Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Laki on säädetty niin, että opettaja vastaa ja ohjaa ryhmän opetusta ja ei keskity kurahousuihin. Omasta muelestäni hyvä laki, taso nousee.

Kävishän se varmaan kaikille, mutta ryhmässä saisi olla kolme työntekijää kuten ennenkin. Myös perushoito on oppimistilanne.

En väheksy opettajien työtä, päinvastoin. Totuus kuitenkin on se, että 1-2 työntekijää paikalla lapsiryhmässä ei takaa edes hyvää perushoitoa.

Seurustelin nuorempana miehen kanssa, joka sittemmin sortui huumeisiin ja syrjäytyi täysin. Menetti myös osittain mielenterveytensä ja tiedän hänen olleen psykoosien takia sairaalahoidossa.

Oli suuri hämmennys kuulla, että hän oli aloittanut läheisessä päiväkodissa keikkalaisena; kuulin tästä eräältä tuttavaltani, jonka lapsi on siellä. Jotkut vanhemmat olivat ihmetelleet tyypin likaista olemusta ja että tuoksahti ihan selvästi ruoholle. Tähän tämä systeemi menee, kun pätevät kaikkoavat alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

⁹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Oikeastiko alan ammattilaisena (?) vähättelet laulujen ja sylittelyn merkitystä lapselle?

En. Se vain ei ole niin tärkeää kuin ne tukitoimet oikea-aikaisesti.

Tukitoimet oikea-aikaisesti paperilla. Lastenhoitajalle ohjeet, joita hän ei ehdi noudattaa. Paras tukitoimi olisi se, että edes yhdellä aikuisella olisi aikaa sille lapselle, ettei se menisi pesuveden mukana.

Ei ihme, että kaikki on väsyneitä kun perinteisestä lastenhoidosta on leivottu vuosien varrella jotain "laadukasta varhaiskasvatusta". Ei alle kouluikäiset tarvitse mitään pedagogiikkaa tai yliopiston käyneitä ohjaajia vaan ihan perinteisiä hoitajia, jotka jaksaa päivän touhuta ja hössöttää.

Itse en koskaan ollut lastentarhassa, enkä edes esikoulussa, ja ajatelkaa, minusta tuli silti ihan fiksu ja akateeminen nainen! Samoin kävi monelle ikäiselleni. Meistä kenestäkään ei näe päälle päin, että emme osallistuneet tähän laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapset on lapsia. Ne haluaa touhuta sisällä ja ulkona. Kouluja ehtii kyllä käymään lopun elämää. Ei kannata tehdä yksinkertaisista asioista liian vaikeita.

Muistakaa ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa. Varhaiskasvatuslain uudistaja oli Sanni Grahn-Laasonen, työryhmässä mukana mm. Krista Kiuru.

"

Järjestöjen tilaaman raportin käsitys varhaiskasvatuksen tilasta on erilainen kuin Grahn-Laasosen johtamassa ministeriössä. Varhaiskasvatuspalvelut eivät ole rikki, jotta ne pitäisi myllätä.

Varhaiskasvatuksen tiekartan sisällölliset tavoitteet veisivät varhaiskasvatusta väärään suuntaan ja rapauttaisivat eri tahojen välistä luottamusta.

Kaikkien ammattiryhmien pedagogista osaamista tulisi kehittää. Päivähoito toimii tiimien ja työyhteisöjen varassa.

Varhaiskasvatuksen tiekartan luoma eri ammattiryhmien vastakkainasettelu on erittäin vaarallinen näkymä, jonka toteutumisella olisi pitkäkestoisia kielteisiä vaikutuksia varhaiskasvatuspalveluiden laatuun ja asiakastyytyväisyyteen, todetaan järjestöjen raportissa."

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3852513-varhaiskasvatuksen-uudis…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käynyt edes eskaria, loppuvuoden lapsi, opin lukemaan nelivuotiaana ja koulussa yleensä luokan kolmen parhaan joukossa. Ällän paperit. Ärräviankin harjoittelin kotona pois ennen koulun alkua.

