Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19755)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ennen päiväkodeissa tälläistä. Ongelmia ja puutteita on tietysti aina ollut mutta kyllä tämä sekavuus on tullut näissä mittasuhteissa ehkä viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana..
No ehkä parinkymmenen vuoden.
Sanoisin että ongelmat alkoivat kun alettiin puhua varhaiskasvatusuunnitelmista.
Silloin painopiste siirtyi teoista sanoihin.Yksi suuri ongelma on päiväkotirakentamisen ja suunnittelun iso muutos. Ennen oli päiväkoteja. Nykyään päivälaitoksia.
Ennen tätä työtä myös arvostettiin.
Tuo on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin päiväkodissa puolen vuoden pätkän. Olen 55- vuotias lähihoitaja, mielenterveyden osaamisalalta. Halusin ennen alalta poistumista kokeilla jotain muuta. Työ oli ihan mukavaa, leppoisaa, verrattuna psykiatriseen vanhuspuoleen. Työajat olivat säännöllisiä, lomia oli paljon. Mutta koin työn päiväkodissa äärettömän tylsäksi ja rutiininomaiseksi. Olen kiitollinen kokemuksesta, nyt tiedän, että päiväkotityö ei ole minua varten. Meinasin välillä kuolla tylsyyteen. Olin niin iloinen, kun työsuhde päättyi. Kaikki kunnia päiväkodin työntekijöille.
Se ongelma, että työntekijä meinaa kuolla tylsyyteen, ei kyllä ratkea millään lisärahoituksilla. Tajuavatko varhaiskasvattajat, että he ovat töissä luovalla alalla? Onko liukuhihna heidän käsityksensä ja päämääränsä "laadukkaassa varhaiskasvatuksessa"?
Ulkoilemaan ei "vain lähdetä" suoraan välipalalla vaan se on normaali käytäntö useimpina päivinä viikossa ja tiettyinä aikoina joka päivä.
Mainitsinkin tästä jo aiemmin, kun kritisoitiin ulos paahteeseen menemistä, pakko on mennä, kun ei kasvattajaresurssit riitä sisällä olemiseen enää iltapäivisin.
Kasvattajia on lomilla, sairaana ja ties missä, sijaisia ei useinkaan saada ja ryhmään jäädään yksin viimeistään klo15 joten uloshan se on mentävä, siellä sitten 50-100 lasta ja loput jäljellä olevat kasvattajat (0-2/ryhmä) yhteisvalvontaperiaatteella.
Aivan normisettiä ja tulee olemaan myös huomenna alkavalla työviikolla.
" Olisiko ensin hyvä kehittää varhaiskasvatuksen johtamista? Johtamista täytyy kehittää jatkuvasti kaikessa muussakin toiminnassa. Kun ongelmia päiväkodeissa on tullut esille, ne ratkaistaan parantamalla johtamista. Ei resurssien lisääminen yksistään auta, jos ei osata johtaa toimintaa oikein."
Kokemukseni mukaan valtaosa varhaiskasvatusyksiköissä työskentelevistä henkilöistä ovat todella - siis todella - hyviä tyyppejä.
Sekä ammatillisesti että yksilökohtaisesti.
Nykytilanne on nyt se, että heidät poltetaan loppuun ja ajetaan alalta pois rivi riviltä.
Suurin tekijä on huono johtajuus.
Paikoissa, joissa on työntekijöitään oikeasti arvostava ja ymmärtävä esihenkilö, työntekijöiden vaihtuvuus on ihan minimissä ja samoin sairauspoissaolot ja näin ollen sijaisten tarve.
Ja tärkein : vanhemmat eivät siirrä kesken hoitokauden lapsiaan pois hoitoyksiköstä.
Hoitohenkiökunnan ammattitaito, asenne omaan työhön ja jaksaminen on siis selkokielellä kaiken varhaiskasvatuksen perusta.
