Olen tuomittu yksinäisyyteen. Kolmen lapsen äitiä ei halua kukaan.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:49"]Kovin on erilaisia vastauksia kuin niissä ketjuissa, missä mies ruikuttaa kun ei naista löydy :D

Naiset ovat ilkeitä miehille. Etenkin jos mies paljastaa heikkoutensa :(
[/quote]

Haha, huomasin saman.

Voi Ap, vaikutat kivalta ja fiksulta naiselta, lämpimältä äidiltä! Uskon että elämällä on tarjottavana sinulle vielä paljon onnea ja ihania hetkiä, varmasti jossain on montakin mukavaa ja kunnollista miestä, jotka ottaisivat sinut ilolla omakseen. Voimia arkeen ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsille! :)

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:14"]Taas nousi katkeruus pintaan. Lasten isä toi lapset kotiin, ja huomasin nimettömässään kihlasormuksen. Minulle jäi pienet lapset, ja olen ollut siitä lähtien yksin. Kolme vuotta. Hävisin lapsettomalle naiselle, jonka kanssa ex saa elää villiä ja vapaata elämää. Nyt ilmeisesti hekin aloilleen asettuen ja ehkäpä perhettä perustaen.

Tuntuu niin väärältä, epäoikeudenmukaiselta. Ei auta että ole sievä ja koulutettu, mukava ihminen, joka on empaattinen ja huolehtivainen. Lämminsydämiseksikin on sanottu. Suoritan tätä arkea, ja huolehdin lapsista. Suurin osa hoitovastuusta on minulla. Isä näkee lapsia muutaman tunnin kerran-pari kuussa. En ehdi todellakaan roikkua baareissa tai aikaavievissä harrastuksissa. Päivittäinen lenkkini on päiväkoti-yliopisto-kauppa-koti. 

Lapset nukkuu tyytyväisinä. Minä olen illat tässä sohvalla yksin, vuodesta toiseen. Ihoni huutaa kosketusta ja tahtoisin kuulla toiselta muutaman kauniin sanan joskus. En etsi lapsille isää, itselleni vain hieman rakkautta. Mutta sitä ei saa. Hyvät miehet ovat menneet aika päiviä sitten tässä kohtaa elämää. Ikääkin on minulla jo 35 vuotta. 

Aina vaan yksin, yksin, yksin. Joka päivä mietin miksen kelvannut miehelleni, vaan hän pystyi jättämään tämän kaiken iloisesti taakseen. Olen tyhmänä stalkannut hänen kuviaan, joissa viini virtaa, elämä on yhtä juhlaa. Nyt heillä on pieni koiravauva. On matkoja ja vaikka mitä huippukivaa. Kyllä tiedän, että lapsiperhe-elämä ei ole aina niin kevyttä, mutta en voi sille mitään että tukehdun suruun kun ajattelen miten helposti toinen voi vaan jättää kaiken taakseen ja aloittaa uuden elämän noin vain. Minulla kun ei ole edes sukua joka innosta kiljuen tahtoisi hoitaa lapsia joskus. Kädet on sidottu.

Rakastan lapsiani eniten maailmassa, ja tiedän ettei kaikilla ole sitäkään rakkautta. Mutta siltikin kaipaisin sitä hellää posken sipaisua elämänkumppanilta joskus. Tuntuu että ilo on kadonnut elämästä. 
[/quote]

Minä kyllä antaisin sinulle mulokkua mielelläni.

Ap sähän olet vielä ihan nuori! Eikä kenenkään tarvitse sua "huolia" vaan voit löytää ihan oikean rakkauden ;)

Ihan OT:na mutta onko tässäkin taas se tavallinen tarina, nainen haluaa lapsen, sitten toisen ja vielä se kolmaskin on saatava. Ja nainen omii lapset, isä ei osaa mitään, kunnollista seksiä tai läheisyyttä ei ole vuosiiin. Ja onko mieheltä kysytty ylipäänsä haluaako niitä lapsia vai onko lapset vain siunaantuneet.

Isoa osaa miehistä ei lopulta kiinnosta lapset pätkän vertaa. Ja Ap:n tapauksessa niitä on kolme, olisiko kannattanut panostaa suhteeseen jossakin vaiheessa ja jättää lapsiluku vähemmälle.

Tulipa paha mieli sun puolesta. :( Ainakin voit olla onnellinen, että olet tosi mukavan oloinen ihminen, tunnollinen ja aito. Tulee mieleen äitini tilanne, joka kahden (täysin) epäonnistuneen liiton ja vuosien yksinäisyyden jälkeen vihdoin löysi maailman parhaimman miehen rinnalleen kolme vuotta sitten äiti oli tuolloin 45 ja minä 15. En tarkoita kääntää veistä haavassa mutta tarkoitan että älä menetä toivoasi äläkä elämäniloasi!!<3 sun lapset on onnekkaita kun niillä on noin fiksu ja tasapainoinen äiti, ansaitset onnen!

