Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa
Ei usko että välillämme ei ole mitään, aina hirveä huuto jos lähden kylään/baariin/syömään.
Vaimo vaan raivoaa että ajattele lapsiamme, miten kehtaankin viettää aikaa toisen naisen kanssa.
Meille kylään ei kuulemma ole mitään asiaa koskaan ettei lapset näe "salarakasta".
Aivan käsittämättömän raivostuttava tilanne, olemme tunteneet lapsuudesta asti.
Kommentit (363)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:06"]Siis missä tapaat tätä ystävää? Vaikuttaako se vaimon mustasukkaisuuteen? Eli jos tapaat julkisilla paikoilla, niin onko se sitten hänelle ok? [/quote] Missä nyt ystäviä tavataan? Omassa kodissa ei ole vaimon takia mahdollista tavata joten kun tapaamme, se on hänen kotonaan tai kaupungilla missä nyt huvittaa käydä. Missä sinä tapaat ystäviäsi? Ap
[/quote]
Siis onko vaimo mustasukkaisempi silloin, kun tapaatte ystävän kotona kuin silloin, kun tapaatte kaupungilla?
Eli rauhoittuisiko vaimosi, jos tapaisit ystävääsi aina kaupungilla ainoastaan?
Jokin ratkaisu sinun on tuohon tilanteeseen löydettävä. Mikä se olisi?
mulla menis hermot noin neuroottisen ihmisen kanssa. Tsemppiä ap.
"vaimoa voi loukata se, että ap kertoo ystävättärelleen yksityisasioita, ehkä jopa sellaisia tuntemuksia, joita ei vaimolle kerro. Voi olla, että jäntä loukkaa sekin, miten paljon ap viettää aikaansa ystävättärensä kanssa mieluummin kuin vaimonsa. Miksi ap ei käy baarissa ja syömässä vaimonsa kanssa?"
Juuri tämä on se mikä minua häiritsisi. Kuitenkin ihminen juttelee eri tavalla samaa sukupuolta olevan ystävän kanssa kun taas toista sukupuolta olevan ystävän kanssa voi juttelu mennä sille tasolle että se juttelu kuuluisi omalle puolisolle (siis jos ollaan heteroja). Kyllä paras ystävä pitäisi olla se oma puoliso. Kuten tohtori Philli sanoo, parisuhteelle ei tee hyvää jos esim. ongelmatilanteessa puolisot kääntyvät parisuhteesta poispäin, eli ottavat itselleen tälläiset parisuhteen ulkopuoliset "ystävät" vastakkaista sukupuolta ja alkavat selvittää tämän "varapuolison" kanssa mikä oikean puolison kanssa mättää.
Se aika ja vaiva minkä laitat ko ystävättären tapailuun, laitat vähintään tuplasti enemmän vaimosi kanssa yhdessäoloon niin vaimonkin pitäisi olla tyytyväinen. Ystävä ei saa mennä tärkeysjärjestyksessä selkeästi vaimon edelle, vaikka yhteinen pitkä historia olisikin. Vaimon pitää tuntea itsensä sinulle tärkeäksi ja arvostetuksi, pitää konkreettisesti näyttää että hän on se sinun elämäsi nainen jonka sinä valitsit lastesi äidiksi ja rakkaaksesi. Loppu on sitten vaimosta kiinni onko kykyä luottaa. Ystäviä saa ja pitääkin olla, mutta vaimo ja perhe ei saa jäädä ystävyyssuhteiden takia tai ohelta taka-alalle!
Mikäli avioliitossa pitäisi olla kaikki hyvin ja olet voitavasi oikeasti tehnyt niin vaimosi mustasukkaisuus ja luottamuspula on hänen ongelmansa ja kehottaisin puhumaan ammattilaisen kanssa. Älä lyttää vaimoasi mikäli hänellä on ongelmia, vaan pyri mielummin auttamaan ja tukemaan häntä parempaan suuntaan. Mikäli ongelmasta ei päästä yli ja se vaikuttaa ahdistavasti ja rajoittavasti elämään alkaa erokin olla vaihtoehto.
