Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien introverttiydestä tuli ”uniikkia” ja parempaa, siis muita hienompaa?
04.10.2021 |
Ihmettelen tätä. Nyt ihmiset ylemmyydentuntoisina selittää että mä oonkin introvertti enkä niinkuin ekstrovertti-lampaat jotka kulkee lauman mukana. Introvertit (ei kaikki mutta iso kohkaava osa) on niin hienoa ja uniikkia lumihiutaletta.
Ennen vanhaan niitä pidettiin autisteina.
Ja ei, en ole ekstrovertti itse, tästä asiasta haukut ovat aivan turhat.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa erotellaan ihmiset introverteiksi ja ekstroverteiksi, vaikka suurin piirtein kaikki ihmiset ovat sekoituksia ja harva on ääripäässä. Herättää lähinnä myötähäpeää.
Minustakin suurin osa ihmistä omaa sekä ekstrovertin että introvertin ominaisuuksia ja heitä kutsutaan ambiverteiksi.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000004891485.html
Osaan tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pitää tarvittaessa puoleni kiivassakin väittelyssä puolustaessani etujani. Minusta on mukava istua kahvilassa hyvien kavereiden kanssa ja "parantaa maailmaa" parin tunnin ajan, mutta voin toisaalta käydä yksin elokuvissa ilman että viitsisin tai haluaisin pyytää ketään mukaan. Voin toimia hyvinkin asiakeskeisesti jos pidän jotain asiaa itselleni tärkeänä.
Voin olla kotona pitkiäkin aikoja omissa oloissa, mutta se kasvattaa samalla sosiaalista nälkää ja voin jutella luontevasti aivan satunnaisesti tapaamieni ihmisten kanssa vaikkapa ruokakaupassa. Jos minun pitäisi olla jatkuvasti "ylisosiaalinen", niin silloin tuntuisi siltä että sitä joutuisi toistamaan samoja juttuja. Minä uskon luovaan yksinoloon, jonka aikana saa uusia ajatuksia kun voi kunnolla keskittyä asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha juttu, ujous ja hiljaisuushan on perinteisesti tulkittu tylyydeksi ja ylemmyydentunnoksi, toki vielä enemmän esim. USAssa, tuolla ekstroverttien onnenmaassa. Töihin etsitään aina sosiaalista ja aurinkoista ”hyvää tyyppiä”. Toivoisin todellakin, että introvertteja (kuten minäkin) alettaisiin ymmärtää, mutta enpä pidättele hengitystäni…
Joskus aikoinaan introvertin ja ekstrovertin erotti siitä, että introvertti tarvitsee omaa aikaa yksin ja latautuu vain yksin olemalla. Yksin olon aikaan ei ole mitää määrettä. Ekstrovertti viihtyy ihmisten seurassa ja saa energiaa muista ihmisistä.
Näillä kahdella ei ole mitään tekemistä käytöstapojen kanssa eli siihen kuinka paljon antaa itsestään esiin. Minut on ambivertiksi joskus luokiteltu ja osaan olla sosiaalinen kun on tarve ja minulla on hyvät sosiaaliset taidot eli keskustelen ihmisten kanssa aktiivisesti ja kuuntelen. Erona minun ja ekstrovertin välillä on se, että paljonko tarvitsen yksinoloa ladatakseni akut taas täyteen. Yleensä se on viikosta yksi päivä kun olen mahdollisimman vähäisellä sosiaalisella kanssakäymisellä. Työpaikoilla olen todella pidetty koska keskustelen, harrastuksessa olen hyvin pidetty kun keskustelen. Oppitunneilla olen aktiivinen.
Mistä tämä nykyinen tapa luokitella käytöstavattomuudet introvertiksi tai ekstrovertiksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä nimityksiä käytettiin, ennen kuin intovertit ja ekstrovertit tulivat muotiin? Oliko kahtiajakoa edes olemassa?
Minua sanottiin sisäänpäin kääntyneeksi ja paremmat ihmiset olivat ulospäin suuntautuneita. Näin ainakin mun vanhemmat jaottelivat ihmiset. Opettajanikin sanoi, että olisi kamalaa jos kaikki olisivat tuollaisia kuin Maija (nimi muutettu).
