Lue keskustelun säännöt.
Opettajat kertovat, miten isoja ongelmia inkluusio kouluissa nyt aiheuttaa: ”Minua on uhattu saksilla, tappamisella ja hakkaamisella” – Näin vastaavat opetusjohtaja, apulaispormestari ja ministeri
10.10.2021 |
Kommentit (69)
Itse ehdottaisin eriyttämistä ainakin matematiikassa, äidinkielessä ja kielissä niin kuin entiseen kansakoulun aikana.
Esimerkkejä opettajan arjesta alaluokilla: Joku lukee paksuja romaaneja, toinen saa tuskin kokonaista lausetta luetuksi virheettömästi. Tämä oma havainto, kun oppilaat lukivat ääneen.
Matematiikassa yksi oppilas ei selviä kymmenen ylittävistä yhteenlaskuista, toinen laskee sujuvasti kaikki kertotaulut. Käsiteltiin mittayksiköitä: metri on yhteen suuntaa, neliö kahteen ja kuutio kolmeen. "Entä neljänteen" kysyy yksi matemaattisesti tavallista lahjakkaampi aivan tosissaan.
Nämä esimerkit samoissa luokissa. Peruskoulun päättävistä osa ei osaa kirjoittaa kokonaista järkevää lausetta millään muulla kielellä kuin suomeksi, ja osa keskustelee ja kirjoittaa sujuvasti niin toista kotimaista kuin jotain vierasta kieltä.
Yritä siinä sitten opettaa kaikkia yksilöllisesti! Itseohjautuvuus ei onnistu aina edes yliopistossa. Opintosihteeri ihmetteli, kuinka minä niin nopeasti sain selvää yliopiston lukujärjestyksestä, joka oli sentään aivan perusjuttu koko opintoja ajatellen. Ei ilmeisesti ollut kaikille yhtä itsestään selvää.
Eihän opettajia edes tarvita, jos kaikki niin itseohjautuvia ja oppimiskykyisiä ovat. Siihenkö tässä pyritään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta?
Miten niin eivät kampanjoi? Opettajat ovat kertoneet ja kertovat jatkuvasti, mikä on pielessä ja miten tilanne pitäisi ja voitaisiin korjata. Ongelman ydin on siinä, ettei opettajia kuunnella.
Terveisin ope
No ei tässäkään. On vain kuvaelma siitä miten kaikki parantuu jos osaa lapsista saisi syrjiä; eli potkia pois jaloista. Ei yhtään mietintää miten niitä luokkaoloja vois parantaa niin että niin moni lapsi ei voisi siellä helvetin huonosti.
Kiusaamisesta ja sen lieveilmiöistä en edes aloita. Ette te sitäkään saa siellä kitkettyä.
Mä olen ainakin lukenut useamman opettajan avautumisen myös siitä luokkakokojen pienentämisestä.
Ja siis kyllähän järjellä voi päätellä, että nykyisen mallin sijaan luokat nimenomaan pitäisi eritellä mahdollisimman pieniin palasiin. Erityisoppilaat sellaisille luokille kuin tarvitsevat, hitaat omiinsa, nopeat omiinsa, häirikötkin varmaan omiinsa. Ainoa keino varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa kaltaista opetusta.
Outo ajatus, että ihmisen piirteiden huomioiminen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi olisi jotenkin huono asia.En ole ope
Huomaan että et ole ope. Ei lapsia voida jaotella noin. Se lapsi joka on tänä vuonna nopea ei sitä välttämättä ensi vuonna ole. Se joka on tänä vuonna hidas ei sitä välttämättä ole ensi vuonna. Se joka häiriköi eilen ei välttämättä häiriköi huomenna. Kenenkään lapsen identiteetti ei sitäpaitsi voi olla “häirikkö”, sille on aina joku syy jos lapsi “häiriköi”. Ja se on aikuisen tehtävä selvittää miksi ja ennakoida tilanteet. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi sillä että lapsia alettaisiin lokeroida noilla sun ideoilla. Lapsien pitää lisäksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja lapsille se on sitäpaitsi helpompaa. Meille aikuisille erilaisuuden sietäminen on usein paljon vaikeampaa.
Tottakai on se pieni lapsiryhmä jotka voi hyötyä hetkellisesti tai joissain tapauksissa pitkäaikaisesti ns. erityisryhmistä. Esim. lapsen mielenterveysongelma voi joskus vaatia vaikkapa sairaalakoulua, mutta ei senkään ole tarkoitus olla pysyvä järjestely vaan kuntouttaa lapsi niin että hän pääsee takaisin omaan vertaisryhmäänsä.
Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella ja ymmärryksellä sinä tuon kirjoitit? Oletko 20-vuotias idealistinen opettajanopiskelija, jolla on oman kokemuksen perusteella kovin ruusuinen kuva vai varttuneempi täysin koulumaailmasta vieraantunut kukkahattu? Vai kenties nykyistä järjestelmää puolusteleva virkamies tai poliitikko?
Erilaisuuden sietäminen ei todellakaan kuulu koululuokkaan eikä ole siellä ensikään päätavoite. Tarkoitus saada oppia, tietoja ja taitoja elämää varten. Ei onnistu , jos luokka on niin täynnä erilaisuutta, että oppimisesta ei tule mitään.
Saanko kysyä, miten sinä huolehtisit oman hiukan keskittymiskyvyttömän mutta lahjakkaan lapsesi oppimisen kovin "erilaisessa" luokassa?
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.
Tarkoitatko, että ihan sama vaikka ei osaa lukea eikä laskea, kunhan vaan ymmärtää erilaisuutta ja tulee toimeen niin rosvojen kuin poliisien kanssa?
Laitapa hattusi kypsymään.
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta?
Miten niin eivät kampanjoi? Opettajat ovat kertoneet ja kertovat jatkuvasti, mikä on pielessä ja miten tilanne pitäisi ja voitaisiin korjata. Ongelman ydin on siinä, ettei opettajia kuunnella.
Terveisin ope
No ei tässäkään. On vain kuvaelma siitä miten kaikki parantuu jos osaa lapsista saisi syrjiä; eli potkia pois jaloista. Ei yhtään mietintää miten niitä luokkaoloja vois parantaa niin että niin moni lapsi ei voisi siellä helvetin huonosti.
Kiusaamisesta ja sen lieveilmiöistä en edes aloita. Ette te sitäkään saa siellä kitkettyä.
Mä olen ainakin lukenut useamman opettajan avautumisen myös siitä luokkakokojen pienentämisestä.
