Miten vauva oppii nukahtamaan?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin. [/quote] Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää. Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla. [/quote] Koitan vääntää rautalangasta. Tiesin kyllä että lapset valvottavat. Tiesin että voi olla rankkaa. Luin hyvin paljon, googlettelin tietoa lapsen unesta, allergioista, syömisestä. Tottakai tiesin esimerkiksi koliikista ja kuinka helvettiä se voi olla. Mutten oikeasti tiennyt enkä mistään lukenut että tämä johtaisi omiin univaikeuksiin tai kahden kuukauden yhtäjaksoiseen päänsärkyyn.

[/quote]

Niin, tämä tuli jo selväksi. Minusta unettomuus on varsin hyvin dokumentoitu pikkulapsivaiheen vaiva. Itse asiassa se, ettei saa nukuttua, taitaa olla kaikkein puhutuimpia ongelmia, joita etenkin äidit joutuvat ensimmäisten vuosien aikana kokemaan. 

Niin niin "tiesin, että se on rankkaa" ja "silti hankin lapsen". Ihanko totta? Välillä kuitenkin kirjoittelet, että sinullahan on mies. Onko peräti lapsensa isäkin vielä ja miten muuttuu kädettömäksi heti töistä tultuaan? Opeta vaan se mies hoitamaan vauvaa, varsinkin jos se on oma ja vaikkei olisi, joutaa hoitaa sinunkin lastasi! - Mikä kirurgi se on, kun ei pysty valvomaan? Mun mies on ihan tavis ja onnistui valvomaan kaikki yöt, illat, viikonloput ja lomat. Eli hän oli vastuussa ja hän heräsi, kun tarvittiin. Minä nukuin.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin. [/quote] Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää. Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla. [/quote] Koitan vääntää rautalangasta. Tiesin kyllä että lapset valvottavat. Tiesin että voi olla rankkaa. Luin hyvin paljon, googlettelin tietoa lapsen unesta, allergioista, syömisestä. Tottakai tiesin esimerkiksi koliikista ja kuinka helvettiä se voi olla. Mutten oikeasti tiennyt enkä mistään lukenut että tämä johtaisi omiin univaikeuksiin tai kahden kuukauden yhtäjaksoiseen päänsärkyyn.

[/quote]

Niin, tämä tuli jo selväksi. Minusta unettomuus on varsin hyvin dokumentoitu pikkulapsivaiheen vaiva. Itse asiassa se, ettei saa nukuttua, taitaa olla kaikkein puhutuimpia ongelmia, joita etenkin äidit joutuvat ensimmäisten vuosien aikana kokemaan. 
[/quote]

No jostain syystä se on minulta mennyt ohi. Ja nytkö vastaat kysymykseeni mikä se pointtisi oli? Olin kyllä lukenut lapsen nukutuksestakin ja olen lukenut. Senkö takia en voi kysyä neuvoja omaan tilanteeseeni, kun tuntuu että on yrittänyt vaikka mitä niistä keinoista joita on lukenut, muttei ole saanut niistä apua?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 09:09"]

Kohta puolivuotias vauva nukahtaa vaan tissille. On yritetty laittaa omaan sänkyyn nukahtamaan, ollut kainalossa, heijattu ja vaikka mitä. Heijaukseen nukahtaa joskus, mutta herää todella helposti kun laskee alas. Eikä sitten daa nukahdettua kun havahtuu. Alkuillan nukutus ei ole edes ongelma, vaan hereille havahtuminen keskellä yötä. Juuri olen pyrkinyt vähentämään yöimetystä, niin on huomannut uudenlaisen ongrlman. Esimerkkinä viime yö: Kävi nukkumaan jo ennen kahdeksaa (tosi väsynyt, kun viime yönä kukkui ylhäällä jonkin verran). Ekan kerran heräsi jo ennen kymmentä. Otin viereen tiukasti kainaloon ja soittorasia soimaan (edellisenä yönä havaittiin ainoastaan toimivaksi) ja sai lopulta nukahdettua. Seuraavan kerran puoliltaöin, kainaloon otto riitti tällä kertaa. Sitten ehkä yhdeltä piti taas ottaa kainaloon, muistikuvat hatarat. Kahdelta annoin jo rintaa, kun on siirretty syöttöä vaan. Ja väsyneenä ei enää jaksanut muutakaan, halusin vaan jatkaa unia ja nopeasti. Heräsi taas kolmelta ja annoin taas tissiä kunvei alkanut rauhottua kainaloon (tiedän ettei olisi varmaan pitänyt, mutta väsymys oli kova). Sitten taas neljältä. Päätin etten anna tissiä, mutta tässä se suurin ongelma: Vauva ei vaan nukahda. Koitin ottaa kainaloon, soittaa soittorasiaa, hyssytellä, kääntää selän, peitellä paremmin... Kun käännän selän, itkee pian, kun otan kainaloon, alkaa juttelu. Lopilta itkee vaan väsymystään, muttei saa nukahdettua. Viideltä annoin sitten tissiä tunnin valvomisen jälkeen, kun halusin saada unta, kun pitää päiväkin jaksaa hoitaa. Nyt mietin, että oliko se kolme yösyömistä edes lopulta niin paha. Nythän olen heräillyt lähes tunnin välein ja joutunut kukkumaan hereillä. Joku kikka tuohon nukahtamiseen on keksittävä. Alkaa energiat olla vähissä. Unikoulu voisi kohta auttaa. On vaan sen huutamisen kanssa arka. Tämä kun ei rauhotu vaan silittelyihin tms. Haluaisin nyt vaan kuulla että tämä helpottaa kohta tai vinkkiä millä. Ja onhan se helpottanut, kun joku aiks sitten oli kuusi syöttöä yössä. Ei toimi pää, en tiedä mitä seuraavaksi tehdä. :/

[/quote]

Ruokitko sitä mukulaa muuten kuin pelkällä rintamaidolla? Loppuu hyvin nopeasti yölliset heräämiset, kun syötät sille muutakin ruokaa hyvissä ajoin illalla ennen nukkumaanmenoa. Huomaat nopeasti eron. Se on kuitenkin jo puoli vuotias, joten pelkkä maito ei vain riitä.

