Miksi kumppanin löytäminen 35+ naiselle Helsingissä on käytännössä mahdotonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriteerisi miehelle ovat epärealistiset

+35v miehen kriteerit naisista:

- Hengittää (ei täysin välttämätöntä)

35+ helsinkiläismiehen kriteerit naisista:

- ikää maksimissaan 25 vuotta

-missin/mallin/instabeiben tai fitness-aktiivin laitettu ja fiksailtu ulkonäkö

Muut naiset saavat olla yksin, elleivät ole onnistuneet nappaamaan nykymiestään noin yli viisi vuotta sitten ja ovat edelleen saman kanssa yhdessä.

T. Ap

Jaa, ap olikin tällainen katkeroitunut tapaus. No sitten ei tarvitse ihmetellä, että saat jatkossakin olla yksin.

Olen erittäin katkera ja myönnän sen avoimesti.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

En tiedä, miten helppoa tai vaikeaa se olisi. Löysin nykyisen mieheni helposti 40 -vuotiaana ja silloin hän oli hyvä, mutta nyt hän on alkanut pitää minua itsestäänselvyytenä eikä ole kiinnostunut seksistä. En sitten tiedä, onko parempi pitää kiinni päällisin puolin hyvältä vaikuttavasta komeasta miehestä, jos siltä ei kuitenkaan saa seksiä. Että mietin olisiko parempi yrittää sinkkuna uutta, vai ei.

N51 hki

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä mahdoton = istun perseelläni kotisohvalla, eikä unelmien prinssiä vaan näy!

Luultavasti se prinssikin koisii omalla sohvallaan...

Naisen pariutumisen aikaikkuna on valitettavasti varsin lyhyt. 35v. on se rajapyykki jota vanhemmat naiset karsiutuvat herkästi pois parivalinnassa ja syy on se perinteinen eli lastensaanti. Tämän ikäisillä naisilla olisi menekkiä 50 vuotiaiden keskuudessa mutta sen ikäisistä miehistä eivät monet 15 vuotta nuoremmat naiset taas ole kiinnostuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanu kulkea nokka ilmassa 14-34v ja kelpuuttaa vain ne kaikista komeimmat. Ne vaan käyttivät sua pussien tyhjennykseen sillävälin kun muut otti ne ihan ookoo miehet (jotka nekin olivat sua tasokkaampia muttet narsismissasi nähnyt sitä).

Nyt se on time to pay the piper.

Olin hyvin romanttinen ja toisaalta ulkonäkökeskeinen nuorempana eli olisin halunnut hyvin komean miehen. Eka seurusteluntapainen oli tosin vasta 23-vuotiaana, sillä aivan eka ihastukseni ei kiinnostunut minusta. Se seurusteluntapainen kestikin seitsemän vuotta ja mies lopuksi tunnusti, ettei ole valmis vakavampaan suhteeseen ja esim. yhteenmuuttoon tai avioliittoon/perheeseen kanssani. Mitäpä siinä voi enää tehdä? :(

T. Ap

Voi kumpa olisit löytänyt tämän palstan ja kiltti-/setä-/palstaulimiesten rautaiaet neuvot kun vielä olit nuoria eikä päiväys mennyt. Voitte mammat haukkua ihan miten paljon lyysää mutta se ei muuta sitä faktaa että oikeassa olemme.

Jep, jep! Ja naisia on paljon miehiä vähemmän ja tilanne vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoitus on tärkeää. Nappasin 28 vuotiaana 26 vuotiaan akateemisesti koulutetun miehen HELSINGISSÄ. Tiesin, että parasta ennen päiväykseni oli pian menossa umpeen.

Olit onnekas ja fiksu. Itse en tajunnut toimia ajoissa noin päämäärätietoisesti.

T. Ap

Vapaita miehiä on kaikki paikat pullollaan.

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Ylipainoinen ja hyökkäävä!??

Kuulostaa lupaavalta... 😮

AP:n on pakko olla joku provo, koska vapaita naisia ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.

Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.

Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaa olla tarkkana, jos aloitteita mielivät tehdä. Mies jolle nainen tekee aloitteen, voi olla opportunisti ja ryhtyä suhteeseen vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sitten kun se oikeasti kiinnostava nainen tulee vastaan niin kyllä löytyy halua tehdä aloite myös mieheltä :) Tässä ainakin yksi syy, miksi en naisena tekisi aloitetta, koska en voi olla täysin varma miehen motiiveista.

Niin ja aloitteita olen tehnyt, ja onnistunutkin jopa olen, joten ei pelkästään ole tullut haaviin p-a-n-o-a-l-f-o-ja- kun joku nyt kuitenkin haluaa siihen tarttua.

