Lue keskustelun säännöt.
Polyamorinen liitto
03.12.2014 |
Onko jollakin kokemuksia?Erilaiset perheet- sarjassa aihetta käsitellään torstaina. Henkilökohtaisesti ärsyttää tuollainen egobuusti miehellä. Siinä sitten kilpailuttaa ja manipuloi jalkavaimojaan minkä ehtii. Miten olisi jos tilanne olisikin toisinpäin: Naisella kaksi miestä? Ei varmasti kukaan mies suostu kynnysmatoksi? Vai suostuuko?
Vielä ymmärtäisin jos henkilö olisi todella upean näköinen ja rikas. Mutta tuollainen tusinakaljupää? Eikä voi olla mitenkään superihku luonnekaan, kun laittaa rakastamansa naisen (t) sietämään tuollaista.
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:21"]
Olen myös itse ajatellut, että tuollainen kuvio ei voi toimia, jos siinä on lapsia. Mutta ilmeisesti voi. Pitääpä katsoa tuo jakso.
Tuollainen suhdehan perustuu keskustelulle ja avoimuudelle. Koska eihän sellainen voi toimia, että joku osapuoli sanelisi toisille asiat. 2
[/quote]
Täälläpäs on arvoliberaalia porukkaa. Jos mieheni hässisi vuorotellen minun ja jonkun toisen pirkon kanssa mielensä mukaan, niin minkään maailman keskustelu tai avoimuus ei muuttaisi asiaa omalta puoleltani myönteiseksi. Päinvastoin olo olisi vieläkin hyväksikäytetympi ja epäkunnioitettu, mikäli vain mahdollista.
terv. arvokonservatiivi ap
[/quote]
Älä ihmeessä ota sitten ketään Pirkkoa teille asumaan :D. Mutta en usko että tuo oikeasti on ARVOkysymys, vaan TUNNEkysymys. Minäkin olen arvokonservatiivi, haluan asua ydinperheenä ja niin pois päin, mutta ei minusta tuntuisi pahalta polyamorinen elämä. Päinvastoin voisi olla kivaakin ja ainakin biologisista syistä ja myös monen käytännön seikan kannalta parempi ja vähemmän kitkaa aiheuttava vaihtoehto kuin tiukka ydinperhe. En vain halua sitä itselle, koska se olisi niin epäsovinnaista ja oletettavasti aiheuttaisi kaikenlaista seliteltävää muussa elämässä, enkä halua kuulua tuollaiseen vähemmistöön.
[/quote]
Ahaa, kalastelet itsellesi jotain suvaitsevaisen ihmisen irtopisteitä komppaamalla polyamoriaa, mutta käytännössä et hyväksy - ainakaan omalla kohdallasi? Oisko selkäranka jotain?
[/quote]
Tämän aiheen keskusteluja tuntuu vaivaavan se, että polyamoria olisi joku yksinkertainen malli, jonka mukaan "kaikki voisivat elää".
Ei. Vaan että polyamoria on ajatus, jonka mukaan jotkut voivat elää mutta siten, että he tutkivat, kuinka he itse voisivat elää siinä. Ei siis siten, että pariskunta X voi alkaa elää kuten pariskunta Y. Pariskunnan X pitää miettiä omat rajansa.
Ilmeisesti nämä koko ajatuksen vastustajat lähtevät siitä, että
a) se uhkaa perinteistä parisuhdetta
b) se nojautuu siihen, että koko jutussa tanssitaan yhden henkilön pillin mukaan
c) se muka olisi realistinen kaikille pariskunnille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]
2 lisää. Mä en ymmärrä, miten nuo tunteet, että on "hyväksikäytetty" ja "epäkunnioitettu" suhteessa, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan sopineet kuinka toimitaan ja että asioista keskustellaan. Miten sä ap pääset tuollaisiin tuntemuksiin, jos kyseessä on suhde, jonka olet itse valinnut, kuin myös speksit, jotka olet itse valinnut?
Eikö "hyväksikäytetyn" oloon vaadita nyt vähintään se, että toinen tekee asioita, joita et hyväksy tai tekee ne selkäsi takana? Ja näissä avoimissa suhteissa tai polyamoriassa taas suhteissa ei ole kyse siitä.
