Lue keskustelun säännöt.
Mietimme mieheni kanssa avointa suhdetta.
01.12.2014 |
Tilanteemme on tämä: olemme seurustelleet kolme vuotta ja mieheni on lähes 30-vuotias, ja minä 24-vuotias. Rakastamme toisiamme erittäin paljon ja asumme yhdessä. Olemme kuitenkin viimeaikoina riidelleet paljon, olen pidempään ollut jotenkin epämääräisesti ahdistunut suhteessamme. Syynä on se, että aloittaessamme seurustelemaan miehelläni oli huomattavasti enemmän kokemusta seksikumppaneitten suhteen, kun itse taas olen elänyt kiltisti ns. säästellen itseäni ja näin vanhempana harmittaa, mitä tilaisuuksia olenkaan jättänyt väliin vain siksi, että pelkäsin mitä muut voisivat minusta ajatella. Suurimman osan nuoruudestani olen ollut varattuna eikä seksikumppaneita ole montaa mieheeni verrattuna. Mietin usein, jäänkö jostain paitsi. Tässäkö tämä nyt sitten on. Olemme puhuneet mieheni kanssa asiasta paljon.
Tämä kuulostaa varmaan joidenkin mielestä oudolta, mutta mietimme tänään millaista olisi, jos antaisimme puolin ja toisin luvan säätää jotain vieraan ihmisen kanssa. Ennen tätä sopisimme toki tarkat säännöt, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ja järjestelyn voisimme lopettaa milloin tahansa. Avoimuus olisi kaiken a ja o. Tämä voisi olla vaikka yhden kerran kokeilu. Motiivina tässä olisi se, että oppisin miltä minusta tällainen tuntuu - tuntuisiko se pahalta vai hyvältä? Voisiko se jopa syventää meidän keskinäistä suhdettamme, saisinko sekaviin tunteisiini vastauksen?
Aloin uteliaana lukemaan netistä kokemuksia avoimista suhteista ja se tietyllä tapaa avasi silmäni. Ennen tätä olen ajatellut parisuhdetta vain niin, että ollaan yhden ja saman kumppanin kanssa koko ikä ja tuominnut avoimet suhteet kokonaan. Mutta toisaalta, miksi emme voisi antaa toisillemme vapautta esimerkiksi flirttailla tai jopa harrastaa seksiä vieraan kanssa, elää elämää vapaammin, antaa toiselle mahdollisuuden nauttia tilaisuuksista, kunhan kuitenkin tiedämme että rakastamme nimenomaan toisiamme ja muitten kanssa kyse on seksistä/muusta ilman tunteita.
Onko muilla kokemusta ns. luvallisesta seksistä parisuhteessa? Onko se lopun alkua vai onko se rakkautta ja luottamusta toista kohtaan? Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta :)
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:03"]
Silti kuulostaa kyllä, että haluatte ihan tietoisesti käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien päämäärienne saavuttamiseksi. Kuulosta aika kylmältä! Ihan sama, mitä parisuhteellenne tapahtuu, mutta nuo jostain esiin ongitut ihmiset siihen vielä... Lihaa ja vertahan hekin ovat, tunteineen kaikkineen. Pystyvätkö he käsittelemään asiaa samoin kuin te? Kuulostaa ihan kamalalta.
[/quote]
No miten tämä eroaa sen toisen osapuolen kannalta siitä, jos ap olisi sinkku ja kävisi vaan panemassa jotain yhden illan juttua? Ei se ole ap:n vika, jos toiselle tulee tunteita ja sydänsuruja, jos homman pelisäännöt on tehty selväksi ja on ilmoitettu, että tämä on vaan nyt tällainen säätö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoin suhde voi toki toimia, jos se tosiaan on molempien tahto ja kummallakin on todella korkeatasoinen itsetunto. Itse voisin arviolta kyllä heittää, että suurimmalla osalla meistä miehistä ei seksuaalinen itsetunto ja pää tätä kestäisi, kehut niille, joilla kestää. Itselleni ajatus siitä, että kumppania naisikin joku muu olisi liikaa, myönnän ihan avoimesti että en olisi henkisesti tarpeeksi vahva ko. järjestelyyn.
