Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon ainakin, että sekin voi vaikuttaa yllättävän paljon nykymenoon, että suurin osa ihmisistä tekee vain yksi tai korkeintaan 2 lasta/perhe. Lapset eivät opi samalla tavalla leikkimään lasten kanssa ja kun näitä ainokaisia laitetaan päiväkotiin samaan ryhmään, he ovat aika hukassa, että miten muiden lasten kanssa ollaan.

Tottakai tämä riippuu perheestäkin, varmasti on niitä, joilla kuitenkin on sosiaalista elämää muiden lapsiperheiden kanssa. Mutta yleisesti ottaen.

Tähän vielä lisäksi tämä "tabletti-aikakausi" ja se MILLAISTA ohjelmaa sieltä tablelilta lapsille laitetaan tulemaan. Miten herkästi sitä tablettia käytettään: Voi olla hyvin vahingollista, jos lapsi esim. rauhoitetaan aina tabletilla kun hän kokee jotakin tunteita. Tällä tavalla tunteiden käsittely jää aivan kesken, kun huomio vain harhautetaan muualle: Lapsi ei opi säätelemään omia tunteitaan (muuten kuin tabletin avulla).

Toisekseen, jos tabletti annetaan lapselle aina kun lapsella on tylsä, ei mielikuvitus kehity eikä lapsi opi sietämään tylsyyttä: Tylsyydestä kun syntyy usein ne parhaimmat leikit, joskus toki myös aikuisten kannalta ikävätkin leikit, mutta nekin on parempia kuin aivoton ruudun tuijottaminen.

Ja sitten se näytetyn sisällön vaikutus lapsen keskittymiskykyyn ja dobamiinintuotantoon: Kun katsotaan sisältöä jossa on jatkuvasti vaihtuva levoton kuvakulma ja jatkuvaa toimintaa, valoja ja välähdyksiä ja videot myös kestävät hyvin lyhyen aikaa, tämä oikeasti vahingoittaa lapsen kehitystä keskittymisen osalta. Ja kun lapsi tottuu saamaan jatkuvia dobapiiminisysäyksiä helposti ruutua tuijottamalla, niin miksi hän haluaisi nähdä mitään vaivaa sellaisen eteen? Sen lisäksi, että joidenkin ohjelmien aikaansaama dobamiiniryöppy on paljon voimakkaampi kuin mitä voi saada aikaan muilla konsteilla.

Yritäppä motivoida lasta vaikkapa pukemaan, että sitten pelataan ulkona jalkapalloa tai tehdään hiekkakakku ku kyseiset toiminnat eivät stimuloi ja anna mielihyvää samalla tavalla kuin se ruudusta näkyvä ohjelma: Lapset eivät enää motivoidu niinkuin ennen, eikä heitä voi palkita ns. "tavallisilla tekemisillä" niinkuin ennen, kun ne eivät tuota riittävästi mielihyvää lapsille.

Vielä tähän yhden-kahden lapsen perhe-elämään, niin vaikuttaa toki lapsiin niinkin, että tottuvat saamaan aika paljon huomiota vanhemmiltaan, ainakin perheissä missä ei ruutuilla niin paljon. Sitten kun nämä lapset menevätkin päivähoitoon ja joutuvat jakamaan sen huomion aika monen muunkin lapsen kanssa, niin onhan se aika monelle hankala tilanne. Etenkin jos sitä huomiota on kotona annettu hemmottelemalla lasta, esim. syöttämällä isoakin lasta tai olemalla jatkuvasti lapsen leikeissä mukana tai viihdyttämällä jatkuvasti lasta tai vastaamalla tylsyydestä marisevan lapsen kertomiseen poistamalla sen tylsyyden ja muutenkin vastaamalla jokaisen lapsen ilmaisemaan tarpeeseen sillä minuutilla kun lapsi on tarpeensa ilmaissut: Meneppäs sitten päiväkotiin kun ei voikkaan esim. napsia välipaloja aina kun siltä tuntuu tai aikuinen ei välttämättä ehdikkään heti auttamaan jossakin tai ei välttämättä voikkaan olla yhden lapsen kanssa kädestä pitämässä kun tämä istuu 15 minuuttia kakalla vessassa jne.

Nämäkin taatusti vain osasyitä tähän nykyaikaiseen lasten hankalaan käytökseen, varmasti taustalla voi olla paljon muutakin ja osalla varmasti myös jotain neuropsykiatrisia ongelmiakin. Mutta ihan vaan mietittäväksi näin ajatuksena.

Nykyään lapset menevät päivähoitoon lähes vauvoina, eli ei ne ole mitään tylsyyttä marisseet ennen päivähoidon aloitusta. Kun sitä laadukasta vakaa niin hehkutetaan ja lapset sinne hyvin pieninä jo pistetäänkin, niin minkä takia niitä ongelmia on niin paljon? Eikös ne lapset ole sitten ihan ammattilaisten kasvattamia alusta asti?

