Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19756)
Univaikeuksia ruvennut olemaan, ihan uusi asia minulle. Tällä vkolla nähnyt painajaisia useampana yönä ja jos en painajaisia niin jotain työhön liittyvää. Ja herään 1-2h ennen kellon soittoa, näköjään näin vkonloppunakin enkä sitten enää oikein saa unta.
Työkaveri ilmoitti pe-iltana, että sairaana eikä toivu maanantaiksi ja toinen ollut jo pidempään eikä tule vieläkään takaisin, en siis todellakaan tiedä mitä huomisaamuna on edessä, muuta kuin lumivuorta.
Minä en jaksaisi enää, mutta ei ole mahdollista lyhyempäänkään työaikaan eikä todellakaan mitään hajua mitä voisin opiskella jotta voisin lopettaa tämän, olen täysin umpikujassa ja lohduttoman toivoton😭.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käynyt edes eskaria, loppuvuoden lapsi, opin lukemaan nelivuotiaana ja koulussa yleensä luokan kolmen parhaan joukossa. Ällän paperit. Ärräviankin harjoittelin kotona pois ennen koulun alkua.
Tunnen erään perheen, jossa äiti ollut aikoinaan pitkään kotiäitinä. Perheeen lapset (nyt aikuisia) eivät yksikään käyneet kertaakaan päiväkodissa ja ovat kaikki nyt korkeastikoulutettuja, menestyneitä ja todella mukavia ja symppiksiä ihmisiä. Itse taas olen päiväkodin kasvattama ja nyt olen "vain" lähäri. Ei mitään huonoja muistoja päiväkodista, vain hyviä. Ja olin vuosia itsekin päiväkodissa töissä. En vaan usko että yksikään lapsi tarvitsee "laadukasta varhaiskasvatusta". Päikyssä työskennellessä pistin merkille, että opettajat tekivät pitkiä sijaisuuksia. Tämä siksi, että vakituisissa työsuhteissa olevat lastentarhanopettajat itse halusivat olla mammalomalla mahdollisimman pitkään ja hoitaa lapset kotona niin vanhaksi kuin mahdollista. Eli ovat aina tienneet, että se päiväkodin varhaiskasvatus ei ehkä ole se paras juttu.
Meitäkin on neljä, kaksi on akateemisesti koulutettua, kaksi muuta on yrittäjiä. Jostain syystä muuten ltot hoitaa omat lpasensa pitkään kotona ja opettajat tai peruskoulupäälliköt yms ei koskaan laita lapsiaan lähikouluun...
Omista lapsistani toisella oli tällainen ketjussa kuvattu vastavalmistunut kasvatustieteen maisteri eskariopena. Hän otti hiljaisen ja ujon lapseni hampaisiinsa, diagnosoi vaikka mitä, väitti että on suunnilleen kehitysvammainen. Lapsi oli ja on hitaasti lämpenevä ja se päällekäyvä kovaääninen ja tyly typykkä vain sai hänet aina hyytymään.
Päätti sitten peruskoulun keskiarvolla 9,92, luki mm kolme a-kieltä (kun tää eskariope erikseen väitti häntä kielissä lahjatotmaksi) ja käy nyt Ressun lukiota. Kursseista napsii kevyesti 9 - 10. Ikinä ei myöskään ollut sosiaalisia ongelmia, vaan hän on aina ollut pidetty, kun on niin rauhallinen.
Mitä ihmettä?!?
Jos AVI.lle ilmoittaisi kaikki epäkohdat, meidän päiväkotiin pitäisi palkata yksi työntekijä lisää tekemään niitä ilmoituksia. Itse olen niin uupunut, ylirasittunut ja valmis lopettamaan, että en vielä sitäkin taakkaa harteilleni ota. Työnantaja pyöräyttää kaiken vaan omaksi viaksemme, vastuun ryhmiin. Eikä täällä ketään edes kiinnosta, että 2015 yliopistosta valmistuneella kasvatustieteen kandilla on mitta täynnä. Pakon edessä enää teen tätä työtä mihin aikuisiällä, tyhmä kun olin, kouluttauduin.
Arvoton kandi kirjoitti:
Jos AVI.lle ilmoittaisi kaikki epäkohdat, meidän päiväkotiin pitäisi palkata yksi työntekijä lisää tekemään niitä ilmoituksia. Itse olen niin uupunut, ylirasittunut ja valmis lopettamaan, että en vielä sitäkin taakkaa harteilleni ota. Työnantaja pyöräyttää kaiken vaan omaksi viaksemme, vastuun ryhmiin. Eikä täällä ketään edes kiinnosta, että 2015 yliopistosta valmistuneella kasvatustieteen kandilla on mitta täynnä. Pakon edessä enää teen tätä työtä mihin aikuisiällä, tyhmä kun olin, kouluttauduin.