Tärkeää on myös sekin, että olette molemmat seksuaalisen haluttavuuden suhteen suurin piirtein ns. tasoissa, eli että kumpikin oikeasti sitten saa sitä vierasta. Tilanne on aivan järkyttävä, jos parin kuukauden jälkeen nainen on tehnyt jo viisi-kuusi naimareissua vieraiden kundien luokse ja mies ei vain saa ketään mukaansa. (Niin ja kannattaa tunnustaa tosiasiat tässä jutussa, nainenhan se yhden yön seuraa yleensä paljon helpommin saa.)
Avoimuus on myös ihan aa ja oo, niin kuin olet täällä jo maininnutkin. On myös tärkeää kertoa kumppanille negatiivisista fiiliksistä nopeasti, etteivät asiat jää muhimaan alitajuntaan.
Rehellisesti sanoen veikkaisin, että avoin suhde on useimmille pareille oikeasti täysi mahdottomuus, sillä niin paljon voi mennä pieleen. Mutta jos olette aidosti varmoja ja vakuuttuneita hommasta ja siitä, että se ei tuhoa parisuhdettanne, kokeilkaa pois. Ainakin tulee paljon muisteltavaa vanhainkotiin, jos ei muuta.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:55"]
Entäs tunteet? Ne ne isoimmat tässä ovat, ei sukupuolitauti tai raskaus, jotka ovat ihan järjesteltävissä pois kuvioista. Eikö omat tunteet miestäsi kohtaan (miten muuttuvat, kun hän nauttii muistakin) tai toisen tunteet sinuun mietitytä yhtään?
[/quote]
Tottakai mietityttää, eikä sitä voi etukäteen tietää. Tämmöinen voi mielestäni joko tuhota tai vahvistaa suhteen entistä paremmaksi. Mutta jos se tuhoaa, onko suhde ollut vahvalla pohjalla sitten ennenkään? -ap
[/quote]
Minusta taas se kertoo suhteesta jotain jos on valmis ottasmaan riskin sen tuhoutumsesta vain siksi että saisi kokeilla toista miestä.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:55"]
Entäs tunteet? Ne ne isoimmat tässä ovat, ei sukupuolitauti tai raskaus, jotka ovat ihan järjesteltävissä pois kuvioista. Eikö omat tunteet miestäsi kohtaan (miten muuttuvat, kun hän nauttii muistakin) tai toisen tunteet sinuun mietitytä yhtään?
[/quote]
Tottakai mietityttää, eikä sitä voi etukäteen tietää. Tämmöinen voi mielestäni joko tuhota tai vahvistaa suhteen entistä paremmaksi. Mutta jos se tuhoaa, onko suhde ollut vahvalla pohjalla sitten ennenkään? -ap
[/quote]
Eli olet valmis tämän takia menettämään miehesi?
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:58"]
AP, minusta kuulostat tosi kypsältä ja fiksulta noiden pohdintojesi kanssa. Tosi rationaalisesti, rohkeasti ja avoimesti mietit noita tunneasioita jne ja koitat nähdä asian objektiivisesti. Arvostan :). Suurin osa kuitenkin reagoi täysin pelkällä ensimmäisellä tunnereaktiolla jonka he tästä aiheesta saavat, eli pelolla: pelko menettämisestä, pelko hylätyksi tulemisesta, pelko yksin jäämisestä. Pelot pitää selättää ja kohdata, luottaa siihen että toinen on rinnalla ja rakastaa kaikesta huolimatta ja kaikissa tapauksissa.
Ja uskon, että tuolla avoimella ja objektiivisella asenteella nimenomaan homma voi toimia hyvin ja saisitte myös ne asiasta kumpuavat negatiiviset tunteet käsiteltyä yhdessä.
