Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Omituista vaka-opejen syyttelyä, ovat liian kouluttautuneita ja jotenkin liian ”hienoja”? Mikä ihmeen katkeruus vai alemmuudentunto tässä on taustalla? Toki järjestelmää, johtoa ja resursseja ja koulutustakin saa ja pitää kritisoida, mutta ihankuin vaka-opet olisi ilkeyttään ja koppavuuttaan jotenkin pilanneet päivähoidon.

Eiköhän koko henkilökunta tee parhaansa ja enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin johtajatkin voisivat edes joskus  auttaa kiperissä tilanteissa joissa sijaista ei saada ja joutuu yksin hoitamaan iltapäivällä ison lapsiryhmän. Mutta kun ei voi. T väsynyt lastenhoitaja

Oman lapsen päiväkotivuosina en nähnyt kertaakaan päikyn johtajaa missään hakutilanteessa tai juhlissa. 

Näitkö edes ryhmän lastentarhanopettajaa? Vai olivatko paikalla taas hoitajat (ja avustajat) jotka ainoana taas vain paikalla kun lto loisti poissaolollaan?

Opejen ja hoitajien välisen kinastelun ja nokittelun sijaan syyttävän sormen pitäisi osoittaa johtoon ja poliitiikoihin, jotka oikeasti asioista päättää. Ja miettiä sitä, mikä on lapsille parasta. Keskustelu menee ihan sivuraiteille.

Pertti62 kirjoitti:

Ongelma kuullostaa olevan lasten hoitajien ja opettajien välisessä eriarvoisuudessa. Rakenteellisessa väkivallassa, joka uuvuttaa.

Ratkaisu voisi tietenkin olla se, että kaikki ovat samanarvoisia hoitajia, jotka osallistuvat lasten opetukseen. Ja yliopiston käyneet itsensä ylempiarvoisiksi kokevat opettajat pois kiusaamasta vähemmän koulutettuja.

Toinen ratkaisu voisi olla, että kaikilla tulisi olla korkeakoulututkinto ja palkat sen mukaisia. Mutta silloin korkeakoulutetun tulisi tehdä myös entisiä hoitajille kuuluneita tehtäviä. Lisäksi hierarkia voi syntyä uudelleen jos jollakin korkeakoulutetulla on vielä jokin lisätutkinto - olen asiantuntija teihin nähden joten tehkää minä suunnittelen.

Syyllinen on se taho joka näitä hierarkioita rakentaa työntekijöiden kiusaksi. Valtion virkamiehet.

Voi Pertti Pertti, ei nyt mennyt ihan nappiin 😥. Mutta hienosti yritit, t. Vakaope, jolla tiimissään hyvät lastenhoitajat, kaikilla omat taitonsa. Arvostusta ja välittämistä löytyy ja

silti ollaan enemmän tai vähemmän puolikuolleita.

Pertti62 kirjoitti:

Ongelma kuullostaa olevan llasten hoitajien ja opettajien välisessä eriarvoisuudessa. Rakenteellisessa väkivallassa, joka uuvuttaa.

Ratkaisu voisi tietenkin olla se, että kaikki ovat samanarvoisia hoitajia, jotka osallistuvat lasten opetukseen. Ja yliopiston käyneet itsensä ylempiarvoisiksi kokevat opettajat pois kiusaamasta vähemmän koulutettuja.

Toinen ratkaisu voisi olla, että kaikilla tulisi olla korkeakoulututkinto ja palkat sen mukaisia. Mutta silloin korkeakoulutetun tulisi tehdä myös entisiä hoitajille kuuluneita tehtäviä. Lisäksi hierarkia voi syntyä uudelleen jos jollakin korkeakoulutetulla on vielä jokin lisätutkinto - olen asiantuntija teihin nähden joten tehkää minä suunnittelen.

Syyllinen on se taho joka näitä hierarkioita rakentaa työntekijöiden kiusaksi. Valtion virkamiehet.

Minusta se ilmapiiri päiväkodeissa on huono, koska lähärit nokkivat opettajia porukalla. Vastenmielistä sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Opejen ja hoitajien välisen kinastelun ja nokittelun sijaan syyttävän sormen pitäisi osoittaa johtoon ja poliitiikoihin, jotka oikeasti asioista päättää. Ja miettiä sitä, mikä on lapsille parasta. Keskustelu menee ihan sivuraiteille.