Mun kokemus viiden lapsen äitinä on että jos lapsi tahtoo yöllä syliin/heijausta/rinnalle ja saa sen itkemisen jälkeen niin jaksaa huutaa sitä toisena yönä pidemmälle. Me tajuttiin se joskus kun minä hoidin lasta ja lapsi itki minua hoitamaan niin isä ei kelpaa koska olin mennyt sitten sinne pilaamaan miehen nukuttamiset menemällä väliin.

Sen jälkeen on lapsia nukutettu miten vaan ja missä vaan. No problems.

MUTTA minusta tärkeää on oivaltaa että itkeekö lapsi oikeasti nälkää: kyllä se nälkä lähtee nälkäisenä vaikka pipetistä tiputellen. Jos lapsi rauhoittuu syliisi; huutaa rintaa MUTTA herää tunnin kuluttua uudelleen rinnalle niin miettisin mahtaako se lapsi syödä siinä rinnalla.

TAI tuleeko maitoa? Jos nyt olisi vähän eri itkut mitä aikaisemmin on itkenyt? Jos lapsi pumppaa lisää maitoa niin on virhe lähteä rajoittamaan imetystä. Sen sijaan päivällä voisi myös pitää huolen että lapsi syö riittävän usein jotta maitoa sitten tuotetaan lisää. Yösyöminen on hyvä asia mutta sinun tapauksessa se kuulostaa vähän kummalta jos liian usein on rinnalla. Siihen kiinnittäisin huomion: eli seuraa ottaako kunnon otteen, imeekö niin että kuulet juomisen ja onko seuraava syöminen samaa tasoa? Vai nykiikö rintaasi vaan tyytyväisenä koska "sai mitä kaipaa".

Sitten niitä syitä miksi lapsi syö usein: allergiat, vatsaoireet, hammaskipuilu (kyllä: ikenet voi särkeä kuukausia ennen puhkeamista) -kokeile särkylääke. Jos et ole antanut ennen kipulääkettä niin kysy annostelu vaikka neuvolasta. Minun henk. kohtainen mielipide on että aina tuon tuosta törmään ihmisiin jotka eivät huomaa lääkitä lapsen kipua. Jos sinulla on päänsärky tai kolautat jalkaan avohaavan niin otat kipulääkettä. Lapsi otetaan syliin, puhalletaan ja pistetään laastari. ;) Koita kipulääkettä illalla, se kipu ei päivällä ole huomattavissa. Lapsi saattaa syödä leluja, tyytyväinen tutin jyrsimiseen mutta yöllä jos herää kipuun niin siihen ei sitten niinkään ehkä syli auta, rinta auttaa hetken, lapsi nukahtaa ja kohta tulee uusi kipuaalto. Testaa!

Omat unet on asia jota kaikki kaipaa. Voisitko saada päivällä nukuttua? Entä jos vaan pyytäisitte lapsen kummin/mummoa/siskoasi ottamaan lapsen yöksi ja teette selväksi sen että miten hankalaa se yö tulee olemaan -mutta saisitte unta. Lapsi pois teidän hoidosta, muutkin pärjää saman minkä tekin. Ja taas jaksat pidemmälle!

Tai jos se ei onnistu, menet hotelliin etkä ole paikalla kuuntelemassa lapsen huutoa. Anna muillekin täysi hoitovastuu ja nuku, perhetyökin voi auttaa ja ulkoiluttaa lasta kun mies on töissä niin saat nukkua muutaman tunnin. Kokeile!

Väsymyksestä pitää kertoa neuvolassa. Lapsi kannattaa tutkituttaa jos vaikka olisi takaisinvirtausta tms. Jos neuvolantätisi ei näe sinun väsymystä niin kysy voisitko saada toisen hoitajan. Mutta älä jää yksin. Kysy milloin lapsi otetaan jatkotutkimuksiin, miten kurjaa lapsen voinnin pitää olla että hänet saa johonkin hoitoon vaikkapa unikouluun? Voiko ennen unikouluun pääsyä kokeilla jotain -mitä ja seuraatte miten lapsi reagoi kokeiluihin.

Mutta se särkylääke on helppo kokeilla. Ei auta jos syy on joku muu kuin kipu.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:59"]Niin niin "tiesin, että se on rankkaa" ja "silti hankin lapsen". Ihanko totta? Välillä kuitenkin kirjoittelet, että sinullahan on mies. Onko peräti lapsensa isäkin vielä ja miten muuttuu kädettömäksi heti töistä tultuaan? Opeta vaan se mies hoitamaan vauvaa, varsinkin jos se on oma ja vaikkei olisi, joutaa hoitaa sinunkin lastasi! - Mikä kirurgi se on, kun ei pysty valvomaan? Mun mies on ihan tavis ja onnistui valvomaan kaikki yöt, illat, viikonloput ja lomat. Eli hän oli vastuussa ja hän heräsi, kun tarvittiin. Minä nukuin.
[/quote]

Olen useinkin sanonut että mies hoitaa lasta. On käynyt kävelyllä että saan levätö, ollut lapsen kanssa toisessa huoneessa yön ja valvonut lähes koko yön että saan unta. Ja mennyt seuraavana päivänä töihin. Mutta sen lapsenkin on nukuttava yöllä. Se tekee lapselkekin hyvää. Kysyin vinkkejä miten sen lapsen saisi nukahtamaan ilman tissiä jos nyt yritetään yösyötöistä päästä eroon. Tai vähentää niitä. Ei kenenkään tarvitse ratkaista kaikkea tai keksiä neuvoja asioihin, joita en ole avannut. Ongelma oli minusta yksinkertainen: Lapsen on vaikea nukahtaa ilman tissiä. Tietääkö joku lisävinkkiä millä lapsen saisi nukahtamaan?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 09:09"]

