Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

Jo on sairaalloisen mustasukkaista sakkia.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:38"]Tietenkään ei voi mennä samaan malliin kuin ennen, mutta herranjestas kyllä jokaisella on oikeus tavata ystäviään silloin kun sille aikaa on

[/quote]

Niin varmaankin, mutta tuo mainittu "5 kertaa 3 kk:n aikana" on jo lähes joka toinen viikko. Kun lisätään, että toisella osapuolella täytyy olla myös lupa yhtä moneen tapaamiseen (eikä niitä aina voi järjestää samoille päiville), niin aika monta tuntia lähtee yhteistä aikaa pois.

Eikä siinäkään tietysti mitään pahaa ole, jos molemmille sopii näin. Voihan sitä vaikka sopia, että toinen viettää lauantait ja toinen sunnuntait omien kavereidensa kanssa. Että ollaan yhdessä pariskuntana vain arki-illat töiden jälkeen (tietysti vasta sitten harrastusten jälkeen). Jos vähän halutaan kärjistää.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:01"]Aika paljon ap:llä on aikaa viettää "ystävän" kanssa, kuunnella tämän murheita ja paikata naisen miesystävävajetta. Samaan aikaan ilmeisesti vaimo jää vaille ymmärtäjää.

Ystäviä saa toki olla, mutta jos tuossa toisessa suhteessa on mitään, mikä pitää salata, silloin liikutaan heikoilla jäillä. Jos vaimolle ei voi kertoa, mitä " ystävän " kanssa on puhuttu, minusta parisuhde ei voi hyvin. Se suhde vaimoon pitäisi kuitenkin olla se läheisin, se parisuhdevene vuotaa, jos mies purkaa asioita ystävättären kanssa. Voi olla, että vaimo on huomannut tai pelkää, että ap puhuu ystävättärelle sellaisia asioita, mitkä kuuluisi puhua parisuhteessa.
[/quote]

Varmasti puhuukin.

Olen huomannut, että todella monet naiset on ihan sairaan mustasukkaisia miehestään! Ei saisi olla naispuolisia kavereita (ei ainakaan sinkkuja), ei saa edes kuulumisia kysellä ilman, että tulee epäluuloja... Eikö se ahdista itseäkin, että koko ajan pitää olla varpaillaan ja pelätä jotain!? Tiedän paljon kunnollisia miehiä, jotka eivät IKINÄ pettäisi naistaan, mutta ei heille saa mennä baarissa tai edes kaupassa kysymään kuulumisia, kun vaimon niskavillat nousee pystyyn... Joo toki miehetkin osaa olla mustasukkaisia! Sitten varmaan saa kysyä sen "mitä sulle kuuluu pitkästä aikaan", jos olet 40 kg ylipainoinen ja helvetin ruma...

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 07:48"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:31"]

Olet nähnyt ystävääsi VIIMEISEN 3KK aikana VIISI kertaa!!! Millä ihmeellä sinulla riittää aikaa!? Me mieheni kanssa tavataan kumpikin ystäviämme 2 tai korkeintaan 3 kertaa vuodessa. Mies tekee noin 9-10 tuntia päivässä töitä. Minä kotona ja 3 lasta. Kyllä tässä arjen pyörittämisessä menee niin täysin molempien aika. Eikä harrasteta mitään muuta kuin mitä lasten kanssa perheenä touhutaan. Illalla on noin 3 tuntia aikaa ottaa yhdessä suihku, jutella ajankohtaisia asioita ja harrastaa seksiä. Siis mistä saatte AIKAA? Meillä aikuiset nukkuvatkin vain 6-7 tuntia yössä aina, että on sitä parisuhdeaikaa.

[/quote]

Mäkin ihmettelin että mistä sitä aikaa repeää lähteä muuten vaan kylään, meillä on molemmat töissä, tehdään vuorotöitä ja yhteistä aikaa saa hakemalla hakea, jos minä en ole töissä niin mies on töissä. Ja kun toinen on töissä niin toisella on kodinpyöritys vastuu ja lastenhoitovastuu. Onneksi mun mies tekee oikeesti kotona hommia, siivoa, kokkaa ruokaa, leikkii lasten kanssa. Käy lasten kanssa leffoissa ja uimassa, luonnossa vaeltelemassa. Kun ollaan vapaalla yhdessä niin mennään kokoperheen voimin milloin mihinkin. Joskus lapset saadaan hoitoon ja silloin otetaan irtiotto jonnekin kylpylään tai muuta. 

