Lue keskustelun säännöt.
Teetätin oppikoulun pääsykokeeni laskutehtäväosion 5. luokkalaisella lapsenlapsellani ja tulos oli järkyttävä
66-vuotias mummo
04.10.2021 |
Hän ei osannut laskea käsin kuin kaksi tehtävää oikein. (Olisi kuulemma pystynyt parempaan suoritukseen, jos olisi saanut käyttää puhelimen laskinta.)
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Matikkaa voisi olla vaikka: todista, että 2 on suurempi kuin 1.
Laskentoa on vaikka 2+1.
Molemmissa voi olla numeroita. Matikkaa voisi olla myös: todista, että f(x) = x+1 on derivoituva, kun x kuuluu reaalilukujen joukkoon .
Eli numeroita, huomaatko? Tämä yksi nyt yritti olla nokkela yrittäessään sanoa, että matematiikka on lukiossa kaavoja ja päättelyä, enemmän kuin mekaanista laskemista, väittäessään, että numerot häviävät. Eivät häviä ja lukion matikasta et osaa hölkäsen pöläystä, jos sä et ole oppinut peruslaskutoimituksia. Ihan jokainen päättelytehtäväkin palautuu peruslaskutoimituksiin (ja niihin numeroihin).
Myös tämä on matematiikkaa:
"Osoita, että lauseet 𝐴 → 𝐵 ja ¬𝐵 → ¬𝐴 ovat loogisesti ekvivalentit."
Kuinka monta numeroa näet? Vastauksenkin voi laatia kokonaan ilman numeroita, vaikka vakiintuneesti siinä käytetään numeroita, mutta ne voisi korvata vaikka omenoilla ja banaaneilla.
Kun ne numerot nimenomaan häviävät, kun mennään vähän korkeammalle matikassa. Puhdas matematiikka on hyvin abstraktia, vaikka koulumatematiikka (aritmetiikka eli laskuoppi) onkin konkreettista numeroiden käsittelyä.
No osoitapas tuo ilman numeroita. Mä olen lukenut laajan matikan lukiossa, yliopistossa matikkaa sivuaineena maisteriopinnoissa ja jatkotutkinnossa. Ihan siellä ”korkeassa matikassa” on numerot, kvalitatiiviset menetelmät pohjautuu numeroihin ja kaikki todistelut samoin. Jos vöittää, että matikka muuttuu nunerottomaksi, ei tiedä kuin sen omenat ja banaanit- matematiikan.
Englannissa tuossa käytetään T ja F. Mikään ei estä määrittelemästä niitä omenaksi ja banaaniksi.
No ei tietenkään, mutta numerot niiden taustalla on. Voihan ne olla vaikka apina ja lehmä, mutta numerot ei matikasta häviä mihinkään. En mä edes tiedä miksi tähän osallistun, kun alkuperäinen ”kuva+kuva on vaikeampaa ja numeroiden pyörittäjät on hukassa”-kommentti oli täyttä huuhaata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
No ei tosiaankaan vain sairaanhoitajien juttuja. Kyllä mun kemian maisterin tutkinnon matikka oli nimenomaan lääkelaskuja.
Mikä yliopisto ja koska? Itse opiskelin 90-luvulla kemiaa Turun yliopistossa ja matematiikan pakolliset kurssit olivat kyllä ihan matikkaa. Samantapaista kuin lukion pitkä matikka. Ei ainoatakaan lääkelaskua. (Miksi edes olisi. Nuohan on ihan peruslaskemista ei niihin nyt monen opintoviikon kursseja tarvita. Muistaakseni pakollisa kursseja oli silloin kaksi).
Jyväskylä ja 2002.
Intouduin guuglaamaan Jyväskylän yliopiston kemian opintoja. Löysin kemisteille pakollisen matikan kurssin "Calculus 1", jonka sisältö (suora lainaus): " Opintojaksolla käsitellään yhden muuttujan reaalifunktion differentiaalilaskentaa, aiheina raja-arvo, jatkuvuus ja derivaatta. Tutustutaan alkeisfunktioista polynomeihin, rationaalifunktioihin ja trigonometrisiin funktioihin sekä niiden ominaisuuksiin. Lisäksi ratkotaan yhtälöitä ja epäyhtälöitä sekä hahmotellaan joukkoja reaaliakselilla ja tasossa." Eli lääkelaskujahan siellä vaan lasketaan. Noita pakollisia Calculus kursseja oli kolme, mutta eiköhän se tästä jo auennut. (Ja sisältö kuulosti kyllä ihan siltä mitä itselläni aikanaan Turussa oli).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
No ei tosiaankaan vain sairaanhoitajien juttuja. Kyllä mun kemian maisterin tutkinnon matikka oli nimenomaan lääkelaskuja.