Pyörö-ovi-ilmiö eli henkilökunnan vaihtuvuus, saattaa olla niin nopea joissakin paikoissa, että esimerkiksi entisen osaavan esihenkilön vaihtuminen uuteen täysin alkeelliset johtajataidot omaavaan esihenkilöön, aiheuttaa jopa alle vuodessa sen, että koko vakituinen (eli ammattipätevä) henkilökunta irtisanoutuu yksiköstä yksi kerrallaan. Harva fiksu jaksaa vääntää jonkun täysin epäsopivan esihenkilön kanssa, joka on poissa enemmän kuin paikalla, käytännön ymmärrystä vaativista päiväkotityön ja lastenhoitoon liittyvistä perusasioista joka arkipäivä.
Kuka kuuleekaan haukut siellä kentällä jos esihenkilö ei huolehdi siitä että on palkattu siivooja pitämään paikat kunnossa, ruokaa tilattu jatkuvasti riittämätön määrä kasvaville lapsille, henkilökuntaa puuttuu, on rekrytty ammattitaidoton sijainen/hoitaja joka osoittautuu turhan kovakouraiseksi ja pelottavaksi lapsille?
Lopuksi henkilökunta koostuu pahimmassa tapauksessa muutamasta viittä vaille loppuunpalaneesta vakituisesta (jotka etsivät koko ajan uutta paikkaa) ja randomeista sijaisista.
Esihenkilöille on aivan turha järjestää kalliita ja aikaavieviä kursseja tyyliin "kuinka kohtaat asiakkaan"blaablaa, ellei sieltä pääkopassa löydy käytännön ymmärrystä saati arvostusta päiväkotihenkilökunnan työmäärään ja toimenkuviin.
Niiltä taitavilta esihenkilöiltä joilta potentiaalia löytyy, löytyy jo vuoden aikana näyttöä siitä kuinka saavat paikan pyörimään. Lasten hyvinvointi on heillä kaiken perusta.
Se ei tapahdu siten, että säästetään lasten ruuista ja leluista ja henkilökustannuksista ja muka saadaan siten kannattavuutta.
Nykyään asiakkaat nappaa muksunsa kainaloon ja vaihtaa puljua.
Kunhan ensin ovat valittaneet epäkohdista täysin kuuroille korville eikä muuta vaihtoehtoa enää löydy .
Samoin kuin henkilökuntakin, joilla valinnan varaa on.
Miksei siis ole valinnan varaa työnpaikkaansa arvostavissa esihenkilöissä?
Tulisi asettaa tulosvastuu esihenkilöille että mikäli tietyn ajanjakson aikana tietty prosentti henkilökunnasta irtisanoutuu niin monon kuva persuuksiin sellaiselle päiväkodin johtajalle ja inhimillisempi osaaja (asap ) tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilemaan ei "vain lähdetä" suoraan välipalalla vaan se on normaali käytäntö useimpina päivinä viikossa ja tiettyinä aikoina joka päivä.
Mainitsinkin tästä jo aiemmin, kun kritisoitiin ulos paahteeseen menemistä, pakko on mennä, kun ei kasvattajaresurssit riitä sisällä olemiseen enää iltapäivisin.
Kasvattajia on lomilla, sairaana ja ties missä, sijaisia ei useinkaan saada ja ryhmään jäädään yksin viimeistään klo15 joten uloshan se on mentävä, siellä sitten 50-100 lasta ja loput jäljellä olevat kasvattajat (0-2/ryhmä) yhteisvalvontaperiaatteella.
Aivan normisettiä ja tulee olemaan myös huomenna alkavalla työviikolla.
Jep, ja näissäkään tilanteissa ei saa laittaa vanhemmille viestiä, että kotona olevat voisivat hakea lapsensa kotiin, koska henkilökuntaa ei ole riittävästi. Meidänkin talossa varmaan 20/50 lapsesta voitaisiin hakea kotiin, jolloin suhdeluku olisi jo paljon siedettävämpi, ehkä jopa lainmukainen. Mutta ei, usein käy vieläpä niin, että viimeistä lasta tullaan hakemaan viisi minuuttia päiväkodin sulkemisajan jälkeen _vauvan_ kanssa.
Vierailija kirjoitti:
" Olisiko ensin hyvä kehittää varhaiskasvatuksen johtamista? Johtamista täytyy kehittää jatkuvasti kaikessa muussakin toiminnassa. Kun ongelmia päiväkodeissa on tullut esille, ne ratkaistaan parantamalla johtamista. Ei resurssien lisääminen yksistään auta, jos ei osata johtaa toimintaa oikein."
