Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (20028)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sijainen on ammattikasvattajaa korvaava työntekijä eli samat vastuut ja tehtävät, palkat myös."
Paitsi että sijaislistalle pääsee nykytilanteessa kuka/millainen vaan haluaa, näköjään sillä kielitaidollakaan ei ole niin nokon nuukaa, saati että tykkää työskennellä lasten kanssa ja osaa suhtautua heihin ikätason mukaisesti.Alle kolme kuukautta alalla pyörähtäneiltä ei laki edellytä edes rikosrekisterinsä näyttöä esimiehille.
Ihme äkkivääriä tai flegmaattisia hiippareita tulee välillä noissa sijaisissa vastaa. Ikään kuin tullaan puskista eikä muka tiedetä mitä homma pitää sisällään ja että se lastenhoito (ja ylipäänsä ryhmän lapsia asiallisesti ja kunnioittavasti puhuttelu!) on se ainoa syy miksi tyyppi on palkattu yksikköön.
Varhaiskasvatus on kriisissä.
Ihmisiä ei enää ala houkuta , eikä opiskelemaan lastenhoitoalan ammatteihin kovin helpolla. Ammattitaitoisia ja motivoituneita yhä vaikeampi löytää saati saada pysymään koska paikat kilpailee osaavista kasvatusalan työntekijöistä, niin pätevät haihtuu asiallisiin paikkoihin.
Kysykää miksi?
Hyvä kirjoitus.
On myös niitä sijaisia, jotka oikeasti osaavat hommansa, venyvät, paukkuvat ja osaavat joustaa muuttuvien työpaikkojen tarpeiden mukaan. Sellaisia aarteita, joilla on heti sisään astuessaan rauhoittava ja innostava vaikutus ja "taikapiiri", johon lapset hakeutuvat kuuliaisina ja mielellään. Ehkä karisma tai kokemus ja aito kiinnostus lapsiin?
Olisi ihanaa, jos olisi etukäteen tiedossa hyvät päiväkodit ja hyvät sijaiset. Samoin ne vähemmän kunnianhimoiset ja motivoituneet. Sitten voisi kukakin tilata sitä, mikä on tarpeen sekä mennä töihin sinne, mikä vastaa omaa osaamista ja mahdollisuuksia. Ei menisi energiaa hukkaan siihen, että toiveet ja oletukset ovat ristiriidassa jo kättelyssä.
Sijainen tekee työnsä ja on ihan tavan pulliainen, ei mikään kunnianhimoon ja mitä kaikkea tuossa luettelit. Ei lastenhoito mitään tähtitiedettä ole. Työt hoituu ja sitten kotiin. Sijainen paikkaa vakkaria eikä olisi reilua tuollaisia vaatimuksia muutenkaan kenellekään asettaa. Turvallinen aikuinen määräajaksi lapsiryhmään, mitään sen kummempaa ei tarvitse olla!
Tuntuu että niitä turvallisia aikuisia ei ole yhtään liikaa nykyään ja moni heistäkään ei hakeudu lapsia hoitamaan. Turvallisuushan tulee henkisestä kypsyydestä ja itsetuntemuksesta, jonkinlaisesta psykologisesta perussivistyksestä myös. Tässä tuntuu että on kansakuntana menty alaspäin.
Jos kunnianhimo on väärä sana, niin taju omasta roolista ja halu oppia lienevät kohtuullisia vaatimuksia.
Ihmistyö vaatii toisenlaista asennetta kuin vaikkapa lattian moppaaminen yksikseen. Jälkimmäistä vähättelemättä, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi varhaiskasvattajan kuulostavat niin kireiltä ja jotenkin julmilta, vähintäänkin kylmiltä? Pienet lapset taas ovat sellaisia palleroita, pehmeitä, herkkiä ja empaattisia, eikö niitä pelota olla viirusuiden komenneltavina?
