Miksi pitäisi "mennä epämukavuusalueelle"?
En oikein ymmärrä tätä viime vuosien vouhotusta, että kaikkien pitäisi väkisin pakottaa itsensä tekemään epämiellyttäviä asioita muuten vain. Minä ainakin nautin elämästäni eniten, kun saan keskittyä niihin asoihin, joista pidän, joita osaan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Toisaalta minulla ei ole myöskään mitään erityistä tarvetta olla erilainen kuin olen, vaan kelpaan itselleni tällaisena. Ehkä tämä liittyy jotenkin asiaan?
Kommentit (131)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää. Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri, kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää. [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.
[/quote]
Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap
[/quote]
Ohiksena kommentoisin, että totta kai ihminen voi olla hyvinkin ahtaaseen elämänpiiriin ja -katsomukseen tyytyväinen. Mikäs siinä, yksilöitähän me olemme.
Mutta onko se ihmiselle oikeasti hyväksi, että hän ei uskalla kokeilla uusia asioista? Sivistyykö hän siitä, onko se hänen itsetunnolleen hyväksi, että maailma on täynnä asioita, joista hän ajattelee, ettei uskalla, ei voi.
48
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää. Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri, kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää. [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.
[/quote]
Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap
[/quote]
On helppoa olla onnellinen kun pitää maailman niin pienenä että sen pystyy vielä ymmärtämään. Esimerkiksi kotikaupungissa, televisiossa, perhe-elämässä ja uskonnossa. Eikä mitään muuta.
No mikäs siinä.
[/quote]
Sano vain suoraan, jos pidät itseäsi parempana kuin näitä mainittuja Fuengirola-turisteja. Mitä turhaan asiaa kiertelemään. :) Ylenkatsehan tuo vain esiin ne erot elämänarvoissa, jotka ovat tämänkin keskustelun ytimessä. Toisten mielestä jatkuva itsensä kehittäminen ja heikkouksien paikkaaminen on avain onnellisuuteen, toisten mielestä taas itsensä hyväksyminen ja vahvuuksien kehittäminen. (Muitakin ristiriitoja varmasti on, mutta tämä on ainakin tullut esille.) -ap
Ap on kuin alkuasukasheimon jäsen jolla ei ole hajuakaan maailman todellisesta laajuudesta ja monimuotoisuudesta. Jokaisen om päätös tyytyykö siihen vai ei.
Tuo hiihtämään opettelu oli huono vertaus, koska ei hiihtämisestä ole mitään iloa jos siitä ei vaan tykkää. Ei itseään tarvitse kehittää sellaiseen suuntaan tai sellaisissa asioissa, joista ei ole mitään hyötyä tai iloa.
Joku antoi hyvän esimerkin siitä, että työssä joutuu joskus opettelemaan epämiellyttäviä asioita, ja kun sen tekee tosissaan, siitä voi tullakin ihan mukavaa. Itsekin inhosin aiemmin puhelimella vieraille ihmisille soittamista, mutta koska sitä on pakko tehdä työssäni, siitä on tullut luontevaa. Olisin voinut myös valita työn, jossa en joudu soittelemaan ja tapaamaan asiakkaita, mutta en antanut epämukavuuden rajoittaa itseäni.
Hiihtämisestä tuli mieleen sukelluskurssi, jonka kävin. Kurssin aloittaneesta kuudesta ihmisestä kolme keskeytti, koska heitä pelotti liikaa. Minulla oli myös suuria vaikeuksia, mutta halusin päästä sukeltamaan. Kurssin loppuvaiheessa piti ottaa veden alla maski pois ja hengittää suun kautta ilman, että pitää nenästä kiinni. Se oli minulle ihan hirveän vaikeaa, pelkäsin että vedän nenään vettä ja harjoittelin monta päivää suihkussa ja rantavedessä. Lopulta onnistuin jännityksestä täristen ja suoritin useita sukelluskursseja. Sukeltaminen oli niin mahtava elämys, että voitin pelkoni. Hiihtämisen takia en olisi sellaista tehnyt, enkä myöskään lähtisi harjoittelemaan mäkihyppyä vaan siksi, että voittaisin pelkojani. Siitä voittamisesta pitää saada vastineeksi jotain.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää. Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri, kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää. [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.
