Mistä lähtien introverttiydestä tuli ”uniikkia” ja parempaa, siis muita hienompaa?
Ihmettelen tätä. Nyt ihmiset ylemmyydentuntoisina selittää että mä oonkin introvertti enkä niinkuin ekstrovertti-lampaat jotka kulkee lauman mukana. Introvertit (ei kaikki mutta iso kohkaava osa) on niin hienoa ja uniikkia lumihiutaletta.
Ennen vanhaan niitä pidettiin autisteina.
Ja ei, en ole ekstrovertti itse, tästä asiasta haukut ovat aivan turhat.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa erotellaan ihmiset introverteiksi ja ekstroverteiksi, vaikka suurin piirtein kaikki ihmiset ovat sekoituksia ja harva on ääripäässä. Herättää lähinnä myötähäpeää.
Olen ääri-introvertti ja ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Ärsyttää aivan hitokseen. Näitä prinsessa-introverttejä on työpaikalla ja niilä on vaikka mitä vaatimuksia.
Ja vielä LEUHKIVAT asialla, että ovat introvertteja.
Tuollaisia ei pidä työpaikalle ottaa.Tiedän tällaisen firman jossa esimies typeryyksissään savusti ulos parhaimman myyjän, koska ei ollut ekstrovertti ja ärsytti introvertti olemus. Aivan uskomattoman typerää ampua itseään jalkaan tuolla tavalla 😆.
Pakko olla jokin suojatyöpaikkatapainen, ei ainakaan tulosta vaativa työpaikka.
Ainakin työelämässä etsitään ihan hiessä vain ekstroverttejä.
Jos asiasta "kohkaa", niin ei ole "oikea" introvertti. Kaikenlainen kohkaaminen ja pöhinä on täysin ekstroverttiluonteista.
Olen introvertti joka syö ekstroversiopillereitä jotka lisäävät aloitekykyä, keskittymiskykyä ja vähentävät päiväunelmointia :D
Jotenkin tuntuu, että kun joku sanoo olevansa introvertti, hän tarkoittaa samalla, ettei häntä saa mitenkään arvostella vaan kaikessa pitää kehua ja arvostaa ihan hirmuisesti. Tämän lisäksi introverttiys tuntuu tarkoittavan, ettei jaksa, pysty, kykene tekemään yhtään mitään, mikä tuntuu pikkuisenkin vaikealta tai hankalalta. ja että aina väsyttää!
Kun samalle työpaikalle sattuu näitä hienohelma-introverttejä parikin, niin mistään ei niiden kanssa mitään.
Samaan aikaan kun asiasta tuli niin yleinen että siitä ei enää haluttu ottaa selvää. Eli aika suuri osa introista ei ole oikeasti introja.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa erotellaan ihmiset introverteiksi ja ekstroverteiksi, vaikka suurin piirtein kaikki ihmiset ovat sekoituksia ja harva on ääripäässä. Herättää lähinnä myötähäpeää.
Toinen asia on se että kuvitellaan kaikkien introverttien olevan matemaattisesti lahjakkaita nörttejä. T: eräs jonka lapsi on vahvasti introvertti, käytännön ihminen, ei hajuakaan mitä on teoria, ylitunteellinen runopoika.
ISFP- Hipsteri
ISTP- Virtuoosi
INFP- Kaunosielu
INFJ- Jeesus
INTJ- Filosofi
INTP- Tieteilijä
ISTJ- Tarkastaja
ISFJ- Auttaja
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kun joku sanoo olevansa introvertti, hän tarkoittaa samalla, ettei häntä saa mitenkään arvostella vaan kaikessa pitää kehua ja arvostaa ihan hirmuisesti. Tämän lisäksi introverttiys tuntuu tarkoittavan, ettei jaksa, pysty, kykene tekemään yhtään mitään, mikä tuntuu pikkuisenkin vaikealta tai hankalalta. ja että aina väsyttää!
Kun samalle työpaikalle sattuu näitä hienohelma-introverttejä parikin, niin mistään ei niiden kanssa mitään.
Toisin sanoen sä et siis tiedä introverteistä yhtään mitään. :)
”Sosiaalisesti etevät” ekstrovertit eivät vaan osaa lukea ja tulkita introvertteja. Kuvitellaan, että hiljaisuus ja oman tilan tarve on jotain ylemmyydentuntoa, tai erikoisuuden tavoittelua.
Kun se ihminen vaan luonnostaan on sellainen, ei siihen liity että olisi jotenkin ”parempi”. Voiko jonkun itsetunto olla noin hauras, että jos et ole suunapäänä koko ajan pälättämässä, menossa ja viihdyttämässä se koetaan uhkana?
Nähty kirjoitti:
Kyllä se edelleenkin niin on, että ekstrovertit jyrää työmarkkinoilla. Introvertti vois olla uuttera, vastuuntuntoinen puurtaja, joka todellakin käyttää työajastaan leijonanosan työn tekemiseen, vaan silti yltiösosiaalinen pulputtaja koetaan paremmin työyhteisöön istuvaksi.
On totta, että introvertti antaa itsestään älykkäämmän kuvan, mutta työmarkkinoilla pärjää paremmin, jos on ulospäinsuuntautunut. Tämä siis pätee, vaikka kyse ei olisi asiakaspalvelutyöstä.