Jos olet yhtään tätä ketjua lukenut, tiedät varsin hyvin, että vaka ei ole laadukas. Kuka sitä sitten sellaiseksi hehkutaa ja miksi niin tjaa-a: Ehkä päättäjät halua rauhoitella vanhempia, kun haluavat näiden käyvän töissä ja se edellyttää lasten hoitoon jättämistä.

Jokainen vaka:ssa työskentelevä tuore vanhempi tekee kaikkensa, ettei tarvisi laittaa lasta hoitoon kovin aikaisin: Toki asiaan ei aina hirveästi voi vaikuttaa. Mutta kertoo aika paljon kuitenkin vaka:n todellisesta tilanteesta.

Eipä kannata tehdä vakan laadukkuudesta johtopäätöksiä tämän ketjun perusteella. 

Hohhoijakkaa, yli 20000 viestiä, lue antaumuksella. Kyllä kannattaa tehdä päätelmiä tämän ketjun perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Asialle ei voi tietenkään tehdä mitään, eihän? Muuta kuin motkottaa täällä?

Totta, että tauot on välillä haastava järjestää.  Vanhat lastenhoitajat meidän talossa istuvat kuin tatit yli puoli tuntia tauolla ja opettajat nappaavat nopeasti kahvin mukaansa. Minkäänlaista pelisilmää ei näiltä kuusikymppisiltä hoitsuilta löydy, että älyäisivät etteivät ole ryhmän ainoa työntekijä, jolle kuuluu se kahvitauko. Juuri ne Marjatat. Olen alkanut menemään vasn tauolle( jossa hoitsu on istunut jo yli 20 min) ja sanon että lapsiryhmässä tarvitaan häntä. Aina ei edes Tuulat ja Sarit reagoi mitenkään, mutta se on sitten heidän ongelmansa. Sillävälin lapset ovat siis keskenään. Monesti nousen perseeltäni ennen hoitajaa, joka jää juoruamaan vielä kun itse olen taukoni pitänyt. Ja tämä koskee siis vain näitä lähes buumerilastenhoitajia.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Asialle ei voi tietenkään tehdä mitään, eihän? Muuta kuin motkottaa täällä?

Asia on ollut näin 100 vuotta. Tottakai sille voi tehdä jotakin, mutta se vaatii rohkeutta ja riskinottoa ja se tekeminen pitää aloittaa yksin, kun ihmiset on vaan tottuneita tähän että suorastaan vastustavat sitä, että taukoja olisi. Ensimmäinen ihminen, joka tekee asiasta numeron, ei tule olemaan kovin suosittu alalla työmarkkinoilla ja alaa-vaihtavat ei jaksa käyttää energiaa, kun pystyvät ajattelemaan vain omaa jaksamistaan. Muutos vaatii kuitenkin oikeusprosessin läpikäymistä, kun kvtessiä on tulkittu tietyllä tavalla iätkaiket, että "työnantaja vaan osoittaa tauon paikaksi lasten ruokapöydän".

Ironista myöskin, että sitten kun on varhaiserityislastenhoitajia eli ns. "ryhmäavustajia", niin heillä taas on oikeus taukoon: He eivät edes ole vastuussa koko ryhmästä, vaan yleenä on nimetty esim. yhden lapsen auttajaksi ja saavat samaa palkkaa kuin muutkin hoitajat: He pääsevät sille lakisääteiselle tauolle, mutta kollegat, joiden vastuulla on koko ryhmä ja sen toiminta, eivät pääse. He käyvät ruokatauolla kun kollegat syö lasten keskellä, ja n. tunnin päästä tästä he pääseekin sitten mukavasti myös kahvitauolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Asialle ei voi tietenkään tehdä mitään, eihän? Muuta kuin motkottaa täällä?

Asia on ollut näin 100 vuotta. Tottakai sille voi tehdä jotakin, mutta se vaatii rohkeutta ja riskinottoa ja se tekeminen pitää aloittaa yksin, kun ihmiset on vaan tottuneita tähän että suorastaan vastustavat sitä, että taukoja olisi. Ensimmäinen ihminen, joka tekee asiasta numeron, ei tule olemaan kovin suosittu alalla työmarkkinoilla ja alaa-vaihtavat ei jaksa käyttää energiaa, kun pystyvät ajattelemaan vain omaa jaksamistaan. Muutos vaatii kuitenkin oikeusprosessin läpikäymistä, kun kvtessiä on tulkittu tietyllä tavalla iätkaiket, että "työnantaja vaan osoittaa tauon paikaksi lasten ruokapöydän".

Ironista myöskin, että sitten kun on varhaiserityislastenhoitajia eli ns. "ryhmäavustajia", niin heillä taas on oikeus taukoon: He eivät edes ole vastuussa koko ryhmästä, vaan yleenä on nimetty esim. yhden lapsen auttajaksi ja saavat samaa palkkaa kuin muutkin hoitajat: He pääsevät sille lakisääteiselle tauolle, mutta kollegat, joiden vastuulla on koko ryhmä ja sen toiminta, eivät pääse. He käyvät ruokatauolla kun kollegat syö lasten keskellä, ja n. tunnin päästä tästä he pääseekin sitten mukavasti myös kahvitauolle.

