Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:13"]En jaksa lukea koko ketjua, enkä oikein viitsikään, kun täällä voi niin moni kirjoittaa ihan puppua. Minulla on oikeasti sellaiset kokemukset, että omat lapseni ovat pienenä puhuneet edellisistä elämistään. Toinen lapsi sanoi, että on pitänyt miestäni/isäänsä sylissä, kun mieheni oli vauva. Ensimmäinen lapsi sanoi noin 2-vuotiaana, että on elänyt jo aiemmin, mutta kuoli ja syntyi vauvana. En ole millääm tavalla ruokkinut heitä jälleensyntymisasioila, koska en ole aiemmin sellaisia edes ajatellut ja olen uskossa oleva ihminen.
[/quote]
Sanot, ettet ole ruokkinut lapsiasi jälleensyntymisasioilla. Eiväthän nuo sellaisia olekaan. Lapsista on hauskaa miettiä, miten asiat olisivat, jos ne olisivatkin esimerkiksi aivan päinvastoin ja nurinkurin. Esimerkiksi isä olisikin vauva ja lapsi pitäisikin tätä sylissä. Tai lapsi menisikin töihin ja isä päiväkotiin jne. Nuo ovat ihan yleisiä, tavallisia lasten juttuja. Tätä tarkoitin itse, kun ihmettelin, miten monet uskovat minkä tahansa lapsen kertoman asian olevan heti automaattisesti todiste edellisestä elämästä. Tuossakin lapsesi sanoi vain, että on pitänyt isäänsä sylissä tämän ollessa vauva. Sinä itse tulkitsit sen niin, että edellinen elämä on olemassa, lapsesi ei sellaista ole väittänyt.
[/quote]
"Tätä tarkoitin itse, kun ihmettelin, miten monet uskovat minkä tahansa lapsen kertoman asian olevan heti automaattisesti todiste edellisestä elämästä. "
Missä näin on väitetty? Miksi laittelet sanoja kanssakeskustelijoiden suihin, kun et edes kykene todistamaan niitä oikeiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:52"]Jos sopii palaisin aiheeseen!
Tuolla ketjun alkupuolella oli mielenkiintoisia ja aloituksen mukaisia kokemuksi, tässä siis omani:
Kutsuin aivan pienenä omaa äitiäni Liisa-äidiksi (nimi muutettu) pienempi sisareni kutsui ihan vaan äidiksi. Minulla on hyvin varhaisia muistoja, joista vieläkin voin palauttaa koti-ikäväksi kutsumani tunteen, oli ikävä jonnekin, jota en osannut nimetä. Äitini, joka oli lämpöinen, ei lainkaan tiukkapipoinen kristitty sanoi sitä "taivasikäväksi" kun kerroin hänelle siitä kaipauksesta. Hän ei jälleensyntymiseen uskonut.
Minulla oli sellaisena 3-4 vuotiaana "runokohtauksia", jolloin äiti nosti minut aina saman kaapin päälle, otti paperia ja kynää ja laittoi pulppuavaa tekstiä ylös. No, myöhemmin luettuna ne olivat lapsen sadunomaista tajunnanvirtaa, mutta se tunne, jonka koin on vaikeasti kuvattava. Ne tulivat jostain lähteestä, jonka tunsin olevan hyvin vanhan, tunsin siis itseni oikeasti vanhaksi silloin, en lainkaan pieneksi tytöksi. Yritin kovasti rajallisilla lapsen kyvilläni pukea kaikkea sanoiksi ja tuskastuinkin kun se ei onnistunut niinkuin halusin.
Olin taiteellinen ja piirtelin paljon niinkuin lapset yleensäkin. Sitten sain äidin ystävättäreltä lahjaksi ihan oikeat öljyvärit ja pystyn palauttamaan mieleeni sen tunteen ja tuttuuden kun ekaa kertaa niitä nuuhkaisin. Myös tuskastumisen kun tiesin, että aikaa menee ennenkuin osaan niitä taas käyttää.