[/quote]
Kiitos! Kuten aloitusviestissä mainitsin, reagoin ennen itsekin pelolla tyrmäten vastaavat ajatukset. On helpottavaa huomata, että olemme myös parina kasvaneet siihen suuntaan että pystymme tästä puhumaan avoimesti. Vaikka emme ideaa toteuttaisikaan, jotenkin tällainen yhteys tuo lisäpuhtia parantamaan omaa suhdetta ja miettimään, mitkä asiat suhteessamme ajaisivat tällaiseen vaihtoehtoon ja olisiko jotain toista vaihtoehtoa niiden asioiden kehittämiseen :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:30"]
Rehellisesti sanoen en vaan usko tuon toimivan.
Voisitko itse olla tuntematta pienintäkään mustasukkaisuuden tunnetta, kun näet miehesi pynttäytyvän uloslähtöä varten ja tiedät, että hän on menossa harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa? Tai sitten kun miehesi tulee kotiin hyväntuulisena ja tiedät, että hän juuri harrastanut seksiä toisaalla?
Entä kun harrastat itse seksiä miehen kanssa, voitko olla ajattelematta että toivottavasti a)naisilla ei ole ollu sukupuolitauteja ja b)ukko tosiaan käyttä sitä kumia?
"Avoimuus olisi kaiken a ja o. Tämä voisi olla vaikka yhden kerran kokeilu." Entä jos sinusta sitten tosiaan tuntuukin kamalalta jo se miehen eka kerta ja tämä jää kummittelemaan takaraivoosi?
Näitä asioita kannattaa pohtia.
[/quote]
Kiitos hyvästä vastauksesta :) Tuo sai miettimään, voisinko kuitenkaan olla mustasukkainen, jos itsellänikin olisi lupa tehdä samoin. Luotan kyllä mieheeni, että hän 100% varmasti käyttäisi ehkäisyä. Samoinhan mieheni voisi pelätä, kannanko taudit mukaan tai tulenko raskaaksi. Lähinnä ajattelimme tällaista yhden kerran kokeiluksi tarkkojen sääntöjen kanssa, niin näkisimme millaisia reaktioita se herättää itsessä. Todella kaksipiippuinen juttu kyllä. -ap
[/quote]
Niin, tuokin vielä.
Jos tuletkin raskaaksi, niin mitä teette? Et voi silloin olla satavarma siitä, että lapsi olisi miehesi.
Ja testeissä teidän tulisi käydä tuossa tapauksessa kuukausittain. Klamydian määrä on kasvussa ja moni ihminen on täysin välinpitämätön seksuaaliterveydestään, joten tartunnan riski on olemassa jos esim. miehesi joskus päättääkin hetken hurmiossa jättää kumin pois kun "tuntuu niin paremmalta". Klamydia kun hoitamattomana aiheuttaa lapsettomuutta, niin olisi ikävä seuraus loppuelämäksi kokeilusta.
Tuo kokeilu kannattaa myös harkita tarkoin. Se nimittäin pahimmillaan voi tuhota suhteenne rippeet jos kumpikin/edes toinen kokeekin asian ikävänä, eikä pääsekään yli siitä ajatuksesta että rakas on ollut jonkun toisen kanssa.
T. 6
[/quote]
Olemme käyttäneet lähes koko seurustelumme ajan ehkäisynä kondomia, sillä hormonaalinen ehkäisy ei sovi minulle. Niin käyttäisin minäkin jos tämä yhen illan "luvallinen säätö" päätyisi seksiin. Jos huomaisin, että kumi on rikki, hakisin seuraavana aamuna jälkiehkäisypillerin ja eikun testeihin.