[/quote]
Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap
[/quote]
On helppoa olla onnellinen kun pitää maailman niin pienenä että sen pystyy vielä ymmärtämään. Esimerkiksi kotikaupungissa, televisiossa, perhe-elämässä ja uskonnossa. Eikä mitään muuta.
No mikäs siinä.
[/quote]
Sano vain suoraan, jos pidät itseäsi parempana kuin näitä mainittuja Fuengirola-turisteja. Mitä turhaan asiaa kiertelemään. :) Ylenkatsehan tuo vain esiin ne erot elämänarvoissa, jotka ovat tämänkin keskustelun ytimessä. Toisten mielestä jatkuva itsensä kehittäminen ja heikkouksien paikkaaminen on avain onnellisuuteen, toisten mielestä taas itsensä hyväksyminen ja vahvuuksien kehittäminen. (Muitakin ristiriitoja varmasti on, mutta tämä on ainakin tullut esille.) -ap
[/quote]
Sillä ei ole mitään väliä ylenkatsonko vaiko en. Tunnetko nyt saaneesi tyydyttävän vastineen aloitukseesi?
Jos et ikinä käy epämukavuusalueella, annat ennakkoluulojen ohjata elämääsi. Joskus asiat tuntuvat epämukavilta, koska niitä ei osaa tai koska niistä on ns. "väärä kuva". Tai pelkäät epäonnistumista.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:31"]
Hiihtämisestä tuli mieleen sukelluskurssi, jonka kävin. Kurssin aloittaneesta kuudesta ihmisestä kolme keskeytti, koska heitä pelotti liikaa. Minulla oli myös suuria vaikeuksia, mutta halusin päästä sukeltamaan. Kurssin loppuvaiheessa piti ottaa veden alla maski pois ja hengittää suun kautta ilman, että pitää nenästä kiinni. Se oli minulle ihan hirveän vaikeaa, pelkäsin että vedän nenään vettä ja harjoittelin monta päivää suihkussa ja rantavedessä. Lopulta onnistuin jännityksestä täristen ja suoritin useita sukelluskursseja. Sukeltaminen oli niin mahtava elämys, että voitin pelkoni. Hiihtämisen takia en olisi sellaista tehnyt, enkä myöskään lähtisi harjoittelemaan mäkihyppyä vaan siksi, että voittaisin pelkojani. Siitä voittamisesta pitää saada vastineeksi jotain.
[/quote]
Mainio esimerkki. Tiesit, että arvostat sukeltamista ja osasit aivan oikein aavistaa, että se olisi lopulta sinusta mukavaa. Se, mikä tässä "on uskaltauduttava omalle epämukavuusalueelle" -puheessa minua eniten risoo, saattaakin olla yksilön henkilökohtaisten arvojen unohtaminen. Epämukavuuden sietämisestä täytyy tosiaan saada vastineeksi jotakin, mitä itse pitää tärkeänä ja hyvänä. Minusta on väärin käyttää tätä epämukavuusaluepuhetta syyllistämään ihmisiä, jotka eivät halua tehdä epämiellyttäviä asioita, joissa he eivät näe lainkaan arvoa. Näillä syyllistäjillä on paha tapa olettaa, että kaikki arvostavat samoja asioita kuin hekin – usein ulospäinsuuntautuneisuutta, taloudellista menestystä, kehon muokkaamista ja spontaania heittäytymistä. -ap
Tässä Britneyn viisaat sanat:
"Work Bitch"
You wanna
You wanna
[Chorus:]
You wanna hot body
You wanna Bugatti
You wanna Maserati
You better work bitch
You wanna Lamborghini
Sip Martinis
Look hot in a bikini
You better work bitch
You wanna live fancy
Live in a big mansion
Party in France
You better work bitch [4x]
Now get to work bitch
(ahhhh)
Now get to work bitch
(ahhhh)
[Verse 1]
Bring it on
Ring the alarm
Don't stop now
Just be the champion
Work it hard like it's your profession
Watch out now
'Cause here it comes
Here comes the smasher
Here comes the master
Here comes the big beat
Big beat to blast ya
No time to quit now
Just time to get it now
Pick up what I'm putting down
Pick up what I'm putting down
[Chorus]
You better work bitch [4x]
Now get to work bitch
(ahhhh)
Now get to work bitch
(ahhhh)
[Verse 2]
Break it up
Break it down
See me coming
You can hear my sound
Tell somebody in your town
Spread the word
Spread the word
Go call the police
Go call the governor
I bring the trouble
That means the trouble y'all
I make it bubble up
Call me the bubbler
I am the bad bitch
The bitch that you love enough
[Bridge]
Hold your head high
Fingers to the sky
They gon' try to try ya
But they can't deny ya
Keep it building higher and higher
So hold your head high
Fingers to the sky
Now they don't believe ya
But they gonna need ya
Keep it building higher and higher and higher
Work work work work work work work work (Work!)
