Mua ärsyttää kun kauniit naiset vähättelevät omaa ulkonäköään tai hoikat ihmiset valittaa "läskeistään"
Oikeasti, miksi kauniiden ja hoikkien pitää rutista ulkonäöstä. Eivätkö he näe mitä peilissä näkyy?
Itse olen kasvoiltani tavallisen näköinen. Ylipainoa on jonkun verran. Etenkin tuo olemattomista liikakiloista valittaminen ottaa päähän kun toinen tyyliin valittaa istuessa kasaan menevästä vatsanahkastaan. Haloo! Kyse ihmisistä jotka eivät koskaan ole olleet grammaakaan ylipainoisia joten miksi valittaa kiloista kun ovat kuitenkin hoikkia, ei edes lähellä ylipainon rajaa.
Jos kaverien kanssa otetaan yhteiskuvia, niin aina ne porukan kaksi kauneinta haluaa tarkkaan katsoa itsensä kuvista ja valkata mikä kuva voidaan laittaa faceen. Kyse ihmisistä jotka ovat kauniita ilman meikkiäkin ja näyttävät aina hyvältä kuvissa. Yhden kaverin kanssa ollaankin puhuttu, että ihan sama mikä kuva sinne faceen laitetaan koska ei meistä hyviä kuvia saa. Siksi jotenkin raskasta, että ne kauneimmat on noin kriittisiä ja aina ovat onnistuneet kuvissa!
Onko jotkut ihmiset noin sokeita omalle ulkonäölleen? Eikä todellakaan ole kaikkien kohdalla kyse siitä, että haluavat ihmisten kehuvan heitä. On vain jokin ihmeellinen tapa vähätellä itseään ja kuvitella olevansa rumempi ja lihavampi kuin on. Tuntuu, että mulla tavallisen näköisellä ylipainoisella naisella on parempi itsetunto ja ajattelen, että ihan sama: näyttää miltä näyttää ja näillä eväillä mennään.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on sellaisia hovin pitäjiä. Pitää olla heidän mielestään rumempia ja läskimpiä hovina kuorossa huutamassa, miten ihanalta ja laihalta Mirkku nyt taas näyttää. Pinnallisia ja huonokäytöksisiä ihmisiä, jotka eivät osaa pitää edes suutaan kiinni henkilökohtaisista asioistaan, kuten ulkonäöstään ja painostaan.
Feel you, Ap, jätä ne siat!
T. Entinen pullukka, nykyinen hoikka, joka on tuollaista noloa käytöstä nähnyt paljonkin ja vetänyt siitä omat johtopäätöksensä.
Aivan järkyttävä ja pahansuopa kommentti! Paistaa kyllä kilometrien päähän säälittävä katkeruus ja kateus. Kukahan se huonokäytöksinen onkaan? Sitä paitsi nythän sinä itse et osaa pitää suutasi kiinni ulkonäöstäsi ja painostasi. Taisi mennä pasmat pahasti sekaisin, kun tuollaisen oksennuksen päästit suustasi.
Rauhoitu. En ole koskaan valitellut painoani tai ulkonäköäni face to face kenelläkään: se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Psitsi tietenkin terapiassa ym. sellaisessa. Keskustelupalstalla taustatietojen antaminen taas voi olla paikallaan. Kysehän tässä ei ollut siitä, pitääkö "kauniilla" tai "hoikilla" olla hyvä hyvä itsetunto tai -tuntemus, vaan siitä millainen käytös on kaveripiirissä suotavaa. Ap:han ilmeisesti tuossa myöhemmin kertoikin, että kaverinsa ovat ok-luonteisia ja silti häntä ärsyttää tämä käytös. Toki ns. hyvännäköisilläkin voi olla komplekseja, mutta heidänkin pitää pystyä noudattamaan niistä huolimatta sosiaalisia normeja.
Kuulun itse niihin, jotka on aina olleet hoikkia, ja vasta nyt vähän vanhemmalla iällä olen saanut jonkin verran lisäkiloja, jotka ihan oikeasti tuntuvat hyvinvoinnissani. Ei niin, että ne edes näyttäisivät niin huonoilta, vaan ne oikeasti tuntuvat todella ikäviltä, vaikuttavat liikkumiseeni, hyvinvointiini, kaikkeen negatiivisesti, kun oma normaalipainoni on jotenkin tarkoitettu olemaan selvästi alempi, näin tulkitsen.
Toivon ettei minua leimata turhasta valittavaksi, jos joskus mainitsen kiloni & lihomiseni ääneen. Tiedän, etteivät ulkopuoliset yleensä edes huomaa sitä, mutta itse huomaan sen olossani koko ajan.
