Olen tuomittu yksinäisyyteen. Kolmen lapsen äitiä ei halua kukaan.
Taas nousi katkeruus pintaan. Lasten isä toi lapset kotiin, ja huomasin nimettömässään kihlasormuksen. Minulle jäi pienet lapset, ja olen ollut siitä lähtien yksin. Kolme vuotta. Hävisin lapsettomalle naiselle, jonka kanssa ex saa elää villiä ja vapaata elämää. Nyt ilmeisesti hekin aloilleen asettuen ja ehkäpä perhettä perustaen.
Tuntuu niin väärältä, epäoikeudenmukaiselta. Ei auta että ole sievä ja koulutettu, mukava ihminen, joka on empaattinen ja huolehtivainen. Lämminsydämiseksikin on sanottu. Suoritan tätä arkea, ja huolehdin lapsista. Suurin osa hoitovastuusta on minulla. Isä näkee lapsia muutaman tunnin kerran-pari kuussa. En ehdi todellakaan roikkua baareissa tai aikaavievissä harrastuksissa. Päivittäinen lenkkini on päiväkoti-yliopisto-kauppa-koti.
Lapset nukkuu tyytyväisinä. Minä olen illat tässä sohvalla yksin, vuodesta toiseen. Ihoni huutaa kosketusta ja tahtoisin kuulla toiselta muutaman kauniin sanan joskus. En etsi lapsille isää, itselleni vain hieman rakkautta. Mutta sitä ei saa. Hyvät miehet ovat menneet aika päiviä sitten tässä kohtaa elämää. Ikääkin on minulla jo 35 vuotta.
Aina vaan yksin, yksin, yksin. Joka päivä mietin miksen kelvannut miehelleni, vaan hän pystyi jättämään tämän kaiken iloisesti taakseen. Olen tyhmänä stalkannut hänen kuviaan, joissa viini virtaa, elämä on yhtä juhlaa. Nyt heillä on pieni koiravauva. On matkoja ja vaikka mitä huippukivaa. Kyllä tiedän, että lapsiperhe-elämä ei ole aina niin kevyttä, mutta en voi sille mitään että tukehdun suruun kun ajattelen miten helposti toinen voi vaan jättää kaiken taakseen ja aloittaa uuden elämän noin vain. Minulla kun ei ole edes sukua joka innosta kiljuen tahtoisi hoitaa lapsia joskus. Kädet on sidottu.
Rakastan lapsiani eniten maailmassa, ja tiedän ettei kaikilla ole sitäkään rakkautta. Mutta siltikin kaipaisin sitä hellää posken sipaisua elämänkumppanilta joskus. Tuntuu että ilo on kadonnut elämästä.
Kommentit (91)
Ap sun juna on menny jo. Hyvää parisuhdetta on vaikea löytää ja vielä vaikeammaksi tulee kun on 3 lapsen yh ja yli kolmekymppinen...
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:45"]
35-v yliopisto-opiskelija ja kolmen lapsen äiti, jolla ei ole vapaa-aikaa käytettävissään valittaa, kun hyvät miehet ovat jo menneet. En haluaisi olla ilkeä, mutta mitä annettavaa ap:lla on "hyvälle miehelle"?
[/quote]
Ei varmaan mitään sellaiselle, joka odottaa kovin ihmeitä.
Ap
[/quote]
No vaikka ei mitään ihmeitä odottaisikaan, niin realistisesti ajateltuna "hyvä mies" saa kyllä "paremmankin naisen" kuin 35-vuotiaan yh:n, jolla ei ole mahdollisuuksia panostaa suhteeseen ajallisesti. Oikeasti hei. Miksi joku mies, jolla on vientiä naisten keskuudessa, alkaisi kilpailemaan ap:n ajasta 3 lapsen ja yliopisto-opintojen kanssa? Ap:n "lämminsydämisyys" on suunnilleen yhtä houkutteleva ominaisuus miehille kuin miehen "kiltteys" on naisille.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:55"]
Miksi ex ei ota lapsi koko viikonlopuksi esim 2 kertaa kuussa. Nykyään seura hetaan netistä. Voihan ihan hyvin joku kiva mies löytyä. Eikä tarvi muuttaa yhteen asumaan.
[/quote]
Ei vain "voi", kun on niin kiireinen. Kerran ehdotin että hän ottaisi lapset mukaan naisen mökille. Ex suuttui ja todella huusi parkkipaikalla, että haluan vain pilata hänen vähät vapaansa. En ole sen koommin edes yrittänyt. Lapset eivät mahdu noihin kuvioihin. Isä kyllä tykkää lapsistaan, ja omien sanojensa mukaan rakastaa. En vain ymmärrä miten se näkyy käytännössä.