Kohta puolivuotias vauva nukahtaa vaan tissille. On yritetty laittaa omaan sänkyyn nukahtamaan, ollut kainalossa, heijattu ja vaikka mitä. Heijaukseen nukahtaa joskus, mutta herää todella helposti kun laskee alas. Eikä sitten daa nukahdettua kun havahtuu. Alkuillan nukutus ei ole edes ongelma, vaan hereille havahtuminen keskellä yötä. Juuri olen pyrkinyt vähentämään yöimetystä, niin on huomannut uudenlaisen ongrlman. Esimerkkinä viime yö: Kävi nukkumaan jo ennen kahdeksaa (tosi väsynyt, kun viime yönä kukkui ylhäällä jonkin verran). Ekan kerran heräsi jo ennen kymmentä. Otin viereen tiukasti kainaloon ja soittorasia soimaan (edellisenä yönä havaittiin ainoastaan toimivaksi) ja sai lopulta nukahdettua. Seuraavan kerran puoliltaöin, kainaloon otto riitti tällä kertaa. Sitten ehkä yhdeltä piti taas ottaa kainaloon, muistikuvat hatarat. Kahdelta annoin jo rintaa, kun on siirretty syöttöä vaan. Ja väsyneenä ei enää jaksanut muutakaan, halusin vaan jatkaa unia ja nopeasti. Heräsi taas kolmelta ja annoin taas tissiä kunvei alkanut rauhottua kainaloon (tiedän ettei olisi varmaan pitänyt, mutta väsymys oli kova). Sitten taas neljältä. Päätin etten anna tissiä, mutta tässä se suurin ongelma: Vauva ei vaan nukahda. Koitin ottaa kainaloon, soittaa soittorasiaa, hyssytellä, kääntää selän, peitellä paremmin... Kun käännän selän, itkee pian, kun otan kainaloon, alkaa juttelu. Lopilta itkee vaan väsymystään, muttei saa nukahdettua. Viideltä annoin sitten tissiä tunnin valvomisen jälkeen, kun halusin saada unta, kun pitää päiväkin jaksaa hoitaa. Nyt mietin, että oliko se kolme yösyömistä edes lopulta niin paha. Nythän olen heräillyt lähes tunnin välein ja joutunut kukkumaan hereillä. Joku kikka tuohon nukahtamiseen on keksittävä. Alkaa energiat olla vähissä. Unikoulu voisi kohta auttaa. On vaan sen huutamisen kanssa arka. Tämä kun ei rauhotu vaan silittelyihin tms. Haluaisin nyt vaan kuulla että tämä helpottaa kohta tai vinkkiä millä. Ja onhan se helpottanut, kun joku aiks sitten oli kuusi syöttöä yössä. Ei toimi pää, en tiedä mitä seuraavaksi tehdä. :/

[/quote]

Ruokitko sitä mukulaa muuten kuin pelkällä rintamaidolla? Loppuu hyvin nopeasti yölliset heräämiset, kun syötät sille muutakin ruokaa hyvissä ajoin illalla ennen nukkumaanmenoa. Huomaat nopeasti eron. Se on kuitenkin jo puoli vuotias, joten pelkkä maito ei vain riitä.
[/quote]

Syö 2krt päivässä kasvissosetta niin paljon kun jaksaa ja illalla iltapuuron. Ongelma ei ole nälkä. Lapsi ei ole nälkäinen. Hän ei saa nukahdettua ilman tissiä, tuttia ei syö.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:49"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin.

[/quote]

Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää.

Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla.
[/quote]

Koitan vääntää rautalangasta. Tiesin kyllä että lapset valvottavat. Tiesin että voi olla rankkaa. Luin hyvin paljon, googlettelin tietoa lapsen unesta, allergioista, syömisestä. Tottakai tiesin esimerkiksi koliikista ja kuinka helvettiä se voi olla. Mutten oikeasti tiennyt enkä mistään lukenut että tämä johtaisi omiin univaikeuksiin tai kahden kuukauden yhtäjaksoiseen päänsärkyyn. Luulin tietäväni aivan kaiken ja kuinka rankkaa se on. Mutta ei mikään olisi valmistanut siihen miltä tämä välillä tuntuu. Voitko uskoa etten ennen roikkunut mammapalstoilla jatkuvasti kuitenkaan nähdäkseni kaikki nämä aloitukset? Ja on ihan eri asia luulla tietävänsä miltä se tuntuu ja kokea se itse. Olinhan minä varautunut jo koliikkiin ja siihen että lapsi huutaa aivan koko ajan. Tilannehan on nyt helpompi kuin mihin olin varautunut, mutta sen kokeminen on aivan eri asia. Ja mikä ylipäätään oli tämän pointti? En saisi olla väsynyt? En saa kysyä neuvoa ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman? En saa ilmaista olevani väsynyt? En saa pyrkiä parantamaan tilannetta, ettei tarvitsisi olla ihan näin väsynyt? Sanoinko aloituksessani, että olisi jättänyt lapsen tekemättä jos olisin tiennyt? En sanonut. Pyysin apua, neuvoja. Olen valittanut väsymyksestä. Sitä tekee vuorotyöläisetkin. Kyllä olen tehnyt valinnan hommata lapsen. Tiesin että se on rankkaa. En voinut tietää miltä se tuntuu, mutaa tiesin että se on rankkaa. En tiennyt että juuri meille tulee juuri näitä ongelmia, mutts tiesin että väistämättä jokaisella on joku hankalampi puoli Joskus voi olla hyväkin silti todeta sen olevan rankkaa. Ja että väsyttää. Mikä sinun pointtisi nyt tarkalleen ottaen oli, kun en edes ennen kommenttiasi ole ihmetellyt, ettei kukaan kertonut että tämä olisi tällaista.
[/quote]