Mnä en halua ruokataukoa päivääni, sillä se katkaisisi työpäivän ja pidentäisi päivää entisestään, enkä jaksaisi yli kahdeksan tunnin päiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulin eräästä päiväkotiyksiköstä töissä "juorun" kuinka kasvattajien pitää kuulema tyhjentää se torppa kaikesta irtoavasta ennenkuin se menee lopullisesti kiinni heinäkuun alussa.

Siellä siis kasvattajat velvoitettu oman työnsä ohessa käymään kaikki maailman lelut, pelit, vehkeet, toimistoroinat ym.ym läpi ja kasaamaan jätesäkkeihin ja ties mihin ja raahaamaan roskikseen. Ja sitten kun porukka siirtyy lomille ja päivystykseen niin pari työntekijää jää jatkamaan sitä puuhaa.

Siis oikeasti 😮

Mitähän vanhemmat tuumaisi moiseen🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Asialle ei voi tietenkään tehdä mitään, eihän? Muuta kuin motkottaa täällä?

Asia on ollut näin 100 vuotta. Tottakai sille voi tehdä jotakin, mutta se vaatii rohkeutta ja riskinottoa ja se tekeminen pitää aloittaa yksin, kun ihmiset on vaan tottuneita tähän että suorastaan vastustavat sitä, että taukoja olisi. Ensimmäinen ihminen, joka tekee asiasta numeron, ei tule olemaan kovin suosittu alalla työmarkkinoilla ja alaa-vaihtavat ei jaksa käyttää energiaa, kun pystyvät ajattelemaan vain omaa jaksamistaan. Muutos vaatii kuitenkin oikeusprosessin läpikäymistä, kun kvtessiä on tulkittu tietyllä tavalla iätkaiket, että "työnantaja vaan osoittaa tauon paikaksi lasten ruokapöydän".

Ironista myöskin, että sitten kun on varhaiserityislastenhoitajia eli ns. "ryhmäavustajia", niin heillä taas on oikeus taukoon: He eivät edes ole vastuussa koko ryhmästä, vaan yleenä on nimetty esim. yhden lapsen auttajaksi ja saavat samaa palkkaa kuin muutkin hoitajat: He pääsevät sille lakisääteiselle tauolle, mutta kollegat, joiden vastuulla on koko ryhmä ja sen toiminta, eivät pääse. He käyvät ruokatauolla kun kollegat syö lasten keskellä, ja n. tunnin päästä tästä he pääseekin sitten mukavasti myös kahvitauolle.

Mnä en halua ruokataukoa päivääni, sillä se katkaisisi työpäivän ja pidentäisi päivää entisestään, enkä jaksaisi yli kahdeksan tunnin päiviä. 

Joo tämä on yksi niistä syistä miksi työntekijät taukoa vastustaa. Sitä päivää ei kuitenkaan tule, että se ruokatauko katkaisisi päivän ja että työpaikalta sais poistua ruokatauon ajaksi. Joten ei ole kyllä tällaista pelkoa: Lepotauko 20 minuuttia tapahtuu työpaikalla ja työajalla. Ja se muuten kuuluu vaikka söisi talon ruokaakin: Sen nimi kun on nykyään lepotauko ei ruokatauko, idea on nimenomaan tauottaa sitä päivää.

Jos se ei kuuluisi työpäivään olisi tauko 30 minuuttia ja omaa aikaa, jolloin saisi poistua työpaikalta, eikä silloin tietenkään voi kutsua työntekijöitä ryhmään auttamaan kesken tauon, eikä heitä myöskään voida laskea silloin vahvuuteen, 3 työntekijää, niin se on 1,5h päivästä työntekijävajausta ryhmässä lisää muiden säännöllisten vajausten päälle: Ei tule tapahtumaan.

Työnantajan pelotteluhöpinöitä tuollaiset. Taino jos tuo toteutuis, niin sitten ryhmiin pitäisi palkata lisätyöntekijä jo, koska ryhmästä olisi tällöin melkein koko päivän joku työntekijä poissa, joko tulossa myöhemmin töihin, suunnittelemassa/palaverissa tai sitten päässyt aikaisin aamuvuorosta ja välissä vielä ne tauotkin.