[/quote]
Höpö höpö. Näkeehän sen jo suoraan tuosta asetelmasta, että toiset tekevät enemmän kompromisseja suhteessa, eikä sitä tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi se, että valtaa käyttävä osapuoli "hyväksyttää" pseudodemokraattisella "keskustelulla" oman asemansa. Miksi nuo naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät osaa suuttua tai osaa vaatia rakkautta omana itsenään, siihen voi olla syynä huono itsetunto, läheisriippuvuus, pelko jäädä yksin.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:13"]
Pistää vaan miettimään, mikä on noiden ihmisen itsekunnioituksen ja -tunnon taso, kun suostuu rakkaansa jakamaan. Ei varmaan kummoinenkaan.
[/quote]
Pistää vaan miettimään, mikä on niiden ihmisten itsekunnioituksen ja -tunnon ja muiden kunnioituksen taso, jotka haluaa kontrolloida, hallita ja rajoittaa rakkaansa elämää ja esimerkiksi estää häntä rakastamasta useita eri henkilöitä yhtä aikaa. Ihminen ei ole mikään esine jonka voi omistaa ja jonka voi "jakaa" jonkun kanssa.
[/quote]Silloin ei varmaan kannattaisi sitoutua lainkaan kahdenkeskiseen av(i)oliittoon. On hyvin ymmärrettävää että toinen osapuoli ottaa tosissaan lupauksen uskollisuudesta. Jos suhteen/liiton solmimisen jälkeen huomaa ettei se olekaan oma juttu on parempi erota ja alkaa elää itselle sopivalla tavalla loukkaamatta muita = samoin ajattelevien kanssa.
[/quote]
Ei toimi noin. Suurin osa plyamorisista suhteista on entisiä monoamorisia suhteita, joita on yhdessä tuumi päätetty avata.
Itse olen enemminkin yksisvioinen tapaus, mutten pidä ollenkaan itsekkäänä tai huonoitsetuntoisena ihmistä joka on tuollaisessa suhteessa. Kaikilla ei ole samanlaista omistuksenhalua. Se, että itse haluaa "omistaa" kumppaninsa, ettei tällä saa olla muita ri tarkoita että kaikki kokisivat samoin. Itseasiassa oken aina pitänyt yjsiavioisuutta suurempans itsekkyytenä. Jos rakastaisin täysin ehdoitta miestäni, niin eihän sillä olisi väliä vaikka hänellä olisi toinenkin suhde. Mutta itsekkyydestä haluan mieluiten, että hän on vain minun kanssani. Mutta minulla ja kenellä muulla tahansa on siihen oikeus. Tämän takia suhteen alkuvaiheilla on tapana tutustua ja käydä läpi onko molemmilla osapuolilla samanlainen näkemys asioista. Yksiavioisuus on sopimuskysymys, samoin polyamoria tai avoin suhde. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää omista lähtökohdista mutta fiksu edes yrittää ymmärtää erilaisia elämäntapoja ilkkumatta.
Ilmeisesti noita polyamorisia suhteita on paljon enemmän niin, että on yksi nainen ja useita miehiä. En ymmärrä minkä vuoksi tätä uusinta sukupuolineutraalia lakia ei samalla kerralla tehtyä myös lukumääräneutraaliksi. Tässä on selvä tasa-arvo ongelma edelleenkin.
Samalla se olis mennyt tässä sekin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]
2 lisää. Mä en ymmärrä, miten nuo tunteet, että on "hyväksikäytetty" ja "epäkunnioitettu" suhteessa, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan sopineet kuinka toimitaan ja että asioista keskustellaan. Miten sä ap pääset tuollaisiin tuntemuksiin, jos kyseessä on suhde, jonka olet itse valinnut, kuin myös speksit, jotka olet itse valinnut?
Eikö "hyväksikäytetyn" oloon vaadita nyt vähintään se, että toinen tekee asioita, joita et hyväksy tai tekee ne selkäsi takana? Ja näissä avoimissa suhteissa tai polyamoriassa taas suhteissa ei ole kyse siitä.
[/quote]
Höpö höpö. Näkeehän sen jo suoraan tuosta asetelmasta, että toiset tekevät enemmän kompromisseja suhteessa, eikä sitä tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi se, että valtaa käyttävä osapuoli "hyväksyttää" pseudodemokraattisella "keskustelulla" oman asemansa. Miksi nuo naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät osaa suuttua tai osaa vaatia rakkautta omana itsenään, siihen voi olla syynä huono itsetunto, läheisriippuvuus, pelko jäädä yksin.
