Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:47"]

Luin otsikon että vaimo sokea... No sopiihan sekin mahdollisesti aiheeseen :)

[/quote]

Tää oli hyvä! :D

Mun paras ystävä on jo toista vuosikymmentä mies jonka kanssa mulla oli juttua kun tutustuttiin. Tajuttiin kumpikin että parempi pysyä ystävinä. Hän on ollut se joka vie ulos kävelylle kun sydän on särkynyt, se bestis kenelle soitan kun tarvitsen neuvoa. En koskaan, en koskaan olisi voinut ryhtyä suhteeseen aviomieheni kanssa jos hän ei olisi hyväksynyt parasta ystävääni. Onneksi hyväksyi ja tulevat ihan hyvin juttuun. Nyt vietetään tämä joulu kaikki yhdessä perheinemme.

Luin ekan sivun ja se riitti. Aivan uskomatonta! En olisi uskonut, että nykyään noin kajahtanutta porukka vielä liikkeellä. Jos joku yrittäisi rajoittaa minun ystävyyssuhteitani niin se olisi suhteen LOPPU! 

Ihmiset, jotka uskovat, että mies ja nainen eivät vain olla ystäviä kärsivät suurista ongelmista ja henkisestä epätasapainosta. Hoitaakaa itsenne kuntoon. Ette omista puolisoanne! Ette todellakaan! 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:24"]

Ap, vastailepa seuraaviin kysymyksiin:

- Tutustutitko ystäväsi vaimoosi, teidän seurustelun alkuajoista alkaen? Jos et, niin miksi?

- Onko vaimosi missään vaiheessa seurusteluanne, ollut samoissa bileissä tms. ystäväsi kanssa?

- Oliko ystäväsi häissänne? Jos ei, niin miksi?

- Onko vaimosi sanonut suoraan, että et saa mennä tapaamiseen? Mitä olet kieltoon vastannut?

- Pidätkö puhelin, fb, sähköposti, jne yhteyksiä ystävääsi? Jos kyllä, niin miten usein?

- Kuinka monta kertaa olet tavannut ystäväsi viimeisen 3 kuukauden aikana? Kahvin vai kaljan voimalla?

- Mistä asioista puhut ystäväsi kanssa? Onko mukana flirttiä (edes kevyttä)?

Kunhan vastailet näihin niin kerron hieman asiasta sieltä vaimon näkökulmasta :)

T: Kolikon toinen puoli

[/quote]

Ja kerrotko vielä, että mikä on oikea vastaus noihin kysymyksiin, jos miehellä on läheinen miespuolinen ystävä?

En jaksanut lukea ketjua, mutta miksi sinä ja vaimosi olette halunneet mennä naimisiin ja hankkia kersoja alunperinkään, jos vaimolle lapsesta asti tuntemasi ystäväsi on noin suuri ongelma?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:24"]Ap, vastailepa seuraaviin kysymyksiin:

- Tutustutitko ystäväsi vaimoosi, teidän seurustelun alkuajoista alkaen? Jos et, niin miksi?

- Onko vaimosi missään vaiheessa seurusteluanne, ollut samoissa bileissä tms. ystäväsi kanssa?

- Oliko ystäväsi häissänne? Jos ei, niin miksi?

- Onko vaimosi sanonut suoraan, että et saa mennä tapaamiseen? Mitä olet kieltoon vastannut?

- Pidätkö puhelin, fb, sähköposti, jne yhteyksiä ystävääsi? Jos kyllä, niin miten usein?

- Kuinka monta kertaa olet tavannut ystäväsi viimeisen 3 kuukauden aikana? Kahvin vai kaljan voimalla?

- Mistä asioista puhut ystäväsi kanssa? Onko mukana flirttiä (edes kevyttä)?