Esim. Klo 9 kolme työntekijää ryhmässä, klo 11-12.30 ruokatauot, klo 12.30-15 suunnittelua/palaveria klo 15 aamuvuoro lähtee. Että 2 tuntia oikea määrä työntekijöitä ryhmässä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Mikä lakisääteinen lepotauko? Työehtosopimuksen mukaan on yksi 10 minuutin kahvitauko. Kahvia ei tarvitse keittää sen aikana. Ruokataukoa ei ole vaan voi syödä joutuisasti työaikana. Osalla ruokailu on osa työtehtäviä ja siitä maksetaan ateriakorvaus, se taitaa olla noin 5 € päivässä. 
En itse halua mitään palkattomia ruokataukoja päivääni pidentämään vaikka sen aikana voisikin poistua. 
Työ ja elämä on hankalaa jos sen sellaiseksi tekee. Istu rauhassa vessassa, käy kopiokoneella, pue rauhassa pukuhuoneessa ulos, hae kärryt rauhallisesti, laita vaatteet kuivuriin hitaasti jne. Eli pidä pieniä mikrotaukoja työpäivän aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Totta, että tauot on välillä haastava järjestää.  Vanhat lastenhoitajat meidän talossa istuvat kuin tatit yli puoli tuntia tauolla ja opettajat nappaavat nopeasti kahvin mukaansa. Minkäänlaista pelisilmää ei näiltä kuusikymppisiltä hoitsuilta löydy, että älyäisivät etteivät ole ryhmän ainoa työntekijä, jolle kuuluu se kahvitauko. Juuri ne Marjatat. Olen alkanut menemään vasn tauolle( jossa hoitsu on istunut jo yli 20 min) ja sanon että lapsiryhmässä tarvitaan häntä. Aina ei edes Tuulat ja Sarit reagoi mitenkään, mutta se on sitten heidän ongelmansa. Sillävälin lapset ovat siis keskenään. Monesti nousen perseeltäni ennen hoitajaa, joka jää juoruamaan vielä kun itse olen taukoni pitänyt. Ja tämä koskee siis vain näitä lähes buumerilastenhoitajia.
 

Paino sanalla perseeltäni. 

Tuli tuosta kommentista yksi kamala muisto mieleen kun kerran yksityisessä pk:ssa työskennellessäni kuulin kun sen paikan johtaja oikein juoksi aivan hermona  toimistostaan kiljumaan täysillä  niille työntekijöille (ihan syyttä) että nyt --->perseet <--- ylös penkistä! Siis aikuisille ammatti-ihmisille jotka ei edes löhönny tai mitään sellasta. Siis työntekijät oli pelkkiä perseitä tälle! Se vaan tykkäsi tulla huutamaan yhtäkkiä siihen niille. Pahinta kaikessa että nää muijat vaan oli ihan nöyrinä siinä alas katsellen kuin lampaat että voi anteeks kauheesti että olen olemassa-ilmeellä...

kyllähän minä nousen perseeltäni.

Muutenkin se kielenkäyttö oli välillä just tollasta ronskia ja kypsymätöntä boomeri-teini-lässynlässyä kertakaikkiaan karseaa (ja tunteiden sanoittamista kovasti mainostettiin kuinka sitä opetetaan lapsille niinpä voi joo ) Muutama harva fiksu oli sielläkin (perse-yksikössä)  ja hekin häipyi sieltä varmaan ikuisesti koko alalta.  Alalla on kyllä raskasta, uskon sen. Hoitajat draamaili keskenään ja  Suuri Johtaja valitsi liittolaisia ja kohteli työntekijöitä mielialojensa mukaan. Hienoa, laadukasta tiimityötä.

Monilla pk:n johtajilla maine kulkee edellä, eli niistä varoitettiin alan viidakkorummulla etukäteen jos johtaja vaihtuu tällaiseen veemäiseen. 

Että onneksi olkoon nyt tämä siirtyy teidän yksikkönne riemuksi. Maksimissa puolen vuoden jälkeen moisen ihmeen tulosta alkoi irtisanoutumisaalto, kun ei fiksut voinut sellaiseen kohteluun ja käytökseen suostua mitä oli tarjolla. 

Vanhemmat ihmetteli huuli pyöreänä että mihin se ja se ja se hoitaja nyt yhtäkkiä katosi? Varmaan helkkarin kauas tuollaisesta.

Yksityisillä johtajat myös panttasi perheellisten työntekijöiden lomia niin pitkään kuin vain voivat ja oikein nauttivat kun ressukat rukoilivat ja anoivat johtajaa päättämään loma-ajat että voisivat suunnitella lakisääteisiä ansaittuja lomiaan perheensä kanssa. johtajat eivät muka millään kyenneet niitä aikaisin suunnittelemaan, aika ylivoimaisen vaikea homma varmaan. Kato kun ei pysty, ei millään. Älkää kyselkö, ilmoitetaan sitten joskus.

Monilla johtajilla ei tuntunut olevan omia kavereita saati yksityiselämää, se korvattiin painostamalla työviikon jälkeen nyyttäri-illanvettoihin vastahakoisia työntekijöitä "pitämään yhdessä hauskaa ja tiimi-palaveeraamaan ".  Kukaan ei tohtinu kieltäytyä. Hiolimatta siitä, että mielestään näki työkavereita enemmän kuin tarpeeksi. Olisivat olleet mieluummin lastensa ja perheensä kanssa kuin esimerkiksi vaikkapa katsomassa vapaa-ajallaan puolikuolleena työviikon väsymyksestä,  kuinka känninen johtajaa kellui jossain paljussa rööki suussa sössöttämässä, samalla kun pahin pepunnuolija yritti epätoivoisesti tarjota siihen tulta.

