Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva valmiustilassa oleminen... :(
30.11.2014 |
Olen hajoamispisteessä. Hoidin lasta kotona 3 vuotta suurimmaksi osaksi yksin (no mies on, mutta se onkin ainoa apu). Mies on työnarkomaani. Hoitaa lasta, kun on vapaalla.
Olen ollut pitkään sellaisessa valmiustilassa. Koko ajan odottanut, milloin lapsi taas vaatii jotain. Huomiota, ruokaa, vessapalvelua... sotkee koko ajan ja minä yritän pitää talon kasassa. Herkeämättä liikkeessä.
Kun istun sohvalle, lapsi juoksee syliin, puskee täysillä ja tahallaan. Ei välitä, jos kiellän. Huitoo ja mölisee. Aamusta iltaan lihakseni kireällä, kun saan koko ajan olla valmiina ottamasn vastaan uutta iskua, uutta ärsykettä.
Ainoa lapsi on eikä lapsella ole juurikaan sukulaisia tai muita joihin purkaa energiaansa. Päiväkodissa on tällä hetkellä ja minä töissä. Tunnen, etten ole saanut levätä hetkeäkään vuosiin. Ensin teen fyysisesti suorittavaa työtä töissä. Koko ajan joudun pakottamaan omat aivoni ajattelemaan mitä käskyä annan millekin ruumiinosalle. Jotkut rutiinit on niin tappavia, joudun jopa tietoisesti ajattelemaan, että nosta käsi, nosta jalka, käännä noin ja näin... töissä ja kotona... ja koko ajan pitäisi jaksaa ohjata lasta, että tee näin ja noin.
Joka päivä heti aamusta herättyä alkaa se levoton tavaroiden levittely, jos on kotipäivä... tai päiväkodin ja töiden jälkeen... Edes töiden jälkeen en saa istuutua rauhassa... tai saan tuurilla... mutta oltava valmiustilassa milloin lapsi tulee repimään hiuksiani, tökkimään, pomppimaan päälle... jäähytän, komennan... ei kuuntele edes rauhallista keskustelua...
Ketään sukulaista ei ole eikä ystäviäkään ollut vuosikausiin. Töiden jälkeen en jaksa muuta kuin mennä kotiin... siellä odottaa lapsen pakkosyöttö, heittelee ruokaa, syljeksii, osoittaa mieltään... siivoan lattiat ja pöydät... tiskaan... pesen pyykit... lapsi vaihtaa koko ajan vaatteitaan, käy neuroottisesti hakemassa uusia vaatteita... en pysy vauhdissa perässä... jos käyn kusella, niin sillä aika lapsi tonkii ruokakaapit... ja siivous alkaa uudestaan. Millä minä saan tuon lapsen pysymään paikoillaan edes hetken että saisin olla hetken rauhassa, ettei minun tarvitsisi koko ajan olla itse liikkeessä tai puhua, en jaksa sitä jatkuvaa tekoitkua ja draamaa mitä lapsi keksii... jatkuva tekoväninä joka asiasta, hyppiminen ja poukkoileminen. Olen hermoraunio.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:53"]
Nyt tiedät miltä miehistä tuntuu elää naisen kanssa.
[/quote]
Heh, aloituksessa kuvatut jutut sopii muuten oikeasti pelottavan hyvin naisiinkin :D
Koko ajan odottanut, milloin vaimo taas vaatii jotain. Huomiota, ruokaa, vessapalvelua: check, no sentään pyllyä ei tartte pyyhkiä :D
Herkeämättä liikkeessä. Kun istun sohvalle, vaimo juoksee syliin, puskee täysillä ja tahallaan. Ei välitä, jos kiellän: check, no vaimo kyllä poistuu jos kieltää, mutta suuttuu
Joka päivä heti aamusta herättyä alkaa se levoton tavaroiden levittely, jos on kotipäivä: check
Edes töiden jälkeen en saa istuutua rauhassa... tai saan tuurilla... mutta oltava valmiustilassa milloin vaimo tulee repimään hiuksiani, tökkimään, pomppimaan päälle: todellakin check, tai ei ne yleensä sentään hiuksista revi
vaimo vaihtaa koko ajan vaatteitaan, käy neuroottisesti hakemassa uusia vaatteita... en pysy vauhdissa perässä: MAAILMAN ISOIN CHECK
en jaksa sitä jatkuvaa tekoitkua ja draamaa mitä vaimo keksii: huh huh, yhtäläisyydet vaimon ja lapsen välillä vain kasvavat loppua kohden!!
[/quote]Sun vaimos ei ole normaali aikuinen ihminen, vaan vaikuttaa lähinnä lapselta, eikä edes normaali lapsi käyttäydy noin. Meillä ei ainakaan lapset ole noin käyttäytyneet, minusta puhumattakaan(repinyt miestä tukasta, tökkinyt , hyppinyt päällä) Olet naimisissa sairaan ihmisen kanssa. Jätä se ja ota tavallinen aikuinen nainen.
