IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?

Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?

Vierailija kirjoitti:

Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?

Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.

Ikävä sanoa, mutta minua ei hämmästytä yhtään tässä nykyisessä tehotaloudessa ja ympäristökatastrofissa, vaikka kontrolli ja seulonta näissä(kin) asioissa lisääntyisi.

On todellinen haaste pitää kiinni ihmisyydestään näinä kapisina aikoina. Jokapuolelta pommitetaan dehumanisoivaa viestiä siitä, että et kelpaa itsenäsi. Jos ihan tavalliset ihmiset tuntevat itsensä riittämättömiksi, miten sitten vammautuneet?

Ihmisryhmiä? Oikeastiko joku kokee, että tavalla tai toisella vammainen, usein vahvasti ympäristön avusta ja myötämielisyydestä riippuvainen yksilö muodostaa kaltaistensa kanssa ryhmän joka tulisi säilyttää, koska... Niin, miksi?

Luulisi että olisi kaikkien etu että tulevaisuudessa yksilön elämänlaatua laskevat vaivat vähenisivät.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta minua ei hämmästytä yhtään tässä nykyisessä tehotaloudessa ja ympäristökatastrofissa, vaikka kontrolli ja seulonta näissä(kin) asioissa lisääntyisi.

On todellinen haaste pitää kiinni ihmisyydestään näinä kapisina aikoina. Jokapuolelta pommitetaan dehumanisoivaa viestiä siitä, että et kelpaa itsenäsi. Jos ihan tavalliset ihmiset tuntevat itsensä riittämättömiksi, miten sitten vammautuneet?

Tämä on täysin totta. Siksi itse en edes haluaisi syntyä vammaisena tänne. Tarpeeksi raskasta näinkin.

Nyt sitten joku tulee valistamaan, että heidän tuntemansa down on iloisin tuntemansa ihminen.

Niin tai nöin, enosaa surra kaikkia syntymättä jääneitä potentiaalisia ihmisiä.

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta minua ei hämmästytä yhtään tässä nykyisessä tehotaloudessa ja ympäristökatastrofissa, vaikka kontrolli ja seulonta näissä(kin) asioissa lisääntyisi.

On todellinen haaste pitää kiinni ihmisyydestään näinä kapisina aikoina. Jokapuolelta pommitetaan dehumanisoivaa viestiä siitä, että et kelpaa itsenäsi. Jos ihan tavalliset ihmiset tuntevat itsensä riittämättömiksi, miten sitten vammautuneet?

Hollannissa on jo laillistettu "jälkiabortti" vammaisille vauvoille.

Ja Suomessakin asenteet ovat tosi kovia. Jos sikiäseulassa "väärän" tuloksen saanut äiti ei halua lopettaa lapsensa elämää niin heti tulee kuraa niskaan. Samoin, jos syntyneen vammaisen vanhemmat kertovat että vamma oli tiedossa jo ennen syntymää.

Normaalia raskaana olemista ja synnyttämistä on alettu pitää vastuuttomana, jos lapsi on vammainen. Siis siitäkin huolimatta, että lapsen vammaisuus ei ole vanhempien syytä (paitsi FAS).

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Eihän tässä ole kyse jo syntyneistä, vaan siitä, että tulevaisuudessa erityislapsia ei välttämättä synny läheskään samaa määrää kuin nykyisin.

Kaverillani on down-lapsi. Vaikka hän rakastaa lastaan yli kaiken, on hän lapsen aikuistumisen kynnyksellä alkanut katumaan, ettei abortoinut lastaan, koska hänestä ei koskaan kasva itsenäistä ihmistä ja kaverini on alkanut tiedostamaan oman kuolevaisuutensa. Kuka ajaa down-lapsen etua, kun hänen vanhempansa ovat kuolleet? Miten hän selviää?

Itseasiassa nykyään saa päättää synnyttääkö vammaisen vai tekeekö abortin .

Näitä epämuodostuneita myös sitten hoidetaan laitoksissa erittäin raskas työ hoitaa heitä. Olette aina syyttämässä tuomitsemassa ja vihaamassa mutta lopputulos on tämä.

Lähinnä tässä aiheessa mietityttää voimmeko kadottaa jotain moninaisuuden tuomia rikkauksia, ja onko scifi elokuvista tuttu lasten ominaisuuksien päättäminen lähempänä tulevaisuutta kuin osaamme aavistaakaan. Onko tämä uhka vai mahdollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.

Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta minua ei hämmästytä yhtään tässä nykyisessä tehotaloudessa ja ympäristökatastrofissa, vaikka kontrolli ja seulonta näissä(kin) asioissa lisääntyisi.

On todellinen haaste pitää kiinni ihmisyydestään näinä kapisina aikoina. Jokapuolelta pommitetaan dehumanisoivaa viestiä siitä, että et kelpaa itsenäsi. Jos ihan tavalliset ihmiset tuntevat itsensä riittämättömiksi, miten sitten vammautuneet?

