Mistä syystä et enää pidä yhteyttä johonkin kaveriksi?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:18"]
c) Jos joku soittaa, unohdan soittaa takaisin. Muistan ehkä parin päivän päästä että niin joo se Katri soitti silloin. (tätä, siis että joku muu kuin vanhempani tai mieheni soittaisi minulle, tapahtuu niin harvoin, etten siksikään muista soittaa takaisin)

[/quote]

Outoa, luulisi että silloin nimenomaan muistaisi jos jotakin ns. poikkeavaa tapahtuu.

[/quote]

En ole tuon ylimmän kommentin kirjoittaja, mutta vastaanpa kuitenkin. 

Niinhän sitä luulisi, että kun ei pahemmin puhelimeen puhu, muistaisi sitten ne harvat yhteydenotot, mutta kun se ei mene niin. Mitä vähemmän puhelinta käyttää, sitä vähemmän siihen kiinnittää  huomiota. Sen vaan sulkee pois mielestään. 

[/quote]

Ei mulla ainakaan ole mielessä puhelin vaan se ihminen jonka tiedän mua tavoitelleen.

[/quote]

Niin. Kuten tuossa jo kirjoitin, unohdan aika usein koko puhelimen olemassaolon. Eli, jos joku on soittanut, huomion sen sitten kun vilkaisen puhelinta, päätän että soitan takasin kunhan lapset eivät juokse maratonia asunnon ympäri, hoidan lapset, laitan heidät nukkumaan ja tadaa, en muista enää koko puhelimen olemassaoloa Ja sitä kautta en muista koko soittoa.

Ja tosiaan, kuvittelen että jos sillä soittajalla olisi jotain tärkeää asiaa, olisi puheluja tullut useampia tai jopa viesti, jossa ilmaistaan että haluaa puhua kanssani pian. 

En vaan tuntenut olevani tarpeeksi laadukasta seuraa hänelle. Tapahtunut useamman kerran, kun ystävä on löytänyt uusia hyvännäköisiä ja oikeissa piireissä olevia kavereita joita kohtaan olen tuntenut pelkoa ja alemmuuskompleksia. Olen sitten vain vetäytynyt kuvioista tai laittanut välit suoraan poikki.

Toisen ryhmän kanssa meitä yhdisti olosuhteet, ja kun vallitseva tilanne muuttui, hiipui ystävyyskin. Tähän kuuluvat niin lapsuudenystävät kuin opiskelu- ja harrastuskaverit ym., läheisetkin sellaiset. 

P

Sai lapsen eikä osaa enää puhua mistään muusta. Ei kiinnosta.

2

Yksi ystävä joi ja humalassa aina lörpöttelyä kaikki henkilökohtaiset asia muille, loukkasi pahasti mua lapsettomuudesta (oltiin hoidoissa) ja ei halunnut nähdä sitä että minä ja elämäni olemme erilaisia kuin lukiolaisena.

toisen kaverin kanssa lopetin yhteydenpidon, kun hän oli liian riippuvainen minusta. Ihan fyysisesti roikkui minussa kiinni joka paikassa. Epäilen näin jälkikäteen että hän olisi halunnut suhteestamme eri tasoa kuin minä.

Joitain kaverisuhteita on jäänyt, kun elämät ovat menneet eri suuntiin.

2

2

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 19:53"]

Ja tosiaan, kuvittelen että jos sillä soittajalla olisi jotain tärkeää asiaa, olisi puheluja tullut useampia tai jopa viesti, jossa ilmaistaan että haluaa puhua kanssani pian. 

[/quote]

Siis ei mulla ainakaan mikään hengenhätä normaalisti ole, ja jos olisi ja pitäisi saada juuri tämä ihminen kiinni niin tosiaan pommittaisin puheluilla, laittaisin viestiä jne. Mutta kun kyse on vaan ihan siitä, että joskus olisi kiva kysellä kuulumisia ja jutella, niin en tosiaan rupea tykittämään useita puheluita tai pommittamaan viesteillä. Eikä tosiaan ole ongelma, jos joskus toinen jättää noteeraamatta. Sitten, kun rupeaa olemaan poikkeuksellista että toinen vastaisi tai soittaisi takaisin, alkaa tympiä. (Kun ei siis oma-aloitteisesti ota itse yhteyttä muutenkaan koskaan.)

Yks kaveri oli tosi kiva ja dennkanssa oli aina hauskaa. Hän oli myös paras ystäväni jossain vaiheessa. Hän oli kuitenkin paskanpuhuja. Ja juorus aina eteenpäin asiat. Luulin ettei hän tekisi minulle niin mutta hän tekee sitä kaikille. Kiero ku korkkiruuvi. Ihmisellä on paljon kavereita, mut ne kaverit on kausiluobtosia. Hän ei jää ikinä kiinni vaikka kuinka puhuu kaikista paskaa. En vaan halua sellaista ihmistä elämääno.

Elämäni on tosi kiireistä. Teen vuorotyötä, ja minulla on kaksi lasta, joista toinen on vaativa erityislapsi. Miehellä on syöpä. En oikeasti jaksa enkä ehdi hoitaa nyt ystävyyssuhteita. Aina yhteydenpidon väheneminen ei ole merkki mistään viasta kummassakaan osapuolessa, ei vaan ole aikaa tai energiaa olla sosiaalinen.

