Jatkuva valmiustilassa oleminen... :(

sairastuessa muistuu faktat taas mieleen. mä olen tällähetkellä niin kipeä että kauhistuttaa jo huominen kun mies menee töihin. En jaksa tässä kunnossa viedä lapsia hoitoonkaan. miten mä pärjään täällä niitten kanssa. apuja ei ole.

Et voi jatkaa noin. Tarvitset apua. Aloita neuvolasta tai perheneuvolasta.

Kaikkien kannattaa muistaa että kun 2 tai useamman lapsen äidit/vanhemmat täällä kommentoivat että heidän lapsensa ei ole sitä ja tätä (villi iltaisin, hae huomiota) niin se on vähän eri kuin AP:n ainoa lapsi.. jolla ei siis ole muuta/ikäistään seuraa kotona kuin äitinsä joka on väsynyt ja isänsä joka ei ole kiinnostunut. Että jos teilläkin olisi vain se ainoa lapsi voisi asia olla toisin, eipä ehkä lapsi yksin viihtyisikään vaan hakisi teiltä aina sitä huomiota.

Mulla on yksi kouluikäinen lapsi, ja pienempänä juurikin yritti varastaa huomion kun jaoin huomiota muille puhumalla puhelimessa. Jos on useita lapsia talossa, he ehkä ovat tottuneet jakamaan huomion, eikä tällainen ole niin yleistä.

Musta on väärin täällä saarnata sellaiselle ihmiselle jolla on niin rankkaa että ei jaksa. Tajuatte varmaan että silloin asioiden mittasuhteet lähtevät lapasesta. Kun on väsynyt, kaikki pikkuasiatkin tuntuvat olevan liikaa. Sanoisin että aloittaja voisi sopia miehensä kanssa vaikka yhden illan viikosta jolloin on jossakin, esim. käydä kaupassa haahuilemassa tai kirjastossa istumassa lukemassa lehteä ihan yksin, ja mies ottaa silloin vastuun lapsesta. Miehelle pitää myös selittää näitä syy-seuraus -juttuja. Voi ihan sanoa että koska aloittaja itse menee niin aikaisin töihin, ei lapsi voi valvoa iltakymmeneen. Ja että siksi lapsi nukkuu sitten pitkään päiväunia hoidossa. Jos alatte laittamaan lasta aikaisin nukkumaan (ja sitoudutte siihen jotta joskus viikkojen päästä tämä toimii) niin kyllä se lapsi tottuu siihen rytmiin. Ootteko ajatelleet että 22 aikaan lapsi on todella väsynyt, ja silloin väsymys menee yli jolloin lapsi riehuu kun ei muutakaan enää osaa? Rauhoittakaa ilta esim. lukemalla puoli tuntia satuja. Sitten lapsikin tottuu siihen että illalla ei kukaan enää ole energinen. Ja isä hoitakoot puhelunsa työmatkalla, kotona ei mietitä työasioita eikä puhuta maratonpuheluja kavereiden kanssa. Isäkin voi ottaa vaikka kerran viikossa kaveri-illan jolloin hoitaa kerralla kaikki kaverijuttunsa. MLL:n nettisivuilla on muuten Uusia ystäviä -palsta, kannattaa googlettaa. Sinne voi jättää ilmoituksen. Voisi olla hyvä jos olisi vaikka sähköpostiystävä (ihan sama missäpäin Suomea asuisi) jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia? Ja jos mies ei muuten halua maksaa puolia päivähoitokuluista, hänellä on mahdollisuus jäädä kotiin lapsen kanssa. Kun et sinä voi teidän yhteisen lapsen kuluja yksin pienemmästä palkastasi hoidella. Tee miehen kanssa kirjallinen suunnitelma, johon sitoudutte. Jos tämä ei toimi, eroa. Jotkut miehet ei vaan ole kasvaneet ikinä aikuisiksi. Kysy joskus mieheltä, millainen hänen lapsuutensa oli. Oliko hän haluttu lapsi ja saiko hän huomiota..

Teippaa jalat yhteen jeesusteipillä. Toimii!

Laita disneyn klassikko dvd pyörimään!:)

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 15:10"]Muista, että kaikki menee ohi aikanaan, myös tämä vaihe elämässäsi![/quote]

Sanotaan, että pienten lasten kanssa on pienet murheet, isojen kanssa suuret murheet. Ei tule helpottamaan, jos  kasvatustaidot ja auktoriteetti ovat jo nyt täysin hukassa. Siksi apua kannattaisi hakea nyt heti, sekä itsellesi että koko perheelle. Jos olet niin uupunut kuin annat ymmärtää, voit saada senki takia saikkua, ei tarvitse toivoa flunssaa. Aviopuolisot ovat keskenään elatusvelvollisia, joten voit vaatia mieheltä taloudellista apua, jos hänellä on paremmat tulot, eikä sulla ole varaa lääkäriin, lastenhoitoapuun sen ajaksi tmv. 