hyvin kirjoitit, tätä mieltä minäkin.
Mutta ihan oikeasti lohdutan että tuo sama tilanne on tooooosi monessa perheessä ja vielä pahemminkin voi öitten suhteen mennä. En halua väheksyä sinun väsymystä tai kokemusta, mutta te elätte hyvin tavallista lapsiperhearkea. Haluan sanoa tämän siksi koska usein kun näistä asioista avaan suunsa niin tuntuu että kaikkien muiden vauvat nukkuu niin hyvin ja itse miettii miksi meillä on näin ja mitä tekee väärin.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:49"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin. [/quote] Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää. Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla. [/quote] Koitan vääntää rautalangasta. Tiesin kyllä että lapset valvottavat. Tiesin että voi olla rankkaa. Luin hyvin paljon, googlettelin tietoa lapsen unesta, allergioista, syömisestä. Tottakai tiesin esimerkiksi koliikista ja kuinka helvettiä se voi olla. Mutten oikeasti tiennyt enkä mistään lukenut että tämä johtaisi omiin univaikeuksiin tai kahden kuukauden yhtäjaksoiseen päänsärkyyn. [/quote] Niin, tämä tuli jo selväksi. Minusta unettomuus on varsin hyvin dokumentoitu pikkulapsivaiheen vaiva. Itse asiassa se, ettei saa nukuttua, taitaa olla kaikkein puhutuimpia ongelmia, joita etenkin äidit joutuvat ensimmäisten vuosien aikana kokemaan.  [/quote] No jostain syystä se on minulta mennyt ohi. Ja nytkö vastaat kysymykseeni mikä se pointtisi oli? Olin kyllä lukenut lapsen nukutuksestakin ja olen lukenut. Senkö takia en voi kysyä neuvoja omaan tilanteeseeni, kun tuntuu että on yrittänyt vaikka mitä niistä keinoista joita on lukenut, muttei ole saanut niistä apua?

[/quote]

Pointtini on juuri tuo: minusta on ihmeellistä, että noin itsestäänselvä asia voi jäädä joltakulta tietämättä. Etenkin se on kummallista, kun kuitenkin kerrot hankkineesi oman vanhemmuutesi tueksi paljon tietoa ennen raskaaksi tulemista (tai ainakin ennen lapsen syntymää). Kuten 69 sanoo, teidän tilanteenne on kuitenkin hyvin tavallinen. Ehkä koko vanhemmuusdiskurssissa on jotakin vialla, kun tällaiset asiat täytyy oppia kantapään kautta.

Hei,

meillä yöheräilyyn auttoi lopulta omaan huoneeseen siirtäminen (5kk). Saattoi ennen sitä herätä 10 kertaa yössä.. Nyt max. kaksi heräämistä ja yksi syöttö. Vauva syö kyllä tuttia ja sängyssä on kahdeksan tuttia. Osaa yöllä itse laittaa tutin uudelleen suuhun, kun löytyy helposti.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:06"]

Mun kokemus viiden lapsen äitinä on että jos lapsi tahtoo yöllä syliin/heijausta/rinnalle ja saa sen itkemisen jälkeen niin jaksaa huutaa sitä toisena yönä pidemmälle. Me tajuttiin se joskus kun minä hoidin lasta ja lapsi itki minua hoitamaan niin isä ei kelpaa koska olin mennyt sitten sinne pilaamaan miehen nukuttamiset menemällä väliin.

Sen jälkeen on lapsia nukutettu miten vaan ja missä vaan. No problems.

MUTTA minusta tärkeää on oivaltaa että itkeekö lapsi oikeasti nälkää: kyllä se nälkä lähtee nälkäisenä vaikka pipetistä tiputellen. Jos lapsi rauhoittuu syliisi; huutaa rintaa MUTTA herää tunnin kuluttua uudelleen rinnalle niin miettisin mahtaako se lapsi syödä siinä rinnalla.

TAI tuleeko maitoa? Jos nyt olisi vähän eri itkut mitä aikaisemmin on itkenyt? Jos lapsi pumppaa lisää maitoa niin on virhe lähteä rajoittamaan imetystä. Sen sijaan päivällä voisi myös pitää huolen että lapsi syö riittävän usein jotta maitoa sitten tuotetaan lisää. Yösyöminen on hyvä asia mutta sinun tapauksessa se kuulostaa vähän kummalta jos liian usein on rinnalla. Siihen kiinnittäisin huomion: eli seuraa ottaako kunnon otteen, imeekö niin että kuulet juomisen ja onko seuraava syöminen samaa tasoa? Vai nykiikö rintaasi vaan tyytyväisenä koska "sai mitä kaipaa".

Sitten niitä syitä miksi lapsi syö usein: allergiat, vatsaoireet, hammaskipuilu (kyllä: ikenet voi särkeä kuukausia ennen puhkeamista) -kokeile särkylääke. Jos et ole antanut ennen kipulääkettä niin kysy annostelu vaikka neuvolasta. Minun henk. kohtainen mielipide on että aina tuon tuosta törmään ihmisiin jotka eivät huomaa lääkitä lapsen kipua. Jos sinulla on päänsärky tai kolautat jalkaan avohaavan niin otat kipulääkettä. Lapsi otetaan syliin, puhalletaan ja pistetään laastari. ;) Koita kipulääkettä illalla, se kipu ei päivällä ole huomattavissa. Lapsi saattaa syödä leluja, tyytyväinen tutin jyrsimiseen mutta yöllä jos herää kipuun niin siihen ei sitten niinkään ehkä syli auta, rinta auttaa hetken, lapsi nukahtaa ja kohta tulee uusi kipuaalto. Testaa!

Omat unet on asia jota kaikki kaipaa. Voisitko saada päivällä nukuttua? Entä jos vaan pyytäisitte lapsen kummin/mummoa/siskoasi ottamaan lapsen yöksi ja teette selväksi sen että miten hankalaa se yö tulee olemaan -mutta saisitte unta. Lapsi pois teidän hoidosta, muutkin pärjää saman minkä tekin. Ja taas jaksat pidemmälle!

Tai jos se ei onnistu, menet hotelliin etkä ole paikalla kuuntelemassa lapsen huutoa. Anna muillekin täysi hoitovastuu ja nuku, perhetyökin voi auttaa ja ulkoiluttaa lasta kun mies on töissä niin saat nukkua muutaman tunnin. Kokeile!

Väsymyksestä pitää kertoa neuvolassa. Lapsi kannattaa tutkituttaa jos vaikka olisi takaisinvirtausta tms. Jos neuvolantätisi ei näe sinun väsymystä niin kysy voisitko saada toisen hoitajan. Mutta älä jää yksin. Kysy milloin lapsi otetaan jatkotutkimuksiin, miten kurjaa lapsen voinnin pitää olla että hänet saa johonkin hoitoon vaikkapa unikouluun? Voiko ennen unikouluun pääsyä kokeilla jotain -mitä ja seuraatte miten lapsi reagoi kokeiluihin.

Mutta se särkylääke on helppo kokeilla. Ei auta jos syy on joku muu kuin kipu.

