Mikä on "pahinta" mitä olet tehnyt vihaisena?

Heitin silmälasini seinään niin, että sanka katkesi. Sen verran pahasti hajosivat ettei saanut korjattua. Siinä sitten kärsin useamman viikon huononäköisyydestä ja maksoin vielä uusista laseista 600€.

Pahinta mitä oon tehny nii oon paiskinu ovia tosi lujaa. Teininä monta kertaa ja yhden kerran aikuisena.

Aikuisena oli riita kun ex-mies oli ollut täysi ääliö. Niin olen huutanut kurkku suorana suutuspäissäni ja paiskannut oven perässäni kiinni niin lujaa kun lähtee.
Mies tuli vasta seuraavana päivänä ulos huoneesta mihin jäi. Hän kertoi että oli itkenyt ja että olin hänen mielestään todella pelottava eikä ois ikinä uskonu että koskaan suuttuisin niin paljon. Exä oli kova valehtelemaan ja silloin kun oven paiskoin niin olin saanut valehtelusta tarpeekseni. Ei mennyt kuin joku puoli vuotta niin miehen valehtelu, pettäminen ja väkivaltaisuus tuli enemmän esiin. Mies uhkasi monesti lyödä koska nipotin valehtelusta ja lopulta hän löikin.

En kadu että olen paiskonut ovia suutuspäissäni. Ei ole koskaan tullut niin raivoa päälle että tekisin jotain pahaa tai olisin satuttanut ketään tai aiheuttanut vahinkoa. Osaan huutoraivota kun suututtaa ja se riittää ja helpottaa :D

Olen hakannut itseni puukolla sairaalaan.

Joskus olen ottanut miestä rinnuksista kiinni ja huutanut kurkku suorana. Joskus olen myös flipannut täydellisesti ja lähestulkoon uhannut miestäni jos ei suostu tappamaan minua. Yleensä aggressioni kanavoituvat täysin itseeni. Nykyään olen oppinut suurimmaksi osaksi hallitsemaan negatiivisiakin tunteita, mutta välillä vieläkin saatan esim. repiä itseltäni hiuksia/lyödä itseäni jos koen olevani täysin umpikujassa enkä siinä hetkessä löydä muuta pakotietä.

Vaikka tuosta itsensä "puukottamisesta" sairaalakuntoon on jo vuosia, se kaduttaa edelleen. Olen onnellinen, että nuorena sain kuitenkin apua ja nykyään koen olevani aivan tavallinen ihminen. Olen myös monesti miettinyt olevani onnellinen siitä, että väkivaltaisuus on kohdistunut itseeni, eikä muihin. Olisi järkyttävää olla tilanteessa, että eksäni olisi maannut puukotettuna sairaalassa tilallani, vaikka olisi varmaan sen ansainnutkin jos olisin kerralla antanut takaisin hänen väkivaltaisuutensa. Jotenkin nurinkurista, että suhteessa, jossa joudut jatkuvasti olemaan väkivallan uhan alla, alat vielä purkaa pahaa oloasi pahoinpitelemällä itseäsi...

Kuulin että miehellä oli ollut reissussa naisseuraa baarissa, kävin kimppuun, hakkasin ja potkin niin että rystöset aukesi. Sitä edellinen kerta oli kun pamautin häntä käsilaukulla laivalla, kun se lähti riidan tullen luikkimaan baaria kohti. Muita kertoja ei ole ollut, edellistenkään miesten kanssa, yleensä heittelen tavaroita seinään jos niin paha raivari tulee. Lasten kanssa on maltti aina pitänyt.

Löin jääpallomailalla siskoani täysillä selkään. Muistan vieläkin sen surkean ilmeen itkun keskeltä. Tajusin silloin että se oli tosi huono juttu, viimeinen kerta kun olen lyönyt ketään. Olin 4v, siskoni oli 3.

