Jatkuva valmiustilassa oleminen... :(

Kuulostat tosi stressaantuneelta. Hae nyt rohkeasti apua, ennen kuin asiat menee vielä huonommaksi. Voisiko työterveyshuollon kautta saada apua? Tarkoitan itsellesi, että pääsisit purkamaan noita tuntemuksiasi ja stressiä?   Sitten jos tuntuu, että lapsi on tavallista vilkkaampi, niin puhu asiasta päiväkodin hoitajien kanssa ja tarvittaessa he neuvovat mitä kautta lapsen pulmia lähdetään selvittämään (yleensä ensimmäinen paikka on neuvolan psykologi). Sinun pitäisi myös saada konkreettista apua lapsen hoitoon. Teillä on varmaan mahdollista palkata lapselle hoitaja esim. kerran viikossa, vaikkapa MLL:n kautta.

Ei kukaan jaksa yksin kaikkea! Itsekin olen melkosen mankelin käynyt läpi, kaksi vilkasta erityislasta. Voin lohduttaa myös, että kasvaessaan lapset yleensä rauhoittuvat jonkin verran, tulee lisää järkeä niin meno ei ole niin päätöntä. Tsemppiä ja paljon voimia sulle ap!

Millä ajalla luulet, että minä ravaisin vielä jossain (perhe)neuvoloissa? En minä saanut sieltä mitään apua silloinkaan, kun olin vielä kotona. Luulisi, että 2-3 vuodessa olisivat saaneet jotain apua annettuakin. Joku ehdottaa varmaan, että ota töistä vapaata? Ei ole varaa. Teen töitä noin 1500 e bruttopalkalla. Olen jättänyt joitain lapsen lääkärikäyntejäkin väliin ja muuttanut puhelinajoiksi, koska ei ole varaa maksaa vähintään 70 e/kerta (palkan menetys ja polimaksu) pelkästä seurantakäynnistä, mikä ei kuitenkaan tuo mitään muutosta tilanteeseen eräissä ongelmissa. Ap

Sellaista se pikkulapsi aika oli. Olisi kun tiejyrällä olisi ajettu yli. Kyllä se viel helpottaa. Lapsi kasvaa. Saisitko lasta yöksi hoitoon? Voisit levätä.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:14"]

Millä ajalla luulet, että minä ravaisin vielä jossain (perhe)neuvoloissa? En minä saanut sieltä mitään apua silloinkaan, kun olin vielä kotona. Luulisi, että 2-3 vuodessa olisivat saaneet jotain apua annettuakin. Joku ehdottaa varmaan, että ota töistä vapaata? Ei ole varaa. Teen töitä noin 1500 e bruttopalkalla. Olen jättänyt joitain lapsen lääkärikäyntejäkin väliin ja muuttanut puhelinajoiksi, koska ei ole varaa maksaa vähintään 70 e/kerta (palkan menetys ja polimaksu) pelkästä seurantakäynnistä, mikä ei kuitenkaan tuo mitään muutosta tilanteeseen eräissä ongelmissa. Ap

[/quote]

No eihän siinä sit mikään auta. Kukaan eikä mikään pysty sua auttamaan, jos asenne on tuo. Olet siis 2-3 vuotta hakenut apua esim. perheneuvolasta? Miten en nyt oikein usko. Neuvo: soita neuvolaan ja kerro mitä kerroit aloitusviestissä. Sano että tarvtiset apua heti. Aiemman vastaajan neuvo ottaa asia esiin päiväkodissa on myös hyvä. Mutta ei sekään varmaan käy...

Mitähän oikein kuvittelet äitiyden olevan? Että istuskelet rauhassa paikallasi, lapsi leikkii yksin jossain leikkihuoneessa, välillä pidät lasta hetken sylissä ja sitten saat taas pari tuntia omaa aikaa...

Ja miksi helvetissä syötät kolmevuotiasta?? Ei ihmekään että ruoat heitetään pitkin seiniä, kun ei saa itse edes syödä. Hakeudu välittömästi kasvatusneuvolaan, olet aivan pihalla äitiydestä. Tottakai lapsi tekee kaikki temput mitä keksii, että saisi sinulta sitä paljon TARVITSEMAANSA huomiota. Ja jos ei kerran rangaistuksiakaan riehumisesta tule, niin miksi pitäisikään lopettaa.

