Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Isompien koululaissisarusten kanssa tullaan suoraan uimarannalta sitten hakemaan pieniä 1-2 v. pikkusisaruksia, jotka ovat viettäneet hoidossa koko päivän. Hyvässä lykyssä näillä pienillä ei ole vapaata kesällä ollenkaan, vaikka muu perhe lomailisikin. Valitettavasti tämä on totta.

Pitäskö se vaan lopettaa se alan ja työolojen haukkuminen ja mollaaminen julkisuudessa (ihan kaikkien tahojen liittoja myöten), ni porukka uskaltas hakeutua koulutukseen ja tulla töihin ku alalla ois hyvä maine.

Ei pidä potkia omille nilkoille.

Vierailija kirjoitti:

Pitäskö se vaan lopettaa se alan ja työolojen haukkuminen ja mollaaminen julkisuudessa (ihan kaikkien tahojen liittoja myöten), ni porukka uskaltas hakeutua koulutukseen ja tulla töihin ku alalla ois hyvä maine.

Ei pidä potkia omille nilkoille.

Pitäiskö vaan arvostus näyttää parantamalla työoloja ja palkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Isompien koululaissisarusten kanssa tullaan suoraan uimarannalta sitten hakemaan pieniä 1-2 v. pikkusisaruksia, jotka ovat viettäneet hoidossa koko päivän. Hyvässä lykyssä näillä pienillä ei ole vapaata kesällä ollenkaan, vaikka muu perhe lomailisikin. Valitettavasti tämä on totta.

Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin hoituu ongelma... kirjoitti:

Koska ei ole henkilökuntaa riittävästi,  on päivähoitopaikkoja karsittava kunnolla pätevän henkilökunnan määrää vastaavaksi. 

Hallitusherrojen, setien, tätien, rouvien lupaama laadukas (?!) varhaiskasvatus ei siksi toteudu.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on yhtälö joka ei toimi. Siitä on luovuttava. No can do = no can do. 

Kolmivuotiaaksi lasten hoito kotona - se jo auttaa paljon. Kunnollinen kodinhoitotuki avuksi.

Ketään ei voi pakottaa työskentelemään päivähoidossa jos ei kiinnosta. Nytkin korkeasti koulutetut hyväpalkkaiset rouvat ja isät laittavat yksi- ja kaksivuotiaansa matalapalkattujen toisten naisten hoidettavaksi. Nainen kantaa taas vastuuta jonka toinen antaa pois toisen kannettavaksi.  Ei soundaa tasa-arvolta. 

Alle kolmivuotiaiden hoito vain todellisilla avainaloilla (ihmisten henki- ja terveys ja turvallisuus)  työskenteleville perheille. 

Ei mitään tukia. Jos ei ole varaa kakaroihin ei tehdä niitä.

Tiedätkö paljonko yhden alle 3-vuotiaan päivähoito kunnalle maksaa kuukaudessa? Noin 1700e. Ja paljonko on kotihoidontuki? 350e/kk. Kyllä, siinä säästettäisiin ihan pirusti, jos nykyvanhemmista edes osa vaivautuisi hoitamaan lapsensa itse lapsen ensimmäiset 3 elinvuotta!

Niinpä niin. Yhteikunnan kannalta jää sitten vanhemman työpanos ja verotulot saamatta. Vaikea uskoa että 350 euroa kuukaudessa kattaa kaikkia kuluja joten yhteiskunta joutuu todennäköisesti tukemaan vanhempia tuhansilla euroilla vaikka toinen vanhemmista olisi töissä. 

Eläkeläisten määrä kasvaa ja työikäisten määrä vähenee. Se tarkoittaa että työllisyysasteen pitää nousta tai etuisuuksia leikata kun verotus on vedetty jo todella tiukalle (omalla kohdalla 45% palkasta menee veroihin ja en edes kuulu kirkkoon).

On selvää että lapsi tarvitsee vanhempien läsnäoloa mutta valitettavasti suomalainen malli on olla kotona tai töissä eikä välimuotoa ole. Vuosikausien kotona olo tarkoittaa osaamisen rapautumista ja sitten on vaikeuksia palata töihin tai hoitaa työtänsä. Ruotsista voitaisiin katsoa mallia miten työnteko ja vanhemana olo yhdistetään paremmin.

Jaa-a, lasten kotihoitoa ei ole ikinä koskaan tuettu tuhansilla euroilla kuukaudessa, jännä miten sitä ennen perheet sitten pärjäsi ja se oli ihan yleistä, että toinen vanhemmista on kotona tuon pikkulapsivaiheen yli, ja palaa sitten työelämään . Tunnen noin 30 naista ikähaitarilla 35-75v, joista jokainen on ikanaan viettänyt vähintään 3 vuotta kotiäitinä, ja palannut sittemmin töihin. Näitä naisia on ammatiltaan ihan sairaanhoitajista IT-alan asiantuntijoiksi. Kaikki ovat päässeet takaisin koulutustaan vastaavaan työhön, ei puhettakaan, että "ammattitaito rapistuisi" jotenkin mystisesti 🤣

