Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (20032)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys uupuneimmille varhaiskasvattajille. Onko teillä joku kakkosvaihtoehto vai odotatteko tilanteen vain muuttuvan parempaan? Mitä aiotte (somevalittamisen lisäksi) tehdä, jotta se muuttuisi? Ettei vaan käy niin, että leipääntyneet saikuttajat jäävät roikkumaan suojatyöpaikkoihinsa minimipanostuksella, jolloin kaikki (lapset, asiakasperheet, työyhteisö ja työntekijä itse) kärsivät.
Olen luvannut itselleni nostaa kytkintä, jos huomaan itsessäni leipääntymistä tai lapsia kohtaan tylyä asennetta saati kohtelua. Se on samalla asiakaslupaukseni. Tämän pohjalta voin kohdata asiakasperheet avoimesti ja rehellisesti, vailla raskasta kulissien ylläpitoa.
Mielestäni tässäkin hätähuuto-keskustelussa fokus on liikaa asioissa, joihin emme juurikaan voi vaikuttaa (rakenteet, palkka, suhdeluvut ym.), kun pitäisi enemmän keskittyä siihen, mihin voimme vaikuttaa eli työn sisältöön. Esimerkiksi (työ)hyvinvointi. Kuka on päävastuussa siitä? Aivan, sinä itse. Se on itse asiassa osa ammattitaitoa. Jos sen sijaan päiväkodeissa keskitytään rakentamaan kiireisiä liukuhihnoja, hierarkkisia kuppikuntia ja juorukerhoja, vailla tiimityön alkeiden osaamista, auttamisen kulttuurin puuttuessa kokonaan jne., kukaan ei voi hyvin.
Tällainen kritiikki ei kerää montaa yläpeukkua, koska siinä haastetaan se tarina, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset uupuvat ainoastaan siitä syystä, että lapsiryhmät ovat isoja ja inklusiivisia sekä johtajuus huonoa.
Nyt vahva veikkaus: olet varttuneemmalla iällä, vakaalla taloudellisella pohjalla ja tasapainoisella henkilökohtaisella iällä vaihtanut vaka-alalle töihin. Pätevöitynyt jollakin melko keveällä koulutuksella hoitajaksi ja teet työtäsi elämänkokemukseen perustuen, aikuisten lasten äitinä ja mummona ja et tunne päiväkoti maailman todellisuutta ennen 2010-lukua. Työskentelet todennäköisesti jollakin hyvämaineisella, keskiluokkaisella alueella jossakin suuressa kaupungissa ja pienessä yksikössä. Tai sitten pienessä kaupungissa, jossa asemasi ja tunnettavuutesi on kyläyhteisössä ollut suuri jo koko muun urasi ajan esim. kaupan, palveluiden tai kunnallispolitiikan saralla. Miehesi on yhä vakaassa perheen elättämisen vaiheessa ja sinä nautit voidessasi eläkeiän kynnyksellä toteuttaa itseäsi jossakin tärkeässä asiassa ja etenkin vaikuttaa yhteisössäsi.
Kaikki tuo eräänlaisena hypoteesina. Voi olla muutenkin asia, mutta alalla on myös niitä, jotka kokevat oman tilanteensa tai lasten tilanteen huonoksi. Vaientamalla nuo kokemukset eivät asiat ainakaan parane. Tai kieltämällä ongelmat itsessään.
Hauskoja noi veikkaukset, joskus voi mennä esim. 25-30% oikeinkin :)
Avainjuttuja hypoteesistasi:
1. Tasapaino
2. Merkityksellinen työ
3. (Kasvattaja)yhteisö
Sen sijaan "joku keveä koulutus" ei riitä, jos haluaa päästä syvälle varhaiskasvatuksen maailmaan. Elämänkokemuksesta ei myöskään ole haittaa tällä tiellä. Työkokemus sekä kaikkein vaativimmista että "helpoimmista" lapsiryhmistä antaa perspektiiviä. Molemmista voi löytää merkityksellisyyden ja jaksamisen, toimivan tiimityön kautta. Mikään varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Työn hedelmät tulevat AINA nautittavaksemme, olivatpa ne sitten hyviä, huonoja tai jotain siltä väliltä.
