Mulla on ihan hirveän paha mieli. Niin paha etten voi edes itkeä.
Jos joku muistaa kun pari päivää sitten kerroin, että mun pojan kuoleman vuosipäivä lähestyy. Se on tänään. Mua sattuu ja mun on vaikea hengittää ja on paha olo. Mulla on niin ikävä. Olisipa hän vielä täällä. Täydellinen lapseni.
Olen niin rikki eikä mulla ole täällä tällä hetkellä ketään kenen kanssa surra ja muistella. Lapset on isän luona ja mä olen ihan yksin. En tiedä pitäisikö mun juoda ja turruttaa mun paha olo edes hetkeksi. Toisaalta mä en halua, mutta jokainen kellon lyömä 21.23 jälkeen tuo muistot liikaa pintaan. Ainakin viime vuonna. Pelottaa. Olisipa joku täällä mun kanssa nyt.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
❤️ poikasi varmasti katsoo sinua jostakin ja ajattelee, että älä äiti itke. Ei hän ole kuollut, hän elää sun muistojen kautta. Halaus!
Olipa kauniisti sanottu. Nyt ne kyynelret tuli .ap
Niin tuli mullekin, vaikka en ole edes joutunut noin raskaaseen tilanteeseen. Ap olet todella vahva!
Vierailija kirjoitti:
Älä juo, se ei auta sua yhtään.
Eikun juo vaan, jos ajattelet, että se helpottaa. Kaikki keinot on sallittuja kunhan ei jää tavaksi tuo juominen.
Mene ulos lenkille. Puhu jumalalle tsi universumiin surusi pois ja pyydä apua. Laula jos siltä tuntuu.
Yksi asia on varma: lapsellasi on nyt hyvä olla. Kaikkea hyvää sinulle, AP.
Tulipa surullinen olo.
Toivon sulle ap jaksamista ja kaikkea hyvää ❤❤
Vierailija kirjoitti:
Hyi kun tuli hirveä olo lukea tätä kun oma 15v on mopoilemassa...
Älä lue. En mä halua ketään pelotella.
Ja en mä millään voi sanoa, että hänen päivänsä olisi olleet täynnä. Kaikki oli niin täydellisesti. Hän oli tetissä yhdessä firmassa ja viihtyi siellä. Hänelle oli selvää, mitä olisi lähtenyt opiskelemaan ysiluokan jälkeen. Hänellä oli paljon ystäviä ja eli täyttä elämää... Liian aikaisin joutui lähtemään 💔 ap
Älä juo. Olet selvinnyt taas yhden hetken. Muista että olemme täällä, yritämme ottaa pois osan tuskastasi. Et vaivaa ketään jos puhut, ihmisen tehtävä on olla olemassa toiselle ihmiselle tuskan hetkellä. ❤️
Täydellinen rakas poikasi on vailla tämän maailman kärsimystä. Ja sydämessäsi hän elää ikuisesti eikä sitä kukaan tai mikään voi ottaa sinulta pois. Vielä tulee hetki että sinunkin kärsimyksesi on poissa ja olet jollain, ehkä meille ihmisille käsittämättömällä, tavalla poikasi kanssa. ❤️
En voi sinua lohduttaa, koska juuri nyt olen siihen kykenemätön. Itseltäni on kuollut viimeisen puolen vuoden aikana kaksi veljeä.
Jollain tavalla minua helpottaa ajatus siitä, että äitini menetti sodassa neljä veljeään ja selvisi kuitenkin. Tottakai me nykyajan ihmiset emme selviäisi vastaavista tilanteista. Anna itsellesi aikaa. Suru muuttaa muotoaan vuosien mittaan. Muistoista tulee vähitellen miellyttäviä tunteita, joita ei tarvitse pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen poika...
Just ilmiannoin sut, pitikö sun tulla uudestaan hokemaan samaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kun tuli hirveä olo lukea tätä kun oma 15v on mopoilemassa...
Älä lue. En mä halua ketään pelotella.
Ja en mä millään voi sanoa, että hänen päivänsä olisi olleet täynnä. Kaikki oli niin täydellisesti. Hän oli tetissä yhdessä firmassa ja viihtyi siellä. Hänelle oli selvää, mitä olisi lähtenyt opiskelemaan ysiluokan jälkeen. Hänellä oli paljon ystäviä ja eli täyttä elämää... Liian aikaisin joutui lähtemään 💔 ap
Otan osaa. Tuota ei toivoisi kenellekään!
Toivottavasti sait nukuttua. Luin tätä yöllä ihan sydän verta valuen. Maailma on niin julma. Voimia ja valoa ❤️
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen poika...