Keskustelkaa niistä mustasukkaisuuden ja luottamuspulan todellisista syistä (se, että ko ystävä sattuu olemaan nainen ei ole todellinen syy vaan se syy löytyy ehkä sinun käytöksestä, vaimon menneisyydestä tmv) ja puhukaa onko yhdessä mahdollista ratkaista asiaa tai onko syytä kenties hakea 3. osapuolen apua. Keskustelkaa rauhassa, älkää huutako.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:06"]Siis missä tapaat tätä ystävää? Vaikuttaako se vaimon mustasukkaisuuteen? Eli jos tapaat julkisilla paikoilla, niin onko se sitten hänelle ok? [/quote] Tuohon vielä lisään, vaimolle ystäväni tapaaminen on täysin ehdottomasti ei-ok kaikkialla kaikissa tilanteissa. En saisi pitää mitään yhteyttä häneen. Ap
[/quote]
Ok, vastasitkin jo kysymykseeni.
Anyway - teidän on löydettävä jokin ratkaisu ja kompromissi. Vaimosi on suostuttava, että näet jossain tilanteissa ystävääsi. Sinun on suostuttava, että näet ystävääsi vain tietyillä ehdoilla, jotka vaimollesi sopivat. Voi olla, että pidät tätä epäoikeudenmukaisena, mutta teillä on pattitilanne, jos ette tule toisianne vastaan.
Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?
No valitse sitten joko vaimosi tai ystäväsi. Nähtävästi et voi saada molempia. En minäkään suostuisi siihen, että miehelläni olisi joku tosi tärkeä naispuolinen ystävä. Minä haluan olla itse se kaikkein tärkein nainen miehelleni. Jos se ei käy niin sitten ei olla yksissä ollenkaan.
En ymmärrä, miten tämä pariskunta on päätynyt naimisiin ollenkaan? Tässä vaiheessa, kun lapsiakin jo on, niin yhtäkkiä huomataan, että vaimo ei hyväksykään tätä parasta lapsuudenkaveria, jonka kanssa ollaan ilmeisesti oltu tekemisissä koko ajan? En ymmärrä kumpaakaan tässä tilanteessa. Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi vaimolle olla jo selvää, että vuosikymmeniä kestänyt ystävyys on ihan viatonta. Ja sitten ap, jos tämä ystävyys on hänelle niin tärkeää, niin miten olet päästänyt tilanteen tällaiseksi? Jos on noin erilaiset näkemykset sukupuolten välisestä ystävyydestä niin jossain vaiheessa (vuosia sitten) olisi pitänyt valita pirttihirmu tai ystävä. Itse olisin kyllä valinnut sen ystävän ja jättänyt lapset tekemättä pirttihirmun kanssa.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:17"]"vaimoa voi loukata se, että ap kertoo ystävättärelleen yksityisasioita, ehkä jopa sellaisia tuntemuksia, joita ei vaimolle kerro. Voi olla, että jäntä loukkaa sekin, miten paljon ap viettää aikaansa ystävättärensä kanssa mieluummin kuin vaimonsa. Miksi ap ei käy baarissa ja syömässä vaimonsa kanssa?"
Juuri tämä on se mikä minua häiritsisi. Kuitenkin ihminen juttelee eri tavalla samaa sukupuolta olevan ystävän kanssa kun taas toista sukupuolta olevan ystävän kanssa voi juttelu mennä sille tasolle että se juttelu kuuluisi omalle puolisolle (siis jos ollaan heteroja). Kyllä paras ystävä pitäisi olla se oma puoliso. Kuten tohtori Philli sanoo, parisuhteelle ei tee hyvää jos esim. ongelmatilanteessa puolisot kääntyvät parisuhteesta poispäin, eli ottavat itselleen tälläiset parisuhteen ulkopuoliset "ystävät" vastakkaista sukupuolta ja alkavat selvittää tämän "varapuolison" kanssa mikä oikean puolison kanssa mättää.
[/quote]
Aivan samanlaisia juttuja ystävieni kanssa jutellaan sukupuolesta riippumatta, tietenkin sisältö riippuu ystävästä.