Kunhan vastailet näihin niin kerron hieman asiasta sieltä vaimon näkökulmasta :)

T: Kolikon toinen puoli

 
[/quote]

Seurustelun alkuaikoina emme paljoa tavanneet, meni alkuhuumassa muutkin ystävät taka-alalle, mutta vaimo tiesi kyllä muistakin ystävistäni kuten minä hänen. Vaimo on ystäväni tavannut mutta alkuvaiheessa jo ilmoitti että ei halua olla tekemisissä, oletin että persoona ei miellyttänyt.

Emme ole olleet missään samanaikaisesti tietoisesti, tavattu kyllä pariin otteeseen juurikin baarissa ja teatterissa.

Vaimo ei ole kieltänyt tapaamasta ketään, ennemminkin tuhahtanut "aha, taasko?" jos olen sanonut häntä tapaavani. Tosin viimeaikoina on ruvennut huutamaan ja haukkumaan. Suoranaisesti vieläkään ei ole kieltoa tullut, en minä häntäkään kieltäisi tekemästä asioita ystäviensä kanssa.

En käytä fb, joskus puhelimitse välistään ja viestit watsapilla. En minä kirjaa pidä kenen kanssa olen yhteydessä milloinkin ja kuinka usein, mutta jaan mielelläni linkkejä hauskoihin ja mielenkiintoisiin mainittuihin hänelle ja muille, niitä sitten naureskellaan ja mietitään yhdessä. Joskus yhteyttä pidämme päivittäin, joskus viikottain ja joskus pidempiä aikoja. Ei sitä niin ajattele.

Viimeisen 3kk aikana 5 kertaa olemme nähneet, emme asu kaukana. Tämä tilanne (sekä työ) kuormittaa minua ja en ehkä niin paljoa ole jaksanut sopia tapaamisia. Yksi kerta kaljalla, kerran lounaalla työpäivän aikana ja loput muuten vaan kylälleen.

Puhutaan vaikka mistä, harrastuksista, työstä, tietokonepeleistä, vanhoista ajoista, avaudun toki tilanteesta hänelle ja hän on tämän pitkään tiennyt. Ei mitään mielestäni flirtiksi luokiteltavaa ole.

Toivottavasti kukaan ei tunnista minua tästä.. Ei pitäisi avautua julkisesti

Ap

Up

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:52"] Oikeatihan parisuhteessa olevat eivät muutenkaan baareille ja ravintoloi vieraiden naisten tai kaverinaisten kanssa.[/quote]

Mielestäni aika ahdasmielistä ajattelua nykyaikana. Kaverit, nais- taikka miespuoliset, on mun elämässä samalla viivalla kuin tyttöystävä, eli yhtä tärkeitä kaikki. Ei ole tarvetta asettaa ihmisiä järjestykseen. Minä käyn toisinaan naispuolisen kaverini kanssa baarissa, jos niikseen sattuu. Käyn siksi, että kyseessä on loistotyyppi, jonka jutut naurattavat ja jonka kanssa tulen muutenkin hyvin ajatustasolla toimeen.

Olen jo päättänyt, että naisenikin saa mennä kenen kanssa haluaa ja minne haluaa. Periaatekysymys.

-m33
[/quote]
Miten tääkin voi saada 5 alapeukkua?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 10:06"]Ap voisi järjestää vaimolleen tilaisuuksia tapailla miespuolisia ystäviään. Koska tiedetty tosiasia on, että monilta äideiltä puuttuu tai on hyvin vähän aikuiskontakteja. Jos tämä on OK, ap hoitaa lapset ja vaimo illastaa muiden miesten kanssa kaverina, olisi vaimoa ehkä helpompi ymmärtää.

[/quote]
Miksi miehen pitäisi luoda vaimolleen mieskaverikontakteja? Voisiko olla mahdollista, että nainen tekisi ihan vaan itse elämästään mielenkiintoisen?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"]Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.
[/quote]

Eli tälläkö halutaan vahvistaa sitä ajatusta että puolisot tosiaan on yhdentekeviä ystäviin verrattuna? Okei, miksi sitten pariutua. Hengaillaan vaan niiden ystävien kanssa aikojen tappiin asti.