Tunnen erään perheen, jossa äiti ollut aikoinaan pitkään kotiäitinä. Perheeen lapset (nyt aikuisia) eivät yksikään käyneet kertaakaan päiväkodissa ja ovat kaikki nyt korkeastikoulutettuja, menestyneitä ja todella mukavia ja symppiksiä ihmisiä. Itse taas olen päiväkodin kasvattama ja nyt olen "vain" lähäri. Ei mitään huonoja muistoja päiväkodista, vain hyviä. Ja olin vuosia itsekin päiväkodissa töissä. En vaan usko että yksikään lapsi tarvitsee "laadukasta varhaiskasvatusta". Päikyssä työskennellessä pistin merkille, että opettajat tekivät pitkiä sijaisuuksia. Tämä siksi, että vakituisissa työsuhteissa olevat lastentarhanopettajat itse halusivat olla mammalomalla mahdollisimman pitkään ja hoitaa lapset kotona niin vanhaksi kuin mahdollista. Eli ovat aina tienneet, että se päiväkodin varhaiskasvatus ei ehkä ole se paras juttu.

Meitäkin on neljä, kaksi on akateemisesti koulutettua, kaksi muuta on yrittäjiä. Jostain syystä muuten ltot hoitaa omat lpasensa pitkään kotona ja opettajat tai peruskoulupäälliköt yms ei koskaan laita lapsiaan lähikouluun...

Omista lapsistani toisella oli tällainen ketjussa kuvattu vastavalmistunut kasvatustieteen maisteri eskariopena. Hän otti hiljaisen ja ujon lapseni hampaisiinsa, diagnosoi vaikka mitä, väitti että on suunnilleen kehitysvammainen. Lapsi oli ja on hitaasti lämpenevä ja se päällekäyvä kovaääninen ja tyly typykkä vain sai hänet aina hyytymään.

Päätti sitten peruskoulun keskiarvolla 9,92, luki mm kolme a-kieltä (kun tää eskariope erikseen väitti häntä kielissä lahjatotmaksi) ja käy nyt Ressun lukiota. Kursseista napsii kevyesti 9 - 10. Ikinä ei myöskään ollut sosiaalisia ongelmia, vaan hän on aina ollut pidetty, kun on niin rauhallinen.

Oman lapsen kohdalla oli myös vähän samantyyppisiä kokemuksia eskariajalta ja se oli hirveää. Ope ei tosin ollut vastavalmistunut vaan pitkään alalla ollut mutta kuitenkin tuollainen että kehitteli vaikka mitä ongelmaa ja oli huolissaan milloin mistäkin. Vastaavaa palautetta ja suhtautumista ei ollut koskaan aiemmin ollut eikä ole onneksi ollut enää koululaisenakaan. Tuo eskarivuosi oli itselle henkisesti todella raskas ja lapselle myös jäi ikäviä muistoja.

Mihinköhän tuo liittyy, minun ainakin on ollut vaikea ymmärtää että miksi väkisin keksitään ongelmia ja kuormitetaan turhaan lasta ja muuta perhettä. Olisiko jotain sellaista että eskarivuonna erityisesti pyritään huomioimaan jos olisi jotain häikkää kehityksessä tms. mikä voisi olla haaste sitten koulun alkaessa, ja joillain opettajilla sitten menee ihan överiksi? Tämä on kuitenkin yksi haaste muiden joukossa, siis että ne vaka-tyypit siellä keskittyisivät olennaiseen eivätkä pelleile mitään ylimääräistä.

Tää meidän opettaja tuli kerran vuotta myöhemmin puiston polulla vastaan. Mun lapsi katsoi suoraan hänen ohitseen, meni ohi, ei katsonut päin, ei ilmekään värähtynyt. Syvä kylmä halveksunta ihan huokui hänestä. Minäkään en tervehtinyt, kävelin pää pystyssä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta voit aloittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.

Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.

Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?

Työkkärin  vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä)  9e päivässä?

Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.

Jos palattaisiinkin siihen että lastenhoito on lastenhoitoa.

Ei jotain hömppätiedettä jota väksin on väännettävä maistereille sopivaksi ”asiantuntijatyöksi”.

Sopii minulle. Kuinka siis toimin jatkossa? Jätänkö kokonaan opetuksen pois? Istumme sylikkäin ja kuuntelemme muumilevyä ma, ti, ke, to ja pe eskarissa?

Miksen ole heti tajunnut?!

Oikeastiko et tiedä, mitä kaikkea lasten kanssa voi tehdä, muuta kuin kuunnella jotain muumilevyä viisi päivää viikossa? Minäkin tiedän, enkä edes ole lastentarhanopettaja.