Ei se mene sivuraiteille, vaan on ongelman ydin. Lastentarhanopettajat vaativat varhaiskasvatusuudistusta, isompaa palkkaa ja eriytettyjä työtehtäviä. Ennen tiimeissä tehtiin tiimiyhteistyötä ja kaikki aikuiset tekivät osansa ryhmissä. Sitten opettajista tehtiin paperinpyörittäjiä ja lapsiryhmästä vastuu jäi hoitajille, joiden työ on kaaoksessa selviytymistä itku kurkussa, koko ajan peläten että lapsia karkaa, loukkaantuu jne kun ei ole tarpeeksi aikuisia vahtimassa. Opettajista tehtiin ryhmän pomoja, jotka komentelevat lastenhoitajia niin, että näiltä menee auktoriteetti lasten silmissä. Muistan yhä kun viimeisenä työviikkonani päiväkodissa eräs lapsi nauroi mulle päin naamaa "Ei mun tarvii sua totella, sä joudut tekemään mitä ope käskee hähhähäh".

Tiedätkö mikä on ollut elämäni onnellisin päivä? Päiväkodin pihalla oli lämmin kesäsade. Katsoin kelloa ja hymyilin leveästi. Työvuoro oli päättynyt ja oli aika lähteä kotiin. Samalla päättyi myös työsuhde ja seuraavalla viikolla oli odottamassa kokonaan toinen työ, toiselta alalta. En koskaan unohda sitä tunnetta kun kävin hakemassa kamppeeni, vilkutin ja halailin hyvästit ja kävelin päiväkodin pihalta ulos tietäen, etten enää koskaan tulisi työskentelemään päiväkodissa. Maailman isoin hymy kasvoillani.

Olisivat tyytyväisiä, että on työ!

Olen hakenut kymmeniä kertoja ryhmäavustajaksi ja päivähoito avustajaksi, koskaan en ole päässyt edes haastatteluun.

Että sellainen työvoimapula.

N36 pitkäaikaistyötön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opejen ja hoitajien välisen kinastelun ja nokittelun sijaan syyttävän sormen pitäisi osoittaa johtoon ja poliitiikoihin, jotka oikeasti asioista päättää. Ja miettiä sitä, mikä on lapsille parasta. Keskustelu menee ihan sivuraiteille.

Ei se mene sivuraiteille, vaan on ongelman ydin. Lastentarhanopettajat vaativat varhaiskasvatusuudistusta, isompaa palkkaa ja eriytettyjä työtehtäviä. Ennen tiimeissä tehtiin tiimiyhteistyötä ja kaikki aikuiset tekivät osansa ryhmissä. Sitten opettajista tehtiin paperinpyörittäjiä ja lapsiryhmästä vastuu jäi hoitajille, joiden työ on kaaoksessa selviytymistä itku kurkussa, koko ajan peläten että lapsia karkaa, loukkaantuu jne kun ei ole tarpeeksi aikuisia vahtimassa. Opettajista tehtiin ryhmän pomoja, jotka komentelevat lastenhoitajia niin, että näiltä menee auktoriteetti lasten silmissä. Muistan yhä kun viimeisenä työviikkonani päiväkodissa eräs lapsi nauroi mulle päin naamaa "Ei mun tarvii sua totella, sä joudut tekemään mitä ope käskee hähhähäh".

Tiedätkö mikä on ollut elämäni onnellisin päivä? Päiväkodin pihalla oli lämmin kesäsade. Katsoin kelloa ja hymyilin leveästi. Työvuoro oli päättynyt ja oli aika lähteä kotiin. Samalla päättyi myös työsuhde ja seuraavalla viikolla oli odottamassa kokonaan toinen työ, toiselta alalta. En koskaan unohda sitä tunnetta kun kävin hakemassa kamppeeni, vilkutin ja halailin hyvästit ja kävelin päiväkodin pihalta ulos tietäen, etten enää koskaan tulisi työskentelemään päiväkodissa. Maailman isoin hymy kasvoillani.

Onnea että pääsit pois alalta, siitä varmasti moni muukin haaveilee. Mutta edelleen olen sitä mieltä että opejen/hoitajien vastakkainasettelu on sivuraiteilla olemista. Kuka noita uudistuksia tekee, kuka niistä on vastuussa, kuka päättää ryhmäkoosta, henkilöstömitoituksista ja siitä mitä kaikkea pitää raportoida ja järjestää? Ei opet, vaan johto ja päättäjät. Henkilökunnan keskinäinen nokittelu ei ongelmia ratko, vaan ennemminkin lisää niitä. Painetta asioiden muuttamiseen pitäisi kohdistaa päättäjiin ja johtoon, ei päiväkodin ope-Mirkaan tai hoitaja-Sannaan.

