Lue keskustelun säännöt.
Teetätin oppikoulun pääsykokeeni laskutehtäväosion 5. luokkalaisella lapsenlapsellani ja tulos oli järkyttävä
66-vuotias mummo
04.10.2021 |
Hän ei osannut laskea käsin kuin kaksi tehtävää oikein. (Olisi kuulemma pystynyt parempaan suoritukseen, jos olisi saanut käyttää puhelimen laskinta.)
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajat on toiset. Sinäkään tuskin osaat tehdä sujuvaa powerpoint-esitystä, vaikka osaat piirtää paperille.
Mutta silti onhan se huolestuttavaa, että ei perusjuttuja osata.
Turha silti nöyryyttää lasta.
Kyllä osaan, koska olin kirjanpitäjä vielä vuosi sitten. ap
Todella ennakkoluuloista kommentoijalta kuvitella, että nykyajan isoäiti ei osaisi tehdä power point -esitystä. Nuoremmat on arroganssinsa vallassa ja luulee meidän vanhempien eläneen kivikaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Matikkaa voisi olla vaikka: todista, että 2 on suurempi kuin 1.
Laskentoa on vaikka 2+1.
Molemmissa voi olla numeroita. Matikkaa voisi olla myös: todista, että f(x) = x+1 on derivoituva, kun x kuuluu reaalilukujen joukkoon .
Eli numeroita, huomaatko? Tämä yksi nyt yritti olla nokkela yrittäessään sanoa, että matematiikka on lukiossa kaavoja ja päättelyä, enemmän kuin mekaanista laskemista, väittäessään, että numerot häviävät. Eivät häviä ja lukion matikasta et osaa hölkäsen pöläystä, jos sä et ole oppinut peruslaskutoimituksia. Ihan jokainen päättelytehtäväkin palautuu peruslaskutoimituksiin (ja niihin numeroihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
Kyllähän nuo laskuesimerkit pystyy esim jakokulmalla tai allekkain laskemalla laskemaan, jos käyttää paperia apuna. Ainoa vaan, että ei nykypäivänä ole mitään tarvetta laskea niin, koska jos on paperia ja kynä niin on varmaan myös se laskin saatavana. Ihan järkevää, että opetettavat asiat muuttuu ja opetellaan niitä asioita joista on hyötyä. Silloin kun minä olin ala-asteella 20 vuotta sitten, opetettiin kyllä jakokulman käyttö, mutta enpä ole sen jälkeen sitä tarvinnut mihinkään. Ap:n nuoruudessa tilanne on ollut eri joten on tarvittu erilaista laskutaitoa.
A+B=3
B+C=2
C+D=1
E+F=0
F+G=0
G+A=1
Ratkaise A ja G
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
Siellä voidaan laskea hiilen osuus tästä molekyylistä tms. ja pitoisuuksia toki lasketaan, niissä voi olla yksittäinen lääkelaskukin, mutta pääasiassa ihan muita juttuja kuin "kuinka monta millilitraa lääkettä annetaan".
Sairaanhoitajalla ei ole mitään käsitystä minkä näköinen molekyyli se vaikuttava aine, eivätkä sillä tiedolla mitään teekään.
Voi kuule. Mä olen kemian maisteri ja matikka oli nimenomaan lääkelaskuja, kemia sit niitä alkuaineita ja labrat jne. Oletko sä lukenut yliopistossa? Luuletko, että siellä on vain oman alan kursseja?
Enemmän minua ihmetyttää se miksi olet säästänyt lähes 50 vuotta jotain niin älytöntä kuin oppikoulun pääsykoettasi? Onko se oppikouluun pääsy hienoin saavutus johon olet pystynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
On sairaanhoitajien juttuja. Minä olen proviisori koulutukseltani, mutta ei meidän opintoihin todellakaan kuulunut mitään ilman laskinta tehtävää tenttiä. Nyt pidän työssäni tukiopetusta laskuissa näille sairaan/lähihoitajille ja ihan piti uudelleen opetella miten jakokulmaa käytetään. Vaikka siis monella työpaikalla saa kyllä lääkelaskut tehdä laskimen kanssa, eihän siinä olisi järkeä että hoitaja alkaa kesken lääkkeen annon väkertää jotain jakokulmaa kun laskimet on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
Siellä voidaan laskea hiilen osuus tästä molekyylistä tms. ja pitoisuuksia toki lasketaan, niissä voi olla yksittäinen lääkelaskukin, mutta pääasiassa ihan muita juttuja kuin "kuinka monta millilitraa lääkettä annetaan".
