Mistä syystä et enää pidä yhteyttä johonkin kaveriksi?

No ei kai ne enää ole kavereita jos niihin ei pidä yhteyttä?

Minä olen lopettanut yhteydenpidon jos kaverini ei ole osannut pytää anteeksi. Eräskin silloinen ystävä suutahti minulle jostain (en edes muista mistä) ja alkoi haukkumaan minua kovin henkilökohtaisesti. Ihan älytöntä mesoamista ja sanoi, että ei halua enää koskaan olla kanssani tekemisissä. 

Sitten lopetin yhetydenpidpn siihen. Kyseinen ex-ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä, mutta anteeksi pyyntöä en ole vieläkään kuulut. Minusta sellainen haukkuminen oli nin törkeää, että vaatisin vähintäänkin pitkän keskustelun ja anteeksipyynnön jotta voisin tuollaisesta uudestaan ystävyyttä jatkaa. Siitäkin huolimatta ystävyys olisi varmasti muuttunut eikä samanlaiseksi koskaan muuttuisi. 

No anteeksipyyntöä en ole siis koskaan saanut, joten minulla ei ole mielenkiintoa alkaa kaveeraamaan millään tasolla uudestaan.  Koko tapauksestakin on jo useita vuosia. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:44"]

Ja taas nää milloin mistäkin ärsyynytyjät kokoontuvat näköjään. Ei kannata olla niin herkkä. kukaan ei ole täydellinen. Tulette katumaan välien katkaisua. ei kellään varmaan liikaa kavereita ole. Miksi kaikkien kanssa muutoinkaan pitäisi niin läheisiä olla. Mutta onhan se kivaa että on seuraa jos esim haluaa jonnekin tapahtumaan mennä jne.

[/quote]

Etkö huomannut, että suurin osa näistä "kavereista" ei ole millään lailla oikeasti kavereita? Mitä esim. minä teen sellaisilla ystävillä, joille saan toimia itse terapeuttina ja apurina, mutta joita ei minun asiat kiinnosta sitten pätkän vertaa? Miten menen sellaisen kaverin kanssa tapahtumiin, joka lähes aina peruu lähtemisensä tai pahimmillaan ei edes peru, tekee vain oharit?

Siitä kai näissä on kyse, että on huomattu, ettei siltä kaverilta/ystävältä saa itse yhtään mitään, ja on itse aina vain antamispuolella. Miksi roikkuisi vielä vuosia pidempään ihmissuhteessa joka vain ottaa, eikä ikinä anna? Siinä toivossa, että ehkä seuraavalla kerralla se ystävä kuunteleekin, seuraavalla kerralla saapuu paikalle? Ei kuule kannata, been there done that. Itseään siinä vain satuttaa kun antautuu hyväksikäytettäväksi kerta toisensa jälkeen.

--65--

[/quote]

Tässä on hyvä pointti. Mulla on kuitenkin parissa pitkässä ystävyyssuhteessa tullut kausia, jolloin toinen on ollut lähinnä riippakivenä. Kaikki on aina ollut huonosti, mikään tarjoamani apu ei ole auttanut, on vain murjotettu ja tiuskittu, olen ollut ilmaisterapeutti ja välillä myös roska-astia. Ymmärsin kuitenkin sen, että nämä ihmiset eivät olleet omia itsejänsä, vaan kummallakin oli vaikeaa masennusta ja/tai ahdistusta. Seisoin rinnalla, vaikka muutaman kerran ihan tosissaan harkitsin välien katkaisemista. Pikkuhiljaa alkoi näyttää valoisammalta, ja nykyään kummallakin asiat ovat paremmin. Kumpikin on pyytänyt anteeksi huonoa käytöstään ja kiittäny tuesta, sillä se on merkinnyt enemmän kuin kumpikaan aikoinaan ymmärsi.

En tietysti väitä, että kaikenlaista huonoa käytöstä pitäisi sietää ihmisiltä kaveruuden nimissä. Minun tapauksessani oli kuitenkin kyse rakkaista lapsuudenystävistä, joten ihan helpolla en välejä katkaissut. Jos kyseessä olisi ollut pinnallisemmat tuttavuudet, en varmasti olisi jaksanut katsella tuollaista menoa. Eli jos pohtii välien katkaisemista, kannattaa vakavissaan miettiä, mitä voi menettää. Jos tuntuu siltä, että voittaisi enemmän kuin menettäisi, ehkä se on silloin kannattavaa, muttta joskus kestämisellä ja tukemisella voi saada aikaan aidosti muutosta parempaan.

