Miksi pitäisi "mennä epämukavuusalueelle"?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:51"]

Ärsyttääkö sinua muiden kova työ ja epämukavuusalueelle uskaltautuminen?

[/quote]

Ei ärsytä. Itse en pidä kovaa työntekoa mitenkään itseisarvoisena. Ponnistelu voi olla tärkeää, mukavaa, hyödyllistä tai haitallista sen mukaan, mitä tavoitellaan ja mitä arvoja sillä toteutetaan. Paitsi epämiellyttävää, oonnistelu voi olla myös luonteeltaan mukavaa kuten pk-lenkki kauniina kevätaamuna tai työ, joka tuntuu harrastukselta. Sekä hyviä että huonoja asioita tapahtuu helposti, mukavasti, vaikeasti ja tuskallisesti. 

Se, mikä minua ärsyttää, on  "Mene epämukavuusalueellesi!" -kehoitusten kaltaisten epämääräisten, huonosti artikuloitujen vaatimusten esittäminen ja motivaatiopuhe, joka tuntuu perustuvan enemmän jatkuvaan tyytymättömyyteen ja heikkouksien paikkailuun kuin hyväksyntään ja vahvuuksien hyödyntämiseen. -ap

[/quote]

Ei ole huonosti "arktikuloitu" (tarkoitit varmaan perusteltu), kun tässähän on sitä sinulle neljä sivua yritetty selventää. Täällä on myös esitetty paljon hyviä kysymyksiä joita sinä välttelet.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:09"]

En oikein ymmärrä tätä viime vuosien vouhotusta, että kaikkien pitäisi väkisin pakottaa itsensä tekemään epämiellyttäviä asioita muuten vain. Minä ainakin nautin elämästäni eniten, kun saan keskittyä niihin asoihin, joista pidän, joita osaan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Toisaalta minulla ei ole myöskään mitään erityistä tarvetta olla erilainen kuin olen, vaan kelpaan itselleni tällaisena. Ehkä tämä liittyy jotenkin asiaan?

[/quote]

Elämässä vaan saavuttaa enemmän kun joskus antautuu tois(t)en mieleiksi tai muun tarpeen mukaan johonkin. Toki jos kelpaat itsellesi ylipainoisena, rahattomana yh-äitinä, joka ei kelpaa mihinkään, eikä saa töitä, niin siitä sitten vaan "hyväksymään itseään". Itse uhraan mielummin jotain, mistä saa todennäköisesti 10-kertaa enemmän takaisin.

En pitänyt hammaslääkärikäynnistä, mutta se nyt vaan on järkevää.

opiskelu oli rankkaa ja useimmiten todellinen epämukavuusalue. Nyt tohtorin lakki kirjahyllyssä ja palkkaa saa sen verran jotta pärjää aika "mukavasti".

Siivoaminen on aina aivan s**tanan vittumaista, siis epämukavuusalueen epämukavuus,mutta siitä tulee hyvä mieli kun näkee puhtaan kodin ja iloisen ja tyytyväisen vaimon.

Luovutan verta, neulat ovst epämukavia ja muutenkin paskamaista hommaa. Lieneekö tämä sitten niitä ap:n mainitsemia "viime vuosien vouhotuksia".

Makuuhuoneessa se vasta palkitaankin. Joskus vaan kannattaa antaa itselleen ja puolisolleen lupa nauttia ja rohkeasti astua sinne "epämukavuusalueelle". Palkintona on useimmiten mahtavia kokemuksia ja suuren suurta nautintoa (ainakin toiselle). Lopputulos on silti se, että molemmat ovat tyytyväisiä.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:03"]

Jos ihminen olisi pysynyt aina omalla mukavuusalueellaan, mieti mitä kaikkea olisi jäänyt ihmiskunnalta keksimättä ja löytämättä...

[/quote]

Ja kuinka valtavasti resursseja hukkaammekaan siinä, että ihmisiä painostetaan olemaan jotakin, mitä he eivät ole, sen sijaan, että rohkaisisimme toisiamme toimimaan omilla vahvuuksillamme. Tämä näkyy todella lohduttomala tavalla työelämässä, jossa kaikkien pitäisi olla harkitseia heittäytyjiä, itsenäisiä tiimipelaajia, käytännöllisesti suuntautuneita ideanikkareita ja suuret kokonaisuudet hallitsevia detalji-ihmisiä.

