Miksi ei saisi olla kateellinen tai vihainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Katkeruus on inhimillinen reaktio, kun joutuu täysin epäasiallisen kohtelun uhriksi. Katkeruus on sinänsä on terveen ihmisen reaktio, mutta siitä kannattaa päästä eroon, koska se vie liikaa energiaa omalta itseltään.

Kateudelle en löydä minkäänlaista järjellistä perustetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.

Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.

Tekeekö tuollainen reagointi hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.

Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.

Tekeekö tuollainen reagointi hyvää?

Mikä olisi hyvää tekevä reagointitapa esimerkkiin?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen antikateellinen ihminen, mutta ymmärrän kateellista ihmistä siinä, että kateus on tosiaan kamala tunne, joka johtaa kaunaan, kostonhimoisuuteen ja tietysti valheeseen. Kateelliset ihmiset valehtevat kaikessa.

Kateus on psykologisesti äärimimmäistä ahdistuksen tunnetta, jonka laumaihminen saa ympäristöstään keskittymällä ihmisuhteisiin. 

Kannattaa keskittyä itsensä kehittämiseen, jotta ei tuntisi kateutta. 

Laiskat ihmiset ovat tunnetusti kateellisia.

Sairaalloisella, kroonisella kateudella on pohja heikommassa älyllisessä suoriutumisessa. Tätä mieltä ovat ainakin kateustutkijat. Sisarusparvessa ja ystäväpiirissä on aina se, joka pärjää muita huonommin ja vertaa itseään paremmin suoriutuviin tai sitten heikon suoriutumisen taustalla voi olla jokin diagnoosikin. Ilman vertailua muihin ei synny kateutta.

Ja huonommuus voi olla ihan todellista eikä kuviteltua eli äo on yksinkertaisesti heikompi kuin muilla ympäristön ihmisillä. Siitä syntyy myös "laiskuus" eli kyllä ihminen ymmärtää, ettei kykene suoriutumaan asioista, joita haluaisi itselleen, jolloin hän ei edes yritä niitä saavuttaa. Kaikki eivät voi lukea lääkäreiksi, eikä kaikista voi tulla kauniita tai komeita (elämässä suoriutumisen takana on myös biologisia faktoja), mutta suurin osa asettaa tavoitteet realistisesti ja on tyytyväisiä elämäänsä.

Kroonisesti kateellisen sairaus on siinä, ettei hän ole pystynyt saavuttamaan edes maltillisia tavoitteita, vaan elämässä on paljon pettymyksiä, joista hän syyttää muita. Ellei pettymyksiä pureta ja nähdä mistä kaikesta ne ovat syntyneet - realistisesti - niin kateus pysyy. Menestyneiden ihmisten välttely korostaa ongelmaa ja sitä, miten kiinni ihminen kateudessaan on. 

Itse olen avoin ihmisten persoonan piirteiden osalta, mutta kateellisten ihmisten kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Sen verran olen elämästä jo oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Karusti sanottu, mutta vastaa sitä mitä kateuden tutkijat asiasta sanovat. He eivät tosiaan löydä kateudesta mitään positiivista tai tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Ei vaan kateuden oire on nähdä epäoikeudenmukaisuutta siellä missä sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Totta, kateellinen haluaa jotain toiselle kuuluvaa.

Vihainen saa olla kun on tarvetta. Kateus on puolestaan turhaa ja hölmöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.

Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.

Epäoikeudenmukaisuudesta on vielä matkaa kateuteen. 

Mikä ihmeen "ei saisi" olla vaikkapa kateellinen? Ei saisi? Siis muut ihmiset kieltävät? Täh?

Miksi pohdit jotain että mitä muut ihmiset sinun tunteistasi ajattelevat? Älytöntä pohdiskelua. Sinun tunteesi ovat sinun tunteitasi, ei siinä muiden ihmisten ajatuksilla tai toivomuksilla tai kielloilla ole mitään merkitystä. Kun tunteitasi pohdit, unohda muut ihmiset. Älytöntä alunperinkään ajatella muita ihmisiä samalla kun ajattelee tunteitaan - miksi olet alkanut tehdä niin?

--

Mutta: nuo sinun kurjat tunteesi, niinkuin vaikkapa kateus. Kyllähän sinulla on "lupa" tuntea niitä jos haluat. Mutta miksi haluaisit tuntea niitä??? Miksi teet niin itsellesi? Ihan tosi: miksi laitat itsesi tuntemaan jotain tuollaista, miksi saastutat ja kiusaat itseäsi noin? Oletko jonkinlainen masokisti? Ihan älytöntä. Miksi kukaan ikinä valitsisi tai päättäisi tuntea kateutta???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Ei vaan kateuden oire on nähdä epäoikeudenmukaisuutta siellä missä sitä ei ole.

