Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:37"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:32"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:27"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:24"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:16"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:11"] Te pilasitte tän ketjun. Kiitti. [/quote] Kun tuodaan esiin faktoja, jotka selitetään psykologisesti nuo lasten entinen elämä -tarinoinnit? Ehkä olisi sinulla enemmän nyt itsetutkiskelun paikka, että miksi noin raivolla haluat pitää kiinni asioista, joille sinulla ei ole edes mitään perusteluja ja kaikki tietosi on hyvin hataraa ja yhteen lähteeseen perustuvaa? [/quote] Mene nyt vaan sohvalles nauttimaan siitä, että sait jälleen yhden ketjun pilattua vänkäämisilläs. Sairasta kun et osaa ajoissa lopettaa. Oletko nyt tyytyväinen? [/quote] Jos et pysty käsittelemään sitä, että kaikki eivät kanssasi samaa mieltä, älä keskustele silloin asioista. Aikuisen ihmisen tulisi jo kestää se, että kaikki eivät ole samaa mieltä ja että asioista voidaan väitellä. [/quote] Samat sanat sinullekin. Kyllä sunki pitäs vaan oppia hyväksymään se, ettei kaikki ajattele sun tavalla maailmasta. Vaan jotkut jopa näkevät enemmän mitä sinä ikinä. [/quote] Minä perustan kantani tutkittuihin faktoihin ja siihen, mitä itse näen. Sinä perustat tällä hetkellä tietosi yhden nettiartikkelin varaan. Käsität varmasti itsekin eroavaisuuden. [/quote] Ei täällä mitään perustella YHDEN nettiartikkelin varaan. Moni on sanonut dokumenteista ym, mutta sinä luulet puhuvasi yhdelle ihmiselle ja jankkaat vain artikkelista. Sulla ei taida olla kaikki aivan kotona tai luetunymmärtämisesi on luokkaa 0. [/quote] Niitä dokumentteja on pyydetty, eipä ole annettu. Täällä on annettu tasan tarkkaan vain tuo yksi artikkeli. Ja kiitos ymmärryksessäni ei ole vikaa. Sen sijaan alan pohtia, että kenen kanssa oikein keskustelen, kun moni asia ampuu suoraan ohi ja väittely nostattaa noin paljon verenpainetta. Ei ole ihan tervettä nyt tuokaan, että pelkästä nettiväittelystä raivotaan tuohon malliin ja haukutaan erimieltä olevan idiooteiksi. [/quote] Osaat varmaan käyttää googlea?
[/quote]
Miksi et voi antaa niitä lukuisia dokumentteja? Ei varmaan ole iso työ linkata niitä tänne, kun ilmeisesti tiedät mistä nämä löytyvät.
[/quote]
Lukuisia linkkejä ja ohjelmia löytyy linkkaamatta tänne kun kirjoitat googleen reincarnation documents
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ohhoh. Hana keskustelu ja jotenkin nyt pahasti tökkii tämä puhelin, mutta yritän kovasti tuottaa yhtenäistä ja järkevää tekstiä, vaikka näyttö poukkoilee milloin missäkin. Minulla on kolme vuotias poika, joka useasti puhuu itsestään tyttönä viitatessaan asoihin, joita hän tykkäsi tehdä pienenä tyttönä. Nokkela poika ikäisekseen, eikä sekoile sillä tavalla sanoissaan. Jos häntä tituleeraa lapseksi, nopeasti korjaa olevansa iso poika, eli tyttöily selvästi liittyy menneeseen aikaan. Kovasti leikkii myös prinsessaleikkejä ja lempikirja tällä hetkellä on pri sessa ruusunen, joka on minun vanha kirjani.