En vieläkään tajua miksi vastakkainen sukupuoli ystävänä on jotenkin eri asia kuin samaa sukupuolta oleva. Ihmisiä molemmat.
Tietenkin vaimo on etusijalla nyt ja aina ollutkin mutta tämä mustasukkaisuus on nyt lähiaikoina mennyt aivan älyttömäksi. Aiemmin se oli enemmän passiivista, vaikka silti negatiivista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:17"]"vaimoa voi loukata se, että ap kertoo ystävättärelleen yksityisasioita, ehkä jopa sellaisia tuntemuksia, joita ei vaimolle kerro. Voi olla, että jäntä loukkaa sekin, miten paljon ap viettää aikaansa ystävättärensä kanssa mieluummin kuin vaimonsa. Miksi ap ei käy baarissa ja syömässä vaimonsa kanssa?"
Juuri tämä on se mikä minua häiritsisi. Kuitenkin ihminen juttelee eri tavalla samaa sukupuolta olevan ystävän kanssa kun taas toista sukupuolta olevan ystävän kanssa voi juttelu mennä sille tasolle että se juttelu kuuluisi omalle puolisolle (siis jos ollaan heteroja). Kyllä paras ystävä pitäisi olla se oma puoliso. Kuten tohtori Philli sanoo, parisuhteelle ei tee hyvää jos esim. ongelmatilanteessa puolisot kääntyvät parisuhteesta poispäin, eli ottavat itselleen tälläiset parisuhteen ulkopuoliset "ystävät" vastakkaista sukupuolta ja alkavat selvittää tämän "varapuolison" kanssa mikä oikean puolison kanssa mättää.
[/quote]
No en mitään vaimon hakkaaja Philiä ruoeis uskomaan. Ja kyllä mä juttelen mun mies ja nais kavereille ihan samalla tavalla. Mille tasolle se juttelu voi mennä? Ootteko te ihmiset jotain eläimiä ja haluatte panna kaikkia jotka on vastakkaista sukupuolta?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:24"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:17"]"vaimoa voi loukata se, että ap kertoo ystävättärelleen yksityisasioita, ehkä jopa sellaisia tuntemuksia, joita ei vaimolle kerro. Voi olla, että jäntä loukkaa sekin, miten paljon ap viettää aikaansa ystävättärensä kanssa mieluummin kuin vaimonsa. Miksi ap ei käy baarissa ja syömässä vaimonsa kanssa?"
Juuri tämä on se mikä minua häiritsisi. Kuitenkin ihminen juttelee eri tavalla samaa sukupuolta olevan ystävän kanssa kun taas toista sukupuolta olevan ystävän kanssa voi juttelu mennä sille tasolle että se juttelu kuuluisi omalle puolisolle (siis jos ollaan heteroja). Kyllä paras ystävä pitäisi olla se oma puoliso. Kuten tohtori Philli sanoo, parisuhteelle ei tee hyvää jos esim. ongelmatilanteessa puolisot kääntyvät parisuhteesta poispäin, eli ottavat itselleen tälläiset parisuhteen ulkopuoliset "ystävät" vastakkaista sukupuolta ja alkavat selvittää tämän "varapuolison" kanssa mikä oikean puolison kanssa mättää.
[/quote]
No en mitään vaimon hakkaaja Philiä ruoeis uskomaan. Ja kyllä mä juttelen mun mies ja nais kavereille ihan samalla tavalla. Mille tasolle se juttelu voi mennä? Ootteko te ihmiset jotain eläimiä ja haluatte panna kaikkia jotka on vastakkaista sukupuolta?
[/quote]*rupeis
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:31"]
En m inäkään hyväksyisi jotain "paras ystävä" juttuja. Mun miehellä ei ole nais"ystäviä" eikä mulla ole mitään mies"ystäviä. Se ei vaan meillä toimisi, jossain vaiheessa heräisi kuitenkin epäilyjä. Olen kyllä myös todennut jo ennen tätä nykyistä miestä että mies ei vaan voi olla naiselle ystävä, aina jossain vaiheessa rupee ehdottelemaan jotain. Näin se vaan menee.