Äitiäni rakastin ihan mahdottomasti, mutta jostain ihme syystä pelkäsin menetystä, mihin ei ollut todellisuudessa syytä. Vettä pelkäsin kuollakseni ja näin unia hukkumisesta. Siihenkään ei ollut todellisuudessa syytä, pelko hälveni kun opin uimaan.
Edelllisestä elämästä tiedän varmasti vain hukkuneeni.
Myöhemmin aikuisena matkatessani kaukaisessa maassa sain pysäyttäviä kokemuksia; eksyn melkein kotikaupungissani, suuntavaistoa ei minulla ole sitten yhtään, mutta siinä miljoonakaupungissa osasin liikkua ja tiesin ja tunnistin paikkoja. Oli myös muutamia kohtaamisia, joissa selittämätön tuttuus ja molemminpuolinen.
Siunatuksi lopuksi, suhtaudun jälleensyntymiseen todella mahdollisena. Kaikenkukkuraksi pidän itseäni kristittynä, enkä koe ristiriitaa.
[/quote]
Moni pelkää vettä tai hukkumista ja näkee niistä unia. Mistä tiedät (et vain usko) hukkuneesi edellisessä elämässäsi?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Uskomatonta, miten näinkin järkevä selitys saa alapeukkuja. Ettekö te ihmiset edes halua selittää mitään elämänne tapahtumia järkisyillä?
http://reluctant-messenger.com/reincarnation-proof.htm#swarnlata
Joillekin ei kelpaa mikään todisteeksi ja hirveä vimma vaan kiistää kaikki, vaikka ei näillä "skeptikoilla" ole yhtään sen enempää tietoa kuin muillakaan. Pelkkää (ennakko)luuloa. Itseäni kiinnostaa paljon, onko minulla lapsena ollut joitain tiettyjä muistoja, ainakaan niistä ei ole minulle kerrottu.
Nykyisin reagoin todella voimakkaasti tiettyihin onnettomuuksiin ja tragedioihin, paljon enemmän kuin muun tyyppisiin, vaikka minkään tyyppisestä ei ole kokemusta, ainakaan tässä elämässä. Näen paljon onnettomuusunia tietyllä teemalla (lento-onnettomuus) vaikken ole edes lentopelkoinen, enkä koskaan ole nähnyt unia muunlaisista onnettomuuksista. Enkä todellakaan nyt esitä, että tämä todistaa mitään, kunhan nyt on kiinnostava sattuma (?).
. [/quote] Moni pelkää vettä tai hukkumista ja näkee niistä unia. Mistä tiedät (et vain usko) hukkuneesi edellisessä elämässäsi?
[/quote]
No, olisin voinut toki käyttää tuotakin ilmaisua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:18"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Jännä miten tämäkin saa miinusta, vaikka on hyvinkin looginen ja varmempi selitys asialle kuin jälleensyntymä.
Jotkut tosiaan vain haluavat uskoa, viis faktoista.
[/quote]
Minua taas huvittaa ihmiset jotka heittäytyvät hermoheikoiksi jostain yliluonnollisesta kuullessaan. Pakko saada faktoja ja tutkimuksia jotta voi nukkua yönsä rauhassa. Minusta on ihmeellistä (jopa vähän lapsellista) että ihminen kuvittelee tietävänsä kaikki tämän ihmeellisen maailman kiemurat älyn avulla.
[/quote]
Minusta on uskomatonta, miten monet saavat noinkin tavalliset asiat vääntämällä väännettyä yliluonnollisiksi. Jos olet syntynyt 80-luvulla, onko ihmeellistä, että tuo vuosikymmen tuntuu sinusta tutulta? Olet lapsena elänyt siinä ympäristössä, senhän kuuluukin tuntua tutulta!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Uskomatonta, miten näinkin järkevä selitys saa alapeukkuja. Ettekö te ihmiset edes halua selittää mitään elämänne tapahtumia järkisyillä?