EdelliNen jatkaa vielä. Aluksi korjasin, ettet sinä kultsseni ole ehtinyt olemaan pikku tyttö, sillä olet vielä aika pieni poika. Tästä myös suivaantui, että onhan hän jo iso poika ja siitä lähtieä olen jättänytkin pienenä tyttönä tehdyt jutut ihan omaan arvoonsa ja hymähdellyt mielessäni, kuin suloista. Hassua oli lukea täältä, mutta myös minun poikani on sanonut synnyttäneen minut, mutta tämä oli tilanne, jossa puhuimme muutenkin siitä, kuka on kenenkin äiti ja kuka on ollut kenenkin vatsassa vauvana. En ole aiemmin kiinnittänyt mitenkään erityshuomiota tyttöilyyn varsinkaan, kun kasvatuksemme on aika sukupuolivaoaata, mutta nyt jotenkin kolahtaa !!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:43"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:37"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:36"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:32"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:27"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:24"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:16"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:11"] Te pilasitte tän ketjun. Kiitti. [/quote] Kun tuodaan esiin faktoja, jotka selitetään psykologisesti nuo lasten entinen elämä -tarinoinnit? Ehkä olisi sinulla enemmän nyt itsetutkiskelun paikka, että miksi noin raivolla haluat pitää kiinni asioista, joille sinulla ei ole edes mitään perusteluja ja kaikki tietosi on hyvin hataraa ja yhteen lähteeseen perustuvaa? [/quote] Mene nyt vaan sohvalles nauttimaan siitä, että sait jälleen yhden ketjun pilattua vänkäämisilläs. Sairasta kun et osaa ajoissa lopettaa. Oletko nyt tyytyväinen? [/quote] Jos et pysty käsittelemään sitä, että kaikki eivät kanssasi samaa mieltä, älä keskustele silloin asioista. Aikuisen ihmisen tulisi jo kestää se, että kaikki eivät ole samaa mieltä ja että asioista voidaan väitellä. [/quote] Samat sanat sinullekin. Kyllä sunki pitäs vaan oppia hyväksymään se, ettei kaikki ajattele sun tavalla maailmasta. Vaan jotkut jopa näkevät enemmän mitä sinä ikinä. [/quote] Minä perustan kantani tutkittuihin faktoihin ja siihen, mitä itse näen. Sinä perustat tällä hetkellä tietosi yhden nettiartikkelin varaan. Käsität varmasti itsekin eroavaisuuden. [/quote] Ei täällä mitään perustella YHDEN nettiartikkelin varaan. Moni on sanonut dokumenteista ym, mutta sinä luulet puhuvasi yhdelle ihmiselle ja jankkaat vain artikkelista. Sulla ei taida olla kaikki aivan kotona tai luetunymmärtämisesi on luokkaa 0. [/quote] Niitä dokumentteja on pyydetty, eipä ole annettu. Täällä on annettu tasan tarkkaan vain tuo yksi artikkeli. Ja kiitos ymmärryksessäni ei ole vikaa. Sen sijaan alan pohtia, että kenen kanssa oikein keskustelen, kun moni asia ampuu suoraan ohi ja väittely nostattaa noin paljon verenpainetta. Ei ole ihan tervettä nyt tuokaan, että pelkästä nettiväittelystä raivotaan tuohon malliin ja haukutaan erimieltä olevan idiooteiksi. [/quote] Osaat varmaan käyttää googlea? [/quote] Miksi et voi antaa niitä lukuisia dokumentteja? Ei varmaan ole iso työ linkata niitä tänne, kun ilmeisesti tiedät mistä nämä löytyvät. [/quote] Lukuisia linkkejä ja ohjelmia löytyy linkkaamatta tänne kun kirjoitat googleen reincarnation documents
[/quote]
minä olin itse sellanen lapsi :) olen kertonut vanhemmille mitä tein entisessä elämässä ja muistan paljon pieniä pätkiä siitä. Olen nyt 23 vuotias aivan tavallinen nuori nainen. Tuo ja todella vahva intuiitio ovat erikoisuuksiani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:49"]
minä olin itse sellanen lapsi :) olen kertonut vanhemmille mitä tein entisessä elämässä ja muistan paljon pieniä pätkiä siitä. Olen nyt 23 vuotias aivan tavallinen nuori nainen. Tuo ja todella vahva intuiitio ovat erikoisuuksiani
[/quote]
No mitä sinä muistat?
Jos sopii palaisin aiheeseen!