Ajatuksenamme oli, että tämä kokeilu voisi tapahtua yhden kerran että näen minkä reaktion se minussa herättää. Mutta tosiaan, aika iso riski kyllä yhden illan huvista. Yksi pelottavimmista asioista meille molemmille on juurikin tuo pointti, että entä jos jompikumpi ei pääsekkään yli tapahtuneesta ja se alkaa tuntua pahalta. -ap
[/quote]
Melkein kyllä kannattaisi ehkäisyneuvolasta kysellä, että olisiko mitään lisäehkäisyn mahdollisuutta. Pelkkä kumi riittää joillekin, joillakin taas on lapsukainen saanut hyvinkin alkunsa kumista huolimatta (ollut huomaamaton reikä tms.).
"Jos huomaisin, että kumi on rikki, hakisin seuraavana aamuna jälkiehkäisypillerin ja eikun testeihin."
On otettava huomioon myös hivin mahdollisuus, vaikka sen riski Suomessa onkin pieni. Mutta se pienikin riski tuntuu äkkiä kovin isolta, kun se kosahtaa omalle kohdalle.
Minä-minä-minä-minä-minä-minä-minä. Pääasia MINÄ, ihan sama vaikka satuttaisin mennen tullen koko komppanian muita ihmisiä. Pääasia että saan nyt niitä puuttuvia kokemuksia. Siis minä. Minä-minä-minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sinulle ap vastaukseni aiempaan keskusteluun samasta aiheesta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4323325/ketju/avoinsuhde_onnistuuko/viesti/25#25
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:54"]
Toivottavasti en joudu tuollaisen kaltaisenne pariskunnan pahaa-aavistamattomaksi seksiuhriksi. Minun avulla sitten uutta puhtia suhteellenne ja itse jään nuolemaan näppejäni.
Ihmisiähän ne teidän seikkailujenne kohteetkin ovat!
Kuuluuko suunnitelmiin kertoa heille mistä on kyse?
[/quote]
Aivan niin. Sääliksi käy teidän vehkeilyjenne kohteita :(
[/quote]
Miksi käy sääliksi, jos tämä vehkeilyn kohde on tietoinen asiasta ja hakee itsekin vain seksiä ja yhden illan huvia? Tiedän myös, että on jo olemassa pareja, ketkä ovat avoimessa suhteessa. Ei tässä ketään olla pakottamassa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:58"]
AP, minusta kuulostat tosi kypsältä ja fiksulta noiden pohdintojesi kanssa. Tosi rationaalisesti, rohkeasti ja avoimesti mietit noita tunneasioita jne ja koitat nähdä asian objektiivisesti. Arvostan :). Suurin osa kuitenkin reagoi täysin pelkällä ensimmäisellä tunnereaktiolla jonka he tästä aiheesta saavat, eli pelolla: pelko menettämisestä, pelko hylätyksi tulemisesta, pelko yksin jäämisestä. Pelot pitää selättää ja kohdata, luottaa siihen että toinen on rinnalla ja rakastaa kaikesta huolimatta ja kaikissa tapauksissa.
Ja uskon, että tuolla avoimella ja objektiivisella asenteella nimenomaan homma voi toimia hyvin ja saisitte myös ne asiasta kumpuavat negatiiviset tunteet käsiteltyä yhdessä.
[/quote]
Minusta taas ap ei ole esittänyt tunteittensa tasoista pohdintaa asiasta oikeastaan ollenkaan. Aivan kuin hän ei nimenomaan olisi käsitellyt sitä puolta. Ja vaikeaahan se etukäteen onkaan tietää, mitä tunteet näyttävät sitten kun asia on todellista. Minusta harva kommentoija on painanut moralismin paniikkinappulaa tässä keskustelussa... Itse taas nimenomaan EN usko, että mikään objektiivisuus auttaa näin intiimissä asiassa, ettei negatiivisia tunteita tulisi.
Ap ei ole kertonut, millaisia negatiivisia tunteita heidän suhteessaan on tähän asti ollut ja miten ne on käsitelty. Ehkä sieltä saisi vähän osviittaa tähän, mutta monikaan asia ei vertaudu tähän, eli...
