaan jos vain työntekijöitä koko talossa on tarpeeksi, eikä ole merkitystä sillä, onko työntekijät oikeasti ryhmässä hoitamassa lapsia vai onko hän toisessa päässä taloa etäkoulutuksessa/suunnittelussa/vasu-keskustelussa/muissa hommissa.
Ja jos omasta ryhmästä puuttuu työntekijä, niin eipä hätää kun 100 metrin päässä, 10 oven takana olevassa ryhmässä on kaksi lasta pois, niin kyllähän meidän nyt pitää pärjätä, kun talossa on työntekijöitä kuitenkin ihan tarpeeksi.
Lakiin pitäisi kirjata, että riittävän määrän työntekijöitä on oltava ryhmässä ja että tilapäinen ylitys ei voi tapahtua päivittäin ja että henkilökuntamäärässä pitää huomioida myös työntekijöiden kahvitauot ja kaikki työt mitä pitää tehdä niin että poistuu ryhmästä. Oikeasti siis jokaisessa ryhmässä pitäisi olla yksi työntekijä enemmän.
Tai sitten voisi vähentää sitä ns. "ylimääräistä hommaa", jos ei ole varaa palkata riittävästi väkeä, että ne hommat hoituisi ilman, että lapset joutuvat olemaan ilman riittävää määrää aikuisia.
Joskus muistan jostain lukeneeni (monta monta vuotta sitten), että tilapäinen ylitys on vain silloin kun vanhemman tulo viivästyy (esim ruuhkat, onnettomuudet, VR)., tai joutuvat pakko tilanteessa tuomaan liian aikaisin.
Kaikki muut ovat laittomia.Nopea googlaus antoi Tehyn sivun
https://www.tehy.fi/fi/tyoelamaopas/tyosuojelu/henkilostomitoitus-varha…No se on jännä, että lakia sitten rikotaan kaikki kunnallisissa ja yksityisissä päiväkodeissa, koska se on ihan arkipäivää, että ryhmässä on vain kolme työntekijää ja he eivät ole yhtäaikaa paikalla kuin vain muutaman tunnin päivästä ja se muutama tuntikin sisältää yleensä sen 2h nukkariajan, jolloin opettajalla on yleensä suunnittelu/on palavereita tms.
Eli jos asialle haluttaisiin tehdä jotakin, se voitaisiin kyllä tehdä ihan ilman hoitajien tekemiä ilmoituksiakin, mutta kun halua ei oikeasti ole, niin keksitään tällainen muka näennäinen ilmoitusvelvollisuus jolla saadaan jälleen vastuu sälytettyä lastenhoitajien niskoille, kas kun jos et ilmoitusta tee niin rikot lakia, eikä ketään kiinnosta ettet tehnyt ilmoitusta, koska et jaksa sellaista joka päivältä tehdä saati että ehtisitkään.
Näyttää muka hienolta, mutta oikeasti on vastuun siirtämistä päättäjiltä duunareille. Ja ne ilmoitukset eivät muuten hyödytä edes yhtään mitään, olen muutaman tehnyt ja johtaja vastaa siihen jotain täysin ympäripyöreää joka menee tietenkin sellaisenaan läpi, kun ei ole mitään kiinnostusta alkaa kenellekään tarkistelemaan, että onko se ympäripyöräe lässytys antanut ihan väärän kuvan asioista. Ja siitä tullaankin sitten siihen, että se onkin työntekijä joka ilmoittelee ihan turhasta. Hoitajat ovat ilmoitusten kanssa siis puun ja kuoren välissä.
Onko tämä ilmoitus asia verrattavissa siihen kun lääkäreiltä poistettiin rokotehaittojen ilmoitusvelvollisuus. Nyt heillä on oikeus ilmoittaa ja ilmoitusmahdollisuus annettiin myös potilaalle. Mutta sitten sanotaan että potilaan ilmoituksesta puuttuu oleellisia tietoja joten ei voida sanoa liittyykö tämä vaiva rokottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
*Jatkoa.
Kovin on kummalliset keinot. On hyviä asuinalueita ja huonompia, lapset valikoituvat siten päiväkoteihin vanhempien yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet äidit eivät pysty vastaamaan lapsensa tarpeisiin niin kuin haluaisivat (ja olisi tarpeen lapsen kannalta). Osa työntekijöistä on äitejä.