Sairaanhoitajalla ei ole mitään käsitystä minkä näköinen molekyyli se vaikuttava aine, eivätkä sillä tiedolla mitään teekään.
Voi kuule. Mä olen kemian maisteri ja matikka oli nimenomaan lääkelaskuja, kemia sit niitä alkuaineita ja labrat jne. Oletko sä lukenut yliopistossa? Luuletko, että siellä on vain oman alan kursseja?
Maisterina varmaan ymmärrät että et opiskellut yliopistossa matematiikkaa vaan tuo mitä kutsut matikaksi oli kemiaan liittyvien laskujen laskemista, ei mitään yliopiston matematiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Matikkaa voisi olla vaikka: todista, että 2 on suurempi kuin 1.
Laskentoa on vaikka 2+1.
Molemmissa voi olla numeroita. Matikkaa voisi olla myös: todista, että f(x) = x+1 on derivoituva, kun x kuuluu reaalilukujen joukkoon .
Eli numeroita, huomaatko? Tämä yksi nyt yritti olla nokkela yrittäessään sanoa, että matematiikka on lukiossa kaavoja ja päättelyä, enemmän kuin mekaanista laskemista, väittäessään, että numerot häviävät. Eivät häviä ja lukion matikasta et osaa hölkäsen pöläystä, jos sä et ole oppinut peruslaskutoimituksia. Ihan jokainen päättelytehtäväkin palautuu peruslaskutoimituksiin (ja niihin numeroihin).
Myös tämä on matematiikkaa:
"Osoita, että lauseet 𝐴 → 𝐵 ja ¬𝐵 → ¬𝐴 ovat loogisesti ekvivalentit."
Kuinka monta numeroa näet? Vastauksenkin voi laatia kokonaan ilman numeroita, vaikka vakiintuneesti siinä käytetään numeroita, mutta ne voisi korvata vaikka omenoilla ja banaaneilla.
Kun ne numerot nimenomaan häviävät, kun mennään vähän korkeammalle matikassa. Puhdas matematiikka on hyvin abstraktia, vaikka koulumatematiikka (aritmetiikka eli laskuoppi) onkin konkreettista numeroiden käsittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Et selvästikään tiedä lainkaan mitä se matematiikka on yliopistossa omana tieteenalanaan. Sotket nyt matematiikan käytön muiden tieteiden apuna tähän vaikka siitä ei ole ollut puhe.
Voi kuule, tiedän ja hyvin tiedänkin.
Miksi sitten kirjoitat ikäänkin et tietäisi sitä eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän minua ihmetyttää se miksi olet säästänyt lähes 50 vuotta jotain niin älytöntä kuin oppikoulun pääsykoettasi? Onko se oppikouluun pääsy hienoin saavutus johon olet pystynyt?
On mullakin yliopiston pääsykoe tallessa. On myös maisterintutkintotodistus siitä samasta koulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
No ei tosiaankaan vain sairaanhoitajien juttuja. Kyllä mun kemian maisterin tutkinnon matikka oli nimenomaan lääkelaskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Et selvästikään tiedä lainkaan mitä se matematiikka on yliopistossa omana tieteenalanaan. Sotket nyt matematiikan käytön muiden tieteiden apuna tähän vaikka siitä ei ole ollut puhe.
Voi kuule, tiedän ja hyvin tiedänkin.
Miksi sitten kirjoitat ikäänkin et tietäisi sitä eroa?
Koska kommentissa, johon vastasin puhuttiin lukiosta ja mä yleisesti yliopistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Matikkaa voisi olla vaikka: todista, että 2 on suurempi kuin 1.
Laskentoa on vaikka 2+1.
Molemmissa voi olla numeroita. Matikkaa voisi olla myös: todista, että f(x) = x+1 on derivoituva, kun x kuuluu reaalilukujen joukkoon .
Eli numeroita, huomaatko? Tämä yksi nyt yritti olla nokkela yrittäessään sanoa, että matematiikka on lukiossa kaavoja ja päättelyä, enemmän kuin mekaanista laskemista, väittäessään, että numerot häviävät. Eivät häviä ja lukion matikasta et osaa hölkäsen pöläystä, jos sä et ole oppinut peruslaskutoimituksia. Ihan jokainen päättelytehtäväkin palautuu peruslaskutoimituksiin (ja niihin numeroihin).