Kokemukseni mukaan valtaosa varhaiskasvatusyksiköissä työskentelevistä henkilöistä ovat todella - siis todella - hyviä tyyppejä.
Sekä ammatillisesti että yksilökohtaisesti.
Nykytilanne on nyt se, että heidät poltetaan loppuun ja ajetaan alalta pois rivi riviltä.
Suurin tekijä on huono johtajuus.
Paikoissa, joissa on työntekijöitään oikeasti arvostava ja ymmärtävä esihenkilö, työntekijöiden vaihtuvuus on ihan minimissä ja samoin sairauspoissaolot ja näin ollen sijaisten tarve.
Ja tärkein : vanhemmat eivät siirrä kesken hoitokauden lapsiaan pois hoitoyksiköstä.
Hoitohenkiökunnan ammattitaito, asenne omaan työhön ja jaksaminen on siis selkokielellä kaiken varhaiskasvatuksen perusta.
Pyörö-ovi-ilmiö eli henkilökunnan vaihtuvuus, saattaa olla niin nopea joissakin paikoissa, että esimerkiksi entisen osaavan esihenkilön vaihtuminen uuteen täysin alkeelliset johtajataidot omaavaan esihenkilöön, aiheuttaa jopa alle vuodessa sen, että koko vakituinen (eli ammattipätevä) henkilökunta irtisanoutuu yksiköstä yksi kerrallaan. Harva fiksu jaksaa vääntää jonkun täysin epäsopivan esihenkilön kanssa, joka on poissa enemmän kuin paikalla, käytännön ymmärrystä vaativista päiväkotityön ja lastenhoitoon liittyvistä perusasioista joka arkipäivä.
Kuka kuuleekaan haukut siellä kentällä jos esihenkilö ei huolehdi siitä että on palkattu siivooja pitämään paikat kunnossa, ruokaa tilattu jatkuvasti riittämätön määrä kasvaville lapsille, henkilökuntaa puuttuu, on rekrytty ammattitaidoton sijainen/hoitaja joka osoittautuu turhan kovakouraiseksi ja pelottavaksi lapsille?
Lopuksi henkilökunta koostuu pahimmassa tapauksessa muutamasta viittä vaille loppuunpalaneesta vakituisesta (jotka etsivät koko ajan uutta paikkaa) ja randomeista sijaisista.
Esihenkilöille on aivan turha järjestää kalliita ja aikaavieviä kursseja tyyliin "kuinka kohtaat asiakkaan"blaablaa, ellei sieltä pääkopassa löydy käytännön ymmärrystä saati arvostusta päiväkotihenkilökunnan työmäärään ja toimenkuviin.
Niiltä taitavilta esihenkilöiltä joilta potentiaalia löytyy, löytyy jo vuoden aikana näyttöä siitä kuinka saavat paikan pyörimään. Lasten hyvinvointi on heillä kaiken perusta.
Se ei tapahdu siten, että säästetään lasten ruuista ja leluista ja henkilökustannuksista ja muka saadaan siten kannattavuutta.
Nykyään asiakkaat nappaa muksunsa kainaloon ja vaihtaa puljua.
Kunhan ensin ovat valittaneet epäkohdista täysin kuuroille korville eikä muuta vaihtoehtoa enää löydy .
Samoin kuin henkilökuntakin, joilla valinnan varaa on.
Miksei siis ole valinnan varaa työnpaikkaansa arvostavissa esihenkilöissä?
Tulisi asettaa tulosvastuu esihenkilöille että mikäli tietyn ajanjakson aikana tietty prosentti henkilökunnasta irtisanoutuu niin monon kuva persuuksiin sellaiselle päiväkodin johtajalle ja inhimillisempi osaaja (asap ) tilalle.
Ei niihin johtajan paikkoihin ole enää tulijoita. Vaatimuksena on maisterin tutkinto ja niillä papereilla pääsee tehtäviin, joissa on huomattavasti vähemmän vastuuta ja palkka sama tai jopa parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin varmaan pitäisi saada lisää henkilöstöresurssia, että johtamisen kehittämiseen jäisi aikaa.
