Lue keskustelun säännöt.
pelkään että mulla napsahtaa
29.11.2014 |
Lääkäri ei usko, terapeutti ei usko, mies ei usko, perhetyö ei usko kuin väsyny mä oon. Mitä tässä enää voi tehdä?
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 00:31"]ihan hyvä et on nyt ihmiset alkanu kertoo näistä jutuista
[/quote]
Niin av palsta se on avun suuri airut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 00:31"]ihan hyvä et on nyt ihmiset alkanu kertoo näistä jutuista
[/quote]
Niin av palsta se on avun suuri airut
[/quote]
No osasitko lukea aloituksesta että mistään ei ole apua saanut vaikka on hakenut?? Täältä sentään voi saada jonkunlaista tukea.
Voit ottaa lapset mukaan ja mennä psyk.päivystykseen. ja sanot, että et pärjää. Älä yritä esittää reippaampaa ja jaksavaa kuin olet. Siitä ne asiat lähtevät rullaamaan
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 00:28"]Lähdet pois niin että saat rauhassa olla itseksesi ja levätä. Käytännön asiat järjestyy kyllä myöhemmin. [/quote] minne? Mullon lapset jotka pitää jaksaa hoitaa
[/quote]
sullahan on mies. Se hoitaa.
Juttelu seuraa ja kuuntelijaa tarjoan myös ja miksei siivousta ja kokkailuakin, jos vaan jotakin näistä tarvitset ap. Yhdessä voidaan myös koittaa hakea sinulle apua muualtakin. Olen kahden lapsen äiti. T: 18, joka tarjosi jo lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 02:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 01:01"]Kyllä ihmetyttää jos näinä aikoina viime tapahtumien jälkeen ei oteta todesta. Esitätkö jaksavampaa? Oletko liian hyvällä päällä? Minulla oli itselläni joskus vaikeksia saada apua, kun minulla oli kuori päällä. En uskaltanut romahtaa vaikka olisi pitänyt. Sitten riivin arjen läpi vaikka helpommalla olisi päässyt kun olisi rohkeasti sanonut, että nyt en jaksa, apua. Muutaman kk:n kesti kunnes eräs lääkäri näki lävitse ja apu lähti rullaamaan. [/quote] oikeestaan en esitä mutta näytän siltä. Esim vaikka itkin lääkärikäynnillä viimeks ni olin myös ilosella päällä tai nauroin joillekki jutuille..en vaan osaa just tolleen romahtaa kuin mieheni edessä, oon todella väsyny ollu ja näitä öitä alkanu tulee et junnaan vaan enkä saa nukuttuu.vaikka unihormonia käytän. Itkin suoraa huutoa illalla ja hakkasin itteeni ja suorastaan ulvoin etten jaksa elää(lapset siis nyt kaverilla hoidossa) oon pettynyt kun mies ei soittanut 112:(
[/quote]
Sinun pitää näyttää hoitohenkilökunnalle, miss jamassa todella ole. Kun esität siellä vahvaa, eivät he todella voi tietää. Kyllä he arvioiva kakki asiakaat, mutta ymmärräthän paljonko he tapaavat asiakkaita päivittäin? Avaudu! Pyydä miestäsi soittamaan 112. Se on hänelle itselleen aika hurja päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oikeasti turvat tukkoon, jos ei ole parempaa sanottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistät miehen hoitamaan lapsia.Et kai sä martyyriäiti ole? Se ei ole lapsellekaan hyväksi.Mies osaa hoitaa s iinä kuin sinäkin.Lähde vaikka kylpylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama juttu. Aloitin töissä, joka on hirveää. Kukaan ei usko sitä. Sanoo vain et se on alun jäykkyyttä... Mulla leviää polla.
