Polyamorinen liitto

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]

2 lisää. Mä en ymmärrä, miten nuo tunteet, että on "hyväksikäytetty" ja "epäkunnioitettu" suhteessa, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan sopineet kuinka toimitaan ja että asioista keskustellaan. Miten sä ap pääset tuollaisiin tuntemuksiin, jos kyseessä on suhde, jonka olet itse valinnut, kuin myös speksit, jotka olet itse valinnut?

Eikö "hyväksikäytetyn" oloon vaadita nyt vähintään se, että toinen tekee asioita, joita et hyväksy tai tekee ne selkäsi takana? Ja näissä avoimissa suhteissa tai polyamoriassa taas suhteissa ei ole kyse siitä.

[/quote]

Höpö höpö. Näkeehän sen jo suoraan tuosta asetelmasta, että toiset tekevät enemmän kompromisseja suhteessa, eikä sitä tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi se, että valtaa käyttävä osapuoli "hyväksyttää" pseudodemokraattisella "keskustelulla" oman asemansa. Miksi nuo naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät osaa suuttua tai osaa vaatia rakkautta omana itsenään, siihen voi olla syynä huono itsetunto, läheisriippuvuus, pelko jäädä yksin.

[/quote]

Niin, eli sä olet nyt päättänyt, että heidän yhteiselonsa on kieroutunutta ja epätasa-arvoista ja naiset heikkoitsetuntoisia. No ei kai siinä mitään sitten jos tiedät heidän asiansa paremmin kuin he itse.

[/quote]

Joo, tämä kertoo nyt kyllä tuon höpöhöpöttelijän kyvyttömyydestä ajatella, että jotkut haluavat näin ja joillekin tuollainen elämäntapa on ihan ok. Aika tyypillinen aikamme minäminä -ihminen, joka ei ymmärrä eikä hyväksy mitään oman maailmansa ulkopuolelta.

[/quote]

Päinvastoin. Arvostan tiettyjä raameja, rajoja ja perinteitä, jotka ihmiskunnan historian saatossa on hyväksi koettuja. Nimenomaan  nykyajalle on tyypillistä täällä ihannoitu rajattomuus, kaikki käy antaa mennä, egoisimi ja hedonismi - niin kauan kuin minä hyödyn ja minulla on kivaa... Sellainen ajatusmaailma istuu varsin huonosti parisuhteeseen, jossa ideaalisti suodaan toiselle rakkautta, kunnioitusta, ystävyyttä ja tukea vastavuoroisesti. Molemmat osapuolet tekevät kompromisseja yhteisen hyvän eteen. Valitan, mutta polyamorinen malli on sisäsyntyisesti sairas, eikä kestä tarkempaa tarkastelua pidemmältä aikaväliltä. Tuonkin ohjelman "liitto" tulee hajoamaan omaan mahdottomuuteensa, jos ei sitä ole jo tehnyt.

[/quote]

Hmm, no kyllähän hyvin moni oletetusti monogaminenkin liitto hajoaa... Omaan mahdottomuuteensa?

Ihan sama mutta ei saa laillistaa tai kaikilla papoilla on 4 thaimaalaista vaimoa ja naisilla 6 afrikkalaista miestä

Miksi tämä olisi paha asia?[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 17:30"]

Ihan sama mutta ei saa laillistaa tai kaikilla papoilla on 4 thaimaalaista vaimoa ja naisilla 6 afrikkalaista miestä

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 15:45"]

Tämä on nyt se seuraava juttu, jota media lähtee ajamaan kun sukupuolineutraali avioliitto on saatu läpi. Joko muuten Salkkareihin ym. sarjoihin on tuotu sympaattisia polyamorisia hahmoja, jotta saadaan TV-katsojien arvoja muokattua? Toimi homojen kanssa, miksei polyjenkin.

[/quote]

Jepjep, porttiteoria rules. Ja sitten salkkari-hahmo haluaa mennä koiran kanssa naimisiin jne.

