Mikä asia tarkoittaa mielestäsi päinvastaista, mitä sen kuuluisi tarkottaa?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:20"]

Paappani täällä Pohjanmaalla käytti eli-sanaa ja-sanan paikalla. Musta, eli valkoinen. Tarkoitti musta TAI valkoinen. Hämmentävää.

[/quote]

Heh, minä olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta ja käytän tuota eli-sanaa tain tilalla. En ole oikein koskaan ajatellut miten pöljän kuuloinen se on, se vaan aina on kuulunut puheeseen. Keski-suomalainen mieheni sitten kerran kysyi että mitä ihmettä tarkoitan. 

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 08:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 03:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:20"]

Paappani täällä Pohjanmaalla käytti eli-sanaa ja-sanan paikalla. Musta, eli valkoinen. Tarkoitti musta TAI valkoinen. Hämmentävää.

[/quote]

Olen kuullut käytettävän myös tyyliin: "...kyllä eli ei". Tulkintani mukaan ko. tilanteissa puhuja on tavoitellut merkitystä "kyllä tai ei" eli jompikumpi.

[/quote]

Tämä on ihan vanhaa yleiskieltä. Jos selailet sata vuotta vanhoja sanomalehtiä, niin niissä käytetään ihan yleisesti eli-sanaa siinä missä nykysuomessa olisi tai.

[/quote]

Onkohan 'eli'-sanan käytöllä merkityksessä 'tai' yhteyttä venäjän kieleen? Venäjässähän 'tai' on или (sanotaan ili).

se on siust kiinni, ku oja ukosta.

tai on kuin voi vasikan takana.

näitä saan aina tovin aatella, että mitä käytännönasiaan tarkottaa.

miun äiti ja mie lopetetaan usein lause sanasn myös tai ja. Isä ei tykkää kun mitään jatkoa eu tule, mutta se on tapa ja =)

Sitte ärsyttää se kun Danskebankin sivut kirjottaa: Tapamme toimia. Mun mielestä ruma sanoa noin, kun ystäväni on Toimi.

Epäilen, että Anna osaa lukea --->  osaa

Epäilen, että Anna osaisi lukea --> ei osaa

Epäilen, osaako Anna lukea --> ei osaa

Kuten edellä jo mainittiinkin, näin se mielestäni on. Konditionaalimuoto sivulauseessa (osaisi) tai kysyvässä muodossa oleva verbi epäsuorassa kysymyslausessa (osaako) kääntävät epäilyn negatiiviseksi - ne kun ovat verbin muotoina "epävarmoja". Epäily itsessään on ikäänkuin neutraalia - ajatusta, joka ei ole varma. Sivulauseen verbimuoto siis määrittelisi epäilyn suunnan.

Konsultoi. Kuulostaa siltä, että neuvoo mutta tarkoittaakin, että pyytää neuvoa. Niin hämäävää.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 02:31"]Siis kumpi nyt on oikein, "vaikka mitä" vai "vaikka ja mitä"? Yläpeukkua ensimmäiselle ja alapeukut jälkimmäiselle.
[/quote]
Edelleenkin jälkimmäinen on vaan muotisanonta ja on yhtä väärin kuin juurikin-muotokin.

Jostain on runsauden pula. Näin sanotaan, kun jotain on paljon. Runsaudesta on siis pulaa eli sitä on vähän. :)

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:01"]

Jostain on runsauden pula. Näin sanotaan, kun jotain on paljon. Runsaudesta on siis pulaa eli sitä on vähän. :)

[/quote]

Pula on myös avanto (vrt. joutua pulaan). Siinä tarkoituksessa ihan looginen tuo runsauden pula.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:47"]

Konsultoi. Kuulostaa siltä, että neuvoo mutta tarkoittaakin, että pyytää neuvoa. Niin hämäävää.

[/quote]

Konsultoiminen ei minusta ikinä tarkoita neuvon pyytämistä.

Ha, kumma, että tämä ei ole ollut täällä: tajaan. Minulle se on tarkoittanut että harvoin, harvassa, harvakseltaan, silloin tällöin. 

Siten esim. sana taajama ja se sen liikennemerkki oli ihan käsittämätön. Ennen kuin selvisi, että taaja onkin usein tai tiheään. Vieläkin miellän sen päinvastoin, mutta tiedän sentään oikean merkityksen.

Olipa tuimaa ruokaa. Tuima tarkoittaa kuulemma suolatonta, minun korvaan nimenomaan suolaista. Olen Pohjois-Pohjanmaalta, mummuni joka tarkoittaa tuimalla suolatonta on Kainuusta.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 02:46"]"Epäilen"

Toiset käyttää sitä luulisin-sanan korvikkeena ja toiset taas ihan kirjaimellisessa merkityksessään epäilevät esim asian todenperäisyyttä.