Myös tämä on matematiikkaa:
"Osoita, että lauseet 𝐴 → 𝐵 ja ¬𝐵 → ¬𝐴 ovat loogisesti ekvivalentit."
Kuinka monta numeroa näet? Vastauksenkin voi laatia kokonaan ilman numeroita, vaikka vakiintuneesti siinä käytetään numeroita, mutta ne voisi korvata vaikka omenoilla ja banaaneilla.
Kun ne numerot nimenomaan häviävät, kun mennään vähän korkeammalle matikassa. Puhdas matematiikka on hyvin abstraktia, vaikka koulumatematiikka (aritmetiikka eli laskuoppi) onkin konkreettista numeroiden käsittelyä.
No osoitapas tuo ilman numeroita. Mä olen lukenut laajan matikan lukiossa, yliopistossa matikkaa sivuaineena maisteriopinnoissa ja jatkotutkinnossa. Ihan siellä ”korkeassa matikassa” on numerot, kvalitatiiviset menetelmät pohjautuu numeroihin ja kaikki todistelut samoin. Jos vöittää, että matikka muuttuu nunerottomaksi, ei tiedä kuin sen omenat ja banaanit- matematiikan.
Minä kirjoitin pitkästä matikasta L:n reilu kymmenen vuotta sitten, eikä kyllä ihan helpolla onnistuisi noiden laskujen laskeminen ilman laskinta. Jakokulmaa muistan hämärästi käyttäneeni ala-asteella, yläasteen jälkeen ei ole tarvinnut. Päässä osasin laskea noin likiarvon aika moneen mutta se ei varmaankaan riitä... Ikinä ei ole tullut vastaan tilannetta, että jotain pitäisi useamman desimaalin tarkkuudella laskea eikä laskinta ole saatavilla, minun on hankala kuvitella edes tilannetta milloin paperilla ja kynällä laskeminen olisi helpompaa/nopeampaa kuin ottaa laskin esille. Varmaan sukupolvieroja, esim äitini taas herkästi alkaa laskea paperille juttuja ja kokee kännykän käytön hankalana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
No ei tosiaankaan vain sairaanhoitajien juttuja. Kyllä mun kemian maisterin tutkinnon matikka oli nimenomaan lääkelaskuja.
Mikä yliopisto ja koska? Itse opiskelin 90-luvulla kemiaa Turun yliopistossa ja matematiikan pakolliset kurssit olivat kyllä ihan matikkaa. Samantapaista kuin lukion pitkä matikka. Ei ainoatakaan lääkelaskua. (Miksi edes olisi. Nuohan on ihan peruslaskemista ei niihin nyt monen opintoviikon kursseja tarvita. Muistaakseni pakollisa kursseja oli silloin kaksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Taisi kyllä tarkoittaa matematiikkaa omana tieteenään, ei siis mitään vaikkapa lääkkäriopintojen lääkelaskuja.
Lääkelaskuja on kemiassa, psykologiassa ja tilastotieteessä mm. Ja luuletko, että matematiikassa ei ole numeroita, jos opiskelet sitä perusmatikkaa? Numerot ovat matematiikkaa. Mihin ne numerot muka katoaa?
Matikkaa voisi olla vaikka: todista, että 2 on suurempi kuin 1.
Laskentoa on vaikka 2+1.
Molemmissa voi olla numeroita. Matikkaa voisi olla myös: todista, että f(x) = x+1 on derivoituva, kun x kuuluu reaalilukujen joukkoon .
Eli numeroita, huomaatko? Tämä yksi nyt yritti olla nokkela yrittäessään sanoa, että matematiikka on lukiossa kaavoja ja päättelyä, enemmän kuin mekaanista laskemista, väittäessään, että numerot häviävät. Eivät häviä ja lukion matikasta et osaa hölkäsen pöläystä, jos sä et ole oppinut peruslaskutoimituksia. Ihan jokainen päättelytehtäväkin palautuu peruslaskutoimituksiin (ja niihin numeroihin).
Myös tämä on matematiikkaa:
"Osoita, että lauseet 𝐴 → 𝐵 ja ¬𝐵 → ¬𝐴 ovat loogisesti ekvivalentit."
