Miksi ei saisi olla kateellinen tai vihainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Eli miten se kateus siis muuttaa tilannetta? Se vaurastunut osapuoli nauttii elämästään ja se toinen haluaa ehdoin tahdoin kärsiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Reaktio, kyllä. Mutta elämän tuhlaaminen kadehtimiseen on yhtä "hyödyllistä" kuin elämän tuhlaaminen katkeruuteen. Kuin joisi päivittäin tilkan pahanmakuista myrkkyä, joka saa aikaan itselle huonon olon, ja kuvittelisi että se muuttaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Ei vaan kateuden oire on nähdä epäoikeudenmukaisuutta siellä missä sitä ei ole.

Elämä ei ole reilu peli ja fiksu ihminen hyväksyy tämän. Kateelliset ihmiset eivät ole kovin fiksuja tässäkään mielessä.

Just näin. Olen minäkin joskus sekunnin pari ollut jollekin kateellinen, mutta itsepä olen omat valintani tehnyt, ja ne ovat minut johtaneet tähän. No, on myönnettävä, etteivät kaikki ole täysin omia valintoja, mutten olisi niille pystynyt mitään tekemään, joten eipä hirveästi kannata kadehtia muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

ei kuitenkaan kannata hankkia lisää itkuja kun räyhää jonkun esim. mieskohteensa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat huonoja tunteita. Inhimillistä silti.

Narsistin kaksi perustunnetta. Lisäksi joillakin on vielä häpeä.

Kaikki tunteet ovat ok, mutta niiden purkaminen TOISIIN, ja syyttely, ei ole. Itsetutkistelu lienee myönteistä, kohtuudella. Pitää kumminkin nostaa katse oman navan ympäristöstä muuhun, että olisi mielekäs elämä.

Mä olen miettinyt sitä, että jos joku käyttäytyy tietyllä tavalla, sitä selitetään jotenkin halveksuvasti että ”sillä on huono itsetunto”.

Miksi ihmistä, jolla ehkä onkin huono itsetunto, pitäisi halveksua?

Eikä sillä huonosti / erikoisesti käyttäytyvällä välttämättä ole huono itsetunto, voi olla muuten vaan inhottava ihminen.

Ja se kenellä on oikeasti huono itsetunto, saattaakin olla todella huomioonottava ja kiltti ihminen muita kohtaan.

Koska me olemme kaikki syntyessämme samalla viivalla. Ja menestyminen on täysin ihmisestä itsestään kiinni.  

Mieluummin olen onnellinen toisen puolesta kuin kateellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.

Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.

Tekeekö tuollainen reagointi hyvää?

Mikä olisi hyvää tekevä reagointitapa esimerkkiin?

Hyväksyminen jos kohtuullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.

Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.

Tekeekö tuollainen reagointi hyvää?

Mikä olisi hyvää tekevä reagointitapa esimerkkiin?

Tuoda esille isälle, että olet epäreilu. Kateushan kohdistuu täysin väärään henkilöön eli veljeen, jonka vika suosiminen ei millään lailla ole.

Se juuri on kateuden tunnusmerkki, että kateuden kohde joutuu kateellisen mielessä vastuuseen jostain mihin tällä ei ole osaa eikä arpaa siinä mielessä, että olisi jotain kateelliselle tehnyt tai vienyt. Veli ei voi sille mitään, että isä suosii. Käsittämätöntä, ettei kateellinen ymmärrä tuota asiaa tietoisella tavalla.

Mustamaalaaminenhan syntyy siitä, että kateellinen koettaa saada toisen näyttämään siltä, ettei ansaitsisi sitä mitä on saavuttanut. Rikas, kaunis tai älykäs yritetään saamaan näyttämään ilkeältä jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Leuhkiminenkin on sairasta.

Molemmat turhia ja kuluttavia olotiloja. Kannattaa hakeutua nauravaiseen seuraan, jossa päät leikkaa ja iloitaan. Jaettu ilo on kaksinkertainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Kateus ei ole usein kovinkaan rationaalinen tunne. Suomessa monet menestyneet ja varakkaat ihmiset kadehtivat köyhiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat huonoja tunteita. Inhimillistä silti.

Narsistin kaksi perustunnetta. Lisäksi joillakin on vielä häpeä.

Kaikki tunteet ovat ok, mutta niiden purkaminen TOISIIN, ja syyttely, ei ole. Itsetutkistelu lienee myönteistä, kohtuudella. Pitää kumminkin nostaa katse oman navan ympäristöstä muuhun, että olisi mielekäs elämä.

Kyllä, kateus on yksi narsismin perustunne. Muut eivät ole mitään ja minä ansaitsen sen hyvän mitä heillä on. Muiden kykyjen vähättely ja mustamaalaaminen tosin ovat sen verran läpinäkyvää, että ainakin älykäs ihminen huomaa niiden takana olevan motiivin. Sitten on tietysti ne toiset kateelliset, jotka yhtyvät kuoroon, missä mustamaalaan jotain ihmisistä, jolla on jotain kadehdittua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Tai menee rikkaan miehen kanssa naimisiin. Itsekin tiedän ihmisiä jotka ovat rakentaneet jo 2 taloa, vaikka itse ovat työttömiä, mutta puolisolla hyvä palkkainen työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat huonoja tunteita. Inhimillistä silti.

Narsistin kaksi perustunnetta. Lisäksi joillakin on vielä häpeä.

Kaikki tunteet ovat ok, mutta niiden purkaminen TOISIIN, ja syyttely, ei ole. Itsetutkistelu lienee myönteistä, kohtuudella. Pitää kumminkin nostaa katse oman navan ympäristöstä muuhun, että olisi mielekäs elämä.

Kyllä, kateus on yksi narsismin perustunne. Muut eivät ole mitään ja minä ansaitsen sen hyvän mitä heillä on. Muiden kykyjen vähättely ja mustamaalaaminen tosin ovat sen verran läpinäkyvää, että ainakin älykäs ihminen huomaa niiden takana olevan motiivin. Sitten on tietysti ne toiset kateelliset, jotka yhtyvät kuoroon, missä mustamaalaan jotain ihmisistä, jolla on jotain kadehdittua. 

Narsisti saattaa olla rikas, mutta on kateellinen, kun toinen saa vauvan.