[/quote]
Omituinen käsitys. Minulla on monia miehiä ystävinä, joista osan olen tuntenut hyvin melkein 20 vuotta. Yksikään ei ole koskaan ruvennut ehdottelemaan.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:22"]En ymmärrä, miten tämä pariskunta on päätynyt naimisiin ollenkaan? Tässä vaiheessa, kun lapsiakin jo on, niin yhtäkkiä huomataan, että vaimo ei hyväksykään tätä parasta lapsuudenkaveria, jonka kanssa ollaan ilmeisesti oltu tekemisissä koko ajan? En ymmärrä kumpaakaan tässä tilanteessa. Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi vaimolle olla jo selvää, että vuosikymmeniä kestänyt ystävyys on ihan viatonta. Ja sitten ap, jos tämä ystävyys on hänelle niin tärkeää, niin miten olet päästänyt tilanteen tällaiseksi? Jos on noin erilaiset näkemykset sukupuolten välisestä ystävyydestä niin jossain vaiheessa (vuosia sitten) olisi pitänyt valita pirttihirmu tai ystävä. Itse olisin kyllä valinnut sen ystävän ja jättänyt lapset tekemättä pirttihirmun kanssa.
[/quote]
Ei tilanne ollut aikanaan näin paha, viimeisen muutaman vuoden aikana mennyt näin räikeäksi. En tiedä mistä tämä on alkanut. Vaimo on tiennyt ystävästäni ennen naimisiinmenoa, eikä se tilanne tuolloin ollut tätä. Toki tapasin muutenkin ystäviä vähemmän ja keskitymme eniten toisiimme vaimoni kanssa ennen lapsia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:18"]Se aika ja vaiva minkä laitat ko ystävättären tapailuun, laitat vähintään tuplasti enemmän vaimosi kanssa yhdessäoloon niin vaimonkin pitäisi olla tyytyväinen. Ystävä ei saa mennä tärkeysjärjestyksessä selkeästi vaimon edelle, vaikka yhteinen pitkä historia olisikin. Vaimon pitää tuntea itsensä sinulle tärkeäksi ja arvostetuksi, pitää konkreettisesti näyttää että hän on se sinun elämäsi nainen jonka sinä valitsit lastesi äidiksi ja rakkaaksesi. Loppu on sitten vaimosta kiinni onko kykyä luottaa. Ystäviä saa ja pitääkin olla, mutta vaimo ja perhe ei saa jäädä ystävyyssuhteiden takia tai ohelta taka-alalle!
Mikäli avioliitossa pitäisi olla kaikki hyvin ja olet voitavasi oikeasti tehnyt niin vaimosi mustasukkaisuus ja luottamuspula on hänen ongelmansa ja kehottaisin puhumaan ammattilaisen kanssa. Älä lyttää vaimoasi mikäli hänellä on ongelmia, vaan pyri mielummin auttamaan ja tukemaan häntä parempaan suuntaan. Mikäli ongelmasta ei päästä yli ja se vaikuttaa ahdistavasti ja rajoittavasti elämään alkaa erokin olla vaihtoehto.
Keskustelkaa niistä mustasukkaisuuden ja luottamuspulan todellisista syistä (se, että ko ystävä sattuu olemaan nainen ei ole todellinen syy vaan se syy löytyy ehkä sinun käytöksestä, vaimon menneisyydestä tmv) ja puhukaa onko yhdessä mahdollista ratkaista asiaa tai onko syytä kenties hakea 3. osapuolen apua. Keskustelkaa rauhassa, älkää huutako.
[/quote]
Ettekö te osaa lukea? Ap on sanonut pistävänsä vaimon etusijalle ja viettävänsä tämän kanssa aikaa. Tälle vaimolle ei käy että ap viettää ystävänsä kanssa yhtään aikaa. Eikö oikeasti sun mielestä ihmisellä saa olla kavereita? Mä luulen että tää vaimo on tyytyväinen sitten kun saa ap:n alistettua tahtoonsa ja ikuisesti kodin sisäpuolelle. Sori ap mutta hullu akka sulla.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:22"]No valitse sitten joko vaimosi tai ystäväsi. Nähtävästi et voi saada molempia. En minäkään suostuisi siihen, että miehelläni olisi joku tosi tärkeä naispuolinen ystävä. Minä haluan olla itse se kaikkein tärkein nainen miehelleni. Jos se ei käy niin sitten ei olla yksissä ollenkaan.
