Joukkoliikenne ärsytykseni alkaa olla huipussaan.

Monet kerrat täälläkin viikolla on meinannut rattaat kaatua, kun metri ennen pysäkkiä painetaan jarrupohjaan. Ei mitenkään voi tulla yllätyksenä siinä vaiheessa, että ne pysäkillä huitojat tahtovat kyytiin. Kyllä pidän rattaista kiinni ja ne ovat tukevat nelirenkaiset, eli kyse on todellakin siinä kohtaa äkkijarrutuksesta, kun siitä huolimatta vaunut menevät poikittain.

Sitten on myös äkkikiihdyttäjät, lensin tänään siis polvilleni ja siitä raskausmahalleni, kun bussikuski päätti, että nyt kaahataan. Siitä seurasi supistuksia ja auki oleva polvi joka kipuili niin, että en pystynyt enää kävelemään, nilkuttaminenkin tekee kipeää. Murtumaa ei tullut, johtui polveen kohdistuneesta kolauksesta ja rasituksesta lääkärin mukaan. Vauvakin on onneksi kunnossa sain edes sen verran käsillä ja polvilla vastaan.

Olen vahvasti sillä kannalla, että tunnen olevani paljon paremmin turvassa jos ostan pyörän ja alan kulkea sillä. Pysyn hengissä ja lapsi ja vauva myös suuremmalla todennäköisyydellä, kun ajan jääkeleillä sillä pyörällä, enkä kulje joukkoliikenteellä.

Sattuuko juuri minun kohdalleni aina nämä kuskit vai eikö hyviä vain ole?

Tuli mieleen myös puolen vuoden takainen äkkijarrutus kerta, jolloin jonkun muun raskausmaha otti osumaa ja meidän vaunut kaatuivat. Onneksi oli lapsi kiinni turvavöissä niin ei lähtenyt kierimään pitkin lattiaa, aivotärähdyksellä selvittiin. Raskaan olevasta naisesta en tiedä, mutta todella kovaa se maha sitä edessä olevaa penkkiä päin jysähti.