[/quote]
Mutta eihän ne negatiiviset tunteet ole kiellettyjä? Olen varma, että niitä tulee varsinkin aluksi. Vähän niinkuin ne ihastumisenkaan tunteet ei voi olla kiellettyjä (ei tunteita voi kieltää, ne tulee ihan kysymättä), vaan niiden nimenomaan pitää olla sallittuja. Mutta pointti on siinä, että niistä pitää voida puhua ja jutella avoimesti, kertoa omista peloistaan ja tunteistaan. Molempien, rauhallisesti ja kypsän avoimesti niinkuin aikuiset. Ei syytellen ja huutaen ja riidellen. Ja jossain välissä sitä yleensä sitten huomaa, että ei ne mustasukkaisuuden ja pelon tunteet ei ole tarpeellisia, ne on turhia. Nimenomaan omien tunteidensa käsittelyssä ja kohtaamisessa on tärkeää osata katsoa mahdollisimman objektiivisesti ja rationaalisesti -muuten ne tunnereaktiot nimenomaan sotkevat sen järjen äänen.
Niinkuin ap pohti, olen myös sitä mieltä, että tällainen kokeilu voi joko erottaa tai sitten vaan vahvistaa. Ja jos erottaa, niin silloinhan siinä suhteessa ei ole se peruspohja kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:58"]
AP, minusta kuulostat tosi kypsältä ja fiksulta noiden pohdintojesi kanssa. Tosi rationaalisesti, rohkeasti ja avoimesti mietit noita tunneasioita jne ja koitat nähdä asian objektiivisesti. Arvostan :). Suurin osa kuitenkin reagoi täysin pelkällä ensimmäisellä tunnereaktiolla jonka he tästä aiheesta saavat, eli pelolla: pelko menettämisestä, pelko hylätyksi tulemisesta, pelko yksin jäämisestä. Pelot pitää selättää ja kohdata, luottaa siihen että toinen on rinnalla ja rakastaa kaikesta huolimatta ja kaikissa tapauksissa.
Ja uskon, että tuolla avoimella ja objektiivisella asenteella nimenomaan homma voi toimia hyvin ja saisitte myös ne asiasta kumpuavat negatiiviset tunteet käsiteltyä yhdessä.
[/quote]
Kiitos! Kuten aloitusviestissä mainitsin, reagoin ennen itsekin pelolla tyrmäten vastaavat ajatukset. On helpottavaa huomata, että olemme myös parina kasvaneet siihen suuntaan että pystymme tästä puhumaan avoimesti. Vaikka emme ideaa toteuttaisikaan, jotenkin tällainen yhteys tuo lisäpuhtia parantamaan omaa suhdetta ja miettimään, mitkä asiat suhteessamme ajaisivat tällaiseen vaihtoehtoon ja olisiko jotain toista vaihtoehtoa niiden asioiden kehittämiseen :) -ap
[/quote]
Ööö... et kuulosta kyllä kovinkaan valmiilta tositoimiin, jos vielä jokin aika sitten olet reagoinut noin, minusta. Itselläni ei ole tuohon ajatuksena mitään sitä vastaan mutta silti tiedän, ettei mun kantti kestäisi tuota eikä missään tapauksessa kannattaisi kokeilla.
Ainoa mikä mulle kävisi olisi lupa vain minulle kokeilla vierasta, jos se olisi miehelle varmasti ok. Koska jaan sikäli tilanteesi, että olen 42-vuotias, seksuaalisesti herännyt vasta reilun vuosi sitten (siihen asti elämässäni seksiä leimasi valtava häpeä eikä minulla ole nautinnollisia kokemuksia siitä juuri laisinkaan), ja edelleen koen, etten saa kotona aivan sellaista seksiä josta haaveilen.