Tässä hyvä esimerkki introvertin itsekehusta. Eihän nyt mitenkään voi olla mahdollista, että se ekstrovertti olisi myös ihan yhtä hyvä työntekijä? Introvertti ei myöskään anna itsestään yhtään sen älykkäämpää vaikutelmaa, uskottele itsellesi mitä haluat. Suurin osa ihmisistä on muutekin jotain ekstrovertin ja introvertin väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Nähty kirjoitti:
Kyllä se edelleenkin niin on, että ekstrovertit jyrää työmarkkinoilla. Introvertti vois olla uuttera, vastuuntuntoinen puurtaja, joka todellakin käyttää työajastaan leijonanosan työn tekemiseen, vaan silti yltiösosiaalinen pulputtaja koetaan paremmin työyhteisöön istuvaksi.
On totta, että introvertti antaa itsestään älykkäämmän kuvan, mutta työmarkkinoilla pärjää paremmin, jos on ulospäinsuuntautunut. Tämä siis pätee, vaikka kyse ei olisi asiakaspalvelutyöstä.
Tässä hyvä esimerkki introvertin itsekehusta. Eihän nyt mitenkään voi olla mahdollista, että se ekstrovertti olisi myös ihan yhtä hyvä työntekijä? Introvertti ei myöskään anna itsestään yhtään sen älykkäämpää vaikutelmaa, uskottele itsellesi mitä haluat. Suurin osa ihmisistä on muutekin jotain ekstrovertin ja introvertin väliltä.
Joopa joo :D
Miten te ekstrovertit haluaisitte tulla torjutuksi? Itse siis sanon olevani introvertti siksi, että ekstrovertit tajuaisivat jättää minut huomionhakuineen rauhaan. En jaksa kiinnostua juuri tämän ekstron ajatusmaailmasta, joka on AINA se juuri tällä hetkellä muodikas ajatusmaailma.
"Oon siis tämmöinen minimalisti, että en tarvitse materiaa..." no ihanks tosi kaikki muutkin on. "Olen epäbinääri, en sopeudu sukupuolistereotyyppeihin..." News flash: ei muutkaan sopeudu. Siksi ne on stereotyyppejä, ei oikeita juttuja.
Mie en jaksa! Mitä mie saan sannoo että mie saan olla rauhassa???!!!1?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kun joku sanoo olevansa introvertti, hän tarkoittaa samalla, ettei häntä saa mitenkään arvostella vaan kaikessa pitää kehua ja arvostaa ihan hirmuisesti. Tämän lisäksi introverttiys tuntuu tarkoittavan, ettei jaksa, pysty, kykene tekemään yhtään mitään, mikä tuntuu pikkuisenkin vaikealta tai hankalalta. ja että aina väsyttää!
Kun samalle työpaikalle sattuu näitä hienohelma-introverttejä parikin, niin mistään ei niiden kanssa mitään.
Sä sotket nyt introvertit näihin kilppari- ja hemoglobiinivaivaisiin. Tai ihan vaan nykynuoreen jolle siis ei tosiaan tiätsä kuulu mikään ja jolla on vaan erilaisia oikeuksia eikä minkäänlaisia velvollisuuksia.
Mitä nimityksiä käytettiin, ennen kuin intovertit ja ekstrovertit tulivat muotiin? Oliko kahtiajakoa edes olemassa?
Olen introvertti ollut aina, ehkä jokseenkin autistinenkin kun olen myös perfektionisti ja pedantti. Menestyn työssäni hyvin, etänä softakehittäjä. Tulen kyllä toimeen sosiaalisissa tilanteissa hyvin ja osaan esittää jopa superextroverttiä, olen kai siis myös jokseenkin psykopaatti. Koen tosin myötätuntoa voimakkaasti ja edellytän itseltäni paljon enemmän kuin muilta. Tyhjän nauramista ja ympäripyöreää jaarittelua en oikein jaksa, eli olen myös kai sovinisti sekä narsisti. Ja mitä näitä nyt on.
Ei minua haittaa, vaihdan projektia jos olemukseni saa muut voimaan huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Ärsyttää aivan hitokseen. Näitä prinsessa-introverttejä on työpaikalla ja niilä on vaikka mitä vaatimuksia.
Ja vielä LEUHKIVAT asialla, että ovat introvertteja.
Tuollaisia ei pidä työpaikalle ottaa.
Kuulostaa oudolta. Itse introverttina ainakin vältän huomion keskipisteeksi joutumista niin paljon kuin mahdollista enkä muutenkaan pidä melua mennessäni. Mieluummin tarkkailen tilannetta hiljaa sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nimityksiä käytettiin, ennen kuin intovertit ja ekstrovertit tulivat muotiin? Oliko kahtiajakoa edes olemassa?
Ruumiinnesteiden perusteella ihmiset jaettiin ennen 4 ryhmään: sangviinikko (vilkas & iloinen), koleerikko (kiivas & toiminnallinen), melankolikko (raskas- ja surumielinen) ja fregmaatikko (hidas & veltto). Ruumiinnesteiden tasapaino ratkaisi mikä oli se hallitseva ominaisuus.
Tässäkin ketjussa erotellaan ihmiset introverteiksi ja ekstroverteiksi, vaikka suurin piirtein kaikki ihmiset ovat sekoituksia ja harva on ääripäässä. Herättää lähinnä myötähäpeää.