[/quote]
Niin, eli sä olet nyt päättänyt, että heidän yhteiselonsa on kieroutunutta ja epätasa-arvoista ja naiset heikkoitsetuntoisia. No ei kai siinä mitään sitten jos tiedät heidän asiansa paremmin kuin he itse.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:12"]Itse olen enemminkin yksisvioinen tapaus, mutten pidä ollenkaan itsekkäänä tai huonoitsetuntoisena ihmistä joka on tuollaisessa suhteessa. Kaikilla ei ole samanlaista omistuksenhalua. Se, että itse haluaa "omistaa" kumppaninsa, ettei tällä saa olla muita ri tarkoita että kaikki kokisivat samoin. Itseasiassa oken aina pitänyt yjsiavioisuutta suurempans itsekkyytenä. Jos rakastaisin täysin ehdoitta miestäni, niin eihän sillä olisi väliä vaikka hänellä olisi toinenkin suhde. Mutta itsekkyydestä haluan mieluiten, että hän on vain minun kanssani. Mutta minulla ja kenellä muulla tahansa on siihen oikeus. Tämän takia suhteen alkuvaiheilla on tapana tutustua ja käydä läpi onko molemmilla osapuolilla samanlainen näkemys asioista. Yksiavioisuus on sopimuskysymys, samoin polyamoria tai avoin suhde. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää omista lähtökohdista mutta fiksu edes yrittää ymmärtää erilaisia elämäntapoja ilkkumatta.
[/quote]
Pahoittelut kirjoitusvirheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]
2 lisää. Mä en ymmärrä, miten nuo tunteet, että on "hyväksikäytetty" ja "epäkunnioitettu" suhteessa, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan sopineet kuinka toimitaan ja että asioista keskustellaan. Miten sä ap pääset tuollaisiin tuntemuksiin, jos kyseessä on suhde, jonka olet itse valinnut, kuin myös speksit, jotka olet itse valinnut?
Eikö "hyväksikäytetyn" oloon vaadita nyt vähintään se, että toinen tekee asioita, joita et hyväksy tai tekee ne selkäsi takana? Ja näissä avoimissa suhteissa tai polyamoriassa taas suhteissa ei ole kyse siitä.
[/quote]
Höpö höpö. Näkeehän sen jo suoraan tuosta asetelmasta, että toiset tekevät enemmän kompromisseja suhteessa, eikä sitä tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi se, että valtaa käyttävä osapuoli "hyväksyttää" pseudodemokraattisella "keskustelulla" oman asemansa. Miksi nuo naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät osaa suuttua tai osaa vaatia rakkautta omana itsenään, siihen voi olla syynä huono itsetunto, läheisriippuvuus, pelko jäädä yksin.
[/quote]
Niin, eli sä olet nyt päättänyt, että heidän yhteiselonsa on kieroutunutta ja epätasa-arvoista ja naiset heikkoitsetuntoisia. No ei kai siinä mitään sitten jos tiedät heidän asiansa paremmin kuin he itse.
[/quote]
Joo, tämä kertoo nyt kyllä tuon höpöhöpöttelijän kyvyttömyydestä ajatella, että jotkut haluavat näin ja joillekin tuollainen elämäntapa on ihan ok. Aika tyypillinen aikamme minäminä -ihminen, joka ei ymmärrä eikä hyväksy mitään oman maailmansa ulkopuolelta.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:21"]
Olen myös itse ajatellut, että tuollainen kuvio ei voi toimia, jos siinä on lapsia. Mutta ilmeisesti voi. Pitääpä katsoa tuo jakso.
Tuollainen suhdehan perustuu keskustelulle ja avoimuudelle. Koska eihän sellainen voi toimia, että joku osapuoli sanelisi toisille asiat. 2
[/quote]
Täälläpäs on arvoliberaalia porukkaa. Jos mieheni hässisi vuorotellen minun ja jonkun toisen pirkon kanssa mielensä mukaan, niin minkään maailman keskustelu tai avoimuus ei muuttaisi asiaa omalta puoleltani myönteiseksi. Päinvastoin olo olisi vieläkin hyväksikäytetympi ja epäkunnioitettu, mikäli vain mahdollista.