Tuolla ketjun alkupuolella oli mielenkiintoisia ja aloituksen mukaisia kokemuksi, tässä siis omani:
Kutsuin aivan pienenä omaa äitiäni Liisa-äidiksi (nimi muutettu) pienempi sisareni kutsui ihan vaan äidiksi. Minulla on hyvin varhaisia muistoja, joista vieläkin voin palauttaa koti-ikäväksi kutsumani tunteen, oli ikävä jonnekin, jota en osannut nimetä. Äitini, joka oli lämpöinen, ei lainkaan tiukkapipoinen kristitty sanoi sitä "taivasikäväksi" kun kerroin hänelle siitä kaipauksesta. Hän ei jälleensyntymiseen uskonut.
Minulla oli sellaisena 3-4 vuotiaana "runokohtauksia", jolloin äiti nosti minut aina saman kaapin päälle, otti paperia ja kynää ja laittoi pulppuavaa tekstiä ylös. No, myöhemmin luettuna ne olivat lapsen sadunomaista tajunnanvirtaa, mutta se tunne, jonka koin on vaikeasti kuvattava. Ne tulivat jostain lähteestä, jonka tunsin olevan hyvin vanhan, tunsin siis itseni oikeasti vanhaksi silloin, en lainkaan pieneksi tytöksi. Yritin kovasti rajallisilla lapsen kyvilläni pukea kaikkea sanoiksi ja tuskastuinkin kun se ei onnistunut niinkuin halusin.
Olin taiteellinen ja piirtelin paljon niinkuin lapset yleensäkin. Sitten sain äidin ystävättäreltä lahjaksi ihan oikeat öljyvärit ja pystyn palauttamaan mieleeni sen tunteen ja tuttuuden kun ekaa kertaa niitä nuuhkaisin. Myös tuskastumisen kun tiesin, että aikaa menee ennenkuin osaan niitä taas käyttää.
Äitiäni rakastin ihan mahdottomasti, mutta jostain ihme syystä pelkäsin menetystä, mihin ei ollut todellisuudessa syytä. Vettä pelkäsin kuollakseni ja näin unia hukkumisesta. Siihenkään ei ollut todellisuudessa syytä, pelko hälveni kun opin uimaan.
Edelllisestä elämästä tiedän varmasti vain hukkuneeni.
Myöhemmin aikuisena matkatessani kaukaisessa maassa sain pysäyttäviä kokemuksia; eksyn melkein kotikaupungissani, suuntavaistoa ei minulla ole sitten yhtään, mutta siinä miljoonakaupungissa osasin liikkua ja tiesin ja tunnistin paikkoja. Oli myös muutamia kohtaamisia, joissa selittämätön tuttuus ja molemminpuolinen.
Siunatuksi lopuksi, suhtaudun jälleensyntymiseen todella mahdollisena. Kaikenkukkuraksi pidän itseäni kristittynä, enkä koe ristiriitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:52"]
Jos sopii palaisin aiheeseen!
Tuolla ketjun alkupuolella oli mielenkiintoisia ja aloituksen mukaisia kokemuksi, tässä siis omani:
Kutsuin aivan pienenä omaa äitiäni Liisa-äidiksi (nimi muutettu) pienempi sisareni kutsui ihan vaan äidiksi. Minulla on hyvin varhaisia muistoja, joista vieläkin voin palauttaa koti-ikäväksi kutsumani tunteen, oli ikävä jonnekin, jota en osannut nimetä. Äitini, joka oli lämpöinen, ei lainkaan tiukkapipoinen kristitty sanoi sitä "taivasikäväksi" kun kerroin hänelle siitä kaipauksesta. Hän ei jälleensyntymiseen uskonut.
Minulla oli sellaisena 3-4 vuotiaana "runokohtauksia", jolloin äiti nosti minut aina saman kaapin päälle, otti paperia ja kynää ja laittoi pulppuavaa tekstiä ylös. No, myöhemmin luettuna ne olivat lapsen sadunomaista tajunnanvirtaa, mutta se tunne, jonka koin on vaikeasti kuvattava. Ne tulivat jostain lähteestä, jonka tunsin olevan hyvin vanhan, tunsin siis itseni oikeasti vanhaksi silloin, en lainkaan pieneksi tytöksi. Yritin kovasti rajallisilla lapsen kyvilläni pukea kaikkea sanoiksi ja tuskastuinkin kun se ei onnistunut niinkuin halusin.