Work work (Work!)
Work work (Work!)
Work work (Work!)
Work
Work it out [14x]
You better work bitch
You better work bitch
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:15"]
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Minä pysyn mukavuusalueella. Minulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja en usko saavani elämästä kummempaa, jos ylitän epämukavuusaluetta. Harrastan juoksua ja siinäkin pysyn mukavuusalueella. Koen, että juoksun pitää olla mukavaa ja tuntua hyvältä.
Niin paljon näkee loppuunpalaneita ihmisiä, joita pitää opettaa mukavuusalueella elämiseen, koska ovat oppineet vain suorittamaan koko ajan naama irvessä. Mutta se on nykyaikaa. Ensin epämukavuusalueella puurtamista ja sitten väsytään ja downshiftataan.
[/quote]
Olen samaa mieltä tästä. Minäkin juoksen ja ajattelen juoksusta aivan samalla lailla. Kun se lakkaa tuntumasta hyvältä, hidastan. Juoksen juuri siksi, että saan itselleni siitä sen parjatun "hyvän fiiliksen". Tämä ei ole koskaan estänyt minua saavuttamasta hyvää kuntoa tai muita juoksuharrastuksen sivutuotteita. Kroppakin pysyy ehjänä. -ap
[/quote]
Minusta olette ymmärtäneet mukavuusalueen merkityksen väärin. Ei se epämukavuusalueella liikkuminen tarkoita mitään suoranaista kärsimystä, vaan sitä, ettei kaikki olekaan tuttua ja siksi turvallista. Siksi tuo argumentointinne on nyt vähän olkiukkotasoa.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää. Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri, kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää. [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.
[/quote]
Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap
[/quote]
Ohiksena kommentoisin, että totta kai ihminen voi olla hyvinkin ahtaaseen elämänpiiriin ja -katsomukseen tyytyväinen. Mikäs siinä, yksilöitähän me olemme.
Mutta onko se ihmiselle oikeasti hyväksi, että hän ei uskalla kokeilla uusia asioista? Sivistyykö hän siitä, onko se hänen itsetunnolleen hyväksi, että maailma on täynnä asioita, joista hän ajattelee, ettei uskalla, ei voi.
48
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Toisaalta voidaan kysyä, onko ihmiselle hyväksi se, että hän on tyytyväinen itseensä ja hyväksyy paitsi sen, minkälainen hän on, myös sen, minkälainen hän ei ole? Sivistys, uskallus ja hyvä itsetunto ovat minusta välineitä päämäärään, eivät itseisarvoja. Jos ihminen on onnellinen ilman niitä, hän saa minun puolestani olla. Ihmiselle on hyväksi ennen kaikkea se, että hän on onnellinen. -ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:44"]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Toisaalta voidaan kysyä, onko ihmiselle hyväksi se, että hän on tyytyväinen itseensä ja hyväksyy paitsi sen, minkälainen hän on, myös sen, minkälainen hän ei ole? Sivistys, uskallus ja hyvä itsetunto ovat minusta välineitä päämäärään, eivät itseisarvoja. Jos ihminen on onnellinen ilman niitä, hän saa minun puolestani olla. Ihmiselle on hyväksi ennen kaikkea se, että hän on onnellinen. -ap
[/quote]
Kertoo se sinustakin jotain että tulkitset ylimieliseksi sen että joku neutraalisti toteaa: Pieni maailma, helpompi olla onnellinen.