Ainut kerta kun olen suuttuessani tehnyt jotain ajattelematonta. Oltiin juuri eroamassa exän kanssa joka alkoi levitellä perättömiä juttuja minusta. Kun se tuli hakemaan vaatteitaan ja kitisi kun en ollut pessyt sille housuja niin heitin kuvan meistä päin seinää ja haistatin vitut. Huudettiin siinä pää punaisina toisillemme.
-
Tavallisesti suuttuessani otan kylmän katseen, puhun vähän ja sekin vähä on yleensä todella tylysti. Jostain syystä tämä toimii parhaiten jos suututtaa. Olen saanut tällä tavalla sekä exän että nykyisen mieheni itkemään eikä kumpikaan ole mitään herkkiä. Se vain kuulemma on niin jäätävää koska en suutu helposti enkä yleensä koskaan. Olen pirteä ja positiivinen lähes aina, jos muut ovat aivan lopussa niin minun on vain jaksettava. Jossain vaiheessa se tosin alkaa olla liikaa ja jos tulee riitaa jostain niin alkaa positiivisuus katoamaan. Hyvä nollata välillä.

Täytyy kyllä sen verran sanoa, että jos joku minua isompi ja voimakkaampi koittaisi tappaa minua hullun kiilto silmissä ja pääsisin jotenkin irti, mutta pakoon pääseminen ei olisi 100% varmaa, en kääntäisi tappajalle selkääni juostakseni pakoon (jolloin hän voisi napata minut uudestaan) vaan koittaisin ainakin mukiloida tai potkaista munille tms. että saisin enemmän aikaa pakenemiseen.

Myöskin jos lapseni olisivat paikalla tekisin MITÄ TAHANSA, että uhka poistuu.

Tämä vaan noille tuomitsijoille. Tietenkään ei ole koskaan OK satuttaa yhtään ketään millään lailla, mutta joillakin voi tulla sellainen tilanne eteen, että täytyy toimia.

Minulla juurikin nuo lapset on sellainen tekijä, että hyökkäisin apinan raivolla uhkaa kohti :D

Potkaisin autossa pelkääjän paikalta miestä rattia kohden ja kiljuin kiukusta itkien. Mies oli tätä ennen nauranut, sättinyt ja henkisesti satuttanut mua niin pahasti että napsahdin kun olin kuunnellut puoli tuntia sitä paskaa. Miehen ote lipsui, ajauduttiin ajoradalla kiepin kautta liukkailla ja tien sivuun. Kadun ihan helvetisti, sain kyllä osumaa kunnolla tuon jälkeen ja auto täynnä ihmisiä. Miehen fyysinen ja henkinen väkivalta sai vuosien ja jatkuvan satuttamisen jälkeen pahimman päätepisteen tuohon hetkeen ;( En unohda, häpeän edelleen tuota järkyttävää tapahtumaa.

PASKANSIN RAUMAN UIMAHALLIIN
-IISAK ZONNI

Lähetin loukkaavan ja agressiivisen postikortin ja sähköpostin. Olin oikeutetun raivon lisäksi ahdistunut ja itsarin partaalla. Nyt vuoroin hävettää ja välillä iskee sama tunne uudestaan. Ihmiset on sitten niin paskoja ja mätiä.

Uitan aina pahan riidan aikana mieheni hammasharjaa vessanpöntössä enkä kerro siitä hänelle.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 22:31"]Uitan aina pahan riidan aikana mieheni hammasharjaa vessanpöntössä enkä kerro siitä hänelle.
[/quote]

Hyi kauhee!!!! :"D

Huusin miehelleni että inhoan sinua.

Ajoin toissa viikolla Brysseliin. Ruotsissa poliisi pysäytti minut jostain syystä ja puhalutti. Vittuunnuin sen verran että päätin tappaa jonkun. Hän oli sievä ja hän hymyili minulle kun kuristin häntä. Elonliekki oli sammumassa kun päätin että en voikkaan tappaa häntä. Elvytin häntä 15min ja sydän alkoi uudelleen toimimaan. Toimitin hänet sairaalaan ja esiinnyin hänen isänä. En nainut häntä