Lukutaito olisi hyvä homma. Mutta ehkä te vaan eskarissa kuuntelitte muumilevyä sylikkäin.

Silloin ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.

Missä lukee mitä teet???

Huokaus.

Esiopetussuunnitelma velvoittaa tekemään vähän muutakin kuin muumilevyn kuuntelua. Ja vähän muutakin kuin peruslastenhoitoa. Aika paljon muutakin. Siitä se taitaa kiikastaa.

Kuten mitä? MITÄ sinä siis teet?

Annan esiOPETUSTA.

Mitä tuo tarkoittaa suomeksi? Mitä sinä teet?

https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuu…

Mitä sinä siis teet?

Konkreettisesti.

Joka päivä eri asioita. Ei sitä kaikkea voi tähän listata. Lue esiopetuksen opetussuunnitelma äläkä jaksa jankata.

- eri

Kerro edimerkiksi huomisen ohjelma.

Konkreettisesti.

Olen eri kuin se keneltä haluat vastauksen mutta voin kertoa. Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä. Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.

8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa. Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.

8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.

8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä. Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.

9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.

9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.

Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.

Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. Opettajana osaan perustella tarvittaessa (huoltajalle, esimiehelle, aville…) joka ikisen työssä tekemäni ratkaisun.

Vartissa lapset pukevat ja riisuvat? Siinä välissä vielä ulkoilevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Aina te pädette sillä koulutuksellanne.

Sen kun menet opettajaksi johonkin ryhmään, johon ei ole saatu pätevää. Tule vuoden jälkeen sanomaan, tarvitaanko työhön koulusta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on, että liian monta asiakasta per työntekijä. Ihmiset ovat liukuhihnatavaraa. Kornia puhua kasvatuksesta... vaikka toki voi olla lapsia, joille sekin parempaa kuin kotiolot. Vähemmistö ehkä. Vauvoille aina karseaa joutua päivälaitokseen.

Ja tuollaisiin oloihin viedään yhä pienempiä lapsia pitkiksi päiviksi, vaikka vanhempi olisi kotona, koska "vanhempi ei pysty tarjoamaan tarpeeksi virikkeitä kotona". Herää vaan kysymys, että mitähän virikkeitä ne henkilökuntavajeesta kärsivät ryhmät pystyvät tarjoamaan?

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä mammat kiikuttavat 2-vuotiaita virikehoitoon pitkiksi päiviksi, kun eivät itse jaksa vauvan lisäksi hoitaa toista OMAA lastaan samanaikaisesti. Haloo, kummassakohan paikassa lapsi saa enemmän aikuisen huomiota? Varhaiskasvatus = lasten säilömistä vanhempien työskentelyn/laiskuuden vuoksi.

Viime vuonna alkoi uusi ilmiö. Päiväkotiin tuodaan 1,5-2-vuotiaita, siis aloittavat päiväkodissa ensi kertaa. Syy: perheeseen syntyy uusi lapsi ja vanhemmat kokevat että päiväkoti tekee hyvää isommalle sisarukselle. Itselle tulee tunne, että tuodaan pois tieltä.  

Mä olen ihan tyytyväisenä hoitaja ja jätän tässä uudessa systeemissä "vaikeat" asiat opettajille. Itse asiassa teen nykyään niin tahalleen. Jos päivän ohjelma jaetaan meillä niin että vedän yhden pienryhmän niin vaadin suunnitelman pienryhmän vetämiseksi ja myös tavoitteet. Jos ope on pois niin sanon, että pienryhmätoiminta jää väliin ja teen ryhmän kanssa mitä parhaimmaksi näen. Hoidan mielelläni ulkoilut ja nukkarin, nehän on helpointa työssäni. Jos on jotain ikävää kerrottavaa lapsesta vanhemmille, delegoin sen opettajalle jos hän on paikalla, minusta se kuuluu hänelle koska hänellä on vastuu ryhmän toiminnasta. Jos vanhemmat kysyvät jotain muuta kuin perushoitoon liittyvää, ohjaan kysymään ryhmän opeilta.

Tehkää samoin, hetken siinä opet nikotteli mutta sitten kysyin että miten he mieltävät lastenhoitajan aseman ja tehtävät ja kerroin miten laki sen näkee. Nyt sujuu yhteistyö hyvin ja he hoitavat kaiken eikä ole minun päänsärky jos jää SAK aika väliin.