Ja kotona on sitten myös mies, joka rakastaa aina kesken riitojen kommentoida sitä, kuinka olen lihonut valtavaksi (koska on itse lihava ja on inhonnut sitä kuinka minulla oli ainakin ennen hyvä itsetunto, ihan mahtavia nämä tyypit). Ei olisi mies edes huomannut sitä, ellen olisi itse sanonut lihoneeni. Ihana tyyppi - ei tarvitse sanoa että jätä se heti, mietin vakavasti asiaa jo itse, mutta meillä takana yli 15 v yhdessä.
Ihmisen kokemus omasta riittävyydestään ei riipu siitä miten hyvin hän vastaa jotakin ihannetta. Vaikka monen silmään näyttäisi kauniilta voi silti ihminen itse kokea ettei riitä. Ja sopii kysyä, mistä tämä johtuu. Itse olen kokenut että juuri ulkonäön kommentointi (vaikkakin positiivinen) osaltaan lisää ulkonäköpaineita. Sillä silloin se ulkonäkö saa huomiota. Se on ehkä AINUT asia josta saa positiivista huomiota. Ja kun tarkemmin miettii se on aika pelottavaa, sillä ulkonäkö on hyvin haurasta ja katoavaa. Ryppyjä tulee, väsymys näkyy, kiloja voi tulla...
Kun ulkonäköön panostaa voi sen kokea samalla huijaamisena. Uskoa että on kaunis vain jos sitä ja tätä. Jos tekee niska limassa töitä sen eteen. Että ei ole _oikeasti_ kaunis, jos lakkaisi yrittämästä ja olisi verkkareissa ja meikkaamatta. Jokaisella on oma pinttynyt käsityksensä siitä mikä on kaunista.
Hyvä olisi olla vähättelemättä kenenkään kokemusta.
Mulla toi tulee kotoa. Olen tajunnut sen vasta tooodella vanhana. Äitini, pieni, siro, hoikka ja kaunis ihminen, valitti aina läskeistään. Aina.
Suokaa siis anteeksi, että olin naisenelämäni 30 vuotta noin ärsyttävä. Muiden mahanahkoihin en kiinnittänyt huomiota.
Tämä ei kyllä kyseisenlaista käytöstä jokaisen kohdalla selitä, mutta itse ainakin valittelin läskejäni koska minulla oli syömishäiriö. Eli en todellakaan nähnyt, mitä siellä peilissä oli, eikä näkemäni vastannut muilta ihmisiltä saamiani kommentteja. En vieläkään ole varma miltä oikeasti näytän, vaikka olen nykyään normaalipainossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri sellainen, kehutaan jatkuvasti kauniiksi "sä saat kenet vain haluat sormia napsauttamalla". Joskus näen sen, mutta usein näen vain itsessäni kaikki epäkohdat. On oudot korvat ja pieni suu, epäsymmetriset kasvot ym.
Miehet ovat kohdelleet koko elämäni minua huonosti ja uskon, että siitä johtuen minulla on niin huono itsetunto. Olen aina ajatellut, että "jos vain olisi isommat tissit tai kapeampi nenä" tmv.
Kauniit ihmiset kuulevat koko elämänsä ajan ylistystä ulkonäöstään. Siinä käy niin, että sitä kuvittelee olevansa vain se kaunis kuori. Ette usko mitkä paineet siitä tulee.
Tämä. Jos koko aikuiselämäsi luet rivien välistä, että ensimmäinen asia, joka sinusta tulee mieleen on kaunis ulkokuori, niin mitä jos ja kun sen joskus menettää? Ei ole enää mitään? Sitäkään vähää, mitä aiemmin oli.
Se johtuu siitä, että kauniita ihmisiä on kiusattu läpi elämänsä. Alkaen lapsesta, nuoruuden läpi ja aikuisena varsinkin. Pystyttekö yhtään kuvittelemaan miten vaikka kaupan kassa kohtelee? Tai ravintolan työntekijä? Koitat päästä töihin jonnekkin, ostaa jotain, olla kaveri jollekin, pelkkä naapuri, ajaa autolla, käydä lenkillä. Ihan kaikessa näkyy se, että miehet haluaa iskeä, kopeloida, ahdistella ja naiset vihaa koska ovat kateellisia ja siksi ovat käsittämättömän ilkeitä.
Onneksi joskus jotkut ovat ystävällisiä ja kypsiä ja hyviä ihmisiä on olemassa, mutta ne on harvassa.
Mutta tässä on se syy miksi kaunis ei ymmärrä miksi on kaunis: kaikki yli keskiarvon tuhotaan. Kaunis ei ole syyllinen kauneuteensa. Antakaa armoa ihmisille.