Mites vakassa? Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet vieraat hoitajat ja opettajat, jotka eivät pysty eivätkä edes halua luoda tunnesidettä lapsiin - eikö se muka vaikuta lapsen kehitykseen mitenkään? Romanialaisissa lastenkodeissa koe vietiin äärimmilleen.
Lapsi on usein päiväkodissa suurimman osan valveillaoloaikaansa, ison lapsilauman melussa, syöden halpaa maustamatonta ja maistumatonta ruokaa? Valvottuna pääosin seinien ja aitojen turvin, mutta paperilla ammattilaisen ohjauksessa ja huolenpidossa?
Sellaisten ammattilaisten huomassa, jotka on saatu ajettua toisiaan vastaan eivätkä ole kosketuksesss toistensa työhön muuten kuin pintapuolisesti (niistäminen ja nukuttaminen vs. "pedagoginen johtoryhmä, takapuolen pyyhkiminen vs. kasvatuskeskustelu, lasten arjessa oleminen ja toiminnan toteutus vs. toiminnan suunnittelu ja ohjaus (lasten ja muiden työntekijöiden)?
Oloissa joista seuraa työuupumista ja huomattavaa eettistä stressiä, joka saa osan ammattitaitoisimmista (ne, joille se on mahdollista perinnön tai varakkaamman miehen ylläpitämänä) nostamaan kytkintä. Loput jäävät, väsyen, katkeroituen ja kyynistyen, yrittäen vain selviytyä päivästä kerrallaan.
Onko meillä yhteiskuntana varaa tähän? Onko meillä varaa ajaa hyviä työntekijöitä varhaiskasvatuksesta pois? Onko meillä varaa kasvattaa työntekijöiden mielenterveysongelmia? (Työssä uupuminen, kyynisyys, masennus, uniongelmat, itkuisuus, (passiivis)aggressiivisuus, ahdistus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressi, pelko...)
Ne on meidän lapsia yhteiskunnassa. Ne ei ole kaikki meidän omia, mutta me kaikki ollaan vastuussa niistä. Meidän pitäisi pitää huolta heistä. Ei me voida opettaa ja kasvattaa lapsia massiivisina laumoina kuten Aasiassa tai Afrikassa tehdään, me ollaan länsimainen yhteiskunta. Meillä on ollut länsimaiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta.
Kyse on meistä kaikista, mutta ennen kaikkea meidän lapsistamme. Mitä me teemme tälle asialle? Jatketaanko me tätä, mistä naisia on aina syytetty (jota me ei tunnisteta eikä tunnusteta)? Juoruilua, toksista yhteistyökyvyttömyyttä, passiivista aggressiivisuutta, kyttäämistä, toisten syyttelyä, omien asioiden hoitamisen välttelyä? Pysytäänkö naisellisesti paskakuplassa johon meidät on työnnetty, ja vedetään siihen mukaan kaikki jotka pystytään?TEHDÄÄNKÖ YHDESSÄ ASIOILLE JOTAIN VAI JATKETAANKO TÄTÄ MÄRINÄÄ VIELÄ?
Niin hyvin puettu sanoiksi!
Miten stressissä päivästä toiseen työtään liukuhihnalla suorittava hoitaja/ope tukee lapsen kehitystä? Oikeasti se purkaa osan pahasta olostaan ja katkeruudesta, turhautumisesta lapsiin. Tämän olen todistanut hoitajana monet kerrat ja myös itsekin siihen syyllistynyt. Se ikävä kyllä näkyy hoidossa ja kohtelussa.
Toinen kommentti ylempänä oli erittäin hyvä siitä, että pitäisi poistaa "laadukas varhaiskasvatus" - jutut kokonaan. Se on täyttä puppua paperilla eikä toteudu käytännössä. Päiväkoti on lasten säilömispaikka sen aikaa kun vanhemmat ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
*Jatkoa.