Tässä nyt vaan tuli mieleen, että jos mietin tuntemiani ihmisiä, niin jostain syystä kaikki älyköt ovat introverttejä. Miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti, eikä sitä mielestäni pidetä hienompana tai parempana. Päinvastoin, maailma on suunniteltu ekstroverteille. Ehkä joiltakin meistä tulee puolustusreaktiona sitten kaikenlaista, koska pitkään on tuntunut että meitä nokitaan ja ihmetellään. Nykyään löytyy jo vähän ymmärrystäkin.
Introvertit vaan on parempia kaikin tavoin kuin rasittavat taaperon tasolle jääneet ekstrovertit, jotka eivät kestä hetkeäkään yksin tai oksentamatta ajatuksiaan muiden päälle. Koronakin on niiden vika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti mutta olen opetellut esiintymään ekstroverttinä!
Eli tietyissä tilanteissa otan roolin käyttöön.
Onhan se varmasti joillekin ongelmallista kun alkaa tulla tietoa siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja se on ihan normaalia. Ennen kun kaikki oli niin helppoa oli vain normaaleja ja sairaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstroveriksi on helppo muuntautua vähäksi aikaa.
Sanot vain ääneen kaiken mitä aiot tehdä, olet tehnyt ja aiot tehdä. Ja puhut ajatuksesi ääneeen muille.
Esim kun olet ruokatauolla ja jos sulle tulee mieleen joku gynekologikäyntisi niin kerrot vain rohkeasti kaiken! Siitä vaan rykäiset kaiken pihalle etkä yhtään mieti mitä muut susta ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt vaan tuli mieleen, että jos mietin tuntemiani ihmisiä, niin jostain syystä kaikki älyköt ovat introverttejä. Miksiköhän?
Introvertit miettivät mitä sanovat.
Esim jos puhut vessakäynneistä töissä niin harva pitää sua älykkönä😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introja ei ole koskaan mitään muuta kuin haukuttu ja halveksittu.
Tämä ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin uudet tutkimustulokset kertovat, että introverttejä on maailmassa vähän enemmän kuin ekstroverttejä. Suomessa siis todennäköisesti huomattavasti enemmän.
Kun ekstrovertti puhuu, hänen väitetään kälättävän, puhuvan turhaa, olevan pinnallinen, ei osaa pysyä paikkallaan ja vaikka mitä muuta negatiivista.
Olen ekstrovertti ja tiedän kuinka muita häiritse puheliaisuuteni. ENTP.
Älyssäni ei ole mitään vikaa. Testattu ja keskimääräistä huomattavasti korkeampi.
Mutta törmään tähän ilmiöön missä introvertit kuvittelevat itsestään liikoja verhoten sen kuitenkin vääristeltyyn vaatimattomuuteen. Ja voin tosiaan sanoa tämän, koska yritän puhua heidän kanssaan. Introvertit itse eivät ehkä tätä tajua, koska he monesti ovat vain itsensä ja todella pienen lähipiirin kanssa.
Ollaan niin ujoja ja muiden seura niin raskasta ja paristot vaan tyhjenevät niin nopeasti jne. Suurimmalla osalla hiljaisuus johtuu ihan vaan ettei heillä ole mitään sanottavaa. Tiedot ja taidot ovat heikot. Se johtuu siitä, ettei olla haluttu oppia muilta. Ei ole keskusteltu, vaihdettu mielipiteitä, käyty tapahtumissa, vaan lähinnä nyhjätty kotona omien ajatusten kanssa ja yksin niitä pyörittäen. Mitä nyt surffattu ehkä netissä niillä lempisivuilla. Harva introvertti on lopulta se Einstein, vaan ihan vaan tavistiina, joka tykkää olla kotona katsomassa telkkua ilman häiriötä.
Tarkoitukseni ei ole haukkua, mutta tältä todellisuus näyttää kun puhuu kymmmenien ellei satojen eri ihmisten kanssa vuodessa ja se on enemmän kuin moni introvertti kokee elämänsä aikana.
Mielestäni on hienoa olla kaikissa asioissa introvertti eikä juosta helmat hampaissa ja pälättää suu vaahdossa kuin mielipuoli.
Ei vaikuta ollenkaan uskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nimityksiä käytettiin, ennen kuin intovertit ja ekstrovertit tulivat muotiin? Oliko kahtiajakoa edes olemassa?
Minua sanottiin sisäänpäin kääntyneeksi ja paremmat ihmiset olivat ulospäin suuntautuneita. Näin ainakin mun vanhemmat jaottelivat ihmiset. Opettajanikin sanoi, että olisi kamalaa jos kaikki olisivat tuollaisia kuin Maija (nimi muutettu).