Mikä yliopisto ja koska? Itse opiskelin 90-luvulla kemiaa Turun yliopistossa ja matematiikan pakolliset kurssit olivat kyllä ihan matikkaa. Samantapaista kuin lukion pitkä matikka. Ei ainoatakaan lääkelaskua. (Miksi edes olisi. Nuohan on ihan peruslaskemista ei niihin nyt monen opintoviikon kursseja tarvita. Muistaakseni pakollisa kursseja oli silloin kaksi).
Jyväskylä ja 2002.
Intouduin guuglaamaan Jyväskylän yliopiston kemian opintoja. Löysin kemisteille pakollisen matikan kurssin "Calculus 1", jonka sisältö (suora lainaus): " Opintojaksolla käsitellään yhden muuttujan reaalifunktion differentiaalilaskentaa, aiheina raja-arvo, jatkuvuus ja derivaatta. Tutustutaan alkeisfunktioista polynomeihin, rationaalifunktioihin ja trigonometrisiin funktioihin sekä niiden ominaisuuksiin. Lisäksi ratkotaan yhtälöitä ja epäyhtälöitä sekä hahmotellaan joukkoja reaaliakselilla ja tasossa." Eli lääkelaskujahan siellä vaan lasketaan. Noita pakollisia Calculus kursseja oli kolme, mutta eiköhän se tästä jo auennut. (Ja sisältö kuulosti kyllä ihan siltä mitä itselläni aikanaan Turussa oli).
😅 Sä luit vain pakolliset kurssit ja appron? Lääkelaskenta on kliinisen kemian matematiikkaa vaikka yrittäisit kuinka prassailla googlaustaidoillasi.
T: Kliinisen kemian maisteri, lääketieteen lisensiaatti (erikoistuva lääkäri)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
No ei tosiaankaan vain sairaanhoitajien juttuja. Kyllä mun kemian maisterin tutkinnon matikka oli nimenomaan lääkelaskuja.
Mikä yliopisto ja koska? Itse opiskelin 90-luvulla kemiaa Turun yliopistossa ja matematiikan pakolliset kurssit olivat kyllä ihan matikkaa. Samantapaista kuin lukion pitkä matikka. Ei ainoatakaan lääkelaskua. (Miksi edes olisi. Nuohan on ihan peruslaskemista ei niihin nyt monen opintoviikon kursseja tarvita. Muistaakseni pakollisa kursseja oli silloin kaksi).
Jyväskylä ja 2002.
Intouduin guuglaamaan Jyväskylän yliopiston kemian opintoja. Löysin kemisteille pakollisen matikan kurssin "Calculus 1", jonka sisältö (suora lainaus): " Opintojaksolla käsitellään yhden muuttujan reaalifunktion differentiaalilaskentaa, aiheina raja-arvo, jatkuvuus ja derivaatta. Tutustutaan alkeisfunktioista polynomeihin, rationaalifunktioihin ja trigonometrisiin funktioihin sekä niiden ominaisuuksiin. Lisäksi ratkotaan yhtälöitä ja epäyhtälöitä sekä hahmotellaan joukkoja reaaliakselilla ja tasossa." Eli lääkelaskujahan siellä vaan lasketaan. Noita pakollisia Calculus kursseja oli kolme, mutta eiköhän se tästä jo auennut. (Ja sisältö kuulosti kyllä ihan siltä mitä itselläni aikanaan Turussa oli).
😅 Sä luit vain pakolliset kurssit ja appron? Lääkelaskenta on kliinisen kemian matematiikkaa vaikka yrittäisit kuinka prassailla googlaustaidoillasi.
T: Kliinisen kemian maisteri, lääketieteen lisensiaatti (erikoistuva lääkäri)
Mitähän nää luulee mun opettavan lähäreille kemian maisterina? Lääkelaskuja meinaan 😉
Hyvä että AP on säilyttänyt oppikoulun pääsykoekysymyksiä. Siitä näkee hyvin mihin alennustilaan maamme koululaitos on aikojen saatossa vajonnut. Oma ajattelu on heitetty romukoppaan, se on ulkoistettu koneille ja laitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä törmään työssäni ihan aikuisiin, joilla on vaikeuksia täysin yksinkertaisissa laskutehtävissä, ja sanallisista tehtävistä ei millään meinata ymmärtää mitä kysytään. Kuulemma ei koulussa tarvinnut osata mitään läpi pääsemiseksi. Sitten ollaan pulassa, kun pitäisi laskea että kuinka monta tablettia tarvitaan, jos pitäisi antaa 250mg lääkettä ja käytössä on vain 100mg tabletteja. Tai jos ihminen on hakenut apteekista 200tablettia, syönyt niitä 2 päivässä 50 päivän ajan, niin niitä kyllä pitäisi olla vielä jäljellä. Joten en ihmettele jos jollain 5. luokkalaisella on vaikeuksia, tosin luulen että tuon ikäiset laskee paremmin kuin moni aikuinen.
