Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kumppanin löytäminen 35+ naiselle Helsingissä on käytännössä mahdotonta?
28.09.2021 |
Olen pohdiskellut tätä jo monta vuotta. Ratkaisua tai kumppania ei ole löytynyt. Tosin parikymppisenä se oli minulle ihan yhtä vaikeaa. Silloin ei vielä ollut yleisesti muotia miesten parissa hankkia nuoria kumppaneita, joten ehkä itselläni on ollut huonoa onneakin syntymävuoteni osalta. Itse ihastuisin melkein jokaiseen, joka edes vähän ja mukavasti juttelee minulle, ikähaarukassa n. 30-70 vuotta. Olen hoikka ja muuten ihan ok, mutta ilmeisesti jotenkin liian tylsä ja ruma sitten kuitenkin.
T. N35+ Helsingistä
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkeää. Nappasin 28 vuotiaana 26 vuotiaan akateemisesti koulutetun miehen HELSINGISSÄ. Tiesin, että parasta ennen päiväykseni oli pian menossa umpeen.
Olit onnekas ja fiksu. Itse en tajunnut toimia ajoissa noin päämäärätietoisesti.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä myös miehelle. Olen mies Helsingistä ja olen huomannut saman. Deittailu muuttui Tinderin myötä, eikä nettideiteillä enää tapaa ketään. Se 1% miehiä pyörittää kaikkia naisia ja me muut jäädään nuolemaan näppejämme.
Itse myös hoikka ja siisti ulkonäköltäni. Korkeakoulutettu.
Tinder muutti nettideittailun pinnallisemmaksi. Syvällisiä keskusteluja ei saa enää aikaiseksi kun ihmisillä on monta deittiä samaan aikaan kierrossa. Vakavaa suhdetta on mahdoton muodostaa ja mennään ulkonäkö edellä.
Muistelen kaiholla Suomi24 deittien kulta-aikaa jolloin tapasi paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Nyt mennään vain paneminen mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä sinkkumiehiä on Suomi täynnä, mutta ne ei oo Helsingissä. Muuta tosiaan muualle, tai sitten etsi etäsuhteeseen suostuva mies jostain kauempaa. Voitte tavata aina viikonloppuisin ja jos menee hyvin, niin myöhemmin voit yrittää houkutella hänet muuttamaan luoksesi Helsinkiin.
Ei miehillä oo tapana muuttaa naisen perässä
No kyllä muuttaa, jos on kunnollinen mies ja oikeasti haluaa olla sen naisen kanssa. Minunkin mieheni muutti toiselta puolen Suomea minun luokseni, vaikkei ollut työpaikkaakaan tiedossa. Nyt on kyllä jo saanut töitä. Tunnen myös ainakin kaksi muuta miestä lähipiiristä, jotka muuttivat naisen perässä toiseen kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriteerisi miehelle ovat epärealistiset
+35v miehen kriteerit naisista:
- Hengittää (ei täysin välttämätöntä)
35+ helsinkiläismiehen kriteerit naisista:
- ikää maksimissaan 25 vuotta
-missin/mallin/instabeiben tai fitness-aktiivin laitettu ja fiksailtu ulkonäkö
Muut naiset saavat olla yksin, elleivät ole onnistuneet nappaamaan nykymiestään noin yli viisi vuotta sitten ja ovat edelleen saman kanssa yhdessä.
T. Ap
Haluatko lapsia/onko niitä? Ulkoiletko? Onko miehelle miten kovat vaatimukset? Rajoittaako etäisyys tapailua? Auto, onko miehellä pakko olla sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla vientiä on, ikää 44v. Etkö harrasta mitään, käy missään, tutun tuttujen kautta löydy mitään?
Vierailija kirjoitti:
Melkein aina kun menen lääkärille, asioin kirjastossa tai apteekissa, ihastun edes pikkuisen siihen ihmiseen, jonka kanssa juttelen. Joskus olen ihastunut kaupanmyyjäänkin, minkä seurauksena en enää kehdannut asioida kyseisessä kaupassa. Jos kotiin tulee huoltomies tai paketin toimittaa joku lähetti, olen usein mielessäni ihan "wow...tekisipä tuo aloitteen". Mutta työkavereista tai vaikkapa naapureista en jotenkin kykene kiinnostumaan. Muita ihmisiä en juurikaan kohtaa missään ja kukaan ei tule kadulla juttelemaan myöskään.