Tuli tunne että noi epämiellyttävimmät johtajat nimenomaan yksityisillä pascat arvosti työntekijöitään. Puhuivat heille rumasti ja alentuvasti.

Kunnallisissa päiväkodeissa kun työskenteli oli kuin olisi aivan toisella planeetalla. Ihan helposti hoitui asiat, mistä yksityisillä henkilöstö joutui tappelemaan kontrolloimista rakastavan "johtajan" kanssa. Kunnallisilla porukka myös koulutetumpaa, ehkä siksi myös keskityttiin enemmän niihin lapsiin yksilöinä eikä laumana. 

Hakekaa oikeasti ensisijaisesti aina kunnalle töihin, sitten vasta yksityisiin puljuihin jos alalle mielitte. Ottakaa tämä mielipiteenä ja yksittäisenä kommenttina. Varsinkin jos nyt satutte olemaan se hieno ja reilu ja viisas ja pidetty yksityisen pk:n johtaja.

Kyllä siellä kunnallakin niitä lomia pimitetään viimeiseen asti. Sain tietää oman kesälomani ajankohdan kesäkuussa. Ilmoitin esimiehelle että ensi vuonna lomailen koko elokuun. Esimies nauroi että eihän sitä vielä tiedä, vastasin että voi kuule, kyllä sen tietää. Minä EN OLE KÄYTETTÄVISSÄ elokuussa 2027. En tule töihin, vahvistat sitten milloin vahvistat lomaani tai olet vahvistamatta, mutta minä en tule töihin vaan olen koko kuukauden reissussa. 
Olen siinä pisteessä että alan opettaa esimiestäni miten minua sopii ihmisenä kohdella. Jos se ei sovi hänelle, otan potkut vastaan pystypäin. En ole mikään orja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Asialle ei voi tietenkään tehdä mitään, eihän? Muuta kuin motkottaa täällä?

Asia on ollut näin 100 vuotta. Tottakai sille voi tehdä jotakin, mutta se vaatii rohkeutta ja riskinottoa ja se tekeminen pitää aloittaa yksin, kun ihmiset on vaan tottuneita tähän että suorastaan vastustavat sitä, että taukoja olisi. Ensimmäinen ihminen, joka tekee asiasta numeron, ei tule olemaan kovin suosittu alalla työmarkkinoilla ja alaa-vaihtavat ei jaksa käyttää energiaa, kun pystyvät ajattelemaan vain omaa jaksamistaan. Muutos vaatii kuitenkin oikeusprosessin läpikäymistä, kun kvtessiä on tulkittu tietyllä tavalla iätkaiket, että "työnantaja vaan osoittaa tauon paikaksi lasten ruokapöydän".

Ironista myöskin, että sitten kun on varhaiserityislastenhoitajia eli ns. "ryhmäavustajia", niin heillä taas on oikeus taukoon: He eivät edes ole vastuussa koko ryhmästä, vaan yleenä on nimetty esim. yhden lapsen auttajaksi ja saavat samaa palkkaa kuin muutkin hoitajat: He pääsevät sille lakisääteiselle tauolle, mutta kollegat, joiden vastuulla on koko ryhmä ja sen toiminta, eivät pääse. He käyvät ruokatauolla kun kollegat syö lasten keskellä, ja n. tunnin päästä tästä he pääseekin sitten mukavasti myös kahvitauolle.

Varhaiserityislastenhoitajia eli siis avustajia???

Alalla ei ole mitään varhaiserityislastenhoitajia, avustajia on, mutta he ovat sitten avustajia, joko yksilö-tai ryhmäkohtaisia. Ja heillä ei ole samanlaista kasvatusvastuuta ja he eivät ole vastuullisia kasvattajia ryhmässä ja koulutus on muutaman kk kurssityyppinen tmv.

Tehostetun ja erityisen tuen vakahoitajia on, ainakin pk-seudulla, ja heillä on alan koulutus eli lähihoitaja lapset-ja nuoret ja joillakin myös lisäkoulutusta, siis alaan liittyvä. Ja he todellakin ovat vastuukasvattajia ryhmässä.

T. Hooärrältä ja palkkiksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Asialle ei voi tietenkään tehdä mitään, eihän? Muuta kuin motkottaa täällä?

Asia on ollut näin 100 vuotta. Tottakai sille voi tehdä jotakin, mutta se vaatii rohkeutta ja riskinottoa ja se tekeminen pitää aloittaa yksin, kun ihmiset on vaan tottuneita tähän että suorastaan vastustavat sitä, että taukoja olisi. Ensimmäinen ihminen, joka tekee asiasta numeron, ei tule olemaan kovin suosittu alalla työmarkkinoilla ja alaa-vaihtavat ei jaksa käyttää energiaa, kun pystyvät ajattelemaan vain omaa jaksamistaan. Muutos vaatii kuitenkin oikeusprosessin läpikäymistä, kun kvtessiä on tulkittu tietyllä tavalla iätkaiket, että "työnantaja vaan osoittaa tauon paikaksi lasten ruokapöydän".