Tata ihmettelen minakin. Mika naita kylmia elamaan kyllastyneita ihmisia vetaa puoleensa tassa alassa...
Työ sen tekee. Vastavalmistunut elää vielä harhakuvitelmissa, äkkiä sieltä alas tullaan.
Miksi meidän päiväkodissa sitten valoisimpia ja ihanimpia ovat ne hoitajat ja sijaiset, jotka ovat jo eläkeiässä?
Eräs vastaus voi olla tuohon esittämääsi kysymykseen se, että lastenhoitoala edellyttää tunnetaitoja siinä kuin pedagogiikankin tuntemusta.
He jotka ovat allalla vielä kypsässä iässä, yleensä todella pitävät työskentelystä lasten kanssa ja sen lisäksi heillä ei enää ole oman perheen vaatimuksia työpäivän jälkeen kuormittamassa työssäjaksamista.
Miettikää hetki, että työpäivän jälkeen monella varhaiskasvatusalalla työskentelevällä on se ikioma perhe, jonka tarpeisiin on jaksettava vastattava aivan samoin kuin päiväkodin ison lapsiryhmänkin työpäivän aikana.
" Minusta tämän ketjun voisi poistaa.
Vastenmielistä katkeroituneitten valitusta."
Okei, esimies.
Ketä on tänään muuten vuorossa ja ketä saikulla?
Vierailija kirjoitti:
Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.
Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.
Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.
Eikö suostunut pamputtamaan pilluasi vai mistä moiset antipatiat?
Nukahdin tuossa tovi sitten sohvalle, väsyttää kauheasti ja ihan vaikka nukuin 8+h viimeyönä ja vieläpä 45min päiväunetkin tuossa iltapäivällä.
Tänään jo aamupvällä pyöri mielessä ma-aamu ja se kuinka ryhmään tulee peräti 4 uutta lasta ja olen heitä siinä vastassa sijaisen kanssa, kun toinen työkaveri vielä lomalla ja toinen tulee töihin vasta klo10.
Ahdistaa ja väsyttää vaikka juurihan olin kesälomalla ja vasta elokuu meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi varhaiskasvattajan kuulostavat niin kireiltä ja jotenkin julmilta, vähintäänkin kylmiltä? Pienet lapset taas ovat sellaisia palleroita, pehmeitä, herkkiä ja empaattisia, eikö niitä pelota olla viirusuiden komenneltavina?
Tata ihmettelen minakin. Mika naita kylmia elamaan kyllastyneita ihmisia vetaa puoleensa tassa alassa...
Työ sen tekee. Vastavalmistunut elää vielä harhakuvitelmissa, äkkiä sieltä alas tullaan.
Miksi meidän päiväkodissa sitten valoisimpia ja ihanimpia ovat ne hoitajat ja sijaiset, jotka ovat jo eläkeiässä?
Koska ihminen kestää mitä tahansa paskaa, jos tietää, että siitä pääsee koska tahansa eroon.
Tälläkin palstalla on marmatettu, miten isovanhemmat riehuttaa ja sotkee lasten rytmit ja sitten vanhemmat joutuu kestämään väsyneiden lasten kitinät:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämän ketjun voisi poistaa.
Vastenmielistä katkeroituneitten valitusta.
Jos maailmasta poistettaisiin kaikki, josta vähintään joku ei pidä, ei jäisi mitään jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.
Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.
Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.
Eikö suostunut pamputtamaan pilluasi vai mistä moiset antipatiat?
En ole tuo jolle noin aikuismaisesti kommentoit, mutta ei ole itsellänikään kummoisia kokemuksia miespuolista kollegoista.