Sun oma aikas, by the way, oli se elämä ennen lapsia. Se loppui jo. Nyt joudut valitettavasti elämään lapsiperhe-elämää. Mitä et tietenkän halunnut, eikä se lapsi edes oo sun, eikä kukaan saa vastuuttaa sinua siitä kun sä haluat olla vaan omassa rauhassas, eixnii?

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:52"]Olen hajoamispisteessä. Hoidin lasta kotona 3 vuotta suurimmaksi osaksi yksin (no mies on, mutta se onkin ainoa apu). Mies on työnarkomaani. Hoitaa lasta, kun on vapaalla.

Olen ollut pitkään sellaisessa valmiustilassa. Koko ajan odottanut, milloin lapsi taas vaatii jotain. Huomiota, ruokaa, vessapalvelua... sotkee koko ajan ja minä yritän pitää talon kasassa. Herkeämättä liikkeessä.

Kun istun sohvalle, lapsi juoksee syliin, puskee täysillä ja tahallaan. Ei välitä, jos kiellän. Huitoo ja mölisee. Aamusta iltaan lihakseni kireällä, kun saan koko ajan olla valmiina ottamasn vastaan uutta iskua, uutta ärsykettä.

Ainoa lapsi on eikä lapsella ole juurikaan sukulaisia tai muita joihin purkaa energiaansa. Päiväkodissa on tällä hetkellä ja minä töissä. Tunnen, etten ole saanut levätä hetkeäkään vuosiin. Ensin teen fyysisesti suorittavaa työtä töissä. Koko ajan joudun pakottamaan omat aivoni ajattelemaan mitä käskyä annan millekin ruumiinosalle. Jotkut rutiinit on niin tappavia, joudun jopa tietoisesti ajattelemaan, että nosta käsi, nosta jalka, käännä noin ja näin... töissä ja kotona... ja koko ajan pitäisi jaksaa ohjata lasta, että tee näin ja noin.

Joka päivä heti aamusta herättyä alkaa se levoton tavaroiden levittely, jos on kotipäivä... tai päiväkodin ja töiden jälkeen... Edes töiden jälkeen en saa istuutua rauhassa... tai saan tuurilla... mutta oltava valmiustilassa milloin lapsi tulee repimään hiuksiani, tökkimään, pomppimaan päälle... jäähytän, komennan... ei kuuntele edes rauhallista keskustelua...

Ketään sukulaista ei ole eikä ystäviäkään ollut vuosikausiin. Töiden jälkeen en jaksa muuta kuin mennä kotiin... siellä odottaa lapsen pakkosyöttö, heittelee ruokaa, syljeksii, osoittaa mieltään... siivoan lattiat ja pöydät... tiskaan... pesen pyykit... lapsi vaihtaa koko ajan vaatteitaan, käy neuroottisesti hakemassa uusia vaatteita... en pysy vauhdissa perässä... jos käyn kusella, niin sillä aika lapsi tonkii ruokakaapit... ja siivous alkaa uudestaan. Millä minä saan tuon lapsen pysymään paikoillaan edes hetken että saisin olla hetken rauhassa, ettei minun tarvitsisi koko ajan olla itse liikkeessä tai puhua, en jaksa sitä jatkuvaa tekoitkua ja draamaa mitä lapsi keksii... jatkuva tekoväninä joka asiasta, hyppiminen ja poukkoileminen. Olen hermoraunio.
[/quote]Oma lapseni kiusasi minua kovasti kun hermostuin, teki vaikka mitä, nauroi ja juoksi karkuun. Huomasin et oli saanyt ylivallan, muutuin jämäkämmäksi. Jotenkin lapsikin rauhottui. Kun huomasi ettei saanut ylivaltaa.