Mutta en aio kokeilla ketään kokeilun takia, katson, mihin elämä vie. Mun mieheni antoi mulle jo luvan kokeilla vierasta, kun ihastuin yhteen vanhaan keskeneräiseksi jääneeseen ihmissuhteeseen, mutta en ole mennyt sänkyyn - vielä, koska se ei onnistu toisesta osapuolesta johtuen. Ja asia oli akuutti n. vuosi sitten, aika on tuonut jo perspektiiviä ja mietin, olisiko kannattanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole mitään hävittävää niin sitten kyllä. Itse olen vieläkin vuosien jälkeen pettynyt siihen että ex-mieheni valitsi avoimen (siis avoin tarkoittaen myös sitä että asioista puhutaan) suhteen sijaan pettämisen. Sattui aika paljon tajuta että toisen ihmisen oli helpompi valita itsekäs tarpeiden tyydyttäminen ja mykkyys kuin avoin kommunikaatio. Ja minä olin se joka ehdotti vapaata suhdetta, mies vastusti henkeen ja vereen.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:54"]
Toivottavasti en joudu tuollaisen kaltaisenne pariskunnan pahaa-aavistamattomaksi seksiuhriksi. Minun avulla sitten uutta puhtia suhteellenne ja itse jään nuolemaan näppejäni.
Ihmisiähän ne teidän seikkailujenne kohteetkin ovat!
Kuuluuko suunnitelmiin kertoa heille mistä on kyse?
[/quote]
Tottakai pitää kertoa, että tällaisesta on kyse, ja nimenomaan vain seksistä tai flirtistä! Olisi mielestäni törkeää hyväksikäyttöä leikkiä toisella noin. Pahoillani olen niitten puolesta, ketkä tällaiseen ovat tietämättään joutuneet mukaan. -ap
[/quote]
Silti kuulostaa kyllä, että haluatte ihan tietoisesti käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien päämäärienne saavuttamiseksi. Kuulosta aika kylmältä! Ihan sama, mitä parisuhteellenne tapahtuu, mutta nuo jostain esiin ongitut ihmiset siihen vielä... Lihaa ja vertahan hekin ovat, tunteineen kaikkineen. Pystyvätkö he käsittelemään asiaa samoin kuin te? Kuulostaa ihan kamalalta.
[/quote]
Kylmää ja kamalaa? Kuulostaa kyllä kamalalta, noin kun kirjoitat. Edelleen, tälle mahdolliselle "ongitulle" ihmiselle kyllä tehtäisiin selväksi että mistään muusta, kuin seksistä/epävakavasta hauskanpidosta ei ole kyse eikä jatkossa tulla pitämään yhteyttä. Luulen, että ehdokkaita samoin motiivein kyllä löytyy jonoksi asti.. Kyse on kuitenkin vain yhteisestä hauskanpidosta eikä ketään valita uhriksi ja pakoteta mihinkään :D Entäs sitten sinkut yhdenillan suhteita harrastavat? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:58"]
AP, minusta kuulostat tosi kypsältä ja fiksulta noiden pohdintojesi kanssa. Tosi rationaalisesti, rohkeasti ja avoimesti mietit noita tunneasioita jne ja koitat nähdä asian objektiivisesti. Arvostan :). Suurin osa kuitenkin reagoi täysin pelkällä ensimmäisellä tunnereaktiolla jonka he tästä aiheesta saavat, eli pelolla: pelko menettämisestä, pelko hylätyksi tulemisesta, pelko yksin jäämisestä. Pelot pitää selättää ja kohdata, luottaa siihen että toinen on rinnalla ja rakastaa kaikesta huolimatta ja kaikissa tapauksissa.
Ja uskon, että tuolla avoimella ja objektiivisella asenteella nimenomaan homma voi toimia hyvin ja saisitte myös ne asiasta kumpuavat negatiiviset tunteet käsiteltyä yhdessä.
[/quote]
Minusta taas ap ei ole esittänyt tunteittensa tasoista pohdintaa asiasta oikeastaan ollenkaan. Aivan kuin hän ei nimenomaan olisi käsitellyt sitä puolta. Ja vaikeaahan se etukäteen onkaan tietää, mitä tunteet näyttävät sitten kun asia on todellista. Minusta harva kommentoija on painanut moralismin paniikkinappulaa tässä keskustelussa... Itse taas nimenomaan EN usko, että mikään objektiivisuus auttaa näin intiimissä asiassa, ettei negatiivisia tunteita tulisi.
