Miksi pitäisi "mennä epämukavuusalueelle"?

Minusta se on huono termi. Jos sen tilalla olisi joku muu, sen ymmärtäisi paremmin. Minullekin tulee mieleen että korkeapaikkakmmoisen on pakko hypätä laskuvarjolla yms jotta varmasti tuntuisi tarpeeksi pahalta ja varmasti suostuisi "voittamaan mukavuudenhaluns aja kasvamaan ja kehitymään ihmisenä". Sen sijaan että menisi esim jonkin korkean rakennuksen näköalapaikalle. Tai nousisi jakkaralle. Sekin on jollekin paljon.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:28"]

Pointti ei olekaan siinä, jos olet tyytyväinen siihen mitä olet. Jos sinä haluat muutosta, tulee sinun tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Ja yleensä se tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista.

[/quote]

Ja mitä sitten, kun olet muuttunut? Ihminen, joka ei hyväksy itseään, löytää aina jotakin muutettavaa. -ap

[/quote]

Itsensä kanssa on hyvä olla sinut, mutta kehitys loppuu siihen kun on täysin tyytyväinen. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tervettä tiedostaa. ohis

[/quote]

Sepä olisikin kamalaa, jos tyytyväisyys edellyttäisi täydellisyyttä! Mutta kuulostaa siltä, että sinulle kehittyminen on tärkeämpää kuin se, että on tyytyväinen. Itse en ajattele näin. Niin paljon kuin oppimista arvostakin, sillä on minulle vain välinearvo. Onnellisuus on kaikkein tärkeintä. -ap

[/quote]

Haluan olla aina vaan parempi ihminen. En koskaan ole tyytyväinen itseeni ja se on hyvä asia. Kamala ajatus että olisin samanlainen kuin 10 vuotta sitten. Tai että 30 vuodessa en olisi muuttunut juurikaan. Vierivä kivi ei sammaloidu.

[/quote]

Aivan oikein. Minulle riittää, että olen ihan hyvä ihminen. Minulle on okei, etten osaa tai uskalla kaikkea, pidä kaikesta tai olla erilainen kuin olen. En varmastikaan ole samanlainen ihminen nyt kuin olin kymmenen vuotta sitten tai olen kymmenen vuoden päästä, mutta se ei ole minulle itsetarkoitus. Minusta on kamala ajatus, etten kelpaisi itselleni sellaisena kuin olen. -ap

[/quote]

Onko sinun vaikea sietää ajatusta siitä että joku haluaa elää toisin? Ja antaa kaikkien kukkien kukkia? Vai miksi päivittelet asiaa ja intät vastaan kun sinulle yritetään asiaa selventää?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:03"]

Ap vaikuttaa hieman katkeralta ja kateelliselta. Toiset ovat uteliaita ja eloisia ja elävät toisin. Tutkijoita luonteeltaan. Tunnen erään viitseliään miehen jonka elämä on aivan uskomatonta. Hän jaksaa ottaa selvää asioista, järjestää ja näkee vaivaa. Se ilmenee upeina tarinoina ja työ- sekä rakkauselämässä menestymisenä. Hänestä näkee päälle päin että hän on kokenut ja kypsä. Esimerkillinen ihminen.

Itse juuri etsiskelen työpaikkaa maasta jossa en ole koskaan käynyt. Ajattelin myös opetella jonkin uuden taidon.

[/quote]Minusta hän ei vaikuta lainkaan kateelliselta tai katkeralta. Miettii ja kyseenalaistaa asioita ylipäätään ja omalla kohdallaan. Mikä siinä on laiskuutta tai hluttomuutta kehittyä?

Ei ole mikään meriitti olla reipas ja seikkailunhaluinen jos sitä pitää parempana kuin ulospäin näkymätöntä sisäistä elämää. Ihmiset ovat erilaisia ja hyvä niin.

Jonkun -aika monen- mielestä ne uupumattomat seikkailijat ja hyppijät ovat äärimmäisen rasittavia, jopa pinnallisia.

Jossain tutkimuksessa oli, että naisten huonompi palkkaus johtuu mm. siitä, etteivät naiset neuvottele itselleen palkankorotusta. Kun naisia pyydettiin kuvailemaan mitä tunteita palkankorotusneuvottelu pomon kanssa herättää sanoivat naiset "epämiellyttäviä" ym. Miehet kuvailivat tilannetta enemminkin "positiiviseksi haasteeksi". Näin yksinkertaistettuna.