Viimeisestä kappaleesta olen kanssasi samaa mieltä, että moni kokee tilanteensa ja lasten tilanteen huonona, tämän päivän varhaiskasvatuksessa. Eikä vaientamalla ja kieltämällä asiat muutu. Kentän ääni tulee kuitenkin päästä esiin monipuolisesti, ettei niitäkään vaienneta, jotka ovat löytäneet työstään merkityksen ja tyydytyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Kiireesti lakimuutosta koskien kokopäivähoitoa! Miksi vauvan kanssa kotona olevat pitävät isompaa 8-16 tai 8-16:30 välisen ajan päiväkodissa? Kuuden tunnin päivät riittäisivät ja saisimme sitä laadukasta varhaiskasvatusta. Ei riitä henkilökunta kun hoitajat tekevät pidempää päivää kuin lapset."
Tuo on kylla karkea epäkohta että sallitaan vauvan kanssa kotona kuplassaan köllöttelevän kärrätä se isompi piltti päiväkotiin hoitajien hoidettavaksi.
Ei ristus mitä touhua.
Osa-aikainen oikeus pitäisi säilyttää edelleen ja tukitoimena pidempi harkinnanvaraisesti mutta olen samaa mieltä että tässä olisi varaa tehdä arviota. Itsekin pidin isompaa pk:ssa kun vauva syntyi mutta 4 päivää viikossa ja noin 5 h kerrallaan. Isompi oli tai siis on erityislapsi ja oli 4 vuotta kuopuksen syntyessä ja tuo päikkypaikka oli ihan ehdoton että jaksoimme. Lapsen tutkimuksetkin menivät eteenpäin tuon pk-jakson aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys uupuneimmille varhaiskasvattajille. Onko teillä joku kakkosvaihtoehto vai odotatteko tilanteen vain muuttuvan parempaan? Mitä aiotte (somevalittamisen lisäksi) tehdä, jotta se muuttuisi? Ettei vaan käy niin, että leipääntyneet saikuttajat jäävät roikkumaan suojatyöpaikkoihinsa minimipanostuksella, jolloin kaikki (lapset, asiakasperheet, työyhteisö ja työntekijä itse) kärsivät.
Olen luvannut itselleni nostaa kytkintä, jos huomaan itsessäni leipääntymistä tai lapsia kohtaan tylyä asennetta saati kohtelua. Se on samalla asiakaslupaukseni. Tämän pohjalta voin kohdata asiakasperheet avoimesti ja rehellisesti, vailla raskasta kulissien ylläpitoa.
Mielestäni tässäkin hätähuuto-keskustelussa fokus on liikaa asioissa, joihin emme juurikaan voi vaikuttaa (rakenteet, palkka, suhdeluvut ym.), kun pitäisi enemmän keskittyä siihen, mihin voimme vaikuttaa eli työn sisältöön. Esimerkiksi (työ)hyvinvointi. Kuka on päävastuussa siitä? Aivan, sinä itse. Se on itse asiassa osa ammattitaitoa. Jos sen sijaan päiväkodeissa keskitytään rakentamaan kiireisiä liukuhihnoja, hierarkkisia kuppikuntia ja juorukerhoja, vailla tiimityön alkeiden osaamista, auttamisen kulttuurin puuttuessa kokonaan jne., kukaan ei voi hyvin.
Tällainen kritiikki ei kerää montaa yläpeukkua, koska siinä haastetaan se tarina, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset uupuvat ainoastaan siitä syystä, että lapsiryhmät ovat isoja ja inklusiivisia sekä johtajuus huonoa.
Luultavasti jokainen tajuaa sen, että viimeisessä kappaleessa mainitsemasi "tarina" toteutuessaan aiheuttaa muun muassa kaiken, mitä edellä luettelit. Siitähän tässä on myös kyse, työhyvinvoinnista!