Kuulostaa myös vähän siltä että palkitset lapsen heti kun se jotain pyytää.Yritä relata ja tee asioita omassa tahdissa.Ei se lapsi siihen kuole jos se ei saa heti mitä se haluaa.Ehkä se on juuri oppinut että kun vetää narusta niin sinä toimit.Kärsivällisyyttä opitaan kun joutuu vaan odottamaan ja lapsen täytyy oppia että se ei ole kaiken keskipiste.

Ei lapsi katso ollenkaan telkkaria? Itse laiton pikkukakkosen päälle töiden jälkeen niin sain tehtyä ruuan ja muita kotihommia. Ruuan jälkeen sitten tietty enemmän huomiota lapselle ja iltasadut ja muut. Kun lapsi on nukkumassa, omaa aikaa.

Onko se nyt ihan ok jos mies ilmoittaa olevansa työnarkomaani ja jättää kaikki sun harteille? Mies vähentää töitänsä ja tekee osuutensa ennenkuin olet jossain laitoksessa heijaamassa.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:53"]

Nyt tiedät miltä miehistä tuntuu elää naisen kanssa. 

[/quote]

Heh, aloituksessa kuvatut jutut sopii muuten oikeasti pelottavan hyvin naisiinkin :D

Koko ajan odottanut, milloin vaimo taas vaatii jotain. Huomiota, ruokaa, vessapalvelua: check, no sentään pyllyä ei tartte pyyhkiä :D

Herkeämättä liikkeessä. Kun istun sohvalle, vaimo juoksee syliin, puskee täysillä ja tahallaan. Ei välitä, jos kiellän: check, no vaimo kyllä poistuu jos kieltää, mutta suuttuu

Joka päivä heti aamusta herättyä alkaa se levoton tavaroiden levittely, jos on kotipäivä: check

Edes töiden jälkeen en saa istuutua rauhassa... tai saan tuurilla... mutta oltava valmiustilassa milloin vaimo tulee repimään hiuksiani, tökkimään, pomppimaan päälle: todellakin check, tai ei ne yleensä sentään hiuksista revi

vaimo vaihtaa koko ajan vaatteitaan, käy neuroottisesti hakemassa uusia vaatteita... en pysy vauhdissa perässä: MAAILMAN ISOIN CHECK

en jaksa sitä jatkuvaa tekoitkua ja draamaa mitä vaimo keksii: huh huh, yhtäläisyydet vaimon ja lapsen välillä vain kasvavat loppua kohden!!

Ota lapsi mukaan tekemiseen. Kolmevuotias voi auttaa jo pyykkien lajittelussa tai istua keittiön pöydällä katselemassa ruoanlaittoa. Kolmevuotias osaa jo laittaa tavaroita paikalleen ja pyyhkiä ruoantähteet pöydän alta, eli jos hän sotkee, hän myös siivoo. Arjen askareet tarjoavat virikkeitä lapselle, joka sitten taas väsyttää. Olet lapsesi äiti, etkä hovinarri, joten jos lapsi sotkee ruokaillessaan ja heittelee ruokaa, ruokailu keskeytyy ja hän joutuu huoneeseensa. Aika nopeasti pienikin lapsi oppii, mikä toiminta kannattaa ja mikä ei.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:53"]

Nyt tiedät miltä miehistä tuntuu elää naisen kanssa. 

[/quote]

Heh, aloituksessa kuvatut jutut sopii muuten oikeasti pelottavan hyvin naisiinkin :D

Koko ajan odottanut, milloin vaimo taas vaatii jotain. Huomiota, ruokaa, vessapalvelua: check, no sentään pyllyä ei tartte pyyhkiä :D

Herkeämättä liikkeessä. Kun istun sohvalle, vaimo juoksee syliin, puskee täysillä ja tahallaan. Ei välitä, jos kiellän: check, no vaimo kyllä poistuu jos kieltää, mutta suuttuu

Joka päivä heti aamusta herättyä alkaa se levoton tavaroiden levittely, jos on kotipäivä: check

Edes töiden jälkeen en saa istuutua rauhassa... tai saan tuurilla... mutta oltava valmiustilassa milloin vaimo tulee repimään hiuksiani, tökkimään, pomppimaan päälle: todellakin check, tai ei ne yleensä sentään hiuksista revi

vaimo vaihtaa koko ajan vaatteitaan, käy neuroottisesti hakemassa uusia vaatteita... en pysy vauhdissa perässä: MAAILMAN ISOIN CHECK

en jaksa sitä jatkuvaa tekoitkua ja draamaa mitä vaimo keksii: huh huh, yhtäläisyydet vaimon ja lapsen välillä vain kasvavat loppua kohden!!