Eli naiselle (taas kärjistettynä, ei tietenkään kaikille) palkankorotuksen pyytäminen on epämukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Jos sinne ei halua mennä, ei sitä palkkaakaan enempää saa.

Yksi esimerkki siitä, miksi joskus on hyvä tehdä muutakin kuin pysyä tiukasti omalla mukavuusalueellaan.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:59"]

Jos esim. haluaa oppia puhumaan suuren yleisön edessä, niin ainoa keino tehdä se on nousta yleisön eteen. Alussa se tuntuu epämukavalta koska sitä ei osaa, mutta mitä paremmaksi tulee, sen enemmän siitä tulee osa sinun mukavuusaluetta, ja epämukavuudentunne vähitellen katoaa.

[/quote]

Valitsitpa dramaattisen esimerkin. Tässä vastaesimerkki: Minulla on harrastus, jossa olen paljon parempi kuin vielä viisi vuotta sitten. Olen kehittynyt siihen liittyvissä taidoissa hurjasti. Missään vaiheessa en ole kokenut olevani epämukavuusalueella. Nautin tuosta harrastuksesta, koska se on todella mukavaa ja tunnen olevani siinä omimmillani. En ole joutunut kärsimään saavuttaakseni tämän taitotason, joka minulla nyt on. 

Epämukavuusalueella ei yleisessä kielenkäytössä tarkoiteta toimintaa, joka tuntuu luontevalta ja omalta vaan hankalalta ja jossain määrin vieraalta. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:28"]

Pointti ei olekaan siinä, jos olet tyytyväinen siihen mitä olet. Jos sinä haluat muutosta, tulee sinun tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Ja yleensä se tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista.

[/quote]

Ja mitä sitten, kun olet muuttunut? Ihminen, joka ei hyväksy itseään, löytää aina jotakin muutettavaa. -ap

[/quote]

Itsensä kanssa on hyvä olla sinut, mutta kehitys loppuu siihen kun on täysin tyytyväinen. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tervettä tiedostaa. ohis

[/quote]

Sepä olisikin kamalaa, jos tyytyväisyys edellyttäisi täydellisyyttä! Mutta kuulostaa siltä, että sinulle kehittyminen on tärkeämpää kuin se, että on tyytyväinen. Itse en ajattele näin. Niin paljon kuin oppimista arvostakin, sillä on minulle vain välinearvo. Onnellisuus on kaikkein tärkeintä. -ap

[/quote]

Haluan olla aina vaan parempi ihminen. En koskaan ole tyytyväinen itseeni ja se on hyvä asia. Kamala ajatus että olisin samanlainen kuin 10 vuotta sitten. Tai että 30 vuodessa en olisi muuttunut juurikaan. Vierivä kivi ei sammaloidu.

[/quote]

Aivan oikein. Minulle riittää, että olen ihan hyvä ihminen. Minulle on okei, etten osaa tai uskalla kaikkea, pidä kaikesta tai olla erilainen kuin olen. En varmastikaan ole samanlainen ihminen nyt kuin olin kymmenen vuotta sitten tai olen kymmenen vuoden päästä, mutta se ei ole minulle itsetarkoitus. Minusta on kamala ajatus, etten kelpaisi itselleni sellaisena kuin olen. -ap

[/quote]

Onko sinun vaikea sietää ajatusta siitä että joku haluaa elää toisin? Ja antaa kaikkien kukkien kukkia? Vai miksi päivittelet asiaa ja intät vastaan kun sinulle yritetään asiaa selventää?

[/quote]Ap saa puoltaa omaa kantaansa. Miksi häntä väkisin yritetään sada luopumaan siitä eikä tahtomatta tai tahallisesti ymmärretä mitä hän sanoo? Vaikeus sietää toisin eläviä lienee jonkun muun asentaissa.

Minusta esimerkillistä on se, että riittää itselleen sellaisena kuin on. Se on kaiken kehittymisen alku, koska se tuo kokemuksiin, havaintoihin ja tunteisiin pinnistelyn sijasta rentoutta ja aitoutta.

Voi olla mitä syvimmin elossa, vaikkei koskaan matkusta Suomen rajojen ulkopuolelle edes sinne Fuengirolaan. Kokemusten aitous ja koskettavuus ei riipu mitenkään siitä, miten uusia ne ovat, vaan ainoastaan siitä, millä tasolla kokija kohdistaa niihin huomionsa.