Kiinnostaa. Sun ja muiden viestien takia en haekaan vaka-kouluun nyt, vaikka sitä suositellaan työmahdollisuuksien takia. Musta tulee eläinlääkäri, metsänhoitaja tai kauppatieteen maisteri. 👩🎓👩🌾👩🔧👼💇♀️
Suurin syy on noi työolot, palkka ja ilmapiiri.
Huomenna maanantai, voi hyvä luoja auta meitä..
Vierailija kirjoitti:
Huomenna maanantai, voi hyvä luoja auta meitä..
Jaksaa, jaksaa... Ota korvatulpat, silmälaput ja juotava 2dl lounas mukaan. Kurahousurumbaan näppylähanskat ja niskatuki. Pyykkipoika nenään tai käsidesiä nenän alle vessarumbaan... Enää 5 päivää ja on viikonloppu... Nauti tästä talvesta, maaliskuusta lähtien se selkä katkeaa, kun kaikki villiintyy valon määrästä ja on jo niin poikki.
Arvoton kandi kirjoitti:
Jos AVI.lle ilmoittaisi kaikki epäkohdat, meidän päiväkotiin pitäisi palkata yksi työntekijä lisää tekemään niitä ilmoituksia. Itse olen niin uupunut, ylirasittunut ja valmis lopettamaan, että en vielä sitäkin taakkaa harteilleni ota. Työnantaja pyöräyttää kaiken vaan omaksi viaksemme, vastuun ryhmiin. Eikä täällä ketään edes kiinnosta, että 2015 yliopistosta valmistuneella kasvatustieteen kandilla on mitta täynnä. Pakon edessä enää teen tätä työtä mihin aikuisiällä, tyhmä kun olin, kouluttauduin.
Mä ilmoittaisin sitten heti huomenna sen pomon toiminnan ylimmälle taholle sillä ilmoituskaavakkeella. Alkaisi vyyhti purkautua.
;[/quote]
Anteeksi nyt vaan, mutta minä haluan kyllä käydä lapseni vasu -keskustelut ihan pätevän opettajan kanssa. Lakikin sen määrittää niin. Minulla ei ole mitään vastaan hoitajia, pihalla ollaan monesti juteltu miten päivä mennyt ja ihan kivoja juttutuokioita, mutta vasu on sitten opettajan asia.[/quote] Tosin joudut nyt pettymään, kyllä se ope kuuntelee myös hoitajien havaintoja, kun vasua kirjaa. [/quote]
Niin pitääkin kuunnella. Ei se ole pettymys, päinvastoin. Silti haluan vasukeskustelun käydä ryhmän opettajan kanssa!
Vierailija kirjoitti:
;
Anteeksi nyt vaan, mutta minä haluan kyllä käydä lapseni vasu -keskustelut ihan pätevän opettajan kanssa. Lakikin sen määrittää niin. Minulla ei ole mitään vastaan hoitajia, pihalla ollaan monesti juteltu miten päivä mennyt ja ihan kivoja juttutuokioita, mutta vasu on sitten opettajan asia. Tosin joudut nyt pettymään, kyllä se ope kuuntelee myös hoitajien havaintoja, kun vasua kirjaa.
Niin pitääkin kuunnella. Ei se ole pettymys, päinvastoin. Silti haluan vasukeskustelun käydä ryhmän opettajan kanssa!
Eikös se niin mene, että opettaja koostaa omista ja hoitajien havainnoista sekä tepreettisen koulutuksensa pohjalta vasuun näkemyksiä, jotka käydään läpi huoltajien kanssa ja sovitaan yhdessä vasusuunnitelmaksi, jonka opettaja kirjaa.
Vasu ei ole mielipideasia vaan velvoittava asiakirja.
Havainnointi ja teoreettinen tieto on oleellista. Suunnitelma juurikin perustuu niihin.
Vasu ei määritä lapsen kehitystarpeita. Lapsen kehitystarpeet määrittävät vasun sisältöä.
Kaikilla, ei vain joillain, lapsilla myös kieli ja sosiaaliset taidot ovat kehitysvaiheessa, johon toiminnalla tulee vastata. Ne toimet kirjataan sinne vasuun (varhaiskasvatuksen suunnitelma).