Kyllä kaikki tiimin jäsenet voidaan varmasti kouluttaa sietämään julkista esiintymistä sen verran, että he pystyvät pitämään ymmärrettävän PowerPoint-esitelmän, mutta joku, jolle esiintyminen ei ole mieluisaa tai luontevaa, ei pysty koskaan myymään tuotetta tai ideaa samalla tavalla kuin joku, joka on vaikuttavassa viestinnässä täysin omassa elementissään. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:52"]

Minä uskalsin, vaikka pelotti niin vietävästi! Myöhemmin useampikin kollega kiitteli, että vihdoin joku puhui asioista niiden oikeilla nimillä ja miten rohkea olin, mutta "sellainenhan sinä olet". He halusivat uskoa, että olin rohkea koska vain olen sellainen eikä tuo ollut minulle juttu eikä mikään. Näin oikeuttaen itselleen sen, että he eivät itse tehneet mitään ja pysyivät tiukasti siellä omalla mukavuusalueellaan. 

[/quote]

Tämä on minusta vähän epäsuosiollinen tulkinta tilanteesta. Yhtä hyvin voisit sanoa, että sinä todella olet rohkea ihminen, koska toimit rohkealla tavalla. Jos teemme säännöllisesti tekoja, jotka ovat omasta ja muiden mielestä rohkeita, myötätuntoisia tai ystävällisiä, me olemme silloin määritelmällisesti tällaisia ihmisiä.

Hienoa, että teit niin kuin katsoit oikeaksi ja toimit omien arvojesi mukaisesti. -ap

[/quote]

Mitäpä, jos ap itse esittäisit version siitä, miten SINÄ määrität epämukavuusalueelle menon. Jotenkin se on nyt jäänyt avautumatta meistä monelle.

Olen käsityksessä, että sinusta epämukavuusalueelle meneminen olisi jotenkin itsensä ruoskimista ja mitätöintiä. Miksi ihmeessä?

Etkä kumminkaan suostu mm. tuossa ylläolevassa sitaatissasi hyväksymään omien mukavuusrajojen ylittämiseksi sitä, jos joku ITSE sanoo tunteneensa olonsa epämukavaksi, pelänneensä ja jännittäneensä jotain.

Koeta nyt päättää, oikeasti.

Ei epämukavuusalue ole painostuskeino, se on itseymmärryksen väline. Sen määrittämistä, missä on omimmillaan ja mitä arastelee. Jos ei koskaan halua yrittää ja kokeilla jotain, jota arastelee, se on ihan ok varmasti - mutta kaventaa ajan mittaan ihmisen kokemuspiiriä ja itsetuntoa. "En mä voi, kun en ole ennenkään kokeillut, ja mä olisin siinä varmaan kaiketi ehkä huono..."

Perfektionistiset ihmiset ovat usein tuollaisia, että eivät uskalla yrittää, koska pelkäävät ihan hitosti epäonnistumista ja negatiivista palautetta.

48

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:12"]

Ei ole huonosti "arktikuloitu" (tarkoitit varmaan perusteltu), kun tässähän on sitä sinulle neljä sivua yritetty selventää. Täällä on myös esitetty paljon hyviä kysymyksiä joita sinä välttelet.

[/quote]

Tarkoitin sitä, mitä sanoin. Jos luet ketjun huolellisesti, huomaat, että ihmisillä on hyvin eriäviä käsityksiä siitä, mitä tuo itseapufraasi tarkoittaa. Tämä jo osoittaa, että vaatimus on kaikkea muuta kuin selvä. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:08"]

Oppiminen ei useinkaan ole epämukavuusalueelle menemistä. Itse käsitän epämukavuusalueelle menon siten, että ihminen joutuu venymään jollain tavalla. Esim. suuret muutokset elämässä ovat tällaisia tapahtumia. Itse ajattelin menneeni epämukavuusalueelle, kun jätin tiukan uskonnollisen yhteisön tai kun muutin kauas kotoa, enkä tuntenut oikeastaan ketään uudessa kotipaikassani. Rakensin uuden elämän. 