Kun itse ole taivaan portilla Pietarin edessä, en mittaa onnistumistani sillä, miten mahtavia tarinoita minulla on Pietarin viihdyttämiseksi. Toivon sen sijaan, että minulla on näyttöjä myötätunnosta ja rakkaudesta.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Minä pysyn mukavuusalueella. Minulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja en usko saavani elämästä kummempaa, jos ylitän epämukavuusaluetta. Harrastan juoksua ja siinäkin pysyn mukavuusalueella. Koen, että juoksun pitää olla mukavaa ja tuntua hyvältä.

Niin paljon näkee loppuunpalaneita ihmisiä, joita pitää opettaa mukavuusalueella elämiseen, koska ovat oppineet vain suorittamaan koko ajan naama irvessä. Mutta se on nykyaikaa. Ensin epämukavuusalueella puurtamista ja sitten väsytään ja downshiftataan.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:11"]

Epämukavuusalue tarkoittaa sitä, että oppii uusia asioita. Jos tekee aina vain sitä, mitä jo osaa, ei koskaan kehity eikä opi lisää. Tuskin sä niin täydellinen olet, ettei siihen olisi varaa, vaikka itsestäsi tykkäätkin.

[/quote]

Onko uusien asioiden oppiminen sinusta epämukavaa? Minusta se on päinvastoin erittäin mukavaa, kunhan opittava asia on minusta kiinnostavaa ja saan oppia omilla ehdoillani. 

Kyllä tämä "jargon", niin kuin yllä sanottiin, liittyy minusta nimenomaan oman persoonallisuuden muutamiseen: rauhallisen pitäisi pakottautua räväkäksi, harkitsevan opetella spontaaniksi heittäytyjäksi, ekstrovertin erakoksi. -ap

[/quote]

Olen eri mieltä, ei "epämukavuusalueelle astuminen" tarkoita, ettet kelpaisi sellaisena kuin olet.

Vaan se tarkoittaa ylipäätään, ilman sen kummempaa mystiikkaa sitä, että kokeilet jotain, jota et ole ennen tehnyt, ja jota vähän aluksi emmit ja arastelet.

Eli suomeksi: heittäydyt kokeilemaan uutta ja opit siitä sekä itsestäsi jotain.

Minusta epämukavuusaluettaan pitäisi hiukan koetella jatkuvasti. Eikä se tarkoita, ettei vaikkapa töissä synny sitä parasta jälkeä siinä asiassa, jonka tuntee hyvin ja jossa on rutinoitunut ja kokenut. Vaan että itseluottamusta ja taitoja karttuu vain uskaltautumalla totutun ulkopuolelle.

Mua ainakin oksettaa koko ilmaisu, tarkoitti se sit mitä tahansa. Niin käy aina kun jostain tulee hetken muoti-ilmiö ja se tulee vastaan joka nurkan takaa.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:41"]

En pysty käsittämään miten joku ei välitä ihmeemmin kehittyä ihmisenä. Ettekö te lue kirjoja, tutkiskele tai pohdiskele elämän eri ilmiöitä? Ettekö te harjoittele mitään? Katsotteko koskaan peiliin?

[/quote]On eri asia lukea kirjoja ja pohtia asioita kuin vastoin omaa persoonaa ja mieltymyksiä alkaa tehdä asioita. Esim huomiota kaihtava vetäisisi stand up-shown koska se olisi hänelle epäluonnollista ja vastenmielistä. Mitä hän sillä voittaisi tai "kehittyisi"? Kypsyyttä on myös tuntea itsensä ja omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä. Jossain vaiheessa kai saa jo nauttia olostaan ja elämästään eikä vain kilvoitella itseänsä kanssa?

[/quote]

Erinomaisesti kiteytetty. Tulet tässä kuvailleeksi myös ns. postiivisen psykologian lähtökohdan: omien puutteiden loputonta työstämistä tärkeämpää on tunnistaa omat arvonsa ja vahvuutensa ja seurata niitä. Meidän kaikkien ei tarvitse olla yhtä pystyviä kaikilla elämänaloilla. Mihin muuten tarvitsisimme toisiamme? Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen ei hyväksy itsessään puutteita ja heikkouksia. -ap

Se kasvattaa luonnetta ja itsevarmuutta.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:28"]

Pointti ei olekaan siinä, jos olet tyytyväinen siihen mitä olet. Jos sinä haluat muutosta, tulee sinun tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Ja yleensä se tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista.