Se ei ole suunnitelma, mitä lapsen pitää oppia, vaan tiimissä yhdessä suunnitellaan, millaisilla konkreettisilla toimilla sinä ja muu tiimisi työstätte ympäristöä, rakenteita, käytöstapojanne, retkiänne, askartelujanne jne. jotta ko. lapsi (kaikille tehdään) kokisi siellä mahdollisimman hyvin omiin tarpeisiinsa vastaavan toiminta- ja oppimisympäristön.
Sitten arvioitte yhdessä eri ammattien näkökulmasta, onko lapsilla hyvä olla siellä, mitä he oppivat ja mikä hommassanne on pielessä. Kirjaatte sinne vasuun näihin havaintoihin perustuvat suunnitelmat, millä tavalla muutatte toimintaa, jotta se ei olisi enää pielessä vaan paranisi.
Vasu tehdään yhteistyössä moniammatillisen tiimin, huoltajien ja lapsen kanssa. Aikuiset vastaavat siitä, että lapsen oma näkemys on otettu huomioon ja kirjattu oikein, vaikka se eroaisi jokaikisen aikuisen näkökulmasta.
Opettajan vastuulla on, että suunnitelma on laadittu sääntöjen mukaisesti ja se pätee virallisena asiakirjana. Koko tiimi vastaa suunnitelman mukaan toimimisesta. Vasu ohjaa tiimin toimintaa. Vasu antaa siis ohjeita opettajalle, sosionomille, hoitajalle, avustajalle, sijaiselle jne. kuinka on sovittu toimittavan ja miksi. Arvioitte tämän sopimuksen noudattamisen toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta. Vasu velvoittaa henkilöstöä eikä lasta.
Päiväkodin johtaja lähiesihenkilönä vastaa siitä, että tehtävään palkattu henkilöstö täyttää lain vaatimat kelpoisuusehdot tehtävänsä hoitoon ja myös toimii niiden mukaan. Opettaja ei ole työtiimin johtaja vaan pedagoginen asiantuntija jonka velvollisuus on tuoda osaamisensa tiimin, lasten ja vanhempien käyttöön. Jos tiimi ei toimi pedagogisesti, tulee opettajan ottaa tämä sivistyneellä tavalla esiin tiimipalaverissa ja ehdottaa rakentavia toimintatapojen muutoksia perustellen ne tutkitulla tiedolla ja mallittamalla omalla käytöksellään.
Koko henkilöstöllä on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa kirjallisesti, mikäli jonkun lapsen kohdalla ei toteudu (lyhytaikaisestikin) varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen mukainen kasvatus ja lain tarjoama suoja. Siis velvollisuus ilmoittaa, ei mahdollisuus.
Kyseessä on julkinen (ja yksityinenkin) palvelu, jonka laatua ja toteutumista tarkastellaan syystäkin tiukasti.[/quote]
Pitäisi mennä noin.
Vierailija kirjoitti:
Arvoton kandi kirjoitti:
Jos AVI.lle ilmoittaisi kaikki epäkohdat, meidän päiväkotiin pitäisi palkata yksi työntekijä lisää tekemään niitä ilmoituksia. Itse olen niin uupunut, ylirasittunut ja valmis lopettamaan, että en vielä sitäkin taakkaa harteilleni ota. Työnantaja pyöräyttää kaiken vaan omaksi viaksemme, vastuun ryhmiin. Eikä täällä ketään edes kiinnosta, että 2015 yliopistosta valmistuneella kasvatustieteen kandilla on mitta täynnä. Pakon edessä enää teen tätä työtä mihin aikuisiällä, tyhmä kun olin, kouluttauduin.
Mä ilmoittaisin sitten heti huomenna sen pomon toiminnan ylimmälle taholle sillä ilmoituskaavakkeella. Alkaisi vyyhti purkautua.
Eiköhän tuo ole useamman paikan ongelma. Ylempää tahoa ei edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä mammat kiikuttavat 2-vuotiaita virikehoitoon pitkiksi päiviksi, kun eivät itse jaksa vauvan lisäksi hoitaa toista OMAA lastaan samanaikaisesti. Haloo, kummassakohan paikassa lapsi saa enemmän aikuisen huomiota? Varhaiskasvatus = lasten säilömistä vanhempien työskentelyn/laiskuuden vuoksi.