Ja siis kyllähän järjellä voi päätellä, että nykyisen mallin sijaan luokat nimenomaan pitäisi eritellä mahdollisimman pieniin palasiin. Erityisoppilaat sellaisille luokille kuin tarvitsevat, hitaat omiinsa, nopeat omiinsa, häirikötkin varmaan omiinsa. Ainoa keino varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa kaltaista opetusta.
Outo ajatus, että ihmisen piirteiden huomioiminen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi olisi jotenkin huono asia.En ole ope
Huomaan että et ole ope. Ei lapsia voida jaotella noin. Se lapsi joka on tänä vuonna nopea ei sitä välttämättä ensi vuonna ole. Se joka on tänä vuonna hidas ei sitä välttämättä ole ensi vuonna. Se joka häiriköi eilen ei välttämättä häiriköi huomenna. Kenenkään lapsen identiteetti ei sitäpaitsi voi olla “häirikkö”, sille on aina joku syy jos lapsi “häiriköi”. Ja se on aikuisen tehtävä selvittää miksi ja ennakoida tilanteet. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi sillä että lapsia alettaisiin lokeroida noilla sun ideoilla. Lapsien pitää lisäksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja lapsille se on sitäpaitsi helpompaa. Meille aikuisille erilaisuuden sietäminen on usein paljon vaikeampaa.
Tottakai on se pieni lapsiryhmä jotka voi hyötyä hetkellisesti tai joissain tapauksissa pitkäaikaisesti ns. erityisryhmistä. Esim. lapsen mielenterveysongelma voi joskus vaatia vaikkapa sairaalakoulua, mutta ei senkään ole tarkoitus olla pysyvä järjestely vaan kuntouttaa lapsi niin että hän pääsee takaisin omaan vertaisryhmäänsä.
Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella ja ymmärryksellä sinä tuon kirjoitit? Oletko 20-vuotias idealistinen opettajanopiskelija, jolla on oman kokemuksen perusteella kovin ruusuinen kuva vai varttuneempi täysin koulumaailmasta vieraantunut kukkahattu? Vai kenties nykyistä järjestelmää puolusteleva virkamies tai poliitikko?
Erilaisuuden sietäminen ei todellakaan kuulu koululuokkaan eikä ole siellä ensikään päätavoite. Tarkoitus saada oppia, tietoja ja taitoja elämää varten. Ei onnistu , jos luokka on niin täynnä erilaisuutta, että oppimisesta ei tule mitään.
Saanko kysyä, miten sinä huolehtisit oman hiukan keskittymiskyvyttömän mutta lahjakkaan lapsesi oppimisen kovin "erilaisessa" luokassa?
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.
Koulu tekee sitäkin, mutta pääasia se ei voi olla. Erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä taito elämässä, mutta niin on myös toiminnanohjaustaidot, lukemisen ja kirjoittamisen taito, monilukutaito, monipuoliset matemaattiset taidot, motoriset taidot, itsensä arvostamisen taito, monipuoliset arjen taidot jnejne. Näiden taitojen kehittyminen ei saa jäädä sen alle, että ymmärretään miksi Pekka huutaa kaikki tunnit niin että opettaja ei voi opettaa.
Kommenteistasi paistaa kovin yksipuolinen ymmärrys koulun erityisopetuksen tarpeesta. Katsot asiaa oman lapsesi näkökulmasta, mikä on aivan ymmärrettävää. Minä erityisluokanopettajana olen nähnyt enemmän näkökulmia, ja väitän että hyvin monelle lapselle erityisluokka olisi koulu-uran ja etenkin minäkuvan pelastus. Nykyään erityisluokilla ei ole samanlaista leimaa kuin entisajan tarkkiksilla, ainakaan meidän kaupungissa jossa erityisluokkia luojan saa joitakin olla!
Eivät ole pysyviä järjestelyitä kaikille, mutta tarvitsevia on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta?
Miten niin eivät kampanjoi? Opettajat ovat kertoneet ja kertovat jatkuvasti, mikä on pielessä ja miten tilanne pitäisi ja voitaisiin korjata. Ongelman ydin on siinä, ettei opettajia kuunnella.
Terveisin ope
No ei tässäkään. On vain kuvaelma siitä miten kaikki parantuu jos osaa lapsista saisi syrjiä; eli potkia pois jaloista. Ei yhtään mietintää miten niitä luokkaoloja vois parantaa niin että niin moni lapsi ei voisi siellä helvetin huonosti.
Kiusaamisesta ja sen lieveilmiöistä en edes aloita. Ette te sitäkään saa siellä kitkettyä.
Mä olen ainakin lukenut useamman opettajan avautumisen myös siitä luokkakokojen pienentämisestä.
Ja siis kyllähän järjellä voi päätellä, että nykyisen mallin sijaan luokat nimenomaan pitäisi eritellä mahdollisimman pieniin palasiin. Erityisoppilaat sellaisille luokille kuin tarvitsevat, hitaat omiinsa, nopeat omiinsa, häirikötkin varmaan omiinsa. Ainoa keino varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa kaltaista opetusta.
Outo ajatus, että ihmisen piirteiden huomioiminen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi olisi jotenkin huono asia.En ole ope
Huomaan että et ole ope. Ei lapsia voida jaotella noin. Se lapsi joka on tänä vuonna nopea ei sitä välttämättä ensi vuonna ole. Se joka on tänä vuonna hidas ei sitä välttämättä ole ensi vuonna. Se joka häiriköi eilen ei välttämättä häiriköi huomenna. Kenenkään lapsen identiteetti ei sitäpaitsi voi olla “häirikkö”, sille on aina joku syy jos lapsi “häiriköi”. Ja se on aikuisen tehtävä selvittää miksi ja ennakoida tilanteet. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi sillä että lapsia alettaisiin lokeroida noilla sun ideoilla. Lapsien pitää lisäksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja lapsille se on sitäpaitsi helpompaa. Meille aikuisille erilaisuuden sietäminen on usein paljon vaikeampaa.
Tottakai on se pieni lapsiryhmä jotka voi hyötyä hetkellisesti tai joissain tapauksissa pitkäaikaisesti ns. erityisryhmistä. Esim. lapsen mielenterveysongelma voi joskus vaatia vaikkapa sairaalakoulua, mutta ei senkään ole tarkoitus olla pysyvä järjestely vaan kuntouttaa lapsi niin että hän pääsee takaisin omaan vertaisryhmäänsä.
Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella ja ymmärryksellä sinä tuon kirjoitit? Oletko 20-vuotias idealistinen opettajanopiskelija, jolla on oman kokemuksen perusteella kovin ruusuinen kuva vai varttuneempi täysin koulumaailmasta vieraantunut kukkahattu? Vai kenties nykyistä järjestelmää puolusteleva virkamies tai poliitikko?
Erilaisuuden sietäminen ei todellakaan kuulu koululuokkaan eikä ole siellä ensikään päätavoite. Tarkoitus saada oppia, tietoja ja taitoja elämää varten. Ei onnistu , jos luokka on niin täynnä erilaisuutta, että oppimisesta ei tule mitään.
Saanko kysyä, miten sinä huolehtisit oman hiukan keskittymiskyvyttömän mutta lahjakkaan lapsesi oppimisen kovin "erilaisessa" luokassa?
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.
Koulu tekee sitäkin, mutta pääasia se ei voi olla. Erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä taito elämässä, mutta niin on myös toiminnanohjaustaidot, lukemisen ja kirjoittamisen taito, monilukutaito, monipuoliset matemaattiset taidot, motoriset taidot, itsensä arvostamisen taito, monipuoliset arjen taidot jnejne. Näiden taitojen kehittyminen ei saa jäädä sen alle, että ymmärretään miksi Pekka huutaa kaikki tunnit niin että opettaja ei voi opettaa.
Kommenteistasi paistaa kovin yksipuolinen ymmärrys koulun erityisopetuksen tarpeesta. Katsot asiaa oman lapsesi näkökulmasta, mikä on aivan ymmärrettävää. Minä erityisluokanopettajana olen nähnyt enemmän näkökulmia, ja väitän että hyvin monelle lapselle erityisluokka olisi koulu-uran ja etenkin minäkuvan pelastus. Nykyään erityisluokilla ei ole samanlaista leimaa kuin entisajan tarkkiksilla, ainakaan meidän kaupungissa jossa erityisluokkia luojan saa joitakin olla!
Eivät ole pysyviä järjestelyitä kaikille, mutta tarvitsevia on paljon.
En sanonut että se on päätaito. Mutta kyllä se hyvin tärkeä taito on. Niinkuin on myös muut mainitsemasi taidot; joiden oppiminen ei vaadi lapsen eristämistä omaan poteroonsa. Noita kaikkia voi harjoitella myös omassa lähikoulussa, omalla luokalla. Se vaatii sinne vain sitä samaa resurssia, kuin mitä annetaan sinne erityiskouluun. Erityiskoulussa tai erityisluokissahan ei käytetä mitään taikasauvoja, vaan ne samat käytänteet on monesti ajettavissa ihan sinne normiluokkaankin.
Kysehän on ennenkaikkea ihan kaikkien ihmisoikeuksista, niin niiden ns. tavallisten jotka tarvitsevat opiskelurauhaa ja omaa ohjausta omaan opiskeluunsa, kuin myös niiden lasten jotka tarvitsevat hieman enemmän tukea olemiseensa ja oppimiseensa, mutta joilla tulee myös olla oikeus käydä lähikoulua ja muodostaa kaverisuhteita sitä kautta lähialueen lapsiin. Siksi en hyväksy sitä että erityislapsesta tehdään syntipukki, jonka takia kukaan ei mukamas saa opiskella. Kyllä ne syntipukit on ihan muualla, eli niissä tahoissa jotka ei alunperin järjestä riittävää resurssia sinne kouluun. Ja mitä tulee agressiivisuuteen, tosi moni ns. ei erityinen lapsi on hyvinkin agressiivinen siellä koulussa, muistetaan edelleen ne meidän koulukiusaamistilastot ym. Koulukiusaajissa on paljon ihan "tavislapsia" jotka pärjää opinnoissa fine.
Ja se että sinä ymmärrät miksi Pekka huutaa, ei tietenkään tarkoita että sitten Pekan annetaan vaan huutaa kaikki tunnit. Mutta sen sinä nyt opettajana varmasti ymmärrät sanomattakin, tosi ikävää että esität asian tuolla tavalla.
Ei muuten ole herkkua koulunkäynninohjaajan näkökulmastakaan.
Huonosti käyttäytyvä oppilas ei käyttäydy sen paremmin isossa ryhmässä, vaikka mukana olisi viisi aikuista.
Käytösongelmainen oppilas hyötyy eniten pienestä ryhmästä, jossa on mahdollisuus pitää taukoja, tehdä (eriytetyt) tehtävät omassa tahdissa - ja jutella mukavia, normaaleja juttuja jonkun täyspäisen aikuisen kanssa. On paljon oppilaita, jotka eivät ehkä saa kotoa minkäänlaista tukea koulunkäyntiin (tai yhtään mihinkään...) ja heille jo pelkkä kuuntelevan aikuisen kohtaaminen olisi tärkeää.
Isossa ryhmässä levottomuus vain korostuu, oppilas turhautuu paineen alla ja häiritsee lopulta kaikkia muitakin.
On paljon, siis oikeasti PALJON, sellaisia 12-14-vuotiaita oppilaita, jotka eivät osaa tulkita seinäkelloa, muista kuukausia tai omaa syntymäpäiväänsä.
Mites luulette, että pärjäävät esim. monialaisten oppimiskokonaisuuksien kanssa? :D
Itse vaihdan alaa välittömästi kun mitta tulee lopullisesti täyteen. Vielä jaksaa kuitenkin, kun saa työpäivän kaasuttaa kotiin ja unohtaa koko koulun. Onneksi en ole opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta?
Miten niin eivät kampanjoi? Opettajat ovat kertoneet ja kertovat jatkuvasti, mikä on pielessä ja miten tilanne pitäisi ja voitaisiin korjata. Ongelman ydin on siinä, ettei opettajia kuunnella.
Terveisin ope
No ei tässäkään. On vain kuvaelma siitä miten kaikki parantuu jos osaa lapsista saisi syrjiä; eli potkia pois jaloista. Ei yhtään mietintää miten niitä luokkaoloja vois parantaa niin että niin moni lapsi ei voisi siellä helvetin huonosti.
Kiusaamisesta ja sen lieveilmiöistä en edes aloita. Ette te sitäkään saa siellä kitkettyä.
Mä olen ainakin lukenut useamman opettajan avautumisen myös siitä luokkakokojen pienentämisestä.
Ja siis kyllähän järjellä voi päätellä, että nykyisen mallin sijaan luokat nimenomaan pitäisi eritellä mahdollisimman pieniin palasiin. Erityisoppilaat sellaisille luokille kuin tarvitsevat, hitaat omiinsa, nopeat omiinsa, häirikötkin varmaan omiinsa. Ainoa keino varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa kaltaista opetusta.