Olin taiteellinen ja piirtelin paljon niinkuin lapset yleensäkin. Sitten sain äidin ystävättäreltä lahjaksi ihan oikeat öljyvärit ja pystyn palauttamaan mieleeni sen tunteen ja tuttuuden kun ekaa kertaa niitä nuuhkaisin. Myös tuskastumisen kun tiesin, että aikaa menee ennenkuin osaan niitä taas käyttää.
Äitiäni rakastin ihan mahdottomasti, mutta jostain ihme syystä pelkäsin menetystä, mihin ei ollut todellisuudessa syytä. Vettä pelkäsin kuollakseni ja näin unia hukkumisesta. Siihenkään ei ollut todellisuudessa syytä, pelko hälveni kun opin uimaan.
Edelllisestä elämästä tiedän varmasti vain hukkuneeni.
Myöhemmin aikuisena matkatessani kaukaisessa maassa sain pysäyttäviä kokemuksia; eksyn melkein kotikaupungissani, suuntavaistoa ei minulla ole sitten yhtään, mutta siinä miljoonakaupungissa osasin liikkua ja tiesin ja tunnistin paikkoja. Oli myös muutamia kohtaamisia, joissa selittämätön tuttuus ja molemminpuolinen.
Siunatuksi lopuksi, suhtaudun jälleensyntymiseen todella mahdollisena. Kaikenkukkuraksi pidän itseäni kristittynä, enkä koe ristiriitaa.
[/quote]
Mites, oletko koskaan miettinytkään muuta vaihtoehtoa kuin jälleensyntyminen?
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:52"]
Jos sopii palaisin aiheeseen!
Tuolla ketjun alkupuolella oli mielenkiintoisia ja aloituksen mukaisia kokemuksi, tässä siis omani:
Kutsuin aivan pienenä omaa äitiäni Liisa-äidiksi (nimi muutettu) pienempi sisareni kutsui ihan vaan äidiksi. Minulla on hyvin varhaisia muistoja, joista vieläkin voin palauttaa koti-ikäväksi kutsumani tunteen, oli ikävä jonnekin, jota en osannut nimetä. Äitini, joka oli lämpöinen, ei lainkaan tiukkapipoinen kristitty sanoi sitä "taivasikäväksi" kun kerroin hänelle siitä kaipauksesta. Hän ei jälleensyntymiseen uskonut.
Minulla oli sellaisena 3-4 vuotiaana "runokohtauksia", jolloin äiti nosti minut aina saman kaapin päälle, otti paperia ja kynää ja laittoi pulppuavaa tekstiä ylös. No, myöhemmin luettuna ne olivat lapsen sadunomaista tajunnanvirtaa, mutta se tunne, jonka koin on vaikeasti kuvattava. Ne tulivat jostain lähteestä, jonka tunsin olevan hyvin vanhan, tunsin siis itseni oikeasti vanhaksi silloin, en lainkaan pieneksi tytöksi. Yritin kovasti rajallisilla lapsen kyvilläni pukea kaikkea sanoiksi ja tuskastuinkin kun se ei onnistunut niinkuin halusin.
Olin taiteellinen ja piirtelin paljon niinkuin lapset yleensäkin. Sitten sain äidin ystävättäreltä lahjaksi ihan oikeat öljyvärit ja pystyn palauttamaan mieleeni sen tunteen ja tuttuuden kun ekaa kertaa niitä nuuhkaisin. Myös tuskastumisen kun tiesin, että aikaa menee ennenkuin osaan niitä taas käyttää.
Äitiäni rakastin ihan mahdottomasti, mutta jostain ihme syystä pelkäsin menetystä, mihin ei ollut todellisuudessa syytä. Vettä pelkäsin kuollakseni ja näin unia hukkumisesta. Siihenkään ei ollut todellisuudessa syytä, pelko hälveni kun opin uimaan.
Edelllisestä elämästä tiedän varmasti vain hukkuneeni.
Myöhemmin aikuisena matkatessani kaukaisessa maassa sain pysäyttäviä kokemuksia; eksyn melkein kotikaupungissani, suuntavaistoa ei minulla ole sitten yhtään, mutta siinä miljoonakaupungissa osasin liikkua ja tiesin ja tunnistin paikkoja. Oli myös muutamia kohtaamisia, joissa selittämätön tuttuus ja molemminpuolinen.