Miksi on niin vaikea käsittää sitä, että polyamoriaan liity mitään agendaa siitä, että kaikkien pitäisi elää polyamorisessa suhteessa?

Päinvastoin. Arvostan tiettyjä raameja, rajoja ja perinteitä, jotka ihmiskunnan historian saatossa on hyväksi koettuja. Nimenomaan  nykyajalle on tyypillistä täällä ihannoitu rajattomuus, kaikki käy antaa mennä, egoisimi ja hedonismi - niin kauan kuin minä hyödyn ja minulla on kivaa... Sellainen ajatusmaailma istuu varsin huonosti parisuhteeseen, jossa ideaalisti suodaan toiselle rakkautta, kunnioitusta, ystävyyttä ja tukea vastavuoroisesti. Molemmat osapuolet tekevät kompromisseja yhteisen hyvän eteen. Valitan, mutta polyamorinen malli on sisäsyntyisesti sairas, eikä kestä tarkempaa tarkastelua pidemmältä aikaväliltä. Tuonkin ohjelman "liitto" tulee hajoamaan omaan mahdottomuuteensa, jos ei sitä ole jo tehnyt.

Itseasiassa tuo "hyväksi koettu" mallihan liittyy omistussuhteisiin. Ideaalitapauksessa avioliitossa on kaksi ja jos on jälkikasvua, ne ovat omia. Paitsi nykyään uusperheissä. Mutta perhe on rajattu sellaiseksi yksiköksi, että siellä on suunnilleen omat jälkeläiset, joista itse pitää huolen.

Ja se on nykyperheen perusta, eli varsin materiaalinen perusta.

Tämä edellinen vänkkääjä argumentoi jatkuvasti olkiukkoa vastaan, eli polyamoria on jotain sellaista, missä "millään ei ole mitään väliä ja mennään vaan omien halujen mukaan". Vaikka tässä ketjussa on jo kerrottu, että nämä hänen luulonsa, joita hän ei viitsi itse edes tarkemmin tarkastella, ovat vääriä, hän jatkaa sen jankuttamista, että "polyamoria on jotain, mikä kaatuu omaan mahdottomuuteensa". Kaatuuhan perinteinenkin malli omaan mahdottomuuteensa, jos toinen tai molemmat alkavat pitää salaa sivusuhteita.

En ymmärrä mikä tässä hiertää. Antaa ajattelevien, kommunikoivien aikuisten ihmisten päättää omista suhteistaan. 

Minä en ole pätkääkään mustasukkainen, innostun mieheni puolesta jos hän ihastuu johonkuhun. Mieheni ei ole mustasukkainen minusta vaan innostuu minun ihastumisistani. Meidän elämään ja sydämiin mahtuu monta, vaikka olemmekin primäärikumppanit toisillemme.

Minä en puutu yksiavioisten suhteisiin, kukin tyylillään. Miksi heidän pitäisi olla kiinnostunut minun kuvioistani?

Tällaisia kokeiluja on ollut varsinkin 60-70-luvuilla. Eletään jossain kommuunissa, talouden lisäksi jaetaan kumppanit ja lapset, koska tärkeintähän on "rakkaus" . Ei tässä mitään uutta ole. Homoliitot ja sateenkaariperheet on samaa jatkumoa ja ihan samalla retoriikalla niitä puolustetaan (koska "rakkaus")

Tietäähän sen miten näissä kokeiluissa käy... Ne 60-70-lukujen lapset ovat vartuttuaan jättäneet tällaiset perheet, moni ei ole vanhempiensa kanssa lainkaan tekemisissä ja takana on vuosikausia terapiaa. Ja sama on edessä, kun nykyiset "sateenkaari"-lapset kasvavat aikuisiksi ja alkavat etsiä juuriaan.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 18:16"]