3 sellaista on vastaan tullut, 1 heistä edusti vanhaa kantaa eli korotti ääntä lapsille, oli kovakourainen ja pakeni aina kun pystyi "hallinnollisiin hommiin" eikä hirveästi "nähnyt" lasten riitatilanteita ja toinen ihan tuore tapaus, oltiin samassa ryhmässä 4v ajan ja hän ei halunnut ikinä kirjata mitään mihinkään ylös, koska "mä oon niin huono kirjoittamaan", istui kahvitauolla _aina_ 30-45min, makasi lattialla muka "leikkimässä", ei noudattanut vaikkapa ruokapöytä tapoja joita muut yritti lapsille ns tapakasvattaen opettaa, vältteli vanhemmille kaiken muun kertomista paitsi kevyen small talkin ja huumoriläpän, ei jaksanut tehdä pikku siistimishommia joista sovittu koko talon tasolla, että tehdään kaikki jne.
Aivan kuin olisi ollut yksi ylimääräinen-ja ikäinen lapsi siinä riesana johon ei voinut kummoisesti luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka alallahan nykyään on resurssipula ja töitä tehdään jaksamisen rajoilla.
Miksi varhaiskasvatus olisi tai sen tulisi olla poikkeus?
Hmm... jos kaupan hyllyttäjä laittaa tuotteita vääriin hyllypaikkoihin, ei tästä kaiketi seuraa mitään sen kummempaa. Joku sitten joskus, ehkä jopa asiakas, laittaa muropaketin oikeaan paikkaan. Jos varhaiskasvatushenkilökunta on väsynyt ja antaa lapselle ruuan väärästä sammiosta, pahimmassa tapauksessa tulee anafylaksinen reaktio ja jos henkilökunta koostuu sijaisista, ei välttämättä osata edes reagoida ensioireisiin ja hakea lapsen lääkitystä.
Juuri eilen löysin metsästä nipun ilmaisjakelulehtiä. Ehkä jakajaa väsytti liikaa ja jätti jakelureitin kesken? Voiko varhaiskasvatuksessa jättää päivän kesken ja lapset keskenään tai nakata lapset kesken työpäivän metsään? Edes ne äänekkäimmät ja kamalimmat, voisiko?
Ihan lasten turvallisuuden vuoksi tulisi henkilökuntaa olla riittävästi ja mahdollisuus pitää lakisääteiset tauot. Vaikka ei se aamulla klo 8.30 pidetty kahvitauko (päivän ainut tauko, jos sitä pääsee edes pitämään) paljoa työpäivää katkaise ja lepuuta kun työpäivä loppuu vasta 16.15. Ei tässä työssä voi itse päättää milloin taukonsa pitää.
Sä kopioit anafylaktisen väärin.
Sitä paitsi on olemassa töitä, jotka eivät lopu siinä vaiheessa, kun lähtee kotiin, vaan ne ovat aina läsnä.
Paljon vastuullisempia hommia kuin pikku räkänokkien syöttäminen ja perseen pyyhkiminen.
Huhuh. Paiskasiko joku sinut nurkkaan päiväkodissa olessasi?
Vai putositko muuten päällesi.
Oletko niin pumpulissa kasvanut ettet kestä realismia?
Vierailija kirjoitti:
Nukahdin tuossa tovi sitten sohvalle, väsyttää kauheasti ja ihan vaikka nukuin 8+h viimeyönä ja vieläpä 45min päiväunetkin tuossa iltapäivällä.
Tänään jo aamupvällä pyöri mielessä ma-aamu ja se kuinka ryhmään tulee peräti 4 uutta lasta ja olen heitä siinä vastassa sijaisen kanssa, kun toinen työkaveri vielä lomalla ja toinen tulee töihin vasta klo10.
Ahdistaa ja väsyttää vaikka juurihan olin kesälomalla ja vasta elokuu meneillään.
Itse olin just ekaa viikkoa töissä lomien jälkeen ja tuntuu kuin ei olisi lomilla ollutkaan. Työkseni teen niitä palstalla naureskeltuja vaativia asiantuntijatehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukahdin tuossa tovi sitten sohvalle, väsyttää kauheasti ja ihan vaikka nukuin 8+h viimeyönä ja vieläpä 45min päiväunetkin tuossa iltapäivällä.