- Hyvää ja taitavaa johtamista ei voi korvata henkilöstöä lisäämällä, sillä työntekijät eivät päiväkodeissakaan ole itseohjautuvia ja kasvatustyö vaatii koordinointia ja hyvää yhteistyötä aikuisten ja lasten kesken.
- johtaminen on myös organisointikykyä ja asennetta. Johtajallakin on johtaja kuntaorganisaatiossa, ja ylemmän johdon vastuulla on toimintojen sujuminen tavoitteiden mukaisesti.
- kun ammattimainen johtajuus puuttuu, valtatyhjiö ei koskaan jää täyttymättä. Johtajuuden ottaa silloin se henkilö, jolla siihen olisi vähiten annettavaa. Vallanhimo, itsekeskeisyys ja kontrolloinnin halu esimerkiksi eivät ole hyvän johtajuuden perusteita.
" Ensin varmaan pitäisi saada lisää henkilöstöresurssia, että johtamisen kehittämiseen jäisi aikaa."
- - -
" Hyvää ja taitavaa johtamista ei voi korvata henkilöstöä lisäämällä,
sillä työntekijät eivät päiväkodeissakaan ole itseohjautuvia ja kasvatustyö vaatii koordinointia ja hyvää yhteistyötä aikuisten ja lasten kesken.
- johtaminen on myös organisointikykyä ja asennetta.
Johtajallakin on johtaja kuntaorganisaatiossa, ja ylemmän johdon vastuulla on toimintojen sujuminen tavoitteiden mukaisesti.
- kun ammattimainen johtajuus puuttuu,
valtatyhjiö ei koskaan jää täyttymättä.
Johtajuuden ottaa silloin se henkilö, jolla siihen olisi vähiten annettavaa.
Vallanhimo, itsekeskeisyys ja kontrolloinnin halu esimerkiksi eivät ole hyvän johtajuuden perusteita."
---
Ammattimaisen johtajuuden perusta on myös onnistunut rekry sekä henkilökunnan työpanoksen arvostaminen. Samoin oman (johtajuus)toimenkuvan sisäistäminen ja kyky olla luotettava ja kantaa vastuu.
Sellaista surullista ilmiötä saa joskus todistaa esim lehtijutuissa, kun täysin ylikuormitetun yksikön joku viittä vaillle burnout-reppana työntekijä tekee lopullisesti pahan virhearvioinnin, koska työolosuhteiden parannusehdotukset ja valitukset ovat pitkään kaikuneet kuuroille korville, ja tapahtuu niin karkea ylilyönti, mitä ei voikaan enää lakaista maton alle, se on vain ja ainoastaan hän, työntekijä, joka heitetään bussin alle. Esimiesten ollessa taustalla "hyvin järkyttyneitä tapahtuneesta ja vakuuttaessaan että olosuhteisiin on nyt tartuttu ja tuollaisen työntekijän työsuhde on yksikössämme lakkautettu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Olisiko ensin hyvä kehittää varhaiskasvatuksen johtamista? Johtamista täytyy kehittää jatkuvasti kaikessa muussakin toiminnassa. Kun ongelmia päiväkodeissa on tullut esille, ne ratkaistaan parantamalla johtamista. Ei resurssien lisääminen yksistään auta, jos ei osata johtaa toimintaa oikein."
Kokemukseni mukaan valtaosa varhaiskasvatusyksiköissä työskentelevistä henkilöistä ovat todella - siis todella - hyviä tyyppejä.
Sekä ammatillisesti että yksilökohtaisesti.
Nykytilanne on nyt se, että heidät poltetaan loppuun ja ajetaan alalta pois rivi riviltä.
Suurin tekijä on huono johtajuus.
Paikoissa, joissa on työntekijöitään oikeasti arvostava ja ymmärtävä esihenkilö, työntekijöiden vaihtuvuus on ihan minimissä ja samoin sairauspoissaolot ja näin ollen sijaisten tarve.
Ja tärkein : vanhemmat eivät siirrä kesken hoitokauden lapsiaan pois hoitoyksiköstä.
Hoitohenkiökunnan ammattitaito, asenne omaan työhön ja jaksaminen on siis selkokielellä kaiken varhaiskasvatuksen perusta.