[/quote]

Neuvolaterkan vaihtaminen ehdotuksena siksi että me ihmiset ei kaikki vaan tulla juttuun keskenämme, toinen ei vaan näe edessään täysin väsynyttä naista ja toteaa napakasti vaan että kyllä se siitä.

Jos siis et saa sitä palvelua jota neuvolan kuuluu tarjota niin pyydä toinen hoitaja. Jos hoitaja sattuisi nyt vasta kysymään. "Miksi?" niin vastaat vaan kuten asia on: sinä et saa unta, sinulla on fyysisiä oireitakin unettomuudesta ja lapsi varmasti joskus pitää tutkia = MILLOIN? Mies mukaan neuvolaan. Itke vaan jos siltä tuntuu. Mutta vaikka ollaan vanhempia niin määräänsä enempää ei itseään tai lasta kuulu kiusata.

Tarkennan vielä sitä kohtaa kirjoituksessani että kun "meillä" auttoi se että mies hoitaa, enkä minä mene rintani kanssa sinne sekaan niin eihän se ole sinun kohdalla se mikä auttaa ja kuten me voisitte päästä tilaan jota joku ketjussa sanoi huonoksi: liikaa kokeiluja. Meillä lapset nukkui autossa, vaunussa, ulkona, sisällä, sylissä, sitterissä, matolla peitolla.. Pointti kuitenkin että siihen päästäkseen tuo solmukohta pitää avata. Sittenhän teillä lapsi nukkuisi myös.

66

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:28"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin. [/quote] Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää. Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla. [/quote] Vauvan "hankinta" ei ole mikään asuntokauppa tai osakesijoitus jossa riskit voi kartoittaa ja minimoida täsmälleen etukäteen. Et sinä sen tähden jätä lisääntymästä kun puolen vuoden opiskelun jälkeen toteat ,että vauva voi herätä tunnin välein ensimmäisen vuoden ajan. En ota muuten tuota riskiä!!! Koska vaihtoehto voi olla että vauva nukkuukin hyvin. En tiedä millä insinööri aivoilla elämästä ajatellaan näin kaavamaisesti, laskelmoidusti ja kylmästi? [/quote] Sinusta on kaavamaista, laskelmoivaa ja kylmää hankkia hieman perustietoa elämänsä tärkeimmän päätöksen tueksi? Mahdatko olla näitä ihmisiä, joiden mielestä "elämää ei voi suunnitella" ja kaikki, mikä siinä menee pieleen, on jonkun muun vika? Anteeksi, jos haukun väärää puuta, mutta vähän tuollainen elämänasenne katkerasta viestistäsi paistaa läpi. Jo se, että sinusta puoli vuotta harkintaa on ilmeisesti liikaa, viittaa siihen, ettei itsetutkiskelu ja rationaalinen päätöksenteko ole välttämättä sinun juttujasi. Itse tiesin noiden aloittajan mainitsemien asioiden olevan aivan todellisia mahdollisuuksia jo paljon ennen kuin edes tosissasni harkitsin lasten hankintaa. Tuota tietoa on niin helposti saatavilla,että uskon vauvakuumeisten ihmisten jotenkin alitajuisesti siivuuttavan kaiken tiedon mahdollisista epämukavista asioista, koska ne eivät sovi heidän suunnitelmiinsa. [/quote] Meillä oli aikaa harkita 10 vuotta kun hoidoissa käytiin. Mitä neuvoja sinä ap:le antsisit? Entä miten valmistauduit vauvan tuloon? Miten sinua auttoi tieto "vauva voi herätä 10min-2h välein" kun olit heräillyt noin puolen vuoden ajan? Anna nyt meille neuvoja kun olet noin hyvin valmistautunut. Samalla voit neuvoa minua miten jaksan 10 vuoden päästä kun teini ei tule kotiin ja valvottaa?

[/quote]

Missä väitän, että olisin kerännyt erikseen mitään neuvoja muille jaettavaksi? Kirjoitin vain, että minua ihmetyttää aloittajan tietämättömyys aloitusviestissään kuvaamistaan ongelmista. Niistä kaikki kun ovat sellaisia, joista on paljon tietoa saatavilla.

 
[/quote]

Miten pelkkä teoriatieto auttaa jaksamaan tulevaisuudessa kun on hyvin, hyvin väsynyt. Olisiko ap:n pitänyt jo raskausaikana perehtyä vauvan unikouluihin, taaperon potta treeneihin, koululaisen oppimiseen jne. Ettei vaan tule yllätyksenä millaista se on?

Kuten ap kirjoitti niin kyllä hänellä oli tieto että VAUVAT Voivat Nukkua Huonosti, mutta yllätyksenä taisi tulla se että miten sitä ei itse aina jaksa. Kukaan ei aina jaksa. Se miten itse jaksaa, toimii ja reagoi kovan bäsymyksen alla on asia jota ei vaan voi etukäteen tietää. Vai pitäisikö harjoitella ja laittaa kello soimaan 30min välein vuoden ajaksi ennen kuin raskautuu?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin. [/quote] Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää. Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla. [/quote] Koitan vääntää rautalangasta. Tiesin kyllä että lapset valvottavat. Tiesin että voi olla rankkaa. Luin hyvin paljon, googlettelin tietoa lapsen unesta, allergioista, syömisestä. Tottakai tiesin esimerkiksi koliikista ja kuinka helvettiä se voi olla. Mutten oikeasti tiennyt enkä mistään lukenut että tämä johtaisi omiin univaikeuksiin tai kahden kuukauden yhtäjaksoiseen päänsärkyyn.