Kovin on kummalliset keinot. On hyviä asuinalueita ja huonompia, lapset valikoituvat siten päiväkoteihin vanhempien yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet äidit eivät pysty vastaamaan lapsensa tarpeisiin niin kuin haluaisivat (ja olisi tarpeen lapsen kannalta). Osa työntekijöistä on äitejä.
Mites vakassa? Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet vieraat hoitajat ja opettajat, jotka eivät pysty eivätkä edes halua luoda tunnesidettä lapsiin - eikö se muka vaikuta lapsen kehitykseen mitenkään? Romanialaisissa lastenkodeissa koe vietiin äärimmilleen.
Lapsi on usein päiväkodissa suurimman osan valveillaoloaikaansa, ison lapsilauman melussa, syöden halpaa maustamatonta ja maistumatonta ruokaa? Valvottuna pääosin seinien ja aitojen turvin, mutta paperilla ammattilaisen ohjauksessa ja huolenpidossa?
Sellaisten ammattilaisten huomassa, jotka on saatu ajettua toisiaan vastaan eivätkä ole kosketuksesss toistensa työhön muuten kuin pintapuolisesti (niistäminen ja nukuttaminen vs. "pedagoginen johtoryhmä, takapuolen pyyhkiminen vs. kasvatuskeskustelu, lasten arjessa oleminen ja toiminnan toteutus vs. toiminnan suunnittelu ja ohjaus (lasten ja muiden työntekijöiden)?
Oloissa joista seuraa työuupumista ja huomattavaa eettistä stressiä, joka saa osan ammattitaitoisimmista (ne, joille se on mahdollista perinnön tai varakkaamman miehen ylläpitämänä) nostamaan kytkintä. Loput jäävät, väsyen, katkeroituen ja kyynistyen, yrittäen vain selviytyä päivästä kerrallaan.
Onko meillä yhteiskuntana varaa tähän? Onko meillä varaa ajaa hyviä työntekijöitä varhaiskasvatuksesta pois? Onko meillä varaa kasvattaa työntekijöiden mielenterveysongelmia? (Työssä uupuminen, kyynisyys, masennus, uniongelmat, itkuisuus, (passiivis)aggressiivisuus, ahdistus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressi, pelko...)
Ne on meidän lapsia yhteiskunnassa. Ne ei ole kaikki meidän omia, mutta me kaikki ollaan vastuussa niistä. Meidän pitäisi pitää huolta heistä. Ei me voida opettaa ja kasvattaa lapsia massiivisina laumoina kuten Aasiassa tai Afrikassa tehdään, me ollaan länsimainen yhteiskunta. Meillä on ollut länsimaiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta.
Kyse on meistä kaikista, mutta ennen kaikkea meidän lapsistamme. Mitä me teemme tälle asialle? Jatketaanko me tätä, mistä naisia on aina syytetty (jota me ei tunnisteta eikä tunnusteta)? Juoruilua, toksista yhteistyökyvyttömyyttä, passiivista aggressiivisuutta, kyttäämistä, toisten syyttelyä, omien asioiden hoitamisen välttelyä? Pysytäänkö naisellisesti paskakuplassa johon meidät on työnnetty, ja vedetään siihen mukaan kaikki jotka pystytään?TEHDÄÄNKÖ YHDESSÄ ASIOILLE JOTAIN VAI JATKETAANKO TÄTÄ MÄRINÄÄ VIELÄ?
No, MITÄPÄ ME VOITAISIIN MUKA TEHDÄ???
HMMMMM....🤔
NIINPÄ!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja "tilapäinen ylitys" kategoriaanhan menee kaikki, eli ei paljon ilmoitusvelvollisuus auta.
Tuohon mitoitukseen on muuten olemassa valmis käyttöastelaskuri netissä, mutta siinä pitää tietää paljonko alle 3vuotiaita koko talossa, paljonko lapsia kokopäivä/osapäivähoidossa, esiopetus kokopäivä/puolipäiväiset. Ehkä jokainen pystyisi tuon tekemään oman ryhmän kohdalla mutta kun tämä koskettaa aina koko talon suhdelukua.