Outo ajatus, että ihmisen piirteiden huomioiminen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi olisi jotenkin huono asia.En ole ope
Huomaan että et ole ope. Ei lapsia voida jaotella noin. Se lapsi joka on tänä vuonna nopea ei sitä välttämättä ensi vuonna ole. Se joka on tänä vuonna hidas ei sitä välttämättä ole ensi vuonna. Se joka häiriköi eilen ei välttämättä häiriköi huomenna. Kenenkään lapsen identiteetti ei sitäpaitsi voi olla “häirikkö”, sille on aina joku syy jos lapsi “häiriköi”. Ja se on aikuisen tehtävä selvittää miksi ja ennakoida tilanteet. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi sillä että lapsia alettaisiin lokeroida noilla sun ideoilla. Lapsien pitää lisäksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja lapsille se on sitäpaitsi helpompaa. Meille aikuisille erilaisuuden sietäminen on usein paljon vaikeampaa.
Tottakai on se pieni lapsiryhmä jotka voi hyötyä hetkellisesti tai joissain tapauksissa pitkäaikaisesti ns. erityisryhmistä. Esim. lapsen mielenterveysongelma voi joskus vaatia vaikkapa sairaalakoulua, mutta ei senkään ole tarkoitus olla pysyvä järjestely vaan kuntouttaa lapsi niin että hän pääsee takaisin omaan vertaisryhmäänsä.
Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella ja ymmärryksellä sinä tuon kirjoitit? Oletko 20-vuotias idealistinen opettajanopiskelija, jolla on oman kokemuksen perusteella kovin ruusuinen kuva vai varttuneempi täysin koulumaailmasta vieraantunut kukkahattu? Vai kenties nykyistä järjestelmää puolusteleva virkamies tai poliitikko?
Erilaisuuden sietäminen ei todellakaan kuulu koululuokkaan eikä ole siellä ensikään päätavoite. Tarkoitus saada oppia, tietoja ja taitoja elämää varten. Ei onnistu , jos luokka on niin täynnä erilaisuutta, että oppimisesta ei tule mitään.
Saanko kysyä, miten sinä huolehtisit oman hiukan keskittymiskyvyttömän mutta lahjakkaan lapsesi oppimisen kovin "erilaisessa" luokassa?
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.
Koulu tekee sitäkin, mutta pääasia se ei voi olla. Erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä taito elämässä, mutta niin on myös toiminnanohjaustaidot, lukemisen ja kirjoittamisen taito, monilukutaito, monipuoliset matemaattiset taidot, motoriset taidot, itsensä arvostamisen taito, monipuoliset arjen taidot jnejne. Näiden taitojen kehittyminen ei saa jäädä sen alle, että ymmärretään miksi Pekka huutaa kaikki tunnit niin että opettaja ei voi opettaa.
Kommenteistasi paistaa kovin yksipuolinen ymmärrys koulun erityisopetuksen tarpeesta. Katsot asiaa oman lapsesi näkökulmasta, mikä on aivan ymmärrettävää. Minä erityisluokanopettajana olen nähnyt enemmän näkökulmia, ja väitän että hyvin monelle lapselle erityisluokka olisi koulu-uran ja etenkin minäkuvan pelastus. Nykyään erityisluokilla ei ole samanlaista leimaa kuin entisajan tarkkiksilla, ainakaan meidän kaupungissa jossa erityisluokkia luojan saa joitakin olla!
Eivät ole pysyviä järjestelyitä kaikille, mutta tarvitsevia on paljon.
En sanonut että se on päätaito. Mutta kyllä se hyvin tärkeä taito on. Niinkuin on myös muut mainitsemasi taidot; joiden oppiminen ei vaadi lapsen eristämistä omaan poteroonsa. Noita kaikkia voi harjoitella myös omassa lähikoulussa, omalla luokalla. Se vaatii sinne vain sitä samaa resurssia, kuin mitä annetaan sinne erityiskouluun. Erityiskoulussa tai erityisluokissahan ei käytetä mitään taikasauvoja, vaan ne samat käytänteet on monesti ajettavissa ihan sinne normiluokkaankin.
Kysehän on ennenkaikkea ihan kaikkien ihmisoikeuksista, niin niiden ns. tavallisten jotka tarvitsevat opiskelurauhaa ja omaa ohjausta omaan opiskeluunsa, kuin myös niiden lasten jotka tarvitsevat hieman enemmän tukea olemiseensa ja oppimiseensa, mutta joilla tulee myös olla oikeus käydä lähikoulua ja muodostaa kaverisuhteita sitä kautta lähialueen lapsiin. Siksi en hyväksy sitä että erityislapsesta tehdään syntipukki, jonka takia kukaan ei mukamas saa opiskella. Kyllä ne syntipukit on ihan muualla, eli niissä tahoissa jotka ei alunperin järjestä riittävää resurssia sinne kouluun. Ja mitä tulee agressiivisuuteen, tosi moni ns. ei erityinen lapsi on hyvinkin agressiivinen siellä koulussa, muistetaan edelleen ne meidän koulukiusaamistilastot ym. Koulukiusaajissa on paljon ihan "tavislapsia" jotka pärjää opinnoissa fine.
Ja se että sinä ymmärrät miksi Pekka huutaa, ei tietenkään tarkoita että sitten Pekan annetaan vaan huutaa kaikki tunnit. Mutta sen sinä nyt opettajana varmasti ymmärrät sanomattakin, tosi ikävää että esität asian tuolla tavalla.
No voi hyvänen aika. Tämä inkluusiokeskustelussa menee itselleni yli hilseen, kun vastapuoli ei edes halua ymmärtää koulun haasteita ja resursseja.
Ei ole ikinä ollut realistista, että erityisluokan resurssit siirtyvät täysin yleisopetuksen luokille. Eikä tule olemaan. Tukea tarvitsevia oppilaita on jokaisella luokalla, ja tärkeimmät keinot erityisluokilla on a) pieni ryhmä, opettajalla aikaa eriyttää opetus jokaiselle sopivaksi sekä tuntea oppilaat, b) ohjaaja tai ohjaajia luokassa ja c) erityisopetuksen täysi tietotaito. Ei tule olemaan päivää, että joka ikisessä yleisopetuksen luokassa on ohjaajia, ryhmäkoot ovat max 15 ja luokanopettajilla erityisopetuksen koulutus JA kokemus.