Tänään jo aamupvällä pyöri mielessä ma-aamu ja se kuinka ryhmään tulee peräti 4 uutta lasta ja olen heitä siinä vastassa sijaisen kanssa, kun toinen työkaveri vielä lomalla ja toinen tulee töihin vasta klo10.
Ahdistaa ja väsyttää vaikka juurihan olin kesälomalla ja vasta elokuu meneillään.Itse olin just ekaa viikkoa töissä lomien jälkeen ja tuntuu kuin ei olisi lomilla ollutkaan. Työkseni teen niitä palstalla naureskeltuja vaativia asiantuntijatehtäviä.
Sympatiat sullekin, mutta itse vaihtaisin kanssasi osia mielelläni, en todnäk saa nukuttua ensi enkä varsinkaan su-ma välisenä yönä, kun mietin vain sitä kuinka repeän ja riitän normiaamitöihin ma-aamuna niiden jo tuttujen 15 lapsen kanssa samalla ottaen mahdollisimman huomioonottavasti ja ajan kanssa vastaan ne uudet jotka saattavat vaikka kaikki vaatia syliä ja hidasta otetta riippuen siitä kuinka vaikeaksi hoitoon jäämisen kokevat. Sijaisen varaan en laske mitään, hänhän ei tunne eikä tiedä mitään mistään, kun ensimmäistä kertaa ryhmään tulee, jos ei sitten peru tuloaan.
Ai että. Järvenpään kaupungilla on käynyt ovi kaks vuotta ja loppua ei näy. Sijaisiksi valitaan saikuttajia jotka on muutaman päivä töissä ja saikuttaa loppu viikon, eroon ei pääse mutta kai sekin tyhjää parempi. Työpaikka kiusaamista esimiestasolta asti. Palkka on huonompi kuin naapurikunnassa Tuusulassa. Mutta mitään ongelmiahan ei siis ole... onneksi en ole enää töissä päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.
Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.
Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.
Eikö suostunut pamputtamaan pilluasi vai mistä moiset antipatiat?
En ole tuo jolle noin aikuismaisesti kommentoit, mutta ei ole itsellänikään kummoisia kokemuksia miespuolista kollegoista.
3 sellaista on vastaan tullut, 1 heistä edusti vanhaa kantaa eli korotti ääntä lapsille, oli kovakourainen ja pakeni aina kun pystyi "hallinnollisiin hommiin" eikä hirveästi "nähnyt" lasten riitatilanteita ja toinen ihan tuore tapaus, oltiin samassa ryhmässä 4v ajan ja hän ei halunnut ikinä kirjata mitään mihinkään ylös, koska "mä oon niin huono kirjoittamaan", istui kahvitauolla _aina_ 30-45min, makasi lattialla muka "leikkimässä", ei noudattanut vaikkapa ruokapöytä tapoja joita muut yritti lapsille ns tapakasvattaen opettaa, vältteli vanhemmille kaiken muun kertomista paitsi kevyen small talkin ja huumoriläpän, ei jaksanut tehdä pikku siistimishommia joista sovittu koko talon tasolla, että tehdään kaikki jne.
Aivan kuin olisi ollut yksi ylimääräinen-ja ikäinen lapsi siinä riesana johon ei voinut kummoisesti luottaa.
Siis kolmen (3) miehen massiivisella otannalla tuomitset kaikki miehet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukahdin tuossa tovi sitten sohvalle, väsyttää kauheasti ja ihan vaikka nukuin 8+h viimeyönä ja vieläpä 45min päiväunetkin tuossa iltapäivällä.
Tänään jo aamupvällä pyöri mielessä ma-aamu ja se kuinka ryhmään tulee peräti 4 uutta lasta ja olen heitä siinä vastassa sijaisen kanssa, kun toinen työkaveri vielä lomalla ja toinen tulee töihin vasta klo10.