Tämä ilmoitusvelvollisuu on kyllä yksi iso vitsi. Tilapäinen ylitys on sallittu ja vahvuuteen lasketaan jos vain työntekijöitä koko talossa on tarpeeksi, eikä ole merkitystä sillä, onko työntekijät oikeasti ryhmässä hoitamassa lapsia vai onko hän toisessa päässä taloa etäkoulutuksessa/suunnittelussa/vasu-keskustelussa/muissa hommissa.
Ja jos omasta ryhmästä puuttuu työntekijä, niin eipä hätää kun 100 metrin päässä, 10 oven takana olevassa ryhmässä on kaksi lasta pois, niin kyllähän meidän nyt pitää pärjätä, kun talossa on työntekijöitä kuitenkin ihan tarpeeksi.
Lakiin pitäisi kirjata, että riittävän määrän työntekijöitä on oltava ryhmässä ja että tilapäinen ylitys ei voi tapahtua päivittäin ja että henkilökuntamäärässä pitää huomioida myös työntekijöiden kahvitauot ja kaikki työt mitä pitää tehdä niin että poistuu ryhmästä. Oikeasti siis jokaisessa ryhmässä pitäisi olla yksi työntekijä enemmän.
Tai sitten voisi vähentää sitä ns. "ylimääräistä hommaa", jos ei ole varaa palkata riittävästi väkeä, että ne hommat hoituisi ilman, että lapset joutuvat olemaan ilman riittävää määrää aikuisia.
Joskus muistan jostain lukeneeni (monta monta vuotta sitten), että tilapäinen ylitys on vain silloin kun vanhemman tulo viivästyy (esim ruuhkat, onnettomuudet, VR)., tai joutuvat pakko tilanteessa tuomaan liian aikaisin.
Kaikki muut ovat laittomia.Nopea googlaus antoi Tehyn sivun
https://www.tehy.fi/fi/tyoelamaopas/tyosuojelu/henkilostomitoitus-varha…
Ei näillä kohta ole merkitystä. Satojen lasten jättipäiväkodeissa toiminta rakentuu eri tavalla. Työparimalli ja kotipesät, kaikki aikuiset vastaa kaikista lapsista. Mitoitus on aina kunnossa, sijaisia saa käsipareiksi tarvittaessa ja työllistettyjä voi hyödyntää. Se on kustannustehokasta. Riittää kun on muutama "kasvattaja" ohjaamassa niitä käsipareja.
Muussa yhteydessä sitä kutsutaan tehotuotannoksi. Jättisikalassa emakot syövät porsaita, lattiakanalassa broilerit nyppivät toisiltaan höyheniä ja alimmaiset tallaantuvat.
Varhaiskasvatuksessa lapset oppivat sosiaalisia taitoja, yhteisöllisyyttä ja kouluvalmiuksia. He oppivat ymmärtämään erilaisuutta ja kuuntelemaan kaveria. Heille annetaan tunnetaitokasvatusta ja paljon mahdollisuuksia kehittyä. Yksilöllisesti ja turvallisesti, varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Lapsissa on tulevaisuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Jatkoa.
Kovin on kummalliset keinot. On hyviä asuinalueita ja huonompia, lapset valikoituvat siten päiväkoteihin vanhempien yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet äidit eivät pysty vastaamaan lapsensa tarpeisiin niin kuin haluaisivat (ja olisi tarpeen lapsen kannalta). Osa työntekijöistä on äitejä.
Mites vakassa? Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet vieraat hoitajat ja opettajat, jotka eivät pysty eivätkä edes halua luoda tunnesidettä lapsiin - eikö se muka vaikuta lapsen kehitykseen mitenkään? Romanialaisissa lastenkodeissa koe vietiin äärimmilleen.
Lapsi on usein päiväkodissa suurimman osan valveillaoloaikaansa, ison lapsilauman melussa, syöden halpaa maustamatonta ja maistumatonta ruokaa? Valvottuna pääosin seinien ja aitojen turvin, mutta paperilla ammattilaisen ohjauksessa ja huolenpidossa?
Sellaisten ammattilaisten huomassa, jotka on saatu ajettua toisiaan vastaan eivätkä ole kosketuksesss toistensa työhön muuten kuin pintapuolisesti (niistäminen ja nukuttaminen vs. "pedagoginen johtoryhmä, takapuolen pyyhkiminen vs. kasvatuskeskustelu, lasten arjessa oleminen ja toiminnan toteutus vs. toiminnan suunnittelu ja ohjaus (lasten ja muiden työntekijöiden)?
