Jatkuva valmiustilassa oleminen... :(
Olen hajoamispisteessä. Hoidin lasta kotona 3 vuotta suurimmaksi osaksi yksin (no mies on, mutta se onkin ainoa apu). Mies on työnarkomaani. Hoitaa lasta, kun on vapaalla.
Olen ollut pitkään sellaisessa valmiustilassa. Koko ajan odottanut, milloin lapsi taas vaatii jotain. Huomiota, ruokaa, vessapalvelua... sotkee koko ajan ja minä yritän pitää talon kasassa. Herkeämättä liikkeessä.
Kun istun sohvalle, lapsi juoksee syliin, puskee täysillä ja tahallaan. Ei välitä, jos kiellän. Huitoo ja mölisee. Aamusta iltaan lihakseni kireällä, kun saan koko ajan olla valmiina ottamasn vastaan uutta iskua, uutta ärsykettä.
Ainoa lapsi on eikä lapsella ole juurikaan sukulaisia tai muita joihin purkaa energiaansa. Päiväkodissa on tällä hetkellä ja minä töissä. Tunnen, etten ole saanut levätä hetkeäkään vuosiin. Ensin teen fyysisesti suorittavaa työtä töissä. Koko ajan joudun pakottamaan omat aivoni ajattelemaan mitä käskyä annan millekin ruumiinosalle. Jotkut rutiinit on niin tappavia, joudun jopa tietoisesti ajattelemaan, että nosta käsi, nosta jalka, käännä noin ja näin... töissä ja kotona... ja koko ajan pitäisi jaksaa ohjata lasta, että tee näin ja noin.
Joka päivä heti aamusta herättyä alkaa se levoton tavaroiden levittely, jos on kotipäivä... tai päiväkodin ja töiden jälkeen... Edes töiden jälkeen en saa istuutua rauhassa... tai saan tuurilla... mutta oltava valmiustilassa milloin lapsi tulee repimään hiuksiani, tökkimään, pomppimaan päälle... jäähytän, komennan... ei kuuntele edes rauhallista keskustelua...
Ketään sukulaista ei ole eikä ystäviäkään ollut vuosikausiin. Töiden jälkeen en jaksa muuta kuin mennä kotiin... siellä odottaa lapsen pakkosyöttö, heittelee ruokaa, syljeksii, osoittaa mieltään... siivoan lattiat ja pöydät... tiskaan... pesen pyykit... lapsi vaihtaa koko ajan vaatteitaan, käy neuroottisesti hakemassa uusia vaatteita... en pysy vauhdissa perässä... jos käyn kusella, niin sillä aika lapsi tonkii ruokakaapit... ja siivous alkaa uudestaan. Millä minä saan tuon lapsen pysymään paikoillaan edes hetken että saisin olla hetken rauhassa, ettei minun tarvitsisi koko ajan olla itse liikkeessä tai puhua, en jaksa sitä jatkuvaa tekoitkua ja draamaa mitä lapsi keksii... jatkuva tekoväninä joka asiasta, hyppiminen ja poukkoileminen. Olen hermoraunio.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 12:01"]
Voi kuule 17, kyllä se vaan olisi luksusta, jos iskisi vaikka joku pikkuflunssa, niin saisin olla saikulla kotona (kerran sellainen flaksi käynyt). Relaisin koko päivän ja hakisin lapseni päiväkodista viime hetkellä. Surkeaa, että levätä saa vasta saikulla, mutta liian kipeähän ei saa olla, että jaksaa mennä työterveyteen hakemaan saikkupaperin. Muuten joutuisi hoitamaan lapsensa sairaana kotona koko päivän kun ei jaksaisi hakea lastakaan päiväkodista ja kuka muukaan sitä tekisi ilmaiseksi... Ap
[/quote]
No nyt menee jo pahasti marttyyrilinjalle...
Kyllä tuon ikäinen lapsi osaa jo olla itsekseen hetken. Kuulostaa erityislapselta.
Jätä lapsi miehelle ja lähde ulos. Kyllä ne pärjää. Jos mies on aina töissä niin luulisi rahaa olevan palkata apua välillä. Äiti lepäämään ja sitten lapsen kanssa yhdessä touhuamaan kotona. Meillä kolme vuotias tyhjentää tiskikonetta, laittaa pyykkejä kaverina ja auttaa ruuanlaitossa.