Viime vuonna alkoi uusi ilmiö. Päiväkotiin tuodaan 1,5-2-vuotiaita, siis aloittavat päiväkodissa ensi kertaa. Syy: perheeseen syntyy uusi lapsi ja vanhemmat kokevat että päiväkoti tekee hyvää isommalle sisarukselle. Itselle tulee tunne, että tuodaan pois tieltä.
Mä olen ihan tyytyväisenä hoitaja ja jätän tässä uudessa systeemissä "vaikeat" asiat opettajille. Itse asiassa teen nykyään niin tahalleen. Jos päivän ohjelma jaetaan meillä niin että vedän yhden pienryhmän niin vaadin suunnitelman pienryhmän vetämiseksi ja myös tavoitteet. Jos ope on pois niin sanon, että pienryhmätoiminta jää väliin ja teen ryhmän kanssa mitä parhaimmaksi näen. Hoidan mielelläni ulkoilut ja nukkarin, nehän on helpointa työssäni. Jos on jotain ikävää kerrottavaa lapsesta vanhemmille, delegoin sen opettajalle jos hän on paikalla, minusta se kuuluu hänelle koska hänellä on vastuu ryhmän toiminnasta. Jos vanhemmat kysyvät jotain muuta kuin perushoitoon liittyvää, ohjaan kysymään ryhmän opeilta.
Tehkää samoin, hetken siinä opet nikotteli mutta sitten kysyin että miten he mieltävät lastenhoitajan aseman ja tehtävät ja kerroin miten laki sen näkee. Nyt sujuu yhteistyö hyvin ja he hoitavat kaiken eikä ole minun päänsärky jos jää SAK aika väliin.
Kurahousuja meillä ei muuten pestä, ne ripustetaan kuivumaan ja puetaan päälle suoraan kuivauskaapista, ei niitä nostella koskaan edes mihinkään erilliseen naulakkoon. Tämmöisiä uudistuksia tein kun otin päävastuun niistä asioista.
Tai sitten siinä käy näin. 😥
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, että niin monet ovat sitä mieltä että työtämme voisi tehdä ns. kuka vaan. Meidän ryhmässä, jossa sama tiimi on ollut kasassa jo useamman vuoden ja kehittänyt toimintaa, leikkiympäristöjä, pienryhmätoimintaa ja arjen struktuureja koko ajan paremmiksi hyvin monenlaisin eri keinoin, arki on RAUHALLISTA JA SUJUVAA. Se toki vaatii meiltä kasvattajilta 24/7 läsnäolon ja sitoutumisen sovittuihin asioihin, mutta kyllä se vaan on vahva pedagogiikka mikä ryhmässämme vallitsee. Kaikki arjen valinnat ja toimet voidaan perustella pedagogisesti ja jos jokin ei toimi, asiaa lähdetään ratkomaan seuraavassa tiimipalaverissa.
Joka kerta, kun meiltä on joku tiimistä sairaana ja sijaiseksi saadaan "vain joku", homma ontuu todella paljon. Ja eniten siinä, että lapsia ei kohdata pedagogisesti! Riitatilanteita ei osata selvittää tai ne selvitetään aikuisen vallankäytöllä eikä lapsilähtöisesti, lasten vimmaan ei puututa rauhallisemman tekemisen keksimisenä ja sen ääreen motivoimalla ajoissa (eli heti kun sitä alkaa ilmetä) eli koko ryhmä villiintyy, lasten itkujen syitä ei osata selvittää eikä sitä myöten ratkaista (esim. jännittäminen eikä pelkkä "kiukku") jne.
Ammattilaisilla on ainakin toivottavasti käytössään ihan mieletön keinovalikoima erilaisten tilanteiden ratkaisuun, ja se on sitä pedagogista osaamista. Eikä riitä, että osaa ratkaista haasteita vaikka 3 lapsen kanssa, vaan ne pitää pystyä ratkomaan nopeasti ja joustavasti joko 12 tai 21 lapsen ryhmässä.
Hieno kuulla. Näitä toimivia tiimejä ja ryhmiä kaivattaisiin kipeästi lisää. Toiminnan rauhallisuus ja sujuvuus on silloin vain luonnollinen seuraus. Vasulain mukainen "mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja kasvattajien välillä" toteutuu näin myös.
Tiimit eivät yleensä ehdi rakentua aidosti toimiviksi, kun väki vaihtuu tiuhaan (erityisesti pk-seudulla) ja poissaoloja on runsaasti. Arjessa kiireetön kohtaaminen ja tiimin yhteinen keskustelu (syvemmällä tasolla kuin vain ensi viikon työvuoroista ja vastuista sopiminen) on myös minimissä. Eikä se keskinäisen nokittelun ilmapiiri, joka tässäkin ketjussa on tullut ilmi, auta asiaa.