Ap ei ole kertonut, millaisia negatiivisia tunteita heidän suhteessaan on tähän asti ollut ja miten ne on käsitelty. Ehkä sieltä saisi vähän osviittaa tähän, mutta monikaan asia ei vertaudu tähän, eli...
[/quote]
Mutta eihän ne negatiiviset tunteet ole kiellettyjä? Olen varma, että niitä tulee varsinkin aluksi. Vähän niinkuin ne ihastumisenkaan tunteet ei voi olla kiellettyjä (ei tunteita voi kieltää, ne tulee ihan kysymättä), vaan niiden nimenomaan pitää olla sallittuja. Mutta pointti on siinä, että niistä pitää voida puhua ja jutella avoimesti, kertoa omista peloistaan ja tunteistaan. Molempien, rauhallisesti ja kypsän avoimesti niinkuin aikuiset. Ei syytellen ja huutaen ja riidellen. Ja jossain välissä sitä yleensä sitten huomaa, että ei ne mustasukkaisuuden ja pelon tunteet ei ole tarpeellisia, ne on turhia. Nimenomaan omien tunteidensa käsittelyssä ja kohtaamisessa on tärkeää osata katsoa mahdollisimman objektiivisesti ja rationaalisesti -muuten ne tunnereaktiot nimenomaan sotkevat sen järjen äänen.
Niinkuin ap pohti, olen myös sitä mieltä, että tällainen kokeilu voi joko erottaa tai sitten vaan vahvistaa. Ja jos erottaa, niin silloinhan siinä suhteessa ei ole se peruspohja kunnossa.
[/quote]
Joo no ei ne ole kiellettyjä, mutta on eri asia, miten niitä hallitaan ja käsitellään sitten itse tilanteessa. Ja myös niitä toisen hankalia tunteita. Ei se toinen välttämättä tarjoile niitä meille juuri siinä muodossa, mikä minulle nyt sattuisi sopimaan, luoja sentään. Eihän silloin ikinä olisi mitään riitoja ja ihmissuhdeongelmia.
Miksi pitää seurustella tuollaisten huoripukkien kanssa? Etsi kaltaisesi mies, saman ikäinen, niin löydät helpommin.
Pitkästä aikaa järkevä aloitus av:lla! Kun ottaa huomioon miten moni päätyy parisuhteessaan panemaan toisia ja vieläpä salaa, niin voin vain ihmetellä mikä hinku on tarkastella tilannetta alun alkaenkin epärealistisesti. Hyvin harva ihminen on aidosti yksiavioinen, mutta kun lapsesta asti katsellaan Hollywoodhuttua televisiosta niin ostetaan se prinsessahääunelma. Ja sitten syytetään kumppania, sitä toista uuden suhteen osapuolta, ja itseä, kun väistämätön tapahtuu.
Antakaa palaa, ap! Toki toimiva avoin suhde vaatii paljon keskustelua, luottamusta ja itsetuntemusta, mutta ainakaan ette elä pää pensaassa, kuten n 98% palstamammoista. Eli tehkää selkeät raamit ja keskustelkaa myös matkan varrella.
Riskinä on se, että toinen voi tuntia olonsa huonoksi muttei kehtaa niistä puhua koska asiasta sovittiin thdessä eikä tunteille näin olisi oikeutta. Se jos mikä rikkoo.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:18"]
Miksi pitää seurustella tuollaisten huoripukkien kanssa? Etsi kaltaisesi mies, saman ikäinen, niin löydät helpommin.