Voisiko mummolle löytyä jotain vapaaehtoistyötä esimerkiksi vanhainkodin ulkoiluttajana tai Osuuspankin eläkeläiskerhossa?
Ja miten lapsenlapsen koulunkäynti ja koulutehtävät kuuluu isovanhemmille? Vai asuuko lapsenlapsi mummolassa niin, että mummo joutuu huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuudesluokkalainen laskee päässään paljon vaativampia laskuja kuin 80-luvulla tehtiin. Siinä missä me laskettiin allekkain paperille, tehdää laskut nyt päässä. Lisäksi paperilla laskiessa merkinnät on ihan erilaiset, kuin tuolloin. Onneksi harvemmin tarttee apua matikassa.
Tulevaisuudessa päässälasku tai luetunymmärtäminen on pienen eliitin hienostelua. Muu rahvas luottaa sokeasti käteen kiinnityneen laitteen tarjoamaan tietoon. Se joka sen laitteen tiedon tarjoaa, hallitsee maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verbi on TEETTÄÄ, ei teetättää.
Teetit siis.
Molemmat verbit on olemassa. Ja vielä kolmaskin eli teetätyttää.
Jotkut katsovat mainitsemasi kaksi verbiä synonyymeiksi, mutta joku sitten antaa niille eri merkitykset.
Niin aloittajan kuin sinunkin käyttämä verbi voivat siis olla oikein. Ihan siitä riippumatta, miten verbien merkitys ymmärretään. Emme katsos tiedä, mitä tapahtui.
Kai ap sitten neuvoi lapsenlapselle miten jakokulmaa käytetään ja miten lasketaan allekkain, ja sitten antoi kokeilla uudelleen, tai yhdessä katsoi miten ne ratkaistaan? Vai oliko tarkoitus vaan päästä kauhistelemaan miten huonoa osaaminen nykyään on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kuudesluokkalainen laskee päässään paljon vaativampia laskuja kuin 80-luvulla tehtiin. Siinä missä me laskettiin allekkain paperille, tehdää laskut nyt päässä. Lisäksi paperilla laskiessa merkinnät on ihan erilaiset, kuin tuolloin. Onneksi harvemmin tarttee apua matikassa.
Kuten muissakin aineissa, lahjakkaat ja kotoa tulea saavat pärjää. Se kärryiltä tippujien joukko on vaan luvattoman suuri nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa päässälasku tai luetunymmärtäminen on pienen eliitin hienostelua. Muu rahvas luottaa sokeasti käteen kiinnityneen laitteen tarjoamaan tietoon. Se joka sen laitteen tiedon tarjoaa, hallitsee maailmaa.
Ja se on järkyttävää.
Jokaisen pitäisi kyllä hallita peruslaskutoimitukset ilman mitään masiinoita, ja vielä yksinkertaisimmat päässä laskemalla.
Ongelma tuossa koneriippuvuudessa on se, etteivät tyypit edes ymmärrä, mitä termit tarkoittavat käytännössä. Esim prosentti ja prosenttilasku ovat monille ihan täyttä mystiikkaa, koska se nyt vaan on sen yhden näppäimen käyttämistä. Nämä eivät ymmärrä, miten typeriä asioita tekevät, kun "säästävät" ostaessaan innoissaan aletavaroitaan. He eivät ymmärrä asiatekstejä, joissa puhutaan prosenttiluvuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kauaa, kun oli uutinen, että ala-asteella ei enää opita lasketaan 5 suuremmilla numeroilla yhteen. Osataan laskua 3+3, mutta 6+6 on jo ylivoimainen.
Samaan aikaan peruskoulun päättävistä 15% ei osaa lukea niin, että sillä pärjäisi jatko-opinnoissa.
Näin se yhteiskunta romahtaa. Idioluutio-elokuva oli optimistinen.
Ensimmäiseen lauseeseen on yksinkertainen vastaus: 3+3, riittää sormet, 6+6, ei riitä sormet, joten vastaus on yli 10.
Pikku-Kalle sai tulokseksi yli 11. Hän laski tuloksen kädet taskussa.
Tulevaisuudessa tekoäly hoitaa kaiken, joten ei nykyisten lasten tartte mitään osata.
Vierailija kirjoitti:
Kai ap sitten neuvoi lapsenlapselle miten jakokulmaa käytetään ja miten lasketaan allekkain, ja sitten antoi kokeilla uudelleen, tai yhdessä katsoi miten ne ratkaistaan? Vai oliko tarkoitus vaan päästä kauhistelemaan miten huonoa osaaminen nykyään on?