Minä kannustaisin ap:ta kysymään suoraan. Ja toisaalta niitä, jotka haluavat tehdä pesäeron jonkin ihmiseen tekemään sen rehdisti suoraan. Sanomaan vaikka että "meillä tuntuu olevan niin erilaiset mielenkiinnon kohteet ja mielipiteet nykyään, että yhteydenpito ei oikein anna mitään positiivista nyt, mitäpä jos päätettäisiin tämä kaverisuhde tähän ja etsittäisiin seuraa muualta..."

Juu, onhan siinä se riski, että saa hankalan ihmisen maineen ja loukkaa toista, mutta hei: luuleeko joku, että jos joku hoitaa muita ystävyyssuhteita aktiivisesti, mutta jättää vastaamatta yhden soittopyyntöihin, tämä yksi ei loukkaannu joka tapauksessa...?

2

itseni takia. en aina jaksa ihmisiä ja sitä ei ymmärretä ja tivataan syytä. olen sitten mieluummin yksin kuin kuuntelen vähän väliä tenttaamista.

Kyllästyin kuuntelemaan ihmistä, joka tiesi minua paremmin, mitä minä elämältäni haluan. Esimerkkejä: mieheni ei ole minulle sopiva, koska minulle sopivat rentut eivätkä kiltit miehet; ostamani kesämökki on turha, koska en ole mökki-ihminen; asun liian syrjässä; en saisi pyöräillä töihin, koska en ole oikeasti liikunnallinen jne. Eihän tuollaista jaksa kukaan kuunnella.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:34"]

Kyllästyin kuuntelemaan ihmistä, joka tiesi minua paremmin, mitä minä elämältäni haluan. Esimerkkejä: mieheni ei ole minulle sopiva, koska minulle sopivat rentut eivätkä kiltit miehet; ostamani kesämökki on turha, koska en ole mökki-ihminen; asun liian syrjässä; en saisi pyöräillä töihin, koska en ole oikeasti liikunnallinen jne. Eihän tuollaista jaksa kukaan kuunnella.

[/quote]

Kateellinen.

Naiset on aika kusipäisiä.. ihan vaan siitä syystä en jaksa olla tekemisissä. Luen ennemmin kirjoja ja matkustelen itekseni maailmalla. Suurin osa tämänki ketjun vastauksista on tyhmiä. "olin liian kiltti", "en saanut lahjoja, vaikka itse kannoin rekkalasteittain" "en jaksa pinnallisuuksia" jne. ja aikuiset ihmiset... mut tietty sen vian on pakko olla aina jossain toisessa.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 15:40"]Ei mikään hyvä ystävä ollut, mutta kaveri ja naapuri. Mua 12 vuotta vanhempi. Käytti hyväkseen asiassa kuin asiassa. Mä tajusin sen mutta en kehdannut tai rohjennut sanoa siitä hänelle.
Kunnes multa paloi pinna. Oli taas meillä ja lähti kotiinsa, heti huomasin että mun säästöpossu oli hävinnyt. Oma lapsi oli jo nukkumassa ja arvon rouva naapuri oli ollut yksin kylässä. Juoksin rappuun ja onneksi ei ollut kerennyt vielä ulos. Käskin näyttämään kassinsa, ei suostunut joten nappasin sen väkisten häneltä ja kassissa tosiaan oli mun säästetyt hilut. Ei niitä paljon ollut mutta yksinhuoltajan vaivoin säästämät.

Siihen loppu Se kaveruus, mut mä olin vaan tyytyväinen. Silloin tällöin tulee jossain vielä vastaan, mutta ei edes tervehditä toisiamme vaikka aikaa tuosta on jo kulunut liki parikytvuotta.
[/quote]

Onpa ollut röyhkeästi käyttäytyvä ihminen. Aika kummallinen pitää olla, että alkaa varastelemaan toisen kotona käydessään. Onneksi pääsit tuosta hyväksikäyttäjästä eroon!

Minä lopetin yhteydenpidon, kun totesin etten osaa olla kaveri enkä ystävä kenenkään kanssa. Aina tein jotain väärin, sanoin väärin, jätin sanomatta, en muistanut ostaa joululahjaa, en kelvannut avuksi koskaan... syitä on miljoona ja kaikki minussa.

Yksin on helpompaa, vaikka surettaahan se joskus.

Suhde vain hiipui. Aluksi nähtiin suht säännöllisesti ja tuntui olevan asiaa ja mielenkiintoa nähdä. Sitten tuli kai kaikkea muuta, mulla etäsuhde, kaverilla ulkomaanharjoittelu ja matkoja. Nähtiin aina vaan harvemmin ja lopuksi musta tuntui että se olin aina minä joka ehdotti tapaamista. Viimeisestä tapaamisesta on jo varmaan yli vuosi, eikä enää oikein tunnu mielekkäältä edes ottaa yhteyttä. Viimeksikin oli vähän vähän puhuttavaa, kai me ollaan kasvettu erilleen.

Syitä:

* Kateellisuus

* Selän takana paskan puhuminen. No oikeastaan kaikista muistakin kavereistaan. En usko että olin poikkeus.

* Luvattujen tapaamisten peruminen viime tingassa. Sen jälkeen taas uusien (toteutumattomien) tapaamisten suunnittelua. Kenellä on aikaa sellaiseen, kun on muutakin elämää.

Pikkuhiljaa vetäydyin kuvasta takavasemmlle.