Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli myös päikyssä töissä ja suoraan sanoi, että osa tädeistä toimittaa tyhjää koko päivän. Että onpa kurja mennä sellaisen parin kanssa koko päiväksi töitä tekemään, joka ei viitsi mitään ja laiskottelee aina kun mahdollista. Ts toinen sitten hoitaa hänenkin hommansa ja pissattaa ja kakattaa minlä kerkeää.

Tuskinpa koko päivää, mutta itse ainakin toimitan tyhjää aina kun mahdollista. Äitisi kuulosta hurmaavalta, onko hän hiljattain jäänyt eläkkeelle vai joskus kauemman aikaa sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin helppoa kuin päikyn tädin ammatti. Siellä seisoivat aina kahvikuppi kädessä pihalla juoruamassa, kun lasta eskariin vein. Eskarin täti ei tiennyt osaako lapseni värit… kertoo päikyn tädin osaamisesta kaiken..

Kahvikuppi kädessä pihalla, kun ei ehdi kahvitaukoa pitämään. Niinpä.

Mua ei näe kahvikuppi kädessä pihalla. Olen niin röyhkeä, että ihan istahdan sisällä ja juon se kahvin. Minua ei kiinnosta mitä joku palstatrolli tästä ajattelee, kunhan haluaa provota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lakkaa välittämästä.
2. Tee minimi työpanos.

Siinä selviämisopas varhaiskasvatuksesta pähkinänkuoressa.

Jos onnistut tuolla reseptillä pitämään lapsiryhmäsi hallinnassa niin, että se on turvallinen kaikille + tiimin toimintakykyisenä ja yhteen hiileen puhaltavana, niin kannatan ehdotustasi. Muussa tapauksessa en.

Se on huippua kun koko tiimi on aikalailla samalla fiiliksellä töissä. Sujuu yhteistyökin hyvin, kun ei ole joku hosuli säätämässä koko ajan jotain ylimääräistä ja täyttämässä jokaista rauhallista hetkeä jollakin mukatärkeällä tekemisellä, ku ei vaan itse ole koskaan oppinut siihen, että joskus voi ihan vaan istua alaskin ja rauhottua.

On muuten lapsetkin paljon rauhallisempia näin, selvästi kokevat olonsa turvalliseksi, kun työntekijöiden stressitasokin on matalammalla.

Päikyn täti on tyhmä ja laiska

Nyt ajsttelee, että hänen hetkensä on tullut. Yritä nyt imuroida se aamukahvi kotona ja tehdä töitä päikyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lakkaa välittämästä.
2. Tee minimi työpanos.

Siinä selviämisopas varhaiskasvatuksesta pähkinänkuoressa.

Jos onnistut tuolla reseptillä pitämään lapsiryhmäsi hallinnassa niin, että se on turvallinen kaikille + tiimin toimintakykyisenä ja yhteen hiileen puhaltavana, niin kannatan ehdotustasi. Muussa tapauksessa en.

Se on huippua kun koko tiimi on aikalailla samalla fiiliksellä töissä. Sujuu yhteistyökin hyvin, kun ei ole joku hosuli säätämässä koko ajan jotain ylimääräistä ja täyttämässä jokaista rauhallista hetkeä jollakin mukatärkeällä tekemisellä, ku ei vaan itse ole koskaan oppinut siihen, että joskus voi ihan vaan istua alaskin ja rauhottua.

On muuten lapsetkin paljon rauhallisempia näin, selvästi kokevat olonsa turvalliseksi, kun työntekijöiden stressitasokin on matalammalla.

Mutta voi ei! Kun kaapissa on kaksi tavaraa ristikkäin ja pöydälläkin on 5 tavaraa jotka vois laittaa kaappeihin. Ja hirveää kun pöydän alla on leväinmuruja ja kyllä kai nyt alle 3v kanssa täytyy tehdä joku 10 vaiheinen askartelu mielellään 4 päivän aikana. Kengistäkin tuli hiekkaa matolle, miten hirveetä! Heti pitää imuri hakea. Ja mitenkä sitten ne pedagogiset tavoitteet, kyllähän lapselle nyt mitään vähintään 5 vartin tuokiota päivässä olla että opetellaan mikä on vihreä ja mikä ruskea. Ja nimetön vaate lattialla: Nyt kätetään vartti työaikaa oikein kolmeen pekkaan siihen, että arvuutellaan kenen se vaate on.

Tai sitten antaa vaan tavaroiden olla vähän hujanhajan, ne ruuamurut ei sieltä kimppuun hyökkää, askarteluksi riittää että lapsi malaa 30 sekuntia, todennäköisesti siinä ajassa kyllästyy jo muutenkin ja mitään muuta ei tarvi tehdä. Hiekkaa tulee vaikka mitä tekisit eikä se siitä matolta mihinkään karkaa ja värejä voi opetella ihan vaan istumalla alas miettimällä mitä värejä lapsen kädessä olevassa lelussa on. Laulaa voi vaikka samalla ku puetaan. Voi vaikka mennä selälleen lattialle ja nostaa jalat ylös/jumpata, lapset monesti tekee perässä.

Nimetön vaate menee löytötavaroihin, ei tarvi arvuutella.

Siinä esimerkki siitä ohjeesta, että lakkaa välittämästä ja tee minimi. Eikö olekkin kauhean kuuloista? Kaikenlaiset pedagogiset tavoitteet toteutu siellä ilman, että niiden eteen piti ponnistella yhtään ja tehdä asioita tarpeettoman hankalaksi.