Työllisyysasteen kannalta olisin huolissani ennemmin niistä toisen asteen koulutuksen päättävistä nuorista, jotka eivät syystä tai toisesta integroidu työelämään eivätkä mene opiskelemaan, vaan elävät sossutuilla. Samoin ne viisikymppiset, jotka jäävät itsestään riippumattomista syistä työttömäksi (yt:t yms) eikä heitä meinata huolia takaisin työelämään, vaan ikävästi jäävät työttömäksi eläkkeeseen asti, vaikka olisivat ihan osaavia ja skarppeja työntekijöitä, eli tälle vallitselevalle ikäsyrjinnälle työelämässä kun tulis stoppi, työvoimaa kyllä olisi.

Pienten lasten (alle 3-vuotiaiden) ei kuulu viettää 9-10h pitkiä päiviä jossain laitoksessa mitä päiväkodiksi kutsutaan, sillä noin pitkiä ne lasten päivät on, mikäli molemmat vanhemmat tekee täyttä työpäivää, siihen lisäksi vielä matka työpaikalta päikkyyn ja kotiin, niin oikeastaan siinä menee sen ikäisen lapsen koko päivä!

Näkeehän sen jo nyt näistä lapsista ja nuoris5a, miten heidän pahoinvointi on lisääntynyt.

Siinä olet oikeassa, että esim Ruotsin malli on hyvä mitä työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen tulee. Myös muualla Euroopassa pienten lasten äidit tekevät paljolti osa-aikatyötä, eli muksu on aamupäivän päiväkodissa tai koulussa (kuten esim Ranskassa nimitetään 2-vuotiaiden päivähoitoa kouluksi) klo 9-12, ja loppupäivän kotona. Tällöin kaikki voittaa, äiti saa yhä olla työelämässä mukana mikäli ei täysin kotiäitinä viihdy , ja lapsi kestää tuollaisen muutaman tunnin eron ihan eri tavalla kuin ne 8-10h päivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin hoituu ongelma... kirjoitti:

Koska ei ole henkilökuntaa riittävästi,  on päivähoitopaikkoja karsittava kunnolla pätevän henkilökunnan määrää vastaavaksi. 

Hallitusherrojen, setien, tätien, rouvien lupaama laadukas (?!) varhaiskasvatus ei siksi toteudu.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on yhtälö joka ei toimi. Siitä on luovuttava. No can do = no can do. 

Kolmivuotiaaksi lasten hoito kotona - se jo auttaa paljon. Kunnollinen kodinhoitotuki avuksi.

Ketään ei voi pakottaa työskentelemään päivähoidossa jos ei kiinnosta. Nytkin korkeasti koulutetut hyväpalkkaiset rouvat ja isät laittavat yksi- ja kaksivuotiaansa matalapalkattujen toisten naisten hoidettavaksi. Nainen kantaa taas vastuuta jonka toinen antaa pois toisen kannettavaksi.  Ei soundaa tasa-arvolta. 

Alle kolmivuotiaiden hoito vain todellisilla avainaloilla (ihmisten henki- ja terveys ja turvallisuus)  työskenteleville perheille. 

Ei mitään tukia. Jos ei ole varaa kakaroihin ei tehdä niitä.

Tiedätkö paljonko yhden alle 3-vuotiaan päivähoito kunnalle maksaa kuukaudessa? Noin 1700e. Ja paljonko on kotihoidontuki? 350e/kk. Kyllä, siinä säästettäisiin ihan pirusti, jos nykyvanhemmista edes osa vaivautuisi hoitamaan lapsensa itse lapsen ensimmäiset 3 elinvuotta!

Niinpä niin. Yhteikunnan kannalta jää sitten vanhemman työpanos ja verotulot saamatta. Vaikea uskoa että 350 euroa kuukaudessa kattaa kaikkia kuluja joten yhteiskunta joutuu todennäköisesti tukemaan vanhempia tuhansilla euroilla vaikka toinen vanhemmista olisi töissä. 

Eläkeläisten määrä kasvaa ja työikäisten määrä vähenee. Se tarkoittaa että työllisyysasteen pitää nousta tai etuisuuksia leikata kun verotus on vedetty jo todella tiukalle (omalla kohdalla 45% palkasta menee veroihin ja en edes kuulu kirkkoon).

On selvää että lapsi tarvitsee vanhempien läsnäoloa mutta valitettavasti suomalainen malli on olla kotona tai töissä eikä välimuotoa ole. Vuosikausien kotona olo tarkoittaa osaamisen rapautumista ja sitten on vaikeuksia palata töihin tai hoitaa työtänsä. Ruotsista voitaisiin katsoa mallia miten työnteko ja vanhemana olo yhdistetään paremmin.