Elämä ei ole reilu peli ja fiksu ihminen hyväksyy tämän. Kateelliset ihmiset eivät ole kovin fiksuja tässäkään mielessä.

Todellista vihaa/vihastumista tunnen aika harvoin, mutta kateutta kyllä. Lähinnä taidoista: jos joku on superhyvä jossain, missä itsekin haluaisin onnistua.

Yritän kääntää sen positiiviseksi tunteeksi: tuo on siis saavutettavissa, pitää vain tehdä kovasti töitä. Ja jos en jaksa nähdä sitä vaivaa, onko se sitten lopulta minulle niin tärkeää? Ajan myötä kateuden vihlaisut yleensä lientyvät ihailuksi ja arvostukseksi, onneksi.

Ikävin tunne on jonkinlainen vihan ja kateuden sekainen fiilis. Tätä tunnen usein esim. superrikkaita kohtaan, lähinnä silloin, jos vauraus ei ole (mielestäni) ansaittua tai se on ansaittu tavoilla, jotka alistaa/vahingoittaa muita ihmisiä. Esim. Jezz Bezos. Myönnän olevani kade siitä, että tyypin ei ikinä, ikinä tarvitse miettiä rahaa (ainakaan pelätä ettei se riitä).

Enemmän tässä on kuitenkin ihan puhdasta vihaa. Muutama superrikas ihminen maailmassa ovat pilaamassa tämän planeetan meiltä kaikilta. Itse kuivattelet jotain tarjousjauhelihamuoveja tiskipöydällä ja tunnet huonoa omaatuntoa mökkiajoista samalla, kun toiset ostelevat huvimatkoja avaruuteen tai lentelevät yksityisjeteillään maailman toiselle puolen viikonlopun viettoon.

Kettumaisinta tässä vihassa on se, kuinka hyödytöntä se on. Näin maailma makaa, ja minä en voi sitä muuttaa. Voin toki yrittää kerätä mammonaa ja helpottaa omalla vauraudella kateutta, mutta epäoikeudenmukaisuudesta ja piittaamattomuudesta kumpuavaa vihaa ei taida saada pois millään.

Olisi hienoa jos se saisi minut radikalisoitumaan edes vähän ja innostaisi tulemaan paremmaksi ihmiseksi, mutta valitettavasti tuntuu käyvän toisin päin: passivoidun ja muutun välinpitämättömäksi.

Kukaan ei ole kateellinen ihminen. Kateus on tunne joka ihmisellä on se ei määritä koko henkilöä. Kateus on normaali tunne, mutta tekee elämästä hankalaa jos sen antaa hallita ajatuksiaan tai se vaikuttaa tekemisiin huonolla tavalla.

Ihmiset käsittävät aika väärin sen mitä ap näytti tekstissään sanovan. Eli on aivan normaalia (ja melkein väistämätöntä) että jokainen tuntee joskus kateutta ja vihaa elämässään. Se ei tee kenestäkään sairaallollisen kateellista ihmistä, jota tarvitsee välttää ja jonka kanssa ei voi olla tekemisissä.

Kateudentunne on hallittavissa. Se voi näyttäytyä nopeana reaktiona, kunnes tajuaa sen olevan turhaa ja mieli osaa suodattaa sen.

Mutta jokainen tuntee kateutta mielessään tai on tuntenut joskus. Turha väittää muuta.

Kyse on siitä, kuinka hyvin ihminen osaa hallita tunteitaan ja käsittelemään negatiivisia tunteita (esim kateutta).

"Ikävin tunne on jonkinlainen vihan ja kateuden sekainen fiilis. Tätä tunnen usein esim. superrikkaita kohtaan, lähinnä silloin, jos vauraus ei ole (mielestäni) ansaittua tai se on ansaittu tavoilla, jotka alistaa/vahingoittaa muita ihmisiä. Esim. Jezz Bezos. Myönnän olevani kade siitä, että tyypin ei ikinä, ikinä tarvitse miettiä rahaa (ainakaan pelätä ettei se riitä)."

Järjetöntä. Jeff Bezos on omalla kyvykkyydeellään luonut jättiomaisuuden, eikä ole istunut mahtisuvun varallisuuden päällä. Miten ihmeessä Bezos on sinua vahingoittamassa?

Toistan vielä: Järjetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen "ei saisi" olla vaikkapa kateellinen? Ei saisi? Siis muut ihmiset kieltävät? Täh?

Miksi pohdit jotain että mitä muut ihmiset sinun tunteistasi ajattelevat? Älytöntä pohdiskelua. Sinun tunteesi ovat sinun tunteitasi, ei siinä muiden ihmisten ajatuksilla tai toivomuksilla tai kielloilla ole mitään merkitystä. Kun tunteitasi pohdit, unohda muut ihmiset. Älytöntä alunperinkään ajatella muita ihmisiä samalla kun ajattelee tunteitaan - miksi olet alkanut tehdä niin?