[/quote]

Ja mitä sitten, kun olet muuttunut? Ihminen, joka ei hyväksy itseään, löytää aina jotakin muutettavaa. -ap

[/quote]

Itsensä kanssa on hyvä olla sinut, mutta kehitys loppuu siihen kun on täysin tyytyväinen. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tervettä tiedostaa. ohis

[/quote]

Sepä olisikin kamalaa, jos tyytyväisyys edellyttäisi täydellisyyttä! Mutta kuulostaa siltä, että sinulle kehittyminen on tärkeämpää kuin se, että on tyytyväinen. Itse en ajattele näin. Niin paljon kuin oppimista arvostakin, sillä on minulle vain välinearvo. Onnellisuus on kaikkein tärkeintä. -ap

[/quote]

Haluan olla aina vaan parempi ihminen. En koskaan ole tyytyväinen itseeni ja se on hyvä asia. Kamala ajatus että olisin samanlainen kuin 10 vuotta sitten. Tai että 30 vuodessa en olisi muuttunut juurikaan. Vierivä kivi ei sammaloidu.

[/quote]

Aivan oikein. Minulle riittää, että olen ihan hyvä ihminen. Minulle on okei, etten osaa tai uskalla kaikkea, pidä kaikesta tai olla erilainen kuin olen. En varmastikaan ole samanlainen ihminen nyt kuin olin kymmenen vuotta sitten tai olen kymmenen vuoden päästä, mutta se ei ole minulle itsetarkoitus. Minusta on kamala ajatus, etten kelpaisi itselleni sellaisena kuin olen. -ap

[/quote]

Onko sinun vaikea sietää ajatusta siitä että joku haluaa elää toisin? Ja antaa kaikkien kukkien kukkia? Vai miksi päivittelet asiaa ja intät vastaan kun sinulle yritetään asiaa selventää?

[/quote]Ap saa puoltaa omaa kantaansa. Miksi häntä väkisin yritetään sada luopumaan siitä eikä tahtomatta tai tahallisesti ymmärretä mitä hän sanoo? Vaikeus sietää toisin eläviä lienee jonkun muun asentaissa.

[/quote]

Ap perusti oikein ketjun päivitelläkseen mukavuusalueelta poistumisen järjettömyyttä.

Luepa vaikka nämä viestit tässä lainauspyramidissa. Asiaa yritetään vain selittää apl:lle niin että hän ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:15"]

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Minä pysyn mukavuusalueella. Minulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja en usko saavani elämästä kummempaa, jos ylitän epämukavuusaluetta. Harrastan juoksua ja siinäkin pysyn mukavuusalueella. Koen, että juoksun pitää olla mukavaa ja tuntua hyvältä.

Niin paljon näkee loppuunpalaneita ihmisiä, joita pitää opettaa mukavuusalueella elämiseen, koska ovat oppineet vain suorittamaan koko ajan naama irvessä. Mutta se on nykyaikaa. Ensin epämukavuusalueella puurtamista ja sitten väsytään ja downshiftataan.

[/quote]

Niin ja on turha väittää, ettei mukavuusalueella kehity. Kuten juoksussa, mukavuusalueella luodaan luja peruskunto. Näin tehdään muussakin elämässä. Pikavoittoja kun ei ole. Mitä useammin ylität epämukavuusalueen, sen varmemmin menet ylikuntoon tai vammaudut. Tämä pätee myös muissa elämänalueissa.

Ihmiset vain luulevat,että se on hienoa, kun on NO PAIN, NO GAIN. Yleensä nämä romahtavat aika nopeaa ja eivät sieltä enää nouse.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää.  Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri,  kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää.  [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.

[/quote]

Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:41"]

En pysty käsittämään miten joku ei välitä ihmeemmin kehittyä ihmisenä. Ettekö te lue kirjoja, tutkiskele tai pohdiskele elämän eri ilmiöitä? Ettekö te harjoittele mitään? Katsotteko koskaan peiliin?