Sotkua tulee, kun olette kotona. Määrittele itsellesi pyykinpesupäivät, vessanpesupäivät ym ennakkoon ja muulloin vain pidät normaalisiisteyttä yllä.
Poistu kotoa lapsen kanssa. Puistoon, hoploppiin, kauppakeskukseen, leikkipaikalliseen kahvioon (vaikka abc). Lapsella riittää ihmeteltävää ja saat silti hetken istua ja ajatella.
Kun tulette hoidosta, huomio ensin lapsi. 15 min juttelua, sylittelyä ja leikkimistä. Sitten vasta ruuanlaittoon ja muihin touhuihin.
Pikkukakkosen ajan siunaat itsellesi, sanot tiukasti ja ystävällisesti, että äiti syö, juo kahvit, lukee lehteä nyt ja sitten touhutaan, kun lastenohjelmat loppuu.
samalla tavalla illalla, viimeiseksi ennen nukkumaan menoa tsemppaat 15min hyväntuulista yhdessä oloa lapselle, lukemista, palapelintekoa jne. Sitten suukko ja nukkumaan.
Velvoita isä osallistumaan, vaikka sitten kalenterin avulla. Merkkaa itselle oma meno ilman lasta ja mies huolehtikoon hoitajan, jos ei itse hoida.
Sulla on oikeus levätä välillä, myös henkisesti.
Tsemppiä!
ks. facebookista Hätäkahvit, ryhmiä on eri paikkakunnilla.
Kuulostaa kyllä siltä että lapsella on jotain ongelmia. Ota vähän löysemmin, lapsi reagoi myös kireyteesi.
Tuota...sun lapsi ei kuulosta ihan normaalilta. Ainakaan toimi ikätasonsa mukaisesti. Meillä on nuorin juuri täyttänyt 3v eikä kyllä varmana hypi päällä tai revi tukasta..etkö sä osaa kieltää? Jos mua sattuu, niin teen tekoitkua ja sanon että äitiin sattuu. Muistaa tuon kyllä eikä halua tehdä pahaa. Meillä siis erityislapsi, jolla autistisia piirteitä. Meillä kyllä lapset leikkii ihan itse. Vanhemmat lukee kirjoja ja jutellaan muuten ja joskus pelaillaan. Ja tuo puhelimen kädestä repiminen :o miten ihmeessä sä sallit sellaista tapahtuvan??? Onkohan meillä vaan kilttejä lapsia..kolme jo kuitenkin ja neljäs tulossa. Vähän nyt selkärankaa ja alat kasvattaa sitä lasta! Onko päivähoidossa ongelmia?
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:14"]
Millä ajalla luulet, että minä ravaisin vielä jossain (perhe)neuvoloissa? En minä saanut sieltä mitään apua silloinkaan, kun olin vielä kotona. Luulisi, että 2-3 vuodessa olisivat saaneet jotain apua annettuakin. Joku ehdottaa varmaan, että ota töistä vapaata? Ei ole varaa. Teen töitä noin 1500 e bruttopalkalla. Olen jättänyt joitain lapsen lääkärikäyntejäkin väliin ja muuttanut puhelinajoiksi, koska ei ole varaa maksaa vähintään 70 e/kerta (palkan menetys ja polimaksu) pelkästä seurantakäynnistä, mikä ei kuitenkaan tuo mitään muutosta tilanteeseen eräissä ongelmissa. Ap
[/quote]
Eikö se työnarkomaani lapsen isä voi osallistua rahallisesti seurantakäynteihin. Ei ole oikein lasta kohtaan jättää seurantakäyntejä pois.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on ongelmia, lapsella on ongelmia ja miehellä on ongelmia, joita pakenee työhön, jottei tarvitse olla kotona. Parisuhteennekin on ongelmainen, jos ette voi edes lapsen sairaalamaksuista puhua. Mitä neuvoja haluat av:lta. Täällä tuskin kukaan av-mamma pystyy sinua auttamaan. Se on ammattilaisten asia, josta neuvostakin kieltäydyt vetoamalla ajan- ja rahanpuutteeseen.
Ap,
olet hyvin stressaantunut. Ymmärrän sen selvästi lukiessani kirjoituksiasi. Teet pitkää päivää, ensin töissä ja sitten kotona. Siivoat, touhuat, teet. Ja lapsi tuntuu vaivalloiselta. Olet väsynyt etkä saa nukuttua yöllä tarpeeksi. Mies on paljon poissa kotoa työn vuoksi eikä hänestä ole apua. Ei ole muutakaan tukiverkkoa, johon turvautua. Ei ihme, että olet stressaantunut.