Tämä sana on aiheuttanut monia väärinymmärryksiä kaveripiirissäni, enkä kyllä vieläkään ole varma sen yleisimmästä käyttömerkityksestä :D Mitä mieltä te olette? Peukku ylös luulolle, peukku alas epäluulolle!
[/quote]

Ainakin silloin kun jotakuta epäillään rikoksesta se tarkoittaa nimenomaan luuloa eikä epäluuloa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:01"]

Mulle liki- ja kaukonäköisyys on termejä, jotka mielestäni rakentuu jotenkin väärin päin. Jos on likinäköinen, ongelmana on mun mielestä se, että ei näe kauas, kun se että näkee lähelle. Kaukonäköisyydessä taas ongelma on lähinäön puute, kauas näkee hyvin. Ymmärrän kyllä, että tuo -näköisyys osa viittaa nimenomaan siihen, minne näkee, mutta se vaiva jää sanasta kokonaan pois. Samalla logiikalla kuulonalenema voisi olla vaikka kovakuuloisuus, koska silloin kuulee vain kovat äänet.

[/quote]

Minustakin tässä on pienehkö ristiriita. Mutta tosiaan, likinäköinen = näkee liki, kaukonäköinen = näkee kauas.

Ja olen itsekin likinäköinen eli en näe kauas. Vai pitäisikö ennemminkin sanoa kaukonäkörajoitteinen? :-)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 02:46"]"Epäilen" Toiset käyttää sitä luulisin-sanan korvikkeena ja toiset taas ihan kirjaimellisessa merkityksessään epäilevät esim asian todenperäisyyttä. Tämä sana on aiheuttanut monia väärinymmärryksiä kaveripiirissäni, enkä kyllä vieläkään ole varma sen yleisimmästä käyttömerkityksestä :D Mitä mieltä te olette? Peukku ylös luulolle, peukku alas epäluulolle! [/quote] Ainakin silloin kun jotakuta epäillään rikoksesta se tarkoittaa nimenomaan luuloa eikä epäluuloa.

[/quote]

Tämä varmaan sekoittaakin. Mutta puhekielessä on ihan pakko varmistaa, kumpaa tarkoitetaan, jos joku saoo esim. "epäilenpä, että asia on noin". Eli luulet, että asia on noin, vai luulet, että asia ei ole noin?

en ollut aiemman kirjoittaja, mutta myös samaan ilmiöön törmännyt.

Verkkaisesti tai verkkaan tarkoittaa hidasta, ei nopeaa. Harva se päivä taas tarkoittaa melko usein tapahtuvaa, ei ihan joka päivä mutta useasti viikossa/kuukaudessa.

Kuvittele 100 kpl omenoita. Kuvittele siihen omenoita vielä puolta enemmän. Saitko mielikuviisi 150 vai 200 omenaa? Mun mielestä tulos olis 150, mutta jotkut vääntää sen 200 kappaleeseen, vaikka sehän olis sit 2 kertaa enemmän alkuperäisestä määrästä. Hih, hauska ketju btw:)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:01"]Mulle liki- ja kaukonäköisyys on termejä, jotka mielestäni rakentuu jotenkin väärin päin. Jos on likinäköinen, ongelmana on mun mielestä se, että ei näe kauas, kun se että näkee lähelle. Kaukonäköisyydessä taas ongelma on lähinäön puute, kauas näkee hyvin. Ymmärrän kyllä, että tuo -näköisyys osa viittaa nimenomaan siihen, minne näkee, mutta se vaiva jää sanasta kokonaan pois. Samalla logiikalla kuulonalenema voisi olla vaikka kovakuuloisuus, koska silloin kuulee vain kovat äänet.
[/quote]

Tämä hämmentää/ärsyttää itseänikin! Menetin biologian L:n (pistettä vaille) sen vuoksi, että selitin termin likinäköisyys juurikin päinvastoin. Edelleen sieppaa!

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:15"]Kuvittele 100 kpl omenoita. Kuvittele siihen omenoita vielä puolta enemmän. Saitko mielikuviisi 150 vai 200 omenaa? Mun mielestä tulos olis 150, mutta jotkut vääntää sen 200 kappaleeseen, vaikka sehän olis sit 2 kertaa enemmän alkuperäisestä määrästä. Hih, hauska ketju btw:)
[/quote]
Tää mua vituttaa varmaan hautaan asti. Puolet ei ole tuplasti!!!! Miehen kanssa joskus oli älytön riita tästä, monta kertaa laskin paperillekin sille puolet enemmä, tuplasti, puolet vähemmän. Huhhuh kun alkaa jo suututtaa pelkkä ajatuskin kun ihmiset sanoo puolet enemmän vaikka tarkoittavat tuplasti!

Avioliittolupauksessa luvataan rakastaa sekä myötä- (kun menee hyvin) että vastamäessä (kun on rankkaa), mutta sitten taas jos jonkun elämä on yhtä alamäkeä niin sillä menee huonosti. 

Sukkela tarkoittaa meilläpäin outoa, kummalista. Vasta aikuisena tajusin, että jossain päin se tarkoittaa nopeaa, vikkelää.