Ihana, mäkin olen joskus pikkaisen ihastunut kaupan myyjään, vaikka mies oli varmaan 10 v. nuorempi ja ihan yhtä ystävällinen kaikille asiakkaille. Minäkään en pysty kiinnostumaan työkavereista, eipä sillä että kukaan niistä olisi myöskään minua kohtaan osoittanut normaalia enempää kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä myös miehelle. Olen mies Helsingistä ja olen huomannut saman. Deittailu muuttui Tinderin myötä, eikä nettideiteillä enää tapaa ketään. Se 1% miehiä pyörittää kaikkia naisia ja me muut jäädään nuolemaan näppejämme.
Itse myös hoikka ja siisti ulkonäköltäni. Korkeakoulutettu.
Tinder muutti nettideittailun pinnallisemmaksi. Syvällisiä keskusteluja ei saa enää aikaiseksi kun ihmisillä on monta deittiä samaan aikaan kierrossa. Vakavaa suhdetta on mahdoton muodostaa ja mennään ulkonäkö edellä.
Muistelen kaiholla Suomi24 deittien kulta-aikaa jolloin tapasi paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Nyt mennään vain paneminen mielessä.
Prosentti miehistä pyörittää naisia ja kaikki miehet laittavat myös sille instabeibemäisimmälle yhdelle prosentille naisista ne lähestymiset, joten se paras 1% naisista pariutuu.
Eli paras 1% naisista ja paras 1% miehistä saa haluamansa, ja muut joko tietoisesti pettyvät ja tyytyvät huonompaan tai jäävät täysin lehdellä soittelemaan.
Hyvät miehet on jo parisuhteissa, joten siirry sinkkumiehistä varattuihin vähän vanhempiin, vaihtavat mielihyvin kehen tahansa nuorempaan joka tulee tyrkylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö itse aloitteita? Menetkö sellaisiin paikkoihin, joissa miehiä voisi tavata? Pitää olla aloitekykyinen. Jos ei ole, niin sitä puolta pitää sitten opetella. Ylipäänsä oma sinkkuus johtuu pääsääntöisesti siitä, että joko sosiaalissa taidoissa on hiomista tai sitten ei koskaan käy missään, missä potentiaalisen kumppanin voisi tavata. Korona tietty tätä vielä entisestään edesauttanut.
Itse toin Espanjasta oman miehen niin sekin on ihan vaihtoehto. Ulkomailla moni suomalainen on "eksoottisen kaunis", kun täällä vain rusina ilman pullaa. Asuin tosin siellä nelisen vuotta, mutta kannattaa harkita, jos tuntuu, että täällä ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia/onko niitä? Ulkoiletko? Onko miehelle miten kovat vaatimukset? Rajoittaako etäisyys tapailua? Auto, onko miehellä pakko olla sellainen?
Ei ole pakko olla autoa. Periaatteessa mulla ei ole mitään muita vaatimuksia kuin päihteettömyys ja edes jokseenkin tasapainoinen luonne. En halua alkoholiongelmaista kumppania, puhumattakaan jostain pahemmasta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! Menisit treffeille 70v kanssa :D joku raja sentään.
Voisin suostua. Ei se nyt ihannetilanne olisi, mutta tyhjästä on muuten paha nyhjäistä. Voisin kiinnostua ehkä naisestakin jopa. Minua ei lähesty kukaan koskaan missään.
T. Ap
Kuinka usein lähestyt itse miehiä? Vai elätkö mielessäsi jotain 1950-lukua ja kuvittelet istuvasi tanssilavan reunalla odottamassa herrasmiestä, joka naukkailee lavan takana kossupullosta rohkaisua tanssiin pokkaamiseen?
MeToo-liikkeen johdosta miehet eivät enää voi lähestyä tai tehdä aloitetta naisen suuntaan. Tästä syystä lähestyminen ja aloitteen tekeminen on nyt siirretty naisen harteille. Jos tätä ei voi ymmärtää ja omaan toimintaan sopeuttaa, kumppanin löytäminen on todellakin mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä myös miehelle. Olen mies Helsingistä ja olen huomannut saman. Deittailu muuttui Tinderin myötä, eikä nettideiteillä enää tapaa ketään. Se 1% miehiä pyörittää kaikkia naisia ja me muut jäädään nuolemaan näppejämme.