--

Mutta: nuo sinun kurjat tunteesi, niinkuin vaikkapa kateus. Kyllähän sinulla on "lupa" tuntea niitä jos haluat. Mutta miksi haluaisit tuntea niitä??? Miksi teet niin itsellesi? Ihan tosi: miksi laitat itsesi tuntemaan jotain tuollaista, miksi saastutat ja kiusaat itseäsi noin? Oletko jonkinlainen masokisti? Ihan älytöntä. Miksi kukaan ikinä valitsisi tai päättäisi tuntea kateutta???

Missään kohtaan en puhunut että itse kokisin näitä tunteita juuri nyt. Mutta niinkuin kaikki meistä, myös minä olen tuntenut negatiivisia tunteita.

Selvästi sinun älynystyräsi eivät ulotu miettimään asioita syvällisemmin, vaan jäävät pinnalliseen ajatteluun.

Ap

Minä pyrin hillitsemään negatiivisia tunteitani, että en ainakaan antaisi niiden vaikuttaa käytökseeni. Kateuteen en ole taipuvainen, mutta erilaiseen vihaisuuteen, kiukkuisuuteen ja turhautumiseen kyllä. Samoin neuroottisuuteen ja turhista asioista huolehtimiseen.

Pääasiallinen syy on se, että koen että vahingoitan ihmisiä lähelläni, jos annan tunteideni räiskyä (eli vaikkapa räyhään lapsilleni tai miehelleni jostain turhasta asiasta, tai alan töissä ylireagoimaan johonkin ikävään asiaan). Koska lopulta ne asiat, jotka harmittavat, ovat lopulta useimmiten ihan turhia ja minusta minulla pitäisi olla kypsyyttä käsitellä esim. sellaiset pikkuasiat, että joku ei mene kuten olen suunnitellut, tai toivonut, paremmin kuin purkamalla harmistus ihmisiin lähelläni.  

Ja oikeastaan ihan yksin ollessanikin meinaan joskus velloa erilaisissa negatiivisissa ajatuksissa ja tunteissa, ja se on itseni ja elämäni kannalta huono asia. Eli sitäkin yritän hillitä. Ehkä pääasiallisesti siksi, että ne tunteet ja ajatukset eivät ole totta, ne johtavat minua harhaan. Sellaista turhaa rypemistä.

Toki joskus on oikeutettua tuntea vihaa ja katkeruutta jostain asiasta. Mutta senkin voi pyrkiä käsittelemään monella tapaa. Tai ainakin yrittää hillitä jonkinlaisella yrityksellä ymmärtää syytä ja taustoja.

Up

Vierailija kirjoitti:

"Ikävin tunne on jonkinlainen vihan ja kateuden sekainen fiilis. Tätä tunnen usein esim. superrikkaita kohtaan, lähinnä silloin, jos vauraus ei ole (mielestäni) ansaittua tai se on ansaittu tavoilla, jotka alistaa/vahingoittaa muita ihmisiä. Esim. Jezz Bezos. Myönnän olevani kade siitä, että tyypin ei ikinä, ikinä tarvitse miettiä rahaa (ainakaan pelätä ettei se riitä)."

Järjetöntä. Jeff Bezos on omalla kyvykkyydeellään luonut jättiomaisuuden, eikä ole istunut mahtisuvun varallisuuden päällä. Miten ihmeessä Bezos on sinua vahingoittamassa?

Toistan vielä: Järjetöntä.

Vähän menee ohi mutta tässä on aivan uskomattoman hyvä esimerkki talousoikeiston ajattelusta. "Omalla kyvykkyydellään luonut jättiomaisuuden" Tyyppi TUNNETAAN MAAILMANLAAJUISESTI siitä, kuinka uskomattoman surkeat työolot hänen orjillaan on. Pitää pissata pulloon, kellottaa kaikki tauot, palkka olematon, jatkuvasti uhkaillaan palkan pidätyksillä ja ovat ihan laskeneet, että on halvempaa maksaa sakkoja ja korvauksia työtapaturmista kuin oikeasti uudistaa ne varastot yms. turvallisiksi, myös Bezosin hiilijalanjälki on ihan naurettavan kokoinen, yksityissuihkareita, jahteja jne jne. Mutta tämä neropatti kysyy "Miten ihmeessä Bezos on sinua vahingoittamassa?"  

Ilmeisesti kyvykkyys on tietyissä piireissä sama asia kuin psykopatia ja narsismi.  

Järjetöntä todellakin.