[/quote]

Siis jos sun vaimo on jotenkin mielenterveysongelmainen, miksi sanot, että sopii naisiin?

Kuten sanoin ei ole yövierailupaikkaa (ei sukulaisia eikä muuta) tai edes päivisin. Lapsi nukkuu kyllä yöt kunhan nukahtaa. Päiväkodissa kuitenkin nukkuu pitkät päiväunet, vaikka olen sitä vastaan. Sen voimin jaksaa valvoa kevyesti iltakymppiin ja sen jälkeenkin. Vitun väliä, että itse olen ollut siihen mennessä täydessä liikkeessä aamuviidestä lähtien. Minun herättävä töihin lähtöä varten klo 5. Ainoa vuorokausilepo 5-6 tuntia, jotka saan nukkua ja sama uudestaan kunnes viikonloppuna olen aivan raato. Mutta mitäpä se päiväkodille kuuluu, vaikka lapsi saisi selkäänsä joka päivä, kun äiti ei jaksa rankan työpäivän jälkeen toista työpäivää kotona, kun lapsi hyppii seinille ja sotkee paikat. Ei ne sitä tajua, mitä ne aiheuttavat pitämällä tiukasti kiinni päiväunista. Jos olisi varaa, niin lapsi olisi päiväkodissa vaikka koko päivän. Palkkaa siinä vielä parin sadan euron päiväkotimaksun päälle toinen hoitaja, kun itsekin saat palkkaa vain 10 e tunti miinus verot. Saatana! Soittaisi edes joku kaveri joskus, mutta pystyisikö sitä puhelimeenkaan puhumaan, kun lapsi mölyää ja repii luurin kourasta. Suurin osa puheluista sukulaisten kanssakin yhtä tappelua. Jos menen toiseen huoneeseen tai pakotan lapsen pois häiritsemästä, niin sitten paukuttaa seinää ja kiljuu siellä. Joskus joku virallinen puhelu, lääkärin soitto tai muukin mennyt ihan vituilleen tuon lapsen roikkumisen ja huudon takia. Kun vielä keksii kusta housuunsa protestina, kun ei saa äidin huomiota muuten, niin voi perkele! Ap

Voi ap! Kuulostaa todella rankalle! Kyllä meillä 3-vuotiaat ovat jo viihtyneet itsekseen telkkarin ääreasä helposti 1-3h. Muistan itse, että tarvitsin muutaman viikon sairasloman, jolloin vein lapsen tarhaan. Ekan viikon nukuin ja tein 10min kävelyjä, kaks vikaa urheilin ja siivosin.

Hae apua.
Tsemppiä ja voimia ap!

Jos lapsi repii tukasta, lyö, puskee tms. "väkivaltaisesti" hakee huomiota, samantien tiukasti kädestä kiinni ja jäähylle. Lapsi rupeaa itkemään ja parkumaan - siinähän rupeaa. Jäähyltä ei poistuta ennenkuin vanhempi antaa luvan. Ja aivan sama, vaikka joku höpöartikkeli sanoo sen traumattauvan - ei todellakaan traumauta, vaan opettaa selvän syy-seuraus -suhteen. Pikkulapsen kanssa on turha ruveta lässyttäen rationalisoimaan. 

Pyynnöt, kehotukset, käskyt ja lopuksi pakkotoimet. Jos sinä et sitä opeta, poliisi opettaa sen sitten myöhemmin.

3-vuotiasta ei enää syötetä. Jos heittelee ruokaa, ruokaillu loppuu samantien napakasti ja muksu taas penkille. Seuraava ruoka vasta, kun on oikeasti seuraavan ruuan aika. Nälkä opettaa arvostamaan ruokaa ja pöytätapoja. 