Tällaisia kokeiluja on ollut varsinkin 60-70-luvuilla. Eletään jossain kommuunissa, talouden lisäksi jaetaan kumppanit ja lapset, koska tärkeintähän on "rakkaus" . Ei tässä mitään uutta ole. Homoliitot ja sateenkaariperheet on samaa jatkumoa ja ihan samalla retoriikalla niitä puolustetaan (koska "rakkaus")

Tietäähän sen miten näissä kokeiluissa käy... Ne 60-70-lukujen lapset ovat vartuttuaan jättäneet tällaiset perheet, moni ei ole vanhempiensa kanssa lainkaan tekemisissä ja takana on vuosikausia terapiaa. Ja sama on edessä, kun nykyiset "sateenkaari"-lapset kasvavat aikuisiksi ja alkavat etsiä juuriaan.

[/quote]

Hohhoijaa. Miksi jotkut ihan tosissaan yhdistävät polyamorian johonkin 60-luvun hippeilyyn? Varmasti mukana on kokeilijoitakin tässä ilmiössä, mutta uskoisin, että tämä puhuttelee ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat vaan piirun verran enemmän vaivautuneet pohtimaan tunteitaan ja seksuaalisuuttaan ja odotuksiaan elämästä.

Ihan oikeastiko joku väittää, että jos on polyamoria mielessä niin silloin haluaa elää kommuunissa jotain vapaata rakkautta? 60-luvulla ehkä, nyt on siitäkin ajasta jo aika monta vuosikymmentä. Noi tuossa ohjelmassa esiintyvätkin vaikuttavat tavallisilta ihmisiltä eivätkä miltään hörhöiltä.

Ei ihme, jos jollekulle on vaikeaa kertoa elävänsä tällaisessa suhteessa jos vastaanotto on tuollaista "tiedän, että olet hippi ja ei tule toimimaan".

42, aika mautonta vetää sateenkaariperheet mukaan tähän koko aiheeseen. Sateenkaariperheet eivät  ole mikään "kokeilu" vaan ihmiset ihan oikeasti ovat eläneet niissä ja elävät jatkossakin. Myös ilman lakimuutosta.

Elän polyamorisessa suhteessa. Olen nainen ja minulla on 2 miestä. Miehet eivät asu yhdessä, olen molempien kanssa tasapuolisesti eli minulla on kaksi kotia, miehillä yksi. Miehet eivät harrasta seksiä keskenään, ovat kavereita ja "perhettä" toisilleen. Emme harrasta suhteen ulkopuolisia kumppaneita, molemmat miehet ovat sitoutuneita minuun. Toinen miehistäni on täysin yksiavioinen eli vain minun kanssani, toinen voisi harkita muutakin suhdetta, jos sopiva sattuisi kohdalle.

Polyamorinen suhde on eri asia kuin avoin suhde, jossa yleensä ei ole suotavaa kiintyä niihin muihin kumppaneihin. Polyamorinen suhde on perheyhteisö, jossa vaan on useampi puoliso. Samassa taloudessa ei ole pakko asua, minunkin mieheni asuvat naapureina. Satunnaiset kumppanit olisivat uskottomuutta.

Julkisesti asiasta ei voi suuren paheksunnan vuoksi puhua, mutta en usko, että olemme ainoita. Olemme tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin homot aikoinaan. Toivon, että jonain päivänä monisuhteisten avioliitotkin hyväksytään. Toistaiseksi olen virallisesti naimisissa vain "ensimmäisen" mieheni kanssa.

Lapsia minulla ei ole kummankaan miehen kanssa, koska aikuiset lapseni ovat ensimmäisestä avioliitostani.

Naimisissa olen ollut jo toistakymmentä vuotta ja toinen puoliso ollut kuviossa yli 5 vuotta.

