Lue keskustelun säännöt.
Lapset itkevät aivan järkyttävän pienistä asioista
22.12.2014 |
En ole ollut lapsien kanssa elämäni aikana oikeastaan yhtään tekemisissä ja tuossa viikko sitten ollessani kyläilemässä erään lapsiperheen luona ihmettelin jo että miten nämä vanhemmat jaksavat tuota huutoa, juoksemista ja itkua päivästä toiseen. Eniten ihmettelin sitä että miten lapset oikeasti itkevät aivan ääliömäisen pienistä asioista. Lapsi ottaa äidin kännykän käteensä, äiti ottaa sen pois ja seuraa niin kamala huutokonsertti ettei tosikaan. Hetken päästä lapsi rauhoittuu, sitten menee hetki niin alkaa uusi korvia särkevä huutoparku siitä syystä että joku muki on väärän värinen.
Itse olen vela (=vapaaehtoisesti lapseton) ja pakko tulla tänne kysymään että miten ihmeessä te kestätte tuota huutoa ja itkua päivästä toiseen? Tottakai oma lapsi on aina rakas ja tärkeä, mutta silti luulisi että joskus ottaa aivoon kun rankan työpäivän jälkeen vieressä huudetaan täyttäkurkkua mitättömästä asiasta. Vaikka kuinka yrittäisi olla mukautuvainen, lohduttaa ja tehdä vaikka mitä sen lapsen eteen niin hetken päästä sillä on taas uusi olematon syy vollottaa naama punaisena.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 01:00"]
En ole ollut lapsien kanssa elämäni aikana oikeastaan yhtään tekemisissä ja tuossa viikko sitten ollessani kyläilemässä erään lapsiperheen luona ihmettelin jo että miten nämä vanhemmat jaksavat tuota huutoa, juoksemista ja itkua päivästä toiseen. Eniten ihmettelin sitä että miten lapset oikeasti itkevät aivan ääliömäisen pienistä asioista. Lapsi ottaa äidin kännykän käteensä, äiti ottaa sen pois ja seuraa niin kamala huutokonsertti ettei tosikaan. Hetken päästä lapsi rauhoittuu, sitten menee hetki niin alkaa uusi korvia särkevä huutoparku siitä syystä että joku muki on väärän värinen.
Itse olen vela (=vapaaehtoisesti lapseton) ja pakko tulla tänne kysymään että miten ihmeessä te kestätte tuota huutoa ja itkua päivästä toiseen? Tottakai oma lapsi on aina rakas ja tärkeä, mutta silti luulisi että joskus ottaa aivoon kun rankan työpäivän jälkeen vieressä huudetaan täyttäkurkkua mitättömästä asiasta. Vaikka kuinka yrittäisi olla mukautuvainen, lohduttaa ja tehdä vaikka mitä sen lapsen eteen niin hetken päästä sillä on taas uusi olematon syy vollottaa naama punaisena.
[/quote]
Minullakaan ei ole lapsia,mutta ymmärrän että asiat jotka ovat aikuisen silmissä ääliömäisen pieniä,ovat lapsesta isoja,itkemisen arvoisia asioita.Enemmän hämmästyttäisi jos aikuinen itkisi jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä :D Kaipa vanhemmilta sitten vaaditaan vain hyviä hermoja,että jaksaa sitä "turhaa"vollotusta.(Tiedän kyllä mitä tarkoitat,vierailut taaperoperheessä ovat joskust hermojaraastavia).Onneksi se turhasta vollottaminen kuitenkin loppuu iän myötä.
Sitäpaitsi monilla aikuisillakin on helvetin huono pettymyksensietokyky.Ne ei itke mutta vittuilee,oikkuilee ja kitisee ja valittaa tosi pienestä.Ollaan röyhkeitä ja käyttäydytään huonosti.Niiden yläpuolella(aikuisten siis) ei oo vaan ketään joka tulis sanomaan et nyt se perkeleen kiukuttelu loppu.Ja näin aikuinen elää harhassa että käyttäytyy aina niin fiksusti.
Ei meillä lapset vaan tuollaisesta itkeneet. Väsymyksestä ja nälästä toki mutta se oli äkkiä ratkaistu.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 15:56"]
Sitäpaitsi monilla aikuisillakin on helvetin huono pettymyksensietokyky.Ne ei itke mutta vittuilee,oikkuilee ja kitisee ja valittaa tosi pienestä.Ollaan röyhkeitä ja käyttäydytään huonosti.Niiden yläpuolella(aikuisten siis) ei oo vaan ketään joka tulis sanomaan et nyt se perkeleen kiukuttelu loppu.Ja näin aikuinen elää harhassa että käyttäytyy aina niin fiksusti.
[/quote]
Juu, olen törmännyt tällaisiin aikuisiin. Valitettavasti useimmiten naisia. Herneet menee nessuun pienimmistäkin asioista ja varsinkin sillloin, kun asiat eivät mene ao. henkilön toivomalla tavalla.