Sä kuullostat uupuneelta. Lähe viikonlopuks pois kotoa, mies ja lapsi pärjää kyllä. Lepäät ja alat sen jälkee miettiä jotain muutoksia teiän arkeen? Joska kuullostaa että teillä ei oo kivaa asua.
Lastentarhanopettajan näkökulmasta kuullostaa oudolle lapsen temppuilee. Onko lapsi samanlainen päiväkodissa siis käyttäutyykö siellä samalla tavalla. Jos siellä samanlaista,voi olla jotain haastetta kehityksessä jos ei johdu vanhempien epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta. Lapsesi tarvitsee apua,hae sitä. Puhu päiväkodin henkilökunnan kanssa lapsen käytöksestä ja miettikää yhdessä apua lapselle. Sinä tarvitset myös apua,jos olet uupunut. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ymmärtää mitä viestilläsi haet. Selvästikään et halua itse tehdä mitään tilanteen muutamiseksi. Taloudellisesti ei voi olla mahdotonta, koska teitä on 2 tienaavaa aikuista ja 1 lapsi.
Olen työssäkäyvä 3 lapsen äiti ja meillä elämä on kyllä ihan erilaista. Päiväkodin jälkeen on toki pakko jaksaa tehdä ruoka, mutta sitten kun on ruokaa laittaessa ja ruuan aikana kuunnellut lasten jutut , saan kyllä ihan rauhassa olla pari tuntia kun lapset leikkivät. Sitten menee tunti lasten nukkumaanlaittoon , mutta klo 21 mulla on rauha talossa. Itse menen nukkumaan klo 23 ja herään klo 6 , 7 tunnin uni riittää hyvin. Kerran viikossa käydään lasten kanssa uimassa joten se ilta menee siinä mut on ihan kivaa. Viikonloppuisin retkeillään, uloillaan ja käydään kirppiksillä. Lapset tapaavat isää joka toinen viikonloppu ja silloin mulla on la klo 10 - su klo 18 ihan omaa aikaa. Käyn lenkillä, tapaan ystäviä, kudon ja katson telkkaria tai luen. En edes tee ruokaa noina viikonloppuina, syön jotain jämiä tai teen salaatin ja nautin levosta.
Mitä jos nyt eroat miehestä kun ei siitä ole mitään apua. Sitten laitat lapsen viikonloppuisin isälleen ja saat paljon aikaa itsellesi. Toisaalta tarvitset varmaan myös jonkinlaista mielenterveysapua .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten teillä ei muka ole rahaa palkata apua jos miehesi on aina töissä?
Vetäydyin makuuhuoneeseen lepäämään. Lapsi ollut isän kanssa, aika heitteillä mielestäni. Katsonut ohjelmia. Mies jauhanut paskaa puhelimessa jo 2-3 tuntia eri ihmisten kanssa. Välillä lapsi kitisee ja kerjää herkkuja. On mies tainnut antaakin. Ruokaa ei ole lapsi tainnut syödä kuin aamulla vähän. Tämä on nyt miehen murhe... mies menee aina mistä aita matalin. Ei jaksa pitää kuria. Antaa useimmiten periksi. Mies raataa töissä niin paljon kuin töitä tarjolla. Usein illat töissä. Vie lapsen päiväkotiin mutta illat on minun vastuulla. Jos mies tulee kotiin illalla eikä vasta yöllä niin sitten saan ehkä illalla vähän maata mutta mies valvottaa lasta iltakympin jälkeenkin koska ei halua lapsen heräävän liian aikaisin. Kuria ja komentoa olen kyllä pitänyt kun sitä joku epäili etten ole kieltänyt ja rankaissut. On saanut jäähyä ja selkäänsäkin kun ei tottele vielä 10. käskyn jälkeen. Pistän myös keräämään tavarat lattioilta. Mihin te luulette että lähtisin viikonlopuksi kotoani? Enkö muka saa olla rauhassa omassa kodissani. Ehkä lähden kohta ulos, jos ukko ei ehdi karata ennen sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat marttyyriltä. Anna lapsen ja miehen olla keskenään. Mene sinne ulos äläkä muka lepää seuraamalla mitä he tekevät.
Kuulostat vittumaiselta valittajalta. Etkä osaa pitää kuria jos selkään annat! Se on väärin
Olet antanut 3-vuotiaalle selkään? Ja isänsä valvottaa illalla? Ja juoruaa puhelimessa tunteja? Enpä enää ihmettele lapsen käytöstä lainkaan... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies ei osallistu taloutemme kuluihin kuin ehkä alle 50 % tuloistaan huolimatta. Loput menee toisaalla olevien lasten elareihin. Tosi nihkeästi suhtautuu päiväkotimaksuunkin. Oikeastaanhan tuo päiväkoti on minun ongelmani kun se mahdollistaa nimenomaan minun työssä käymisen. Miehen työssä käymisiin ja työaikoihin lapsi ei vaikuta mitenkään.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi haluaa huomiota, koska ei saa sitä omasta mielestään riittävästi hyvällä, ottaa sen sitten pahalla.
