Mistä syystä et enää pidä yhteyttä johonkin kaveriksi?

Samoja syitä kuin täälläkin. Tyypillisin esimerkki on tämä ihmistyyppi, joka ottaa yhteyttä vain kun haluaa jotain:

Kaveri: No moi, mitä kuuluu

Minä: Kerron kuulumiset, usein isojakin asioita

Kaveri: Jaa, oho. No kuule mulla kun tällaisia minäminäminäminäminäminä

Minä: Kommentoin kohteliaasti kaverin asioihin ja tsemppaan/autan/jne

Kaveri: Joo, ja sitten minäminäminäminä

Minä: Kommentoin vielä hänen asioihinsa ja tsemppaan lisää, ja palaan omiin asioihini

--- Ja sitten kaverista ei enää kuulukaan mitään, kunnes hänelle tulee seuraava kriisi/avun tarve, ja sama keskustelu käydään taas. Jos taas itse otan yhteyttä ensin, niin voi olla ettei asioihini taaskaan kommentoida mitään, tai enintään joku "höh" tai "sepä kiva" ja keskustelu kääntyy kaveriin.

Näitä olen lempannut lähivuosina useammankin. Kuten joku kuvailikin, niin jossain vaiheessa ne silmät avautuu ja ei voi kuin ihmetellä kuinka pitkään on tuollaista yksipuolisuutta sietänytkin, ja siltä silmänsä ummistanut!

Toinen ihmistyyppi on sitten myöskin täällä jo kuvattu, eli se, jonka kanssa on turha sopia yhtään mitään kun 90% menoista perutaan mitä turhimmilla tekosyillä. Kaveri saattoi olla itse se joka kysyi jonnekin tapahtumaan, mutta sitten peruikin viime tipassa "en mä jaksakaan" tai pahimmassa tapauksessa meni sinne jonkin toisen kaverinsa kanssa ja jätti minut tapahtumaan hengaamaan yksin :'D. Kerrankin menin edeltä sisälle ja maksoin lipun, ja kun ihmettelin minne tyyppi jäi ja laitoin puolen tunnin päästä tekstaria, niin vastaus oli "lähdinkin pirkon kanssa paikkaan y". Ihan kamala, miten tuotakin siedin vuosikausia, ihan melkein hävettää omasta puolesta tämä tyhmyys ja sinisilmäisyys.

Ai niin! Kaverilleni, kun yritin ongelmistani puhua, niin kommentti oli: "Semmosta se elämä on." Hävettää myöntää, mutta olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että "viiltelin" jalkojani. Raavin niin kauan että veri tirskui. Onneksi tulin omin nokkinein järkiini. Hän sitten purki omaa pahaa oloaan petetyksi tullessaan ja muusta tärkeästä/vähemmän tärkeästä, ja voi kun piti ymmärtää ja kuunnella. Tosiaan oli parempi jättää tämä ystävyys.

T. Pois uuden ystävän tieltä

Olen vähentänyt pitkäaikaiseen bestikseen yhteydenpitoa, koska hän on hyvin itsekeskeinen. Jos kysyn kahville, hän vastaa että hän tulee, koska tarvitseekin juttutuokiota. Kun sanoin, että vien kukkia kaverille, joka on juuri päässyt sairaalasta, niin hän että menet sinne vähän terapeutiksi.Ei välttämättä kuulosta vielä ihan kamalalta tyypiltä, mutta aina tapaamisen oli tarkoitus tyydyttää jokin Hänen tarpeensa. Jos menimme tavarataloon, niin siellä hän meni minne lystäsi ja kassoilla sitten nähtiin. Koin, että se oli jotenkin outoa yhdessäoloa. 

Lapsensa olivat myös todella kehittyneitä ja omaan suhtautui jotenkin väheksyvästi. Hänen lapsensa olivat poikkeuksellisen hitaita oppimaan piirtämistä, itse syömistä, pois vaipoista jne. Siis todella, nuorin pääsi vaipoista 3,5-vuotiaana..

Muihin ihmisiin olen lopettanut yhteydenpidon kun on vastaaminen kestänyt liian kauan viestiin tai puheluun. Se on minusta selvä merkki, että ei kiinnosta. Olen itse yrittäjä ja ympärivuorokauden töissä, mutta silti ehdin vastaamaan hyvälle ystävälle viestiin jotain mukavaa edes lyhyesti. 