[/quote]
Höllääs nyt niitä pipos naruja. Ne kun näyttää kiristävän todella ikävästi.
Kaikkeen ei tarvitse etsiä rationaalista ja tiedeperäistä selitystä. Joskus vain kyse on jostain, mitä sun aivosi eivät kykene käsittämään etkä pysty sitä tieteellä selittämään. Hyväksy tämä fakta elämääsi niin elämäsi psranee paljon. Tai ei sun oo pakko, mut muista ettei kaikki ajattele sun tavoin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Uskomatonta, miten näinkin järkevä selitys saa alapeukkuja. Ettekö te ihmiset edes halua selittää mitään elämänne tapahtumia järkisyillä?
[/quote]
Höllääs nyt niitä pipos naruja. Ne kun näyttää kiristävän todella ikävästi.
Kaikkeen ei tarvitse etsiä rationaalista ja tiedeperäistä selitystä. Joskus vain kyse on jostain, mitä sun aivosi eivät kykene käsittämään etkä pysty sitä tieteellä selittämään. Hyväksy tämä fakta elämääsi niin elämäsi psranee paljon. Tai ei sun oo pakko, mut muista ettei kaikki ajattele sun tavoin asioista.
[/quote]
Kirjoittaja on siis syntynyt 80-luvulla ja ihmettelee, kun se tuntuu tutulta. Sinun mielestäsi tätä ei voi järjellä selittää?
Tein joskus netissä sellaisen "terapian", jossain YouTubessa se tais olla semmoinen "tarina" mitä kuunneltiin ja sitten olis ollut tarkotus jotenkin nähdä edelliseen elämään, mutta mulla se ei kyllä toiminut :D :/ Näin kyllä jotain, mutta se ei tuntunut aidolta, vaan tajusin sen olevan vain mielikuvitukseni tuotetta, kun tiesin että "kuuluu" nähdä jotakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä tarve selittää toisilla nämä asiat jollain lasten mielikuvituksella. Lukekaa Michael Newton, Sielujen matka, niin ei tarvi ihmetellä.
Mitäs jos vietäisiin nämä psykoottiset tapaukset ihan hyvällä omallatunnolla hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:13"]En jaksa lukea koko ketjua, enkä oikein viitsikään, kun täällä voi niin moni kirjoittaa ihan puppua. Minulla on oikeasti sellaiset kokemukset, että omat lapseni ovat pienenä puhuneet edellisistä elämistään. Toinen lapsi sanoi, että on pitänyt miestäni/isäänsä sylissä, kun mieheni oli vauva. Ensimmäinen lapsi sanoi noin 2-vuotiaana, että on elänyt jo aiemmin, mutta kuoli ja syntyi vauvana. En ole millääm tavalla ruokkinut heitä jälleensyntymisasioila, koska en ole aiemmin sellaisia edes ajatellut ja olen uskossa oleva ihminen.
[/quote]
Sanot, ettet ole ruokkinut lapsiasi jälleensyntymisasioilla. Eiväthän nuo sellaisia olekaan. Lapsista on hauskaa miettiä, miten asiat olisivat, jos ne olisivatkin esimerkiksi aivan päinvastoin ja nurinkurin. Esimerkiksi isä olisikin vauva ja lapsi pitäisikin tätä sylissä. Tai lapsi menisikin töihin ja isä päiväkotiin jne. Nuo ovat ihan yleisiä, tavallisia lasten juttuja. Tätä tarkoitin itse, kun ihmettelin, miten monet uskovat minkä tahansa lapsen kertoman asian olevan heti automaattisesti todiste edellisestä elämästä. Tuossakin lapsesi sanoi vain, että on pitänyt isäänsä sylissä tämän ollessa vauva. Sinä itse tulkitsit sen niin, että edellinen elämä on olemassa, lapsesi ei sellaista ole väittänyt.