[/quote]On eri asia lukea kirjoja ja pohtia asioita kuin vastoin omaa persoonaa ja mieltymyksiä alkaa tehdä asioita. Esim huomiota kaihtava vetäisisi stand up-shown koska se olisi hänelle epäluonnollista ja vastenmielistä. Mitä hän sillä voittaisi tai "kehittyisi"? Kypsyyttä on myös tuntea itsensä ja omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä. Jossain vaiheessa kai saa jo nauttia olostaan ja elämästään eikä vain kilvoitella itseänsä kanssa?

[/quote]

Erinomaisesti kiteytetty. Tulet tässä kuvailleeksi myös ns. postiivisen psykologian lähtökohdan: omien puutteiden loputonta työstämistä tärkeämpää on tunnistaa omat arvonsa ja vahvuutensa ja seurata niitä. Meidän kaikkien ei tarvitse olla yhtä pystyviä kaikilla elämänaloilla. Mihin muuten tarvitsisimme toisiamme? Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen ei hyväksy itsessään puutteita ja heikkouksia. -ap

[/quote]

Tässä tapauksessa tiedostaa, tunnustaa ja hyväksyy. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku!

T: Jatkuva kehittyjä, onnellinen ihminen

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:46"] Se tekee mm. aivoille ja itsetunnolle hyvää.  Esimerkki turismista (tosi lapsellinen): voi lähteä lomalle Fuengirolaan, jossa on Suomi-baareja, paljon suomalaisia ja meno vähän niinkuin kotopuolessa. TAI voi lähteä esim. jonnekin päin Aasiaa, jossa kulttuuri,  kieli, aakkoset, tavat on ihan erilaiset kuin kotona. Ihmiset on niin eri näköisiä ja heitä on niin paljon, että valkoinen länsimaalainen voi kerrankin tuntea, millaista on olla vähemmistöä. On oltava vähän avoimemmalla asenteella kuin muuten, että tajuaa meiningin, sopeutuu ja pärjää. Se tekee hyvää.  [/quote] Tähän tuntuu liittyvän sellainen taustaoletus, että rentoutumiseen, lämmöstä ja perheen seurasta nauttimiseen tähtäävä Fuengirola-turismi on jotenkin vähäarvoisempaa kuin Aasiaan suuntautuva reppureissailuturismi. Jälimmäinen on varmasti antoisampaa, jos arvostaa immersiomatkailua ja kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että monelle jälkimmäinen reissu olisi vain epämiellyttävä. Kaikki palautuu siihen, minkälainen ihminen on ja mitä arvostaa. -ap [/quote] Epämukavuusalueella oleminen voi olla tosiaan epämiellyttävää. Mutta joskus sitä tarvitsee kokeakseen ja oppiakseen jotain uutta. Jos aina menee Fuengirolaan, koska se on miellyttävää (ts. ei uskalla lähteä muuallekaan) niin ei saa esim. sitä kokemusta vähemmistönä olemisesta. Ei opi mitään tai saa uusia katsantokantoja. Onhan elämä niin varmasti miellyttävää. Mutta myös tylsää ja ahdastakin.

[/quote]

Anteeksi, mutta tästä paistaa vähän läpi ylenkatse sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta jatkuvaa uuden kokemista ja itsensä haastamista. Tosiasia kun on, että se konservatiivisinkin Fuengirola-turisti, jolle Suomi-baarin tuttujen moikkaaminen on matkan kohokohta, voi olla täysin tyytyväinen matkaansa, itseensä ja elämäänsä. Hän ei välttämättä pidä elämäänsä ahtaana vaan juuri sellaisena kuin hän haluaakin sen olevan. Niin paljon kuin se sinua ja minua voikin ärsyttää, kaikki eivät kaipaa elämäänsä näitä vähemmistökokemuksia ja uusia katsantokantoja. -ap 

[/quote]

On helppoa olla onnellinen kun pitää maailman niin pienenä että sen pystyy vielä ymmärtämään. Esimerkiksi kotikaupungissa, televisiossa, perhe-elämässä ja uskonnossa. Eikä mitään muuta.

No mikäs siinä.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:41"]

En pysty käsittämään miten joku ei välitä ihmeemmin kehittyä ihmisenä. Ettekö te lue kirjoja, tutkiskele tai pohdiskele elämän eri ilmiöitä? Ettekö te harjoittele mitään? Katsotteko koskaan peiliin?