Ironista myöskin, että sitten kun on varhaiserityislastenhoitajia eli ns. "ryhmäavustajia", niin heillä taas on oikeus taukoon: He eivät edes ole vastuussa koko ryhmästä, vaan yleenä on nimetty esim. yhden lapsen auttajaksi ja saavat samaa palkkaa kuin muutkin hoitajat: He pääsevät sille lakisääteiselle tauolle, mutta kollegat, joiden vastuulla on koko ryhmä ja sen toiminta, eivät pääse. He käyvät ruokatauolla kun kollegat syö lasten keskellä, ja n. tunnin päästä tästä he pääseekin sitten mukavasti myös kahvitauolle.

Varhaiserityislastenhoitajia eli siis avustajia???

Alalla ei ole mitään varhaiserityislastenhoitajia, avustajia on, mutta he ovat sitten avustajia, joko yksilö-tai ryhmäkohtaisia. Ja heillä ei ole samanlaista kasvatusvastuuta ja he eivät ole vastuullisia kasvattajia ryhmässä ja koulutus on muutaman kk kurssityyppinen tmv.

Tehostetun ja erityisen tuen vakahoitajia on, ainakin pk-seudulla, ja heillä on alan koulutus eli lähihoitaja lapset-ja nuoret ja joillakin myös lisäkoulutusta, siis alaan liittyvä. Ja he todellakin ovat vastuukasvattajia ryhmässä.

T. Hooärrältä ja palkkiksesta

Vieläkö pk:n palkkaerittelyissä lukee oikein erikseen maininta, jotain että "Yhteydenotot palkka-asioissa vain esihenkilön kautta" ?

Eli jos palkka maksettu päin puuta, niin paikan esihenkilö sitten ensin setvii (sitten kun ehtii) että miksi ja miten ja koska.

Ihmisiä oikein erikseen kielletty soittamasta sinne teille "palkkikseen".

Ainakin yhdessä yksityisessä pk:ssa tämä käytänne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä kunnallakin niitä lomia pimitetään viimeiseen asti. Sain tietää oman kesälomani ajankohdan kesäkuussa. Ilmoitin esimiehelle että ensi vuonna lomailen koko elokuun. Esimies nauroi että eihän sitä vielä tiedä, vastasin että voi kuule, kyllä sen tietää. Minä EN OLE KÄYTETTÄVISSÄ elokuussa 2027. En tule töihin, vahvistat sitten milloin vahvistat lomaani tai olet vahvistamatta, mutta minä en tule töihin vaan olen koko kuukauden reissussa. 
Olen siinä pisteessä että alan opettaa esimiestäni miten minua sopii ihmisenä kohdella. Jos se ei sovi hänelle, otan potkut vastaan pystypäin. En ole mikään orja.

Niin naureskeli yhdenkin puljun esihenkilö kun alainen kysyi kesälomansa ajankohdasta vastaten hänelle mm inhottavasti tyyliin, että "sinä pidät kuule kesälomasi joulukuussa sijaista en siihen palkkaa".

Nauru loppui lyhyeen kun työntekijä soitti esihenkilön esihenkilölle asiasta ja sanoi tällekin selkeästi että soittaa vielä ylemmälle ellei tuollaiseen käytökseen kertakaikkiaan puututa,

Aina silloin tällöin ammattitaidoton esihenkilö naureskelee väärälle tyypille.

En tiedä missä nykyään naureskelee, ei ainakaan kyseinen pelle näkynyt olevan enää esihenkilönä ainakaan ko paikassa.

Ilmoittakaa aina eteenpäin asiattomasta käytöksestä. Älkää antako kenenkään elämässä painaa teitä alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Mikä lakisääteinen lepotauko? Työehtosopimuksen mukaan on yksi 10 minuutin kahvitauko. Kahvia ei tarvitse keittää sen aikana. Ruokataukoa ei ole vaan voi syödä joutuisasti työaikana. Osalla ruokailu on osa työtehtäviä ja siitä maksetaan ateriakorvaus, se taitaa olla noin 5 € päivässä. 
En itse halua mitään palkattomia ruokataukoja päivääni pidentämään vaikka sen aikana voisikin poistua. 
Työ ja elämä on hankalaa jos sen sellaiseksi tekee. Istu rauhassa vessassa, käy kopiokoneella, pue rauhassa pukuhuoneessa ulos, hae kärryt rauhallisesti, laita vaatteet kuivuriin hitaasti jne. Eli pidä pieniä mikrotaukoja työpäivän aikana. 

"...laita vaatteet kuivuriin hitaasti, pidä pieniä mikrotaukoja päivän aikana".  Kaunis ajatus. 