Ahdistaa ja väsyttää vaikka juurihan olin kesälomalla ja vasta elokuu meneillään.Itse olin just ekaa viikkoa töissä lomien jälkeen ja tuntuu kuin ei olisi lomilla ollutkaan. Työkseni teen niitä palstalla naureskeltuja vaativia asiantuntijatehtäviä.
Sympatiat sullekin, mutta itse vaihtaisin kanssasi osia mielelläni, en todnäk saa nukuttua ensi enkä varsinkaan su-ma välisenä yönä, kun mietin vain sitä kuinka repeän ja riitän normiaamitöihin ma-aamuna niiden jo tuttujen 15 lapsen kanssa samalla ottaen mahdollisimman huomioonottavasti ja ajan kanssa vastaan ne uudet jotka saattavat vaikka kaikki vaatia syliä ja hidasta otetta riippuen siitä kuinka vaikeaksi hoitoon jäämisen kokevat. Sijaisen varaan en laske mitään, hänhän ei tunne eikä tiedä mitään mistään, kun ensimmäistä kertaa ryhmään tulee, jos ei sitten peru tuloaan.
Kiitos sympatioista ja tsempit sinnekin.
En kuitenkaan koe tilannettani mitenkään parannukseksi, omaasi.
Kuluneella viikolla nukuin pisimmillään 6 tuntia ja lyhyimmillään alle 1 tunnin yöunet. Tyypillisesti 2-3 tuntia.
Unirytmi on aivan sekaisin ja univelka realisoitui noin 8 tunnin päikkäreinä tänään. Todennäköisesti sunnuntain ja maanantain vastaiset yöt menee taas valvoessa ja työasioita stressatessa.
Olin päiväkodissa puolen vuoden pätkän. Olen 55- vuotias lähihoitaja, mielenterveyden osaamisalalta. Halusin ennen alalta poistumista kokeilla jotain muuta. Työ oli ihan mukavaa, leppoisaa, verrattuna psykiatriseen vanhuspuoleen. Työajat olivat säännöllisiä, lomia oli paljon. Mutta koin työn päiväkodissa äärettömän tylsäksi ja rutiininomaiseksi. Olen kiitollinen kokemuksesta, nyt tiedän, että päiväkotityö ei ole minua varten. Meinasin välillä kuolla tylsyyteen. Olin niin iloinen, kun työsuhde päättyi. Kaikki kunnia päiväkodin työntekijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi varhaiskasvattajan kuulostavat niin kireiltä ja jotenkin julmilta, vähintäänkin kylmiltä? Pienet lapset taas ovat sellaisia palleroita, pehmeitä, herkkiä ja empaattisia, eikö niitä pelota olla viirusuiden komenneltavina?
Tata ihmettelen minakin. Mika naita kylmia elamaan kyllastyneita ihmisia vetaa puoleensa tassa alassa...
Työ sen tekee. Vastavalmistunut elää vielä harhakuvitelmissa, äkkiä sieltä alas tullaan.
Miksi meidän päiväkodissa sitten valoisimpia ja ihanimpia ovat ne hoitajat ja sijaiset, jotka ovat jo eläkeiässä?
Tietävät että kohta pääsee pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.
Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.
Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.
Eikö suostunut pamputtamaan pilluasi vai mistä moiset antipatiat?
En ole tuo jolle noin aikuismaisesti kommentoit, mutta ei ole itsellänikään kummoisia kokemuksia miespuolista kollegoista.