Ärsyttääkö sinua muiden kova työ ja epämukavuusalueelle uskaltautuminen?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:43"]
Tässä Britneyn viisaat sanat:
[/quote]
Tähän täytyy vain sanoa: onneksi en halua kuumaa kehoa, Maseratia, Lamborghinia tai omaa kartanoa. En ole mitenkään vakuuttunut, että olisin yhtään sen onnellisempi, vaikka minulla olisikin nämä asiat.
Hämmentävän ja ilmeisen monitulkintaisen "Mene epämukavuusalueellesi!" -mantran sijaan haluaisin mieluummin kuulla julkisessa keskustelussa: "Tunnista ne asiat, jotka sinulle ovat elämässä tärkeitä, ja omistaudu joka päivä niiden mukaisille teoille. Hyväksy oma epätäydellisyytesi ja ota käyttöön omat vahvuutesi." -ap
Työyhteisöni ilmapiirissä oli ollut jo pitkään ongelmia. Asioista puhuttiin kyllä kahvipöytäkeskusteluissa, mutta kukaan ei halunnut sanoa mitään suoraan koska se tuntui vaikealta. Lopulta minä otin asiat puheeksi osastopalaverissa ja menin siinä samalla oikein rytinällä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Muistan miten pelotti, jännitti ja ahdisti. Mutta muistan myös miten hyvältä tuntui jälkikäteen kun olin uskaltanut nostaa kissan pöydälle. Minä uskalsin, vaikka pelotti niin vietävästi!
Myöhemmin useampikin kollega kiitteli, että vihdoin joku puhui asioista niiden oikeilla nimillä ja miten rohkea olin, mutta "sellainenhan sinä olet". He halusivat uskoa, että olin rohkea koska vain olen sellainen eikä tuo ollut minulle juttu eikä mikään. Näin oikeuttaen itselleen sen, että he eivät itse tehneet mitään ja pysyivät tiukasti siellä omalla mukavuusalueellaan. Kaikki lopulta hyötyivät siitä, että minä menin epämukavuusalueelleni, mutta kukaan muu ei sitä suostunut tekemään.
Tässä käytännön esimerkki siitä, miksi asioita voi tehdä vaikka se ei olisi aina miellyttävää.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:15"]
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Minä pysyn mukavuusalueella. Minulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja en usko saavani elämästä kummempaa, jos ylitän epämukavuusaluetta. Harrastan juoksua ja siinäkin pysyn mukavuusalueella. Koen, että juoksun pitää olla mukavaa ja tuntua hyvältä.
Niin paljon näkee loppuunpalaneita ihmisiä, joita pitää opettaa mukavuusalueella elämiseen, koska ovat oppineet vain suorittamaan koko ajan naama irvessä. Mutta se on nykyaikaa. Ensin epämukavuusalueella puurtamista ja sitten väsytään ja downshiftataan.
[/quote]
Olen samaa mieltä tästä. Minäkin juoksen ja ajattelen juoksusta aivan samalla lailla. Kun se lakkaa tuntumasta hyvältä, hidastan. Juoksen juuri siksi, että saan itselleni siitä sen parjatun "hyvän fiiliksen". Tämä ei ole koskaan estänyt minua saavuttamasta hyvää kuntoa tai muita juoksuharrastuksen sivutuotteita. Kroppakin pysyy ehjänä. -ap
[/quote]
Minusta olette ymmärtäneet mukavuusalueen merkityksen väärin. Ei se epämukavuusalueella liikkuminen tarkoita mitään suoranaista kärsimystä, vaan sitä, ettei kaikki olekaan tuttua ja siksi turvallista. Siksi tuo argumentointinne on nyt vähän olkiukkotasoa.