Enkä muuten ole kuullut yhdenkään open toivovan lisää hankkeita tai paperinpyörittelyä? Ennemmin päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Resurssit ja palkkaus on saatava kuntoon.

Asia ei ratkea millään muulla.

Jos varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät pysy alalla, lisäkouluttautuminen ei auta.

Päättäjien ja työnantajien pitäisi vihdoin herätä tilanteeseen ja toimia.

Tämä on alan hätähuuto ja viimeinen oljenkorsi muutokselle.

Minä ainakin aion vaihtaa alaa jollei muutosta tule".

(Kommentti aloituksen linkistä löytyvästä artikkelista)

Se on hyvä, että alalle soveltumattomat lähtee mukaan lukien päiväkodinjohtaja ja varhaskasvatuksen opettaja. Lapset kärsii loppuunpalaneusta työntekijöistä ja lapsen kehitys ja oikeusturva vaarantuu.

Ei välttämättä kyse ole siitä, että on soveltumaton alalle vaan siitä, että on tarpeeksi fiksu ja rohkea jättäessään ko. hommat. Kyllä on vaka menettänyt jo niin monta hyvää työntekijää ja meno vaan jatkuu.

" Lastentarhanopettajat vaativat varhaiskasvatusuudistusta, isompaa palkkaa ja eriytettyjä työtehtäviä.

Ennen tiimeissä tehtiin tiimiyhteistyötä ja kaikki aikuiset tekivät osansa ryhmissä.

Sitten opettajista tehtiin paperinpyörittäjiä ja lapsiryhmästä vastuu jäi hoitajille, joiden työ on kaaoksessa selviytymistä itku kurkussa, koko ajan peläten että lapsia karkaa, loukkaantuu jne kun ei ole tarpeeksi aikuisia vahtimassa.

Opettajista tehtiin ryhmän pomoja, jotka komentelevat lastenhoitajia niin, että näiltä menee auktoriteetti lasten silmissä.

Muistan yhä kun viimeisenä työviikkonani päiväkodissa eräs lapsi nauroi mulle päin naamaa "Ei mun tarvii sua totella, sä joudut tekemään mitä ope käskee hähhähäh"."

Lastentarhanopettaja on ihan avainasemassa millaista ryhmässä on työskennellä.

Fiksun tyypin kanssa homma sujuu.

Yleensä ne puupäätyypit ei ole ikinä tyytyväisiä vaan valittavat kaikesta, vaihtavat ryhmää, vaihtavat päiväkotia ja aina syy muissa ettei viihdy missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Resurssit ja palkkaus on saatava kuntoon.

Asia ei ratkea millään muulla.

Jos varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät pysy alalla, lisäkouluttautuminen ei auta.

Päättäjien ja työnantajien pitäisi vihdoin herätä tilanteeseen ja toimia.

Tämä on alan hätähuuto ja viimeinen oljenkorsi muutokselle.

Minä ainakin aion vaihtaa alaa jollei muutosta tule".

(Kommentti aloituksen linkistä löytyvästä artikkelista)

Se on hyvä, että alalle soveltumattomat lähtee mukaan lukien päiväkodinjohtaja ja varhaskasvatuksen opettaja. Lapset kärsii loppuunpalaneusta työntekijöistä ja lapsen kehitys ja oikeusturva vaarantuu.

Ei välttämättä kyse ole siitä, että on soveltumaton alalle vaan siitä, että on tarpeeksi fiksu ja rohkea jättäessään ko. hommat. Kyllä on vaka menettänyt jo niin monta hyvää työntekijää ja meno vaan jatkuu.

Enkä ihmettele, että menettää.

"

Tiedätkö mikä on ollut elämäni onnellisin päivä?

Päiväkodin pihalla oli lämmin kesäsade. Katsoin kelloa ja hymyilin leveästi.

Työvuoro oli päättynyt ja oli aika lähteä kotiin.

Samalla päättyi myös työsuhde ja seuraavalla viikolla oli odottamassa kokonaan toinen työ, toiselta alalta. En koskaan unohda sitä tunnetta kun kävin hakemassa kamppeeni, vilkutin ja halailin hyvästit ja kävelin päiväkodin pihalta ulos tietäen, etten enää koskaan tulisi työskentelemään päiväkodissa.

Maailman isoin hymy kasvoillani."