Oloissa joista seuraa työuupumista ja huomattavaa eettistä stressiä, joka saa osan ammattitaitoisimmista (ne, joille se on mahdollista perinnön tai varakkaamman miehen ylläpitämänä) nostamaan kytkintä. Loput jäävät, väsyen, katkeroituen ja kyynistyen, yrittäen vain selviytyä päivästä kerrallaan.
Onko meillä yhteiskuntana varaa tähän? Onko meillä varaa ajaa hyviä työntekijöitä varhaiskasvatuksesta pois? Onko meillä varaa kasvattaa työntekijöiden mielenterveysongelmia? (Työssä uupuminen, kyynisyys, masennus, uniongelmat, itkuisuus, (passiivis)aggressiivisuus, ahdistus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressi, pelko...)
Ne on meidän lapsia yhteiskunnassa. Ne ei ole kaikki meidän omia, mutta me kaikki ollaan vastuussa niistä. Meidän pitäisi pitää huolta heistä. Ei me voida opettaa ja kasvattaa lapsia massiivisina laumoina kuten Aasiassa tai Afrikassa tehdään, me ollaan länsimainen yhteiskunta. Meillä on ollut länsimaiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta.
Kyse on meistä kaikista, mutta ennen kaikkea meidän lapsistamme. Mitä me teemme tälle asialle? Jatketaanko me tätä, mistä naisia on aina syytetty (jota me ei tunnisteta eikä tunnusteta)? Juoruilua, toksista yhteistyökyvyttömyyttä, passiivista aggressiivisuutta, kyttäämistä, toisten syyttelyä, omien asioiden hoitamisen välttelyä? Pysytäänkö naisellisesti paskakuplassa johon meidät on työnnetty, ja vedetään siihen mukaan kaikki jotka pystytään?TEHDÄÄNKÖ YHDESSÄ ASIOILLE JOTAIN VAI JATKETAANKO TÄTÄ MÄRINÄÄ VIELÄ?
No, MITÄPÄ ME VOITAISIIN MUKA TEHDÄ???
HMMMMM....🤔NIINPÄ!!!
Jess, me ajateltiin ihan samaa! 🤗
Poltetaanko rintsikat? 🤯
Ei, nyt mä keksin!
Odotetaan, että saadaan joku vahvatahtoinen ja viisas mies töihin varhaiskasvatukseen. Joku sellainen, joka ottaa tilanteen haltuun ja keksii mitä me voitais tehdä. Ei meillä voi olla poliittista tahtoa eikä sisua. Tai kykyä tehdä yhteistyötä. Me ollaan naisia. Ei meidän pidä alkaa kritisoimaan tai muuttamaan mitään. Ei me edes voida tehdä mitään.
Ja anteeksi, toivottavasti kukaan ei nyt suuttunut mulle kun mä huusin. Kotkotetaan jooko edelleen ja mieluummin klikeissä. Yritetään tehdä silleen kun käsketään niin kaikilla on helpompi. 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Jatkoa.
Kovin on kummalliset keinot. On hyviä asuinalueita ja huonompia, lapset valikoituvat siten päiväkoteihin vanhempien yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet äidit eivät pysty vastaamaan lapsensa tarpeisiin niin kuin haluaisivat (ja olisi tarpeen lapsen kannalta). Osa työntekijöistä on äitejä.
Mites vakassa? Stressaantuneet, masentuneet ja uupuneet vieraat hoitajat ja opettajat, jotka eivät pysty eivätkä edes halua luoda tunnesidettä lapsiin - eikö se muka vaikuta lapsen kehitykseen mitenkään? Romanialaisissa lastenkodeissa koe vietiin äärimmilleen.
Lapsi on usein päiväkodissa suurimman osan valveillaoloaikaansa, ison lapsilauman melussa, syöden halpaa maustamatonta ja maistumatonta ruokaa? Valvottuna pääosin seinien ja aitojen turvin, mutta paperilla ammattilaisen ohjauksessa ja huolenpidossa?