Lapsi 20:00 nukkumaan - joka ikinen päivä. Jos pomppii ja huutaa, käyt kippaamassa takaisin sänkyyn ja sanot vain, että nyt nukutaan. Ja poistut. Et jää höpöttelemään ja et varsinkaan rupea luistamaan. 

Tuntuu, ettet osaa oikein toimia kiukuttelevan lapsen kanssa ja pelkäät asettaa selkeät rajat ja pitää niistä kiinni. Se on iso osa vanhemmuutta ja jos siitä luistaa, koko muu korttitaloa leviää käsiin. 

Lopuksi: kyseessä on 3-vuotias. Sä olet aikuinen. Kyllä sulla joku auktoriteetti pitäisi olla sen yli.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:32"]

Ei lapsi katso ollenkaan telkkaria? Itse laiton pikkukakkosen päälle töiden jälkeen niin sain tehtyä ruuan ja muita kotihommia. Ruuan jälkeen sitten tietty enemmän huomiota lapselle ja iltasadut ja muut. Kun lapsi on nukkumassa, omaa aikaa.

[/quote]

Tosiaan, eikö sitä lasta voi välillä istuttaa katsomaan piirrettyjä? Eihän se mikään ihanne ole ja kuulemma passivoi, mutta saisit vähän hengähtää ja vaikka syödä ja juoda kahvit ihan rauhassa. Vai eikö lapsi malta pysyä aloillaan edes telkun ääressä?

Höllää nyt vähän. Jätä kämpän siivoaminen miehellesi. Siivotkoon mies lapsen sotkut, tiskatkoon ja pyykätköön. Ja jos mies ei suostu, niin anna olla, olkoon kämppä sitten hävityksen kauhistus.

Teidän lapsi oireilee. Siihen voi olla monta syytä, ja niitä sinun kannattaisi miettiä. Vaikka lapsellasi olisi käytösoireita aiheuttava sairaus, voi vanhempi itse vaikuttaa oireiluun omalla käyttäytymisellään, joskus hyvinkin paljon.

Teillä lapsi ei saa vanhemmilta huomiota muuta kuin sitä vaatimalla. Lapset ei ole miniaikuisia, lapsilla on lapsen tarpeet, jotka on erilaiset kuin aikuisten tarpeet. Ei lapsi ole soittanut teille ennen syntymäänsä ja pyytänyt että synnytät hänet vaan itse olette valinneet tehdä ja pitää lapsen.

Sinä kuulostat uupuneelta. Hae apua uupumukseen, jos se on niin voimakasta että estää lapsen tarpeisiin vastaamisen. Voisitko vaihtaa työpaikkaa jos nykyinen on niin uuvuttava ettet jaksa mitään päivän jälkeen? Onko mies yhtään kärryillä teidän perheen arjesta siellä työhommiensa keskellä? Kerro hänelle. Hae tukiperhettä lapselle? Osta siivouspalvelua vaikka väliaikaisesti.

Ensiapuna keksi jotain tekemistä josta lapsi tykkäisi ja olisi sinullekin edes kohtuullisen rentouttavaa. Lapsen kanssa yhdessä tekemistä siis. Pakota itsesi siihen, hellittele lasta ja kehu häntä, keksi joku kehumisen aihe vaikka väkisin. Todennäköisesti lapsi ikävöi vanhempiaan hirveästi koko päivän ja sama jatkuu illallakin jos kumpikaan vanhempi ei ole hänelle läsnä.

Voi kuule 17, kyllä se vaan olisi luksusta, jos iskisi vaikka joku pikkuflunssa, niin saisin olla saikulla kotona (kerran sellainen flaksi käynyt). Relaisin koko päivän ja hakisin lapseni päiväkodista viime hetkellä. Surkeaa, että levätä saa vasta saikulla, mutta liian kipeähän ei saa olla, että jaksaa mennä työterveyteen hakemaan saikkupaperin. Muuten joutuisi hoitamaan lapsensa sairaana kotona koko päivän kun ei jaksaisi hakea lastakaan päiväkodista ja kuka muukaan sitä tekisi ilmaiseksi... Ap

Mitä hittoa! Missä se mies on? Jos on työnarkki niin kai se palkkaa saa?