Polyamorisista liitoista on liikkeellä yhtä ennakkoluuloisia ja outoja käsityksiä kuin samaa sukupuolta olevien liitoistakin. Itse asiassa vielä kummallisempia ja sateenkaaripariskunnatkin suhtautuvat avoimen syrjivästi. Mukaan vedetään possuja ja koiria ja pedofiliaa yhtä omituisin perustein kuin sateenkaariliittoihinkin.

Saa nähdä vieläkö joskus koittaa meidänkin päivämme astua kaapista.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:13"]

Jokainen tietty tyylillään, mutta kyllähän tuosta jotenkinä äärimmäinen itsekkyys paistaa läpi.

Pistää vaan miettimään, mikä on noiden ihmisen itsekunnioituksen ja -tunnon taso, kun suostuu rakkaansa jakamaan. Ei varmaan kummoinenkaan.

[/quote]

Mitä itsekkyyttä siinä on? Ei ne mitään jaa muuta kun toisensa

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]

2 lisää. Mä en ymmärrä, miten nuo tunteet, että on "hyväksikäytetty" ja "epäkunnioitettu" suhteessa, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan sopineet kuinka toimitaan ja että asioista keskustellaan. Miten sä ap pääset tuollaisiin tuntemuksiin, jos kyseessä on suhde, jonka olet itse valinnut, kuin myös speksit, jotka olet itse valinnut?

Eikö "hyväksikäytetyn" oloon vaadita nyt vähintään se, että toinen tekee asioita, joita et hyväksy tai tekee ne selkäsi takana? Ja näissä avoimissa suhteissa tai polyamoriassa taas suhteissa ei ole kyse siitä.

[/quote]

Höpö höpö. Näkeehän sen jo suoraan tuosta asetelmasta, että toiset tekevät enemmän kompromisseja suhteessa, eikä sitä tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi se, että valtaa käyttävä osapuoli "hyväksyttää" pseudodemokraattisella "keskustelulla" oman asemansa. Miksi nuo naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät osaa suuttua tai osaa vaatia rakkautta omana itsenään, siihen voi olla syynä huono itsetunto, läheisriippuvuus, pelko jäädä yksin.

[/quote]

Mistä sä revit tota paskaa?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:12"]

Ilmeisesti noita polyamorisia suhteita on paljon enemmän niin, että on yksi nainen ja useita miehiä. En ymmärrä minkä vuoksi tätä uusinta sukupuolineutraalia lakia ei samalla kerralla tehtyä myös lukumääräneutraaliksi. Tässä on selvä tasa-arvo ongelma edelleenkin.

Samalla se olis mennyt tässä sekin asia.

[/quote]

Juuri näin. Niitä on kumminkin päin

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]

2 lisää. Mä en ymmärrä, miten nuo tunteet, että on "hyväksikäytetty" ja "epäkunnioitettu" suhteessa, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan sopineet kuinka toimitaan ja että asioista keskustellaan. Miten sä ap pääset tuollaisiin tuntemuksiin, jos kyseessä on suhde, jonka olet itse valinnut, kuin myös speksit, jotka olet itse valinnut?

Eikö "hyväksikäytetyn" oloon vaadita nyt vähintään se, että toinen tekee asioita, joita et hyväksy tai tekee ne selkäsi takana? Ja näissä avoimissa suhteissa tai polyamoriassa taas suhteissa ei ole kyse siitä.

[/quote]

Höpö höpö. Näkeehän sen jo suoraan tuosta asetelmasta, että toiset tekevät enemmän kompromisseja suhteessa, eikä sitä tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi se, että valtaa käyttävä osapuoli "hyväksyttää" pseudodemokraattisella "keskustelulla" oman asemansa. Miksi nuo naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät osaa suuttua tai osaa vaatia rakkautta omana itsenään, siihen voi olla syynä huono itsetunto, läheisriippuvuus, pelko jäädä yksin.