Ei mikään hyvä ystävä ollut, mutta kaveri ja naapuri. Mua 12 vuotta vanhempi. Käytti hyväkseen asiassa kuin asiassa. Mä tajusin sen mutta en kehdannut tai rohjennut sanoa siitä hänelle.
Kunnes multa paloi pinna. Oli taas meillä ja lähti kotiinsa, heti huomasin että mun säästöpossu oli hävinnyt. Oma lapsi oli jo nukkumassa ja arvon rouva naapuri oli ollut yksin kylässä. Juoksin rappuun ja onneksi ei ollut kerennyt vielä ulos. Käskin näyttämään kassinsa, ei suostunut joten nappasin sen väkisten häneltä ja kassissa tosiaan oli mun säästetyt hilut. Ei niitä paljon ollut mutta yksinhuoltajan vaivoin säästämät.

Siihen loppu Se kaveruus, mut mä olin vaan tyytyväinen. Silloin tällöin tulee jossain vielä vastaan, mutta ei edes tervehditä toisiamme vaikka aikaa tuosta on jo kulunut liki parikytvuotta.

En jaksa yhtä tuttuani, joka tulee "piipahtamaan" luonani ja saattaa lähteä vasta puolilta öin. Hänellä käy suu kaiken aikaa ja kaikki puhe liittyy vain häneen itseensä.

Kerran hän kertoi nähneensä yhtä yhteistä tuttuamme, joten kysyin mitäs "Empulle" kuuluu. Vastauksena oli, ettei tiedä, koska oli kertonut vain omia kuulumisiaan. Tavallaan hänen puheripulinsa on huvittavaakin, mutta kuuden tunnin taukoamaton "minä-minä-minä"-juttu on aika painajaismaista.

Ei kysy ikinä kuulumisia. Jos kerron omia asioitani, kuultaa läpi, että ei paljon kiinnosta. Hän aloittaa yhteydenototkin sanomalla, että pitää päästä purkamaan omia asioita ja haluaa kuuntelijaa. En jaksa olla pelkästään vastaanottava osapuoli. Kaipaisin, että myös mua kuunnellaan vastavuoroisesti edes vähän.

up

Syy on uskomattoman röyhkeä pomottelu aikuisen, mutta varsin empatiakyvyttömäksi osoittautuneen ihmisen taholta tyyliin: "Suutun, jos et tee juuri kuten mä käsken ja toimi juuri kuten mulle sopii!"

Ohareiden tekijä. Kun ollaan sovittu, että kaveri tulee kylään ja itse sitten odottelet siinä kahvipöytä valmiina eikä kaveria kuulu. Lopulta sitten joko itse joudut kysymään tai kaveri tuntien päästä ilmoittaa, että "en mä tullukkaan kun mulle tuli yks miesvieras ;)". Ei edes mitään pahoittelua tai mitään. Ilmeisesti tuollainen boheemi meno on toisille ihan normaalia?

Useista syistä.

-Yksi vietti kulissielämää, hehkutti aina miten onnellinen on ihanassa liitossaan ym. Tosiasiassa oli veloissa juopon miehensä takia ym. Oli myös leuhka ja pahansuopa. Ei ymmärtänyt, että perheellisenä joudun joskus perumaan tapaamisia tai en ole koko ajan puhelimen päässä.

-Yksi oli ilkeä ihminen. Humaltuneena suorastaan pelottava sekopää.

-Yksi pyrkii fiksaamaan elämäni, eli hänelle ei voinut sanoa mitään negatiivista (esim. ärsyttää kun mies siivoaa niin vähän), kun alkoi hirveä paasaus siitä, miten moinen mies pitää jättää ja olen ihan tossukka ym. Tämäkään ei ymmärtänyt jos jouduin perhesyistä joskus perumaan tapaamisia tms.

-Yksi ei koskaan ottanut yhteyttä minuun vaan se oli aina minun tehtävä järjestää tapaaminen.

-Moniin en pidä yhteyttä siksi, että he jättivät ilmoittamatta tulematta järjestämiini juhliin tai eivät ikinä kutsuneet minua juhliinsa vaikka kutsuin heidät joka kerta.