..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Höpö höpö. Ensinnäkin, eihän nykyään enää ole erityisluokkia eli miten paljon niitä tukitoimia edes koululainen saa. Toisekseen, jos lapsella on vakavia ongelmia sosiaalisissa suhteissa, käytöksessä tai oppimisessa, eiköhän vanhemmatkin tämän pysty havainnoimaan ja viemään tutkimuksiin. Ja eikö neuvoloissakin seurata lapsen normaalia kehitystä? Itselläni ei ole lapsia, mutta lähipiiristä niitä löytyy ja näin olen ymmärtänyt. Jos minulla olisi lapsi, haluaisin ehdottomasti että päiväkodissa lapsi saisi tuntea olonsa turvalliseksi ja saa ajan kulumaan, eikä että joku 'korkeakoulutettu ammattilainen' suunnilleen vain tarkkailisi lapsia ja palaveeraisi lopun aikaa. Muistan omilta päiväkotiajoilta, että ryhmässämme oli kaksi hoitajaa. Se oli erittäin hyvä juttu, koska toinen oli ikävä joitakin lapsia kohtaan suurimman osan aikaa, joten siltä mukavammalta pystyi sitten hakemaan hellyyttä. Olisi ollut ikävää, jos olisi ollut vain tuo väsynyt ja tiuskiva hoitaja sekä muutama 'näkymätön' opettaja.

Te ette osaa uhriutua oikein. Ottakaa sairaanhoitajista mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin johtajatkin voisivat edes joskus  auttaa kiperissä tilanteissa joissa sijaista ei saada ja joutuu yksin hoitamaan iltapäivällä ison lapsiryhmän. Mutta kun ei voi. T väsynyt lastenhoitaja

Oman lapsen päiväkotivuosina en nähnyt kertaakaan päikyn johtajaa missään hakutilanteessa tai juhlissa. 

Näitkö edes ryhmän lastentarhanopettajaa? Vai olivatko paikalla taas hoitajat (ja avustajat) jotka ainoana taas vain paikalla kun lto loisti poissaolollaan?

Olen hyvin tietoinen kuka lastani opettaa. Myös päiväkodin johtajan olen monesti tavannut lasta hakiessani. Parhaimmat keskustelut onkin käyty heidän kanssaan. Lähäreillä on yleensä hyvin vähän kerrottavana lapseni päivästä, vaikka mukavia ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Höpö höpö. Ensinnäkin, eihän nykyään enää ole erityisluokkia eli miten paljon niitä tukitoimia edes koululainen saa. Toisekseen, jos lapsella on vakavia ongelmia sosiaalisissa suhteissa, käytöksessä tai oppimisessa, eiköhän vanhemmatkin tämän pysty havainnoimaan ja viemään tutkimuksiin. Ja eikö neuvoloissakin seurata lapsen normaalia kehitystä? Itselläni ei ole lapsia, mutta lähipiiristä niitä löytyy ja näin olen ymmärtänyt. Jos minulla olisi lapsi, haluaisin ehdottomasti että päiväkodissa lapsi saisi tuntea olonsa turvalliseksi ja saa ajan kulumaan, eikä että joku 'korkeakoulutettu ammattilainen' suunnilleen vain tarkkailisi lapsia ja palaveeraisi lopun aikaa. Muistan omilta päiväkotiajoilta, että ryhmässämme oli kaksi hoitajaa. Se oli erittäin hyvä juttu, koska toinen oli ikävä joitakin lapsia kohtaan suurimman osan aikaa, joten siltä mukavammalta pystyi sitten hakemaan hellyyttä. Olisi ollut ikävää, jos olisi ollut vain tuo väsynyt ja tiuskiva hoitaja sekä muutama 'näkymätön' opettaja.

Neuvola kerran vuodessa ei ihan taida kyetä tunnistamaan lapsen tuen tarpeita lyhyellä käynnillä. Vanhemmat taas, osa huomaa että on jotain häikkää, osalla taas ei mitään käryä ja kokemustakaan mitä lapsen kuuluisi esim. Osata tietyn ikäisenä.

Antakaa nyt helvetti arvoa noille vakan työntekijöille, siellä sitä tietoa ja taitoa löytyy. On varmasti ihan paskojakin työntekijöitä niin kuin joka alalla. Työrauha heille, ja jos ei lisää palkkaa niin ainakin joka taloon tai kahteen oma varahenkilö. Saa nähdä miten tässä enää kukaan kohta jaksaa!