[/quote]

Niin, eli sä olet nyt päättänyt, että heidän yhteiselonsa on kieroutunutta ja epätasa-arvoista ja naiset heikkoitsetuntoisia. No ei kai siinä mitään sitten jos tiedät heidän asiansa paremmin kuin he itse.

[/quote]

Moni vaan meinaa että ihminen ei muka osaa itse päättää asioistaan. Sama juttu prostituutiossa: kaikki prostituoidut inhoaa työtään ja on siihen pakotettu koska kukaan EI voi haluta sitä työtä? Jos sanoo haluavansa niin se valehtelee

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 14:32"]

Kun tälle tielle kerran lähdettiin niin tämä (polyamoria) seuraavaksi. Ja sitten moniavioinen jne jne.

Polyamoria, polygamia, polyandria. Ja näitähän riittää. Antaa mennä vaan!

[/quote]

Miksi ei saisi? Jos homot saa mennä naimisiin niin turha avioliittoa muiltakaan estää

Onkohan tuo ohjelman mies muhamettilainen tai mormooni, kun on enemmän kuin yksi vaimo? Pitänee katsastaa ainakin alkua ohjelmasta torstaina.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:21"]

Olen myös itse ajatellut, että tuollainen kuvio ei voi toimia, jos siinä on lapsia. Mutta ilmeisesti voi. Pitääpä katsoa tuo jakso.

Tuollainen suhdehan perustuu keskustelulle ja avoimuudelle. Koska eihän sellainen voi toimia, että joku osapuoli sanelisi toisille asiat. 2

[/quote]

Täälläpäs on arvoliberaalia porukkaa. Jos mieheni hässisi vuorotellen minun ja jonkun toisen pirkon kanssa mielensä mukaan, niin minkään maailman keskustelu tai avoimuus ei muuttaisi asiaa omalta puoleltani myönteiseksi. Päinvastoin olo olisi vieläkin hyväksikäytetympi ja epäkunnioitettu, mikäli vain mahdollista.

terv. arvokonservatiivi ap

[/quote]

Älä ihmeessä ota sitten ketään Pirkkoa teille asumaan :D. Mutta en usko että tuo oikeasti on ARVOkysymys, vaan TUNNEkysymys. Minäkin olen arvokonservatiivi, haluan asua ydinperheenä ja niin pois päin, mutta ei minusta tuntuisi pahalta polyamorinen elämä. Päinvastoin voisi olla kivaakin ja ainakin biologisista syistä ja myös monen käytännön seikan kannalta parempi ja vähemmän kitkaa aiheuttava vaihtoehto kuin tiukka ydinperhe. En vain halua sitä itselle, koska se olisi niin epäsovinnaista ja oletettavasti aiheuttaisi kaikenlaista seliteltävää muussa elämässä, enkä halua kuulua tuollaiseen vähemmistöön.

[/quote]

Ahaa, kalastelet itsellesi jotain suvaitsevaisen ihmisen irtopisteitä komppaamalla polyamoriaa, mutta käytännössä et hyväksy - ainakaan omalla kohdallasi? Oisko selkäranka jotain?

[/quote]

Tämän aiheen keskusteluja tuntuu vaivaavan se, että polyamoria olisi joku yksinkertainen malli, jonka mukaan "kaikki voisivat elää".

Ei. Vaan että polyamoria on ajatus, jonka mukaan jotkut voivat elää mutta siten, että he tutkivat, kuinka he itse voisivat elää siinä. Ei siis siten, että pariskunta X voi alkaa elää kuten pariskunta Y. Pariskunnan X pitää miettiä omat rajansa.