Nykyisin pidän kavereinani ainoastaan ihmisiä, jotka eivät valehtele, draamaile eivätkä vaadi minulta mitään. En jaksa draamoja, enkä suostu olemaan tilivelvollinen. Ystävyyssuhteen pitää olla tasa-arvoinen, eikä mitään roikkumista minussa. Koska olen itse aktiivinen järjestämään reissuja, juhlia, tapaamisia ja menoja, en pidä yhteyttä ihmisiin, jotka haluavat aina tulla valmiiseen pöytään.

Nuorena olin paljon "joustavampi", mutta enää siihen ei ole aikaa eikä energiaa.

En enää kestänyt sitä järkyttävää lässyttävää puhetyyliä. Oli vastapuoli sitten iältään 1v tai 34v. niin samaa lässytystä sai kuunnella. Ihan hirveää aikuisen ihmisen suusta. En jaksanut etenkään kun asiaan liittyi ainainen omien ongelmien märehtiminen. No, saatoi vaikuttaa sekin, että miehet vaihtui aika tiuhaan. 

Toi miesten vaihtuminen on muuten aika jännä juttu, sen takia pidän välimatkaa pariin muuhunkin ystävään. En jaksa ensin kuunnella sitä hehkutusta kuinka tämänkertainen pertti on nyt juuri se oikea, pahimpien kanssa mennään kihloihin, ja parin kuukauden päästä tulee ero. Ja sitten itketään kurjaa maailmaa. Viidennen pertin kohdalla alkaa olla ystävänä ja olkapäänä jo kestettävää.

"Kaveri" haukkui selän takana minua ja miestäni useita kertoja ja keksi vielä omasta päästään pahempia juttuja minusta, kun ei muuten saanut haukuttua ilmeisesti tarpeeksi. Yritti huonontaa minun ja mieheni sekä minun ja parin kaverini välejä keksimällä valheita siitä, mitä toinen muka oli sanonu hänelle, kun toinen ei ollut paikalla. Lisäksi jäi kiinni reilun 100 € varastamisesta meiltä, eikä edes pyytänyt anteeksi, kun oli kuulemma ollut aikeissa kertoa "lainaamisestaan" myöhemmin, kun saisi rahat maksettua takaisin. :D Oli vielä aivan ihmeissään, kun sanoin, etten halua enää pitää yhteyttä, heittäytyi väärinymmärretyksi marttyyriksi, ja minä olinkin se tarinan pahis.

Olen muuten sitä mieltä, että jos on tarpeeksi hyvin yhteensopivat ihmiset, ei homma kaadu siihen, vaikka olisi pitkähkökin tauko yhteydenpidossa. Minulla on joitain ystäviä, joita näen ehkä 2 vuoden välein, mutta aina kun näemme, tuntuu siltä, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Pinnallisiin tuttavuuksiin taas joutuu pitämään yhteyttä paljon, jotta tuttavuudet pysyisivät yllä.

Ja taas nää milloin mistäkin ärsyynytyjät kokoontuvat näköjään. Ei kannata olla niin herkkä. kukaan ei ole täydellinen. Tulette katumaan välien katkaisua. ei kellään varmaan liikaa kavereita ole. Miksi kaikkien kanssa muutoinkaan pitäisi niin läheisiä olla. Mutta onhan se kivaa että on seuraa jos esim haluaa jonnekin tapahtumaan mennä jne.

Lopetin yhteydenpidon, koska ystäväni alkoi sanelemaan minulle milliasia ratkaisuja minun pitäisi tehdä elämässäni ja samaan aikaan juoruris asiani joka taholle. Eli besser_wisser -jyrääminen ja häikäilemäntön juoroilu. Mikään ei jäänyt vain meidän kesken. Itse en kertonut kenellekään, kun sama kaveri petti miestään ja touhusi epämääräisyyksiä pitkiä aikoja. Ja kyllä, olemme molemma yli 50 -vuotiaita. Että näin. 

Ei puhu muusta kuin lapsistaan ja jos joskus harvoin puhuu muusta, niin aina negatiiviseen sävyyn. Ikinä ei mikään ole hyvin paitsi ne lapset on tietenkin aina ihania ja upeita ja niistä voi suu vaahdossa puhua vaikka 5 tuntia putkeen.

Ei jaksa.