Miten sä voit kirjoittaa mitään tuollaista? Sä et mun lasta tuntenut. Hän oli hyvä kaveri ja ihana lapsi. Hänellä oli paljon ystäviä ja ne oli hänelle tärkeintä mitä hänellä oli. Välillä musta tuntui että mulla oli seitsemän poikaa kun pojan kaverit vietti meillä niin paljon aikaa. He nauroi paljon ja pelaamisen ääniä oli kiva kuunnella... Viimeisen vuoden ajan piha oli täynnä mopoja ja välillä olin ihan hiilenä niiden kanssa, kun en meinannut saada autoa parkkiin ja piti pyytää poikia siirtämään mopojaan. Nyt pihalla ei ole yhtään mopoa ja antaisin noista hetkistä mitä vain. Mopoja meille ei enää tule. Olen nössö ja pelkuri, mutta sen kaikista pahimman olen nähnyt ja kokenut. Toista ja kolmatta kertaa en sitä halua kokea. En voisi rauhoittua hetkeksikään, jos mun lapsi olisi mopoilemassa.
Otettiin välillä kovastikin yhteen mutta pyydettiin aina anteeksi. Paitsi tuolloin viimeisenä iltana meillä oli riitaa ja en ehtinyt sanoa, että rakastan häntä. Se sattuu mua niin paljon. Mun on niin vaikea elää sen asian kanssa. Kirjoitin hänelle arkkuun kirjeen ja laskin sen hänen rinnan päälle. Toivottavasti hän tietää kuinka rakas hän mulle on. Ap
Hrr.. meni kylmät väreet. Paljon voimia sulle ap ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen poika...
Miten sä voit kirjoittaa mitään tuollaista? Sä et mun lasta tuntenut. Hän oli hyvä kaveri ja ihana lapsi. Hänellä oli paljon ystäviä ja ne oli hänelle tärkeintä mitä hänellä oli. Välillä musta tuntui että mulla oli seitsemän poikaa kun pojan kaverit vietti meillä niin paljon aikaa. He nauroi paljon ja pelaamisen ääniä oli kiva kuunnella... Viimeisen vuoden ajan piha oli täynnä mopoja ja välillä olin ihan hiilenä niiden kanssa, kun en meinannut saada autoa parkkiin ja piti pyytää poikia siirtämään mopojaan. Nyt pihalla ei ole yhtään mopoa ja antaisin noista hetkistä mitä vain. Mopoja meille ei enää tule. Olen nössö ja pelkuri, mutta sen kaikista pahimman olen nähnyt ja kokenut. Toista ja kolmatta kertaa en sitä halua kokea. En voisi rauhoittua hetkeksikään, jos mun lapsi olisi mopoilemassa.
Otettiin välillä kovastikin yhteen mutta pyydettiin aina anteeksi. Paitsi tuolloin viimeisenä iltana meillä oli riitaa ja en ehtinyt sanoa, että rakastan häntä. Se sattuu mua niin paljon. Mun on niin vaikea elää sen asian kanssa. Kirjoitin hänelle arkkuun kirjeen ja laskin sen hänen rinnan päälle. Toivottavasti hän tietää kuinka rakas hän mulle on. Ap
Älä syytä itseäsi! Lapsesi tunsi rakkautesi sydämessään! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen poika...
Miten sä voit kirjoittaa mitään tuollaista? Sä et mun lasta tuntenut. Hän oli hyvä kaveri ja ihana lapsi. Hänellä oli paljon ystäviä ja ne oli hänelle tärkeintä mitä hänellä oli. Välillä musta tuntui että mulla oli seitsemän poikaa kun pojan kaverit vietti meillä niin paljon aikaa. He nauroi paljon ja pelaamisen ääniä oli kiva kuunnella... Viimeisen vuoden ajan piha oli täynnä mopoja ja välillä olin ihan hiilenä niiden kanssa, kun en meinannut saada autoa parkkiin ja piti pyytää poikia siirtämään mopojaan. Nyt pihalla ei ole yhtään mopoa ja antaisin noista hetkistä mitä vain. Mopoja meille ei enää tule. Olen nössö ja pelkuri, mutta sen kaikista pahimman olen nähnyt ja kokenut. Toista ja kolmatta kertaa en sitä halua kokea. En voisi rauhoittua hetkeksikään, jos mun lapsi olisi mopoilemassa.
Otettiin välillä kovastikin yhteen mutta pyydettiin aina anteeksi. Paitsi tuolloin viimeisenä iltana meillä oli riitaa ja en ehtinyt sanoa, että rakastan häntä. Se sattuu mua niin paljon. Mun on niin vaikea elää sen asian kanssa. Kirjoitin hänelle arkkuun kirjeen ja laskin sen hänen rinnan päälle. Toivottavasti hän tietää kuinka rakas hän mulle on. Ap
Voi ap! En osaa sanoa mitään. Tuo on varmasti pahinta, kun jäi riita sopimatta. Koita kuitenkin ajatella niin, että äidin rakkaus on vahvempi kuin yksikään riita. Uskon, että siinä hetkessä kun lapsesi on huomannut, että nyt käy pahasti, olet ollut hänen mielessään!
Otan osaa ❤️ lämmin halaus täältä. Rukoilen illalla puolestasi.