Nyt ihan konkreettisia neuvoja.
1) Pistä neuvottelu pystyyn miehen kanssa: miehen on osallistuttava enemmän perhe-elämään. En tiedä miehesi työstä mitään, joten en osaa antaa tähän selkeitä neuvoja.
2) Hellitä siivouksesta ja kodinhoidosta.
Elämä ei kaadu siihen, vaikka koti ei kiilläkään puhtauttaan kaiken aikaa. Istu alas sohvalle, vedä lapsi syliin ja paijaa häntä. Lue hänelle jokin kiva satu tai loruttele hänen kanssaan. Lapset eivät ole ilkeitä, mutta huomionhakuisia kylläkin. Jos touhuat vaan omiasi huomioimatta häntä millään tavalla, ei ole ihme, että lapsi hakee huomiotasi riehumalla.
Muistan oman pikkulapsiajan, jolloin jaksoin juuri ja juuri laittaa ruuan ja viskata likaiset astia astianpesukoneeseen ja pyykit koneeseen ja kuivumaan. Koti oli sitten mullin mallin viikot ja joskus viikonloputkin, jos mies ei auttanut siivoamisessa. Minulle oli tärkeämpää se, että lapset tuli hyvin hoidettua ja olin heidän kanssaan, touhusin, luin ja leikin heidän seuranaan kuin se, onko maton hapsut suorassa.
Muistan myös molempien lasten mustasukkaisuuden puhelinta kohtaan: jos olin puhelimessa, kummallakin lapsella oli aina jotain hyvin tärkeää asiaa minulle juuri silloin, vaikka hetkeä aikaisemmin olivat leikkineet kaikessa rauhassa.
3) Omat ystävät ovat tärkeitä. Ota heihin yhteyttä. Järjestäkää hiekkalaatikkotapaamisia sellaisten kavereiden kanssa, joilla on lapsia. Jos voit uskoutua jollekulle silloin tällöin väsymyksestäsi, sekin voi virkistää.
Jos kaverit ovat kaikonneet, rupea tekemään tuttavuutta lapsen päiväkotiryhmäläisten vanhempien kanssa. Lapsella on varmaan mieluisia kavereita. Ehkäpä heidän vanhemmistaan saat jonkinlaisia kavereita itsellesi.
4) 3-vuotiaat nauttivat kyläilystä. Voisiko lapsesi olla joskus jonkun kaverinsa luona kylässä leikkimässä. Vastavuoroisesti sinä ottaisit lapsesi kavereita kylään teille. Lapsella on seuraa ja tekemistä eikä jaksa roikkua kaiken aikaa kainalossasi.
Äläkä vaan rupea puunaamaan kotia näitä käyntejä varten. Tarkoitus oli järjestää sinulle hengähdystaukoja.
Vetosit pienipalkkaisuuteesi torjuessasi ajatuksen perheneuvolassa käynnistä. Nämä neuvot eivät maksa mitään. Ovat täysin ilmaisia eikä näiden noudattaminenkaan tule mitenkään kalliiksi, ei ainakaan kakkoskohdan noudattaminen.