Lapsi mukaan kotitouhuihin. Tuonikäinen osaa jo auttaa, kun vaan annetaan auttaa. Telkkari ei myöskään ole saatanasta. Eli niiden virallisten puheluiden ajaksi dvd tai youtube päälle ja sinä puhumaan toiseen huoneeseen.
Miehesi on aivan perseestä, mutta se ei ole lapsen vika millään tavalla.
Ap kuulostaa NIIN tutulta!!! Mutta tiedoksi että jonain päivänä tämä kaikki on muisto vain, kun lapsi kasvaa isoksi. :)))
Ei lapsen kannaltakaan kuulosta kivalta. Isä ei halua lastaan nähdä, vaan on mieluummin poissa. Ja äidille lapsi on epämiellyttävä häiriötekijä, jota on pakko sietää, kun muuhun ei ole varaa.
Onko ihme, että lapsi oireilee vahvasti? Kyllä teidän pitää tehdä isoja muutoksia, konkreettisia ja asenteellisia. Ja kummankin vanhemman.
Kuulostaa siltä että koko perheellä on ongelmia. Meillä kolme poikaa eikä kukaan käyttäydy noin - no, oireilevasti.Mies selvästikin pakenee töihin kotioloja ja vastuuta lapsenhoidosta. Hakekaa ammattiapua. Tiedät varmaan että selkään antaminen on lastensuojeluilmoituksen paikka?
Voi Ap... Jos kertomasi on totta, tunnen myötätuntoa. Selkään antamista en hyväksy, mutta en toisaalta myöskään ihmettele tilanteessasi... Niin on ollut maailman sivu, että aikuisetkaan eivät ole täydellisiä kun hermot on kiristetty täyteen mittaan ja tuntuu siltä että on asioiden kanssa yksin. Miehesi ei osallistu tarpeeksi, se on selvä. Työnarkomaanit muutenkin yleensä jättävät niin parisuhteen kuin lapset heitteille, mutta toisaalta tuovat yleensä paljon rahaa kotiin, sellaista kiikun kaakun :/ Moni isä ei ole kauhean hyvä isä pikkulapsi-aikana, usein juuri töidensä vuoksi, mutta tämä voi vielä muuttua kun lapsi kasvaa.
Ettekö voisi palkata lapselle hoitajaa kotiin edes yhtenä päivänä viikossa, niin että edes sinä saisit kauan kaivattua omaa aikaa, jolloin tekisit mieluiten kodin ulkopuolella asioita, joissa mieli lepää? Levännyt äiti on maailman paras äiti lapsille, ja paras vaimo myös. Tai hoitajaa niin että sinä saisit yksinkertaisesti nukkua tai lukea kirjaa sängyssä maaten, ei sen välttämättä tarvitse olla mitään kauhean kehittävää, lepo on se pääasia.
Muista, että kaikki menee ohi aikanaan, myös tämä vaihe elämässäsi! Pian lapsesi on jo niin iso että ihmettelet, käykö se edes kotona nukkumassa kun kirmaa kavereillaan :)
Alue: Aihe vapaa
Kirjoita säännöt itseäsi varten ja noudata niitä lapsesi kasvatuksen suhteen. Tietysti miestä koskee sama, kun on lapsen kanssa kotona, hänen pitää noudattaa samoja kasvatusohjeita kuin säkin.
Näitä sääntöjä voisivat olla esim.
-vuorokausirytmi eli monelta nukkumaan, pesuille, ulos , syödään, luetaan, ulkoillaan jne.
-mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei potkita, revitä hiuksia, syljetä ruokaa, sotketa ym.
-miten palkitset lasta hyvistä suorituksista
Lisäksi hoida itseäsi. Mies jakamaan kotitöitä ja kasvatusvastuuta. Perhetyöntekijä tueksi ja hanki kavereita. Syö terveellisesti, nuku riittävästi, ulkoile lapsen kanssa.
Sulla on kyllä asnneongelmaakin aika paljon ja olet taatusti kireä. Lapsen oireilu voi osittain tulla siitäkin. Opettele iloitsemaan lapsestasi, tehkää hassuja juttuja, naurakaa, halikaa. Lapsi ei ota mitään kehitysharppausta yks kaks ja muutu helpommaksi. Sun aikuisena pitää ottaa tilanteet haltuun ja se lähtee juuri noista sääntöjen laatimisesta ja turvallisuuden tunteen luomisesta.