Lopputuloksena ei ole yhteisöllinen kasvatusyhteisö, jossa lapsilla olisi hyvä olla, kasvurauha ja läsnäolevia aikuisia. Vaan kiireessä irrallaan kulkevia osasia, joista kukin vain yrittää selvitä arjesta, ehkä edes kohtaamatta toisiaan ja tietämättä, mitä toisille kuuluu.
Blas blaa...Boring...
Tuskinpa meno mihinkään muuttuu koska säästetään, säästetään, mitä isommat ryhmät sitä isompi säästö..
Tässä asiassa maailma ei palaa takaisin..
Mikä v##u siinä on kun tämä maa ei saa huollettua kutistunutta lapsikantaansa . Ei ollut ennen seksuaali - ja sykoterpeutteja , mutta tulosta syntyi työvoimaksi , terapiatta ja ne opetettiin heti työhön ja pärjäämään mah. aikaisin ( 15 -16v. ) omillaan ja auttoivat vanhempiaan nuorempien ja kodinhoidossa hyvin nuorina . Nyt jälkikasvulla on keisarin oltavat 0- 28 vuotiaiksi ja sitten vaan valittaa työoloista eläkkeelle pääsyyn asti . Onkohan vain terapeuteille tulevaisuudessa röitä ?
Äitis on kirjoitti:
Mikä v##u siinä on kun tämä maa ei saa huollettua kutistunutta lapsikantaansa . Ei ollut ennen seksuaali - ja sykoterpeutteja , mutta tulosta syntyi työvoimaksi , terapiatta ja ne opetettiin heti työhön ja pärjäämään mah. aikaisin ( 15 -16v. ) omillaan ja auttoivat vanhempiaan nuorempien ja kodinhoidossa hyvin nuorina . Nyt jälkikasvulla on keisarin oltavat 0- 28 vuotiaiksi ja sitten vaan valittaa työoloista eläkkeelle pääsyyn asti . Onkohan vain terapeuteille tulevaisuudessa röitä ?
Hah hah . Vaikka ruokaa on ja pettua ei tarvitse leipäjauhojen sekaan hommata , niin eipä osata lapsiamme hoitaa ja asiantuntijat sen tietää . Ei osta juu . Huostaanottopaikkojakaan ei ole tarpeeksi . Nissä oikeaoppinen kasvatus maksanee maltaita ja on monta johtaja-asiantuntijaa neuvomassa ,konttoristaan käsin . Miten paikat ,j ohdossa siis , jaetaan maakuntahimmelissä ja puoluekantako takaa oikeanlaisen ? Tää on niin tätä .
1.8 tuli ilmoitus elvollisuus varhaiskasvatuksen henkilöstölle epäkohdista, ja jos he kokevat että lapsen/lasten tavoitteet ja hyvinvointi ovat vaarassa olla uhattuina.
Käytännössä ilmoituksen tekemisille ei ole aikaa ja se on niin monimutkaista/byrokraattista ja tehotonta. Ensin kyllä vakuuteltiin että ilmoituksen teosta ei saa koitua vahinkoa ilmoituksen tekijälle. Pah. Uskoo ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, että niin monet ovat sitä mieltä että työtämme voisi tehdä ns. kuka vaan. Meidän ryhmässä, jossa sama tiimi on ollut kasassa jo useamman vuoden ja kehittänyt toimintaa, leikkiympäristöjä, pienryhmätoimintaa ja arjen struktuureja koko ajan paremmiksi hyvin monenlaisin eri keinoin, arki on RAUHALLISTA JA SUJUVAA. Se toki vaatii meiltä kasvattajilta 24/7 läsnäolon ja sitoutumisen sovittuihin asioihin, mutta kyllä se vaan on vahva pedagogiikka mikä ryhmässämme vallitsee. Kaikki arjen valinnat ja toimet voidaan perustella pedagogisesti ja jos jokin ei toimi, asiaa lähdetään ratkomaan seuraavassa tiimipalaverissa.