Jaa-a, lasten kotihoitoa ei ole ikinä koskaan tuettu tuhansilla euroilla kuukaudessa, jännä miten sitä ennen perheet sitten pärjäsi ja se oli ihan yleistä, että toinen vanhemmista on kotona tuon pikkulapsivaiheen yli, ja palaa sitten työelämään . Tunnen noin 30 naista ikähaitarilla 35-75v, joista jokainen on ikanaan viettänyt vähintään 3 vuotta kotiäitinä, ja palannut sittemmin töihin. Näitä naisia on ammatiltaan ihan sairaanhoitajista IT-alan asiantuntijoiksi. Kaikki ovat päässeet takaisin koulutustaan vastaavaan työhön, ei puhettakaan, että "ammattitaito rapistuisi" jotenkin mystisesti 🤣

Työllisyysasteen kannalta olisin huolissani ennemmin niistä toisen asteen koulutuksen päättävistä nuorista, jotka eivät syystä tai toisesta integroidu työelämään eivätkä mene opiskelemaan, vaan elävät sossutuilla. Samoin ne viisikymppiset, jotka jäävät itsestään riippumattomista syistä työttömäksi (yt:t yms) eikä heitä meinata huolia takaisin työelämään, vaan ikävästi jäävät työttömäksi eläkkeeseen asti, vaikka olisivat ihan osaavia ja skarppeja työntekijöitä, eli tälle vallitselevalle ikäsyrjinnälle työelämässä kun tulis stoppi, työvoimaa kyllä olisi.

Pienten lasten (alle 3-vuotiaiden) ei kuulu viettää 9-10h pitkiä päiviä jossain laitoksessa mitä päiväkodiksi kutsutaan, sillä noin pitkiä ne lasten päivät on, mikäli molemmat vanhemmat tekee täyttä työpäivää, siihen lisäksi vielä matka työpaikalta päikkyyn ja kotiin, niin oikeastaan siinä menee sen ikäisen lapsen koko päivä!

Näkeehän sen jo nyt näistä lapsista ja nuoris5a, miten heidän pahoinvointi on lisääntynyt.

Siinä olet oikeassa, että esim Ruotsin malli on hyvä mitä työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen tulee. Myös muualla Euroopassa pienten lasten äidit tekevät paljolti osa-aikatyötä, eli muksu on aamupäivän päiväkodissa tai koulussa (kuten esim Ranskassa nimitetään 2-vuotiaiden päivähoitoa kouluksi) klo 9-12, ja loppupäivän kotona. Tällöin kaikki voittaa, äiti saa yhä olla työelämässä mukana mikäli ei täysin kotiäitinä viihdy , ja lapsi kestää tuollaisen muutaman tunnin eron ihan eri tavalla kuin ne 8-10h päivät.

Ei Jestas, täyttä asiaa tämä!

Ja tuohon verotuloihin vielä.. itelläni on kaksi lasta kotihoidossa, 3v ja 1,5v. Mikäli he oisivat päiväkodissa, maksaisi se kunnalle 3400e/kk. Okei mun palkka ei ole edes bruttona noin iso !!! Eli kyllä yhteiskunta tässä säästää. Ja btw, näin pieniin lapsiin ei todellakaan uppoa rahaa yli 300e/kk per muksu, näillä ei ole mitään kalliita harrastuksia, ja ihan jo ympäristösyistäkin hankimme heille käytettyinä rattaat, vaatteet, lelut yms. Rahaa säästyy, ja tätä vallitsevaa kulutushysteriaa pitäis myös hillitä, eli suosittelen jokaiselle. Asutaan pk-seudulla, mies tienaa noin 3000e/kk bruttona, oma rivari on, ja hyvin ollaan pärjätty. Palaan töihin, kun nuorempi on 3v.

Siitä lähtien kun päiväkoti muuttui varhaiskasvatukseksi alkoi asiat mennä nopeasti alamäkeä..

Työssäkäyvänä perheenä suurin vaikeutemme on päiväkotitoiminnan kaikkeen vaikuttava kankeus ja vaikeus.

Hoitaja-alalla vallitsee itsesäälinen yleismieliala. Tuntuu tarpeettomalta se iänikuinen "resurssi" ja "pyrkimys" sanojen hokeminen. Itse toiminta näyttäytyy niin, että hoitajat  menevät siitä mistä aita on matalin - kuten kunta-alalla yleensä. Yritystoiminnassa, jossa ei ole kilpailun elementtiä, ei ole kehitystä. 

Työssäkäyvänä naisena olen erittäin tukalassa tilanteessa, koska joudun osana työssäkäyntiäni huolehtimaan, että onko päiväkodissa hoitajilla asiat hallinnassa ja täyttyykö vähin, eli se, että lapset olisivat edes turvassa. 

Ongelman ydin on siinä, ettei perheitä nähdä "asiakkaina" - toiminta on tekijöittensä puolesta "sosiaalitoimea" - eli vanhaan vasemmistolaiseen kulttuuriin ei ole saatu asiakasneuvonnan tai asiakaslähtöisyyden elementtejä lainkaan. Päiväkodit ovat lapsivarastoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useissa päiväkodeissa töissä. Enkä mene enää koskaan. Akat ei muuta tee kun puhuu takana päin toinen toisistaan, ulkoilut on pahimpia (kestää monta tuntia päivittäin!) Pitää olla hyvin vahva mielenterveys ja toisaalta ihmisenä näkymätön, että sopeutuu siihen työhön, eikä joudu silmätikuksi.