Itse valitsen puolisoni niin etten ole joka takaiskusta sitä vaihtamassa. Hän on elämäni, ystävät osa elämääni, siinä on ero.
[/quote]
Ja siinä on ero, että toisille kumppani on kumppani, ei elämä. Esim. minulle kumppani ei korvaa urheilua ja jos kumppani koittaisi rajoittaa harrastuksiani, tulisi ero.
[/quote]

Miksi kumppanin pitäminen "elämänä" poissulkisi kaiken muun aktiviteetin? Kyllä parisuhde ja rakas avokkini on mulle se perusta jonka päälle kaikki muu rakentuu. Jos hän menisi pois, olisi se äärettömän iso isku mulle. Mutta tokihan selviäisin. Mutten olekaan tunnekylmä millään tavoin.

Tokihan tässä on se juju että pitää ottaa kumppani joka jakaa sun arvot. Ei kumppania joka ei voi joustaa omien arvojensa takia.
[/quote]
Ei minulla ainakaan kaveruudet tai harrastukset perustu kumppanin perustalle. Ne ovat eri asioita. Kumppani voi pettää tai haluta erota, kaverit ja harrastukset eivät petä koskaan. Sairasta turva onni kumppanin harteille.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:35"]

Ei ystäviä enää tarvita tai ei ystävät ole tervettä, jos on jo parisuhteessa.

Ystävät kuuluu lapsuuteen.

[/quote]

Eiköhän tää ketju ollu tässä. Terapia tekee hyvää kaikille, jotka ei kestä kumppanin ystävyyssuhteita.

[/quote]

Entäs kun ne naispuoliset ystävät eivät kestä miehen seurustelua, avoliittoa? Miksi naispuoliset ystävät ovat mustasukkaisia miehestä? 
[/quote]
Kysy niiltä, ei kuulu otsikon aiheeseen!

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 20:29"]"Et sä kuule lukisi mua yhtään mitenkään vaikka kuvittelet. Mä oon nähny näitä akkoja. Isoäiti aina näki ihmisistä, miehestään, tyttärestään ja vävystään, kaikenlaista ja sitten alkoi syytökset. Syytti sitten äitiäni ja isääni kaikenlaisesta ja levitti juoruja sukulaisille. Äitini näki minusta ja isästä aina kaikenlaista mikä ei pitänyt paikkaansa. Tyttöystävänikin vaisto käy tämän tästä ylikierroksilla. Go figure. Missä ne naiset on joilla on tämä toimiva vaisto, kun tuntuu että se on todellisuudessa vähän niin kuin pysähtynyt kello: oikeassa aina kaksi kertaa vuorokaudessa." Nyt ymmärrän sinua, miksi olet noin vihamielinen naisia kohtaan. Sinulla on paljon pettymyksiä suhteessa naisiin. Suosittelen ymmärtävää naisterapeuttia, jonka kanssa voisit käydä pettymystäsi läpi.   [/quote] Miksi naisterapeutti? Suositteletko kymmenesti raiskatulle kivaa taitavaa MIESterapeuttia jotta ongelmat poistuisi?

[/quote]

Ehkä tässä ei ole ihan raiskaukseen verrattavaa traumaa takana, vaan kyse on enemmän oidipaalisesta ongelmasta ;) ja tuollainen viha vastakkaista sukupuolta kohtaan voitetaan vain saamalla hyvä kokemus naisterapeutin kanssa. Taustalla saattaa olla myös homofobiaa. kirjoitti Mrs Freud

[/quote]

Kyllä vaan parhaiten raiskaamisesta selviää kun saa hyvän miespyskologin kokemuksen ja raiskaamisen tilalle hyvää seksiä! Ei siinä mitkään naiset auta.