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös kauniilla ihmisillä voi olla itsetunto-ongelmia. Varsinkin jos ovat tulleet kiusatuksi joskus. Sehän kiusaajien tavoite on, saada kaunis samalle tasolle missä itse on ja musertaa itseluottamus.
Myös ihan tavallinen kehonkuvan vääristymä voi olla kyseessä. Näkee peilistä erilaisen ihmisen mitä muut näkevät. Esim jo valmiiksi laiha näkee itsensä lihavana ja haluaa laihduttaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä keski-ikäinen, joka harmittelee kuinka nuorena ei ymmärtänyt olevansa nätti. Ei mikään superkaunis siis, mutta ei olisi kannattanut käyttää niin suurta osaa elämästään ”rumuuden” murehtimiseen.
Syy oli tosiaan ihan hirveän huono itsetunto. Eli kyseessä ei kyllä ollut minkäänlainen ylimielisyys.
Just sama tilanne täällä!
Vaikka on itsetunto-ongelmia, ei ole hyvää käytöstä valittaa mahamakkaroista tai oletetuista ulkonäkövirheistä toisten seurassa, oli ne omia tai toisten. Toivottavasti tällainen outo itseä mollaava ja itsekeskeinen kulttuuri katoaa lopulta, koska se on todella itsekeskeistä alkaa haukkumaan itseään esimerkiksi läskiksi varsinkin isompien kavereiden tai työkavereiden seurassa, vaikka kuinka kokisi itsensä s-kokoisena ja kolme kiloa lihoneena norsuksi ja vaikka syynä olisi huono itsetunto.
Itsetunto voi olla nollassa, vaikka olisi kuinka kaunis.
Eräskin kaunis nainen aina on valitellut "luonnollisen kauneuden puutettaan" ja korjannut asiaa julmetulla sotamaalauksella.
Yläasteiästä saakka, nyt viisissäkymmenissä.
Minä näytän hyvältä vaatteet päällä, muta niitä ilman totuus paljastuu. Raskausrpinen maha, siis ihan sellainen löysä arpinen pussi, tyhjät rinnat imetyksen jäljiltä ja suonikohjut. Kukaan ei ikinä voisi arvata miltä näytän ilman vaatteita. Sen takia en itsekään arvosta itseäni.
Ne kauniit ja hoikat pysyy hoikkina ja on kuvissa kauniita, ne kiinnittää tollasiin asioihin huomiota. Selkeesti tärkee juttu myös sullekin, joten mikset tee asialle jotain?
Ei se paljoa vaadi, kun selvittää itselle sopivat vaatteet, meikit, kampaukset (tohon menee googlen kanssa maks kolme tuntia), treenaat hyvät ilmeet ja asennot kuviin (pari tuntia jos yksin tekee, kaverin kanssa nopeempi) ja sen lisäks oot tietoinen, koska on varaa syyä _turhia_ kaloreita.
Voit myös kiduttaa itteäs olemalla ei-niin-viehättävä ja kärsiä siitä niin paljon että projisoit muille itsetunto-ongelmia.
Itse valittelin läskejäni normaalipainoisena. Nyt lihavana olen luovuttanut.
Ei ruusukaan ole maailmassa itseään kaunistaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Ne kauniit ja hoikat pysyy hoikkina ja on kuvissa kauniita, ne kiinnittää tollasiin asioihin huomiota. Selkeesti tärkee juttu myös sullekin, joten mikset tee asialle jotain?
Ei se paljoa vaadi, kun selvittää itselle sopivat vaatteet, meikit, kampaukset (tohon menee googlen kanssa maks kolme tuntia), treenaat hyvät ilmeet ja asennot kuviin (pari tuntia jos yksin tekee, kaverin kanssa nopeempi) ja sen lisäks oot tietoinen, koska on varaa syyä _turhia_ kaloreita.
Voit myös kiduttaa itteäs olemalla ei-niin-viehättävä ja kärsiä siitä niin paljon että projisoit muille itsetunto-ongelmia.
Mitä sä oikein selität? Enhän mä missään kirjoittanut, että käytän epäsopivia vaatteita, en meikkaa, laita hiuksia tms. Kun fakta on vain se, että kaikista ei saa hyviä kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse niihin, jotka on aina olleet hoikkia, ja vasta nyt vähän vanhemmalla iällä olen saanut jonkin verran lisäkiloja, jotka ihan oikeasti tuntuvat hyvinvoinnissani. Ei niin, että ne edes näyttäisivät niin huonoilta, vaan ne oikeasti tuntuvat todella ikäviltä, vaikuttavat liikkumiseeni, hyvinvointiini, kaikkeen negatiivisesti, kun oma normaalipainoni on jotenkin tarkoitettu olemaan selvästi alempi, näin tulkitsen.