terv. arvokonservatiivi ap
[/quote]
Älä ihmeessä ota sitten ketään Pirkkoa teille asumaan :D. Mutta en usko että tuo oikeasti on ARVOkysymys, vaan TUNNEkysymys. Minäkin olen arvokonservatiivi, haluan asua ydinperheenä ja niin pois päin, mutta ei minusta tuntuisi pahalta polyamorinen elämä. Päinvastoin voisi olla kivaakin ja ainakin biologisista syistä ja myös monen käytännön seikan kannalta parempi ja vähemmän kitkaa aiheuttava vaihtoehto kuin tiukka ydinperhe. En vain halua sitä itselle, koska se olisi niin epäsovinnaista ja oletettavasti aiheuttaisi kaikenlaista seliteltävää muussa elämässä, enkä halua kuulua tuollaiseen vähemmistöön.
[/quote]
Ahaa, kalastelet itsellesi jotain suvaitsevaisen ihmisen irtopisteitä komppaamalla polyamoriaa, mutta käytännössä et hyväksy - ainakaan omalla kohdallasi? Oisko selkäranka jotain?
[/quote]
No eihän se nyt niin mene! Kyllä jotain voi hyväksyä, vaikkei se omalle kohdalle sopisikaan! Kyllä minulle on esim. täysin ok seksuaalivähemmistöt ja polyamoriset suhteet, mutta en sitä itselleni halua vaan olen täysin tyytyväinen elämääni möhömahaisen ihanan mieheni kanssa ihan kaksistaan :) Eihän tällä nyt ole mitään tekemistä selkärangan kanssa :)
[/quote]
Olen lainausrimpsun kolmaskirjoittaja, ARVO/TUNNEtyyppi, en tiedä montako kommentoijaa tässä on muita. Ja tarkoitin siis sitä, että polyamoriseen suhteeseen lähteminen voi hyvin olla arvokysymys ja konservatiiviselle tyypille mahdottomuus, mutta se miten suhtautuu siihen ajatukseen omalla kohdalla ainakin, on minusta tunnekysymys eikä arvomaailmakysymys.
Jos puistattaa ajatus miehestä (luvan kanssa!) Pirkon pedissä, niin se on ennen kaikkea tunneasia. Minulla ei sellaista tunnetta tule, voisin hyvin ottaa jonkun mukavan Pirkon tänne ja ajattelisin että kiva kun kolmas aikuinen talossa.
Mutta arvovalinnat estää lähtemästä sellaiseen suhteeseen, samoin kuin arvovalinnat on vaikuttaneet siihen että on tullut mieleen luoda (yhä) kirkkoon kuuluva ydinperhe, jossa pari lasta, omakotitalo, farmari ja koira. Samoin arvomaailman rajoitukset estää minua vaikka kääntymästä pakanaksi, ajatus puiden palvomisesta tuntuu ihan hyvältä, mutta jos mietin että oikeastiko niin eeeeiiii, liian epäkonservatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 20:34"]
Tämän aiheen keskusteluja tuntuu vaivaavan se, että polyamoria olisi joku yksinkertainen malli, jonka mukaan "kaikki voisivat elää".
Ei. Vaan että polyamoria on ajatus, jonka mukaan jotkut voivat elää mutta siten, että he tutkivat, kuinka he itse voisivat elää siinä. Ei siis siten, että pariskunta X voi alkaa elää kuten pariskunta Y. Pariskunnan X pitää miettiä omat rajansa.
Ilmeisesti nämä koko ajatuksen vastustajat lähtevät siitä, että
a) se uhkaa perinteistä parisuhdetta
b) se nojautuu siihen, että koko jutussa tanssitaan yhden henkilön pillin mukaan
c) se muka olisi realistinen kaikille pariskunnille
[/quote]
C-kohta on se, johon minun tunteeni töksähtää. Kun tätä edistetään, se ei ehkä pysy sellaisena pienen piirin harrastuksena, johon se oikeasti ehkä sopiikin. Ja kun se leviää muodikkaana elämäntapana ihmisille, jotka eivät osaa pitää kiinni rajoistaan ja kommunikoida ollenkaan, se muuttuu hyvinkin vastenmieliseksi ilmiöksi, jossa vahvin tosiaan vie ja muut yrittävät olla vikisemättä.
[/quote]
Olen samaa mieltä (ja siis tuon listan kirjoittaja). Tietenkin se on ongelma, jos tämä nähdään mallina, joka voisi toteutua kaikille.