Ap
[/quote]
Varsinainen mulkku olet, kun yrität työntää lapsesi kuokkavieraaksi vieraan ihmisen mökille. Aiheesta suuttui mies, kotonaan saisi tosin omiaan tavata. Onneksi ei tarvitse ottaa osaa uusperhepelleilyihin, olisin varmaan nyxän asemassa nylkenyt sinut elävältä pelkästä ehdotuksesta.
[/quote]
Minä olisin nylkenyt sellaisen nyksän tollon joka ei tajua että mies on isä. Ei mikään pojannjolppi.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 06:06"]Ensiksi laitat isän ottamaan lapset useammin.
menette virkailijalle puhumaan asiasta ja sanot ettet pärjää enää. Sinulla kaikki kastuupäälle, kun isä on vaan laivalla.
ja pyydät vanhinta lasta soittelemaan isälle, muistuttamaan hoitovuoroista esim kyselemällä mitä tehdään.
vaadit ukon ottamaan vastuuta. Jos ei tule sovittuna päivänä, soitat lastensuojeluun ja kerrot mitä ex on tehnyt, sun pitää palkkaa lastenvahti ja vaadit korkeampia elareita.
olet 35 v ja opiskelija ?
mä luulen että sun pitää nyt potkua itseäs perseeseen pari krt.
Ei tietenkään kukaan halua seurustella ihmisen kanssa jolla ei ole yhtään omaa aikaa.
tee jotain !
[/quote]
Tässä oli kyllä niin hyvät neuvot! Jos mies ei suostu tapaamaan lapsia useammin, niin vaadit isompia elareita, jotta voit palkata lapsen vahdin ettet et ihan loppuun pala kun teet kaiken yksin.
Kyllä varmasti mulle kelpaisit. Mutta en olekkaan komea. Ihan hyväkroppainen ja keskiluokkaisessa ammatissa tosin.
Höh.. olettepa ankeita. Olisin kelvannut kahden lapsen 37-vuotiaana äitinä komealle, mukavalle ja kiihkeälle 44-vuotiaalle miehelle, jonka omat lapset oli jo aikuisia. Suhde kaatui sitten muihin käytännön asioihin (mm. välimatka).
Vaikka olen yh, en todellakaan halua remonttireiskaa tai rahoja. Haluan seuraa, läheisyyttä ja rakkautta. Paras olisi, jos voisi asua vaikka erilläänkin. Miehetkö ne haluaa sitten saman katon alle ja 24/7 ylläpidon, jos kerran yh:n ajankäyttö on ongelma? Lisäksi olen tässä sinkkuaikana tavannut myös miehiä, joilla on päävastuu tai 50/50 -vastuu lapsistaan. Ihan samat ajankäyttö- ja "jämäpala"ongelmat heilläkin on, mutta vain naiset on tässä tapauksessa heikoilla ja säälittäviä?
Ja miksei mies haluaisi lämminsydämistä naista? Eikö se juurikin ole sen norsunv**naaman vastakohta? Minä ainakin haluan kiltin ja mukavan miehen. Itsekkäitä ja ilkeitä on tarpeeksi tullut matkanvarrelle. Saa ilmoitella!
T: 38 v. akateeminen ja urheilullinen kahden lapsen yh.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:41"]Kyllä varmasti mulle kelpaisit. Mutta en olekkaan komea. Ihan hyväkroppainen ja keskiluokkaisessa ammatissa tosin.
[/quote]
Mutta siis nykyään näyttäisi olevan niin, että tälläinen kolmefemma sinkkumies ei kelpaa edes yh-äidelle, ellei komea naamaltaan tai kovapalkkainen ja näitä en ole....
Mitä tästä kannattaa oppia on se, ettei kenenkään kannata ryhtyä nyksäksi tuollaselle ukolle kuin ap:n exä.
Mitä tekee sitoutumiskyvyttämällä miehellä, joka ei hoida jälkikasvuaan? Ja muutenkin joka vaihtaa naista tuossa vaiheessa, kolmen lapsen isänä? Suosittelen kiertämään kaukaa ellei tavoitteena ole ongelmallinen elämä, josta kirjoittaa romaani.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:28"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:55"]
Miksi ex ei ota lapsi koko viikonlopuksi esim 2 kertaa kuussa. Nykyään seura hetaan netistä. Voihan ihan hyvin joku kiva mies löytyä. Eikä tarvi muuttaa yhteen asumaan.