Kiitos nyt vaan kun kerroit, miten kauheiden aikuisten keskuudessa olet elänyt. Ikävää, että se on sitten luonut sinulle käsityksen, jonka mukaan kaikki ovat yhtä kauheita kuin sinun perheesi.
Ei isovanhemman tarvitse opettaa metodeja, joita hänen aikanaan käytettiin. Mahdollisesti hänen aikanaan laskutoimitukset näyttivät paperilla toisilta. Se on katsos aivan sama, miltä näyttävät, kunhan tulos on oikea. Nykylapsi kirjaa asiat paperille niin kuin ne nykyaikana kirjataan. Sen sijaan molemmilla metodeilla oikean vastauksen pitäisi tietysti olla sama.
Vierailija kirjoitti:
Kai ap sitten neuvoi lapsenlapselle miten jakokulmaa käytetään ja miten lasketaan allekkain, ja sitten antoi kokeilla uudelleen, tai yhdessä katsoi miten ne ratkaistaan? Vai oliko tarkoitus vaan päästä kauhistelemaan miten huonoa osaaminen nykyään on?
Kyllä, me kävimme yhdessä tehtävät läpi. Näytin, miten ne laskettiin aikoinaan ja näytin pojanpojalleni myös pääsykoepapereitani, joista hän sai omin silmin nähdä, ettei isoäitikään ihan kaikkea ollut osannut oikein (olin saanut reilut 80% laskennon maksimipisteistä). (Tämä oli ihan vain sellainen leikkimielinen testi, vaikka tosiaan järkytyin tuloksesta, mutta en tietenkään näyttänyt sitä lapsenlapselleni.) Pojanpoika innostui nyt kuitenkin enemmän laskemisesta kynän ja paperin avulla, sillä hän huomasi, että se edesauttaa oppimista hänenkin kohdallaan. Ensi viikonloppuna taas tavataan, sitten mennään ulos syömään. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nykykouluaiset eivät enää hallitse edes käsialakirjoitusta. Kiitos siitä kuuluu Kokoomukselle ja erityisesti Sanni Grahn-Laasoselle.
Mihin sitä tarvitaan? Oikeasti. Olen itse 70-luvulla syntynyt ja kaunon koulussa oppinut, mutta ei sillä mitään käyttöä enää ole. Ysärillä viimeksi rustailin käsin kirjeitä. Ja jos tarvii muistiinpanoja tehdä, niin tekstaus tai tikkukirjaimet riittävät hyvin.
No mihin tarvitsee musiikkia? Mihin tarvitsee historiaa? Filosofiaa, maantietoa tai uskontoa/että? Netistä löytää kaiken, google kertoo ja spotify soittaa.
Aivan eri tason asioita. Kaunokirjoitus ei ole yhtä kuin luku- ja kirjoitustaito.
Sanokaa minulle yksikin normaali arkinen tilanne, jossa on tärkeää osata kaunokirjoitusta, eikä tekstauksella tai tikkukirjaimilla pärjää. Esim. historian tutkijat ovat asia erikseen, koska joutuvat lukemaan vanhoja tekstejä, mutta mihin ns. normikansalainen sitä tarvitsee?
Allekirjoitus. Mihinkään muuhun sitä ei enää tarvitse.
Tehdään sähköisesti 90% tapauksista, kun työelämästä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskuesimerkki: "Eräässä kilpailussa oli ensin juostava kaupungin läpi, josta kertyi matkaa 4 km 300 m ja sen jälkeen kierrettävä puistolenkki 12 kertaa. Juostavan matkan koko pituudeksi tuli 28 km. Kuinka pitkä oli puistolenkki?" ap
Just, vastaus on 1.975 km ja sun mielestä tuo pitäisi pystyä laskemaan päässälaskuna?? Kumma juttu, ettei onnistunut.
Entisen kansakoululaisen päässälaskuna voisi mennä vaikka näin:
Puistolenkkien kokonaismitta on
28000 m - 4300m
= 28000m - 4000 m - 300m
= 24000m - 300m
koska 2x12=24 ja 24+6=2x12+0,5x12=2,5x12=30
Yhden puistolenkin pituus saadaan jakamalla kokonaismitta kierrosten lukumäärällä
(24/12)x1000m - (30/12)x10m
= 2x1000m - 2,5x10m
= 2000m - 25m
= 1975m
= 1,975km
Tuonkaltaisissa tehtävissä on jollain lapsilla vaikeaa lukea ja ymmärtää, että mitä kysytään. He ymmärtävät ja osaavat kyllä sitten, kun tehtävä luetaan heille ääneen.