Toi on niin totta. :( Melkein neljä tuntia päivässä ulkona seisomista ja katsomista kun joku tekee hiekkakakkuja ja muut työntekijät puhuu keskenään, et kuule mitä.

Itse pidän ulkoilua tärkeänä osana päivää, mutta tuo 4h päivässä on karmiva määrä! Ryhmä käy sisällä nukkumassa ja syömässä, loppu aika ulkona! Aivan älytöntä! (Luonto päiväkodit ovat asia erikseen.)

Kahdesti päivässä ulkoiluun menee pukemisineen vähintään 5 tuntia. Tunti menee isoilla syömiseen ja lepäämiseen ,pienillä siihen menee2-3 tuntia eli siihen on hoitopäivästä mennyt 6-8 tuntia . Se on sitä laadukasta varhaiskasvatusta jota ilman ei tule kunnon ihmistä.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvänä perheenä suurin vaikeutemme on päiväkotitoiminnan kaikkeen vaikuttava kankeus ja vaikeus.

Hoitaja-alalla vallitsee itsesäälinen yleismieliala. Tuntuu tarpeettomalta se iänikuinen "resurssi" ja "pyrkimys" sanojen hokeminen. Itse toiminta näyttäytyy niin, että hoitajat  menevät siitä mistä aita on matalin - kuten kunta-alalla yleensä. Yritystoiminnassa, jossa ei ole kilpailun elementtiä, ei ole kehitystä. 

Työssäkäyvänä naisena olen erittäin tukalassa tilanteessa, koska joudun osana työssäkäyntiäni huolehtimaan, että onko päiväkodissa hoitajilla asiat hallinnassa ja täyttyykö vähin, eli se, että lapset olisivat edes turvassa. 

Ongelman ydin on siinä, ettei perheitä nähdä "asiakkaina" - toiminta on tekijöittensä puolesta "sosiaalitoimea" - eli vanhaan vasemmistolaiseen kulttuuriin ei ole saatu asiakasneuvonnan tai asiakaslähtöisyyden elementtejä lainkaan. Päiväkodit ovat lapsivarastoja. 

Yksityisissä päiväkodeissa arvostetaan enemmän asiakkaita ja heidän toiveitaan. Kunta on erittäin jämähtänyt omiin toimintamalleihin vuodelta 1960. Sen takia yksityiset ovat täynnä vasta valmistuneita kun taas kunta puolella on vanhan aikaista iäkkäämpää henkilöstöä, jotka eivät osaa/pysty/halua muuttaa toimintamallejaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useissa päiväkodeissa töissä. Enkä mene enää koskaan. Akat ei muuta tee kun puhuu takana päin toinen toisistaan, ulkoilut on pahimpia (kestää monta tuntia päivittäin!) Pitää olla hyvin vahva mielenterveys ja toisaalta ihmisenä näkymätön, että sopeutuu siihen työhön, eikä joudu silmätikuksi.

Toi on niin totta. :( Melkein neljä tuntia päivässä ulkona seisomista ja katsomista kun joku tekee hiekkakakkuja ja muut työntekijät puhuu keskenään, et kuule mitä.

Itse pidän ulkoilua tärkeänä osana päivää, mutta tuo 4h päivässä on karmiva määrä! Ryhmä käy sisällä nukkumassa ja syömässä, loppu aika ulkona! Aivan älytöntä! (Luonto päiväkodit ovat asia erikseen.)

Kahdesti päivässä ulkoiluun menee pukemisineen vähintään 5 tuntia. Tunti menee isoilla syömiseen ja lepäämiseen ,pienillä siihen menee2-3 tuntia eli siihen on hoitopäivästä mennyt 6-8 tuntia . Se on sitä laadukasta varhaiskasvatusta jota ilman ei tule kunnon ihmistä.

Tämä!

Ulkoilu, ruokailu ja lepo/satuhetki ovat osa sitä varhaiskasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useissa päiväkodeissa töissä. Enkä mene enää koskaan. Akat ei muuta tee kun puhuu takana päin toinen toisistaan, ulkoilut on pahimpia (kestää monta tuntia päivittäin!) Pitää olla hyvin vahva mielenterveys ja toisaalta ihmisenä näkymätön, että sopeutuu siihen työhön, eikä joudu silmätikuksi.

Toi on niin totta. :( Melkein neljä tuntia päivässä ulkona seisomista ja katsomista kun joku tekee hiekkakakkuja ja muut työntekijät puhuu keskenään, et kuule mitä.

Itse pidän ulkoilua tärkeänä osana päivää, mutta tuo 4h päivässä on karmiva määrä! Ryhmä käy sisällä nukkumassa ja syömässä, loppu aika ulkona! Aivan älytöntä! (Luonto päiväkodit ovat asia erikseen.)