Sellaisten ammattilaisten huomassa, jotka on saatu ajettua toisiaan vastaan eivätkä ole kosketuksesss toistensa työhön muuten kuin pintapuolisesti (niistäminen ja nukuttaminen vs. "pedagoginen johtoryhmä, takapuolen pyyhkiminen vs. kasvatuskeskustelu, lasten arjessa oleminen ja toiminnan toteutus vs. toiminnan suunnittelu ja ohjaus (lasten ja muiden työntekijöiden)?
Oloissa joista seuraa työuupumista ja huomattavaa eettistä stressiä, joka saa osan ammattitaitoisimmista (ne, joille se on mahdollista perinnön tai varakkaamman miehen ylläpitämänä) nostamaan kytkintä. Loput jäävät, väsyen, katkeroituen ja kyynistyen, yrittäen vain selviytyä päivästä kerrallaan.
Onko meillä yhteiskuntana varaa tähän? Onko meillä varaa ajaa hyviä työntekijöitä varhaiskasvatuksesta pois? Onko meillä varaa kasvattaa työntekijöiden mielenterveysongelmia? (Työssä uupuminen, kyynisyys, masennus, uniongelmat, itkuisuus, (passiivis)aggressiivisuus, ahdistus, riittämättömyyden tunne, jatkuva stressi, pelko...)
Ne on meidän lapsia yhteiskunnassa. Ne ei ole kaikki meidän omia, mutta me kaikki ollaan vastuussa niistä. Meidän pitäisi pitää huolta heistä. Ei me voida opettaa ja kasvattaa lapsia massiivisina laumoina kuten Aasiassa tai Afrikassa tehdään, me ollaan länsimainen yhteiskunta. Meillä on ollut länsimaiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta.
Kyse on meistä kaikista, mutta ennen kaikkea meidän lapsistamme. Mitä me teemme tälle asialle? Jatketaanko me tätä, mistä naisia on aina syytetty (jota me ei tunnisteta eikä tunnusteta)? Juoruilua, toksista yhteistyökyvyttömyyttä, passiivista aggressiivisuutta, kyttäämistä, toisten syyttelyä, omien asioiden hoitamisen välttelyä? Pysytäänkö naisellisesti paskakuplassa johon meidät on työnnetty, ja vedetään siihen mukaan kaikki jotka pystytään?TEHDÄÄNKÖ YHDESSÄ ASIOILLE JOTAIN VAI JATKETAANKO TÄTÄ MÄRINÄÄ VIELÄ?
Niin hyvin puettu sanoiksi!
Miten stressissä päivästä toiseen työtään liukuhihnalla suorittava hoitaja/ope tukee lapsen kehitystä? Oikeasti se purkaa osan pahasta olostaan ja katkeruudesta, turhautumisesta lapsiin. Tämän olen todistanut hoitajana monet kerrat ja myös itsekin siihen syyllistynyt. Se ikävä kyllä näkyy hoidossa ja kohtelussa.Toinen kommentti ylempänä oli erittäin hyvä siitä, että pitäisi poistaa "laadukas varhaiskasvatus" - jutut kokonaan. Se on täyttä puppua paperilla eikä toteudu käytännössä. Päiväkoti on lasten säilömispaikka sen aikaa kun vanhemmat ovat töissä.
Vaikka en haluaisikaan tätä myöntää, niin kyllähän se totta on, ensisijaisesti väsyminen ja stressi kohdistuu työkavereihin: alkaa riitely herkästi, mutta lopulta tottakai se heijastuu lapsiikin ja varsinkin haastavasti käyttäytyvät lapset ottavat silloin erityisesti hermoon, kun on muutenkin kaaosta ja soppaan lisätään vielä joku verhoissa roikkuva ja pöydillä/muiden kimppuun väkivaltaisesti käyvä erityistapaus.
Integrointi oli täyspaska keksintö, pelkkä säästötoimi, jolla ei ole mitään tekemistä lasten hyvinvoinnin edistämisen kanssa.
Tämä. Itse teen samoin. Jos kuriksia ei ole niin sitten ei ole, en etsi varakuriksia. En enää lakaise eteistä vaikka siistijä pois eikä aikaista saatu. Jne.