Eikö se kuitenkin ole sata kertaa parempi, että on edes aluillaan oleva orastava suhde kuin ei olla mitään meneillään kenenkään kanssa? Eihän uudesta suhteesta ikinä voi olla varma. Siksi sitä treffaillaan aluksi ja tutustutaan. Ajan myötä tunteet kypsyy ja parisuhde syvenee.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse olisin huoltomies tai lähetti, niin arvaapa kaksi kertaa uskaltaisinko nykyaikana lähteä aloitteita tekemään.

Aina, kun joku kirjoittaa tällaisen kommentin, ymmärrän hänen olevan mies, joka ei osaa erottaa aloitteetekoa ahdistelusta. Ja sellaisen on parempikin olla tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Miksi joku ruotsalainen mies kiinnostuisi suomalaisesta? Sehän olisi noloa miehen suvulle, jos joutuisi tyytymään keskitasoiseen suomalaiseen naiseen jonkun söpön ruotsalaisneidon sijaan. Miksi joku virolainen haluaisi suomalaisen naisen, kun siellä on omasta takaa erinomainen tarjonta?

Eli ei ole realistinen vaihtoehto. Sinänsä matkoilla kohtaan kyllä flirttiä jo kyseisissä maissakin, toisin kuin Suomessa, mutta flirtistä on todella pitkä matka ihan oikeaan seurusteluun.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.

Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.

Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).

T. Ap

Tottakai parisuhteen löytyminen vaatii sinulta elämänmuutosta! Olet 10-20 vuotta nyt toiminut sillä tavalla kuin olet toiminut. Selvästi sillä tavalla elämällä ei löydä rakkautta ja romantiikkaa. Silloin ainoa oikeaa johtopäätös on tehdä asialle jotain! Jos jäät odottamaan vielä lisää seuraavat 10-20 vuotta niin miksi lopputulos olisi yhtään erilainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.

Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.

Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).

T. Ap

Just. Aiemmassa viestissäsi sanoit, että olit nuorempana romanttinen ja "toivoit erittäi komeaa miestä". Itse et kuitenkaan haluaisi laittautua tai joutua paneutumaan kauneudenhoitoon edes sen vertaa, että olisit "perusnätti"??? Ei millään pahalla, mutta aika oudolta je epärealistiselta kuulostaa. Miksi luulet että joku "erittäin komea" mies rakastuisi homssuiseen ja boheemiin nörttiin, joka ei omien sanojensa mukaan jaksa edes välittää ulkonäöstä? Yleensä nuo poikkeuksellisen hyvännäköiset kyllä etsivät toista samanlaista, tai edes sellaista joka jaksaa hoitaa ulkonäköään vaikkei niin poikkeuksellisen hyvät geenit olisikaan piirteiden suhteen.

Alan ymmätää miksi olet jäänyt sinkuksi tähänkin asti, toiveesi miehen suhteen ovat täysin epärealistiset. Etkä haluaisi itse joutua yhtään vaivautumaan. Olet ehkä lukenut liikaa sellaisia nuorten tyttöjen romanssikirjoja, joissa se maailman komein, salaperäinen mies (ehkä joku vampyyri tai haltia) rakastuu tulisesti ihan tavalliseen ja arkiseen tyttöön, joka ei ole minkään näköinen eikä mitenkään perinteisen naisellinen. Koska hänessä on vain jotain niin erityistä! Oikeassa maalimassa suhteet eivät valitettavasti toimi näin, vaan jollain täytyy kiinnittää myös sen miehen huomio.

Minä kanssa erosin vastikään näin 36-vuotiaana ja lapsettomana naisihmisenä, ja parin kuukauden katselemisen jälkeen luovutin treffailun ja tinderin suhteen, vaikken ollut sinne edes vielä ehtinyt. Luin muiden kokemusia treffailusta ja tinderin pelailusta, ja huomasin, että olen mielummin yksin kuin pariudun tuolla tavalla. En käydä millään turhilla treffeillä vain katsomassa, että kiinnostaako jompaa kumpaa edes yhtään, enkä halua tinderin kautta sopia kenenkään kanssa mitään tapaamisia vain kuvan perusteella.

Nykyajan treffailu ja parisuhteen etsiminen on pahempaa kuin työnhaku työttömänä, kuulostaa niin kauhealle, että jätän mielummin parisuhteet kokonaan väliin kuin hyppään tuohon pyörään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Miksi joku ruotsalainen mies kiinnostuisi suomalaisesta? Sehän olisi noloa miehen suvulle, jos joutuisi tyytymään keskitasoiseen suomalaiseen naiseen jonkun söpön ruotsalaisneidon sijaan. Miksi joku virolainen haluaisi suomalaisen naisen, kun siellä on omasta takaa erinomainen tarjonta?

Eli ei ole realistinen vaihtoehto. Sinänsä matkoilla kohtaan kyllä flirttiä jo kyseisissä maissakin, toisin kuin Suomessa, mutta flirtistä on todella pitkä matka ihan oikeaan seurusteluun.