[/quote]

Niin, tämä tuli jo selväksi. Minusta unettomuus on varsin hyvin dokumentoitu pikkulapsivaiheen vaiva. Itse asiassa se, ettei saa nukuttua, taitaa olla kaikkein puhutuimpia ongelmia, joita etenkin äidit joutuvat ensimmäisten vuosien aikana kokemaan. 
[/quote]

pälli, etkö nyt jo tajua. Ei ole dokumenttia miten sinä yksilönä tulet jaksamaan sitä unettomuutta. Sitä voi ajatella että kyllä jaksan ,sehän kuuluu asiaan. Mutta jos on mennyt esim kuukausia esim 4 tunnin yöunilla niin ei vaan jaksa.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 09:09"]

Kohta puolivuotias vauva nukahtaa vaan tissille. On yritetty laittaa omaan sänkyyn nukahtamaan, ollut kainalossa, heijattu ja vaikka mitä. Heijaukseen nukahtaa joskus, mutta herää todella helposti kun laskee alas. Eikä sitten daa nukahdettua kun havahtuu. Alkuillan nukutus ei ole edes ongelma, vaan hereille havahtuminen keskellä yötä. Juuri olen pyrkinyt vähentämään yöimetystä, niin on huomannut uudenlaisen ongrlman. Esimerkkinä viime yö: Kävi nukkumaan jo ennen kahdeksaa (tosi väsynyt, kun viime yönä kukkui ylhäällä jonkin verran). Ekan kerran heräsi jo ennen kymmentä. Otin viereen tiukasti kainaloon ja soittorasia soimaan (edellisenä yönä havaittiin ainoastaan toimivaksi) ja sai lopulta nukahdettua. Seuraavan kerran puoliltaöin, kainaloon otto riitti tällä kertaa. Sitten ehkä yhdeltä piti taas ottaa kainaloon, muistikuvat hatarat. Kahdelta annoin jo rintaa, kun on siirretty syöttöä vaan. Ja väsyneenä ei enää jaksanut muutakaan, halusin vaan jatkaa unia ja nopeasti. Heräsi taas kolmelta ja annoin taas tissiä kunvei alkanut rauhottua kainaloon (tiedän ettei olisi varmaan pitänyt, mutta väsymys oli kova). Sitten taas neljältä. Päätin etten anna tissiä, mutta tässä se suurin ongelma: Vauva ei vaan nukahda. Koitin ottaa kainaloon, soittaa soittorasiaa, hyssytellä, kääntää selän, peitellä paremmin... Kun käännän selän, itkee pian, kun otan kainaloon, alkaa juttelu. Lopilta itkee vaan väsymystään, muttei saa nukahdettua. Viideltä annoin sitten tissiä tunnin valvomisen jälkeen, kun halusin saada unta, kun pitää päiväkin jaksaa hoitaa. Nyt mietin, että oliko se kolme yösyömistä edes lopulta niin paha. Nythän olen heräillyt lähes tunnin välein ja joutunut kukkumaan hereillä. Joku kikka tuohon nukahtamiseen on keksittävä. Alkaa energiat olla vähissä. Unikoulu voisi kohta auttaa. On vaan sen huutamisen kanssa arka. Tämä kun ei rauhotu vaan silittelyihin tms. Haluaisin nyt vaan kuulla että tämä helpottaa kohta tai vinkkiä millä. Ja onhan se helpottanut, kun joku aiks sitten oli kuusi syöttöä yössä. Ei toimi pää, en tiedä mitä seuraavaksi tehdä. :/

[/quote]

Ruokitko sitä mukulaa muuten kuin pelkällä rintamaidolla? Loppuu hyvin nopeasti yölliset heräämiset, kun syötät sille muutakin ruokaa hyvissä ajoin illalla ennen nukkumaanmenoa. Huomaat nopeasti eron. Se on kuitenkin jo puoli vuotias, joten pelkkä maito ei vain riitä.
[/quote]

Ei se nyt aina näin mene.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:06"]Mun kokemus viiden lapsen äitinä on että jos lapsi tahtoo yöllä syliin/heijausta/rinnalle ja saa sen itkemisen jälkeen niin jaksaa huutaa sitä toisena yönä pidemmälle. Me tajuttiin se joskus kun minä hoidin lasta ja lapsi itki minua hoitamaan niin isä ei kelpaa koska olin mennyt sitten sinne pilaamaan miehen nukuttamiset menemällä väliin.

Sen jälkeen on lapsia nukutettu miten vaan ja missä vaan. No problems.

MUTTA minusta tärkeää on oivaltaa että itkeekö lapsi oikeasti nälkää: kyllä se nälkä lähtee nälkäisenä vaikka pipetistä tiputellen. Jos lapsi rauhoittuu syliisi; huutaa rintaa MUTTA herää tunnin kuluttua uudelleen rinnalle niin miettisin mahtaako se lapsi syödä siinä rinnalla.

TAI tuleeko maitoa? Jos nyt olisi vähän eri itkut mitä aikaisemmin on itkenyt? Jos lapsi pumppaa lisää maitoa niin on virhe lähteä rajoittamaan imetystä. Sen sijaan päivällä voisi myös pitää huolen että lapsi syö riittävän usein jotta maitoa sitten tuotetaan lisää. Yösyöminen on hyvä asia mutta sinun tapauksessa se kuulostaa vähän kummalta jos liian usein on rinnalla. Siihen kiinnittäisin huomion: eli seuraa ottaako kunnon otteen, imeekö niin että kuulet juomisen ja onko seuraava syöminen samaa tasoa? Vai nykiikö rintaasi vaan tyytyväisenä koska "sai mitä kaipaa".

Sitten niitä syitä miksi lapsi syö usein: allergiat, vatsaoireet, hammaskipuilu (kyllä: ikenet voi särkeä kuukausia ennen puhkeamista) -kokeile särkylääke. Jos et ole antanut ennen kipulääkettä niin kysy annostelu vaikka neuvolasta. Minun henk. kohtainen mielipide on että aina tuon tuosta törmään ihmisiin jotka eivät huomaa lääkitä lapsen kipua. Jos sinulla on päänsärky tai kolautat jalkaan avohaavan niin otat kipulääkettä. Lapsi otetaan syliin, puhalletaan ja pistetään laastari. ;) Koita kipulääkettä illalla, se kipu ei päivällä ole huomattavissa. Lapsi saattaa syödä leluja, tyytyväinen tutin jyrsimiseen mutta yöllä jos herää kipuun niin siihen ei sitten niinkään ehkä syli auta, rinta auttaa hetken, lapsi nukahtaa ja kohta tulee uusi kipuaalto. Testaa!

Omat unet on asia jota kaikki kaipaa. Voisitko saada päivällä nukuttua? Entä jos vaan pyytäisitte lapsen kummin/mummoa/siskoasi ottamaan lapsen yöksi ja teette selväksi sen että miten hankalaa se yö tulee olemaan -mutta saisitte unta. Lapsi pois teidän hoidosta, muutkin pärjää saman minkä tekin. Ja taas jaksat pidemmälle!