Toki ymmärrän kiukkusi. Stressaantuneet ihmiset ovat usein ärtyneitä - tiedän kokemuksesta. Hellitä nyt vähän omista siisteysvaatimuksistasi, nainen, ennen kuin uuvut suljetulle osastolle.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:47"]Kuten sanoin ei ole yövierailupaikkaa (ei sukulaisia eikä muuta) tai edes päivisin. Lapsi nukkuu kyllä yöt kunhan nukahtaa. Päiväkodissa kuitenkin nukkuu pitkät päiväunet, vaikka olen sitä vastaan. Sen voimin jaksaa valvoa kevyesti iltakymppiin ja sen jälkeenkin. Vitun väliä, että itse olen ollut siihen mennessä täydessä liikkeessä aamuviidestä lähtien. Minun herättävä töihin lähtöä varten klo 5. Ainoa vuorokausilepo 5-6 tuntia, jotka saan nukkua ja sama uudestaan kunnes viikonloppuna olen aivan raato. Mutta mitäpä se päiväkodille kuuluu, vaikka lapsi saisi selkäänsä joka päivä, kun äiti ei jaksa rankan työpäivän jälkeen toista työpäivää kotona, kun lapsi hyppii seinille ja sotkee paikat. Ei ne sitä tajua, mitä ne aiheuttavat pitämällä tiukasti kiinni päiväunista. Jos olisi varaa, niin lapsi olisi päiväkodissa vaikka koko päivän. Palkkaa siinä vielä parin sadan euron päiväkotimaksun päälle toinen hoitaja, kun itsekin saat palkkaa vain 10 e tunti miinus verot. Saatana! Soittaisi edes joku kaveri joskus, mutta pystyisikö sitä puhelimeenkaan puhumaan, kun lapsi mölyää ja repii luurin kourasta. Suurin osa puheluista sukulaisten kanssakin yhtä tappelua. Jos menen toiseen huoneeseen tai pakotan lapsen pois häiritsemästä, niin sitten paukuttaa seinää ja kiljuu siellä. Joskus joku virallinen puhelu, lääkärin soitto tai muukin mennyt ihan vituilleen tuon lapsen roikkumisen ja huudon takia. Kun vielä keksii kusta housuunsa protestina, kun ei saa äidin huomiota muuten, niin voi perkele! Ap
[/quote]
Ideana on siis syyttää neuvolaa ja päiväkotia sen sijaan, että pitäisit lapsellesi kuria? Jos lapsi menee klo 22:00 nukkumaan,saat itse nukkua 7h. Miestäkin kannattaisi syyttää, itse kun et tunnu tekevän mitään väärin.
25 vahinko alapeukku!
Jotenki tuo kuulostaa siltä, että lapsella on joku hätä, tai tosiaan oireilee jostain. Kenties kaipailee isäänsä, jos kerran ei ole paljon kotona. Itselläni on useampi poika ja ovat väliin melkoisen vilkkaitakin, mut silti ei noin mahdotonta ole. Huomion hakemiselta kuulostaa.
Yritä päästä siihen tilaan, että lapsi menee nukkumaan niin aikaisin, ettei hän saa nukuttua päikkäreitä koska ei ole silloin väsynyt. Jos yöunet ovat lyhyet, niin silloin alkaa päivällä nukuttamaan.
Sen lisäksi sellainen harrastus jota on usein ja lapsi jätetään sinne. Vaikka telinevoimistelu, se aloitetaan nuorena. Ei sotke kotia, kun on muualla. Kai miehesi osallistuu talouteen, vai maksatko kaiken yksin?
Valikoi ruokia jotka eivät sotke niin paljon. Youtubia kehiin ja lapsi siihen eteen. Vaatteet korkealle tai sulje huoneet.
Sitten kun jaksat taas, voit purkaa noita juttuja.
Et saa keneltäkään palkintoa vaikka kärsit. Joten lopeta se kärsiminen ja tee asiat helpommiksi itsellesi. Mutta muista pitää suusi kiinni oikeista motiiveista, koska "kunnon" äiti uhrautuu jopa oman terveytensä uhalla.
- Lapsi leikkimään ulos jonkun kaverin kanssa joka iltapäivä. Sinun on helpompi istua leikkikentän reunalla katsomassa sitä touhua kuin juosta perässä kotona.
- Aseta rajat. Rangaistus huonosta käytöksestä kuten ruuan heittelemisestä. Olisiko jäähy lapsen ikävuosien mukaan? Sitä menetelmää on parjattu mutten keksi muutakaan. Katso netistä Supernannyn jaksoja niin opit menetelmän.
- Missä mies on iltaisin? Suojaa koti, laita kahvat langoilla kiinni yms. ja lähde itse johonkin tuulettumaan pariksi tunniksi, vaikka vain kävelylle.
- Ota viikon vapaa ja lähde toiselle paikkakunnalle esim. vanhempiesi luo hermolomalle. Miehesi voi aivan hyvin hoitaa lapsen viemisen ja hakemisen tarhaan ja illat. Jos ei voi niin minä sinuna ottaisin eron ja vaatisin viikko-viikko-systeemin tai edes ne viikonloput että itse saa rauhan välissä.
Hae lastensuojelusta apua. Lapsi kuukaudeksi pariksi sijaisperheeseen avohuollon tukitoimenpiteenä. Lepäät ja kokoat itsesi.
Missä päin asut?
Pitäiskö perustaa tukiverkosto jotta ihmisiä voidaan auttaa?