[/quote]
"Tätä tarkoitin itse, kun ihmettelin, miten monet uskovat minkä tahansa lapsen kertoman asian olevan heti automaattisesti todiste edellisestä elämästä. "
Missä näin on väitetty? Miksi laittelet sanoja kanssakeskustelijoiden suihin, kun et edes kykene todistamaan niitä oikeiksi?
[/quote]
Onhan tässä ketjussa esitetty jos jonkinmoisia lasten kommentteja, ihan tavallisia ja luonnollisia, ja pidetty niitä aukottomina todisteina aiemmasta elämästä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:42"]Hirveä tarve selittää toisilla nämä asiat jollain lasten mielikuvituksella. Lukekaa Michael Newton, Sielujen matka, niin ei tarvi ihmetellä.
[/quote]
Mitkä asiat sinun mielestäsi sitten ovat lasten mielikuvitusta, jos tavallisetkaan jutut eivät sitä ole? Vai uskotko, että kaikki lasten puhuma on totta? Oletko koskaan edes seurannut lasta, joka leikkii mielikuvitusleikkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, minulla ei ole mitään niin kiinnostavia kokemuksia kuin joillakuilla/lasten välityksellä saatuja.
Yksi muisto minua on kuitenkin vaivannut koko ikäni.
Siinä parikymppinen äitini on menossa tapaamaan yhtä ystäväänsä. Hän päätyy kuitenkin käväisemään suurehkossa tavaratalossa. Jostain syystä hän valitsee hyllystä poikavauvanuken ja ostaa sen.
"Tykkäisköhän se tästä", äiti kysyy ja mä nyökkään.
Kuva vaihtuu, olemme pimeällä tiellä, äiti on saanut kyydin ystävänsä talon luo. On sykyisen pimeää, ei ole lunta. Ystävä tulee taskulampun kanssa ja äiti tervehtii. Minä seuraan kaikkea kuin jostakin pensaikosta, eikä kukaan kiinnitä minuun huomiota.
"Mä olen raskaana", äiti sanoo ja ystävä onnittelee.
Muutamien vuosien kuluttua leikin vauvanukella. Äiti häärii keittiössä.
"Mä muistan kun me oltiin ostamassa tätä", sanon spontaanisti.
"Et sä kulta ollut mun mukana."
"Miten niin? Olinpas."
"Ei kun mä ostin sen Venäjältä kun mä kävin tapaamassa X:ää."
"Niin niin mut olinhan mä siellä. Mä muistan."
"Ei kun sä olit just vasta tullut mun mahaan."
"Mut..."
"Mä muistan kun mä ostin ton nuken... katoin että voi että toi on niin hieno nukke et mun on pakko ostaa se mun tulevalle lapselle. Se oli semmonen hetki vaan."
Toi on häirinnyt mua tosi paljon. Ehkä oon nähnyt jotain unta? Toisaalta mulle ei koskaan oltu puhuttu sen nuken alkuperästä, eli sikäli valemuistoja ei oo voinut muodostua kerrotun pohjalta. Ja mistään edellisistä elämistä mulla ei ollut tietoakaan.
Tää on kyllä hirvittävän kiinnostava aihe. Kun me ei voida oikeasti tietää.
Epäilijät huvittaa mua, sillä jos mietitään hindulaisuutta tai buddhalaisuuttakin, niin niihinhän kuuluu iso määrä jengiä. Miksi helvetissä kristityt pitävät omaa uskontoaan jotenkin ylivertaisen oikeana, varsinkin kun sitä(KÄÄN!!!!) ei kukaan voi todistaa? Minkä vuoksi on ajateltava olevansa itse oikeassa ja kaikkien vaihtoehtojen hullua huuhaata johon vain mielisairaat uskovat?
Niin kauan, kun ei voida todistaa toista uskon asiaa toista paremmaksi, en lähtisi arvostelemaan muiden kokemuksia.