Tai jos se ei onnistu, menet hotelliin etkä ole paikalla kuuntelemassa lapsen huutoa. Anna muillekin täysi hoitovastuu ja nuku, perhetyökin voi auttaa ja ulkoiluttaa lasta kun mies on töissä niin saat nukkua muutaman tunnin. Kokeile!

Väsymyksestä pitää kertoa neuvolassa. Lapsi kannattaa tutkituttaa jos vaikka olisi takaisinvirtausta tms. Jos neuvolantätisi ei näe sinun väsymystä niin kysy voisitko saada toisen hoitajan. Mutta älä jää yksin. Kysy milloin lapsi otetaan jatkotutkimuksiin, miten kurjaa lapsen voinnin pitää olla että hänet saa johonkin hoitoon vaikkapa unikouluun? Voiko ennen unikouluun pääsyä kokeilla jotain -mitä ja seuraatte miten lapsi reagoi kokeiluihin.

Mutta se särkylääke on helppo kokeilla. Ei auta jos syy on joku muu kuin kipu.
[/quote]

Täytyy kokeilla se lääke, kiitos. Kyse on minusta enemmänkin tavasta syödä. Se klo 2 syöttö vaikutti tulevan tarpeeseen. Imi että suhina vaan kävi. Klo 3 oli enemmänkin kiinni siitä, että havahtui ja käytti tissiä nukahtamiseen uudestaan. Ja tässä kohdin olin aika väsynyt ettei edes jaksanut muuta. Ongelmahan on se uudelleen nukahtaminen. Vauva herää, eikä saa enää unta. Jokin vetää levottomaksi. Kun taas päivällä nukkuessa saattaakin nukahtaa vaikka havahtuu kesken unien. Ja nukutus tapahtuu rinnalle. Saattaa olla ihan finaalissa ja uniben illalla tai päivällä, muttei saa unta ennen kun sa tissiä. Joskus jopa on naha täysi ja kaikki hyvin, mutta toinen itkee väsymystään kun ei saa unen päästä kiinni. Jos jatkaa itketystä, jotenkin se unisuus katoaa taas vähäksi aikaa. Jos antaa tissiä, nukahtaa parin imaisun jälkeen. Tutti on vaan kauhistus. Nukutus ei ole suurin ongelma minulle vaan se, ettei sitten osaa nukahtaa muutoin havahtuessaan yöllä. Olen siis vaan tutti. Mutta uskon tältä pohjalta, että tilanne parantuu. Väsyneenä epätoivo vaan iski. Vastahan aloitin pikkuhiljaa vierottamaan tissittelyistä, taitoa pitää vaan kehittää. Ainakin muutaman viikon yritän nukuttaa yöllä muutoin kuin rinnalle useammin, jospa vauva oppii pikkuhiljaa, että nyt on maitobaari sulkeutunut, eikä tarjoilu pelaakaan enää niin usein. Kiitokset kaikille ihanille vastaajille ja kiitokset kannustuksesta. Ja kiitos hyvistä vinkeistä. Nyt sovitaan miehen kanssa tarkkaan miten toimitaan ja pysytään siinä, eikä vaihdella keinoja jatkuvasti. Ja selvitetään mikä tekee yöt levottomiksi. Vaikka osa sattaa olla sitä kaipuuta rinnalle. Onhan se varmasti hyvä lussutella monesti yössä.. Ap

Mistä voit olla niin varma ettei ole nälkä? Koitappas ihan vaan antaa sille illalla puuron jälkeen vielä hetken kuluttua velliä pullosta. 

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:49"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:13"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:00"]Mitä oikein odotit? [/quote] Helpottiko tuo oloasi jotenkin? No vastauksilta en osannut odottaa kummempia. Jos jollain olisi ollut joku toimiva keino nukuttamiseen, sitä vinkkiä olisi voitu kokeilla. Tosin ei taida olla mitään taikakeinoja. Ylipäätään en oikeasti osannut odottaa ihan tällaista. Tottajai tiesin että vauvat heräilee. En tiennyt että se on ihan tällaista. En tiennyt että väsyisin näin kovasti, että alkaisin kärsimään nukahtamisvaikeuksista, että alan heräilemään pienimpäänkin rasahdukseen.. Mutta toivottavasti sinulle tuli parempi mieli nyt. [/quote] Miten ihmeessä et muka tiennyt? Minusta on yleistietoa, että valvominen vauvan kanssa on juuri tuollaista. Sivun on kyllä täytynyt aktiivisesti vältellä tai suodattaa pois vauva-aikaan liittyvää tietoa, jos tuo oli sinulle yllätys. [/quote] Kukaan ei ole koskaan sanonut sen olevan tuollaista. Kukaan lähipiirissä ei ole kärsinyt uniongelmista. Raskausajankin luin lehtiä ym ahkerasti, enkä törmännyt tällaisiin juttuihin kertaakaan. Eikä tullut mieleeni googlettaa asiaa, josta en tiennyt mitään. Tiesin kyllä valvomisesta ylipäätään, mutten millaista se on. Enkä tiennyt etukäteen miten juuri minä reagoin. Koskaan en ole kuullut kenenkään valittavan että päätä särkee toista kuukautta putkeen univajeen takia. Enkä vältellyt tietoa. Oliko vielä joku asia jossa haluat vähätellä? Nostaako se itsetuntoasi jotenkin vai mikä tämän tarkoitus on? Kaikki eivät ole ennustajia, eivätkä voi tietää miten reagoivat asioihin. [/quote] Ei tässä ole kysymys minusta tai itsetunnostani. Olen vain aidosti hämmästynyt tietämättömyydestäsi. Ehkä sitten itse kuvittelit kirjoittavasi hyvinkin ainutlaatuista tapauskirjoitusta, mutta kaikki aloitusviestissäsi kuulosti minusta täysin tavalliselta, tuhanteen kertaan tälläkin palstalla nähdyltä tilitykseltä. Minun on kai vaikea samastua tilanteeseen, jossa tehdään sihienastisen elämän tärkein päätös, eikä selvitetä kunnolla etukäteen, mitä kaikkea se voi sisältää. Tietenkään kukaan ei voi varmasti tietää, mitkä riskit realisoituvat omalla kohdalla, mutta ettet muka tiennyt tuon olevan edes mahdollista... Ei, tuo vain kuulostaa uskomattomalta ottaen huomioon, kuinka helposti tätä tietoa on saatavilla. [/quote] Koitan vääntää rautalangasta. Tiesin kyllä että lapset valvottavat. Tiesin että voi olla rankkaa. Luin hyvin paljon, googlettelin tietoa lapsen unesta, allergioista, syömisestä. Tottakai tiesin esimerkiksi koliikista ja kuinka helvettiä se voi olla. Mutten oikeasti tiennyt enkä mistään lukenut että tämä johtaisi omiin univaikeuksiin tai kahden kuukauden yhtäjaksoiseen päänsärkyyn. [/quote] Niin, tämä tuli jo selväksi. Minusta unettomuus on varsin hyvin dokumentoitu pikkulapsivaiheen vaiva. Itse asiassa se, ettei saa nukuttua, taitaa olla kaikkein puhutuimpia ongelmia, joita etenkin äidit joutuvat ensimmäisten vuosien aikana kokemaan.  [/quote] No jostain syystä se on minulta mennyt ohi. Ja nytkö vastaat kysymykseeni mikä se pointtisi oli? Olin kyllä lukenut lapsen nukutuksestakin ja olen lukenut. Senkö takia en voi kysyä neuvoja omaan tilanteeseeni, kun tuntuu että on yrittänyt vaikka mitä niistä keinoista joita on lukenut, muttei ole saanut niistä apua?