[/quote]
Ei vain "voi", kun on niin kiireinen. Kerran ehdotin että hän ottaisi lapset mukaan naisen mökille. Ex suuttui ja todella huusi parkkipaikalla, että haluan vain pilata hänen vähät vapaansa. En ole sen koommin edes yrittänyt. Lapset eivät mahdu noihin kuvioihin. Isä kyllä tykkää lapsistaan, ja omien sanojensa mukaan rakastaa. En vain ymmärrä miten se näkyy käytännössä.
Ap
[/quote]
Varsinainen mulkku olet, kun yrität työntää lapsesi kuokkavieraaksi vieraan ihmisen mökille. Aiheesta suuttui mies, kotonaan saisi tosin omiaan tavata. Onneksi ei tarvitse ottaa osaa uusperhepelleilyihin, olisin varmaan nyxän asemassa nylkenyt sinut elävältä pelkästä ehdotuksesta.
[/quote]
Minä olisin nylkenyt sellaisen nyksän tollon joka ei tajua että mies on isä. Ei mikään pojannjolppi.
[/quote]
Vaikka tajuaa, ei todellakaan tarvitse kutsua tai huolia lapsia omalle mökilleen.
Minun tuntemani 30-40v yh:t ovat kyllä löytäneet miehiä ihan kaikkiin käyttötarkoituksiin. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:14"]
Taas nousi katkeruus pintaan. Lasten isä toi lapset kotiin, ja huomasin nimettömässään kihlasormuksen. Minulle jäi pienet lapset, ja olen ollut siitä lähtien yksin. Kolme vuotta. Hävisin lapsettomalle naiselle, jonka kanssa ex saa elää villiä ja vapaata elämää. Nyt ilmeisesti hekin aloilleen asettuen ja ehkäpä perhettä perustaen.
Tuntuu niin väärältä, epäoikeudenmukaiselta. Ei auta että ole sievä ja koulutettu, mukava ihminen, joka on empaattinen ja huolehtivainen. Lämminsydämiseksikin on sanottu. Suoritan tätä arkea, ja huolehdin lapsista. Suurin osa hoitovastuusta on minulla. Isä näkee lapsia muutaman tunnin kerran-pari kuussa. En ehdi todellakaan roikkua baareissa tai aikaavievissä harrastuksissa. Päivittäinen lenkkini on päiväkoti-yliopisto-kauppa-koti.
Lapset nukkuu tyytyväisinä. Minä olen illat tässä sohvalla yksin, vuodesta toiseen. Ihoni huutaa kosketusta ja tahtoisin kuulla toiselta muutaman kauniin sanan joskus. En etsi lapsille isää, itselleni vain hieman rakkautta. Mutta sitä ei saa. Hyvät miehet ovat menneet aika päiviä sitten tässä kohtaa elämää. Ikääkin on minulla jo 35 vuotta.
Aina vaan yksin, yksin, yksin. Joka päivä mietin miksen kelvannut miehelleni, vaan hän pystyi jättämään tämän kaiken iloisesti taakseen. Olen tyhmänä stalkannut hänen kuviaan, joissa viini virtaa, elämä on yhtä juhlaa. Nyt heillä on pieni koiravauva. On matkoja ja vaikka mitä huippukivaa. Kyllä tiedän, että lapsiperhe-elämä ei ole aina niin kevyttä, mutta en voi sille mitään että tukehdun suruun kun ajattelen miten helposti toinen voi vaan jättää kaiken taakseen ja aloittaa uuden elämän noin vain. Minulla kun ei ole edes sukua joka innosta kiljuen tahtoisi hoitaa lapsia joskus. Kädet on sidottu.
Rakastan lapsiani eniten maailmassa, ja tiedän ettei kaikilla ole sitäkään rakkautta. Mutta siltikin kaipaisin sitä hellää posken sipaisua elämänkumppanilta joskus. Tuntuu että ilo on kadonnut elämästä.
[/quote]
Kyllähän se vähän niin on tässä elämässä, että sitä niittää mitä kylvää. Todennäköisesti jompikumpi (tai molemmat) näistä on totta:
1) Olit tosi huono vaimo miehellesi.
2) Valitsit miehesi todella surkeasti (se ihqu naistennaurattaja, joka sai jalkovälin ihanasti kihelmöimään)
Näihin se yleensä homma kiteytyy, kun näille palstoille päädytään ruikuttamaan.