Kahdesti päivässä ulkoiluun menee pukemisineen vähintään 5 tuntia. Tunti menee isoilla syömiseen ja lepäämiseen ,pienillä siihen menee2-3 tuntia eli siihen on hoitopäivästä mennyt 6-8 tuntia . Se on sitä laadukasta varhaiskasvatusta jota ilman ei tule kunnon ihmistä.

Tämä!

Ulkoilu, ruokailu ja lepo/satuhetki ovat osa sitä varhaiskasvatusta.

Niinpä, ja tuon saman ulkoilun, ruokailun, lepo/satuhetken sun muut laulelut ja loruttelut voi ihan hyvin hoitaa myös se taaperon vanhempi!

Pointti noissa viesteissä taisi olla se, että vanhemmat sössöttää jotain varhaiskasvatuksen ihmeellisyydestä, perusteluna sille miksi vievät muksun vuoden ikäisenä 8 tunniksi päiväkotiin. Että joo-o, sellaista erikoista varhaiskasvatusta siellä harrastetaan. Samaa kuin kotioloissakin, ainakin pitäisi. Miinuksena se, ettei päiväkodissa ole sitä lapselle tärkeää ja tuttua rakastavaa aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvänä perheenä suurin vaikeutemme on päiväkotitoiminnan kaikkeen vaikuttava kankeus ja vaikeus.

Hoitaja-alalla vallitsee itsesäälinen yleismieliala. Tuntuu tarpeettomalta se iänikuinen "resurssi" ja "pyrkimys" sanojen hokeminen. Itse toiminta näyttäytyy niin, että hoitajat  menevät siitä mistä aita on matalin - kuten kunta-alalla yleensä. Yritystoiminnassa, jossa ei ole kilpailun elementtiä, ei ole kehitystä. 

Työssäkäyvänä naisena olen erittäin tukalassa tilanteessa, koska joudun osana työssäkäyntiäni huolehtimaan, että onko päiväkodissa hoitajilla asiat hallinnassa ja täyttyykö vähin, eli se, että lapset olisivat edes turvassa. 

Ongelman ydin on siinä, ettei perheitä nähdä "asiakkaina" - toiminta on tekijöittensä puolesta "sosiaalitoimea" - eli vanhaan vasemmistolaiseen kulttuuriin ei ole saatu asiakasneuvonnan tai asiakaslähtöisyyden elementtejä lainkaan. Päiväkodit ovat lapsivarastoja. 

Hei, kiinnostava analyysi / mielipide.

Kerrotko lisää tuosta kohdasta "Työssäkäyvänä naisena olen erittäin tukalassa tilanteessa, koska joudun osana työssäkäyntiäni huolehtimaan, että onko päiväkodissa hoitajilla asiat hallinnassa ja täyttyykö vähin, eli se, että lapset olisivat edes turvassa".

Oletko työssä päiväkodin esihenkilönä tai turvallisuusalalla, vai miten joudut osana työssäkäyntiäsi huolehtimaan näistä hallinnollisista tehtävistä? Vai oletko kuntalainen, joka on valinnut huollettaville lapsilleen varhaiskasvatusmuodoksi palvelun X, etkä jostain syystä ole tyytyväinen valintaasi tai muuten vain epäilet ko. työpaikan työntekijöiden hoitavan työnsä huonosti?

Varhaiskasvatusta ei voi verrata kapitalistiseen, kilpailulla toimivaan liiketoimeen. Varhaiskasvatustoimijat eivät saa tavoitella rahallista voittoa yritystoiminnallaan. Kyseessä on yhteiskunnan peruspalvelumuoto, jolloin kunnat vastaavat sen tarjoamisesta kaikille 0-6v. kuntalaisilleen. Huoltajat voivat toki itse valita osallistuuko heidän lapsensa kunnalliseen (tasa-arvoiseen ja tasalaatuiseen) palveluun vai ostavatko he varhaiskasvatuksen haluamaltaan yksityiseltä palveluntarjoajalta asiakassuhteessa. Kunta valvoo myös yksityisiä varhaiskasvatuksen tarjoajia ja niiden lainmukaisuutta ja laatua.

En aivan ymmärrä, mihin perustuu näkemyksesi, että "hoitajat menevät siitä mistä aita on matalin". Eiköhän joka alalla ja työpaikassa ole erilaisen työmoraalin, työkokemuksen, työtaidon ja työkyvyn omaavia ihmisiä töissä. Motivaatio tehdä työtään ja sitoutua työpaikkaan riippuu paljon työoloista, henkilökohtaisista etenemis- ja kehittymismahdollisuuksista, palkan kannustavuudesta suhteessa tehtävien määrään ja vaativuuteen sekä yleisestä viihtyvyydestä ja työn mielekkyyden kokemuksesta.