Pyörö-ovi-ilmiö eli henkilökunnan vaihtuvuus, saattaa olla niin nopea joissakin paikoissa, että esimerkiksi entisen osaavan esihenkilön vaihtuminen uuteen täysin alkeelliset johtajataidot omaavaan esihenkilöön, aiheuttaa jopa alle vuodessa sen, että koko vakituinen (eli ammattipätevä) henkilökunta irtisanoutuu yksiköstä yksi kerrallaan. Harva fiksu jaksaa vääntää jonkun täysin epäsopivan esihenkilön kanssa, joka on poissa enemmän kuin paikalla, käytännön ymmärrystä vaativista päiväkotityön ja lastenhoitoon liittyvistä perusasioista joka arkipäivä.
Kuka kuuleekaan haukut siellä kentällä jos esihenkilö ei huolehdi siitä että on palkattu siivooja pitämään paikat kunnossa, ruokaa tilattu jatkuvasti riittämätön määrä kasvaville lapsille, henkilökuntaa puuttuu, on rekrytty ammattitaidoton sijainen/hoitaja joka osoittautuu turhan kovakouraiseksi ja pelottavaksi lapsille?
Lopuksi henkilökunta koostuu pahimmassa tapauksessa muutamasta viittä vaille loppuunpalaneesta vakituisesta (jotka etsivät koko ajan uutta paikkaa) ja randomeista sijaisista.
Esihenkilöille on aivan turha järjestää kalliita ja aikaavieviä kursseja tyyliin "kuinka kohtaat asiakkaan"blaablaa, ellei sieltä pääkopassa löydy käytännön ymmärrystä saati arvostusta päiväkotihenkilökunnan työmäärään ja toimenkuviin.
Niiltä taitavilta esihenkilöiltä joilta potentiaalia löytyy, löytyy jo vuoden aikana näyttöä siitä kuinka saavat paikan pyörimään. Lasten hyvinvointi on heillä kaiken perusta.
Se ei tapahdu siten, että säästetään lasten ruuista ja leluista ja henkilökustannuksista ja muka saadaan siten kannattavuutta.
Nykyään asiakkaat nappaa muksunsa kainaloon ja vaihtaa puljua.
Kunhan ensin ovat valittaneet epäkohdista täysin kuuroille korville eikä muuta vaihtoehtoa enää löydy .
Samoin kuin henkilökuntakin, joilla valinnan varaa on.
Miksei siis ole valinnan varaa työnpaikkaansa arvostavissa esihenkilöissä?
Tulisi asettaa tulosvastuu esihenkilöille että mikäli tietyn ajanjakson aikana tietty prosentti henkilökunnasta irtisanoutuu niin monon kuva persuuksiin sellaiselle päiväkodin johtajalle ja inhimillisempi osaaja (asap ) tilalle.
Ei niihin johtajan paikkoihin ole enää tulijoita. Vaatimuksena on maisterin tutkinto ja niillä papereilla pääsee tehtäviin, joissa on huomattavasti vähemmän vastuuta ja palkka sama tai jopa parempi.
Kyllä takuulla olisi tulijoita, vaan samoja naamoja näköjään kierrätetään paikasta toiseen suojatyöpaikkameiningillä. Laajennetaan jopa vielä vastuualueita ja lisätään päiväkoteja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Meidän talossa on useampaan kertaan sanottu pomolle että pitäisi tehdä ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus liian vähästä henkilökunnasta mutta hämpä ei tee. Kyllä meni niin metsään tämä laki, ilmoituksia ei tehdä ja näin näyttää siltä että ongelmia ei ole henkilökunnan määrässä. Ja tätä tapahtuu paljon!
Onko varhaiskasvatus sote- vai koulutoimea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Meidän talossa on useampaan kertaan sanottu pomolle että pitäisi tehdä ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus liian vähästä henkilökunnasta mutta hämpä ei tee. Kyllä meni niin metsään tämä laki, ilmoituksia ei tehdä ja näin näyttää siltä että ongelmia ei ole henkilökunnan määrässä. Ja tätä tapahtuu paljon!