[/quote]
Rakastan miestäni enkä halua seurustella kenenkään muun kanssa. :) -ap
Kuulostat ihan minulta 4v sitten, olin ihan saman ikäinenkin ja sama historia kumppaneiden suhteen. Ihastuin eksäni kanssa usein toisiin haaveillen seksistä ja mietin jääväni paitsi kaikesta. Me tosin ei puhuttu avoimesta suhteesta, mutta menin ja petin. Ajattelin että se ei muuta mitään, mutta sen jälkeen kaikki muuttui. En halunnut miestäni ainakaan yhtään enempää eikä mielitekoni muihin rauhoittunut vaan yltyi siihen, että ero tuli. Tapasin nykyisen kumppanini melkein vuoden sähläämisen ja sinkkuuden jälkeen, ja vihdoin tiedän mutä on oikea rakkaus ja intohimo parisuhteessa. Eksän kanssa ehkä tuli vaan oltua koska totuin, hän oli kaikinpuolin hyvä, mutta ehkä jokin kemia puuttui. Opin vain olemaan mitä enemmän oltiin yhdessä. Nykyisessä suhteessa En voisi ikinä kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa, en koe jääväni vaille mitään, mä vaan haluan tätä miestä yhä vaan niin paljon kuin alussakin ja olisi hirveää ajatella mitään ulkopuolisia . Se mikä sai minutkin ajattelemaan eksäni kanssa vapaata suhdetta hiljaa oli mun kilttiys. Se sama tyhmä pelko mikä oli ennen häntäkin "mitä muut ajattelee" ja että " se ei olis oikein erota, mutta näinkään ei ole hyvä" ja vaikeus päästää irti ihmisestä jonka kanssa nuoruutensa jakanut ja jonka takia kaikesta on luopunut. Nyt kun jälkeenpäin mietin, en voisi kuvitella itseäni enää hänen kanssaan, olen ikuisesti kiitollinen että uskalsin tehdä mitä tein ja pääsin irti. Tajusin, että ei se ero niin kamala vaihtoehto ollutkaan. Ja miten mukavaa mulla nyt on miehen kanssa jota kohtaan on tunteita 110%sti eikä muut miehet kiinnosta. Se oma kiltteys vaan sai siinä entisessä pysymään kun ei halunnut eikä osannut tehdä mitään lopullista eikä halunnut loukata toista. Elin tavallaan hänen mieliksi.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:58"]
AP, minusta kuulostat tosi kypsältä ja fiksulta noiden pohdintojesi kanssa. Tosi rationaalisesti, rohkeasti ja avoimesti mietit noita tunneasioita jne ja koitat nähdä asian objektiivisesti. Arvostan :). Suurin osa kuitenkin reagoi täysin pelkällä ensimmäisellä tunnereaktiolla jonka he tästä aiheesta saavat, eli pelolla: pelko menettämisestä, pelko hylätyksi tulemisesta, pelko yksin jäämisestä. Pelot pitää selättää ja kohdata, luottaa siihen että toinen on rinnalla ja rakastaa kaikesta huolimatta ja kaikissa tapauksissa.
Ja uskon, että tuolla avoimella ja objektiivisella asenteella nimenomaan homma voi toimia hyvin ja saisitte myös ne asiasta kumpuavat negatiiviset tunteet käsiteltyä yhdessä.
[/quote]
Minusta taas ap ei ole esittänyt tunteittensa tasoista pohdintaa asiasta oikeastaan ollenkaan. Aivan kuin hän ei nimenomaan olisi käsitellyt sitä puolta. Ja vaikeaahan se etukäteen onkaan tietää, mitä tunteet näyttävät sitten kun asia on todellista. Minusta harva kommentoija on painanut moralismin paniikkinappulaa tässä keskustelussa... Itse taas nimenomaan EN usko, että mikään objektiivisuus auttaa näin intiimissä asiassa, ettei negatiivisia tunteita tulisi.
Ap ei ole kertonut, millaisia negatiivisia tunteita heidän suhteessaan on tähän asti ollut ja miten ne on käsitelty. Ehkä sieltä saisi vähän osviittaa tähän, mutta monikaan asia ei vertaudu tähän, eli...