On varsin epämotivoivaa raataa Suomen pk-seudulla 1700,-/kk palkalla vuodesta toiseen, vastaten pääosin yksin 14-21 erilaisen 0-6v. lapsen tarpeisiin, turvallisuuteen, itkuun, nälkään, riitoihin, riehumiseen, vessavahinkoihin, pukemisen, riisumisen ja leikin avuntarpeisiin. Ja kirjata jatkuvasti ylös dokumentteihin, miten kukakin kehittyy, mitä aiot kenenkin kanssa tehdä ja vielä keväisin raportti, miten meni ja mikset onnistunut. Milloin kirjaat, kun ne 21 hyppii vähintään 10h/pv ympärillä? Siellä tarvittaisiin tarpeeksi aikuisia osaajia ja poissaoloihin sijaiset. Aina. Ja mahdollisuus tehdä kirjalliset työt etätyönä.

Kerrotko, missä ja millä tavoin se aita on matala? Oletko itse ollut koskaan yksin 21 lapsen kanssa, edes 14? Tai vaikka se 7? Edes yhden viikon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvänä perheenä suurin vaikeutemme on päiväkotitoiminnan kaikkeen vaikuttava kankeus ja vaikeus.

Hoitaja-alalla vallitsee itsesäälinen yleismieliala. Tuntuu tarpeettomalta se iänikuinen "resurssi" ja "pyrkimys" sanojen hokeminen. Itse toiminta näyttäytyy niin, että hoitajat  menevät siitä mistä aita on matalin - kuten kunta-alalla yleensä. Yritystoiminnassa, jossa ei ole kilpailun elementtiä, ei ole kehitystä. 

Työssäkäyvänä naisena olen erittäin tukalassa tilanteessa, koska joudun osana työssäkäyntiäni huolehtimaan, että onko päiväkodissa hoitajilla asiat hallinnassa ja täyttyykö vähin, eli se, että lapset olisivat edes turvassa. 

Ongelman ydin on siinä, ettei perheitä nähdä "asiakkaina" - toiminta on tekijöittensä puolesta "sosiaalitoimea" - eli vanhaan vasemmistolaiseen kulttuuriin ei ole saatu asiakasneuvonnan tai asiakaslähtöisyyden elementtejä lainkaan. Päiväkodit ovat lapsivarastoja. 

Yksityisissä päiväkodeissa arvostetaan enemmän asiakkaita ja heidän toiveitaan. Kunta on erittäin jämähtänyt omiin toimintamalleihin vuodelta 1960. Sen takia yksityiset ovat täynnä vasta valmistuneita kun taas kunta puolella on vanhan aikaista iäkkäämpää henkilöstöä, jotka eivät osaa/pysty/halua muuttaa toimintamallejaan

Yksityiset palkkaavat nuoria, koska nuorilla vastavalmistuneilla ei ole kokemuslisiä, täysiä lomakertymiä, kykyä ja tietoa vaatia oikeuksiaan, heille voi maksaa alimman tes-mahdollisen palkan, työterveys voi olla perustasoa tai ei mitään, ei myöskään mitään työsuhde-etuja, firma voi lisäksi aina hakea itsensä konkkaan ja jättää saatavat maksamatta, aloittaa jossain uudella nimellä. Nuoret eivät lähde oikeuteen haastamaan huonoa työnantajaa, he lähtevät reppureissaamaan tai terassille ja tekevät ihan mielellään 0-tuntisopimuksia ja keikkaa - koska vapaus! Aina tulee uusia nuoria ja niitä monet yksityiset juuri kierrättää, aktiivisia ja iloisia lapsenlikkoja.

Eikä vain kasvatusalalla. Eiköhän tämä ole jokaiselle yksityisyrittäjälle ihan tuttu kuvio nykyään. Paikallinen sopiminen siihen päälle, ja avot!

Vierailija kirjoitti:

" Täällä eräs varhaiskasvatuksen ope uupumisen partaalla.

Aion jättää rakkaan työn, ihanat lapset ja vanhemmat ja hyvät työkaverit.

En enää jaksa taistella jatkuvaa liikettä ja resurssipulaa vastaan.[/q"

Meidän yksiköstä irtisanoutui juuri pätevä ja mahtava lastentarhanopettaja.

Välitti lapsista, välitti työstään, välitti tiimistään ja työkavereistaan.

Samaan syssyyn irtisanoutui 2 pidettyä ammattitutkinnon alalta omaavaa hoitajaa.

Miten me pärjätään, kun ketään pätevää ei todennäköisesti saada tilalle?

Todennäköisesti pärjäätte ilman pätevää opea huomattavasti huonommin kuin silloin, kun tiimissä on ollut pätevä ja lisäksi osaava opettaja. Nyt, kun myös 2 ammattinsa osaavaa hoitajaa on lähtenyt, on mahdollista, että pärjäämisenne seuraavalla kaudella on vain n. 60% tasoa, ehkä vähemmänkin, edelliseen kauteen verrattuna.

Luultavasti vielä lisää henkilökuntaa lähtee pois, koska työ on täysmitoituksellakin erittäin raskasta ja haastavaa. Ei voi jäädä ottamaan riskiä, että joku lapsista loukkaantuu vakavasti tai menehtyy. Vastuu lasten hengestä ja turvallisuudesta on aina ryhmän työntekijöillä.