Idiootit jälkiviisastelijat. Ei kaikkeen pysty varautumaan ennalta. Itse tiedän useita hyviä äitejä jotka ovat väsyneet todeela pahasti pikkulapsiaikana.
itse seurustelin vuoden miehen kanssa, joka osoittautui psyykkisesti sairaaksi. Suhde oli todella kuluttava ja välillä ajattelin itsekin että kohta napsahtaa. Suhteesta voi vielä hankkiutua eroon ja näin teinkin. Lapset ovat ja pysyvät. Apu on haettava muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies voisi hoitaa? Syöttää, vaihtaa vaippoja, ja olla sen aikaa, että pääset ulos yksin
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:55"]
Miksi te hankitte lapsia?
[/quote]
Joskus voi elämä mennä liian tiukille ilman lapsiakin tai mihinkään heihin liittymättä.
Omassa elämässäni olen nyt sellaisessa tilanteessa, että toivoisin vain jonkun auton ajavan päälleni ja se olisi siinä.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 11:07"]
Mulla on ihan sama juttu. Aloitin töissä, joka on hirveää. Kukaan ei usko sitä. Sanoo vain et se on alun jäykkyyttä... Mulla leviää polla.
[/quote]
Nyt tulee tyypillinen typerä nettihali. Mutta olen ollut monta vuotta paikassa, missä on järkyttävää työpaikkakiusaamista ja ilmapiiri on todella ahdistava. Jos ei olisi pakko palkkaa saada, sanoisin itseni heti irti. Olen juuri nyt saikulla ja makaan vain sängyssä ja rukoilen, että tulis joku kohtaus ja kuolis pois.
Sellaista näkymätöntä juonittelua on vaikea todistaa. Lisäksi johto on aina suosinut valehtelijoita ja toisten syöjiä. Monta, monta ihmistä on syöty ulos ja sama meno jatkuu.
Minä en tiedä, miten tästä mennään eteen päin. Toivottavasti sinulla olisi hiukan helpompaa
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 11:07"]
Mulla on ihan sama juttu. Aloitin töissä, joka on hirveää. Kukaan ei usko sitä. Sanoo vain et se on alun jäykkyyttä... Mulla leviää polla.
[/quote]
Nyt tulee tyypillinen typerä nettihali. Mutta olen ollut monta vuotta paikassa, missä on järkyttävää työpaikkakiusaamista ja ilmapiiri on todella ahdistava. Jos ei olisi pakko palkkaa saada, sanoisin itseni heti irti. Olen juuri nyt saikulla ja makaan vain sängyssä ja rukoilen, että tulis joku kohtaus ja kuolis pois.
Sellaista näkymätöntä juonittelua on vaikea todistaa. Lisäksi johto on aina suosinut valehtelijoita ja toisten syöjiä. Monta, monta ihmistä on syöty ulos ja sama meno jatkuu.
Minä en tiedä, miten tästä mennään eteen päin. Toivottavasti sinulla olisi hiukan helpompaa
[/quote]
Aaaah, oletkohan Vaasassa töissä, niin tutulta kuulostaa...
Mulla oli vuosia sitten todella vaikeaa lasten kanssa. Ala-asteikäiset lapseni tappelivat jatkuvasti, huutoa, riitaa, itkua, pilkkaa ja riehumista oli päivittäin. Se oli väsyttävää, eikä mikään tuntunut auttavan. Tarrojen keräily hyvästä käytöksestä, puheet, jäähyt ja huutaminenkaan. Kerran olin niin mitta täynnä sitä, että teki mieli hypätä parvekkeelta. Itkin itsekin väsymystä, menin kuitenki pesuhuoneeseen ja lukitsin oven. Istuin suihkun lattialla pitkään, varmaan toista tuntia, niin kauan kunnes olin koonnut itseni. Nyt tästä on jo vuosia, ja selvittiin. Asia ratkaistiin niin, että toinen sisaruksista muutti isälleen. Heidät oli ihan pakko erottaa, meno oli kestämätöntä. Nyt aikuisuuden kynnyksellä lapsilla on hyvät välit keskenään.