Et tuonut asiaan mitään lisäarvoa, kun kerroit, että seurannaisvaikutukset johtuvat työntekijästä itsestään: puutteellinen ammattitaito, kyvyttömyys ottaa vastuutaan omasta ja muiden työhyvinvoinnista, alkeelliset tiimitaidot, huonot organisointitaidot ja itse tehty kiire. Tätähän tässä on ylemmältä taholta muutama vuosi kuultu.
Hajota ja hallitse, vanha hyvä joukkojenhallintakeino.
Puhumattakaan leipääntyneistä saikuttelijoista - mahdoitko tarkoittaa niitä työuupuneita, joilla on unihäiriöitä ja jotka itkevät salaa vessassa töissä? Vai niitä, jotka esimies ohjaa, kritiikkiin kyllästyessään, työterveyshuoltoon psykologille?
Miksi et saisi yleisöltä peukkuja? Työntekijätkin ovat menneet halpaan monta vuotta. Ajatelleet, että työkaverin oma vika, kun sekosi päästään ja joutui saikulle. Tiimitaidotkin sillä oli perseestä. 🙂
Mun oma vika.
En kestä normaalia työtä.
En vaan osaa olla näkemättä painajaisia.
En vaan osaa tehdä ilman kiireen tuntua, kun oon tilapäisesti aamupäivän yksin. Tai iltapäivän. (Kuinka monta kertaa tän kauden aikana..)
Stressaan turhasta, ei lapset karkaa eikä satuta toisiaan.
Kritisoin pomoa, joka aina ajattelee meidän parasta.
Kritisoin työnantajaa, joka maksaa mulle palkan. Joskus voi sattua ettei palkka tulekaan tilille, se on inhimillistä.
Harmistun siitä, että työvuorot vaihtuu vartin tai puolen tunnin varotusajalla ja ylitöistä ei saa palkkaa. Mun pitäs joustaa, ja osata olla lojaali työkaveri.
Ei mulla oikeen ole ammattitaitoakaan. Pitäis olla, ettei lapset kärsi. Kaikki nepsyt, kielitaidottomat ja tutkimuksia odottavat pitäisi saada vakautettua niin ettei ne viisi muuta ryhmässä joudu jalkoihin.
Toimistohommissa johtajatasolla on helppo välttää leipiintymistä. FOKUS ei varsinaisesti ole niissä luonteenpiirteissä ja ominaisuuksissa, jotka saavat ihmisen hakeutumaan hoitotyöhön ja uupumaan siinä.
Leipääntyneeksi. Saikuttelijaksi. Jolla. Ei. Ole. Ammattitaitoa. Moraalia. Eikä. Selkärankaa..Suojatyöpaikassa.
😭. Vai riittikö mulle nyt vihdoin ja nostan kenkää? Vaikka en saa työttömyysturvaa enkä edes toimeentulotukea kun miehellä on työpaikka? 🥺 😶🌫
Kauheaa lukea miten hoitajat vihaavat työtä. Meillä olo vain kerran hoitaja josta näki että inhosi työtään. Muuten hyvin leppoisa ilmapiiri vaikka olisi mihin aikaan mennyt. Puheet "lapsiaineksesta" ovat ikäviä. Mihin tämä viittaa? Ok, asumme pienellä vauraalla alueella jossa voidaan verrattain hyvin, ehkä se sitten selittää.
Eräässä kommentissa vilisi sanat: paska ja perse useampaan kertaan. Oli olevinaan varhaiskasvattaja. Toivottavasti tolla kielenkäytöllä ei lapsia opeteta. Osaavat he noi jo muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vaan todella harvoin tilanne on sellainen, että jostain ryhmästä on niin paljon lapsia pois, että sieltä voisi siirtää yhden työntekijän ilman, että se vaikuttaa sen ryhmän suhdelukuun. Yleensä kai tilanne on se, että monesta ryhmästä puuttuu muutama lapsi, mikä saa paperilla suhdeluvut täsmäämään, kun koko talon tilanne lasketaan. Järkevämpää olisi siirtää lapsia ryhmästä toiseen, mutta se taas ei aina ole lasten edun mukaista, jos ei lapsella ole ketään tuttua kaveria tai sisarusta muissa ryhmissä."