Ja tykätään järjestää yllätyksiä toiselle, mullakin on ollut töiden jälkeen joskus viinilasi ja suklaata odottamassa ja herkullinen ruoka ja kukkasia. 

En edes muista milloin on ollut sellaista aikaa että vois lähteä yksin huitelemaan, lapset kun on vain hetken pieniä ja sen me kestämme. Lapset on tällä hetkellä tärkeimmät ja se että heillä on hyvä olla rakastavien vanhempien kanssa. 

Mä en sano että sinä tai vaimosi on väärässä, vaan kannattaisi oikeasti miettiä kuinka paljon kumpikin panostaa perhe-elämään ja perheeseen. 

Jostain aloittajan vastauksesta saa kuvan että niin kauan on ollut kivaa vaimon kanssa kunnes lapset tuli ja sitten ei olekaan ollut enää kivaa ja mukavaa private aikaa
[/quote]

Hyvin sanottu!
Toki Ap:n on mukava ottaa irtiotto lapsiperhearjesta ja viettää aikaa sinkun lapsettoman naisen kanssa.
Kannattaisiko kuitenkin panostaa siihen omaan suhteeseen?
Sitäpaitsi on ihan eri asia viettää omaa aikaa kuin parisuhdeaikaa ilman lapsia. Sitäkin pitää järjestää.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 08:54"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"]Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?
[/quote]

Minun puoleltani voin olla miesten kaveri- miehet harvoin minun.. Eräs viikonloppu mieheni YSTÄVÄ sanoi (kännissä) päin naamaa että taitaa olla vähän ihastunut muhun, arvatkaa vaan mikä show tuli kun miehelläni meni hermo. Ja viimeviikolla eräs tuttu alkoi jutella facebookissa ja ajattelin että kiva kun joku puhuu. Johan siltä pari päivää myöhemmin tuli viesti että haluisin tulla teille mutta ei voiku oot varattu. Ja nyt mies on taas vihainen
[/quote]

Minulla kävi niin, että tapasin yhden mieheni työkavereista ensimmäistä kertaa. Hän vaikutti hyvältä tyypiltä, mutta kännissä sitten kuiskasi, että haluaa panna mua.
Kerroin miehelleni ja hän ei tykännyt yhtään.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"]Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.
[/quote]

Eli tälläkö halutaan vahvistaa sitä ajatusta että puolisot tosiaan on yhdentekeviä ystäviin verrattuna? Okei, miksi sitten pariutua. Hengaillaan vaan niiden ystävien kanssa aikojen tappiin asti.

Itse valitsen puolisoni niin etten ole joka takaiskusta sitä vaihtamassa. Hän on elämäni, ystävät osa elämääni, siinä on ero.
[/quote]
Ja siinä on ero, että toisille kumppani on kumppani, ei elämä. Esim. minulle kumppani ei korvaa urheilua ja jos kumppani koittaisi rajoittaa harrastuksiani, tulisi ero.
[/quote]

Miksi kumppanin pitäminen "elämänä" poissulkisi kaiken muun aktiviteetin? Kyllä parisuhde ja rakas avokkini on mulle se perusta jonka päälle kaikki muu rakentuu. Jos hän menisi pois, olisi se äärettömän iso isku mulle. Mutta tokihan selviäisin. Mutten olekaan tunnekylmä millään tavoin.

Tokihan tässä on se juju että pitää ottaa kumppani joka jakaa sun arvot. Ei kumppania joka ei voi joustaa omien arvojensa takia.
[/quote]

Samaa mieltä.
Ajatelkaapa mitä jos puolisonne menehtyisi huomenna. Se voi tapahtua.
Oma maailmani ainakin romahtaisi. Rakastan häntä yli kaiken.

Minun miehenipä myönsi, että jotain kummaa vipinää ns. "parhaan ystävän" kanssa on ollut. Hän oli ehdottanut jopa suhdetta ja haikaillut tuon naisen perään vuosi tolkulla ennen minua. Saatuaan pakit hän löysi minut melko pian sen jälkeen. Ystävyys tämän "parhaan ystävän" kanssa kuitenkin säilyi.