Se olisi tosiaan raskasta opettajalle, jos kaikki olisivat introverttejä. Kukaan ei vastaa, kukaan ei suostu ryhmätöihin, voimistelussa ei olisi joukkepelejä tai joukkuehenkeä. Ei ollut kivaa varmaan opettajallasikaan, koska hän työnsä puolesta joutuu pitämään samoja vaatimuksia sinulle kuin muillekin. Mutta oletan ettei koulusi jälkeen hän liiemmin ole sinua häirinnyt ja sinä olet saanut käpertyä täysin sinne omaan maailmasi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kun joku sanoo olevansa introvertti, hän tarkoittaa samalla, ettei häntä saa mitenkään arvostella vaan kaikessa pitää kehua ja arvostaa ihan hirmuisesti. Tämän lisäksi introverttiys tuntuu tarkoittavan, ettei jaksa, pysty, kykene tekemään yhtään mitään, mikä tuntuu pikkuisenkin vaikealta tai hankalalta. ja että aina väsyttää!
Kun samalle työpaikalle sattuu näitä hienohelma-introverttejä parikin, niin mistään ei niiden kanssa mitään.
Introvertti ei ole väsyneen synonyymi.
Olen itse intrivertti ja teen kaikkea mahdollista ja työ on tärkeää, mutta en tarvitse ympärilleni seurapiiriä todistamaan ahkeruuttani kuten ekstrovertit kaverini.
Vierailija kirjoitti:
Näissäkin av ketjuissa varmaan joka ketjussa on introvertti joka ylväänä esiintyy muita parempana.
Vai olisitkohan nyt itse tulkinnut asiaa hieman kärjistetysti?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on hienoa olla kaikissa asioissa introvertti eikä juosta helmat hampaissa ja pälättää suu vaahdossa kuin mielipuoli.
Ei vaikuta ollenkaan uskottavalta.
Helmat hampaissa ja pälättää? Introvertti tekee hyvin kun on hiljaa, hänellä ei ole mitään sen arvoista jotta se kannattaisi sanoa ääneen ja jos on, hän on niin ylimielinen, ettei halua jakaa sitä muiden kanssa. Parempi, että pysyy kotonaan hiljaa.
Mitä jos ap ensin yrittäisit ymmärtää mitä se sana tarkoittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kun joku sanoo olevansa introvertti, hän tarkoittaa samalla, ettei häntä saa mitenkään arvostella vaan kaikessa pitää kehua ja arvostaa ihan hirmuisesti. Tämän lisäksi introverttiys tuntuu tarkoittavan, ettei jaksa, pysty, kykene tekemään yhtään mitään, mikä tuntuu pikkuisenkin vaikealta tai hankalalta. ja että aina väsyttää!
Kun samalle työpaikalle sattuu näitä hienohelma-introverttejä parikin, niin mistään ei niiden kanssa mitään.
Introvertti ei ole väsyneen synonyymi.
Olen itse intrivertti ja teen kaikkea mahdollista ja työ on tärkeää, mutta en tarvitse ympärilleni seurapiiriä todistamaan ahkeruuttani kuten ekstrovertit kaverini.
Ei ekstrovertti sitä tarvitse. Hänestä on vain kivaa tehdä yhdessä, saada yhteisiä kokemuksia ja saada inspiraatiota muista. Kaikkia ei yksinäisyys lämmitä, vaan tuntuu pelkästään yksinäiseltä. Kiva jos sinusta on hauskaa mennä yksin metsään, mutta ekstroverteistä on hauskaa mennä festareille kaveriporukassa.
Ja monelle töissä ihana puhuvat ja kannustavat työkaverit saavat jaksamaan raskastakin työtä. Yksinään monella homma olisi jäänyt jo siihen.
Aina on ihmisiä, jotka hakevat olemattoman omanarvontunteensa milloin mistäkin. Esim. nämä itsensä jalustalle nostavat introvertit sekä ekstrovertit, jotka kokevat tarpeelliseksi julistaa olevansa "normaaleja" ja introvertit autisteja.
Sitten on ihmisiä, jotka vain ovat, mitä ovat ja elävät elämäänsä. Ekstrovertit lataavat akkunsa seurassa, introvertit omassa rauhassa. Ei sen enempää eikä mystisempää, ilman arvottamista ja asiasta jauhamista.