Lasten kohdalla sen ymmärtää, he vasta harjoittelevat näitä elämässä tärkeitä taitoja, kuten pettymysten sietokkykä ja itsehillintää. Meistä aikuisista on kiinni, kuinka hyvin lapset nämä asiat sitten oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 15:56"]
Sitäpaitsi monilla aikuisillakin on helvetin huono pettymyksensietokyky.Ne ei itke mutta vittuilee,oikkuilee ja kitisee ja valittaa tosi pienestä.Ollaan röyhkeitä ja käyttäydytään huonosti.Niiden yläpuolella(aikuisten siis) ei oo vaan ketään joka tulis sanomaan et nyt se perkeleen kiukuttelu loppu.Ja näin aikuinen elää harhassa että käyttäytyy aina niin fiksusti.
[/quote]
Juu, olen törmännyt tällaisiin aikuisiin. Valitettavasti useimmiten naisia. Herneet menee nessuun pienimmistäkin asioista ja varsinkin sillloin, kun asiat eivät mene ao. henkilön toivomalla tavalla.
Lasten kohdalla sen ymmärtää, he vasta harjoittelevat näitä elämässä tärkeitä taitoja, kuten pettymysten sietokkykä ja itsehillintää. Meistä aikuisista on kiinni, kuinka hyvin lapset nämä asiat sitten oppivat.
[/quote]Juuri näin.Lasten hermosto ei ole vielä kehittynyt mut aikuisellahan se pitäis olla.Ja monesti me aikuiset vaaditaan lapsilta asioita joihin emme itse pysty.Hirveän monelta aikuiselta puuttuu tilannetajua ja käytöstapoja.Lapsilta olemme sitten näitä kovaan ääneen vaatimassa.
Ne on lapsille isoja murheita eikä lapset osaa käsitellä tunteitaan kuten aikuiset. Lapsen kehitysvaiheista tietäminen ja niiden ymmärtäminen antaa yllättävän paljon voimia jaksaa ns. turhaa itkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 01:08"]Ne on lapsille isoja murheita eikä lapset osaa käsitellä tunteitaan kuten aikuiset. Lapsen kehitysvaiheista tietäminen ja niiden ymmärtäminen antaa yllättävän paljon voimia jaksaa ns. turhaa itkua.
[/quote]
Tämä, lapsen maailma on vielä niin pieni. Lapsi ei ole vielä kehittynyt ja kokenut mitään suuria vastoinkäymisiä, joten pyllylleen tupsahduskin saattaa olla maailman loppu.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 01:08"]
Ne on lapsille isoja murheita eikä lapset osaa käsitellä tunteitaan kuten aikuiset. Lapsen kehitysvaiheista tietäminen ja niiden ymmärtäminen antaa yllättävän paljon voimia jaksaa ns. turhaa itkua.
[/quote]
Niin... jotkut lapset kyllä itkevät enemmän kuin toiset = ihmiset ovat temperamentiltaan erilaisia jo syntymästä, ja lapsi ilmaisee tunteitaan hyvin pitkälle itkulla, kun tunteiden säätely on vielä kehittymätöntä ja niin kuuluu ollakin. Leiki ap hetki ajatusleikkiä, jossa eläisit maailmassa, joka on lapsen elämän kaltainen. Kyllä sua varmaan harmittaisi, jos omassa elämässäsi vaikka pomo tulisi nappaamaan sun pöydältä yhtäkkiä perustelematta vaikka upouuden työpuhelimesi pois ja ilmoittaisi, että et saakaan tällä nyt enää soitella. Samanlainen epäreiluuden ja kohtuuttomuuden kokemus voi lapsella olla, että se lempparimuki nyt hemmetti sentään ei vaan ilmesty siihen nenän eteen, vaikka kuinka haluaisi ja ilmaisenkin sen tässä aika selvästi!
Meillä lapsi sai tänään kauhean huutoraivarin, kun tärkeä Lego-pala oli jumissa patterin välissä. Oli niin klassinen tilanne, että meinasi alkaa naurattaa, mutta ymmärsin, että tilanne on paha ja lohduttelin lasta ja kaivoin koukulla palaa irti ja lopulta onnistuin.
Mä olen aika tyytyväinen itseeni, että myötäelämiseni kyky on kasvanut aika paljon lasten myötä käsittämään muutkin tilanteen kuin ne, jotka suoranaisesti koskevat minua ja omaa viiteryhmääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan ääntä. Ei mua pahemmin hetkauta vaikka omani on parhaillaan uhmaiässä. Ja olen yh. Tottakai välillä on ihanaa jos saa olla hiljaisuudessa mutta sitten sitä lasta, iloineen ja suruineen, kaipaa jo aika pian takaisin.
Lapsi itkee tällaisissa tapauksissa huomiosta. Kasvatus vaikuttaa paljon.
En kyllä kestänytkään mutta oli vaan pako pärjätä sen itkun kanssa. Nyt nuorin 11v. ja vanhin 13v. Nyt enää ei tarvitse kuunnella sitä parkua.