Aluksi mustasukkaisuuteni oli vain intuitiivista tunnetta siitä, että jokin tässä suhteessa mättää. Naisesta ei koskaan puhuttu minulle nimellä. Tapaamisia peiteltiin ja ystävyyden viattomuutta korostettiin valehtelemalla päin naamaa, ettei ikinä koskaan milloinkaan ole ollut mitään sen suuntaisia ajatuksiakaan. Lopulta totuus paljastui ja ahdistuin aivan suunnattomasti. Vieläkin ahdistun pelkästään sen naisen nimen kuulemisesta.

Vaikka mitään tuskin on tapahtunutkaan mieheni ja tuon ystävän tapaamisissa, pelkkä ajatus siitä, että heidän suhteensa ns. syvenee joka tapaamisella, ahdistaa. Sen takia mielestäni on parempi meidän suhteellemme, että he eivät enää tapaile. Mutta tämä on vain minun itsekäs mielipiteeni asiasta. Saa olla eri mieltä.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"]Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.
[/quote]

Eli tälläkö halutaan vahvistaa sitä ajatusta että puolisot tosiaan on yhdentekeviä ystäviin verrattuna? Okei, miksi sitten pariutua. Hengaillaan vaan niiden ystävien kanssa aikojen tappiin asti.

Itse valitsen puolisoni niin etten ole joka takaiskusta sitä vaihtamassa. Hän on elämäni, ystävät osa elämääni, siinä on ero.
[/quote]
Ja siinä on ero, että toisille kumppani on kumppani, ei elämä. Esim. minulle kumppani ei korvaa urheilua ja jos kumppani koittaisi rajoittaa harrastuksiani, tulisi ero.
[/quote]

Miksi kumppanin pitäminen "elämänä" poissulkisi kaiken muun aktiviteetin? Kyllä parisuhde ja rakas avokkini on mulle se perusta jonka päälle kaikki muu rakentuu. Jos hän menisi pois, olisi se äärettömän iso isku mulle. Mutta tokihan selviäisin. Mutten olekaan tunnekylmä millään tavoin.

Tokihan tässä on se juju että pitää ottaa kumppani joka jakaa sun arvot. Ei kumppania joka ei voi joustaa omien arvojensa takia.
[/quote]
Ei minulla ainakaan kaveruudet tai harrastukset perustu kumppanin perustalle. Ne ovat eri asioita. Kumppani voi pettää tai haluta erota, kaverit ja harrastukset eivät petä koskaan. Sairasta turva onni kumppanin harteille.
[/quote]

Sairasta, ettet ymmärrä mitään.

AP, kuinka usein tapaat muita kavereitasi? Esim. tuon äsken kysytyn 3 kuukauden aikana?

Miten ystävyys näkyy ajankäytössäsi? Olettaisin, että tämä on aika tärkeää. Työ kuitenkin vie aikansa, liikuntaharrastukset mahdolliset vielä erikseen, jolloin perheelle liikenee usein aikaa varsin rajallisesti. En sano, että teillä näin olisi, mutta yleensä.

Mun miehen yks parhaista ystävistä on nainen. Oon yrittäny olla asian kanssa okei ja yrittäny ymmärtää. Käydään kylässä yhdessä naisen luona ja hän meillä mutta silti kiristää mun hammasta. Jos olemme kolmestaan, puheenaiheet on tyyliin viime viikon sää ja koko tilanne on vähän kiusaantunut. Jos kysyn myöhemmin että miksi oli niin vaivaantunut tunnelma niin "eihän ollut, kuvittelet vaan". Sitten kun mies vaikka viestittelee tälle naiselle, silloin kyllä välillä naureskelee ja kirjoittaa pitkiä viestejä. Tuskin silloin puhuvat säästä. Tietenkään ei kuulu mulle kaikki mitä puhuvat, mutta ärsyttää tommoinen ulos sulkeminen.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:59"]

Oliskohan kaikille vaan helpompaa hyväksyä se tosiasia ja fakta, että ihmiset nyt vaan tuntevat sekä henkistä että fyysistä vetoa useampiin kuin yhteen ihmiseen. Muihinkin kuin puolisoihinsa. Sinä teet niin, puolisosi tekee niin. Se ei ole pois teidän väleistänne etkä sinä voi sitä kieltää ja estää. Rakastatte toisianne siitä huolimatta ihan yhtä paljon -paitsi jos annatte tuon oman ajatusmallin tulla tekemään negaa siihen väliin.