Mielestäni sellainen ihminen, joka on aina elänyt turvallisessa ympäristössä, elämä on soljunut eteenpäin tutuissa uomissa, on jotenkin "lällympi" kuin sellainen, joka on joutunut kyseenalaistamaan suuret kuviot. 

[/quote]

Mutta sitä ei tiedä, saavatko ne muutokset elämässä lannistumaan ja käpertymään vai tuottavatko ne hienoja uusia asioita.

Välillä minusta tuntuu, että ne, jotka innokkaimmin saarnaavat epämukavuusalueelle menon tärkeydestä, eivät ole kuitenkaan itse joutuneet tilanteeseen, jossa vene todella keikkuu.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:03"]

Jos ihminen olisi pysynyt aina omalla mukavuusalueellaan, mieti mitä kaikkea olisi jäänyt ihmiskunnalta keksimättä ja löytämättä...

[/quote]

Ja kuinka valtavasti resursseja hukkaammekaan siinä, että ihmisiä painostetaan olemaan jotakin, mitä he eivät ole, sen sijaan, että rohkaisisimme toisiamme toimimaan omilla vahvuuksillamme. Tämä näkyy todella lohduttomala tavalla työelämässä, jossa kaikkien pitäisi olla harkitseia heittäytyjiä, itsenäisiä tiimipelaajia, käytännöllisesti suuntautuneita ideanikkareita ja suuret kokonaisuudet hallitsevia detalji-ihmisiä.

Kyllä kaikki tiimin jäsenet voidaan varmasti kouluttaa sietämään julkista esiintymistä sen verran, että he pystyvät pitämään ymmärrettävän PowerPoint-esitelmän, mutta joku, jolle esiintyminen ei ole mieluisaa tai luontevaa, ei pysty koskaan myymään tuotetta tai ideaa samalla tavalla kuin joku, joka on vaikuttavassa viestinnässä täysin omassa elementissään. -ap

[/quote]

Ah, eieieiei, olet ymmärtänyt asian täysin väärin. Ei kukaan pakota olemaan jatkuvasti epämukavuusalueella, tai jos sinun työnantajasi pakottaa, sinä olet valinnut ammattisi ja työpaikkasi ehkä väärin.

Epämukavuusalue on jotain, jota kannattaa kokeilla, jotta näkee, uskaltaako ja onko se kokeiltu asia ehkä ennakkoluuloista huolimatta kivaa. Epämukavuusalueen ylittämällä voi myös löytää ja keksiä aivan uusia asioita.

Kun sitä epämukavuusaluetta on kokeiltu, ihan ok on todeta, että en ole tässä hyvä. Se ei enää ole "epämukavuusjuttu", vaan kokemusperäinen tosiasia omista kyvyistä. Olet jo sen epämukavuuden eli pelkosi kohdannut, kyse ei enää ole siitä, vaan taidoista - mikä on toinen asia.

48

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:12"]

Ei ole huonosti "arktikuloitu" (tarkoitit varmaan perusteltu), kun tässähän on sitä sinulle neljä sivua yritetty selventää. Täällä on myös esitetty paljon hyviä kysymyksiä joita sinä välttelet.

[/quote]

Tarkoitin sitä, mitä sanoin. Jos luet ketjun huolellisesti, huomaat, että ihmisillä on hyvin eriäviä käsityksiä siitä, mitä tuo itseapufraasi tarkoittaa. Tämä jo osoittaa, että vaatimus on kaikkea muuta kuin selvä. -ap

[/quote]

En saa mitään selvää mitä yrität sanoa. Se on totta että mainittu vaatimus on kaikkea muuta kuin selvä, kun ei ole edes selvää, että kuka vaatii ja keneltä.

Olen lukenut ketjun jokaisen viestin ja se olet sinä joka ei ymmärrä edes mitä tarkoitetaan kun mennään epämukavuusalueelle. Muilla on keskenään yhteinen rintama ja loogiset pointit.

Se on siksi sinusta järjetön koska käsität sen olevan jotain mitä se ei ole?

ps: komppaan viestiä 83

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:15"]

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Minä pysyn mukavuusalueella. Minulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja en usko saavani elämästä kummempaa, jos ylitän epämukavuusaluetta. Harrastan juoksua ja siinäkin pysyn mukavuusalueella. Koen, että juoksun pitää olla mukavaa ja tuntua hyvältä.