Toisekseen, se ei ole erityisoppilaan syy. Se on sen tahon syy, joka pakotti oppilaan hänelle sopimattomaan ympäristöön. Sinun syy? Monesti oppilas ja hänen vanhempansa taistelevat erityisopetuksen ryhmään pääsystä. Sinne pääsy ei ole rangaistus, vaan voitto.
Verrataan asiaa työpaikkaan. Sinulla on mahdollisuus hakeutua alalle, jolla haluat työskennellä ja joka sopii sinulle. Kuka haluaa, että hänet pakotetaan työskentelemään ympäristössä jossa hän ei viihdy, työtavoilla jotka eivät hänelle toimi, kun tietää että jossain on unelma-ala.
Ja usko pois, Pekan huutamiselle on tehty kaikki mahdollinen, mitä luokanopettaja, erityisopettaja, vanhemmat ja Pekka ovat vain keksineet. Kun helpotusta ei vain tule ja näitä esimerkkejä on jokaisena vuonna vain lisää ja lisää, luokanopettaja menettää pikkuhiljaa innon työhönsä. Hän vaihtaa alaa, ja uusi opettaja aloittaa taas kaiken alusta. Pekka huutaa ja muut kärsivät. Eikä se edelleenkään ole Pekan vika vaan sen, joka on uskonut epärealistiseen ideologiaan ja ajanut sen pakottavasti kaikkialle ottamatta yhtään huomiotta käytäntöä ja yksilöitä. Sinun?
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus pilasi suomalaisen koulun, joka joskus oli maailman paras. Suomessa käy kuten Ruotsissa. Opettajat haluavat vaihtaa toisiin hommiin. Tilalle haalitaan epäpätevää porukkaa opettajiksi. Opettajan ammatillinen arvostus romahtaa. Kouluissa ei saada oppimistuloksia. Kouluista tulee levottomia lasten- ja nuorisotarhoja monine ongelmineen.
Kokoomushan se varmaan ihan yksin oli. Vasurit taas syyttelemässä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Ja taas mennään.. ei kaikki, siis läheskään kaikki erityistä tukea saavat lapset ole agressiivisia. Monella päinvastoin; he kaipaisi rauhaa mitä nykyiset jättiluokat ei tarjoa. Oma erityislapseni siirrettiin tämän takia toiselle puolen kaupunkia käymään koulua. Tiedättekö mitä se tekee lapsen kaverisuhteille ja psyykkeelle jne kun erotetaan omasta vertaisryhmästä ja potkitaan pois? Kun kyseessä vielä arka ja herkkä lapsi?
On olemassa niitä lapsia joille se erityiskoulu sopii ja ne järjestelyt sit tehdään järkevimmissä tapauksissa jo ennen kouluikää. Sit suurin osa on niitä jotka pärjää omassa lähikoulussa pienellä tuella. Ja ihan jokainen lapsi hyötyisi siitä pienemmästä luokasta ja avustajasta.
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta? 20 oppilasta/ luokka ja oma avustaja jokaiseen. Se on 1 aik/ 10 lasta joka ratkaisee jo monia ongelmia. Jättiluokissa oireilee ihan jo ne tavallisetkin lapset. Erityislapsista tehdään liian usein syntipukki kaikkeen, tai jos lapsi oireilee näitä jättiluokkia, vaihtuvia opettajia ja rutiinien ja rauhan puutetta niin hänestä leivotaan erityislapsi nopeasti.
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän opettajia edes tarvita, jos kaikki niin itseohjautuvia ja oppimiskykyisiä ovat. Siihenkö tässä pyritään?
Siihen Kokoomus pyrkii. Lukio-opintoja työnnetään jo verkko-opinnoiksi kovaa kyytiä. Oppikirjat roskiin ja sähköisiä materiaaleja sekä tabletteja sekä muita leluja tilalle. Rimaa lasketaan, ja käytännössä kaikki päästetään läpi kursseilta. Tämän päivän ylioppilas ei ymmärrä eikä tiedä puoliakaan siitä, mitä ylioppilas vielä 30 vuotta sitten tiesi ja ymmärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus pilasi suomalaisen koulun, joka joskus oli maailman paras. Suomessa käy kuten Ruotsissa. Opettajat haluavat vaihtaa toisiin hommiin. Tilalle haalitaan epäpätevää porukkaa opettajiksi. Opettajan ammatillinen arvostus romahtaa. Kouluissa ei saada oppimistuloksia. Kouluista tulee levottomia lasten- ja nuorisotarhoja monine ongelmineen.
Kokoomushan se varmaan ihan yksin oli. Vasurit taas syyttelemässä muita.
Tutustupa suomalaisen koulutuspolitiikan historiaan. Kokoomus on vastustanut kaikkea hyödyllistä ihan peruskoulusta lähtien - ja pyrkinyt hajottamaan kaiken arvokkaan. Kataisen hallitus teki selvää yliopistosta, ja Grahn-Laasonen pilasi alemmat kouluasteet. Vasemmisto ja vielä muutama vuosi sitten Vihreät yrittivät parhaansa mukaan puolustaa tiedettä, sivistystä ja koulua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta?
Miten niin eivät kampanjoi? Opettajat ovat kertoneet ja kertovat jatkuvasti, mikä on pielessä ja miten tilanne pitäisi ja voitaisiin korjata. Ongelman ydin on siinä, ettei opettajia kuunnella.
Terveisin ope
No ei tässäkään. On vain kuvaelma siitä miten kaikki parantuu jos osaa lapsista saisi syrjiä; eli potkia pois jaloista. Ei yhtään mietintää miten niitä luokkaoloja vois parantaa niin että niin moni lapsi ei voisi siellä helvetin huonosti.
Kiusaamisesta ja sen lieveilmiöistä en edes aloita. Ette te sitäkään saa siellä kitkettyä.
Mä olen ainakin lukenut useamman opettajan avautumisen myös siitä luokkakokojen pienentämisestä.
Ja siis kyllähän järjellä voi päätellä, että nykyisen mallin sijaan luokat nimenomaan pitäisi eritellä mahdollisimman pieniin palasiin. Erityisoppilaat sellaisille luokille kuin tarvitsevat, hitaat omiinsa, nopeat omiinsa, häirikötkin varmaan omiinsa. Ainoa keino varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa kaltaista opetusta.