Tapasin teini-iässä ex mieheni ja hänellä oli naispuolinen lapsuudenystävä jota näki usein ja minulle sanottiin, että ystäviä ollaan vain ollaan oltu äitien mahasta asti. Kaksi vuotta sitten, kymmenen avioliitto vuoden ja kahden lapsen jälkeen tuli ero, mies oli koko ajan ollut seksisuhteessa lapsuuden ystävänsä kanssa. Aina kun lapsuudenystävä oli parisuhteessa seksiä ei ilmeisesti heidän välillään ollut, mutta aina kun nainen oli sinkku niin oli. Joskus se voi mennä näinkin joskus voi tietenkin olla puhdasta ystävyyttä. Harmi, ettei meidän tilanteessa ollut, hukkasin yhteensä 15 vuotta tähän mieheen, olen tottakai katkera. En silti haluaisi, että asiat olisivat toisin, koska muuten meidän lapsia ei olisi.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 20:29"]"Et sä kuule lukisi mua yhtään mitenkään vaikka kuvittelet. Mä oon nähny näitä akkoja. Isoäiti aina näki ihmisistä, miehestään, tyttärestään ja vävystään, kaikenlaista ja sitten alkoi syytökset. Syytti sitten äitiäni ja isääni kaikenlaisesta ja levitti juoruja sukulaisille. Äitini näki minusta ja isästä aina kaikenlaista mikä ei pitänyt paikkaansa. Tyttöystävänikin vaisto käy tämän tästä ylikierroksilla. Go figure. Missä ne naiset on joilla on tämä toimiva vaisto, kun tuntuu että se on todellisuudessa vähän niin kuin pysähtynyt kello: oikeassa aina kaksi kertaa vuorokaudessa." Nyt ymmärrän sinua, miksi olet noin vihamielinen naisia kohtaan. Sinulla on paljon pettymyksiä suhteessa naisiin. Suosittelen ymmärtävää naisterapeuttia, jonka kanssa voisit käydä pettymystäsi läpi.   [/quote] Miksi naisterapeutti? Suositteletko kymmenesti raiskatulle kivaa taitavaa MIESterapeuttia jotta ongelmat poistuisi?

[/quote]

Ehkä tässä ei ole ihan raiskaukseen verrattavaa traumaa takana, vaan kyse on enemmän oidipaalisesta ongelmasta ;) ja tuollainen viha vastakkaista sukupuolta kohtaan voitetaan vain saamalla hyvä kokemus naisterapeutin kanssa. Taustalla saattaa olla myös homofobiaa. kirjoitti Mrs Freud

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:16"]

Hyvin sanottu! Toki Ap:n on mukava ottaa irtiotto lapsiperhearjesta ja viettää aikaa sinkun lapsettoman naisen kanssa. Kannattaisiko kuitenkin panostaa siihen omaan suhteeseen? Sitäpaitsi on ihan eri asia viettää omaa aikaa kuin parisuhdeaikaa ilman lapsia. Sitäkin pitää järjestää.

[/quote]

Onko jossain sanottu, että ap:n ystävä on sinkku ja lapseton? Ja mitä sitten, vaikka olisikin? Ovatko ihmiset todella noin mustasukkaisia ja epäluuloisia, että omaan puolisoon ei kyetä luottamaan? Eikö olisi kuitenkin parempi luottaa puolisoonsa (ja tulla ehkä petetyksi) kuin elää elämänsä epäillen ja syytellen täysin aiheetta?

Jos minun olisi pitänyt suhteen alkuvaiheessa päättää luovunko (naispuolisesta) ystävästäni vai tyttöystävästäni vain siksi, että tyttöystävä olisi sitä vaatinut, lähtijä olisi ollut tyttöystävä, sillä minä en jaksaisi elää mustasukkaisen epäilijän kanssa. Onneksi vaimoni ei olekaan sellainen. Enkä toisaalta minä ala sanella, ketkä saavat olla vaimoni ystäviä. En ole myöskään katsonut aiheelliseksi loukkaantua siitä, että vaimoni on ollut työmatkoilla miespuolisten työkavereiden kanssa, jopa kahdestaan.

Miksi ihmeessä ihmiset ottavat puolisoita, joihin eivät luota? Jos luottamus osoittautuu aiheettomaksi, se on sitten sen ajan murhe, mutta ei kuitenkaan maailmanloppu. Ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä voidaan päästä yli.