Niin paljon näkee loppuunpalaneita ihmisiä, joita pitää opettaa mukavuusalueella elämiseen, koska ovat oppineet vain suorittamaan koko ajan naama irvessä. Mutta se on nykyaikaa. Ensin epämukavuusalueella puurtamista ja sitten väsytään ja downshiftataan.

[/quote]

Olen samaa mieltä tästä. Minäkin juoksen ja ajattelen juoksusta aivan samalla lailla. Kun se lakkaa tuntumasta hyvältä, hidastan. Juoksen juuri siksi, että saan itselleni siitä sen parjatun "hyvän fiiliksen". Tämä ei ole koskaan estänyt minua saavuttamasta hyvää kuntoa tai muita juoksuharrastuksen sivutuotteita. Kroppakin pysyy ehjänä. -ap

[/quote]

Minusta olette ymmärtäneet mukavuusalueen merkityksen väärin. Ei se epämukavuusalueella liikkuminen tarkoita mitään suoranaista kärsimystä, vaan sitä, ettei kaikki olekaan tuttua ja siksi turvallista.  Siksi tuo argumentointinne on nyt vähän olkiukkotasoa.

[/quote]

Kyllä olen ymmärtänyt aivan oikein. Juoksussa on käytetty mukavuusaluetta terminä,ennen kuin se tuli muotiin. Ja se juuri meinasi niitä lenkkejä, jolloin tuntui tosi pahalta. Sillä sai pikavoittoja, eli kunto hetkellisesti nousi, mutta pidemmällä tähtäimellä se söi peruskuntoa ja kehitystä ei tapahtunut, vaan tulostaso alkoi heikentyä.

Sama pätee muuhunkin. Epämukavuusalue väsyttää ja aiheuttaa hetkellisen pikavoiton, mutta pitkäjänteistä tulosta sillä ei saa aikaiseksi.

Juuri tätä on epämukavuusalue.

[/quote]

Et kai tosissasi väitä, että tulosta tulee vain ja ainoastaan toistamalla aina samaa kaavaa? Tämä selvä.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:22"]

Et kai tosissasi väitä, että tulosta tulee vain ja ainoastaan toistamalla aina samaa kaavaa? Tämä selvä.

[/quote]

Haha niin. Ei shakissakaan kannata pelata itseään etevämmän kanssa ettei vahingossa vain joudu kehittymään.. :D

Mulla tulee mieleen paksumahainen punaniska kännissä Fuengirolan suomibaarissa mölyämässä nuorisolle "tosi elämäm totuuksia".

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:41"]

En pysty käsittämään miten joku ei välitä ihmeemmin kehittyä ihmisenä. Ettekö te lue kirjoja, tutkiskele tai pohdiskele elämän eri ilmiöitä? Ettekö te harjoittele mitään? Katsotteko koskaan peiliin?

[/quote]On eri asia lukea kirjoja ja pohtia asioita kuin vastoin omaa persoonaa ja mieltymyksiä alkaa tehdä asioita. Esim huomiota kaihtava vetäisisi stand up-shown koska se olisi hänelle epäluonnollista ja vastenmielistä. Mitä hän sillä voittaisi tai "kehittyisi"? Kypsyyttä on myös tuntea itsensä ja omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä. Jossain vaiheessa kai saa jo nauttia olostaan ja elämästään eikä vain kilvoitella itseänsä kanssa?
[/quote]
Mä olen ollut hirveän ujo ja vetäytyvä. Olen saanut ihan mielettömät kiksit onnistuessani esityksen pitämisessä sadalle tuntemattomalle. Olen ollut ylpeä kun olen suoriutunut ex tempore -tulkkauksesta kymmenille ihmisille kielellä, jota en ollut silloin puhunut kymmeneen vuoteen.
Vihaan hiihtämistä. Olen ajatellut silti antaa sille uuden mahdollisuuden. Ehkä nelikymppinen minä pitää siitä, mitä kymmenenvuotias minä kammosi?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:03"]

Jos ihminen olisi pysynyt aina omalla mukavuusalueellaan, mieti mitä kaikkea olisi jäänyt ihmiskunnalta keksimättä ja löytämättä...