Outo ajatus, että ihmisen piirteiden huomioiminen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi olisi jotenkin huono asia.En ole ope
Huomaan että et ole ope. Ei lapsia voida jaotella noin. Se lapsi joka on tänä vuonna nopea ei sitä välttämättä ensi vuonna ole. Se joka on tänä vuonna hidas ei sitä välttämättä ole ensi vuonna. Se joka häiriköi eilen ei välttämättä häiriköi huomenna. Kenenkään lapsen identiteetti ei sitäpaitsi voi olla “häirikkö”, sille on aina joku syy jos lapsi “häiriköi”. Ja se on aikuisen tehtävä selvittää miksi ja ennakoida tilanteet. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi sillä että lapsia alettaisiin lokeroida noilla sun ideoilla. Lapsien pitää lisäksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja lapsille se on sitäpaitsi helpompaa. Meille aikuisille erilaisuuden sietäminen on usein paljon vaikeampaa.
Tottakai on se pieni lapsiryhmä jotka voi hyötyä hetkellisesti tai joissain tapauksissa pitkäaikaisesti ns. erityisryhmistä. Esim. lapsen mielenterveysongelma voi joskus vaatia vaikkapa sairaalakoulua, mutta ei senkään ole tarkoitus olla pysyvä järjestely vaan kuntouttaa lapsi niin että hän pääsee takaisin omaan vertaisryhmäänsä.
Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella ja ymmärryksellä sinä tuon kirjoitit? Oletko 20-vuotias idealistinen opettajanopiskelija, jolla on oman kokemuksen perusteella kovin ruusuinen kuva vai varttuneempi täysin koulumaailmasta vieraantunut kukkahattu? Vai kenties nykyistä järjestelmää puolusteleva virkamies tai poliitikko?
Erilaisuuden sietäminen ei todellakaan kuulu koululuokkaan eikä ole siellä ensikään päätavoite. Tarkoitus saada oppia, tietoja ja taitoja elämää varten. Ei onnistu , jos luokka on niin täynnä erilaisuutta, että oppimisesta ei tule mitään.
Saanko kysyä, miten sinä huolehtisit oman hiukan keskittymiskyvyttömän mutta lahjakkaan lapsesi oppimisen kovin "erilaisessa" luokassa?
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.
Koulu tekee sitäkin, mutta pääasia se ei voi olla. Erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä taito elämässä, mutta niin on myös toiminnanohjaustaidot, lukemisen ja kirjoittamisen taito, monilukutaito, monipuoliset matemaattiset taidot, motoriset taidot, itsensä arvostamisen taito, monipuoliset arjen taidot jnejne. Näiden taitojen kehittyminen ei saa jäädä sen alle, että ymmärretään miksi Pekka huutaa kaikki tunnit niin että opettaja ei voi opettaa.
Kommenteistasi paistaa kovin yksipuolinen ymmärrys koulun erityisopetuksen tarpeesta. Katsot asiaa oman lapsesi näkökulmasta, mikä on aivan ymmärrettävää. Minä erityisluokanopettajana olen nähnyt enemmän näkökulmia, ja väitän että hyvin monelle lapselle erityisluokka olisi koulu-uran ja etenkin minäkuvan pelastus. Nykyään erityisluokilla ei ole samanlaista leimaa kuin entisajan tarkkiksilla, ainakaan meidän kaupungissa jossa erityisluokkia luojan saa joitakin olla!
Eivät ole pysyviä järjestelyitä kaikille, mutta tarvitsevia on paljon.
En sanonut että se on päätaito. Mutta kyllä se hyvin tärkeä taito on. Niinkuin on myös muut mainitsemasi taidot; joiden oppiminen ei vaadi lapsen eristämistä omaan poteroonsa. Noita kaikkia voi harjoitella myös omassa lähikoulussa, omalla luokalla. Se vaatii sinne vain sitä samaa resurssia, kuin mitä annetaan sinne erityiskouluun. Erityiskoulussa tai erityisluokissahan ei käytetä mitään taikasauvoja, vaan ne samat käytänteet on monesti ajettavissa ihan sinne normiluokkaankin.
Kysehän on ennenkaikkea ihan kaikkien ihmisoikeuksista, niin niiden ns. tavallisten jotka tarvitsevat opiskelurauhaa ja omaa ohjausta omaan opiskeluunsa, kuin myös niiden lasten jotka tarvitsevat hieman enemmän tukea olemiseensa ja oppimiseensa, mutta joilla tulee myös olla oikeus käydä lähikoulua ja muodostaa kaverisuhteita sitä kautta lähialueen lapsiin. Siksi en hyväksy sitä että erityislapsesta tehdään syntipukki, jonka takia kukaan ei mukamas saa opiskella. Kyllä ne syntipukit on ihan muualla, eli niissä tahoissa jotka ei alunperin järjestä riittävää resurssia sinne kouluun. Ja mitä tulee agressiivisuuteen, tosi moni ns. ei erityinen lapsi on hyvinkin agressiivinen siellä koulussa, muistetaan edelleen ne meidän koulukiusaamistilastot ym. Koulukiusaajissa on paljon ihan "tavislapsia" jotka pärjää opinnoissa fine.
Ja se että sinä ymmärrät miksi Pekka huutaa, ei tietenkään tarkoita että sitten Pekan annetaan vaan huutaa kaikki tunnit. Mutta sen sinä nyt opettajana varmasti ymmärrät sanomattakin, tosi ikävää että esität asian tuolla tavalla.
No voi hyvänen aika. Tämä inkluusiokeskustelussa menee itselleni yli hilseen, kun vastapuoli ei edes halua ymmärtää koulun haasteita ja resursseja.
Ei ole ikinä ollut realistista, että erityisluokan resurssit siirtyvät täysin yleisopetuksen luokille. Eikä tule olemaan. Tukea tarvitsevia oppilaita on jokaisella luokalla, ja tärkeimmät keinot erityisluokilla on a) pieni ryhmä, opettajalla aikaa eriyttää opetus jokaiselle sopivaksi sekä tuntea oppilaat, b) ohjaaja tai ohjaajia luokassa ja c) erityisopetuksen täysi tietotaito. Ei tule olemaan päivää, että joka ikisessä yleisopetuksen luokassa on ohjaajia, ryhmäkoot ovat max 15 ja luokanopettajilla erityisopetuksen koulutus JA kokemus.
Toisekseen, se ei ole erityisoppilaan syy. Se on sen tahon syy, joka pakotti oppilaan hänelle sopimattomaan ympäristöön. Sinun syy? Monesti oppilas ja hänen vanhempansa taistelevat erityisopetuksen ryhmään pääsystä. Sinne pääsy ei ole rangaistus, vaan voitto.