[/quote]
Kyllä olen ymmärtänyt aivan oikein. Juoksussa on käytetty mukavuusaluetta terminä,ennen kuin se tuli muotiin. Ja se juuri meinasi niitä lenkkejä, jolloin tuntui tosi pahalta. Sillä sai pikavoittoja, eli kunto hetkellisesti nousi, mutta pidemmällä tähtäimellä se söi peruskuntoa ja kehitystä ei tapahtunut, vaan tulostaso alkoi heikentyä.
Sama pätee muuhunkin. Epämukavuusalue väsyttää ja aiheuttaa hetkellisen pikavoiton, mutta pitkäjänteistä tulosta sillä ei saa aikaiseksi.
Juuri tätä on epämukavuusalue.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:43"]
Tässä Britneyn viisaat sanat:
[/quote]
Tähän täytyy vain sanoa: onneksi en halua kuumaa kehoa, Maseratia, Lamborghinia tai omaa kartanoa. En ole mitenkään vakuuttunut, että olisin yhtään sen onnellisempi, vaikka minulla olisikin nämä asiat.
Hämmentävän ja ilmeisen monitulkintaisen "Mene epämukavuusalueellesi!" -mantran sijaan haluaisin mieluummin kuulla julkisessa keskustelussa: "Tunnista ne asiat, jotka sinulle ovat elämässä tärkeitä, ja omistaudu joka päivä niiden mukaisille teoille. Hyväksy oma epätäydellisyytesi ja ota käyttöön omat vahvuutesi." -ap
[/quote]
Kaikkea ei tarvi ottaa niin kirjaimellisesti. Voit laittaa lamborghinin tilalle mitä vain haluat. Vai etkö halua mitään? Saatko kaiken haluamasi näkemättä lainkaan vaivaa (=epämukavuutta)?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:51"]
Ärsyttääkö sinua muiden kova työ ja epämukavuusalueelle uskaltautuminen?
[/quote]
Ei ärsytä. Itse en pidä kovaa työntekoa mitenkään itseisarvoisena. Ponnistelu voi olla tärkeää, mukavaa, hyödyllistä tai haitallista sen mukaan, mitä tavoitellaan ja mitä arvoja sillä toteutetaan. Paitsi epämiellyttävää, oonnistelu voi olla myös luonteeltaan mukavaa kuten pk-lenkki kauniina kevätaamuna tai työ, joka tuntuu harrastukselta. Sekä hyviä että huonoja asioita tapahtuu helposti, mukavasti, vaikeasti ja tuskallisesti.
Se, mikä minua ärsyttää, on "Mene epämukavuusalueellesi!" -kehoitusten kaltaisten epämääräisten, huonosti artikuloitujen vaatimusten esittäminen ja motivaatiopuhe, joka tuntuu perustuvan enemmän jatkuvaan tyytymättömyyteen ja heikkouksien paikkailuun kuin hyväksyntään ja vahvuuksien hyödyntämiseen. -ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää. Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri, kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää. [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.
[/quote]
Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap
[/quote]
Ohiksena kommentoisin, että totta kai ihminen voi olla hyvinkin ahtaaseen elämänpiiriin ja -katsomukseen tyytyväinen. Mikäs siinä, yksilöitähän me olemme.
Mutta onko se ihmiselle oikeasti hyväksi, että hän ei uskalla kokeilla uusia asioista? Sivistyykö hän siitä, onko se hänen itsetunnolleen hyväksi, että maailma on täynnä asioita, joista hän ajattelee, ettei uskalla, ei voi.
48
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Toisaalta voidaan kysyä, onko ihmiselle hyväksi se, että hän on tyytyväinen itseensä ja hyväksyy paitsi sen, minkälainen hän on, myös sen, minkälainen hän ei ole? Sivistys, uskallus ja hyvä itsetunto ovat minusta välineitä päämäärään, eivät itseisarvoja. Jos ihminen on onnellinen ilman niitä, hän saa minun puolestani olla. Ihmiselle on hyväksi ennen kaikkea se, että hän on onnellinen. -ap
[/quote]
Niinno, minusta se että onnellisuus on keskeistä ei tarkoita, etteikö moni muukin asia ole tärkeää. Arkuus ja pelko ja huono itsetunto eivät ole asioita, joista ihminen hyötyy, kukaan ihminen.