Ilmeisesti nämä koko ajatuksen vastustajat lähtevät siitä, että

a) se uhkaa perinteistä parisuhdetta

b) se nojautuu siihen, että koko jutussa tanssitaan yhden henkilön pillin mukaan

c) se muka olisi realistinen kaikille pariskunnille

[/quote]

C-kohta on se, johon minun tunteeni töksähtää. Kun tätä edistetään, se ei ehkä pysy sellaisena pienen piirin harrastuksena, johon se oikeasti ehkä sopiikin. Ja kun se leviää muodikkaana elämäntapana ihmisille, jotka eivät osaa pitää kiinni rajoistaan ja kommunikoida ollenkaan, se muuttuu hyvinkin vastenmieliseksi ilmiöksi, jossa vahvin tosiaan vie ja muut yrittävät olla vikisemättä. 

Minun nähdäkseni ilmiössä on kysymys perheinstituution romahduksen hätäkorjauksesta, jota edistävät eroperheiden aikuiset lapset, joita pelottaa riippuvuus toisista ihmisistä ja eksklusiivisiin parisuhteisiin kytkeytyneet raivokkaat voimat, jotka riehaantuessaan hajottavat lapsilta perheen.

Varautuneen ihmisen rakkaus on juuri tuollaista aurinkoista sorttia, joka lisääntyy jakamalla, enkä suostu pitämään sitä edistysaskeleena yhteiskunnassa, kun se ei sitä ole ollut omassa elämässänikään. Nuorena avioerolapsena minua ei horjuttanut poikaystävien koheltamiset sinne tänne, kuten eivät omanikaan. Sittemmin olen nähnyt nuoruudensuhteissani pelkoa, häpeää ja etäisyyden säilyttämistä muihin, ja kyvyttömyyttä rakastaa koko arsenaalilla. Kevytrakkaus voi tuntua puhtaammalta ja vapaammalta, mutta sitoutuminen jää nähtäväksi. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että tuollainen liitto kestää niin syvää taantumista kuin tavallinen parisuhde - kahdenvälinen suhdedynamiikka molemminpuolisine kehittymismahdollisuuksineen muuttuu kolmiopeleiksi, ja liittoutumiseksi huonostikäyttäytyvää kiukuttelijaa vastaan. Todistakaa minun olevan väärässä. 

No tuskinpa kukaan voi sinulle todistaa mitään. Jos jossain on usean ihmisen suhde, joka näyttäisi toimivan, kyse on teeskentelystä ja itsepetoksesta, jos se taas ei toimi, vika on siinä suhteen mallissa.

Miten mielestäsi tavalliset parisuhteet kestää "taantumista", ja miten ihmiset hyödyntää niitä kehittymismahdollisuuksia? Kuitenkin puolet avioliitoista päättyy eroon, ja avioliittoja on usein edeltänyt ja monella seuraa peräkkäiset tai joskus päällekkäiset suhteet?

Sanoisin itse että ihmissuhteet on useimmille räpiköintiä oli suhdemalli mikä tahansa. Se kasvaako ja mihin suuntaan elämänsä aikana, on ihan omista kyvyistä ja haluista kiinni, eikä siitä suhdemallista.

Minun on hirmu hankala uskoa, että tunne-elämältään tasapainoinen ihminen voisi olla onnellinen tuollaisessa suhteessa. Itselläni oli tuontyyppisiä viritelmiä parikymppisenä, jolloin olin sitoutumiskammoinen ja henkisesti vereslihalla. Kaikki suhteet olivat pinnallisempia kuin nykyinen avioliittoni. Vasta nyt kun on päästänyt yhden ja oikean ihmisen lähelleen, ei voisi kuvitellakaan muuta kuin kauniin, tasapainoisen kahden ihmisen välisen avioliiton. Jollain tapaa polysuhteet ovat teennäistä leikkiä tunnevammaisten kesken, minua jopa ällöttää katsoa noiden elämää.

Olen nähnyt läheltä, miten eräs pitkäaikainen liitto tuhoutui tämmöisen poly-sekoilun myötä. Lapset jäivät isättömiksi, omaisuus meni jakoon, perintöasunto myytiin avioeron myötä pois jne.

Aika harvan luonne kestää tuollaista kuitenkaan loppujenlopuksi.