--
Joo-pa-joo.
Yleensä tilanne on oikeasti sellainen että pyydetään siivoojaa/talousapulaista jättämään hommansa siihen, eli keskeyttämään työnsä siihen paikkaan ja rientämään hoitajaksi eli avuksi hänelle määrättyyn lapsiryhmään. Ei ihme että päiväkotiapulaisilta menee hermot ja vaihtuvuus suurta kun sitten selän takana valitetaan ettei tee siivous/keittiötöitään huolella ja kunnolla. . . Miten repee joka paikkaan kun jokapaikkaan käskytetään. . . .
Onko jossain muka vielä päiväkodin omia siivoajia tai laitosapulaisia? Meillä ne on jo aika päiviä sitten ulkoistettu. Joissain paikoissa siivotaankin vasta päiväkodin sulkemisen jälkeen, eli siivoajia ei edes päivänä aikana näe.
Tästä se koronashow alkaa, tullut jo 2 altistusta.
🤬🥺🤬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä se koronashow alkaa, tullut jo 2 altistusta.
🤬🥺🤬
Sama juttu, altistuttu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala on susipaska. Siis oikeasti, paskempaa ei voisi olla. Minua ei ainakaan enää edes kiinnosta, ihan sama. Sitä ei varmaan kykene ymmärtämään, ennen kuin on itse ollut vakassa, mitä persettä se on. Työolot ja ehdot, palkka, ilmapiiri, resurssit, lapsiaines, perheet, vaatimukset ym. KUKAAN ei jaksa sitä pitkään. Niin se vaan on. Minäkään en jaksa, mutta sinne menen huomennakin. Se on valitettavasti ammattini ja vakituinen paikka turvaa toimeentulon.
Yhtä persettä se silti on, mitä sitä kaunistelemaanOotko miettinyt sitä eettistä ristiriitaa, jolla operoit "paskakuplastasi" käsin lasten parissa? Voiko työsi jälki enää olla muuta kuin sitä itseään? Näytä kehityskeskustelussa esihenkilöllesi tuo kirjoittamasi vuodatus. Ai, miksi et? Koska "vakituinen työ turvaa toimeentulon"?
Tahtoisinpa nähdä, millä ilmeellä vastaanotat lapsia aamulla, kohtaat vanhempia iltapäivällä ja autat työkavereita päivän mittaan. Naama norsunv*tulla vai järkyttävä tekohymy kasvoilla? Varmaan ymmärrät, että harjoitat ammattiasi massiivisen eettisen ristiriidan vallitessa, eikä tuollainen tilanne voi päättyä hyvin.
Suoraselkäinen ja rehellinen ammattilainen olisi jo tehnyt tarvittavat johtopäätökset, eli joko löytänyt työstään mielekkyyden ja arvokkuuden, tai vaihtanut reilusti alaa. Sinä jatkat kuin "p-pommi", joka voi räjähtää koska vain. Paska on jo tuulettimessa ja sitä lentelee pitkin (työ)ympäristöäsi.
Oman elämän jeesuskin löysi tänne. Kuule, eivät ne muut rakasta sitä lastasi yhtään enempää. Työtä tehdään rahasta.
Mene juoksemaan mutkia eettisyydelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö jossakin päiväkodissa on aikaa, mahdollisuuksia ja riittävästi rauhallista tilaa leikkiä? Sellaista vanhan ajan pitkää, intensiivistä ja lapsista lähtevää leikkiä, jota yksikään aikuinen, ruoka-, vessa-, pukemis-, siirtymis- jne. "ajat" eivät sotke? Mitä siellä varhaiskasvatuksissa oikeasti tehdään joka päivä klo 7-17?