[/quote]

Pointtini on juuri tuo: minusta on ihmeellistä, että noin itsestäänselvä asia voi jäädä joltakulta tietämättä. Etenkin se on kummallista, kun kuitenkin kerrot hankkineesi oman vanhemmuutesi tueksi paljon tietoa ennen raskaaksi tulemista (tai ainakin ennen lapsen syntymää). Kuten 69 sanoo, teidän tilanteenne on kuitenkin hyvin tavallinen. Ehkä koko vanhemmuusdiskurssissa on jotakin vialla, kun tällaiset asiat täytyy oppia kantapään kautta.
[/quote]

Minulta jäi joku yksittäinen asia huomaamatta. Sekö tässä on ongelmana? Voi anteeksi etten ihan kaikkea tajunnut selvittäö. Etsin hyvin paljon tietoa, mutta kaikkea en selvittänyt. Hienoa jos sinä löydät kaiken tiedon kaikesta, eikä voi millään mennä ohi mikään asia. Ei tullut mieleenikään googlettaa erikseen äidin unettomuus, koska en ollut sellaisesta kuullut ennen. Niissä lehdissä, joita luin ei ollut asiasta mainintaa. Enpä ole lukenut vielä tosiaan pottatreenistäkään. Enkä ole selvittänyt mikä on paras tapa toimia jos murrosikäinen tulee humalassa kotiin. Tai miten kerron lapselle miehen kuolemasta (niinkin voi tapahtua). Sinä et ymmärrä miten joku voi missata yhden asian. Minä taas ihmettelen miten joku kykenee varautumaan aivan kaikkeen ja selvittämään asioita, joista ei tiedä mitään. Ymmärrän kyllä että on hyvä varautua, mutta aivan varmasti jokaisella on joku asia joka tulee yllätyksenä, eikä kaikkea yksinkertaisesti voi tietää. En aio selittää asiasta sinulle sen enempää ymmärsit tai et.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:39"]Mistä voit olla niin varma ettei ole nälkä? Koitappas ihan vaan antaa sille illalla puuron jälkeen vielä hetken kuluttua velliä pullosta. 
[/quote]

Puuron jälkeen saa rintaa ennen nukkumaanmenoa. Jos tytöllä on nälkä ilmaisee sen kyllä selkeästi. Olen oppinut tässä 5,5kk aikana erottamaan hyvin nälkäitkun ja väsyitkun oijein hyvin. Olen 100% että niissä tilanteissa mistä puhun ei ole ollut kyse nälästä. Jos epöiken että on oijeasti nälkä, saa yöllä rintaa. Siksi en ole yrittänytkään kokonaan yöimetyksestä eroon, vaan vähentää kertoja kun kun kyse ei ole nälästä.

Tietäminen teoriassa on ihan eri asia kuin tilanteessa eläminen. Tiesin ja hyväksyin, että ilman yöunia pitää pärjätä +-vuosi. Silti se murskaava persoonaa muuttava väsymys meni yli ymmärryksen. Toivittavasti tämä yksi kirjoittaja on omia lapsiaan kohtaan hieman armollisempi ja jaksaa kuunnella mikä heillä on oikeasti hätänä.

Meillä auttoi hivutus. Iltasyötön ajankohtaa siirrettiin vähän kerrallaan pois nukahtamishetkestä. Imetys istuen ja sitten vauva sänkyyn. Ekoina iltoina annoin torkahtaa tissille ja laskin sit sänkyyn. Jos alkoi kova huuto nostin takas rauhoittmaan. Jatkoin nostelua kunnes vauva luovutti ja nukahti. Sitten myöhemmin en antanut torkahtaa ensin. Sen jälkeen imetin eri huoneessa ja kannoin sänkyyn hereillä. Yöheräämiin tuo tepsi vasta ajan kuluessa, mutta pehmensi sitäkin prosssia varmasti.

Sinä palstan omahyväinen besserwisser: kai olet tietoinen siitäkin, että sinulla naisena (?) on suuri todennäköisyys sairastua rintasyöpään jossain vaiheessa elämääsi? Tiedät varmaan, että saatat tuolloin menettää rintasi ja hiuksesi ja kärsiä kovista kivuista? Jos näin käy, muista sitten, ettet missään vaiheessa valita kipua ja pahaa oloasi, koska eiväthän ne voi tulla sinulle yllätyksenä. Muista, että sinulla ei tuossa tilanteessa ole oikeutta jakaa tuntojasi, pyytää vertaistukea tai toivoa toisilta empatiaa tuon ääliömäisen logiikkasi (tai sen puutteen) vuoksi.