Siunatuksi lopuksi, suhtaudun jälleensyntymiseen todella mahdollisena. Kaikenkukkuraksi pidän itseäni kristittynä, enkä koe ristiriitaa.
[/quote]
Mites, oletko koskaan miettinytkään muuta vaihtoehtoa kuin jälleensyntyminen?
[/quote]
Olen toki!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos transseksuaalit identifioivat itsensä entiseen elämään? Tai ne, joilla on tarve amputoida raajansa. Jne.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Jännä miten tämäkin saa miinusta, vaikka on hyvinkin looginen ja varmempi selitys asialle kuin jälleensyntymä.
Jotkut tosiaan vain haluavat uskoa, viis faktoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, enkä oikein viitsikään, kun täällä voi niin moni kirjoittaa ihan puppua. Minulla on oikeasti sellaiset kokemukset, että omat lapseni ovat pienenä puhuneet edellisistä elämistään. Toinen lapsi sanoi, että on pitänyt miestäni/isäänsä sylissä, kun mieheni oli vauva. Ensimmäinen lapsi sanoi noin 2-vuotiaana, että on elänyt jo aiemmin, mutta kuoli ja syntyi vauvana. En ole millääm tavalla ruokkinut heitä jälleensyntymisasioila, koska en ole aiemmin sellaisia edes ajatellut ja olen uskossa oleva ihminen.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Jännä miten tämäkin saa miinusta, vaikka on hyvinkin looginen ja varmempi selitys asialle kuin jälleensyntymä.
Jotkut tosiaan vain haluavat uskoa, viis faktoista.
[/quote]
Minua taas huvittaa ihmiset jotka heittäytyvät hermoheikoiksi jostain yliluonnollisesta kuullessaan. Pakko saada faktoja ja tutkimuksia jotta voi nukkua yönsä rauhassa. Minusta on ihmeellistä (jopa vähän lapsellista) että ihminen kuvittelee tietävänsä kaikki tämän ihmeellisen maailman kiemurat älyn avulla.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:08"]
Entä jos transseksuaalit identifioivat itsensä entiseen elämään? Tai ne, joilla on tarve amputoida raajansa. Jne.
[/quote]
Ja insesti-iskät olleet edellisessä elämässään lastensa puolisoja, jotka nyt vaan harjoittavat muistijäljen mukaan edellisen elämänsä rooleja?
Vähän valoja päälle.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:02"]
Miten kukaan ei muista olleensa enne jokin loinen, ötökkä takia vaikka käärme? Onko ihmiset aina ihmisiä ja elukat elukoita?
[/quote]
Eläimillä ei ole sielua.
[/quote]
Ja tämän todistat miten?
[/quote] En todistakaan, mutta Loarna Byrne esim. todistaa.
[/quote]
Mun hoitokoiralla on ainakin sielu. On niin viisas!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Jännä miten tämäkin saa miinusta, vaikka on hyvinkin looginen ja varmempi selitys asialle kuin jälleensyntymä.
Jotkut tosiaan vain haluavat uskoa, viis faktoista.
[/quote]
Minua taas huvittaa ihmiset jotka heittäytyvät hermoheikoiksi jostain yliluonnollisesta kuullessaan. Pakko saada faktoja ja tutkimuksia jotta voi nukkua yönsä rauhassa. Minusta on ihmeellistä (jopa vähän lapsellista) että ihminen kuvittelee tietävänsä kaikki tämän ihmeellisen maailman kiemurat älyn avulla.
[/quote]
Ei minua haittaa mitenkään ja nukun kiitos erittäin sikeästi. Olen itse nähnyt erikoisia tapauksia, kuten muunmuassa esineen lentävän paikoiltaan ilman että järkevää syytä löydettiin.
Sen sijaan, jos -87 syntynyt tuntee kasarityylissä tuttuutta ja kokee sen ajan "selittämättömästi" omanaan, ei ole millään tavalla yliluonnollista. Hän on altistunut ajan tyylille lapsena ollessaan ja nämä muistot nousevat pintaan tuttuuden tunteena, kun näkee jotain ko. ajalle tyypillistä.