Toivon ettei minua leimata turhasta valittavaksi, jos joskus mainitsen kiloni & lihomiseni ääneen. Tiedän, etteivät ulkopuoliset yleensä edes huomaa sitä, mutta itse huomaan sen olossani koko ajan.
Ja kotona on sitten myös mies, joka rakastaa aina kesken riitojen kommentoida sitä, kuinka olen lihonut valtavaksi (koska on itse lihava ja on inhonnut sitä kuinka minulla oli ainakin ennen hyvä itsetunto, ihan mahtavia nämä tyypit). Ei olisi mies edes huomannut sitä, ellen olisi itse sanonut lihoneeni. Ihana tyyppi - ei tarvitse sanoa että jätä se heti, mietin vakavasti asiaa jo itse, mutta meillä takana yli 15 v yhdessä.
Tuo mies harrastaa henkistä väkivaltaa. Itse hankkiuisin eroon moisesta. T: turvakodin työntekijä
Minua ärsyttää kun muut ihmiset jaksaa jankata että "voi kun olet niin hoikka, ei kyllä uskoisi että tykkäät syödä kakkua kun olet noin hoikka" ja niin edelleen. Olen ihan normaalipainoinen, painoindeksi 22 ja käytän M koon housuja, maha pömpöttää varsinkin menkkojen aikaan. Mutta näköjään normaalipainoiset on sitten niiiin hoikkia pikkuisen pullukoiden silmään? Ei minulle tulisi mieleen sanoa kenellekään, että kyllä huomaa että tykkäät kakusta kun olet vähän pullea.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä, että kauniita ihmisiä on kiusattu läpi elämänsä. Alkaen lapsesta, nuoruuden läpi ja aikuisena varsinkin. Pystyttekö yhtään kuvittelemaan miten vaikka kaupan kassa kohtelee? Tai ravintolan työntekijä? Koitat päästä töihin jonnekkin, ostaa jotain, olla kaveri jollekin, pelkkä naapuri, ajaa autolla, käydä lenkillä. Ihan kaikessa näkyy se, että miehet haluaa iskeä, kopeloida, ahdistella ja naiset vihaa koska ovat kateellisia ja siksi ovat käsittämättömän ilkeitä.
Onneksi joskus jotkut ovat ystävällisiä ja kypsiä ja hyviä ihmisiä on olemassa, mutta ne on harvassa.
Mutta tässä on se syy miksi kaunis ei ymmärrä miksi on kaunis: kaikki yli keskiarvon tuhotaan. Kaunis ei ole syyllinen kauneuteensa. Antakaa armoa ihmisille.
Tämä.
Liiankin tosi.
Sit ne naiset sanoo, et eihän sul mitään ongelmaa ole saada miestä eikä rahaa, kun oot kaunis. Et pääset helpolla.
Ei se niin mee.
MINÄ NÄEN ITSENI PEILISTÄ MYÖS NIINÄ PÄIVINÄ, KUN SILMÄT OVAT SIKKURALLA VÄSYMYKSESTÄ. KUN ON PMS JA PERINTEINEN RUMAOLO YHTEEN KIRJOITETTUNA. SINÄ ET VOI NÄHDÄ MINUA MINUN SILMIN JA MINUN OLOTILOISSANI.
AINA ON KAUNIIKSI JA HYVÄNNÄKÖISEKSI JA SÖPÖKSI JA NÄTIKSI KEHUTTU, MUTTA JOSKUS ON EI NIIN HYVÄ FIILIS JA SITTEN TUNTUU, ETTÄ NAAMAKIN MUUNTAUTUU.
OLEN KYLLÄ NORMAALISTI TYYTYVÄINEN NAAMAANI JA JOSKUS NÄEN SEN MINKÄ MUUTKIN. MUTTA NIINKIN SIMPPELI ASIA KUIN EPÄTASAISESTI KULUNUT MEIKKIVOIDE SAA NAAMAN NÄYTTÄMÄÄN KUMMALLISELTA. TAI LEVINNEET RIPSARIT. TAI KIRKAS AURINGONPAISTE, KUN TULEE LUMISOKEUS VAI MIKÄ LIE EIKÄ EDES NÄE NORMAALISTI.
KYLLÄ MINÄ PERIAATTEESSA TIEDÄN MILTÄ NÄYTÄN, MUTTA OLEN NIIN TOTTUNUT NAAMAANI ETTEN NÄE AINA SAMAA KUIN MUUT. JA JATKUVISTA KEHUISTA TULEE TOSIAAN MYÖS PAINEITA.