3 sellaista on vastaan tullut, 1 heistä edusti vanhaa kantaa eli korotti ääntä lapsille, oli kovakourainen ja pakeni aina kun pystyi "hallinnollisiin hommiin" eikä hirveästi "nähnyt" lasten riitatilanteita ja toinen ihan tuore tapaus, oltiin samassa ryhmässä 4v ajan ja hän ei halunnut ikinä kirjata mitään mihinkään ylös, koska "mä oon niin huono kirjoittamaan", istui kahvitauolla _aina_ 30-45min, makasi lattialla muka "leikkimässä", ei noudattanut vaikkapa ruokapöytä tapoja joita muut yritti lapsille ns tapakasvattaen opettaa, vältteli vanhemmille kaiken muun kertomista paitsi kevyen small talkin ja huumoriläpän, ei jaksanut tehdä pikku siistimishommia joista sovittu koko talon tasolla, että tehdään kaikki jne.
Aivan kuin olisi ollut yksi ylimääräinen-ja ikäinen lapsi siinä riesana johon ei voinut kummoisesti luottaa.Siis kolmen (3) miehen massiivisella otannalla tuomitset kaikki miehet?
En suinkaan. Puhe oli mieslastenhoitajista.
Onko päiväkodeissa paljon työpaikkakiusaamista? Ohikulkiessani ihmettelen usein, miksi lastentarhanopettajat/hoitajat huutavat lapsille niin paljon, ja käyttävät rumaa kieltä.
Joissakin päiväkodeissa on todella huono työilmapiiri. Nämä ongelmat eivät ratkea palkankorotuksilla tai resursseja lisäämällä.
Varmasti pienelle lapselle ahdistavaa kuunnella sitä huutoa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslastenhoitajat, hermo menee niihin.
Uskomatonta siipeilyä ja sluibailua, vastuun pakoilua, vapaamatkustamista ja tyhmäksi heittäytymistä heti kun jotain pitäisi tehdä.
Riehuttaa osaavat, mutta tilanteen haltuunotto sitten jätetään muille.Pahin oli eräs omasta mielestään erinomainen kitaristi, kolmisoinnun rämpyttäjä nurkassa. Kuvitteli olevansa jumala.
Eikö suostunut pamputtamaan pilluasi vai mistä moiset antipatiat?
En ole tuo jolle noin aikuismaisesti kommentoit, mutta ei ole itsellänikään kummoisia kokemuksia miespuolista kollegoista.
3 sellaista on vastaan tullut, 1 heistä edusti vanhaa kantaa eli korotti ääntä lapsille, oli kovakourainen ja pakeni aina kun pystyi "hallinnollisiin hommiin" eikä hirveästi "nähnyt" lasten riitatilanteita ja toinen ihan tuore tapaus, oltiin samassa ryhmässä 4v ajan ja hän ei halunnut ikinä kirjata mitään mihinkään ylös, koska "mä oon niin huono kirjoittamaan", istui kahvitauolla _aina_ 30-45min, makasi lattialla muka "leikkimässä", ei noudattanut vaikkapa ruokapöytä tapoja joita muut yritti lapsille ns tapakasvattaen opettaa, vältteli vanhemmille kaiken muun kertomista paitsi kevyen small talkin ja huumoriläpän, ei jaksanut tehdä pikku siistimishommia joista sovittu koko talon tasolla, että tehdään kaikki jne.
Aivan kuin olisi ollut yksi ylimääräinen-ja ikäinen lapsi siinä riesana johon ei voinut kummoisesti luottaa.Siis kolmen (3) miehen massiivisella otannalla tuomitset kaikki miehet?
Edustavat 100% omasta mieskollegakokemuksestani, ei heitä nimittäin alalla oikeastaan ole. Ja kyllä, voin sanoa niin tällä parinkymmenen vuoden kokemuksella useista useista taloista ja 3 eri kunnasta joissa väkisinkin oppii tietämään eri yksiköiden resursseista kasvattajineen (mm päivystys aika kesäisin yhdistää useita taloja ja silloin saa myös tietoa esim.työntekijöistä).
Huhuh. Paiskasiko joku sinut nurkkaan päiväkodissa olessasi?
Vai putositko muuten päällesi.