[/quote]On eri asia lukea kirjoja ja pohtia asioita kuin vastoin omaa persoonaa ja mieltymyksiä alkaa tehdä asioita. Esim huomiota kaihtava vetäisisi stand up-shown koska se olisi hänelle epäluonnollista ja vastenmielistä. Mitä hän sillä voittaisi tai "kehittyisi"? Kypsyyttä on myös tuntea itsensä ja omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä. Jossain vaiheessa kai saa jo nauttia olostaan ja elämästään eikä vain kilvoitella itseänsä kanssa?

[/quote]

Erinomaisesti kiteytetty. Tulet tässä kuvailleeksi myös ns. postiivisen psykologian lähtökohdan: omien puutteiden loputonta työstämistä tärkeämpää on tunnistaa omat arvonsa ja vahvuutensa ja seurata niitä. Meidän kaikkien ei tarvitse olla yhtä pystyviä kaikilla elämänaloilla. Mihin muuten tarvitsisimme toisiamme? Minusta on huolestuttavaa, jos ihminen ei hyväksy itsessään puutteita ja heikkouksia. -ap

[/quote]

Niinno.... väitän, että ihminen varsinkin iän karttuessa luontaisesti hakeutuu yhä enemmän vain entuudestaan tuttujen, oman mukavuusalueen asioihin. Käy aremmaksi ja aremmaksi kokeilemaan mitään uutta, luonteelleen haastavaa.

Ja se on minusta sääli, koska kuka tietää, miten mukavaa se etukäteen emmityttävä asia olisi, ja miten siitä rohkaistuisi ylipäätään kokeilemaan ja elämään rohkeammin!

Tuollainen "emmää, kun en ennenkään oo" -asenne siis on kierre, joka pahentaa arkuutta. Kohta et enää luota itseesi sellaisissakaan asioissa, joissa olet nuorempana onnistunut ihan hyvin.

Siksi minusta mukavuusaluettaan kannattaisi hiukan "ärsyttää ja venyttää" koko ajan. Se palkitsee ennen kaikkea itseluottamuksen ja rohkeuden kehittymisellä.

48

Se on vähän niinkuin elinpiirin laajentamista: Toki voit elää ihan onnellisena omalla, pienellä, tutulla tontillasi, mutta jotta elämästä tulisi vivahteikkaampaa, tulisi sinun lähteä ympäristöön tutkimaan ja valtaamaan lisäalueita elinpiiriisi.

Itse elin ennen mukavuusalueellani uskaltamatta/haluamatta/viitsimättä tehdä mitään, mikä ei tunnu mukavalta. Siinäpä sitten kittasin kaljaa ja söin roskaruokaa läskinä ja vittuuntuneena itseeni. Kaikki muutos tuntui pahalta ja oli vaikea lähteä siltä mukavuusalueelta tekemään mitään.

Sitten tein päätökseni ja päätin poistua mukavuusalueeltani; lähdin sinne lenkille, lopetin alkoholin käytön, lopetin myös tupakoinnin ja itsesäälin, aloitin uuden ammatin opiskelun. Oli aika pelottava harppaus täysin uuteen elämään. Mutta kyllä se kannatti. Nykyään olen menevä, simpsakka nainen, jolle tästä uudesta elämästä on tullut mukavuusaluetta..=)

Enää en pelkää mitään. Tiedän, että saan "vallattua" epämukavuusalueelta itselleni alueita mukavuusalueiksi milloin vain. Se tekee elämästä aika hiton jännää! =)

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:15"]

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Minä pysyn mukavuusalueella. Minulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja en usko saavani elämästä kummempaa, jos ylitän epämukavuusaluetta. Harrastan juoksua ja siinäkin pysyn mukavuusalueella. Koen, että juoksun pitää olla mukavaa ja tuntua hyvältä.

Niin paljon näkee loppuunpalaneita ihmisiä, joita pitää opettaa mukavuusalueella elämiseen, koska ovat oppineet vain suorittamaan koko ajan naama irvessä. Mutta se on nykyaikaa. Ensin epämukavuusalueella puurtamista ja sitten väsytään ja downshiftataan.

[/quote]

Olen samaa mieltä tästä. Minäkin juoksen ja ajattelen juoksusta aivan samalla lailla. Kun se lakkaa tuntumasta hyvältä, hidastan. Juoksen juuri siksi, että saan itselleni siitä sen parjatun "hyvän fiiliksen". Tämä ei ole koskaan estänyt minua saavuttamasta hyvää kuntoa tai muita juoksuharrastuksen sivutuotteita. Kroppakin pysyy ehjänä. -ap