Paitsi että heti on hyperaktiivinen hoitsu niskassa : sillä aikaa kun sä siellä vähän kaikessa rauhassa viikkailit, niin minä tyttö se oon jo pukenu kaikki lapset ulos!

Miten sulla voi kestäääää nuin kauaaaaaannn?? 

Näille kaikessa hosuville hoitajille suoriutuminen siirtymistä toiseen on henkilökohtainen kilpailu jossa voi korostaa omaa ylivertaista pystyvyyttä. Lempisana näillä: äkkiä.  Äkkiä, äkkiä ny pihalle - äkkiä pihalta pois - äkkiä ny lapset peseen ne kädet että päästään äkkiä syömään, jne. Ollaan tehokkaita ja mennäään eteenpäin kuin kone joka ei hyydy. Tekemisen meininki jihaa.

Toinen, vakavampi juttu taas on se, että jos oikeasti yksi vain esim tykkää mennä kännynsä kanssa "vessassa käymään" eli nyhjäämään puoleksi tunniksi tekstailemaan poikakaverin kanssa  , niin kaaos voi olla isossa lapsiryhmässä väistämätön tosiasia.

Mikäli vakavampi vahinko sitten sattuu, kysytään jokaiselta hoitajalta tarkat positiot tyyliin: missäs sinä olit silloin kun tämä tapahtui?

Ööö... no kato sellasella. . .mikrotauolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Ravintola-ala ja varhaiskasvatusala. Kaksi työntekijöitään eniten kuormittavinta ammattialaa. Pahimmissa paikoissa et syö saati käy vessassa, mitkä hemmetin kahvitauot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Ennen oli kivaa. juu,  ei ollu siellä sitä Marjattaa!

Perskeleen Marjatta! Sen syy koko vaka-alan alasmeno ja kohtuuttomasti kuormittavat työolosuhteet.

Vaka-ala = syyllistetään mieluummin joku työkavereista syntipukiksi paineiden keskellä, kun vastuutettaisiin yhteistyökyvyttömiä esihenkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä kunnallakin niitä lomia pimitetään viimeiseen asti. Sain tietää oman kesälomani ajankohdan kesäkuussa. Ilmoitin esimiehelle että ensi vuonna lomailen koko elokuun. Esimies nauroi että eihän sitä vielä tiedä, vastasin että voi kuule, kyllä sen tietää. Minä EN OLE KÄYTETTÄVISSÄ elokuussa 2027. En tule töihin, vahvistat sitten milloin vahvistat lomaani tai olet vahvistamatta, mutta minä en tule töihin vaan olen koko kuukauden reissussa. 
Olen siinä pisteessä että alan opettaa esimiestäni miten minua sopii ihmisenä kohdella. Jos se ei sovi hänelle, otan potkut vastaan pystypäin. En ole mikään orja.

Et sitten miettinyt mitä siitä tulisi jos kaikki toimisivat kuten sinä?  Jos kaikki vain ilmoittaisivat kesälomansa ajankohdan, miten luulet että koko kesäkausi olisi turvattu jos sitä ei tarkoin suunniteltaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten päiväkodit olivat perusrauhallisia. Aidosti mahtavia työpaikkoja.

Kuului lasten naurua, leikkiä, laulua eteiseen saakka jos oli jotain kivaa meneillään. 

Lepohetkellä hipihiljaista, rauhallista hengitystä ja korkeintaan aikuisen hiljainen ääni joka luki satua tai lohdutti jotain ikävöivää lasta.

 

Tarhatäti oli täti jota sekä lapset ja vanhemmat uskoivat ja kuuntelivat. Tultiin juttuun. 

Tiimi merkitsi naisporukkaa joka oli vuosien saatossa hitsautunut yhteen. Vaihtuvuutta ei ollut- ainoastaan luonnollisen poistuman kautta ja päikkytädin eläkkeelle jääminen oli tapaus. Kun eläköitynyt hoitaja tuli joskus tervehtimään, keitettiin oikein pullakahvit ja kyseltiin lapsilta kuulumiset.

Siellä ei ollu sitä Marjattaa, jonka mielestä kahvinjuonti on saa*tanasta (paitsi hänen omansa) ja jonka mielestä jos aikuinen istuu se tarkottaa laiskuutta ja mistään muusta kuin työstä puhuminen on sekin epäasiallista käytöstä.

Nykyään työhteisössä on aina yksi tai useampi tällainen Marjatta joka pilaa koko homman kaikilta: Ja vaikuttaa myös lapsiin kun aikuiset eivät saa koke minkäänlaista rentouden tunnetta ja pelkkää "iloista olemista". Ja stressi sekä pahantuulisuus myös tarttuu aikuisista lapsiin.

Työstä on tullut niin suorituskeskeistä että se on kestämätöntä. Jokainen rauhallinen hetki pitää aina täyttää jollakin tekemisellä, siitä rauhallisuudesta ei saa pelkästään nauttia, vaan pitää olla luutuamassa kaappeja, pesemässä leluja tms.