Ajattelen itse, että tuo vaatii itsetuntemusta, mitä ei vielä nuorella ihmisellä ole. Nuori ihminen ei välttämättä vielä tiedä, kuka itsekään on. Tämä ei ole sellaisen juttu, joka ei tunne itseään eikä tunnista tunteitaan. Siksi ajattelen, että on hyvä, jos tämä säilyy sellaisena, jonka ihmiset itse valitsevat ja sellaisena, johon kuuluu avoin keskustelu. Silti olisi mielestäni myös myönteistä, jos tässä keskustelussa päädyttäisiin vähän pidemmälle, kuin rinnastamaan se kommuunielämään ja 60-luvun vapaaseen rakkauteen. Jos nyt oletetaan, että polyamorisessa suhteissa eläisi vaikka tavallinen työssäkäyvä 40v. Tiina, niin aika rasittavaa joutua selittelemään, ettei asialla ole mitään tekemistä edellisten mielikuvien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 11:11"]
"Perheessä kaikki aikuisten säännöt eivät kuitenkaan ole jokaiselle osapuolelle samat. Polyamorisen suhteen ulkopuoliset suhteet ovat kolmikolle sallittuja, mutta Johannalla ja Jaanalla saa kuitenkin olla vain tyttöystäviä. Marko puolestaan saa tapailla, ketä haluaa."
"Jaanalla ja Johannalla on molemmilla tyttöystävät perheen ulkopuolella, ja tyttöystävien tapailu luokin kahdenkeskistä aikaa perheen muille aikuisille. "
[/quote]
Haittaako toi, jos sääntö on kaikille ihan ok ja yhdessä sovittu kaikkien henkilökohtaisia rajoja kunnioittaen?
Meidänkin (mielestäni) monogamisessa suhteessa on sellainen sääntö, että mies saa pussailla muiden miespuolisten kanssa jos haluaa, koska en koe sitä uhaksi enkä ole mustasukkainen silloin. Naiset koen uhaksi ja heitä en halua mieheni pussailevan. Mieheni puolesta taas minä saisin pussailla ketä haluan ja saisin vaikka harrastaa seksiäkin, niin miesten kuin naistenkin kanssa, koska hän ei ole niin mustasukkainen eikä ole omistushaluinen kuin minä. (Minulla ei kuitenkaan ole halua ja tarvetta sekstailla tai pussailla muiden kanssa, tuokin ehdotus ja "lupa" on tullut mieheltä itseltään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää muistaa varata marsuteippiä kaiken varalta. :)
Tuo ohjelma tuli juuri uusintana ja nyt on taas netissäkin nähtävissä.
Typerää vetää tähän eläimiä mukaan. Samalla ajatuksella voisi homoliittoa kauhistella ja verrata sitä eläinseksiin. Eikö?
Itse olen kiinnostunut polyamorisesta liitosta, johon olenkin nyt ryhtymässä. Olin ennen ennakkoluuloinen, kunnes rakastuin mieheen, jolla on jo vaimo. Olen tutustunut vaimoonkin ja meillä synkkaa erittäin hyvin. Hitsi, että koko homma tuntuu hyvältä, vaikka lapsen kengissä tämä vielä onkin.
Jos tämä ei jostain syystä onnistu, päätin että vetäydyn pois... Mutta katsotaan.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:13"]
Pistää vaan miettimään, mikä on noiden ihmisen itsekunnioituksen ja -tunnon taso, kun suostuu rakkaansa jakamaan. Ei varmaan kummoinenkaan.
[/quote]
Pistää vaan miettimään, mikä on niiden ihmisten itsekunnioituksen ja -tunnon ja muiden kunnioituksen taso, jotka haluaa kontrolloida, hallita ja rajoittaa rakkaansa elämää ja esimerkiksi estää häntä rakastamasta useita eri henkilöitä yhtä aikaa. Ihminen ei ole mikään esine jonka voi omistaa ja jonka voi "jakaa" jonkun kanssa.
[/quote]Silloin ei varmaan kannattaisi sitoutua lainkaan kahdenkeskiseen av(i)oliittoon. On hyvin ymmärrettävää että toinen osapuoli ottaa tosissaan lupauksen uskollisuudesta. Jos suhteen/liiton solmimisen jälkeen huomaa ettei se olekaan oma juttu on parempi erota ja alkaa elää itselle sopivalla tavalla loukkaamatta muita = samoin ajattelevien kanssa.