On aika kapeakatseista ajatella, että vain oma ja itse koettu todellisuus on totta ja ainoa mahdollisuus tässä maailmassa. Maailmassa, joka on kuitenkin täynnä mysteerejä joita emme voi aavistaakaan.
Tiedämme avaruuden olevan toistaiseksi ääretön, mutta silti monelle tuottaa vaikeuksia uskoa että siellä missään_muualla olisi elämää. Mikä pikkuisen maapallon asukkaista tekisi niin ylijumalia, että vain heillä olisi oikeus olla ainoa ihmiskunta koko maailmankaikkeudessa?
- Ja vielä enemmän, mikä tekee Suomesta tai yhdestä uskontokunnasta niin voittavan, ettei kenenkään muun ajatukset ole niiden rinnalla mitään?
Siis jotain järkeä nyt tähän hommaan! Joku ihmettelee, kun lapsuuden vuosikymmen tuntuu tutulta ja mammat selittävät sen mieluummin jälleensyntymisellä kuin tavallisilla lapsuusmuistoilla?!?
Saahan sitä mielikuvitella ja keksiä itselleen jänniä juttuja.
ehkä se entinen elämä voi olla aivojen muistoja sukupolvelta toiselle? Aivot yhadistelevät asioita meidän historiastamme . Entä jos äitien aivoista tule viestiä,sikiölle ja sitten ne yhdistyvät sirpaleet tekevät todentuntuisia muistoja.
tämmöistä mä mietin, kun kuuntelin asioita unesta ja miten siitä ei vielä niin kaikkea tiedetä. Paljon on tietoa olemassa ilman, että siitä vielä tiedämme...
Ei lapset entisistä elämistään puhu vaan aikuiset tulkitsevat ne niin.
116:n kertomuksesta tuli mieleen lukemani juttu pojasta, joka muistaa nähneensä vanhempansa ennen omaa syntymäänsä. He olivat muistossa häämatkalla Havaijilla, minkä poika myös osasi mainita vaikka kukaan ei ollut hänelle matkakohteesta kertonut. Joidenkin mukaan lapsi/sielu valitsee omat vanhempansa ennen syntymäänsä.
En tiedä mitä uskoa, mutta kohtuullisen varma olen siitä, että jotain sellaista tässä on takana mistä tiede ei tiedä mitään.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:13"]En jaksa lukea koko ketjua, enkä oikein viitsikään, kun täällä voi niin moni kirjoittaa ihan puppua. Minulla on oikeasti sellaiset kokemukset, että omat lapseni ovat pienenä puhuneet edellisistä elämistään. Toinen lapsi sanoi, että on pitänyt miestäni/isäänsä sylissä, kun mieheni oli vauva. Ensimmäinen lapsi sanoi noin 2-vuotiaana, että on elänyt jo aiemmin, mutta kuoli ja syntyi vauvana. En ole millääm tavalla ruokkinut heitä jälleensyntymisasioila, koska en ole aiemmin sellaisia edes ajatellut ja olen uskossa oleva ihminen.
[/quote]
Sanot, ettet ole ruokkinut lapsiasi jälleensyntymisasioilla. Eiväthän nuo sellaisia olekaan. Lapsista on hauskaa miettiä, miten asiat olisivat, jos ne olisivatkin esimerkiksi aivan päinvastoin ja nurinkurin. Esimerkiksi isä olisikin vauva ja lapsi pitäisikin tätä sylissä. Tai lapsi menisikin töihin ja isä päiväkotiin jne. Nuo ovat ihan yleisiä, tavallisia lasten juttuja. Tätä tarkoitin itse, kun ihmettelin, miten monet uskovat minkä tahansa lapsen kertoman asian olevan heti automaattisesti todiste edellisestä elämästä. Tuossakin lapsesi sanoi vain, että on pitänyt isäänsä sylissä tämän ollessa vauva. Sinä itse tulkitsit sen niin, että edellinen elämä on olemassa, lapsesi ei sellaista ole väittänyt.