Onko oikeasti normaalia, tavallista ja what ever se, että on näin kuolemanväsynyt aina työpäivänsä jälkeen? Tuijottaa tyhjin silmin ruokalautastaan, kun kotona ruokapöytään asti pääsee ja nukahtaa joskus klo17-18 välillä "päiväunille" ihan väkisin?
Ja kyllä, on katsottu veriarvot ja ties mitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti normaalia, tavallista ja what ever se, että on näin kuolemanväsynyt aina työpäivänsä jälkeen? Tuijottaa tyhjin silmin ruokalautastaan, kun kotona ruokapöytään asti pääsee ja nukahtaa joskus klo17-18 välillä "päiväunille" ihan väkisin?
Ja kyllä, on katsottu veriarvot ja ties mitkä.
Miten meni loma, jos sitä oli, palauduitko? Olen ollut pois töistä (vaka-ope) kesäkuun alusta ja pikku hiljaa rytmihäiriöt ja päänsäryt helpottaneet, syvä väsymys hyvin hitaasti. En koe olevani valmis palaamaan töihin vielä, mutta esim. tämän ketjun lukeminen ei enää samalla tavalla ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti normaalia, tavallista ja what ever se, että on näin kuolemanväsynyt aina työpäivänsä jälkeen? Tuijottaa tyhjin silmin ruokalautastaan, kun kotona ruokapöytään asti pääsee ja nukahtaa joskus klo17-18 välillä "päiväunille" ihan väkisin?
Ja kyllä, on katsottu veriarvot ja ties mitkä.
Ainakin tavallista se on päiväkodin kasvatushenkilökunnan keskuudessa, etenkin heidän, jotka kantavat vastuuta ja ovat lähes koko työaikansa lapsiryhmässä, joka on suurempi kuin lain sallima maksimimitoitus eli 4 alle kolmevuotiasta tai 7 3-6-vuotiasta.
Koska stressitaso on jatkuvasti niin suuri, huomio valppaana ja jakautunut moneen suuntaan yhtäaikaa, meteli, yllättävät ja muuttuvat tilanteet, riittämätön ja huonolaatuinen sisäilma, kirkkaat valot ja liian suuri määrä näkökentän ärsykkeitä, käy työntekijän elimistö jatkuvasti ylikierroksilla. Esim. musiikkifestareilla melun, liikkeen ja sosiaalisen kuormituksen kestää paremmin, koska ei ole vastuussa pienten ihmisten hengestä ja voi valita itse, milloin seisoo missäkin ja milloin ajattelee mitäkin. Vastuu juuri kuormittaa.
Kun pääset kotiin hyperventilaatio, melu ja vastuu loppuvat. Elimistö ja mieli saavat rauhan, olet turvassa. Ylikuormitus ja kriisitunnelma ovat ohi. Elimistö vaipuu lepoon ja uneen pakostikin.
Kunnes heräät aamuyöllä kello 1 tai 3 hampaita purren, paniikinomaiseen ahdistukseen, vaarantunteeseen ja yliväsymyksestä johtuvaan sekavaan oloon, että sinun on toimittava, lapset tarvitsevat, tilanne ei ole hallinnassa...
Suihkuun vaan ja töihin. Joku sieltä on pois kumminkin. Oletpahan valmiina rivissä ja käytettävissä siellä, missä palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti normaalia, tavallista ja what ever se, että on näin kuolemanväsynyt aina työpäivänsä jälkeen? Tuijottaa tyhjin silmin ruokalautastaan, kun kotona ruokapöytään asti pääsee ja nukahtaa joskus klo17-18 välillä "päiväunille" ihan väkisin?
Ja kyllä, on katsottu veriarvot ja ties mitkä.