Kurahousuja meillä ei muuten pestä, ne ripustetaan kuivumaan ja puetaan päälle suoraan kuivauskaapista, ei niitä nostella koskaan edes mihinkään erilliseen naulakkoon. Tämmöisiä uudistuksia tein kun otin päävastuun niistä asioista.

Ongelma niin "varhaiskasvatuksessa" kuin kouluissa ja terveydenhoidossa on työpaikkojen naisvaltaisuus ja siitä seuraavat ongelmat johtamisessa. Epätoivoista pätemistä ja kuppikuntien muodostamista. Lisänä se, että ylikoulutetut ovat ensimmäisessä työpaikassaan työuransa huipulla, siitä ei ura enää etene ilman lisäkoulutusta. Myöskään tavallisen rividuunarin ei tarvitsisi naisten tapaan pohtia resurssipulaa yms., riittää kun tekee työnsä.

Miten 16-vee peruskoulun kesken jättänyt teiniäiti osaa varhaiskasvattaa lastaan kotona ilman korkeakoulututkintoa?

Itse koin aikoinaan rasittavana nämä keskustelut "tätien" kanssa kaikista hiton suunnitelmista, tasan hukattua aikaa kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja varhaiskasvatuksessa ja arvostan todella paljon kaikkia muitakin kuin opettajia. Lastenhoitajat, avustajat jne tekevät äärettömän tärkeää työtä. Jokaisella meillä vaan on erilainen työnkuva.

Niin, mutta sinä et kuitenkaan syötä, vessata etkä pue kurahousuja. Ne eivät ole riittävän tärkeitä töitä sinulle.

Miksi ammattilaisen, jonka työhön vaaditaan korkeakoulututkinto, työnkuvaan pitäisi kuulua vaipan vaihtaminen tai kurahousujen pukeminen? Ei millään muullakaan alalla oleteta "kaikkien tekevän kaikkea", vaan tehtävät ja työnkuvat on jaettu koulutustason ja tittelin mukaan. Enpä ole koskaan kuullut, että esim. raksalla työukot valittavat, kun insinööri ei tee kirvesmiehen kanssa samoja töitä.

Suurin osa vanhemmista pystyy kotona tukemaan suht tavanomaisesti kehittyvää lasta ja tarjota riittävät ainekset kehityksen tueksi, suuri osa vanhemmista myös erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Päiväkodissa ollaan kuitenkin ryhmässä ja varhaiskasvatuksessa pyritään sosiaalistamaan lasta myös ryhmässä toimimiseen ja toimimaan kodin ulkopuolisissa vertaissuhteissa. Se ei kotioloissa mahdollistu. On eri asia kasvattaa ja opettaa lapsiryhmää kuin omia lapsia kotona. Osa lapsista saa riittävät eväät kotona lapsuusiässä, osa taas hyötyy selvästi institutionaalisesta varhaiskasvatuksesta. Ja monet perheet, siis vanhemmat myös, kun kasvatusvastuu kevenee ja voi keskittyä omaan työhän/vointiin tms. sen aikaa, kun lapsi on päiväkodissa. Päiväkodin varhaiskasvatuksesta on hyötynsä, mutta nyt kun resurssit ovat monessa paikkaa riittämättömät eli aikuisia on lapsiryhmässä liian vähän suhteessa lapsiin ja heidän tarvitsevuuteensa, hyöty ei aina ole niin suurta kuin se voisi olla ja mitä erityisesti tuen tarpeiset lapset vaatisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja varhaiskasvatuksessa ja arvostan todella paljon kaikkia muitakin kuin opettajia. Lastenhoitajat, avustajat jne tekevät äärettömän tärkeää työtä. Jokaisella meillä vaan on erilainen työnkuva.

Niin, mutta sinä et kuitenkaan syötä, vessata etkä pue kurahousuja. Ne eivät ole riittävän tärkeitä töitä sinulle.