Tähän vielä päälle, että ei ole oikeutta edes lakisääteiseen lepotaukoon (eli ns. ruokataukoon), toisin kuin toimistotössä istuvilla. Ja jokainen vessareissukin pitää anoa erikseen ja parhaimillaan jos olet yli 2 minuuttia vessassa, niin saat kommenttia, että kylläpä kesti (oikeasti mulle tapahtunut). Että yritäppä pinnistellä kakat ulos tai hoitaa menkoista johtuvat hygieniasiat alle 2 minuutin.

Aivan hullu ala. Yksi 12 minuutin kahvitauko ja siitäkin saa kommenttia, kun pitää odottaa sen kahvin keittyvän jos se ei ollu valmiiksi keitettynä ja joidenkin mielestä et saisi sen jälkeen käydä esim. vessassa, vaan vessakäyntikin pitäisi suorittaa sen 12 minuutin aikana. Ja tehdä työvuoromuutokset tietenkin myös ja lukea palaverimuistio, sähköposti ja tehdä lomatoiveet ja muukin (oikeasti mulle on kommentoitu, että no mikset tehny sillon ku kävit tauolla).

Ja sitten kun oikeasti sen 12 minuuttia päätät istua, niin koko ajan kalvaa mielessä, että sua kaivataan ryhmässä ja että siellä on varmasti joku paniikkitilanne päällä. Ja todennäköisesti jos et varo, niin joku työntekijä tai esihenkilö kuitenkin päättää puhua sulle työasioita. EI EDES 12 MINUUTTIA ONNISTU SIIS PITÄÄ OIKEASTI SITÄ TAUKOA.

Ja tiimipalaveripäivinä et saa välttämättä yhtään taukoa, kun siinähän sitä istutaan ja juodaan kahvia vaikkakin työasioista puhuen samalla, eikä pysty sen jälkeenkään taukoilemaan kun opettajalla on suunnitteluaika (ja hän tietenkin aloittaa sen juomalla itse kahvit ja rupattelemalla muiden kanssa, samalla kun kollegat on ryhmässä huudon keskellä).

Semmoinen on varhaiskasvatus. Tiedän että esim. hoitoalalla ei välttämättä ehdi pitää taukoja aina, mutta ei siellä ole kuitenkaan KIELLETTY ruokataukoa (saa siis pitää jos ehtii). Mutta ravintola-ala kuulostaa aikalailla yhtä armottomalta kuin meidänkin homma, toki sielläkään ei suoranaisesti vaadita että pitää syödä samalla kun tarjolee asiakkaille, mutta mahdollisuutta ruokailulle ei mun ymmärtääkseni aina oikein anneta, varmasti riippuu paikastakin.

Mikä lakisääteinen lepotauko? Työehtosopimuksen mukaan on yksi 10 minuutin kahvitauko. Kahvia ei tarvitse keittää sen aikana. Ruokataukoa ei ole vaan voi syödä joutuisasti työaikana. Osalla ruokailu on osa työtehtäviä ja siitä maksetaan ateriakorvaus, se taitaa olla noin 5 € päivässä. 
En itse halua mitään palkattomia ruokataukoja päivääni pidentämään vaikka sen aikana voisikin poistua. 
Työ ja elämä on hankalaa jos sen sellaiseksi tekee. Istu rauhassa vessassa, käy kopiokoneella, pue rauhassa pukuhuoneessa ulos, hae kärryt rauhallisesti, laita vaatteet kuivuriin hitaasti jne. Eli pidä pieniä mikrotaukoja työpäivän aikana. 

Laki sanoo, että tulee olla oikeus taukoon, mutta nyt tarkistin, niin olet oikeassa että se sallii sovittavan toisin työehtosopimuksessa. Ja multa on mennyt ohi, että edellisissä neuvotteluissa kunta-alan työntekijöiden sopimuksesta olikin poistettu kokonaan sellainen kohta,että pitää olla oikeus kuitenkin taukoon, vaikkei työpaikalta saisikaan poistua. Kohta oli tehty epämääräisemmäksi aiempiin vuosiin verrattuna: Koska aiemmin siellä luki, että työnantajan pitäisi järjestää nopea 20 minuutin ruokailu työpaikalla.

Myös kahvitauko on aiemmin ollut 12 minuuttia ja se oli nyt lyhennetty kymmeneen minuuttiin.

Eli joo, olin väärässä, liitot on tehneet vielä entistäkin paskempaa työtä näiden osalta ja antaneet muutaa sopimuksen sellaiseksi, että yksi 10 minuutin tauko/päivä on riittävä kuntatyöntekijöille, mutta että pitää kuitenkin antaa jonkunlainen mahdollisuus jossain kohdin syödä: Ja päiväkodissahan se tapahtuu lasten keskellä.

En tosin tiedä, että millä oikeudellen ne avustavat lastenhoitajat saavat sitten taukonsa. Pitääpä kysäistä työpaikalla, että kvte:ssin mukaan sellaista ei kyllä tarvi heillekkään tarjota.