Siis onko sun lapsella joku diagnoosi? Käytös ei kuulosta aivan normaalilta.

67 jatkaa: ja tee vaikka lapselle ymmärrettävä viikkoaikataulu. Kello viideltä syödään, puol kahdeksalta iltapala, iltatoimet, nukkumaan. Esim. Ja kun lapsi hoitaa hommansa, hän saa laittaa itse tarran. Jos ei heti onnistu, älä tee siitä suurta numeroa. Sano että kun on esim. 10 tarraa kasassa, teette jotain kivaa yhdessä. Sitten lapsi saa onnistumisen kokemuksia eikä aina vaan sitä että on taas pilannut kaikkien päivän.. se voi olla vaikka seikkailuretki metsään jossa katselette luontoa (lapsi voi vaikka etsiä käpyjä ja kerätä niitä ämpäriin tai muuta pienimuotoista ja maksutonta ajanvietettä;) Ennen kaikkea pidä kaikki hyvin yksinkertaisena ja toistuvana. Rutiinit tuovat turvaa. Ei se lapsikaan halua esim. valvoa kymmeneen, vaan varmasti mieluummin menisi ajoissa nukkumaan. Ja sitten vielä: mun kaverilla on ylivilkas poika, joka on nyt kouluikäinen. Hän on oikea duracelljänis. Hän käy tutkimuksissa kun ei oikein jaksa koulussakaan keskittyä. Kannattaa tosiaan kysellä päiväkodista miten ryhmässä toimiminen ja sääntöjen noudattaminen toimii. Jos lapsi hoitaa hommansa päiväkodissa ja saa sieltä myönteistä palautetta, niin ehkä teillä kotona on vaan tullut sellainen negatiivinen kierre joka olisi helppo muuttaa. Oon itse ollut yh:na siitä lähtien kun mun lapsi täytti 3, vuosia siis, ja nyt jälkeenpäin ajateltuna en oo tosiaan jaksanut päivittäin tiskata tms. mutta oon yrittänyt olla läsnä lapselle. Kotihommat on ihan se ja sama, kunhan on puhtaat vaattet ja ruoka pöydässä. :) tsemppiä äläkä oo liian ankara itsellesi. Virheet on tehty, nyt on aika mennä eteenpäin ja muuttaa tapoja. Varaa kuukaudessa itsellesi esim. 20 euroa jotka käytät ihan vaan omiin mielitekoihisi, osta esim. naistenlehti ja suklaata. Ihan vaan siksi että sun täytyy jaksaa ekana. Jotta muillakin on hyvä olla. Rakenna lapsen kanssa legoilla, muovaile. Sano että jos syö ruokansa kunnolla, jaksaa lähteä vaikka leikkipuistoon. Ja vaatteista: ei sun tarvii antaa sen 3-vuotiaan pompottaa siten että se vaihtelee vaatteitaan. Anna sille aamulla vaatteet valmiiksi tai anna valita 2 vaihtoehdosta, ja sano että ei muutkaan vaihtele vaatteita päivällä. Laita siivoamaan vaatteet takaisin jos levittää niitä turhaan, mutta älä suostu vaateruljanssiin. Tiedän yhden tapauksen jossa äiti ei ehtinyt viedä lastaan päivähoitoon ajoissa kun lapsi sai kiukutella kun ei osannut valita vaatteitaan. tollanen on ok joskus teini-iässä, ei päiväkoti-iässä.

Yksi syy miksi olet niin rättipoikki, on että nukut liian vähän. Miehesi pitäisi saada tajuamaan, kuinka poikki olet, esim. juuri sen perheneuvolan avulla.

Voi olla myös 3-v. uhmavaihe, meillä se oli temperamenttisella eskoisella kaamea, helpotti 4-vuotiaana. Menin noin vuosi ennen kuin mikään oppi meni perille, kaikki piti toistaa tuhat kertaa.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:14"]

Ja mies ei osallistu taloutemme kuluihin kuin ehkä alle 50 % tuloistaan huolimatta. Loput menee toisaalla olevien lasten elareihin. Tosi nihkeästi suhtautuu päiväkotimaksuunkin. Oikeastaanhan tuo päiväkoti on minun ongelmani kun se mahdollistaa nimenomaan minun työssä käymisen. Miehen työssä käymisiin ja työaikoihin lapsi ei vaikuta mitenkään.ap

[/quote]

Ap, ei voi olla totta! Miehesi ei osallistu oman lapsensa elatukseen! Onko hän ihan oikeasti saanut sinut uskomaan, että lapsen päiväkotimaksu on pelkästäänJa mies juoruaa puhelimessa, valvottaa lasta kymmeneen eikä välitä johdonmukaisesta kasvatuksesta.  sinun ongelmasi vai itsekö olet tuon keksinyt?