Valehtelee ja värittää jokaista tarinaansa jotta saisi elämänsä kuulostamaan jännältä, valehteli eräästä todella suuresta asiasta ja sotki minut siihen pahasti mukaan, inhottaa vieläkin. Jos olemme jossain niin puhuu vaan toisista kavereistaan ja miten hauskaa heidän kanssaan on. Nuorempana minulla ei olisi saanut olla ketään muita kavereita, jos olin jonkun toisen kanssa niin suuttui ja rupesi haukkumaan selän takana. On kertonut asioitani eteenpäin jnejne.

Hlö 1) jatkuva juominen ja draaman etsiminen elämään, mt-ongelmat sekä järkyttävän uuvuttava luonne. Ystävyys oli yksisuuntainen hoitosuhde, jossa minä olin terapeutti ja roska-astia.  
Hlö 2) huomionhakuisuus tm-ongelmien ja itsemurhayritysten kautta, jatkuva tapaamisten peruminen, otti yhteyttä vain, kun ajatteli hyötyvänsä minusta.

Ho, mä taidan kuulua niihin idiootteihin, jotka katkaisee välit mt-tyyppeihin. Ihan vaan sillä, että on omassakin elämässä tarpeeksi kestämistä.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:44"]

Ja taas nää milloin mistäkin ärsyynytyjät kokoontuvat näköjään. Ei kannata olla niin herkkä. kukaan ei ole täydellinen. Tulette katumaan välien katkaisua. ei kellään varmaan liikaa kavereita ole. Miksi kaikkien kanssa muutoinkaan pitäisi niin läheisiä olla. Mutta onhan se kivaa että on seuraa jos esim haluaa jonnekin tapahtumaan mennä jne.

[/quote]

Etkö huomannut, että suurin osa näistä "kavereista" ei ole millään lailla oikeasti kavereita? Mitä esim. minä teen sellaisilla ystävillä, joille saan toimia itse terapeuttina ja apurina, mutta joita ei minun asiat kiinnosta sitten pätkän vertaa? Miten menen sellaisen kaverin kanssa tapahtumiin, joka lähes aina peruu lähtemisensä tai pahimmillaan ei edes peru, tekee vain oharit?

Siitä kai näissä on kyse, että on huomattu, ettei siltä kaverilta/ystävältä saa itse yhtään mitään, ja on itse aina vain antamispuolella. Miksi roikkuisi vielä vuosia pidempään ihmissuhteessa joka vain ottaa, eikä ikinä anna? Siinä toivossa, että ehkä seuraavalla kerralla se ystävä kuunteleekin, seuraavalla kerralla saapuu paikalle? Ei kuule kannata, been there done that. Itseään siinä vain satuttaa kun antautuu hyväksikäytettäväksi kerta toisensa jälkeen.

--65--

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:52"]

Naiset on aika kusipäisiä.. ihan vaan siitä syystä en jaksa olla tekemisissä. Luen ennemmin kirjoja ja matkustelen itekseni maailmalla. Suurin osa tämänki ketjun vastauksista on tyhmiä. "olin liian kiltti", "en saanut lahjoja, vaikka itse kannoin rekkalasteittain" "en jaksa pinnallisuuksia" jne. ja aikuiset ihmiset... mut tietty sen vian on pakko olla aina jossain toisessa.

[/quote]

Ainakin tämä ketjuun vastaaja on tyhmä. Luuletko, että kaikki meistä on vuosikaudet kärvistelleet huonosti kohtelevan kaverin kanssa. Me olemme sentään lähteneet epätyydyttävästä ystävyyssuhteesta. Mietipä niitä jotka ei. Sille ei voi mitään jos kohdalle sattuu huono kaveri joka pitää oppia ensin tuntemaan, että todellinen luonne paljastuu ja toisekseen varmistua, että tämä suhde kannattaa jättää.

Taidat olla niitä jotka kuvittelevat aina olevansa muita fiksumpi?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:44"]

Ja taas nää milloin mistäkin ärsyynytyjät kokoontuvat näköjään. Ei kannata olla niin herkkä. kukaan ei ole täydellinen. Tulette katumaan välien katkaisua. ei kellään varmaan liikaa kavereita ole. Miksi kaikkien kanssa muutoinkaan pitäisi niin läheisiä olla. Mutta onhan se kivaa että on seuraa jos esim haluaa jonnekin tapahtumaan mennä jne.

[/quote]

No menepä sinä vaikka ystävystymään lähikuppilan juoppo-jarmon kanssa :D Jos vaikka tarvitset ensi vuoden vinimessuille seuraa!