Joka kerta, kun meiltä on joku tiimistä sairaana ja sijaiseksi saadaan "vain joku", homma ontuu todella paljon. Ja eniten siinä, että lapsia ei kohdata pedagogisesti! Riitatilanteita ei osata selvittää tai ne selvitetään aikuisen vallankäytöllä eikä lapsilähtöisesti, lasten vimmaan ei puututa rauhallisemman tekemisen keksimisenä ja sen ääreen motivoimalla ajoissa (eli heti kun sitä alkaa ilmetä) eli koko ryhmä villiintyy, lasten itkujen syitä ei osata selvittää eikä sitä myöten ratkaista (esim. jännittäminen eikä pelkkä "kiukku") jne.
Ammattilaisilla on ainakin toivottavasti käytössään ihan mieletön keinovalikoima erilaisten tilanteiden ratkaisuun, ja se on sitä pedagogista osaamista. Eikä riitä, että osaa ratkaista haasteita vaikka 3 lapsen kanssa, vaan ne pitää pystyä ratkomaan nopeasti ja joustavasti joko 12 tai 21 lapsen ryhmässä.
Hieno kuulla. Näitä toimivia tiimejä ja ryhmiä kaivattaisiin kipeästi lisää. Toiminnan rauhallisuus ja sujuvuus on silloin vain luonnollinen seuraus. Vasulain mukainen "mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja kasvattajien välillä" toteutuu näin myös.
Tiimit eivät yleensä ehdi rakentua aidosti toimiviksi, kun väki vaihtuu tiuhaan (erityisesti pk-seudulla) ja poissaoloja on runsaasti. Arjessa kiireetön kohtaaminen ja tiimin yhteinen keskustelu (syvemmällä tasolla kuin vain ensi viikon työvuoroista ja vastuista sopiminen) on myös minimissä. Eikä se keskinäisen nokittelun ilmapiiri, joka tässäkin ketjussa on tullut ilmi, auta asiaa.
Lopputuloksena ei ole yhteisöllinen kasvatusyhteisö, jossa lapsilla olisi hyvä olla, kasvurauha ja läsnäolevia aikuisia. Vaan kiireessä irrallaan kulkevia osasia, joista kukin vain yrittää selvitä arjesta, ehkä edes kohtaamatta toisiaan ja tietämättä, mitä toisille kuuluu.
Meillä ainakin tiimit hajotetaan tietoisesti ylemmältä taholta joka syksy. Ikinä en ole saanut jatkaa saman työkaverin kanssa toista vuotta, vaan aina on pitänyt joka syksy tutustua kahteen/kolmeen uuteen työkaveriin ja oppia tuntemaan heidät ja heidän tapansa tehdä töitä. Se on vaikeaa kun poissaoloja on niin paljon. Joskus keväällä sitä alkaa ryhmä/tiimi toimia, kunnes tulee kesä ja taas yhdistellään ja supistetaan toimintaa ja työkaverit ovat lomalla, lapset vaihtuvat ja lomailet jossain välissä itsekin. Kun elokuu alkaa, on sinulla taas kaksi/kolme uutta tuntematonta työkaveria joiden kanssa pitäisi päästä tutuiksi ja löytää yhteinen sävel. Taas alkaa pyöriä poissaolot ja sitä rataa.
" Miten muuten käy laadukkaan varhaiskasvatuksen ja hienojen pedagogisten suunnitelmien,
mikäli tilanne on ajautumassa siihen,
että lapsia hoitavat (ilman mitään kokemusta ohjaus- saati kasvatusalan työstä, saati edes loppuun suorittettuja opintoja yhtään miltään alalta)
lähinnä ne osapäiväiset, sijaiset tai määräaikaiset, joita onnistutaan jostain haalimaan ja jotka suostuvat hommaan ?
Koska ketään ei kohta yksinkertaisesti saada sitoutumaan ja pysymään ,
koska vähänkään pätevät ovat ottaneet loparit, syystä että eivät halua ottaa enää stressaavaa riskiä siitä, että ennen pitkää jotain tapahtuu henkilökunnaltaan alimitoitetussa lapsiryhmässä,
minkä lapsien hyvinvoinnista he ovat päivästä toiseen henkilökohtaisesti vastuussa."
Ulkomaalaiset tulee ja hoitaa hommat.
He (esim opiskelemaan suomeen tulleet) tarvitsevat kipeästi töitä, niin eivät he paljoa purnaa palkasta tai työolosuhteista.
Ala kansainvälistyy jo nyt. Suomalaiset ammattitaitoiset kasvattajat alkavat olla tulevaisuudessa vähemmistöjä joita ei alalle nykyehdoin enää saa.
"Can you please speak english, i dont understand yet finnish, im just studying".
🍀🙂❤️