[/quote]

Menin avioliittoon tosirakastuneena, olen sitä edelleen. Teitä löysämoraalisia miehiä riittää maailmassa, se toisen oma on niiin kiinnostava.

[/quote]

Löysämoraalisia? Minulla on ollut melkein 50-vuotisen elämäni aikana yksi ainoa yksi tyttöystävä, josta tuli myös vaimoni. Muita suhteita minulla ei ole ollut. Sinulla taitaa olla kovin epärealistinen kuva maailmasta, jos väität tosissasi minua löysämoraaliseksi sillä perusteella, että minulla on ystäviä, jotka sattuvat olemaan naisia.

Up

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]

Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen.

[/quote]

Miksi kummassa puolison pitäisi olla paras ystävä? Puolison kanssa jaetaan elämä, mutta ei puolison silti tarvitse olla paras ystävä. Puoliso on ihan eri asteikolla kuin ystävyys. On asioita, joista juttelen mieluummin ystäväni kuin vaimoni kanssa ja toisaalta taas on asioita, jotka eivät kuulu ystävälleni.

Minun paras ystäväni on nainen, on ollut yli 20 vuotta. Vaimolleni parhaan ystäväni sukupuoli ei ole ollut ongelma. Tuon ystäväni kanssa juttelin aikoinaan kaikista huolistani alkaen siitä, miten löytäisin tyttöystävän. Kun tapasin tulevan vaimoni, kerroin suhteen etenemisestä. Silloin, kun emme voi tavata, juttelemme puhumme puhelimessa pitkiä puheluja.

En ymmärrä, miten vastakkaista sukupuolta oleva paras ystävä voisi olla ongelma itsetunnoltaan ja mieleltään terveelle ihmisille.

Täällä monet sanoo että haluaa itse olla se miehen paras ystävä. Entä jos tuo miehen paras ystävä olisikin mies, olisiko se silloin ok? Parisuhde ja ystävyys on minulle ainakin eri asia. Siitä en kyllä pitäisi, että mies sopisi tapaamisia ystävänsä kanssa silloin kun voisi viettää aikaa minun kanssa. Eri asia todin jos mennään kaikki yhdessä.

Ap, kutsuitko ystäväsi häihinne?

Mun ystävä valitsi silloinsen kihlattunsa, nykyisen vaimonsa kun se ei sallinut yhteydenpitoa. Me kanssa tunnettu koko elämä, asuttu naapureina vuositolkulla nuoruudessa, mutta ei ennen vaimoakaan oltu nähty kuin pari kertaa vuodessa, kun etäisyyttä oli 3000 (siis kolme tuhatta!!) kilometriä ja kummallakin omat kireensä. Pidettiin kuitenkin yhteyttä spostilla. En oikein ymmärrä mikä uhka sitten olin vaimolle, luulisi että jos meille olisi koskaan meinannut syntyä mitään vipinää se olisi tapahtunut jo sillon 15-20-vuotiaina kun asuttiin vierekkäin ja oltiin tekemisissä lähes joka päivä...tavallaan myös imartelevaa että joku kokee mun viehätysvoiman niin valtavaksi...eniten ärsyttää se tossukka mies, että miksi antaa jonkun sanella noin. Tosin se ei ilmeisesti usko tapaavansa ketään yhtä upeaa. Kun se pisti välit poikki niin näin se sanoi. Upeaa.

Nojoo, en ole enää vihainen. Sen piti valita ja se valitsi. Sillon kun tilanne oli "päällä" se nainen laittoi mulle vihaviestiä fbssä. "Tiedän miltä näytät..." No niin kai. Ihmettelen vaan tätä koko touhua, että miten mustasukkainen sitä voi olla. Mulla on mies ja lapset ja tosiaan välimatkaa aika kivasti...Onnea vaan tälle ystävälle, toivottavasti se nainen joskus vielä rauhottuu. Tai ite oppii pitämään puolensa. Tai mikäs siinä jos tuo toimii noin, ei kaikki kaipaa itsenäisyyttä.