[/quote]

Ja kuinka valtavasti resursseja hukkaammekaan siinä, että ihmisiä painostetaan olemaan jotakin, mitä he eivät ole, sen sijaan, että rohkaisisimme toisiamme toimimaan omilla vahvuuksillamme. Tämä näkyy todella lohduttomala tavalla työelämässä, jossa kaikkien pitäisi olla harkitseia heittäytyjiä, itsenäisiä tiimipelaajia, käytännöllisesti suuntautuneita ideanikkareita ja suuret kokonaisuudet hallitsevia detalji-ihmisiä.

Kyllä kaikki tiimin jäsenet voidaan varmasti kouluttaa sietämään julkista esiintymistä sen verran, että he pystyvät pitämään ymmärrettävän PowerPoint-esitelmän, mutta joku, jolle esiintyminen ei ole mieluisaa tai luontevaa, ei pysty koskaan myymään tuotetta tai ideaa samalla tavalla kuin joku, joka on vaikuttavassa viestinnässä täysin omassa elementissään. -ap
[/quote]
Oletko varma? Mikä deterministi sinä oikein olet?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:22"]

Olen lukenut ketjun jokaisen viestin ja se olet sinä joka ei ymmärrä edes mitä tarkoitetaan kun mennään epämukavuusalueelle. Muilla on keskenään yhteinen rintama ja loogiset pointit.

[/quote]

Olet sitten lukenut aika huonosti. Tässä ketjussa on jo nyt esitetty, että epämukavuusalue 

- on uuden oppimista (viesti 2)

- ei useinkaan ole uuden oppimista (79)

- on merkityksellistä self-help-jargonia (4) 

- on vain muodikas kiertoilmaus sinnikkyydelle (32)

- on loputonta täydellisyyden tavoittelua (21)

- on pikavoittojen hakemista, joka kuitenkin kostautuu myöhemmin (53)

- on jotakin, missä käyminen saa ihmisen venymään (79)

- on välttämätön edellytys kehittymiselle (39)

- ei ole välttämätön edellytys kehittymiselle (44)

- on kärsimystä (53)

- ei ole kärsimystä (69)

- on elinpiirin laajentamista (58)

- on jotakin, missä käyminen voi saada ihmisen lannistumaan (85)

- on jotakin, missä oleminen kuluttaa ihmisen loppuun (47)

- on pysyvä elämänmuutos (79)

- on tilapäinen uuden kokeilu (86)

- ei ole selvästi määritelty (36)

- on huonosti valittu termi (40)

Se siitä yhteisestä rintamasta.

Ihan niin kuin tämä nyt edes olisi jokin väittely. Uutta ymärrystähän täällä ollaan rakentamassa. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:22"]

Olen lukenut ketjun jokaisen viestin ja se olet sinä joka ei ymmärrä edes mitä tarkoitetaan kun mennään epämukavuusalueelle. Muilla on keskenään yhteinen rintama ja loogiset pointit.

[/quote]

Olet sitten lukenut aika huonosti. Tässä ketjussa on jo nyt esitetty, että epämukavuusalue 

- on uuden oppimista (viesti 2)

- ei useinkaan ole uuden oppimista (79)

- on merkityksellistä self-help-jargonia (4) 

- on vain muodikas kiertoilmaus sinnikkyydelle (32)

- on loputonta täydellisyyden tavoittelua (21)

- on pikavoittojen hakemista, joka kuitenkin kostautuu myöhemmin (53)

- on jotakin, missä käyminen saa ihmisen venymään (79)

- on välttämätön edellytys kehittymiselle (39)

- ei ole välttämätön edellytys kehittymiselle (44)

- on kärsimystä (53)

- ei ole kärsimystä (69)

- on elinpiirin laajentamista (58)

- on jotakin, missä käyminen voi saada ihmisen lannistumaan (85)

- on jotakin, missä oleminen kuluttaa ihmisen loppuun (47)

- on pysyvä elämänmuutos (79)

- on tilapäinen uuden kokeilu (86)

- ei ole selvästi määritelty (36)

- on huonosti valittu termi (40)

Se siitä yhteisestä rintamasta.