Niinpä niin

Ap hei, ei 35 kyllä todellakaan ole mikään ikäloppu! Ihan kuin sä olisit joku kiikkustuolissa oleva vanhus. Sun parhaat vuodet on vielä edessä.

Oli muuten koskettava, älykäs ja kaunis kirjoitus. Tunsin tuskasi, vaikka samassa tilanteessa en olekaan. Tsemppiä sinulle!

Syy yksin jäömiseen löytyy aina peilistä. Olet ruma, ujo, köyhä tai kaikkia näitä.

Vai miten ihanasti ne naiset aiemmin tänään kirjoitti ja peukutti toisessa ketjussa...

Kelpasi mullekin aikoinaan yksinhuoltaja nainen, jolla oli kaksi lasta. 10 vuotta oltiin yhdessä ja sitten akka petti ja jätti, eli kelpasi vielä jollekin muullekin miehelle. Et ei se peli menetetty suinkaan ole, vaikka kuinka olisi lapsia.

Iloahan niistä lapsista on sitten kun niihin paremmin tutustuu ajan kanssa (jos ei ihan hirviöitä ole, tuuripeliähän sekin kait on). Perseestä onkin sitten se, että jos niistä alkaa välittämään, niin mitään oikeuksiahan ei isäpuolella ole, ja eron hetkellä jäät aivan yksin ikävöimään.

Ette te niitä lapsiakammoksuvia miehiä edes haluaisi isäpuoleksi tai tulevien lisälastenne isäksi, joten jos olemassaolevat lapset toimivat karkoitteena monelle äijälle, niin sehän on vain hyvä asia, helpompi saada sitten kerralla hyvä mies.

Omia lapsia ei itselläni ole, joten vaikea varsinaisesti tietää miten erilasta suhtautuminen omien lasten ja lapsipuolien välillä olisi, mutta jos mä nytkin olen valmis vaikka antamaan henkeni lapsipuolen takia hetkeäkään epäröimättä, niin tuskin se ero kovin suuri on.

Ihana kuulla että on hyvältäkin vaikuttavia miehiä, harmi että eksäsi petti

Kokeile nettideittailua.

et sä ole yksin jos asut lastesi kanssa. jos sun kanssa asuu kolme lasta, teitä on yhteensä neljä. Yksi on yksin.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 00:26"]

Kelpasi mullekin aikoinaan yksinhuoltaja nainen, jolla oli kaksi lasta. 10 vuotta oltiin yhdessä ja sitten akka petti ja jätti, eli kelpasi vielä jollekin muullekin miehelle. Et ei se peli menetetty suinkaan ole, vaikka kuinka olisi lapsia.

Iloahan niistä lapsista on sitten kun niihin paremmin tutustuu ajan kanssa (jos ei ihan hirviöitä ole, tuuripeliähän sekin kait on). Perseestä onkin sitten se, että jos niistä alkaa välittämään, niin mitään oikeuksiahan ei isäpuolella ole, ja eron hetkellä jäät aivan yksin ikävöimään.

Ette te niitä lapsiakammoksuvia miehiä edes haluaisi isäpuoleksi tai tulevien lisälastenne isäksi, joten jos olemassaolevat lapset toimivat karkoitteena monelle äijälle, niin sehän on vain hyvä asia, helpompi saada sitten kerralla hyvä mies.

Omia lapsia ei itselläni ole, joten vaikea varsinaisesti tietää miten erilasta suhtautuminen omien lasten ja lapsipuolien välillä olisi, mutta jos mä nytkin olen valmis vaikka antamaan henkeni lapsipuolen takia hetkeäkään epäröimättä, niin tuskin se ero kovin suuri on.

[/quote]

<3 pusuja

Kyllä jotkut tapaamani yh:t ovat hyvin selkeästi olleet lähinnä rahoittajaa ja remonttireiskaa vailla.  Ei tietysti kaikki, mutta todella suuri osa.   Pari kuukautta ovat jaksaneet pelata pelejään, kunnes on alkanut tulemaan näitä "äkillisiä" menoja joita paitäisi sitten rahoittaa yms.  Tulee aika äkkiä hyväksikäytetty olo kun ainoastaan raha ja seksi kelpaa, muuten pidetty täysin pihalla kaikista asioista.  Eräskin totesi, että suhteellamme ei ole hänen mielestään tulevaisuutta jos en raaski heille edes kunnon autoa hankkia... Pitäköön tunkkinsa.  