Uskoa saa ja olla avoimin mielin, mutta joku järki pitäisi pitää mukana.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:57"]
Mä olen syntynyt vuonna 1987. Kuitenkin esimerkiksi ennen syntymääni alkanut punkkikulttuuri ja 80´luvun musiikki koskettaa mua jotenkin tosi syvästi. Aivan kuin olisin elänyt silloin nuoruuttani. Kerran näin HUS:n lastenklinikan alakerrassa sellaisen kuvan pojasta nahkatakissa, poika oli jossain asematunnelissa ja jäin tuijottamaan kuvaa kuin se poika olisi ollut hyvinkin tuttu. Mieleeni tuli jotain tuoksuja, ihan ihmeellistä.
[/quote]
Syntymäsi aikaan ja vähän sen jälkeen on tuota kulttuuria vielä esiintynyt ja olet todennäköisesti silloin imenyt itseesi niitä ääniä ja näkyjä, mitä olet silloin pienenä nähnyt, kuullut ja haistanut.
Minä olen syntynyt -88 ja itsellenikin tuon ajan valokuvien yms. näkeminen aiheuttaa tuttuus -tunteen. Veikkaanpa vanhempieni kuunnelleen tuota musiikkia kun olin pieni ja olen ulkona ollessa nähnyt ihmisiä nahkatakeissa ja 80-luvulle tyypillisissä hiusmuodissa.
Me olemme pienenä altistuneet tuolle kulttuurille, mutta emme voi palauttaa niitä kunnolla muistiin. Sieltä sitten tulee niitä tuttuuden tunteita, kun näkee jotain kasariin viittaavaa.
[/quote]
Jännä miten tämäkin saa miinusta, vaikka on hyvinkin looginen ja varmempi selitys asialle kuin jälleensyntymä.
Jotkut tosiaan vain haluavat uskoa, viis faktoista.
[/quote]
Minua taas huvittaa ihmiset jotka heittäytyvät hermoheikoiksi jostain yliluonnollisesta kuullessaan. Pakko saada faktoja ja tutkimuksia jotta voi nukkua yönsä rauhassa. Minusta on ihmeellistä (jopa vähän lapsellista) että ihminen kuvittelee tietävänsä kaikki tämän ihmeellisen maailman kiemurat älyn avulla.
[/quote]
Ei minua haittaa mitenkään ja nukun kiitos erittäin sikeästi. Olen itse nähnyt erikoisia tapauksia, kuten muunmuassa esineen lentävän paikoiltaan ilman että järkevää syytä löydettiin.
Sen sijaan, jos -87 syntynyt tuntee kasarityylissä tuttuutta ja kokee sen ajan "selittämättömästi" omanaan, ei ole millään tavalla yliluonnollista. Hän on altistunut ajan tyylille lapsena ollessaan ja nämä muistot nousevat pintaan tuttuuden tunteena, kun näkee jotain ko. ajalle tyypillistä.
Uskoa saa ja olla avoimin mielin, mutta joku järki pitäisi pitää mukana.
[/quote]
Moni jotka uskoo reinkarnaatioihin ja yliluonnolliseen, pitävät järjen paremmin mukana asioissa kuin taas ihmiset joille tiede on jumala ja kaikki voipainen voima.
Kun ihminen tukeutuu liikaa tieteisiin ja saa kosketuksen yliluonnolliseen he sekoavat herkemmin. Kun taas ihminen joka tiedostaa sen, että maailmassa on paljon muutakin kuin maallinen mammona osaavat suhtautua asioihin paremmin.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 18:28"]
Itse olen suhtautunut näihin juttuihin aika skeptisesti, kunnes tuttavaperheen lapsen tapaus pisti ajatteluni uusiksi. Tämä lapsi kertoo yksityiskohtaisia juttuja erään tunnetun, jo kuolleen henkilön elämästä. Tää on oikeesti mielenkiintoista.
Tässä tapauksessa tunnettu henklö on ulkomaalainen kulttuurivaikuttaja, joka ei ole monelle aikuisellekaan nimeltä tuttu.
[/quote]
Niin... Pistäisin nyt painoa tuolle sanalle tunnetun henkilön. Eli mahdollisuus on erittäin suuri, että lapsi on kuullut jostain näitä asioita ja nyt toistaa niitä.
[/quote]
[/quote]
Kuka?
[/quote]
Kuka tämä tunnettu/ei ollutkaan NIIN tunnettu henkilö oli?