[/quote]
En yhtään enää ihmettele miksi niin monet eroavat.
Huh huh. Onneksi mun miehellä kaikki sen naispuoliset ystävät on ensisijaiset mun tosi hyvä ystäviä ja sama toisinpäin. Kun pitää ystäväpiirit yhteisinä niin ei tällaisia ongelmia synny. Jos miehellä olisi naispuolisia kavereita (joita en tunne) voisi tilanne herättää minussa hieman mustasukkaisuutta, mutta KUKA HEMMETIN ÄÄLIÖ HALUAA EROTTAA LAPSUUDEN PARHAAT YSTÄVYKSET!!
Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:16"]No miltä sinusta tuntuisi jos vaimo kävisi syömässä ravintolassa jonkun miehen kanssa? Ihan kaverina siis.
[/quote]
Tuntuu hyvältä. On kivaa että miehellä on kavereita.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"]
Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?
[/quote]
Minulla on ystävä, joka on mies. Hän on pieni ja pyylevä, hän on levoton luonteeltaan. Seksuaalisesti minuun vetovat isot ja rauhalliset miehet. Eli ei, meidän välillämme ei tule olemaan mitään koskaan.
Silti en lähtökohtaisesti usko, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Koska näitä tarinoita on liikaa... Lieventävä asianhaara on se, että he ovat tunteneet toisensa jo kymmeniä vuosia. Ovat olleet sinkkuja samaan aikaan ja silti koskaan ei heidän välillään ole ollut mitään.
Ap:n vaimo on vasta nyt alkanut sekoamaan ystävästä. Eli kyökkipsykologina arvioin, että
a) ap:n vaimolla on itsellään jotain säpinää, jonka projisoi mieheensä
b) ap:n vaimolla on lapsuuden ajan hylkäämistrauma nostanut päätään alitajunnassa, eikä tiedä mikä on syynä
c) ap:lla on jotain vipinää johonkin suuntaan, ehkä ei juuri tähän ystäväänsä mutta jokin ihastus toiseen naiseen, ja ap:n vaimo intuitiivisesti tietää ap:n tunteista. Koska ei tiedä kohdetta, niin arvioi sen olevan tämän ystävän syytä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:00"]35 jatkaa.
Ongelma näissä ystävyyksissä on se läheisyys. Kun kaksi ystävää jakaa keskenään henkilökohtaisia asioita niin syntyy läheisyyttä. Huomaa, että hei, toinen ymmärtää minua ihan eri tasolla kuin oma vaimo, ja hei, mehän ollaan samanlaisia!
Jos miehen ja naisen välillä ei ole tällaista jakamista, ja fyysisesti molemmat suorastaan etovat toisiaan - niin miehen ja naisen välinen kaveruus on mahdollista. Huom: kaveruudessa ei jaeta syntyjä syvyjä, mutta ystävyydessä jaetaan.
Mutta jos tapaamiseen liittyy oman sielun tuntojen avaaminen toiselle osapuolelle, niin sitten ollaan vaarallisilla vesillä.
[/quote]
Mä annan sulle haisevan vastalauseeni, paras ystäväni on mies, todella komea mies enkä minäkään pahan näköinen, mutta emme koskisi toisiimme pitkällä tikullakaan :) Ystäväni rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja minä rakastan miestäni ja lapsiani. Meidän välillä ei ole koskaan ollut mitään :)
[/quote]
Just näin. Ei se tarkoita automaattisesti että jos nainen ja mies on kavereita ne on myös seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostuneita toisistaan. Mulla on paljon mies kavereita, eikä ne todellakaan ole mun tyyppiä, enkä mä niiden.