Itse myös hoikka ja siisti ulkonäköltäni. Korkeakoulutettu.
Tinder muutti nettideittailun pinnallisemmaksi. Syvällisiä keskusteluja ei saa enää aikaiseksi kun ihmisillä on monta deittiä samaan aikaan kierrossa. Vakavaa suhdetta on mahdoton muodostaa ja mennään ulkonäkö edellä.
Muistelen kaiholla Suomi24 deittien kulta-aikaa jolloin tapasi paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Nyt mennään vain paneminen mielessä.
Prosentti miehistä pyörittää naisia ja kaikki miehet laittavat myös sille instabeibemäisimmälle yhdelle prosentille naisista ne lähestymiset, joten se paras 1% naisista pariutuu.
Eli paras 1% naisista ja paras 1% miehistä saa haluamansa, ja muut joko tietoisesti pettyvät ja tyytyvät huonompaan tai jäävät täysin lehdellä soittelemaan.
Harvalla miehellä on varaa valita siellä Tinderissä. 1 naista kohtaan on 100 miestä. Miehet ottaa sen mitä annetaan. Naisten on turha valittaa. Heillä mahdollisuudet ovat aina täysin eri luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet on jo parisuhteissa, joten siirry sinkkumiehistä varattuihin vähän vanhempiin, vaihtavat mielihyvin kehen tahansa nuorempaan joka tulee tyrkylle.
En halua varattua todellakaan. Ei kiinnosta sellaiset moraalittomat, jotka varattuna etsisivät muuta seuraa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! Menisit treffeille 70v kanssa :D joku raja sentään.
Voisin suostua. Ei se nyt ihannetilanne olisi, mutta tyhjästä on muuten paha nyhjäistä. Voisin kiinnostua ehkä naisestakin jopa. Minua ei lähesty kukaan koskaan missään.
T. Ap
Kuinka usein lähestyt itse miehiä? Vai elätkö mielessäsi jotain 1950-lukua ja kuvittelet istuvasi tanssilavan reunalla odottamassa herrasmiestä, joka naukkailee lavan takana kossupullosta rohkaisua tanssiin pokkaamiseen?
En lähesty koskaan. Itsetuntoni on huono muutenkin. En viitsi tyrkyttää itseäni. Suhtaudun miehiin sisarellisesti tai kaverillisesti, mutten osaa edes flirttailla.
T. Ap
Luojan kiitos löysin oman mieheni jo 21-vuotiaana 7 vuotta sitten. En kyllä aio erota ikinä, ellei sitten mies ratkeaisi pettämään (mistä ei kyllä ole ollut ainakaan vielä pelkoa, kun mies on introvertti eikä käy missään, missä tapaisi naisia) kun noin vaikeaa on uuden löytäminen. Tulee sellainen olo, että on käynyt uskomaton tuuri, että on nuorena jo löytänyt niin yhteensopivan tyypin. Jos meille ero tulisi, niin yksin varmaan kyllä jäisin, kun mulla on vielä niin kova kriteerilista miehelle.
Ei mitään ulkonäköjuttuja siis, vaan esim. Raittius, savuttomuus ja tietynlainen älykkyys, se että miehen kanssa pitää pystyä keskustelemaan. Ja pitää olla eläinrakas luontoihminen, haluta lapsia ja koiria. Nämä kaikki löytyy nykyisestä miehestä.
Voi toki olla myös surkeaa tuuria, mutta yleisesti ottaen syytä voinee hakea itsestä.
Minä olen ihan tavallinen nainen. Ei ollut ongelmia löytää miestä 35+ Helsingistä. Oikein kelpo miehiä oli deittailtavana. Kaveripiirissä miehen löytämisen vaikeutta valittivat mm. ylipainoinen ja hyökkäävä nainen ja hyvin eristäytynyt nainen.
Alue: Aihe vapaa
Tämäkin on totta. Chattailin kahdenkin toisella puolella Suomea asuvan miehen kanssa ja kumpikaan ei edes vihjaissut mielenkiinnosta muuttaa Helsinkiin. Toinen tosin (yksipuolisesti) harkitsi sitä, että olisi tullut luokseni asumaan ja heittäytynyt samalla hyvästä virastaan työttömäksi. En tosin livenä tapaillut heitä; juttelimme vain netissä.
T. Ap