Minä koin meinaan samanlaisia mustasukkaisuuden tunteita aiemmin, kun mieheni yksi parhaimmista ystävistä on nainen ja mies on myös rehellisesti myöntänyt, että jos emme seurustelisi, hän haluaisi panna tätä. Mutta että ei aio tehdä asian eteen mitään, koska me seurustelemme eikä hän haluaisi missään nimessä esim. erota minusta tällaisen takia.

Aluksi ahdistuin, kriiseilin ja jauhettiin asiaa läpi miehen kanssa, välillä olin jopa ihan eron partaalla. Olisin halunnut kieltää häntä näkemästä tätä naista, vaikka tajusin etten tietenkään voi tehdä niin eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä niin. Kunnes yhtenä hetkenä tajusin, että ihan samalla laillahan minäkin tunnen joitakin miespuolisia kavereitani kohtaan. Jos en seurustelisi, meillä olisi varmasti jotain sutinaa eräiden kavereiden kanssa. Meillä on syvä ja hyvä henkinen yhteys. Mutta seurustelen, joten en tee asialle mitään sen kummempaa. Ihan kuten ei miehenikään.

On helpompi ymmärtää ja olla ahdistumatta tuollaisesta, kun ymmärtää että itsellä on ihan samanlaisia tunteita eivätkä ne vähennä mitenkään minun rakkauttani ja uskollisuuttani miestäni kohtaan. Tuollainen ahdistuminen ja järjetön pelko miehen naispuolisia kavereita kohtaan kertoo todellakin ehkä enemmän pelosta niitä omia piilotettuja tunteita kohtaan. 

[/quote]

Kerrankin viisautta sisältävä postaus av:lle ja erityisesti tällaiseen ketjuun, niin eiköhän porukka alapeukuta tätä ihan kiimassa. Asian ydin on mielestäni juuri tuo: minkään ulkopuolisen seikan ei pakosta tarvitse vähentää rakkauttasi kumppaniasi kohtaan. Rakkauden määrää ei ole millään asetuksella rajoitettu.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:59"]

Oliskohan kaikille vaan helpompaa hyväksyä se tosiasia ja fakta, että ihmiset nyt vaan tuntevat sekä henkistä että fyysistä vetoa useampiin kuin yhteen ihmiseen. Muihinkin kuin puolisoihinsa. Sinä teet niin, puolisosi tekee niin. Se ei ole pois teidän väleistänne etkä sinä voi sitä kieltää ja estää. Rakastatte toisianne siitä huolimatta ihan yhtä paljon -paitsi jos annatte tuon oman ajatusmallin tulla tekemään negaa siihen väliin.

Minä koin meinaan samanlaisia mustasukkaisuuden tunteita aiemmin, kun mieheni yksi parhaimmista ystävistä on nainen ja mies on myös rehellisesti myöntänyt, että jos emme seurustelisi, hän haluaisi panna tätä. Mutta että ei aio tehdä asian eteen mitään, koska me seurustelemme eikä hän haluaisi missään nimessä esim. erota minusta tällaisen takia.

Aluksi ahdistuin, kriiseilin ja jauhettiin asiaa läpi miehen kanssa, välillä olin jopa ihan eron partaalla. Olisin halunnut kieltää häntä näkemästä tätä naista, vaikka tajusin etten tietenkään voi tehdä niin eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä niin. Kunnes yhtenä hetkenä tajusin, että ihan samalla laillahan minäkin tunnen joitakin miespuolisia kavereitani kohtaan. Jos en seurustelisi, meillä olisi varmasti jotain sutinaa eräiden kavereiden kanssa. Meillä on syvä ja hyvä henkinen yhteys. Mutta seurustelen, joten en tee asialle mitään sen kummempaa. Ihan kuten ei miehenikään.

On helpompi ymmärtää ja olla ahdistumatta tuollaisesta, kun ymmärtää että itsellä on ihan samanlaisia tunteita eivätkä ne vähennä mitenkään minun rakkauttani ja uskollisuuttani miestäni kohtaan. Tuollainen ahdistuminen ja järjetön pelko miehen naispuolisia kavereita kohtaan kertoo todellakin ehkä enemmän pelosta niitä omia piilotettuja tunteita kohtaan. 