Kuinka monta numeroa näet? Vastauksenkin voi laatia kokonaan ilman numeroita, vaikka vakiintuneesti siinä käytetään numeroita, mutta ne voisi korvata vaikka omenoilla ja banaaneilla.
Kun ne numerot nimenomaan häviävät, kun mennään vähän korkeammalle matikassa. Puhdas matematiikka on hyvin abstraktia, vaikka koulumatematiikka (aritmetiikka eli laskuoppi) onkin konkreettista numeroiden käsittelyä.
No osoitapas tuo ilman numeroita. Mä olen lukenut laajan matikan lukiossa, yliopistossa matikkaa sivuaineena maisteriopinnoissa ja jatkotutkinnossa. Ihan siellä ”korkeassa matikassa” on numerot, kvalitatiiviset menetelmät pohjautuu numeroihin ja kaikki todistelut samoin. Jos vöittää, että matikka muuttuu nunerottomaksi, ei tiedä kuin sen omenat ja banaanit- matematiikan.
Englannissa tuossa käytetään T ja F. Mikään ei estä määrittelemästä niitä omenaksi ja banaaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kyllä sitä vaan osattiin. Tai oli kyllä pakko osata, jos mieli päästä oppikouluun. Tosin ihan kaikkia tehtäviä ei tarvinnut osata päästäkseen sinne, mutta yli puolet tehtävistä kuitenkin. ap
No en kyllä tommosia muista ja hyvin pääsin sisää,kerto ja jakolaskuja oli,muutama sanallinen.
Minä vuonna hait oppikouluun? Minä hain ja pääsin sisään kevään 1966 kokeissa. Silloin olivat laskutehtävät tuollaiset. ap
Eli aikanaan oppikouluun pääsi puhtaasti mekaanisella suorittamisella. Juuri minkäänlaista ymmärrystä ei tarvittu. (Koska sitähän ne jakokulmat jne, on, mekaanista laskemista). Itse olin positiivisesti yllättynyt kun katsoin oman lapseni 1. luokan matikankirjaa. Siellä on heti alusta asti ymmärrystä vaativia tehtäviä (esim. erilaisia sarjoja, juuri niitä kuva+kuva juttuja). Nykyajan lapset eivät joudu paniikkiin lukiossa, kun matikasta häviää numerot (oikeassa matikassa ei paljon numeroita ole) toisin kuin nämä päässälaskijat, jotka kuvittelevat osaavansa matematiikkaa.
Oikeassa matikassa ei ole numeroita? 😂 Kyllä menee yliopiston matikka aika ohi, jos vaikkapa lääkelaskuja laskee banaaneilla ja omenoilla.
Siis mitä tekemistä lääkelaskuilla on yliopiston matikan kanssa??
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
On vai? Olen opiskellut maisteriksi pääaineena kemia, enkä ole koskaan törmännyt lääkelaskuihin opinnoissani. Matematiikkaa opiskelin sivuaineena eikä siellä todellakaan ollut mitään lääkelaskuja. Eikö nuo lääkelaskut ole jotain sairaanhoitajien juttuja.
No ei tosiaankaan vain sairaanhoitajien juttuja. Kyllä mun kemian maisterin tutkinnon matikka oli nimenomaan lääkelaskuja.
Mikä yliopisto ja koska? Itse opiskelin 90-luvulla kemiaa Turun yliopistossa ja matematiikan pakolliset kurssit olivat kyllä ihan matikkaa. Samantapaista kuin lukion pitkä matikka. Ei ainoatakaan lääkelaskua. (Miksi edes olisi. Nuohan on ihan peruslaskemista ei niihin nyt monen opintoviikon kursseja tarvita. Muistaakseni pakollisa kursseja oli silloin kaksi).
Jyväskylä ja 2002.
Yliopistossa esim. kemian matematiikan opinnot on lääkelaskuja.
Siellä voidaan laskea hiilen osuus tästä molekyylistä tms. ja pitoisuuksia toki lasketaan, niissä voi olla yksittäinen lääkelaskukin, mutta pääasiassa ihan muita juttuja kuin "kuinka monta millilitraa lääkettä annetaan".
Sairaanhoitajalla ei ole mitään käsitystä minkä näköinen molekyyli se vaikuttava aine, eivätkä sillä tiedolla mitään teekään.