Entinen paras ystäväni totesi: en toivo sinulle ja miehellesi mitään hyvää. Toivon että löydät jonain päivänä yhtä hyvän miehen kuin minulla on.

Ei varmaan tarvii kauheesti selitellä? He ovat eronneet, minä olen edelleen saman miehen kanssa yhdessä. Tästä aikaa monta vuotta.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:06"]

Tässä on hyvä pointti. Mulla on kuitenkin parissa pitkässä ystävyyssuhteessa tullut kausia, jolloin toinen on ollut lähinnä riippakivenä. Kaikki on aina ollut huonosti, mikään tarjoamani apu ei ole auttanut, on vain murjotettu ja tiuskittu, olen ollut ilmaisterapeutti ja välillä myös roska-astia. Ymmärsin kuitenkin sen, että nämä ihmiset eivät olleet omia itsejänsä, vaan kummallakin oli vaikeaa masennusta ja/tai ahdistusta. Seisoin rinnalla, vaikka muutaman kerran ihan tosissaan harkitsin välien katkaisemista. Pikkuhiljaa alkoi näyttää valoisammalta, ja nykyään kummallakin asiat ovat paremmin. Kumpikin on pyytänyt anteeksi huonoa käytöstään ja kiittäny tuesta, sillä se on merkinnyt enemmän kuin kumpikaan aikoinaan ymmärsi.

[/quote]

Eiköhän jokainen osaa arvioida, onko jokin tilanne poikkeus vai pysyvä. Näissä minun tapauksissa ainakin kyseinen tilanne oli jatkunut kunkin kohdalla vuooooooosia, eikä taustalla ollut mitään masennusta tai kriisiä tms. Siksihän näitä kai useimmat sietääkin ihan liian pitkään, kun taustalla on kuitenkin se toive tilanteen paranemisesta. Näin se on ystävyyssuhteissa, ja myös parisuhteissakin. Jossain kohtaa kannattaa kuitenkin myöntää itselleen, ettei tilanne ole poikkeus vaan sääntö. Ja tehdä päätökset sen mukaan.

--65--

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:06"]

Tässä on hyvä pointti. Mulla on kuitenkin parissa pitkässä ystävyyssuhteessa tullut kausia, jolloin toinen on ollut lähinnä riippakivenä. Kaikki on aina ollut huonosti, mikään tarjoamani apu ei ole auttanut, on vain murjotettu ja tiuskittu, olen ollut ilmaisterapeutti ja välillä myös roska-astia. Ymmärsin kuitenkin sen, että nämä ihmiset eivät olleet omia itsejänsä, vaan kummallakin oli vaikeaa masennusta ja/tai ahdistusta. Seisoin rinnalla, vaikka muutaman kerran ihan tosissaan harkitsin välien katkaisemista. Pikkuhiljaa alkoi näyttää valoisammalta, ja nykyään kummallakin asiat ovat paremmin. Kumpikin on pyytänyt anteeksi huonoa käytöstään ja kiittäny tuesta, sillä se on merkinnyt enemmän kuin kumpikaan aikoinaan ymmärsi.

[/quote]

Eiköhän jokainen osaa arvioida, onko jokin tilanne poikkeus vai pysyvä. Näissä minun tapauksissa ainakin kyseinen tilanne oli jatkunut kunkin kohdalla vuooooooosia, eikä taustalla ollut mitään masennusta tai kriisiä tms. Siksihän näitä kai useimmat sietääkin ihan liian pitkään, kun taustalla on kuitenkin se toive tilanteen paranemisesta. Näin se on ystävyyssuhteissa, ja myös parisuhteissakin. Jossain kohtaa kannattaa kuitenkin myöntää itselleen, ettei tilanne ole poikkeus vaan sääntö. Ja tehdä päätökset sen mukaan.

--65--

[/quote]

Joo, tokihan ihminen osaa todennäköisesti itse arvioida suhteen arvon. Minkään olen-ärsyttävä-muuten-vain -pelleilyasenteen, piittamattomuuden tai ilkeyden takia ei jaksa yrittää, vaikka olisi läheisempikin ihminen.

- 79

Olen karsinut mm. seuraavat pois:

-Alkoholistit

-Skitsofreeniset, masennuksessa vellovat, väkivaltaiset yms. mielenterveysongelmaiset

-Pummit, loiset

-Joiden kanssa jutut ei enää kohtaa, jatkuvat lapselliset tai kielteiset puheenaiheet, haukkuvat muita

-Epäluotettavat, eivät pidä sanaansa

-Muuten vain ongelmia aiheuttavat, mm. jotka tekevät helpoista asioista omituisen vaikeita