[/quote]

Kerrankin viisautta sisältävä postaus av:lle ja erityisesti tällaiseen ketjuun, niin eiköhän porukka alapeukuta tätä ihan kiimassa. Asian ydin on mielestäni juuri tuo: minkään ulkopuolisen seikan ei pakosta tarvitse vähentää rakkauttasi kumppaniasi kohtaan. Rakkauden määrää ei ole millään asetuksella rajoitettu.

[/quote]

Ehkei asetuksella rajoitettu,mutta moraalilla on. Rakasta niin montaa kuin haluat, kunhan pysyt kaukana.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:16"]

Hyvin sanottu! Toki Ap:n on mukava ottaa irtiotto lapsiperhearjesta ja viettää aikaa sinkun lapsettoman naisen kanssa. Kannattaisiko kuitenkin panostaa siihen omaan suhteeseen? Sitäpaitsi on ihan eri asia viettää omaa aikaa kuin parisuhdeaikaa ilman lapsia. Sitäkin pitää järjestää.

[/quote]

Onko jossain sanottu, että ap:n ystävä on sinkku ja lapseton? Ja mitä sitten, vaikka olisikin? Ovatko ihmiset todella noin mustasukkaisia ja epäluuloisia, että omaan puolisoon ei kyetä luottamaan? Eikö olisi kuitenkin parempi luottaa puolisoonsa (ja tulla ehkä petetyksi) kuin elää elämänsä epäillen ja syytellen täysin aiheetta?

Jos minun olisi pitänyt suhteen alkuvaiheessa päättää luovunko (naispuolisesta) ystävästäni vai tyttöystävästäni vain siksi, että tyttöystävä olisi sitä vaatinut, lähtijä olisi ollut tyttöystävä, sillä minä en jaksaisi elää mustasukkaisen epäilijän kanssa. Onneksi vaimoni ei olekaan sellainen. Enkä toisaalta minä ala sanella, ketkä saavat olla vaimoni ystäviä. En ole myöskään katsonut aiheelliseksi loukkaantua siitä, että vaimoni on ollut työmatkoilla miespuolisten työkavereiden kanssa, jopa kahdestaan.

Miksi ihmeessä ihmiset ottavat puolisoita, joihin eivät luota? Jos luottamus osoittautuu aiheettomaksi, se on sitten sen ajan murhe, mutta ei kuitenkaan maailmanloppu. Ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä voidaan päästä yli.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:36"]

Miks te kaikki saatanan juntit olette menneet naimisiin alun alkaen jos ette rakasta toisianne? Kyrvän ja vitunreijän takiako? Toivottavasti joku vetää teitä nyrkillä päästä läpi niin kovaa, että kaikki paska lentää takaraivosta ulos kulkematta lähtöruudun kautta ja päätyy suoraan perseeseenne. Vittu...

[/quote]

Sattuuko sinua johonkin? Päähän kenties? Soitetaanko piipaa-auto?

Kirjoitit ap jossain viestissä, että ystäväsi on nähnyt koko elämäsi tapahtumat edellisiä suhteitasi myöten. Ehkäpä tässä on osasyytä vaimosi nihkeyteen ystävääsi kohtaan, koska en minä ainakaan halua olla tekemisissä mieheni hankalan eksän kanssa kaveeranneiden naisten kanssa. En tiedä eikä edes kiinnosta ovatko mieheni naisystävät enää tekemisissä eksän kanssa, mutta en silti halua heitä lähelleni.

Ap vastaa, onko naisystäväsi parisuhteessa? Tai onko ollut, ja miten vaimosi on tuolloin häneen suhtautunut?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:35"]

Ei ystäviä enää tarvita tai ei ystävät ole tervettä, jos on jo parisuhteessa.

Ystävät kuuluu lapsuuteen.

[/quote]

Eiköhän tää ketju ollu tässä. Terapia tekee hyvää kaikille, jotka ei kestä kumppanin ystävyyssuhteita.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:58"]

Kirjoitit ap jossain viestissä, että ystäväsi on nähnyt koko elämäsi tapahtumat edellisiä suhteitasi myöten. Ehkäpä tässä on osasyytä vaimosi nihkeyteen ystävääsi kohtaan, koska en minä ainakaan halua olla tekemisissä mieheni hankalan eksän kanssa kaveeranneiden naisten kanssa. En tiedä eikä edes kiinnosta ovatko mieheni naisystävät enää tekemisissä eksän kanssa, mutta en silti halua heitä lähelleni.

[/quote]

Nähnyt vai osallistunut? Hahmottuuko ero sinulle mitenkään?