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:45"]

35-v eronnut nainen, jolla 3 pientä lasta. Missä vaiheessa te hoiditte sitä parisuhdettanne, matkustelitte, ja kävitte laivareissuilla? Halusiko miehesi ihan tosissaan nuo kolme lasta peräjälkeen, vai olisiko käynyt niin, että sinä halusit ne lapset? Minkä takia täytyy ihan tarkoituksella tappaa parisuhteensa tollaisella lapsimäärällä...sen tietää jokainen, kuinka raskasta on monen pienen lapsen kanssa. Järkeä saa käyttää, nyt sitten niittää sitä, mitä kylvää. Kannattaa myös lapsia tehdessä miettiä, että mitä jos se minun parisuhde ei kestäkään ja mies lähtee..pärjäänkö minä? Sinä et ole selkeästi näitä asioita ottanut huomioon.

Harvasta miehestä on kolmen pienen muksun säksi, varsinkin sellaisesta joka on elämässään tottunut menemään ja bilettämään. Exästi on menevänkuuloinen, lapsellinen ihminen, hänestä ei vain ollut isäksi. Ehkä joskus tajuaa mitä menetti, mutta tuskinpa vaan.

Exäsi uusi nainen vaikuttaa yhtä lapselliselta kun exäsi (tietysti joku parikymppinen likka?) JOlle myöskin bileet ja menot tärkeimpiä elämässä. Ei mikään järjen riemuvoitto tämä nainenkaan, jos kelpuutti miehen joka lapsensa on hylännyt.

Mitä tulee yksinhuoltajien pariutumiseen.....muutama ystäväni on yh ja vaikka täällä onkin onnistumistarinoita, niin silti kukaan ystävistäni ei ole onnistunut yh:na kunnolista miestä löytämään. Miehiä kyllä kaikki löytää, mutta se, onko miehet kunnollisia onkin aivan eri juttu. Samanlaisia rentturoopeja kyllä löytyy mitä heidän exänsäkin on. Kunnolliset miehet, jotka ei juo, talous kunnossa,..näitä on harvassa ja monet ovat sanoneet suoraan, että lapset on este.

[/quote]

meillä on toinen lapsi parantanut täysin kuollutta parisuhdetta, koska lapsi on täydellinen ja nukkuu yötkin hyvin! Kumpikaan lapsista ei ole päivähoidossa, ja mies on työttömänä. Päiväunilla on aikaa sekstailla, ja illalla.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:40"]Tervetuloa miesten maailmaan, beibi!

Otamme mielellämme yhden naisenkin monipäiseen kerhoomme. 

Yksi meillä joskus olikin - 150 kg painava aknenaamainen kananpersetukalla - mutta joku nettimiljonääri ihastui siihen ja vei pois. Siitä lähin ollaan oltu vaan miesten kesken. 
[/quote] Haloo! Naisia on tilastollisesti selvästi enemmän kuin miehiä. Eli tuollainen lassukkavalitus ei mene kyllä läpivb

Itse rysännyt kolme penikkaa ja valittaa, että kaikki miehet on jo viety. Suhteellisuudentaju hoi! Varmasti löytyy mies jos tyydyt vertaiseesi jämäpalaan, täysin kohtuutonta vaatia mieheltä lapsettomuutta kun omissa nurkissa soittaa turpaansa kolme toiselle miehelle tuotettua jälkeläistä. Exääsi en sympatiseeraa myöskään, sitoutumiskyvyttömyys on vastenmielisimpiä luonteenpiirteitä.

Vaikutat ihanalta persoonalta tekstin perusteella, jos olet vielä nättikin, niin aivan varmasti uusi rakas vielä löytyy! Väkisinkin jossain vaiheessa. 

Ja lapsesi tulevat arvostamaan sinua hyvänä äitinä, tulet varmasti (ja toivottavasti) siirtämään kiltin perusluonteesi heillekkin.

Tsempit sinne, aidosti tarkoitan kaikkea mitä kirjoitin. :)

Mä en kyllä kauheesti tuon miehen perään haikailisi, sehän on ihan idiootti. Itsekin olen eronnut melkein 4 vuotta sitten ja ollut siitä lähtien yksin. Onhan se välillä surullista, mutta olen tyytynyt kohtalooni. Olen ap sinua melkein 10 vuotta vanhempikin.

OT:nä aika jännää kun kirjotit meneväsi päivittäin yliopistolle niin ajattelin sun olevan siellä töissä, kun muut ihmetteli miksi vielä opiskelet. Ajattelin, että kaltaisesi viisas ja fiksu ihminen on varmasti opettajana yliopistolla :)