Eikä se, että tiedostaa olevansa jossain asiassa vahva ja toisessa vasta-alkaja liity minusta tähän. Totta kai, kukaan ei ole kaikessa hyvä, ja olennaista: uudessa asiassa jokainen meistä on aina ensin huono.
Mutta pointtihan onkin, että sellainen, joka usein uskaltaa astua mukavuusalueensa ulkopuolelle EI PELKÄÄ EPÄONNISTUA! Hän tietää olevansa uudessa asiassa vasta-alkaja, ja on itselleen armollinen ja sallii epäonnistua. Voi myös tyynesti todeta jonkin ajan sitä uutta asiaa kokeiltuaan, että "en ole tässä hyvä, mutta so what, onpa tullut ainakin kokeiltua, joten nyt tämänkin tiedän varmuudella." Ja tuo kokemus vahvistaa häntä ja antaa eväitä kohdata uusia haasteita.
Jos ei uskalla kokeilla uusia ja vähän pelottaviakin asioita, ei oikeastaan varmuudella siten tiedä, missä on hyvä ja missä ei. Tietää vain, mitä ei USKALLA kokeilla.
Jos ihminen olisi pysynyt aina omalla mukavuusalueellaan, mieti mitä kaikkea olisi jäänyt ihmiskunnalta keksimättä ja löytämättä...
48
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:52"]
Minä uskalsin, vaikka pelotti niin vietävästi! Myöhemmin useampikin kollega kiitteli, että vihdoin joku puhui asioista niiden oikeilla nimillä ja miten rohkea olin, mutta "sellainenhan sinä olet". He halusivat uskoa, että olin rohkea koska vain olen sellainen eikä tuo ollut minulle juttu eikä mikään. Näin oikeuttaen itselleen sen, että he eivät itse tehneet mitään ja pysyivät tiukasti siellä omalla mukavuusalueellaan.
[/quote]
Tämä on minusta vähän epäsuosiollinen tulkinta tilanteesta. Yhtä hyvin voisit sanoa, että sinä todella olet rohkea ihminen, koska toimit rohkealla tavalla. Jos teemme säännöllisesti tekoja, jotka ovat omasta ja muiden mielestä rohkeita, myötätuntoisia tai ystävällisiä, me olemme silloin määritelmällisesti tällaisia ihmisiä.
Hienoa, että teit niin kuin katsoit oikeaksi ja toimit omien arvojesi mukaisesti. -ap
Oppiminen ei useinkaan ole epämukavuusalueelle menemistä. Itse käsitän epämukavuusalueelle menon siten, että ihminen joutuu venymään jollain tavalla. Esim. suuret muutokset elämässä ovat tällaisia tapahtumia. Itse ajattelin menneeni epämukavuusalueelle, kun jätin tiukan uskonnollisen yhteisön tai kun muutin kauas kotoa, enkä tuntenut oikeastaan ketään uudessa kotipaikassani. Rakensin uuden elämän.
Mielestäni sellainen ihminen, joka on aina elänyt turvallisessa ympäristössä, elämä on soljunut eteenpäin tutuissa uomissa, on jotenkin "lällympi" kuin sellainen, joka on joutunut kyseenalaistamaan suuret kuviot.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää. Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri, kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää. [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.
[/quote]
Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap
[/quote]
On helppoa olla onnellinen kun pitää maailman niin pienenä että sen pystyy vielä ymmärtämään. Esimerkiksi kotikaupungissa, televisiossa, perhe-elämässä ja uskonnossa. Eikä mitään muuta.
No mikäs siinä.
[/quote]
Jälkipolvet kiittää. Matkustaminen saastuttaa luontoa niin paljon, että siitä kärsivät lapset ja lapsenlapsemme. Toki lapsettomien ei tarvitse tästä välittää, koska heidän maailma loppuu heidän kuolemaan.
Työnantajat hokevat tätä mantraa mielellään, koska niin saadaan piiskattua ihmisistä kaikki irti. Ja hullut painaa pää punaisena enemmän ja enemmän töitä ja tuskaa, koska on niin muodikasta koko ajan puurtaa epämukavuusalueella.