T. Ap

No huh huh, että sulla on olematon itsetunto. Huonommuuden tunteesi ulottuu siis jopa kansalaisuuteen asti. Kuule ei ne ruotsalaiset tai virolaiset naiset ole mitenkään sen parempia kuin suomalaisetkaan, ja kyllä vaan ovat monetkin löytäneet näistäkin maista puolison itselleen. Ei siellä Ruotsissakaan kaikki ihmiset ole jotain rikkaita "bättre folkin" jäseniä, vaan siellä löytyy ihan tavallisia ihmisiä samalla lailla kuin Suomestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.

Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.

Tämä aloitus onkin provo, jossa yritetään uskotella naisille, että niiden on otettava vanhempi mies tai kilt*imies. En tiedä, mikä näitten aloitusten tarkoitus on.

Aloitus ei ole provo. Olen harmitellut tilanmettani jo useamman vuoden ja sama ongelma oli teininä ja parikymppisenä, jolloin olin yhtä hissukkamainen ja sulkeutunut, ja ulkonäön huolenpidon osalta boheemi kuten nykyisinkin.

Vaati todella radikaalia elämänmuutosta vuosia sitten, jotta sain miehet kiinnostumaan itsestäni eli parin vuoden ajan kiinnitin huomiota ulkonäkööni, meikkasin ja pidin huolta ulkonäöstäni ja kiinnitin huolta pukeutumiseen, minkä myötä tuli aina vähän positiivisempaa feedbackia kaikkialta, mikä taas vaikutti itsetuntoonikin. Sisimmässäni olen silti aina se vähän nolo nörtti, joten en haluaisi olla liian "perusnätti" tai huoliteltukaan, jotta ulkokuori olisi synkassa sisimpäni kanssa.

Lisäksi ne ehkä olivat muutenkin ehkä tämän ainoan elämäni parhaat vuodet ulkoisesti, jotem parikin miestä kiinnostui ja onnistuin löytämään kumppanin. En vain jaksaisi välittää ulkonäöstä, laittaa hiuksiani tai meikata nätisti. Haluaisin saada olla vähän ujo ja umpimielinen, boheemisti pukeutuva oma itseni ja silti löytää kumppanin (joku kaltaiseni nörtti kelpaisi, mutta nörtit eivät kiinnostu minusta koskaan).

T. Ap

Selvästikin sulla on siis kaksi vaihtoehtoa.

1. Kiinnität enemmän huolta ulkonäköösi ja jatkat noita toimenpiteitä, joilla sait miehet kiinnostumaan itsestäsi, mutta samalla piilotat sen oikean itsesi. Tämä vaihtoehto selvästi tuottaa enemmän konkreettista tulosta, mutta sitten lopulta sun pitää valita haluatko jatkaa tuota toimintaa, joka ei ole sulle luonnollista ja myös toivoa, että löydät miehen, jolle olet ok vaikka et aina olekaan tuollainen huoliteltu nainen.

2. Olet oma itsesi ja niin sanotusti laitat heti alusta kaikki kortit pöydälle. Tällä tavalla tuloksien saaminen eli miehen löytäminen kestänee enemmän aikaa. Hyvänä puolena saat olla rennosti oma itsesi eikä mahdollisille kumppaneille tule yllätyksenä se, että ehkä olekaan sellainen kuin ensivaikutelma antoi luulla ja ne ihmiset, joita tapaat ovat nimenomaan kiinnostuneita siitä aidosta sinusta.

Tsemppiä etsintään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut deittailla Tukholman puolella tai Tallinnassa? Enemmän miehiä, enemmän valikoimaa. Monet käy Suomen puolella töissä. Voitte sopia treffit satamaan/lentokentälle.

Miksi joku ruotsalainen mies kiinnostuisi suomalaisesta? Sehän olisi noloa miehen suvulle, jos joutuisi tyytymään keskitasoiseen suomalaiseen naiseen jonkun söpön ruotsalaisneidon sijaan. Miksi joku virolainen haluaisi suomalaisen naisen, kun siellä on omasta takaa erinomainen tarjonta?

Eli ei ole realistinen vaihtoehto. Sinänsä matkoilla kohtaan kyllä flirttiä jo kyseisissä maissakin, toisin kuin Suomessa, mutta flirtistä on todella pitkä matka ihan oikeaan seurusteluun.

T. Ap

Kymmenet tuhannet suomalaiset naiset on löytäneet ulkomailta puolison. Miten voit väittää, ettei se ole realistinen vaihtoehto. Onhan se kun sitä kerran jatkuvasti tapahtuu. Eikä se pointti tainnut olla siinä ruotsalaisen miehen bongaamisessa vaan laatikon ulkopuolelta ajattelussa. Pitää avartaa näköalaansa ja kokeilla sellaisia juttuja mitä on vielä tutkimatta. Kääntää jokainen kivi ja pelata jokainen kortti. Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja! Sanoi joku viisas joskus kauan sitten.