Nyt rahat uusjakoon ja äkkiä tai pistä äijä pellolle, jos ei usko totuuta. Isä on elatusvelvollinen lastaan kohtaan. Ottaa vihaksi tuollainen suhtautuminen lapsen elatukseen. 

Pitää myös muistaa puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus. Sekin on unohdettu tässä tapauksessa pahasti. 

67 vielä: ja eikö 3 vuoden iässä ole jonkinlainen uhmaikäkin, ja silloin kokeillaan rajoja ja vanhempien pinnaa! että en mä nyt ihan outona tätä hommaa vielä pitäis. jos lapsi testaa mitä saa tehdä ja mitä ei.

Aloittaja, näytä sun miehelle nää viestit! jos se ymmärtäis jotain. jos se hermostuu, tajutkoon, että joillakuilla toisilla on perheissään erilaiset lasten isät: sellaiset, jotka panostaa perheen hyvinvointiin! itsekkyys kun ei johda mihinkään.

En sun pidä suostua tollaseen!!! Miehen pitää osallistua hoitomaksuihin ja kaikkeen muuhunkin. Vaikka muka kuinka rahat menisi muualle. Oletko nähnyt miehesi palkkakuitit? Epäilen että sillä on rahaa josta et tiedä yhtään mitään. Ja kyllä miehen pitää ottaa lapsesta paljon enemmän vastuuta. Jos ei muka kerkeä niin mies voi aina palkata hoitajan omilla rahoillaan! Nyt nainen pistät sen miehesi ruotuun. Sehän käyttää sua hyväkseen.

Lähdin kotoa pariksi tunniksi treenaamaan. Saan minä periaatteessa ainakin kerran viikossa vapaata, mutta vituttaa odotella pitkälle iltapäivään, että ukko saa ruhonsa ylös sängystä ja sittenkään en tiedä, että ilmoittaako tuosta noin vaan, että lähtee käymään "jossain jonkun kanssa". Ei kuulu mulle mihin ja kenen kanssa niinkuin ei puhelutkaan. Kyllä minä jotenkin pärjään nyt töissä ollessa jos vaan ukko antaa vähän lisärahaa laskuihin. Laskujen jälkeen jää ehkä 300-400 millä hankin kaiken mitä minä ja lapsi tarvitaan. Ei sen kanssa voi keskustella. Eron voisin ottaa vaikka jo tänään. Harkinta-aikakin jo loppunut, mutta kai minä kitkutan vaikka vituttaa kun se dissaa mut lapsenkin edessä. Joskus kiellän ruokapöydässä temppuilemisen ja mies tulee väliin sössöttämäön että anna sen nyt syödä vaikka päällä seisten olohuoneen nurkassa jos haluaa. Vittu joku roti pitää olla! Ehkä mä valun tästä kohta kotiin katsomaan miten levällään kaikki on, ukko varmaan tuijottanu konetta ja lapsi levitelly vapaasti kaiken... perkele jos ukko laiskuuttaan antanu lapsen nukkua päikkärit poissaollessani. Lapsi herää vasta klo 8 jälkeen eli se ainakin saa unta ainakin 10 tuntia yössä... Ap

Lapsi aistii kireyden teidän aikuisten välillä ja ahdistuu siitä oireillen just kuvautun kaltaisesti

Yksi sana: Rajat.

Kuulostaa vahvasti silta, etta sinun kannattaa arvioida parisuhteesi uudelleen. Mieti tarkkaan, onko hyvia puolia tarpeeksi, jotta suhdetta kannattaa jatkaa. Suhteenne tila heijastuu lapsesi vointiin, han varmasti aistii etta kaikki ei ole kunnossa.

Muuten taalla onkin tullut jo liuta hyvia ehdotuksia tilanteen parantamiseen yhdessa lapsen kanssa. Keskustele rohkeasti asiasta myos paivakodin kanssa ja selvita, kuinka lapsesi kayttaytyy siella. Tosin uskon, etta korviisi olisi jo kantautunut monen monta kertaa, jos sama meininki jatkuisi myos tarhassa.

Sinun taytyy nyt vain paattaa, etta tama ei voi enaa jatkua.

Nyt tiedät miltä miehistä tuntuu elää naisen kanssa. 

Mee nyt ensin vaikka MLL:n sivuille ja lue sieltä, millainen sun lapsen ikäinen lapsi tavallisesti on. Eihän ne mitäänä pikkuaikuisia ole, vaan opettelevat suurin piirtein kaikkia asioita vielä. Sun ja sun miehen homma on opettaa ja neuvoa. Jos et pysty, hae apua (neuvola, perheneuvola) äläkä kitise. 

En kiellä, etteikö olis rankkaa käydä töissä ja hoitaa lapsi ja koti. On se, muttei sun tarvitse sentään selviytyä ihan yksin.