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä mammat kiikuttavat 2-vuotiaita virikehoitoon pitkiksi päiviksi, kun eivät itse jaksa vauvan lisäksi hoitaa toista OMAA lastaan samanaikaisesti. Haloo, kummassakohan paikassa lapsi saa enemmän aikuisen huomiota? Varhaiskasvatus = lasten säilömistä vanhempien työskentelyn/laiskuuden vuoksi.

Ja samaiset mammat usein myös osaavat vaatia sitä hyvää varhaiskasvatusta lapselleen. Ulkoistavat oman kasvatusvastuun päiväkodin ylityöllistetyille, uupuneille hoitajille, jotta se oma vauva saa sitä yksilöllistä huomiota! ( =äiti pääsee mahdollisimman helpolla) Lomilla ollaankin sitten pulassa kun ei pärjätä kuin yhden lapsen kanssa.

Pois subjektiivinen päivähoito- oikeus niiltä joilla on kotona vauva! Vievät myös monesti sellaisen lapsen hoitopaikan, joka sitä oikeasti tarvitsee!

Kyllä varmasti työpaikkoja riittää muuallakin mutta sitten päiväkoteihin tulee kaikkia työkuntoutujia ja muita epäpäteviä, jotka vain huutavat lapsillenne kuria ja pakottavat syömään ruokaa. Sitten ihmettelette miksi lapsi ei halua päiväkotiin ja se kastelee öisin sänkynsä traumatisoituneena.

Voin sanoa, että itse en ainakaan halua laittaa lastani päiväkotiin jossa henkilökunta ei ole koulutettu lastenhoitajaksi tai opettajaksi.

""Kissanristiäisiä"? Ikävää, että saman alan työntekijä ajattelee noin siitä työstä, mitä me joudumme tekemään. Terv. vo "

--

"Olemmeko tosiaan vielä saman alan työntekijöitä? Minusta ei tunnu siltä.

Olen kuin tehdastyöntekijä, jonka liukuhihnalla on lapsia.

Moni meistä pelaa öisin tetristä kuravaatteilla, vaipoilla ja parittomilla hanskoilla.

Sillä aikaa kun lapset tippuu kiipeilytelineistä, karkaa ja satuttaa toisiaan.

Sillä aikaa kun vo:t "joutuvat tekemään työtään",

lastenhoitaja on usein yksin liian ison ryhmän kanssa. Jos ryhmässä edes on vo.

Tai sijaisia. Aina ei ole.

Stressi ja riittämättömyyden tunne on hirveä. Kyse on useimmiten lasten turvallisuudesta.

Varhaiskasvatussuunnitelma ei toteudu niin kuin pitäisi, vaikka lastenhoitajia kuinka hiillostettaisiin. Se ei toteudu, vaikka asenne omaa työtä kohtaan muuttuisi kyynisemmäksi hälläväliä-asenteeksi, jota odotetaan.

Iloinen asenne, positiivisuus ja ongelmien lakaiseminen maton alle ei poista sitä tosiasiaa, että koko ajan pelkää mitä työvuoron aikana tapahtuu.

Vo:lle kuuluu nykyään niin paljon näitä "kissanristiäisiä" (anteeksi ilmaisu, se on kuvaava), että he eivät paljon ehdi kuin toimintatuokioissa pyörähtää.

Enää ei voi puhua lastenhoidosta, mutta ei se varhaiskasvatustakaan ole.

Varsinkaan laadukasta.

Käsittääkseni vo:t tiedostivat asian aiemmin kuin lastenhoitajat, päätellen heidän joukkopaosta.

Vo tekee varmasti laadukasta työtä, mutta lasten hoitoon ja kasvatukseen heidän kalenterissaan ei ole paljon aikaa varattu. Ryhmän toiminnassa heillä ei useinkaan ole konkreettista merkitystä.

Heidät on ulkoistettu suunnittelijoiksi, tiiminvetäjiksi (pikkupomoiksi), kirjaajiksi ja loputtomissa palavereissa istujiksi.

Lastenhoitajalla on huono asenne. Hän heikentää työilmapiiriä kun yrittää keskustella ongelmista. Hän on ammattitaidoton, jos ei pärjää. "

Tuota se käytäntö valitettavasti nykyään on. . .

Meillä lapset oli poissa päiväkodista vanhemman sairusloman ajan n. 1 kk. Ajateltiin että helpotetaan päiväkotia kun lapset ei ole siellä. Lasku tuli päiväkodilta vaikka lapset oli poissa.

Eli kannattaa viedä lapset hoitoon vaikka tarvetta ei olisi.