Kyse ei ole vain pärjäämisestä.

"On varsin epämotivoivaa raataa Suomen pk-seudulla 1700,-/kk palkalla vuodesta toiseen,

vastaten pääosin yksin 14-21 erilaisen 0-6v. lapsen tarpeisiin, turvallisuuteen, itkuun, nälkään, riitoihin, riehumiseen, vessavahinkoihin, pukemisen, riisumisen ja leikin avuntarpeisiin.

Kirjata jatkuvasti ylös dokumentteihin, miten kukakin kehittyy, mitä aiot kenenkin kanssa tehdä, ja vielä keväisin raportti, miten meni ja mikset onnistunut.

Milloin kirjaat, kun ne 21 hyppii vähintään 10h/pv ympärillä?

Siellä tarvitaan tarpeeksi aikuisia osaajia ja poissaoloihin sijaiset.

Aina.

Ja mahdollisuus tehdä kirjalliset työt etätyönä.

Kerrotko, missä ja millä tavoin se aita on matala?

Oletko itse ollut koskaan yksin 21 lapsen kanssa,

edes 14?

Tai vaikka se 7?

Edes yhden viikon?"

Totta.

On vallalla käsitys, että päiväkotityö on helppoa : leikkimistä ja peuhaamista kilttien lasten kanssa.

Tarkoituksella unohdetaan mainita työssä alati läsnä oleva vastuu lapsista sekä heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään pitkän hoitopäivän aikana.

Vanhempi luottaa hoitoon tuodessaan oman lapsensa hoitajan vastuulle.

Luottaen että hoitaja pitää hyvää huolta lapsesta koko hoitopäivän aikana.

Kun hoitajas sitten jatkuvasti kuormitetaan niin, ettei hän kykene hoitamaan työtään eli kantamaan vastuutaan mahdollisimman hyvin, mitä tapahtuu?

Syntyy turhia riskitilanteita. Syntyy uupumista,sairauslomia, irtisanomisia, alan vaihtoa.

Ja kuka näistä syntyvistä riskitilanteista kantaakaan vastuun?

Se hoitaja.

Hoitaja, jolle ei esimerkiksi ole kutsuttukaan sitä sijaista, saati riittävästi auttavia käsiä ylisuuressa ryhmässä.

Mukaan vielä tuodaan lapsiryhmään muutama erityistarpeinen lapsi, jolle vammaislain mukaan kuuluisi henk-koht-avustaja, mutta eipä sitä ole saatu mistään hommattua, joten kiltti hoitaja joustakoon (taas kerran, kyllähänse siinä mukana menee) kunnes katkeaa, tai riskit alkavat toteutua.

Sitäkö täytyy odottaa, että vasta silloin reagoidaan päättäjien/esimiesten taholta, kun tapahtuu  asioita, joihin on ihan pakko ottaa kantaa. Että varhaiskasvatusalan annetaan ensin kaikessa rauhassa sivussa seuraten juosta kunnolla päin seinää, ennenkuin aletaan miettiä että täytyykö tämän todellakin olla näin ja voisiko jotenkin muuten pyörittää kokonaisuutta.

Mitä olet mieltä vakaopen palkasta, täysillä lisillä 15,-/tunti?

https://www.vauva.fi/keskustelu/4393711/olen-varhaiskasvatuksen-opettaj…

Kunta-alalle saatiin kaivattu neuvottelusopu aikaiseksi. Uusi työehtosopimus takaa sen, että kunta-alan työntekijät saavat joka vuosi, viiden vuoden ajan noin prosenttiyksikön suuremmat palkankorotukset kuin vientiteollisuuden työntekijät. Kuulostaa sinällään hyvältä.

Mutta miksi ihmeessä korotuksia ei painotettu niihin palkkaluokkiin ja ammatteihin, joissa pieni palkka aiheuttaa jo tällä hetkellä todellista pulaa työntekijöistä ja joiden palkat ovat jääneet auttamattomasti jälkeen suomalaisten mediaanipalkkaan nähden?

Miksi ihmeessä korotukset neuvoteltiin kattamaan myös kunnallisen puolen kovapalkkaisia aloja, kuten lääkärit ja opettajat, joihin ei nykyiselläänkään ole ollut vaikeutta löytää työntekijöitä ja palkkataso on ollut reilusti mediaanin yläpuolella?

HS sivujen palkankorotus laskurilla voi laskea, miten palkat nousevat euromääräisesti 5-vuoden aikana.

Listaan alle palkan nyt/5-v päästä/paljonko nousee euroissa:

Koulunkäyntiavustaja 2000/2377, nousee 377

Lähihoitaja 2250/2674, nousee 424

Sairaanhoitaja 2600/3090, nousee 490

Opettaja 4000/4754, nousee 754

Lääkäri 5000/5943, nousee 943

Ylilääkäri jne 7500/8320, nousee 1320

Euromääräisesti 5-vuoden aikana siis ylilääkärin palkka nousee nelinkertaisesti verrattuna koulunkäyntiavustajan palkkaan ja euroillahan ne ostokset tehdään, ei prosenteilla.