Miksi ammattilaisen, jonka työhön vaaditaan korkeakoulututkinto, työnkuvaan pitäisi kuulua vaipan vaihtaminen tai kurahousujen pukeminen? Ei millään muullakaan alalla oleteta "kaikkien tekevän kaikkea", vaan tehtävät ja työnkuvat on jaettu koulutustason ja tittelin mukaan. Enpä ole koskaan kuullut, että esim. raksalla työukot valittavat, kun insinööri ei tee kirvesmiehen kanssa samoja töitä.

miksi sinne päivähoitoon on pitänyt väkisin vääntää insinööriporras kun se on ihan turha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä mammat kiikuttavat 2-vuotiaita virikehoitoon pitkiksi päiviksi, kun eivät itse jaksa vauvan lisäksi hoitaa toista OMAA lastaan samanaikaisesti. Haloo, kummassakohan paikassa lapsi saa enemmän aikuisen huomiota? Varhaiskasvatus = lasten säilömistä vanhempien työskentelyn/laiskuuden vuoksi.

Viime vuonna alkoi uusi ilmiö. Päiväkotiin tuodaan 1,5-2-vuotiaita, siis aloittavat päiväkodissa ensi kertaa. Syy: perheeseen syntyy uusi lapsi ja vanhemmat kokevat että päiväkoti tekee hyvää isommalle sisarukselle. Itselle tulee tunne, että tuodaan pois tieltä.  

Mä olen ihan tyytyväisenä hoitaja ja jätän tässä uudessa systeemissä "vaikeat" asiat opettajille. Itse asiassa teen nykyään niin tahalleen. Jos päivän ohjelma jaetaan meillä niin että vedän yhden pienryhmän niin vaadin suunnitelman pienryhmän vetämiseksi ja myös tavoitteet. Jos ope on pois niin sanon, että pienryhmätoiminta jää väliin ja teen ryhmän kanssa mitä parhaimmaksi näen. Hoidan mielelläni ulkoilut ja nukkarin, nehän on helpointa työssäni. Jos on jotain ikävää kerrottavaa lapsesta vanhemmille, delegoin sen opettajalle jos hän on paikalla, minusta se kuuluu hänelle koska hänellä on vastuu ryhmän toiminnasta. Jos vanhemmat kysyvät jotain muuta kuin perushoitoon liittyvää, ohjaan kysymään ryhmän opeilta.

Tehkää samoin, hetken siinä opet nikotteli mutta sitten kysyin että miten he mieltävät lastenhoitajan aseman ja tehtävät ja kerroin miten laki sen näkee. Nyt sujuu yhteistyö hyvin ja he hoitavat kaiken eikä ole minun päänsärky jos jää SAK aika väliin.

Kurahousuja meillä ei muuten pestä, ne ripustetaan kuivumaan ja puetaan päälle suoraan kuivauskaapista, ei niitä nostella koskaan edes mihinkään erilliseen naulakkoon. Tämmöisiä uudistuksia tein kun otin päävastuun niistä asioista.

...unohdit mainita, että et ole lastenhoitaja.

Itse asiassa jokaisessa päiväkodissa opettajat osallistuvat lasten perushoitoon, sillä henkilökuntaa on liian vähän, jotta lastenhoitajat voisivat vain olla siinä auttamassa lapsia ja opettajat voisivat keskittyä  vain opettamiseen. Kokopäiväpedagogiikka lisäksi tarkoittaa, että kaikki päivän hetket ovat oppimistilanteita, ei vain pedagogisesti suunnitellut toimintahetket, vaan myös perushoidon tilanteet. Opettajien työnkuvaan kuuluu myös sellaisia tehtäviä, joita hoitajilla ei ole, joten hoitajilla on ajallisesti enemmän vastuuta lasten perushoivasta ja saatavilla olosta. Vaikka opettajilla pitäisi periaatteessa olla 5 tuntia viikossa lapsiryhmän ulkopuolista aikaa muille työtehtäville, ei tämä toteudu monessakaan paikassa täysmääräisesti, jos lapsiryhmä on haastava tai on pulaa henkilökunnasta. Opettajan työn kuormittavuus muodostuu osaltaan juuri tästä: ei ole aikaa hoitaa lakisääteisiä työtehtäviä työajalla, pitää multitaskata, hoidella asioita omalla vapaa-ajalla tai jättää kylmästi asioita tekemättä, vaikka se onkin pois laadukkaasta toiminnasta. 