Ihan niin kuin tämä nyt edes olisi jokin väittely. Uutta ymärrystähän täällä ollaan rakentamassa. -ap

[/quote]

Salli mun nauraa.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:43"]

Tässä Britneyn viisaat sanat:

[/quote]

Tähän täytyy vain sanoa: onneksi en halua kuumaa kehoa, Maseratia, Lamborghinia tai omaa kartanoa. En ole mitenkään vakuuttunut, että olisin yhtään sen onnellisempi, vaikka minulla olisikin nämä asiat.

Hämmentävän ja ilmeisen monitulkintaisen "Mene epämukavuusalueellesi!" -mantran sijaan haluaisin mieluummin kuulla julkisessa keskustelussa: "Tunnista ne asiat, jotka sinulle ovat elämässä tärkeitä, ja omistaudu joka päivä niiden mukaisille teoille. Hyväksy oma epätäydellisyytesi ja ota käyttöön omat vahvuutesi." -ap

[/quote]

Ei tämä ole mitenkään ristiriidassa epämukavuusalueen kanssa. Arvojaan ja itselle tärkeitä asioita voi toteuttaa, vaikkei kulkisi silmät lapuilla aina samoja uria.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:45"]

Mä olen ollut hirveän ujo ja vetäytyvä. Olen saanut ihan mielettömät kiksit onnistuessani esityksen pitämisessä sadalle tuntemattomalle. Olen ollut ylpeä kun olen suoriutunut ex tempore -tulkkauksesta kymmenille ihmisille kielellä, jota en ollut silloin puhunut kymmeneen vuoteen. Vihaan hiihtämistä. Olen ajatellut silti antaa sille uuden mahdollisuuden. Ehkä nelikymppinen minä pitää siitä, mitä kymmenenvuotias minä kammosi?

[/quote]

Sivuhuomiona: Olen opettanut viestintätaitoja työkseni, ja sen perusteella tiedän, että vaikka useimmissa ryhmissä joku ujona itseään pitävä saa tällaisen onnistumisen kokemuksen, usein käy myös niin, ettei sellaista tapahdu.

Monet ujot ovat introvertteja, ja introverteilla on usein hyvä itsetuntemus. Monet kyllä tietävät jo etukäteen, etteivät he pidä esiintymisestä. Jotkut arvostavat sitä, että he pystyivät todistamaan tämän asian itselleen epämiellyttävän kokemuksen avulla, mutta monet eivät. He tietävät, että esiintyminen on heille epämiellyttävää ja kun he esiintyvät, se todella on heistä epämiellyttävää. (Kohtuullisen hyväkin esiintyjä voi kokea näin!) Epämukavuusalueelle meneminen ei silloin johda parantuneeseen itsetuntemukseen.

Minusta onkin  tärkeää kunnioittaa ihmisen käsityksiä omasta itsestään eikä yrittää väkisin todistaa niitä vääriksi ("Kaikki voivat nauttia esiintymisestä! Se on luonnollista!") Usein tällaisten oppijoiden kanssa on tavallista helpompi työskennellä, sillä heillä on realistiset odotukset ja tavoitteet, joilla on heille itselleen merkitystä. Voimme esimerkiksi keskittyä siihen, miten tehdä pakollisista esiintymisistä mahdollisimman siedettäviä ja millä vahvuksilla esiintymistä voi korvata. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:43"]

Tässä Britneyn viisaat sanat:

[/quote]

Tähän täytyy vain sanoa: onneksi en halua kuumaa kehoa, Maseratia, Lamborghinia tai omaa kartanoa. En ole mitenkään vakuuttunut, että olisin yhtään sen onnellisempi, vaikka minulla olisikin nämä asiat.

Hämmentävän ja ilmeisen monitulkintaisen "Mene epämukavuusalueellesi!" -mantran sijaan haluaisin mieluummin kuulla julkisessa keskustelussa: "Tunnista ne asiat, jotka sinulle ovat elämässä tärkeitä, ja omistaudu joka päivä niiden mukaisille teoille. Hyväksy oma epätäydellisyytesi ja ota käyttöön omat vahvuutesi." -ap

[/quote]

Ei tämä ole mitenkään ristiriidassa epämukavuusalueen kanssa. Arvojaan ja itselle tärkeitä asioita voi toteuttaa, vaikkei kulkisi silmät lapuilla aina samoja uria.