Hollannissa on jo laillistettu "jälkiabortti" vammaisille vauvoille.

Ja Suomessakin asenteet ovat tosi kovia. Jos sikiäseulassa "väärän" tuloksen saanut äiti ei halua lopettaa lapsensa elämää niin heti tulee kuraa niskaan. Samoin, jos syntyneen vammaisen vanhemmat kertovat että vamma oli tiedossa jo ennen syntymää.

Normaalia raskaana olemista ja synnyttämistä on alettu pitää vastuuttomana, jos lapsi on vammainen. Siis siitäkin huolimatta, että lapsen vammaisuus ei ole vanhempien syytä (paitsi FAS).

No ei siihen raskauden keskeyttämiseenkään mitään tukea saa, vaikka lapsi olisi niin pahasti vammainen, että tuskin eläisi synnytykseen asti. Itse sain ainakin tosi kylmää kohtelua keskeytyksessä vanhemmalta hoitajanaiselta, vaikka lapsellani olisi ollut edessä todella kivulias kuolema kohdussa tai synnytyksessä.

Myöskään mitään jälkitukea ei saa.

Ei se ole häviämässä. Se, että down-lapset abortoidaan ei tarkoita, että niitä ei enää esiinny. Niitä esiintyy tasan saman verran, mutta niitä ei päästetä syntymään. Jos maailma mullistuisi katastrofin tms. seurauksena, niin downeja syntyisi taas saman verran kun abortteja ei enää voitaisi tehdä. Uutistaso oli down tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?

Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.

Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.

Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.

Niin se vaan meillekin tuli nepsylapsi, vaikka ei kumpikaan itse olla.

Ei ne tule loppumaan kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Eihän tässä ole kyse jo syntyneistä, vaan siitä, että tulevaisuudessa erityislapsia ei välttämättä synny läheskään samaa määrää kuin nykyisin.

Aivan, ja minä ihan todella uskallan väittää, että jos autismikirjo alettaisiin seulomaan esim. geenien perusteella, niin menettäisimme paljon potentiaalisia erityislahjakkuuksia, joilla on huomattavasti annettavaa meille kaikille.

Ja toisekseen, onhan tuo nyt naivia. Sanoisitteko aamukahvilla down lapsen äidille, että olisi hieno homma yhteiskunnalle, jos downit seulottaisiin jo raskausaikana? Ette todellakaan, koska se loukkaisi. Yhdeksän kymmenestä täälläkin on raukka, joka ei eläessään uskaltaisi näitä sanoa ääneen asianomaisille, koska itsekin tietää sanojensa loukkaavan. Mutta mukavaahan se on netissä heitellä ja esittää samalla fiksua ja suorasanaista ihmistä.

Sitten kun olette tuottaneet oikeasti jotain koko maapallon ja ihmiskunnan hyväksi, teillä on varaa puhua siitä kuka saa ja kuka ei saa syntyä maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Toisaalta: autismiperimä ei välttämättä kerro, onko lapsi lievästi asperger tai syvästi kehitysvammainen.

Meillä on viidestä lapsesta kolmella autismin kirjon diagnoosi, kahdella kehitysvamma, yhdellä asperger.

Kolmella lapsella on myös epilepsia(yksi muuten terve).

Jos olisimme tienneet etukäteen nämä geneettiset rasitteet, tuskin olisimme lapsia tehneet.

No, kaikkea ei vielä geenitesteillä voi tietää, mutta tiedon lisääntyessä aina vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Eihän tässä ole kyse jo syntyneistä, vaan siitä, että tulevaisuudessa erityislapsia ei välttämättä synny läheskään samaa määrää kuin nykyisin.

Aivan, ja minä ihan todella uskallan väittää, että jos autismikirjo alettaisiin seulomaan esim. geenien perusteella, niin menettäisimme paljon potentiaalisia erityislahjakkuuksia, joilla on huomattavasti annettavaa meille kaikille.

Ja toisekseen, onhan tuo nyt naivia. Sanoisitteko aamukahvilla down lapsen äidille, että olisi hieno homma yhteiskunnalle, jos downit seulottaisiin jo raskausaikana? Ette todellakaan, koska se loukkaisi. Yhdeksän kymmenestä täälläkin on raukka, joka ei eläessään uskaltaisi näitä sanoa ääneen asianomaisille, koska itsekin tietää sanojensa loukkaavan. Mutta mukavaahan se on netissä heitellä ja esittää samalla fiksua ja suorasanaista ihmistä.

Sitten kun olette tuottaneet oikeasti jotain koko maapallon ja ihmiskunnan hyväksi, teillä on varaa puhua siitä kuka saa ja kuka ei saa syntyä maailmaan.

Miksi ihminen on mielestäsi raukka, jos hän ei kerro down-lapsen äidille suoraan mielipidettään, että kaikki down-raskaudet tulisi keskeyttää? Eikö se ole ihan peruskohteliaisuutta? Vai pitäisikö kaikkien alkaa "totuudentorviksi"?