Verrataan asiaa työpaikkaan. Sinulla on mahdollisuus hakeutua alalle, jolla haluat työskennellä ja joka sopii sinulle. Kuka haluaa, että hänet pakotetaan työskentelemään ympäristössä jossa hän ei viihdy, työtavoilla jotka eivät hänelle toimi, kun tietää että jossain on unelma-ala.
Ja usko pois, Pekan huutamiselle on tehty kaikki mahdollinen, mitä luokanopettaja, erityisopettaja, vanhemmat ja Pekka ovat vain keksineet. Kun helpotusta ei vain tule ja näitä esimerkkejä on jokaisena vuonna vain lisää ja lisää, luokanopettaja menettää pikkuhiljaa innon työhönsä. Hän vaihtaa alaa, ja uusi opettaja aloittaa taas kaiken alusta. Pekka huutaa ja muut kärsivät. Eikä se edelleenkään ole Pekan vika vaan sen, joka on uskonut epärealistiseen ideologiaan ja ajanut sen pakottavasti kaikkialle ottamatta yhtään huomiotta käytäntöä ja yksilöitä. Sinun?
Joo, antaa olla. En jaksa vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten ole herkkua koulunkäynninohjaajan näkökulmastakaan.
Huonosti käyttäytyvä oppilas ei käyttäydy sen paremmin isossa ryhmässä, vaikka mukana olisi viisi aikuista.
Käytösongelmainen oppilas hyötyy eniten pienestä ryhmästä, jossa on mahdollisuus pitää taukoja, tehdä (eriytetyt) tehtävät omassa tahdissa - ja jutella mukavia, normaaleja juttuja jonkun täyspäisen aikuisen kanssa. On paljon oppilaita, jotka eivät ehkä saa kotoa minkäänlaista tukea koulunkäyntiin (tai yhtään mihinkään...) ja heille jo pelkkä kuuntelevan aikuisen kohtaaminen olisi tärkeää.
Isossa ryhmässä levottomuus vain korostuu, oppilas turhautuu paineen alla ja häiritsee lopulta kaikkia muitakin.
On paljon, siis oikeasti PALJON, sellaisia 12-14-vuotiaita oppilaita, jotka eivät osaa tulkita seinäkelloa, muista kuukausia tai omaa syntymäpäiväänsä.
Mites luulette, että pärjäävät esim. monialaisten oppimiskokonaisuuksien kanssa? :D
Itse vaihdan alaa välittömästi kun mitta tulee lopullisesti täyteen. Vielä jaksaa kuitenkin, kun saa työpäivän kaasuttaa kotiin ja unohtaa koko koulun. Onneksi en ole opettaja.
En oikeasti tajua miksi käytetään niin paljon paukkuja tuollaisiin oppilaisiin. 50 vuotta sitten tuollaiset pärjäsivät ehkä apumiehen varamiehinä, mutta nykyään ei ole mitään toivoa saada töitä, kun monet täysijärkiset ja kykeneväisetkään eivät saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten ole herkkua koulunkäynninohjaajan näkökulmastakaan.
Huonosti käyttäytyvä oppilas ei käyttäydy sen paremmin isossa ryhmässä, vaikka mukana olisi viisi aikuista.
Käytösongelmainen oppilas hyötyy eniten pienestä ryhmästä, jossa on mahdollisuus pitää taukoja, tehdä (eriytetyt) tehtävät omassa tahdissa - ja jutella mukavia, normaaleja juttuja jonkun täyspäisen aikuisen kanssa. On paljon oppilaita, jotka eivät ehkä saa kotoa minkäänlaista tukea koulunkäyntiin (tai yhtään mihinkään...) ja heille jo pelkkä kuuntelevan aikuisen kohtaaminen olisi tärkeää.
Isossa ryhmässä levottomuus vain korostuu, oppilas turhautuu paineen alla ja häiritsee lopulta kaikkia muitakin.
On paljon, siis oikeasti PALJON, sellaisia 12-14-vuotiaita oppilaita, jotka eivät osaa tulkita seinäkelloa, muista kuukausia tai omaa syntymäpäiväänsä.
Mites luulette, että pärjäävät esim. monialaisten oppimiskokonaisuuksien kanssa? :D
Itse vaihdan alaa välittömästi kun mitta tulee lopullisesti täyteen. Vielä jaksaa kuitenkin, kun saa työpäivän kaasuttaa kotiin ja unohtaa koko koulun. Onneksi en ole opettaja.
En oikeasti tajua miksi käytetään niin paljon paukkuja tuollaisiin oppilaisiin. 50 vuotta sitten tuollaiset pärjäsivät ehkä apumiehen varamiehinä, mutta nykyään ei ole mitään toivoa saada töitä, kun monet täysijärkiset ja kykeneväisetkään eivät saa.
Koska oikeanlaisella tuella he voivat saada hyvän tulevaisuuden. Ja nykyään tukeminen on tosiaan entistä tärkeämpää, kun niitä helppoja suorittavia töitä ei enää ole.
Sen takia ärsyttää, että toimiva tukijärjestelmä romutetaan toimimattoman ideologian takia.
- se erityisopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus pilasi suomalaisen koulun, joka joskus oli maailman paras. Suomessa käy kuten Ruotsissa. Opettajat haluavat vaihtaa toisiin hommiin. Tilalle haalitaan epäpätevää porukkaa opettajiksi. Opettajan ammatillinen arvostus romahtaa. Kouluissa ei saada oppimistuloksia. Kouluista tulee levottomia lasten- ja nuorisotarhoja monine ongelmineen.
Juuri näin. Kokoomus ja Kepu ajoivat edellisissä hallituksissa inkluusion säästökeinona kouluihin ja tarkoituksena tuhota peruskoulu ja muodostaa sen jälkeen yksityiskoulusysteemi kuten Ruotsissa. Kyseessä on täysin tietoinen toimenpide, jossa köyhien perheiden lapset tuomitaan rupukouluihin ja heidän loppelämänsä on pilalla. Haluaako suomalaiset oikeasti tätä?!! En usko. Nykyinen hallitus puhuu ja lupaa parannusta mutta koulun arjessa ei näy mitenkään. Siis jälleen sekin petti opettajat ja oppilaat. Mihinkään puolueeseen ei voi siis luottaa koulutusasioissa.
Nykyinen opetusministeri on täysi vitsi.
Olen opettaja, ja minulla on teille tärkeää asiaa. KruikkKruikkkkKruuuuiiiiikKruikKruik. On paha mieli, joudun välillä jopa tekemään töitä, siksi ruikutan.
Enää ei taida ulkomaalaiset tulla Suomeen kuuntelemaan suomalaisesta kouluihmeestä? 😁
Minä tiesin jo silloin että se oli ihan täyttä soopaa koko juttu.