[/quote]

Tai edes laput silmillä... :D

t: 94

Ei se epämukavuusalueelle meneminen ole mikään itsearvo. Pointti on se, että jos ei ole valmis ikinä astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin ei välttämättä pysty kokemaan/oppimaan/tekemään niitä asioita, joiden kokemisesti/oppimisesta/tekemisestä olisi eniten iloa. Unelmien työpaikka jää saamatta tai siitä saadaan potkut, koska ei pystytty kehittymään. Henkilö, joka on aina halunnut tanssia, ei opi tanssimaan, koska harjoittelu on niin noloa ja ikävää. Henkilö, joka on aina halunnut paljon hyviä ystäviä, ei saakaan niitä, koska pelkää tapahtumia, joissa on paljon ihmisiä. Joskus vain kokeilemalla monia erilaisia asioita voi löytää ne elämässä kaikkein mieluisimmat ja hyödyllisimmät asiat.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:48"]

Oletko varma? Mikä deterministi sinä oikein olet?

[/quote]

Olen varma, että ihmisestä saa eniten irti, kun hän ratkaisee ongelmia alueella, jolla hän on kaikkein omimmillaan. Tutkijat, asiantuntijat, huippu-urheilijat ja alansa johtavimmat ammattilaiset operoivat kaikki suhteellisen tiukasti rajattujen aiheiden parissa. Ala kuin ala, sen kymmenen huippua pelaavat taatusti vahvuuksillaan tehdessään sitä, mistä heille maksetaan ja mistä he saavat eniten tyydytystä. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:45"]

Mä olen ollut hirveän ujo ja vetäytyvä. Olen saanut ihan mielettömät kiksit onnistuessani esityksen pitämisessä sadalle tuntemattomalle. Olen ollut ylpeä kun olen suoriutunut ex tempore -tulkkauksesta kymmenille ihmisille kielellä, jota en ollut silloin puhunut kymmeneen vuoteen. Vihaan hiihtämistä. Olen ajatellut silti antaa sille uuden mahdollisuuden. Ehkä nelikymppinen minä pitää siitä, mitä kymmenenvuotias minä kammosi?

[/quote]

Sivuhuomiona: Olen opettanut viestintätaitoja työkseni, ja sen perusteella tiedän, että vaikka useimmissa ryhmissä joku ujona itseään pitävä saa tällaisen onnistumisen kokemuksen, usein käy myös niin, ettei sellaista tapahdu.

Monet ujot ovat introvertteja, ja introverteilla on usein hyvä itsetuntemus. Monet kyllä tietävät jo etukäteen, etteivät he pidä esiintymisestä. Jotkut arvostavat sitä, että he pystyivät todistamaan tämän asian itselleen epämiellyttävän kokemuksen avulla, mutta monet eivät. He tietävät, että esiintyminen on heille epämiellyttävää ja kun he esiintyvät, se todella on heistä epämiellyttävää. (Kohtuullisen hyväkin esiintyjä voi kokea näin!) Epämukavuusalueelle meneminen ei silloin johda parantuneeseen itsetuntemukseen.

Minusta onkin  tärkeää kunnioittaa ihmisen käsityksiä omasta itsestään eikä yrittää väkisin todistaa niitä vääriksi ("Kaikki voivat nauttia esiintymisestä! Se on luonnollista!") Usein tällaisten oppijoiden kanssa on tavallista helpompi työskennellä, sillä heillä on realistiset odotukset ja tavoitteet, joilla on heille itselleen merkitystä. Voimme esimerkiksi keskittyä siihen, miten tehdä pakollisista esiintymisistä mahdollisimman siedettäviä ja millä vahvuksilla esiintymistä voi korvata. -ap

[/quote]

Ujous ja introverttiys eivät todellakaan liity mitenkään selvästi tai "usein" yhteen. Monelle introvertille esiintyminen nimenomaan ei ole hankalaa. Esiintyminen tehdään jonkun roolin kautta ja siinä yleensä keskitytään asiaan. Mielenkiintoista ja helppoa. Sen sijaan jutustelu muiden kanssa esiintymisen jälkeen on väsyttävää ja kuluttavaa. Ujous on sitten ihan eri asia. Ekstrovertitkin voivat olla ujoja. Ujous ei ole temperamenttityyppi, joten siitä voi oppia pois. Ujous on pelkoa ja peloistaan on hyvä opetella irti.