Miten meni loma, jos sitä oli, palauduitko? Olen ollut pois töistä (vaka-ope) kesäkuun alusta ja pikku hiljaa rytmihäiriöt ja päänsäryt helpottaneet, syvä väsymys hyvin hitaasti. En koe olevani valmis palaamaan töihin vielä, mutta esim. tämän ketjun lukeminen ei enää samalla tavalla ahdista.
Oli 4vkon loma, ja menihän se, mutta en kyllä muista aiempina vuosina stressanneeni töihin paluuta ja loman loppumista jo pari viikkoa etukäteen enkä myöskään muista olleeni tässä "tilassa" ja voinnissa aiemmin, vaikka olenkin ollut jo vuosia ihan loppu. Suoraan sanottuna minua pelottaa tämä olotilani, on jotenkin sellainen olo ettei se enää ole oikein hallinnassani enkä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tai sitten ei tapahdu mitään ja jatkan vain pakertamista miten kuten eteenpäin, kuten tosiaan jo vuosien ajan.
En tosiaan tiedä.
Olisi tärkeää tietää onko nyt kyse kunnallisista vai yksityisistä päiväkodeista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä se koronashow alkaa, tullut jo 2 altistusta.
🤬🥺🤬
Sama juttu, altistuttu on.
Ei mitään altistumisia enää lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tärkeää tietää onko nyt kyse kunnallisista vai yksityisistä päiväkodeista?
Eiköhän nämä ihan kunnallisissa ole suurin osa. Niissäkin kun skaala on ihan välillä 4-9 jos puhutaan jostain laadusta, ilmapiiristä tms
Ja varmaan suurin osa tämän ketjun kirjoittajista on joissakin 4-7 taloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Meidän talossa on useampaan kertaan sanottu pomolle että pitäisi tehdä ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus liian vähästä henkilökunnasta mutta hämpä ei tee. Kyllä meni niin metsään tämä laki, ilmoituksia ei tehdä ja näin näyttää siltä että ongelmia ei ole henkilökunnan määrässä. Ja tätä tapahtuu paljon!
Ja mitä tekee vakaopettajien liitto !!!!
Miksi ette joukkona ohita näitä hemmetin johtajianne ja tuo asioita esille.
Te olette yksi ynisevä hieholauma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä se koronashow alkaa, tullut jo 2 altistusta.
🤬🥺🤬
Sama juttu, altistuttu on.
Ei mitään altistumisia enää lasketa.
Mitä tarkoitat ettei niitä "lasketa"?
Totta munassa lasketaan, kun täytyy omaa vointia ns tarkkailla suurennuslasilla altistumisensa jälkeen. Toisin sanoen, jos tulee 1-2vkon sisällä altistumisesta jotain poikkeavaa, Koronan kirjoon sopivaa, oireilua/oiretta niin testin paikka jne.
Ootko miettinyt sitä eettistä ristiriitaa, jolla operoit "paskakuplastasi" käsin lasten parissa? Voiko työsi jälki enää olla muuta kuin sitä itseään? Näytä kehityskeskustelussa esihenkilöllesi tuo kirjoittamasi vuodatus. Ai, miksi et? Koska "vakituinen työ turvaa toimeentulon"?
Tahtoisinpa nähdä, millä ilmeellä vastaanotat lapsia aamulla, kohtaat vanhempia iltapäivällä ja autat työkavereita päivän mittaan. Naama norsunv*tulla vai järkyttävä tekohymy kasvoilla? Varmaan ymmärrät, että harjoitat ammattiasi massiivisen eettisen ristiriidan vallitessa, eikä tuollainen tilanne voi päättyä hyvin.
Suoraselkäinen ja rehellinen ammattilainen olisi jo tehnyt tarvittavat johtopäätökset, eli joko löytänyt työstään mielekkyyden ja arvokkuuden, tai vaihtanut reilusti alaa. Sinä jatkat kuin "p-pommi", joka voi räjähtää koska vain. Paska on jo tuulettimessa ja sitä lentelee pitkin (työ)ympäristöäsi.