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta?
Miten niin eivät kampanjoi? Opettajat ovat kertoneet ja kertovat jatkuvasti, mikä on pielessä ja miten tilanne pitäisi ja voitaisiin korjata. Ongelman ydin on siinä, ettei opettajia kuunnella.
Terveisin ope
No ei tässäkään. On vain kuvaelma siitä miten kaikki parantuu jos osaa lapsista saisi syrjiä; eli potkia pois jaloista. Ei yhtään mietintää miten niitä luokkaoloja vois parantaa niin että niin moni lapsi ei voisi siellä helvetin huonosti.
Kiusaamisesta ja sen lieveilmiöistä en edes aloita. Ette te sitäkään saa siellä kitkettyä.
Mä olen ainakin lukenut useamman opettajan avautumisen myös siitä luokkakokojen pienentämisestä.
Ja siis kyllähän järjellä voi päätellä, että nykyisen mallin sijaan luokat nimenomaan pitäisi eritellä mahdollisimman pieniin palasiin. Erityisoppilaat sellaisille luokille kuin tarvitsevat, hitaat omiinsa, nopeat omiinsa, häirikötkin varmaan omiinsa. Ainoa keino varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa kaltaista opetusta.
Outo ajatus, että ihmisen piirteiden huomioiminen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi olisi jotenkin huono asia.En ole ope
Huomaan että et ole ope. Ei lapsia voida jaotella noin. Se lapsi joka on tänä vuonna nopea ei sitä välttämättä ensi vuonna ole. Se joka on tänä vuonna hidas ei sitä välttämättä ole ensi vuonna. Se joka häiriköi eilen ei välttämättä häiriköi huomenna. Kenenkään lapsen identiteetti ei sitäpaitsi voi olla “häirikkö”, sille on aina joku syy jos lapsi “häiriköi”. Ja se on aikuisen tehtävä selvittää miksi ja ennakoida tilanteet. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi sillä että lapsia alettaisiin lokeroida noilla sun ideoilla. Lapsien pitää lisäksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja lapsille se on sitäpaitsi helpompaa. Meille aikuisille erilaisuuden sietäminen on usein paljon vaikeampaa.
Tottakai on se pieni lapsiryhmä jotka voi hyötyä hetkellisesti tai joissain tapauksissa pitkäaikaisesti ns. erityisryhmistä. Esim. lapsen mielenterveysongelma voi joskus vaatia vaikkapa sairaalakoulua, mutta ei senkään ole tarkoitus olla pysyvä järjestely vaan kuntouttaa lapsi niin että hän pääsee takaisin omaan vertaisryhmäänsä.
Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella ja ymmärryksellä sinä tuon kirjoitit? Oletko 20-vuotias idealistinen opettajanopiskelija, jolla on oman kokemuksen perusteella kovin ruusuinen kuva vai varttuneempi täysin koulumaailmasta vieraantunut kukkahattu? Vai kenties nykyistä järjestelmää puolusteleva virkamies tai poliitikko?
Erilaisuuden sietäminen ei todellakaan kuulu koululuokkaan eikä ole siellä ensikään päätavoite. Tarkoitus saada oppia, tietoja ja taitoja elämää varten. Ei onnistu , jos luokka on niin täynnä erilaisuutta, että oppimisesta ei tule mitään.
Saanko kysyä, miten sinä huolehtisit oman hiukan keskittymiskyvyttömän mutta lahjakkaan lapsesi oppimisen kovin "erilaisessa" luokassa?
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.
Joo-on ja hörönlörön. Olisipa kiinnostavaa tietää, miten ihmeessä nämä keskittymiskyvyttömät, väkivaltaiset sun muut ovat aina niin hirmu lahjakkaita! Jokaisen erityislapsen vanhemmat muistavat kertoa tästä lahjakkuuden ja älykkyyden ilmentymästä. Pitää aina puraista itsekään poskesta näinä hetkinä.
Kyllästynyt äiti kirjoitti:
Ja taas mennään.. ei kaikki, siis läheskään kaikki erityistä tukea saavat lapset ole agressiivisia. Monella päinvastoin; he kaipaisi rauhaa mitä nykyiset jättiluokat ei tarjoa. Oma erityislapseni siirrettiin tämän takia toiselle puolen kaupunkia käymään koulua. Tiedättekö mitä se tekee lapsen kaverisuhteille ja psyykkeelle jne kun erotetaan omasta vertaisryhmästä ja potkitaan pois? Kun kyseessä vielä arka ja herkkä lapsi?
On olemassa niitä lapsia joille se erityiskoulu sopii ja ne järjestelyt sit tehdään järkevimmissä tapauksissa jo ennen kouluikää. Sit suurin osa on niitä jotka pärjää omassa lähikoulussa pienellä tuella. Ja ihan jokainen lapsi hyötyisi siitä pienemmästä luokasta ja avustajasta.
Miksi opet ei kampanjoi pienempien luokkakokojen ja avustajaparin puolesta? 20 oppilasta/ luokka ja oma avustaja jokaiseen. Se on 1 aik/ 10 lasta joka ratkaisee jo monia ongelmia. Jättiluokissa oireilee ihan jo ne tavallisetkin lapset. Erityislapsista tehdään liian usein syntipukki kaikkeen, tai jos lapsi oireilee näitä jättiluokkia, vaihtuvia opettajia ja rutiinien ja rauhan puutetta niin hänestä leivotaan erityislapsi nopeasti.
Opettajathan ovatkin vastalauseensa tälle sanoneet mutta kun hallitus ei kuuntele kun ei itse tarvitse suurissa möly luokissa koittaa opettaa.Hallitus ja kaupunkien päättäjät ajattelevat vain rahaa ja kuinka monta koulua taas saataisiin lopetettua.Kohta ei varmaan ole kun yksi koulu joka läänissä ja sinne ängetään kaikki lapset samaan luokkaan ja yksi opettaja.
Olen 35v, kahden lapsen äiti (joista toinen lahjakas mutta hiukan keskittymiskyvytön). Olen tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä 10 vuotta joten ei lasten haasteet ja erilaisuus ja ryhmänhallinta minulle mitään uutta ole. Varhaiskasvatuksessahan lapsia ei erotella vammojen tai taitojen mukaan vaan kaikki ovat samanarvoisia ja samoissa ryhmissä. Ja se toimii hyvin kun resurssit on kunnossa.
Jos koulun tehtävä ei ole opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa niin syön hattuni.