Varhaiskasvatus ei ole kuin pentulauman säilöntää. Yhdenkään työttömän kersan ei tarttis olla siellä. Tai muunkaan lapsen, jolla on töistä millään verukkeella joutilas vanhempi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä mammat kiikuttavat 2-vuotiaita virikehoitoon pitkiksi päiviksi, kun eivät itse jaksa vauvan lisäksi hoitaa toista OMAA lastaan samanaikaisesti. Haloo, kummassakohan paikassa lapsi saa enemmän aikuisen huomiota? Varhaiskasvatus = lasten säilömistä vanhempien työskentelyn/laiskuuden vuoksi.

Viime vuonna alkoi uusi ilmiö. Päiväkotiin tuodaan 1,5-2-vuotiaita, siis aloittavat päiväkodissa ensi kertaa. Syy: perheeseen syntyy uusi lapsi ja vanhemmat kokevat että päiväkoti tekee hyvää isommalle sisarukselle. Itselle tulee tunne, että tuodaan pois tieltä.  

Mä olen ihan tyytyväisenä hoitaja ja jätän tässä uudessa systeemissä "vaikeat" asiat opettajille. Itse asiassa teen nykyään niin tahalleen. Jos päivän ohjelma jaetaan meillä niin että vedän yhden pienryhmän niin vaadin suunnitelman pienryhmän vetämiseksi ja myös tavoitteet. Jos ope on pois niin sanon, että pienryhmätoiminta jää väliin ja teen ryhmän kanssa mitä parhaimmaksi näen. Hoidan mielelläni ulkoilut ja nukkarin, nehän on helpointa työssäni. Jos on jotain ikävää kerrottavaa lapsesta vanhemmille, delegoin sen opettajalle jos hän on paikalla, minusta se kuuluu hänelle koska hänellä on vastuu ryhmän toiminnasta. Jos vanhemmat kysyvät jotain muuta kuin perushoitoon liittyvää, ohjaan kysymään ryhmän opeilta.

Tehkää samoin, hetken siinä opet nikotteli mutta sitten kysyin että miten he mieltävät lastenhoitajan aseman ja tehtävät ja kerroin miten laki sen näkee. Nyt sujuu yhteistyö hyvin ja he hoitavat kaiken eikä ole minun päänsärky jos jää SAK aika väliin.

Kurahousuja meillä ei muuten pestä, ne ripustetaan kuivumaan ja puetaan päälle suoraan kuivauskaapista, ei niitä nostella koskaan edes mihinkään erilliseen naulakkoon. Tämmöisiä uudistuksia tein kun otin päävastuun niistä asioista.

...unohdit mainita, että et ole lastenhoitaja.

En unohtanut, olen hoitaja. Nimike on varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Minä osallistun toimintaan mutta vastuu suunnittelusta ei ole minulla ja koska minulla ei ole SAK-aikaa en suunnittele. Työpäiväni menevät lapsiryhmässä lukuunottamatta 10 minuutin taukoa. Syön ryhmässä. Vastuu on opettajilla ja miksi ihmeessä tekisin heidän työt hoitajan palkalla?? Minun vastuulla on perushoito ja sen työn hoidan ja hyvin hoidankin.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus ei ole kuin pentulauman säilöntää. Yhdenkään työttömän kersan ei tarttis olla siellä. Tai muunkaan lapsen, jolla on töistä millään verukkeella joutilas vanhempi kotona.

Ei kuitenkaan ole aina sen työttömän/kotona pienempää lasta hoitavan tms. oma toive viedä lapsensa päivä"hoitoon" tai varhais"kasvatukseen" eli säilöön kuten sanoit. Moni kokee tässä asiassa painostusta esim. neuvolassa. Eikä tarvi edes olla mikään ongelmaperhe.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana miehen kanssa, joka sittemmin sortui huumeisiin ja syrjäytyi täysin. Menetti myös osittain mielenterveytensä ja tiedän hänen olleen psykoosien takia sairaalahoidossa.

Oli suuri hämmennys kuulla, että hän oli aloittanut läheisessä päiväkodissa keikkalaisena; kuulin tästä eräältä tuttavaltani, jonka lapsi on siellä. Jotkut vanhemmat olivat ihmetelleet tyypin likaista olemusta ja että tuoksahti ihan selvästi ruoholle. Tähän tämä systeemi menee, kun pätevät kaikkoavat alalta.

Lasten kanssa työskenteleleviltä vaaditaan kyllä rikosrekisteriote.