Se ilmoitushan nimenomaan on työntekijöiden tehtävä, esimies ei edes voi sitä tehdä. Jos ei esimies suostu viemään eteenpäin työntekijöiden tekemiä ilmoituksia, niin sitten pitää olla yhteydessä liittoon ja varhaiskasvatusjohtajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Meidän talossa on useampaan kertaan sanottu pomolle että pitäisi tehdä ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus liian vähästä henkilökunnasta mutta hämpä ei tee. Kyllä meni niin metsään tämä laki, ilmoituksia ei tehdä ja näin näyttää siltä että ongelmia ei ole henkilökunnan määrässä. Ja tätä tapahtuu paljon!
Meillä sama juttu. Ja varmasti monessa muussakin talossa koko maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Meidän talossa on useampaan kertaan sanottu pomolle että pitäisi tehdä ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus liian vähästä henkilökunnasta mutta hämpä ei tee. Kyllä meni niin metsään tämä laki, ilmoituksia ei tehdä ja näin näyttää siltä että ongelmia ei ole henkilökunnan määrässä. Ja tätä tapahtuu paljon!
Meillä sama juttu. Ja varmasti monessa muussakin talossa koko maassa.
Sitten on jo syytä katsoa peiliin. Ei voi olla totta, että laki varhaiskasvatushenkilöstön ilmoitusvelvollisuudesta on jo yli vuoden ollut voimassa, mutta silti ei tiedetä, mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita, että mennään sanomaan pomolle, että pitäisi tehdä ilmoitus, vaan sitä, että työntekijä tekee itse ilmoituksen havaitsemastaan epäkohdasta.
Jaksaminen on asennekysymys. Suosittelen rankkaa urheilulajia tai jotain mikä kasvattaa henkistä puolta. Karate tai maratonjuoksu auttavat jaksamaan arjen harmaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen."Varhaiskasvatuksen opettajat eivät todellakaan vaikene ongelmista.
Kun he vievät asiat esihenkilön tietoon, asiat eivät vain etene. Näin heidät hiljennetään. Jos he vievät asioita eteenpäin seuraavalle, heille saatetaan esimerkiksi tylysti sanoa: me emme sitten kuuntele valituksia johtajastanne täytä (joku asiaan sopiva) lomake.
Meidän talossa on useampaan kertaan sanottu pomolle että pitäisi tehdä ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus liian vähästä henkilökunnasta mutta hämpä ei tee. Kyllä meni niin metsään tämä laki, ilmoituksia ei tehdä ja näin näyttää siltä että ongelmia ei ole henkilökunnan määrässä. Ja tätä tapahtuu paljon!
Meillä sama juttu. Ja varmasti monessa muussakin talossa koko maassa.
Sitten on jo syytä katsoa peiliin. Ei voi olla totta, että laki varhaiskasvatushenkilöstön ilmoitusvelvollisuudesta on jo yli vuoden ollut voimassa, mutta silti ei tiedetä, mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita, että mennään sanomaan pomolle, että pitäisi tehdä ilmoitus, vaan sitä, että työntekijä tekee itse ilmoituksen havaitsemastaan epäkohdasta.
Moniko työntekijä osaa laskea KOKO talon suhdeluvun? Varsinkin kun nykyään on jättimegapäiväkoteja. Monessa talossa johtaja ainoa joka ne osaa laskea.
Kiireesti lakimuutosta koskien kokopäivähoitoa! Miksi vauvan kanssa kotona olevat pitävät isompaa 8-16 tai 8-16:30 välisen ajan päiväkodissa? Kuuden tunnin päivät riittäisivät ja saisimme sitä laadukasta varhaiskasvatusta. Ei riitä henkilökunta kun hoitajat tekevät pidempää päivää kuin lapset.
Nyt huudan.
MUTTA MIKSI VARHAISKASVATUSOPETTAJAT VAIKENEVAT NÄISTÄ OIKEISTA ONGELMISTA.
Ainoa mistä olen nähnyt julkisesti puhuttavan palkat.
Sanoidin syyksi ylpeyden.
Ei haluta myöntää todellisuutta koska pelätään sen vievän viimeisetkin kulissit.
Asia olisi kuitenkin juuri toisin päin.
Ainoa tapa millä tämä ammattiryhmä saisi arvostuksensa takaisin on myöntää totuus.
Siitä lähtisi tervehtyminen.