En tiedä, kenen silmissä tämä kuulostaa:

A) Oikeudenmukaiselta? Laadittiin sopimus, joka suosii jo ennestään erittäin hyvätuloisia

B) Tarpeelliselta? Onko todella järkevää yhteisten verovarojen käyttöä maksaa julmettoman suuria palkkoja julkisella sektorilla ja samaan aikaan kun valtio elää velaksi ja säästää makuuttanalla vanhuksia vaipoissa jne. Julkisen sektorin lääkärien palkankorotukset valuvat myös yksityiselle terveydenhuollon sektorille mm työterveyshuoltoon ja näin lisäävät työnantajien kuluja jatkossa ja heikentävät yritysten kilpailukykyä.

Vierailija kirjoitti:

"On varsin epämotivoivaa raataa Suomen pk-seudulla 1700,-/kk palkalla vuodesta toiseen,

vastaten pääosin yksin 14-21 erilaisen 0-6v. lapsen tarpeisiin, turvallisuuteen, itkuun, nälkään, riitoihin, riehumiseen, vessavahinkoihin, pukemisen, riisumisen ja leikin avuntarpeisiin.

Kirjata jatkuvasti ylös dokumentteihin, miten kukakin kehittyy, mitä aiot kenenkin kanssa tehdä, ja vielä keväisin raportti, miten meni ja mikset onnistunut.

Milloin kirjaat, kun ne 21 hyppii vähintään 10h/pv ympärillä?

Siellä tarvitaan tarpeeksi aikuisia osaajia ja poissaoloihin sijaiset.

Aina.

Ja mahdollisuus tehdä kirjalliset työt etätyönä.

Kerrotko, missä ja millä tavoin se aita on matala?

Oletko itse ollut koskaan yksin 21 lapsen kanssa,

edes 14?

Tai vaikka se 7?

Edes yhden viikon?"

Totta.

On vallalla käsitys, että päiväkotityö on helppoa : leikkimistä ja peuhaamista kilttien lasten kanssa.

Tarkoituksella unohdetaan mainita työssä alati läsnä oleva vastuu lapsista sekä heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään pitkän hoitopäivän aikana.

Vanhempi luottaa hoitoon tuodessaan oman lapsensa hoitajan vastuulle.

Luottaen että hoitaja pitää hyvää huolta lapsesta koko hoitopäivän aikana.

Kun hoitajas sitten jatkuvasti kuormitetaan niin, ettei hän kykene hoitamaan työtään eli kantamaan vastuutaan mahdollisimman hyvin, mitä tapahtuu?

Syntyy turhia riskitilanteita. Syntyy uupumista,sairauslomia, irtisanomisia, alan vaihtoa.

Ja kuka näistä syntyvistä riskitilanteista kantaakaan vastuun?

Se hoitaja.

Hoitaja, jolle ei esimerkiksi ole kutsuttukaan sitä sijaista, saati riittävästi auttavia käsiä ylisuuressa ryhmässä.

Mukaan vielä tuodaan lapsiryhmään muutama erityistarpeinen lapsi, jolle vammaislain mukaan kuuluisi henk-koht-avustaja, mutta eipä sitä ole saatu mistään hommattua, joten kiltti hoitaja joustakoon (taas kerran, kyllähänse siinä mukana menee) kunnes katkeaa, tai riskit alkavat toteutua.

Sitäkö täytyy odottaa, että vasta silloin reagoidaan päättäjien/esimiesten taholta, kun tapahtuu  asioita, joihin on ihan pakko ottaa kantaa. Että varhaiskasvatusalan annetaan ensin kaikessa rauhassa sivussa seuraten juosta kunnolla päin seinää, ennenkuin aletaan miettiä että täytyykö tämän todellakin olla näin ja voisiko jotenkin muuten pyörittää kokonaisuutta.

Hyvää tekstiä ja valitettavasti niin kovin totta tuo, että jotain tehdään vasta, kun jollekin lapselle käy todella pahasti, vammautuu tai menehtyy.

Vituttaa se että kun olisin seuraavana päivänä aamuvuorossa, vaikka 6:30-14 ja kerrankin pääsisin ajoissa töistä ( en ikinä ehdi muulloin hoitaa mitään omia asioitani ), niin eikös esimies tule ilmoittamaan että vuoro onkin 7:30-15.15, koska joku aamulla aikaisin hoitoon tuleva juuri ilmoitti että onkin pois.

Viimeeksi kun sanoin että olen sopinut jo menon että lähden huomenna kahdelta, esimies sanoi että voin tehdä alitöitä ja hän sitten tekee vastaavasti jostain muusta päivästä pidemmän.

Sama jos joudun jäämään joskus ylitöihin vaikka puoleksi tunniksi, niin en saa ottaa puolta tuntia kerralla pois, vaan esimies laittaa esimerkiksi kolmena päivänä kymmenen minuuttia lyhyemmän vuoron.

Ala on paska ja johto vielä paskempaa.