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:46"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:36"] [quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:31"]Tekopyhät puhtaat pulmuset taas miinuspeukuttelemassa "pahoille" jutuille. Ette te tiedä taustoja, vaikka joku avaisi asiaa, ette silti tiedä sitä todellista tilannetta. Ihminenkin on eläin ja tekee ihan uskomattomia asioita nurkkaan ahdistettuna. Se, että teille ei ole sattunut mitään tällaista tilannetta, ei tarkoita että olisitte jotenkin parempia ihmisiä. [/quote] Nii. Pahinta mitä jotkut tehneet niin heitelleet muovipussilla toista. Ai kamalaa! Sitä yläpeukutetaan, mutta auta armias kun joku kertoo oikeasti pahasta teosta, niin alapeukkuja tulee ropinalla ja haukut perään. Taattua av-laatua. [/quote] Että pitäisi yläpeukuttaa näitä "Joo mä yritin tappaa eksän ku suututti... mut ette niinku tiiä taustoi ni ette voi moralisoida !!" -juttuja? [/quote] Tiedätkö tosiaan taustat tapahtuneelle? Eli voitko todellakin moralisoida tietämättä asiasta mitään?

[/quote]

Kerrohan minulle: Mikä on sinusta sellainen tilanne, että olisi ok yrittää tappaa ihminen?
[/quote]

En ole lainaamasi mutta.. joku yrittäis tappaa mun perheen. Sillon en näkis siinä mitään väärää jos tekisin niin.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 22:31"]Uitan aina pahan riidan aikana mieheni hammasharjaa vessanpöntössä enkä kerro siitä hänelle.
[/quote]

Siinäpähän pussailet nuita pöpöjä sitten..

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:14"]

Ajoin toissa viikolla Brysseliin. Ruotsissa poliisi pysäytti minut jostain syystä ja puhalutti. Vittuunnuin sen verran että päätin tappaa jonkun. Hän oli sievä ja hän hymyili minulle kun kuristin häntä. Elonliekki oli sammumassa kun päätin että en voikkaan tappaa häntä. Elvytin häntä 15min ja sydän alkoi uudelleen toimimaan. Toimitin hänet sairaalaan ja esiinnyin hänen isänä. En nainut häntä

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 16:15"]Olen lihaveitsellä tuhonnut exäni puvun takin, heittänyt kehyksissä olevan taulun olohuoneen lattialle --> lasi paskaksi, olen lihaveitsellä yrittänyt puukottaa exääni joka suojautu sitterillä ---> sitteri paskaksi. Olen monta kertaa paiskonut kotiteatterin lattialle, tai ne kajarit. Ihme kyllä toimii vielä hyvin.
Exäni raahasi mua ympäri kämppää hiuksista repien, painoi mut jääkaappia vasten ja kaato kaikki nestemäiset juomat mun päälleni pitäen mua pakosti paikallaan.

Olen teininä yrittänyt pudottaa äitini parvekkeelta. TÄtä kadun syvästi.
Olin ollut juomassa ja kaverini olivat keskellä yötä parvekkeemme alapuolella ja juttelin heidän kanssa. Äiti heräsi tähän, suuttui ja löi mulle litsarin naamaan. Sillon pimahti ja yritin tiputtaa hänet. Onneksi isä tuli väliin.

Olen lapsena suuttunut niin pahasti kun huoneeseeni ostettiin ruma sohva, että hakkasin huoneeni ovea niin kauan ja kovaa seinään että kahva meni seinästä läpi.

Ja pahin kaikista, jota kadun syvästi vieläkin! Huusin lapselleni kovaa kuinka vihaan häntä ja paidalla huitasin häntä.. Tuupin myös eteiseen. Oltiin myöhässä ja hän riisui kaikki vaatteet jotka sain hänelle puettua niin samantien. Ja alkoi kiljumaan että haluu isälleen, jonka takia sitten alasti olevan lapsen tuupin eteiseen ja huusin että antaa mennä.

Enään ei oo näitä raivokohtauksia enään ollut. Kaikki on ajoittunut 10-20ikävuosien välille.
[/quote]

Sä. Olet. Oikeasti. Sairas. Lapset pois tollaselta !! Osaatko edes hävetä ?!? Tekstistäsi ei käy se esille, lähinnä syyllistät muita omasta käytöksestäsi. Sick !!

Heitin miestä Tupperilla päähän. Ei kaduta.

Valehdellut kamalia asioita muista ihmisistä